Stanley Cup -finaalit 2013: Chicago Blackhawks (1.) vs. Boston Bruins (4.)

Availlaanpa tulevalle finaalisarjalle ketju.

Stanley Cupin finaali alkaa Chicagon United Centerissä keskiviikon ja torstain välisenä yönä kello 3:00 Suomen aikaa. Vastakkain asettuvat itäisen konferenssin voittajaksi runkosarjan nelospaikalta noussut Boston Bruins, sekä lännen ja runkosarjan voittanut Chicago Blackhawks. Hawks on Stanley Cup mestari vuosimallia 2010 ja Bruins vuosimallia 2011. Tämä on ensimmäinen Original Six joukkueiden välinen Stanley Cup – finaali sitten vuoden 1979. Molempien joukkueiden matka finaaliin on sisältänyt sekä ylä- että alamäkiä. Bruins pelasi täyden seitsemän ottelun sarjan jo ensimmäisellä kierroksella, kun Maple Leafs taipui jatkoajalla sensaatiomaisen nousun jälkeen. Chicago joutui ongelmiin Detroitia vastaan toisella kierroksella, mutta ylsi lopulta voittoon Brent Seabrookin jatkoaikamaalilla.

Finaalien otteluohjelma Suomen aikoina

Game 1 Chicago to 13.6. klo 03.00
Game 2 Chicago su 16.6. klo 03.00
Game 3 Boston ti 18.6. klo 03.00
Game 4 Boston to 20.6. klo 03.00
Game 5 Chicago su 23.6. klo 03.00 *tarvittaessa
Game 6 Boston ti 25.6. klo 03.00 *tarvittaessa
Game 7 Chicago to 27.6. klo 03.00 *tarvittaessa

Tässä vielä lisää tietoa, kiitos lundelle kattavasta paketista.

lunde kirjoitti:

Boston tämän kevään pudotuspeleissä

Maple Leafs 4-3
Rangers 4-1
Penguins 4-0
12-4

Kotona 7-2 26-17
Vieraissa 5-2 24-13

Chicago tämän kevään pudotuspeleissä

Wild 4-1
Red Wings 4-3
Kings 4-1
12-5

Kotona 9-1 33-17
Vieraissa 3-4 14-16

OTTELUSARJAT KAUTTA AIKOJEN (Chicagon näkökulmasta)

Koodi:

W-L-T  	SERIES
5-16-1   1-5

1978 0-4   QUARTERFINALS (18 TEAMS / 4 DIV)
1975 2-1   PRELIMINARY   (18 TEAMS / 4 DIV)
1974 2-4   SEMIFINALS    (16 TEAMS / 2 DIV)
1970 0-4   SEMIFINALS    (12 TEAMS / 2 DIV)
1942 1-2   QUARTERFINALS ( 9 TEAMS / 1 DIV)
1927 0-1-1 QUARTERFINALS (10 TEAMS / 2 DIV) Boston jatkoon yhteismaalein 10-5

RUNKOSARJAOTTELUT KAUTTA AIKOJEN (Chicagon näkökulmasta)
243-277-80

Joukkueet ovat kohdanneet kahdeksan kertaa runkosarjassa 2004-2005 työsulun jälkeen. Luonnollisesti tällä kaudella eri konferenssien joukkueet eivät ole pelanneet vastakkain.

15.10.2011 BOS @ CHI 3-2 SO
29.03.2011 CHI @ BOS 0-3
07.01.2010 CHI @ BOS 5-2
18.12.2009 BOS @ CHI 4-5 SO
07.03.2009 CHI @ BOS 3-5
12.11.2008 BOS @ CHI 2-1 SO
25.10.2007 CHI @ BOS 1-3
29.12.2006 BOS @ CHI 5-3

CHI 2-4-2 6 pts 20-27
BOS 6-1-1 13 pts 27-20

PISTEPÖRSSIT PUDOTUSPELEISSÄ

Koodi:

[B]Blackhawks				Bruins[/B]
Patrick Sharp	   17. 8+ 6=14  +4	David Krejci		16. 9+12=21 +14
Marian Hossa	   17. 7+ 7=14  +8	Nathan Horton		16. 7+10=17 +21
Patrick Kane	   17. 6+ 8=14  +4	Brad Marchand		16. 4+ 9=13  +7
Bryan Bickell	   17. 8+ 5=13  +6	Milan Lucic		16. 3+10=13 +13
Michal Handzus	   17. 2+ 7= 9  +6	Patrice Bergeron	16. 5+ 6=11  +4
Jonathan Toews	   17. 1+ 8= 9  +4	Jaromir Jagr		16. 0+ 7= 7  +1

Duncan Keith	   16. 2+ 9=11  +6	Zdeno Chara		16. 2+ 9=11 +12
Johnny Oduya	   17. 2+ 3= 5  +9	Johnny Boychuk		16. 5+ 1= 6  +3
Niklas Hjalmarsson 17. 0+ 5= 5 +10	Torey Krug		 9. 4+ 2= 6  +5

Loukkaantuneen Gregory Campbellin (3+4=7 +7) jätin pois tilastosta.

[B]MAALIVAHDIT 		GP  W-L(-OT)  Sv/SA  GA  GAA  Sv% SO PIM TOI[/B]
Corey Crawford	CHI	17. 12-5(-1) 443/474 31 1.74 93,5  1  0  1069:59
Tuukka Rask	BOS	16. 12-4(-1) 497/527 30 1.75 94,3  2  0  1031:25

Koodi:

[B]TILASTOJA 2012-2013		CHI PO  BOS PO	CHI RS  BOS RS[/B]
Otteluiden saldo		 12-5 	 12-4	36-7-5	28-14-6
Jatkoajat			  3-1	  4-1	5-0(-11) 1-3(-7)
Tehtyjen maalien keskiarvo   	 2,76	 3,12	 3,10    2,65
Päästettyjen maalien keskiarvo	 1,94	 1,88	 2,02	 2,21
Maalisuhde tasakentällisin	 1,44	 1,77	 1,52	 1,28
Ylivoima			 13,7%	 15,6% 	 16,7%	 14,8%
Alivoima			 94,8%	 86,5%	 87,2%	 87,1%
Aloitukset			 47,0%	 56,0%	 50,8%	 56,4%
Laukauskeskiarvo (S/G)		 32,5	 36,4	 31,1	 32,4
"Torjuntakeskiarvo" (SA/G)	 28,0	 32,9	 26,2	 28,6
Voitto avausmaalilla		 81,8%	 80,0%	 89,7%	 73,1%
Voitto vastustajan avausmaalilla 50,0%	 66,7%	 52,6%	 40,9%
Voitto laukoen enemmän		 80,0%	 63,6%	 78,8%	 57,6%
Voitto laukoen vähemmän		 57,1%	 100%	 64,3%	 53,8%
Taklauskeskiarvo		 26,9	 32,3	 17,5	 25,0
Blokkaukeskiarvo		 12,8	 16,0	 13,6	 13,5
Kiekonmenetysten keskiarvo	  7,5	 10,5	  7,2	  8,4
Kiekonriistojen keskiarvo	  8,5	  6,3	  9,7	  5,8

[B]Maalit 		1. erä	2. erä	3. erä	 JA	Yhteensä[/B]
Chicago		13-7	15-13	16-12	3-1	47-33 (17 peliä)
Boston		11-7	16-11	19-11	4-1	50-30 (16 peliä)

[B]Ylivoima
CHICAGO				     BOSTON[/B]
6/29 20,7% 42 laukausta    KOTI     3/26 11,5% 38 laukausta
1/22  4,6% 34 laukausta   VIERAS    4/19 21,0% 28 laukausta
7/51 13,7% 76 laukausta  YHTEENSÄ   7/45 15,6% 66 laukausta
1/2			  5 vs 3    0/0
1-1			 AV-MAALIT  1-1

Joukkueiden tämän kauden mediaoppaat runkosarjaan ja pudotuspeleihin

Bruins Playoff Media Guide 2013 (PDF 35 MB)
Bruins Media Guide 2012-2013 (PDF 193 MB)
Blackhawks Media Guide 2012-13 (PDF 57,5 MB)
Blackhawks Playoff Media Guide 2012-13 (PDF 26,5 MB)
NHL Guide & Record Book 2012-13 (PDF 9 MB)

Viime kevään 2012 Total Stanley Cup -kirjanen (PDF 8,9 MB), josta löytyy NHL:n pudotuspelitilastoja.

Laajenna klikkaamalla

Ketju on avattu, keskustelu alkakoon!

Todella mielenkiintoinen finaalipari esimerkiksi verrattuna viime vuoteen jo pelkästään joukkueiden osalta, mutta myös tuo original six -asetelma tuo oman mausteensa tähän. Kumpikaan ei varsinaisesti ole oman symppauksen kohde, mutta Bostonille tämän soisin taittuvan lähinnä Raskin vuoksi. Ehkä myös Bruinsin duunarimentaliteetti on lähempänä omaa makuani kuin Chicagon poikakerhon touhuilu. Mutta en menetä uniani, vaikka Hawksit tämän veisivätkin.

Suurin henkilökohtainen jännitykseni näin etukäteisarvioissa liittyy siihen, jaksanko valvoa yhtään ottelua kokonaan. En millään viitsisi alentua jälkilähetyksiin, mutta Blackhawks-Kings -sarjan neljäs peli meni kyllä totaalisen pilkkiessä. Viidennen katsoin jälkilähetyksenä, ja olihan se ihan kiva, kun pelistä jotain tajusi.

Hauska kuriositeetti muuten, jos ja kun pelit venyvät yli neljän matsin. Tuskin tulee aivan heti juhannusta vietettyä jääkiekko-ottelua odotellen.

Mutta, sanotaan nyt että 4-2 Bruinsille ja Tuukalle Conn Smythe.

Bostonissa ei ole kuin Chara ja Lucic, jotka herättävät negatiivisia tunteita minussa. Chicagossa puolestaan on lähes koko joukkueellinen. Miksi näin? Boston on usein voittanut fyysisellä hallinnallaan Flamesin, mutta Blackhawks on suorastaan teurastanut Albertan ylpeyden jättäen jälkeensä vain savuavat rauniot sekä puhkipalaneen maalilampun.
Bruins voitti lähes jokaisen Flames-kannattajan suurimman inhokkijoukkueen eli Canucksin loppuottelussa pitkän kaavan kautta ja lisäksi heidän rosterissaan pelaa vieläkin Andrew Ference, josta on runsaasti mukavia muistoja liekkipaidassa.

Näin ollen tulen tsemppaamaan ja juhlimaan jokaista Bruinsin neljää voittoa tässä sarjassa lähes samalla tavoin kuin aikoinaan juhlin (tai ainakin yritin juhlia) heidän voittoaan Canuckseista.

En näköjään saanut iisakinkirkkoani ajoissa valmiiksi, joten yritän poimia tähän viestiin jotain, mitä ei ole vielä mainittu.

Työsulun lyhentämän kauden finaali on myös ensimmäinen kerta sitten 2007-2008 kauden, kun kannusta taistelevat joukkueet pelaavat finaaleissa kauden ensimmäisen ottelun toisiaan vastaan.

Finaalien otteluohjelma Suomen aikoina

Game 1 Chicago to 13.6. klo 03.00
Game 2 Chicago su 16.6. klo 03.00
Game 3 Boston ti 18.6. klo 03.00
Game 4 Boston to 20.6. klo 03.00
Game 5 Chicago su 23.6. klo 03.00 *tarvittaessa
Game 6 Boston ti 25.6. klo 03.00 *tarvittaessa
Game 7 Chicago to 27.6. klo 03.00 *tarvittaessa

Finaaleissa kohtaavat monelta osin varsin samanlaiset joukkueet. Joukkueiden hyökkäyspeli perustuu leveän materiaalin vauhdikkaaseen rullaamiseen, molemmat joukkueet osaavat varjella puolustuspään tehokkaasti ja kummankin joukkueen tolppien välissä seisoo kuuma maalivahti. Toisaalta voidaan sanoa myös, että kannusta pelaava pari muistuttaa molempien konferenssien finaaleissa pelanneita pareja, jotka olivat kärjistäen lähes toistensa vastakohtia. Chicagon ja Pittsburghin kohdalla muistetaan aina mainita vauhdikas ja taitava hyökkäys. Boston ja Los Angeles puolestaan tunnetaan fyysisyydestä ja huippumaalivahtia myöden raudanlujasta puolustuksesta. Totuus lienee jossain näiden kahden käsityksen välillä.

Joka tapauksessa Blackhawksin näkökulmasta Bruins on vähintään yhtä fyysinen sekä tiukkaan puolustava kuin Kings oli ja Rask on ollut jopa Quickiä huikeammassa vireessä. Itärannikon mesikämmenet ovat lisäksi olleet länsirannikon kruunupäitä tehokkaampia hyökkäyspäässä ja vieraskaukalossakin suuri uhka. Bostonin näkökulmasta Chicagolla on yhtä vaarallinen hyökkäys kuin Pittsburghillakin, mutta finaalivastustajan viisikko pelaa organisoidummin koko kaukalon alueella ja keskialuetta hallitessaan kääntää ottelut suurella todennäköisyydellä itselleen. Lisäksi Boston saa vastaansa pudotuspeleissä Lundqvistin tasolla torjuneen Crawfordin.

Chicagon pitää edelleen löytää tiensä omasta päästä totutun hyvillä avauksilla ja välttää pelin ajautumista laitoihin, jossa Big Bad Bruins taklaa kukkakepeistä ilmat pihalle. Bostonin pitää ottaa keskialue haltuunsa, jotta se pystyy estämään Chicagon vauhdikkaat hyökkäykset sekä pystyy pitämään paineen Hawks-päädyssä ja tekemään tuhoa isokokoisilla pelaajillaan.

Rask on ollut huippuvahti jo Thomasin varjossa ja tänä keväänä hän on pelannut ilmiömäisesti etenkin Penguins-sarjan. Crawford on aivan eri mies kuin viime keväänä jatkoaikahörpyillään Chicagon kauden päättänyt vapiseva hermoraunio. Hän tarjoaa joka pelissä joukkueelleen mahdollisuuden voittoon ja harvat taakse menevät osumat eivät tunnu vievän itseluottamusta, kuten aiemmin on nähty.

Runkosarjassa alisuorittanut Bostonin ykkösketju Lucic-Krejci-Horton on ollut pudotuspeleissä liekeissä ja kakkosketju Marchand-Bergeron-Jagr on antanut niin ikään hyvää taustatukea. Chicagolla kahden ylimmän ketjun koostumukset ovat eläneet, mutta Sharp ja Hossa sekä uransa toistaiseksi tehokkainta jaksoa pelaava Bickell ovat tehneet tasaisesti pisteitä kaikissa sarjoissa. Rykelmissä pisteitä takonut Kane on tehnyt kahdessa viimeisimmässä pelissä neljä maalia ja saattaa olla pelipäällä juuri oikeaan aikaan kevättä. Molempien joukkueiden puolustukset ovat laajat ja laadukkaat, mutta Keith ja Chara ovat joukkueilleen lähes korvaamattomia, vaikka Chicago onnistuikin ryöstämään vierasvoiton Keithin kärsiessä pelikieltoa.

Finaalisarjaan kotiedun saava Blackhawks on esiintynyt kevään pudotuspeleissä paremmin kotikaukalossa. Joukkue on hävinnyt ainoastaan yhden ottelun Chicagossa ja maalinteko ylipäätään ja varsinkin ylivoimalla toimii paremmin kotikentällä, vaikka Blackhawks olikin runkosarjassa NHL:n paras vierasjoukkue. Bruins sen sijaan suorittaa hyvin sekä kotona että vieraissa ja sen saldot ovatkin tasaiset niin voittojen, maalien kuin ylivoimankin suhteen.

Boston tämän kevään pudotuspeleissä

Maple Leafs 4-3
Rangers 4-1
Penguins 4-0
12-4

Kotona 7-2 26-17
Vieraissa 5-2 24-13

Bruins pelasi pudotuspelien toistaiseksi tiukimman sarjansa jo heti avauskierroksella. Toronto ryösti kotiedun sarjan toisessa ottelussa Bostonissa, mutta Bruins vastasi voittamalla kaksi peliä putkeen Torontossa. Maple Leafs venytti sarjan kuitenkin seitsemänteen peliin, jossa Bruinsin kausi näytti kolmannen erän alussa olevan katkolla vieraiden siirryttyä kahden maalin myötä jo 4–1-johtoon. Boston sai kavennuksen muutaman minuutin myöhemmin ja teki viimeisillä minuuteilla vielä kaksi maalia, joiden ansiosta ratkaisu siirtyi jatkoajalle. Tasoitusmaalin tehnyt Bergeron vastasi myös ensimmäisessä jatkoerässä syntyneestä voitto-osumasta. Ensimmäisen kierroksen maalijuhlien jälkeen Bostonin puolustuspeli tiivistyi. Toisella kierroksella Bruins otti kolme voittoa putkeen ennen kuin Rangers voitti jatkoajalla toisen kotiottelunsa. Viides ottelu kääntyi kuitenkin mesikämmenille, jotka etenivät konferenssifinaaleihin. Moni odotti Penguinsin pommittavan Bruinsin puolustuksen reikäjuustoksi, mutta kevään 2011 mestari löysi Raskin johdolla entistä paremman vireen ja kaatoi tolppia kilistelleen ja turhautuneen Penguins-porukan suoraan neljässä ottelussa. Sarjan kolmas ottelu ratkesi vasta toisen jatkoerän lopulla ja neljännen voiton Boston otti tekemällä ottelun ainoan maalin kolmannessa erässä.

Chicago tämän kevään pudotuspeleissä

Wild 4-1
Red Wings 4-3
Kings 4-1
12-5

Kotona 9-1 33-17
Vieraissa 3-4 14-16

Blackhawks pääsi ensimmäisellä kierroksella hieman Bruinsia helpommalla. Syöksykierteensä runkosarjan lopussa oikaissut Minnesota Wild otti jatkoaikavoiton kotikaukalossaan pelaamassaan kolmannessa ottelussa, mutta muuten maalivahtien loukkaantumisten kanssa paininut joukkue ei pystynyt vastaamaan Chicagon kokoonpanon leveyteen. Toisen kierroksen sarjassa Detroit Red Wingsille povattiin monin paikoin vain kiusaajan roolia, mutta Chicagolle kääntyneen avausottelun jälkeen autokaupungin ylpeä isoveli ryösti kotiedun ja voitti kolme ottelua putkeen. Blackhawks ei ollut koko seurahistoriansa aikana pystynyt nousemaan 1–3-voitoista ottelusarjan voittoon, mutta tällä kaudella tilastoja murskannut joukkue venyi tiukassa paikassa ensiksi tasoihin otteluvoitoissa ja lunasti lopulta lipun konferenssifinaaleihin seitsemännen pelin jatkoajalla kotikaukalossaan. Konferenssifinaaleissa Blackhawks sai vastaansa vieraskaukaloissa kompuroineen Los Angeles Kingsin. Runkosarjavoittaja pitikin kotiedun ja kolmannen ottelun tappiosta huolimatta haki neljännestä ottelusta vierasvoiton ilman pelikiellossa ollut Keithiä. Kotijoukkue sai Chicagossa pelatussa viidennessä ottelussa hyvän alun, mutta Kings venytti ratkaisun aina toisen jatkoerän puoliväliin, jolloin Kane viimeisteli hattutempun ja sinetöi Blackhawksin finaalipaikan.

Mikäli Chicagon vahva kotivire pitää, sarja venynee seitsemänteen otteluun, jossa on tietenkin mahdollista ihan mikä vain. Joka tapauksessa odotan ikimuistoista finaalisarjaa.

Finaalisarjan joukkueet ovat itselleni siitä mukava pari, että Blackhawksin mahdollisen tappion aiheuttamaa pettymystä lievittäisi Raskin pelaamalla voitettu Stanley Cup. Toivottavasti Tuukka järjestäisi siinä tapauksessa jonkinlaisen juhlan Tampereellakin, eikä vain Savonlinnassa, kuten viimeksi.

Tässä vielä hieman tilastoja, linkkejä ja muuta sälää, jotka eivät mahtuneet edelliseen viestiin.

Pudotuspelihistoriaa

Pitkästä Original Six -historiasta huolimatta Chicago ja Boston eivät ole koskaan kohdanneet Stanley Cup -finaaleissa. Itse asiassa joukkueet eivät kohdanneet Original Six -aikakaudella (syksy 1942-kevät 1968) kertaakaan pudotuspeleissä. Boston on vienyt joukkueiden väliset sarjat 5-1 mukaan lukien kaikki kolme paras seitsemästä -sarjaa. Neljä sarjoista pelattiin 1970-luvulla, jolloin Big Bag Bruinsin tähtisikermä oli Bobby Orrin ja Phil Espositon johdolla NHL:n kärkijoukkueita. Myös Stan Mikitan ja Tony Espositon Blackhawks kävi finaaleissa 1971 ja 1973 häviämässä Canadiensille. Blackhawksin parhaan pistemiehen sukunimi oli molemmilla kausilla Hull, mutta jälkimmäisenä finaalikeväänä "Bobbyn veli" Dennis kantoi intiaanipaitaa Bobbyn tehtyä edellisenä kesänä miljoonasopimuksen WHA:n Winnipeg Jetsiin. Chicagon ainoa ottelusarjan voitto Bruinsista on tullut keväällä 1975 Don Cherryn valmentaessa ensimmäistä kauttaan Bruinsia. Edellisenä keväänä Black Hawksin voittanut ja Philadelphia Flyersin ensimmäista Stanley Cup -voittoa samassa kaukalossa todistanut Bruins-tähtisikermä tuli yllättäen tyrmätyksi kolmessa pelissä. Espositon veljesten kohtaaminen kääntyi Chicagon maalilla hyvin torjuneen Tony "O":n eduksi, vaikka Bruins voittikin ensimmäisen ottelun 8-2. Joukkueiden viimeisin kohtaaminen on keväältä 1978, jolloin edelliseksi kaudeksi (76-77) Chicagoon siirtynyt Bobby Orr ei pystynyt pelaamaan peliäkään. Bruins vei sarjan suoraan neljässä ottelussa. Orr pelasi seuraavalla kaudella vielä kuusi runkosarjapeliä, mutta joutui lopettamaan pelaajauransa vasemman polven vuoksi. Joukkueiden ensimmäinen pudotuspelikohtaaminen pelattiin NHL:n "Stanley Cup -yksinoikeuden" ja Black Hawksin ensimmäisellä kaudella. Sarja ratkaistiin kahden ottelun yhteismaaleilla. Bruins voitti New Yorkissa pelatun Hawksin kotiottelun 6-1 numeroin ja jälkimmäinen ottelu päätyi Bostonissa 4–4-numeroihin.

OTTELUSARJAT KAUTTA AIKOJEN (Chicagon näkökulmasta)


RUNKOSARJAOTTELUT KAUTTA AIKOJEN (Chicagon näkökulmasta)
243-277-80

Joukkueet ovat kohdanneet kahdeksan kertaa runkosarjassa 2004-2005 työsulun jälkeen. Luonnollisesti tällä kaudella eri konferenssien joukkueet eivät ole pelanneet vastakkain.

15.10.2011 BOS @ CHI 3-2 SO
29.03.2011 CHI @ BOS 0-3
07.01.2010 CHI @ BOS 5-2
18.12.2009 BOS @ CHI 4-5 SO
07.03.2009 CHI @ BOS 3-5
12.11.2008 BOS @ CHI 2-1 SO
25.10.2007 CHI @ BOS 1-3
29.12.2006 BOS @ CHI 5-3

CHI 2-4-2 6 pts 20-27
BOS 6-1-1 13 pts 27-20

PISTEPÖRSSIT PUDOTUSPELEISSÄ



Joukkueiden tämän kauden mediaoppaat runkosarjaan ja pudotuspeleihin

Bruins Playoff Media Guide 2013 (PDF 35 MB)
Bruins Media Guide 2012-2013 (PDF 193 MB)
Blackhawks Media Guide 2012-13 (PDF 57,5 MB)
Blackhawks Playoff Media Guide 2012-13 (PDF 26,5 MB)
NHL Guide & Record Book 2012-13 (PDF 9 MB)

Viime kevään 2012 Total Stanley Cup -kirjanen (PDF 8,9 MB), josta löytyy NHL:n pudotuspelitilastoja.

Mykistävän hienoa tekstiä taas tuossa ylempänä! Arvostan.

Huikea finaalisarja tulossa, ei voi muuta todeta. Pleijareiden alussa tuli (monen muun ohella) mutusteltua tuota -92 kevään uudelleen kohtaamista Penguinsin kanssa. Huomasin kuitenkin hieman yllättäen (eiku se olikin se pelko siitä tulevasta sweep-häviöstä pensseleille ja silmien repimisestä päästä irti..) olevani nallejen leirissä, katsoessani tuota itäisen finaalia. Bruins suorastaan tyrmäsi tuloksellisesti Penguinsin ja vaikka luotto omiin on tuon Wings-sarjan kääntämisen jälkeen kova, täytyy muistaa että tuleva vihu tulee tekemään elämästä helvettiä myös kotisohvalla, se on vissi. Kingsin piti olla kova, mutta enimmäkseen pärjättiin tuossa sarjassa silläkin puolella. Uskon vakaasti Bostonin kuitenkin ottavan meiltä luulot pois heti UC:n Game onessa. Maltti täytyy pysyä, äijien ja kiekon liikkua ihan huoranpenikkana ja tekemisen tason täytyy olla korkealla.

Boston finaalivihuna on loistava siinä mielessä, että mitään järkyttäviä yökötys-tiloja ei tule heidän rosteriaan tutkiessa. Kovaa duunia tekevä organisaatio, joka tietää miten voittaa oikeita pelejä. Hienoja yksilöitä, rouhijoita, Tuukka & Saara.

Omilta pientä tasonnostoa toivotaan etenkin Bollandilta, Leddyltä ja Captain cerealilta. Jonathanin passi tuohon SOTGWG:iin oli kyllä loistava buusti lähdettäessä Charan pitkän kepakon eteen hakattavaksi.

Ainoa mistä olen tässä sarjassa ihan varma on se, että tällainen organisoidusta viisikkopelaamisesta tyydytystä saava kieroutunut mieli saa jossain vaiheessa mieleistään katsottavaa.

Blackhawksilla huikea runkosarja ja vaikea löytää heikkouksia. Bruins on ollut keskinkertainen mutta nousujohteinen, puolustus on kädetön ja Campbellin hajoamisen jälkeen tehot kahden ensimmäisen ketjun takaa voivat olla tiukassa. Chicago on selkeä ennakkosuosikki mutta minä en ainakaan menetä toivoa. Bostonin toivot löytynevät joko Quennevillen uinumisesta verrattuna Julienin takataskusta varmasti löytyviin yllätyksiin, tai sitten Crawfordin riittämättömyydestä ihan Kannuun asti.

Tietysti kun otetaan huomioon että puhutaan maailman luokan koutsista ja kovasta veskarista niin onhan tuo aika paljon pyydetty.

lunde kirjoitti:

En näköjään saanut iisakinkirkkoani ajoissa valmiiksi, joten yritän poimia tähän viestiin jotain, mitä ei ole vielä mainittu.

Laajenna klikkaamalla

Kiitos tekstistä. Ei riittänyt minulla kärsivällisyys kun finaaliketjua ei näkynyt :) Lainasin osan tekstistäsi tuohon avausviestiin! Kiitos siitä että olet nähnyt vaivaa.

Jos vertaa finaalijoukkueiden hyökkäyksiä niin Boston jää hieman jälkeen, mutta niukasti. Blackhawksin hyökkäys on joukkueen suurin vahvuus. Toews, Hossa, Sharp ja Kane ovat kaikki maailmanluokan tähtiä. Kane on parin viime ottelun jälkeen hiljentänyt kriitikot tekemällä ensin hattutempun ja sitten sarjan ratkaisevan jatkoaikamaalin. Tähtien lisäksi on mainittiva herra nimeltään Brian Bickell joka on yllättänyt kaikki näissä pudotuspeleissä. Fyysistä Bruinsin joukkuetta vastaan joukkue tulee tarvitsemaan Bickelliä, joka on kuin luotu luomaan hässäkkää maalivahdin eteen. Myös konkari Michal Handzus on yllättänyt positiivisilla otteillaan pudotuspeleissä.

Vaikka monet pitävät Bruinsin pelityyliä puolustusvoittoisena niin joukkue on tehnyt eniten maaleja pudotuspeleissä. David Krejci johtaa pudotuspelien pistepörssiä 21 pisteellä. Eikä sovi unohtaa isokokoisia ketjukavereita Nathan Hortonia sekä Milan Lucicia. Tämä ketju on ollut erittäin hyvä sekä hyökkäys- että puolustuspäässä (ketjun yhteinen plusmiinus-lukema on + 48). Kakkosketju ei sekään ihan surkeasti ole pelannut, ja erityisesti ”rotta” Marchand oli näkyvässä roolissa Pittsburghia vastaan. Kun tähän porukkaan vielä lisätään tärkeiden maalien mies Patrice Bergeron ja konkari Jaromir Jagr niin voidaan sanoa että myös Bostonilla on vaarallisia aseita käytettävinään.

Olisin todella yllättynyt mikäli blackhawks pystyisi Bostonin kaatamaan. Maagisen organisoidulta näytti bruinssin peli pinguja vastaan ja pelitapa tuntuu olevan joka kaverilla selkäytimessä. Maalivahtien mahdollinen sulaminen saattaa tietysti kääntää voimasuhteita suuntaan tai toiseen. Molemmat ovat samaan aikaan potentiaalisia sankareita ja sulajia, koska vastaavassa paikassa ovat availleet vain luukkua.

Anyways, tykkään molemmista legendaarisista seuroista ja odotan innolla finaaleja. Paras voittakoon!!

Erittäin hienot viestit muuten lunde, siinä pureuduttiin komeasti niin nykyhetkeen kuin menneisyyteenkin. Kyllähän tällaisessa legendaarisessa Original Six -setissä on hienoa saada Jatkoajan laadukkaat Blackhawks-kirjoittajat mukaan.

Mainitsin jo edellisessä viestissä valmentajat, mutta avataan vielä sitä miksi lähtisin etukäteen korostamaan valmennuksen merkitystä. Julien alisti jo Tortorellaa ja seuraavassa sarjassa Bylsma oli hänelle kilpailijana kuin pikkulapsi, kaksi maalia neljään peliin on siitä täydellinen osoitus. Jos Boston pääsee etenemään hyvin harjoitellulla tiiviillä viisikollaan ilman Chicagon häirintää, tulee sarja olemaan Bruins-merkkinen. Veikkaan että karvaus lähtee aluksi Rangers-sarjan tyylisesti, eli Pens-sarjaa korkeammalta. Boston pyrkii cycleen ja tulee todennäköisesti voittamaan sellaisen pelitavan.

Toisaalta luulen että sellaiseen asetelmaan ei koskaan päädytä. Quenneville ei anna Bostonille niin paljon löysää kuin Bylsma antoi ja Hawksin materiaali on selvästi parempi.

Kental kirjoitti:

Veikkaan että karvaus lähtee aluksi Rangers-sarjan tyylisesti, eli Pens-sarjaa korkeammalta.

Laajenna klikkaamalla

Tähän on tartuttava sen verran, että mielestäni koko sarjan avain Bostonin näkökulmasta on saada painetta tietyille Blackhawks puolustajille.
Oduya, Rozsival, Leddy on nuo kaverit keitä pitäisi päästä nukuttamaan laitoja vasten. Ainoastaan Rozsival on "helppo" kohde (suhteellisen iso sellainen tosin). Leddy ja Oduya ovat sen verran vikkeliä kavereita jaloistaan ja päätöksissään, että kovaa tarvii päätyyn Bruinssin kaverien mennä. Tästä huolimatta koko kolmikko on taipuvainen virheisiin riittävän kovan jatkuvan paineen alla.

Jos Boston ei saa Chicagon pakkeja tekemään virheitä tulee sarjasta todella vaikea Bruinssille.

Chicago sitä vastoin ei voi käyttää samanmoisia keinoja Bostonin puolustusta vastaan, vaan Bostonin puolustus on hajotettava kiekollisella pelillä, nopealla ja tarkalla kiekon liikuttamisella.

Toinen asia mikä ratkaisee voittaako Boston tämän sarjan on aloitusten jälkeinen kiekonhallinta. Pysyykö kiekko itsellä ?

Faktana sanoisin että Boston tulee voittamaan n. 60-70% aloituksista tässä sarjassa. Tuon kiekonhallinta edun hyväksi käyttäminen on todella, todella tärkeää. Jos Bruins rupeaa kiekon kanssa neppailemaan, Hawksilla riittää kyllä kärsivällisyys karvata lätty omaan taskuun.
Jos Boston kykenee käyttämään tuota kiekonhallintaa edukseen niin, että saa hyökkäykset päätettyä laukaukseen, tarvitsee Q:n keksiä kyllä jotain ihme lääkettä kavereitten aloitusprosenttia parantaakseen.

Ainiin, ja innolla odotan Shaw vs Marchand taistoa.

Näin ensimmäisen ottelun alla on tavallistakin enemmän kysymysmerkkejä ilmassa. Joukkueet eivät kohdanneet runkosarjassa kertaakaan ja kohtaamiset ovat viime vuosina jääneet muutenkin vähiin. Boston on noita pelejä hallinnut, mutta Chicagon mestaruuskautena molemmat pelit päättyivät Blackhawksin voittoon. Hawks voitti yleensä tiukan läntisen konferenssin lähes näytöstyyliin, mutta siitäkään ei voida päätellä juuri mitään, koska yhtään konferenssien välistä peliä ei ole nähty. Blackhawks on pelannut yhden pelin, mutta sai kahden pelin Kalifornian reissua lukuun ottamatta pelata muut 15 ottelua Minnepolis–Chicago–Detroit-akselilla. Raskain seitsemän ottelun sarjaan osui onnekkaasti vielä lyhin etäisyys. Kaksi kevään kolmesta O6-ottelusarjasta on jo venynyt legendaarisesti seitsemännen pelin jatkoajalle ja se ei ole mitenkään mahdoton ajatus lähtökohtaisesti tasaisessa finaalisarjassakaan.

Penkin takana seisoo kaksi valmentajavelhoa, joiden shakkimatsi tuonee ottelusarjaan yhden mielenkiintoisen piirteen lisää. Julien peittosi jo Randy Carlylen, John Tortorellan ja Dan Bylsman joukkueet. Quenneville löysi niin ikään lääkkeet Mike Yeon, Mike Babcokin ja Darryl Sutterin joukkueita vastaan. Detroitista oli tullut Quennevillelle jonkilainen mörkö, jonka kaataminen mahtoi tuntua jo lähes henkilökohtaiselta mestaruudelta. Viiksekkään valmentajan uralla oli nimittäin Detroitia vastaan viisi ottelusarjan tappiota kolmen eri joukkueen peräsimessä. Molemmilla valmentajilla on käytössään laaja ja laadukas joukkue, josta löytyy monipuolisia palikoita monenlaiseen käyttöön.

Julien on jo Bruins-valmentajalegendojen joukossa, josta löytyy Art Rossia, Milt Schmidtiä, Harry Sindeniä, Don Cherrya ja muita lajin merkkihenkilöitä. Pudotuspelien tilastoissa Julien on jo ensimmäisenä otteluissa ja voitoissa. Tänä keväänä hänellä on mahdollisuus nousta ensimmäiseksi kahden mestaruuden Bruins-valmentajaksi.

Joel Quenneville voi niin ikään nousta ensimmäiseksi kahden mestaruuden Blackhawks-valmentajaksi. NHL-historian valmentajatilastoissa TOP-10 paikan jo saavuttanut ja useassa aktiivivalmentajien tilastoissa kärkeä pitävä Q on noussut Blackhawks-valmentajien pudotuspelitilastoissa Mike Keenanin ohi toiseksi Billy Reayn taakse. Runkosarjatilastoissa Quenneville tuskin pääsee ohi yli 13 kautta Hawksia valmentaneesta Reaysta, mutta pudotuspeleissä se on vielä mahdollista, mikäli menestys jatkuu tulevinakin vuosina (Reay 117. 57-60, Quenneville 67. 42-27).


Puolustajien kuorma peliaikojen keskiarvojen perusteella on jakaantunut näin:

Blackhawks

Keith (25:42) - Seabrook (21:55)
Oduya (21:35) - Hjalmarsson (22:13)
Leddy (15:23) - Rozsival (18:30)

Brookbank (6:50, 1 peli)

Bruins

Chara (29:21) - Seidenberg (24:10)
Ference (22:23, 8 peliä) - Boychuk (23:20)
Krug (16:14, 9 peliä) - McQuaid (14:55)

Bartkowski (19:46, 7 peliä)
Redden (15:48, 5 peliä)
Hamilton (15:47, 7 peliä)

Chicago on pelannut Keithin pelikieltoa lukuun ottamatta samalla kuusikolla koko pudotuspelit. Peliaika jakaantuu varsin tasaisesti, koska kuusikko on varsin laadukas. Bostonin puolustuksessa neljä pelaajaa on pelannut kaikki pelit ja kahdella paikalla on kiertänyt viisi puolustajaa. Käytännössä kuitenkin pelaava kuusikko lienee sama kuin koko Penguins-sarjankin. Bruins-puolustus on tehnyt 15 maalia kevään pudotuspeleissä eli 30% joukkueen pudotuspelien osumista (15/50). Hieman yllättäen ahnein maalipyssy ei olekaan hurjan lämärin omaava Chara vaan viisi maalia latonut Boychuk ja erityisesti ylivoimalla onnistunut neljän maalin tulokaspakki Krug. Runsaasti hyökkäykseen liittyviltä Blackhawks-pakeilta löytyy kolme kahden maalin puolustajaa, joiden osuus joukkueen maaleista on hieman vaatimattomampi 13% (6/47). Tosin Seabrookin jatkoaikamaali Detroitia vastaan oli sitäkin tärkeämpi.

Kental kirjoitti:

Kyllähän tällaisessa legendaarisessa Original Six -setissä on hienoa saada Jatkoajan laadukkaat Blackhawks-kirjoittajat mukaan.

Veikkaan että karvaus lähtee aluksi Rangers-sarjan tyylisesti, eli Pens-sarjaa korkeammalta. Boston pyrkii cycleen ja tulee todennäköisesti voittamaan sellaisen pelitavan.

Toisaalta luulen että sellaiseen asetelmaan ei koskaan päädytä. Quenneville ei anna Bostonille niin paljon löysää kuin Bylsma antoi ja Hawksin materiaali on selvästi parempi.

Laajenna klikkaamalla

Meillä Blackhawks-kirjoittajilla on tosiaan niin laadukasta keskustelua, että innostutaan välillä täyttämään ottelusarjan ketju keskinäiselläkin kinastelulla.

Isojen Bruins-hyökkäjien kulmamyllytys voi olla myös Blackhawksia vastaan tehokas ase, jos B's saa sillä maalin taustan ja edustan haltuunsa. Noilla alueilla Chicagoa on pystytty horjuttamaan. Toisaalta myllytyksen edellytys on Hawks-päätyyn pääseminen ja siellä pysyminen, mikä voi osoittautua vaikeaksi toteuttaa. Ainakaan väsynyt ja loukkaantunut Kings ei siihen pystynyt riittävän runsaasti ja järjestelmällisesti. Chicago pelaa keskialueen tiiviisti ja liukkaiden puolustajien syöttöpelin pysyessä laadukkaana paine purkautuu varsin nopeasti, kuten myös TweetyLeaf tuossa edellä kirjoitti. Etenkin Kingsiä vastaan myös Crawford purki painetta avaamalla päätykiekkoja ylös ennen vastustajan karvaajien saapumista paikalle. Bruins-pelaajien - erityisesti puolustajien - puolestaan täytyy olla erittäin tarkkana pelin avaamisessa, sillä Blackhawks rankaisee odottamistaan harhasyötöistä säälimättä. Lisäksi Hawks-hyökkääjät Hossa ja Toews etunenässä ovat ahneita riistämään kiekkoa pahaa-aavistamattomilta vastustajilta.

Runkosarjassa Hawks voitti paljon pelejä ihan vain silkalla kiekonhallinnalla vastustajan päädyssä. Peli oli paikoitellen jopa tehotonta, mutta maalipaikkoja rakentui niin runsaasti, että niistä syntyi riittävä määrä osumia pelien voittamiseen. Pudotuspeleissä Chicago ei ole luonut aivan yhtä runsaasti maalipaikkoja, mutta sen sijaan joukkue on käyttänyt saamansa tilaisuudet hieman tehokkaammin hyväkseen.

EDIT:
Blackhawks-historioitsija Bob Verdi on kirjoittanut jälleen joukkueen kotisivuille jutun finaalien kunniaksi. Jutussa pääsee ääneen muun muassa molempia joukkueita edustanut Al Secord, joka toimii nykyään Texasissa matkustajalentokoneen perämiehenä American Airlines -yhtiössä. Tämä kovaluisen laitahyökkääjän kommentti oli aika hauska:

"One thing I never understood. Savy, Larms and I were called ‘The Party Line.’ Still don’t know why. Did someone see us crawling around downtown? Not me."

Laajenna klikkaamalla

Jutussa kerrotaan myös Chicagon ainoasta pudotuspelisarjavoitosta Bruinsia vastaan keväällä 1975. Boston vei ratkaisevan kolmannen ottelun laukaukset 56-19 kotikaukalossaan, mutta Tony Espositon torjunnoilla pelissä roikkunut Chicago voitti maalisarakkeen 6-4 ja siten myös ottelusarjan.

Blackhawksin kotisivuilta löytyy myös jo ensimmäisen finaalin Game Notes (PDF 2 MB), josta löytyy runsaasti tilastoja ja muuta mielenkiintoista.

Quenneville on heittänyt harjoituksissa ketjut uuteen uskoon. Mielenkiintoinen ratkaisu. Parasta noissa on se, että Krüger on siirretty takaisin luonnolliselle paikalleen sentteriksi. Lisäksi aneemisesti läpi playoffsien esiintynyt Stålberg näyttäisi tippuvan kokoonpanon ulkopuolelle show-mies Bolligin tieltä. Tällä liikkeellä haettaneen lisää kovuutta rosteriin.

Sharp-Toews-Hossa
Bickell-Handzus-Kane
Saad-Bolland-Shaw
Bollig-Krüger-Frolik

Yv-kentistä sen verran, että joidenkin mainostama sota-aluepelin erikoismies Bryan Bickell näyttäisi tippuneen kokonaan ulos ko. kuvioista, mikä ei allekirjoittanutta yllätä sitten yhtään.

Kaner kirjoitti:

Sharp-Toews-Hossa
Bickell-Handzus-Kane
Saad-Bolland-Shaw
Bollig-Krüger-Frolik

Laajenna klikkaamalla

En kyllä ymmärrä sitten ollenkaan mitä Bollig tekee kokoonpanossa... Ei tuo mielestäni yhtään mitään hyödyllistä tuohon joukkueeseen, kun kuitenkin pelataan play-offeja. Hyvä kai herätellä vähän Stålbergia välillä, mutta kai tuolta nyt joku muukin olisi voitu nostaa kokoonpanoon (esim. Hayes tai Morin). Okei, kovuuttahan Bollig tuo, mutta en sitten tiedä muuttavatko ne 2-5 taklausta pelin kulkua niin oleellisesti. Eikä Hawks kai kuitenkaan lähde tappelemalla voittamaan näitä pelejä...

Bolland saa vähän kokeilla miltä peli maistuu kovemmilla minuuteilla. Tämä on ihan hyvä, sikäli mikäli Q ymmärtää pudottaa Bollandin takaisin neloseen, jos peli ei toimi. Sitten vaikka Frolikille lisää vastuuta, kun on sen kerrankin ansainnut.

Toivon mukaan Bickell-Handzus-Kane jatkaa maalien mättämistä samalla tahdilla kuin viime ottelun ykkösketju. Sharp-Toews-Hossa on varmaankin tehty nollamaan tuo Krejcin ykkösketju kovalla nopeudella, johon yhdistyy myös järjetön määrä taitoa ja maalintekovoimaa. Toivottavasti nämä kokeilut toimivat alusta asti!

PS. Mietin vain, että kuka nyt hoitaa kakkos-yv:n maskipelaamisen, kun Bickell on otettu sieltä pois. Handzus sielä varmaan pyörii ainakin aluksi, mutta toivon mukaan tähänkin osataan reagoida, jos peli ei kulje.

Toivotaan, että pelissä jatketaan LA sarjan ketjukoostumuksilla. En näe mitään järkeä mennä jumppaamaan toimivia ketjuja tässä vaiheessa noin raskaalla kädellä.

Jaahas, alkaako Viktorin päivät olemaan luettuja Blackhawks-organisaatiossa? Onhan tuossa omat riskinsä, mutta ei nuo Kanerin laittamat vitjat pöllömmät ole. Ykkösessä ja kakkosessa top-6 hyökkääjät pisteiden valossa ja Bolland ja Kruger takaisin "omilla" paikoillaan. Viktorin pörrääminen on ollut jokseenkin turhauttavaa katseltavaa ja kieltämättä kolmonen ja nelonen näyttää nyt jotenkin...paremmilta. Bollig tuo kokoa, ilkeyttä, kovaa luistelua, puisia käsiä ja varmasti julmetun määrän asennetta pitää paikka pelaavassa kokoonpanossa. Mutta saa nyt nähdä, onko tässä nyt vaan jotain smoke and mirrors-teemaa pelissä.

Ihastelin parissa katsomassani Blackhawksin runkosarjapelissä joukkueen puolustusta ja toivoin kateellisena vastaavaa määrää taitoa, liikettä ja kovuutta myös Bostoniin. Pensit petti oman pään pelaaminen mutta tällä kertaa Bruins ei saa samanlaista apua vastustajalta vaan sarjan ratkaisu nähdään Chicagon puolustajien vahvalla pelillä joka vie tehon Bostonin korvauksesta ja pincheistä.

Runkosarjan näytöstyyliin vienyt Blackhawks on alusta lähtien liian kova pala Bruinsille ja SC pysyy lännessä 4-1 voitoin Raskin varastaessa yhden maagisella illalla. Tiukaksi sarjan voi tehdä Crawfordin sulaminen finaalipaineissa mutta tämä on aiempien pelien vahvojen otteiden jälkeen epätodennäköistä.

TweetyLeaf kirjoitti:

Ainiin, ja innolla odotan Shaw vs Marchand taistoa.

Laajenna klikkaamalla

Tämä lienee sarjan mielenkiintoisinta settiä. Rat fight!

Milloin lienee Jagr viimeksi pelannut 16 ottelua putkeen tekemättä maaliakaan?

Mielenkiintoisia tilastoja ketjussa ylempänä, ja finaaleista tulee taatusti kutkuttavan jännittävä urheilutapahtuma. Suosikkia minulla ei ole suuntaan eikä toiseen, muutamia seuraamisen arvoisia pelaajia toki löytyy. Maalivahtiosastoon tämä saattanee ratketa, jos nyt jommassa kummassa päässä perseillään, mutta siihenkään en usko. Ehkä se ero saadaan eturivin pyssyistä. Kestääkö Kanen, Sharpin ja Hossan vire? Vieläkö Kreisi jaksaa paukuttaa tehoja, nostaako Bergeron vielä potikat yhteentoista? Iskeekö vanha paappa Jagr?

Kyllä tämä seitsemänteen venyy.

Ensimmäistä finaalia odotellessa voisi lätkäistä esille vielä yhden historiatilaston. Molemmat joukkueet ovat nostelleet Stanley Cupia keskimäärin noin joka kolmannessa finaalisarjassa eli tappion katkeran kalkin nieleminen on tullut molemmille seuroille tutuksi kauden huipennuksen kynnyksellä. Molemmille seuroille pahin kanto kaskessa on ollut Montreal, jota vastaan Boston on hävinnyt kaikki seitsemän finaalikohtaamista ja Chicago jokaisen viidestä finaalisarjasta. Chicago on Montrealin lisäksi ainoa Original Six -joukkue, jota Boston ei ole kukistanut finaaleissa. Tosin aiemmin tuohon ei ole ollutkaan mahdollisuutta, kun joukkueet eivät ole kohdanneet aiemmin finaaleissa. Tämän vuoden finaalien jälkeen Blackhawks on otellut Rangersia lukuun ottamatta mestaruudesta kaikkia muita Original Six -joukkueita vastaan.

Kun vain toinen voi hävitä finaalit, tämän vuoden mestari saavuttaa kaksi mestaruutta peräkkäisillä finaaliesiintymisillä. Boston on onnistunut siinä kahdesti aiemmin (-39 & -41 sekä -70 & -72) ja Chicago kerran (-34 & -38). Mestarijoukkueen käskyttäjä nousee myös aktiivivalmentajien tilastokärkeen kahdella päävalmentajana voitetulla Stanley Cupilla.

Blackhawksin kotisivuilta voi katsoa juuri nyt Morning Skate Live -nimistä ohjelmaa joukkueen aamuharjoituksista.

EDIT:

Bostonin kotisivuilta löytyy sekä Bruinsin että NHL:n mediaoppaat finaalisarjaan:

2013 Boston Bruinis Stanley Cup Final Guide.pdf (35 MB)

2013SCFMediaGuide.pdf (1 MB)

Muutama toive ranskalaisin viivoin:

- Lucic jyrää Kanen ihan paskaks
- Rask jatkaa mahtavia otteitaan
- Game seven
- Hyvää hokia ( no eiköhän tämä ole aika taattu :D )
- Rottatappelu ( Shaw vs. Marchand )

Walkin kirjoitti:

Muutama toive ranskalaisin viivoin:

- Lucic jyrää Kanen ihan paskaks
- Rask jatkaa mahtavia otteitaan
- Game seven
- Hyvää hokia ( no eiköhän tämä ole aika taattu :D )
- Rottatappelu ( Shaw vs. Marchand )

Laajenna klikkaamalla

Aha kesäloma Cosby fanitkin tulevat tänne Kanea teilaamaan.