St. Louis Blues 2012-13

Eilen illalla tuli luvattua avata ensi kautta koskeva ketju ja sen myös nyt teen.

Pyydän anteeksi että ehdin laittamaan vain sopimustilanteen, huomenna on luvassa myös analyysiä.

Hyökkääjät:

Andy McDonald - $4 700 000 - 2013 - NTC
David Backes - $4 500 000 - 2016 - NTC (1.7.2012 alkaen)
T. J. Oshie - $4 175 000 - 2017
David Perron - $3 812 500 - 2016
Alexander Steen - $3 362 500 - 2014
Chris Stewart - $3 000 000 - 2013
Patrik Berglund - $2 250 000 - 2013
Vladimir Tarasenko - $1 750 000 - 2015
Matt D'Agostini - $1 650 000 - 2013
Jamie Langenbrunner - $1 500 000 - 2013
Vladimir Sobotka - $1 300 000 - 2014
Jaden Schwartz - $1 116 667 - 2014 - EL
Scott Nichol - $700 000 - 2013
Chris Porter - $650 000 - 2013
Ryan Reaves - $600 000 - 2014

Tyler Shattock - $900 000 - 2013 - EL
Sebastian Wännström - $900 000 - 2014 - EL
Philip McRae - $854 166 - 2013 - EL
Jevgeni Gratshev - $816 666 - 2013 - EL
Ty Rattie - $803 333 - 2016 - EL - pelaa ensi kaudella vielä WHL:ssä
Cody Beach - $750 000 - 2015 - EL
T.J. Hensick - $600 000 - 2013
Andrew Murray - $600 000 - 2013
Anthony Nigro - $591 666 - 2013 - EL
Jay Barriball - $577 500 - 2013
Adam Cracknell - $550 000 - 2013
Stefan Della Rovere - $570 000 - 2013 - EL

UFA: (suluissa viime kauden palkka)

Jason Arnott ($2 875 000)

Jonathan Cheechoo ($600 000)


RFA:

Brett Sonne ($883 333)
Anthony Peluso ($588 333)



Puolustajat:

Barret Jackman - $3 166 667 - 2015
Alex Pietrangelo - $3 166 666 - 2013 - EL
Roman Polak - $2 750 000 - 2016
Kevin Shattenkirk - $1 300 000 - 2013 - EL
Kris Russell - $1 300 000 - 2013
Ian Cole - $1 300 000 - 2013 - EL

Brett Ponich - $878 333 - 2014 - EL
Cade Fairchild - $875 000 - 2014 - EL
Jeff Woywitka - $700 000 - 2013
Jani Hakanpää - $698 333 - 2016 - EL - pelaa ensi kaudella vielä SM-liigassa
David Shields - $583 333 - 2014 - EL
Taylor Chorney - $575 000 - 2013
Scott Ford - $575 000 - 2013
Mark Cundari - $538 333 - 2013 - EL


UFA:

Carlo Colaiacovo ($2 125 000)
Kent Huskins ($1 000 000)

Brennan Evans ($512 500)


Maalivahdit:

Jaroslav Halak - $3 750 000 - 2014
Brian Elliott - $1 800 000 - 2014

Jake Allen - $816 666 - 2013 - EL
Paul Karpowich - $800 000 - 2013 - EL
Jordan Binnington - $650 000 - 2016 - EL - pelaa ensi kaudella vielä WHL:ssä
Mike McKenna - $525 000 - 2013


Cap payroll: $53 649 999


Pöytä on katettu arvon Blueskannattajat! Erityisesti TaoTaon prospektianalyysia odotan mielenkiinnolla.

Hyökkääjistä Oshielle ja Perronille saisi sorvata hyvät jatkopahvit. Perron esitti runkosarjassa ihan kelpo otteita siihen nähden,että oli vuoden poissa peleistä. Playoffeissa mies oli sitten enemmän kuin kuutamolla, mutta kyllä paljon voi myös laittaa tuon loukkaantumisen piikkiin. Hyvä kesäkausi alle ja miehellä on potentiaalia nousta sellaiseksi vakituiseksi 60 p mieheksi. Vielä kun Hitchcock saisi miehen puolustusasenteen kohdilleen niin voitaisiin puhua oikeasti laatupelaajasta. Oshie taasen on jonkinasteinen taistelun ruumiillistuma tuossa Blues-miehistössä ja ehdottomasti sopparia miehelle. Stewart sen sijaan voidaan hyvin laittaa lihoiksi, ei sovi tällä hetkellä ollenkaan Hitchcockin ajamaan pelitapaan ja mies osoitti Coloradon aikanaan, että potentiaalia hyökkäyspään ratkaisupelaajaksi löytyy, joten vaihtoarvoa mieheltä kyllä löytyy. Nuoret maalinälkäiset voimahyökkääjät kun ei kasva puussa NHL:ssä. Saa nähdä riittääkö Nicholilla vielä ensi kaudeksi rahkeet tuohon nelossentterin rooliin, kun niskaan läähättää muutama prospekti. Arnottin ja Langenbrunnerin haluisin vielä nähdä joukkueessa, sillä tuovat sitä arvokasta kokemusta pukukoppiin, kuten jo tällä kaudella nähtiin. Schwartz vakiokokoonpanoon ensi kaudeksi, niin siellä on jälleen yksi huippulupaus kypsymässä. Hyökkäykseen löytyisi prospektiosastolta myös Ty Rattie, joka iski hirmutehot WHL:ssä tällä kaudella, mutta TaoTao voi avata lisää tätä Bluesin prospektitilannetta.

Puolustuksessa akseli Pietrangelo-Shattenkirk tullee olemaan se kivijalka monet vuodet eteenpäin, ja hyvin todennäköisesti I. Cole tulee olemaan myös ensi kauden vakiomiehistössä. Jos jonkun tuolta haluisi lähtevän niin Colaiacovo olisi se mies. Myös Huskinsille tuskin löytyy käyttöä varsinkin jos Blues-ikoni Jackmanille sorvataan jatkopahvi. Jackman on mielestäni aliarvostettu puolustava puolustaja, joka kuitenkin osaa myös avata sitä peliä helpoilla ensimmäisillä syötöillä, vaikka vielä kenties turhan usein sortuu kiekon roiskimiseen. Mies myös kokeneena kehäkettuna tuo varmasti lisäarvoa Bluesin nuoreen pukukoppiin.

Maalivahtiosasto näyttää sen sijaan erittäin kirkkaalta. Ensi kausi tulee määrittämään sen, sattuiko molemmille kassareille vain "career-season", vai ovatko miehet tulleet änärin huipulle jäädäkseen. Mikäli kyse ei ole yhden kauden ihmeestä, niin jollekin saattaa tuntua turhalta pitää joukkueessa kahta huipputason ykkösmaalivahtia. Blues-fanin kannalta tämä toisaalta on positiivinen ongelma, kun ei ole väliä kumman sinne tolppien väliin laittaa. Varmasti kummalle tahansa löytyisi kysyntää ykkösmaalivahdiksi seuroihin, joilla on selvästi tyhjiö ykköskassarin tontilla. Veikkaisin, että alustavasti Hitchcock lähtee peluuttamaan miehiä puolet ja puolet - periaatteella, mutta kauden otteet tulevat määräämään sen, kumpi tulee pelaamaan enemmän. Jonkinasteinen valmentajan unelma ainakin kun on joukkueessa kaksi ykköstason maalivahtia. Muistettaneen vielä se, että suuri osa, en sano kokonaan, tämän kauden maalivahtien hyvyydestä menee Bluesin puolustuspelin piikkiin. No, menneen kauden tilastot puhuvat kummallakin puolestaan.

Tuli tähän kirjoiteltua nyt fiilispohjalta vain sitä, mitä odotan ensi kaudeksi joukkueelta. Seuraavan kauden odotuksissa löytyy AINA ylioptimismia, esimerkiksi Perronin kasvu kahden suunnan jääkiekkoilijaksi ja tuo maalivahtitandemin toimiminen myös ensi kaudella eivät ole todellakaan kiveen kirjoitettuja faktoja. Menneen kauden pohjalta odotukset ensi kaudeksi ovat kuitenkin kovat. Vuoden kokeneempana joukkueelta olisi odotettavissa tosissaan taistelua Cupista jo ensi kaudella, varsinkin kun runko tullee pysymään lähes samana. Tuli nopeasti kirjoiteltua tämä teksti, joten korjailkaa ihmeessä jos mielestänne tekstistä löytyy joitain "uskomattomia vääryyksiä" tai itsestäänselvyyksiä tai mitä tahansa. Tältä pohjalta lähtisin itse valmistautumaan ensi kauteen.

Nyt myös muilta Blues-faneilta odottaisin mietteitä ja odotuksia kesää sekä ensi kautta varten ja TaoTaolta myös erityisesti sitä prospektianalyysia:)
GO BLUES!

No niin, toivottavasti tämä kattaa edes vähän sinnepäin jo tässä ketjussa kohtuuttoman koviksi nousseet odotukset lupausanalyysiäni kohtaan. =P Pienenä alustuksena kerrottakoon, että faktat ja "faktat" on kaivettu ja yhdistelty ympäri nettiä, joten oikeellisuutta en takaa. Myös pelaajien vahvuudet ja heikkoudet ovat ns. toisen käden tietoa, itse en ole oikeastaan nähnyt kuin Colen ja Erosen otteita enemmän.

Pelaaja-arviot ovat meikäläisen tunteella vetämät. Näistä, ja kaikesta muustakin saa olla vahvasti eri mieltä. Toivon että keskustelua syntyy. Hyökkääjäarviot tulevat tänään, kunhan valmistuvat.

Maalivahdit:

Jake Allen, 2. rnd (#34) 2008.
7.8.1990. 6'2, 190.
Peoria AHL. 38GP, 13W, 2,93GAA, 91,5%

Huikean tulokaskauden Peoriassa pelannut Allen floppasi alkukaudella, ja Ben Bishop pujahti pienenä miehenä sisäradalta keulalle. Kun Bishop kaupattiin siirtorajan kynnyksellä Ottawaan, löysi Allen samalla sisäisen rauhan ja alkoi taas liimata kiinni. Ihan kohtalainen kausi entiseltä Kanadan U20 hopeamitalistilta. Ensi kausi on varmasti eräänlainen vedenjakaja Allenin uralla.
Arvio: Peorian kiistaton ykkönen. Parin vuoden sisällä NHL:ään. Potentiaalia ykköstorjujaksi.

Jordan Binnington, 3. rnd (#88) 2011
11.7.1993 6'2, 160.
Owen Sound OHL. 39GP, 21W, 2,99GAA, 90,6%

Vuonna 2011 CHL:n Memorial Cupin parhaaksi veskariksi valittu Binnington pelasi toisen hyvän kauden juniorisarjoissa, ja sai myös tryout-sopimuksen Peoriaan kauden loputtua. Binnington on nopea liikkumaan poikittaissuunnassa. Ei kuitenkaan ole akrobaattinen refleksivahti, vaan sijoittumisellaan estää maalipaikat. Kuten mitoista näkee, varsi on hentoinen, joten fysiikassa riittää ensimmäisenä työsarkaa.
Arvio: Ensi kausi OHL:ssä. Potentiaalia NHL:n kakkosveskariksi.

Paul Karpowich, 7. rnd (#185) 2008
25.10.1988. 6'2, 192.
Clarkson Univ. ECAC 37GP, 16W, 2,46GAA, 92,1%

Karpowich valittiin kauden päätteeksi toisen kerran perätysten joukkueensa arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hyvää sijoittumiseen peliään perustava veskari rikkoi myös monia Clarksonin ennätyksiä kauden aikana. Huhtikuussa hän teki Bluesin kanssa kaksivuotisen kahden suunnan sopimuksen.
Arvio: Tyrkyllä Peorian kakkosveskariksi. Farmiura edessä.

Niklas Lundström 5. rnd (#132) 2011
10.1.1993. 6'2, 190
AIK J20. 32GP, 2,52GAA, 92,3%

Viime kesänä valittu AIK:n maalivahtilupaus pelasi lähes koko kauden junioreissa. Kaksi peliä Elitserienissä menivät nappiin, torjuntaprosentti komia 95,8%. Kävi myös lainalla kolmen pelin ajan Allsvenskanin Oskarshamissa.
Arvio: Potentiaalia lähes mahdoton arvioida, mutta hyvä lisä lupausosastolle.

Maalivahtien loppuarvio:
Tilanne Bluesissa on Halakin ja Elliottin myötä niin hyvä, ettei Allenia tarvitse kiirehtiä isoon liigaan. Muuten maalivahtiosasto on prospektiosastolla ohut, mutta Halak/Elliott + Allen varmasti riittävät useaksi vuodeksi eteenpäin.

Puolustajat:

Ian Cole, 1. rnd (#18) 2007.
21.2.1989 6'1, 215. L
St. Louis NHL. 26GP 1+5=6, 22PIM. Peoria AHL 22GP, 1+3=4, 26PIM

Cole ihastutti Kekäläisen ensinäkemältä ja Blues teki töitä draftissa saadakseen hänet riveihinsä. Cole oli jo varausiässä vahva kuin härkä ja erittäin kypsä ikäisekseen. Siinä mielessä voisi nähdä, että kehitys on hieman polkenut paikallaan, sillä mitään erikoista hän ei ole ammattilaiskehissä vielä esittänyt. Toki kuluva kausi on ollut vähintäänkin haastava, sillä Cole ei saanut oikeastaan pysyvää kontaktipintaa seilatessaan edestakaisin pressiboksin, NHL:n ja AHL:n väliä. Ok liikkeen omaava oman pään luutija, joka ei kiekollisena ole ihan lapanen, muttei mikään hyökkäyspelin moottorikaan.
Arvio: Tuleva kausi näyttää paljon. Tällä hetkellä korkeintaan kolmosparin tasoa, rohkeutta lisää niin top4 haarukassa.

Brett Ponich 2. rnd (#48) 2009
22.2.1991, 6'7 225, L
Peoria AHL. 61GP, 0+5=5, 47PIM

Jättipakkiwau ihmetytti kaikki saatuaan jo toisella kierroksella '09 Kekäläisen rakkautta. Raamia puolustuspään kuninkaaksi, mutta voisi olla rutkasti ilkeämpi. Kausi Peoriassa meni hieman vihkoon, tiedä sitten johtuiko viimeisellä WHL-kaudella saadusta pahasta polvivammasta. Jos ensi kaudella saa hieman lisää liikkuvuutta vammojen jäljiltä, voisi näyttää mikä on oikeasti miehiään.
Arvio: Korkeintaan NHL:n kolmosparissa koodinimellä "Hal Gill"

David Shields 6. rnd (#168) 2009
27.1.1991, 6'3 218, R
Peoria AHL 48GP, 0+4=4, 10PIM, Alaska ECHL, 12GP, 1+5=6, 2PIM

Positiivinen yllätys tulokaskaudellaan Peoriassa. Haki vauhtia välillä ECHL:stä, mutta oli lopulta luotettavin pakki Peoriassa. Ok liike koostaan huolimatta.
Arvio: Korkeintaan tuleva kolmosparin peruspakki, todennäköisesti farmimiehiä.

Cade Fairchild 4. rnd (#96) 2007
15.1.1989. 5'11, 175, L
St. Louis NHL 5GP, 0+1=1, 0PIM. Peoria AHL, 68GP, 8+26=34, 32PIM

Entinen Minnesota Gobher yllätti tulokaskaudellaan kaikki. Krisrusselmainen Fairchild nousi mahtavalla luistelullaan ja nopeilla käsillään joukkueensa ykköspakiksi, kävi All-Stars pelissä ja valittiin AHL:n tulokaskentälliseen. Huikea +26 tehopörssissä pudotuspeleistä jäänessää jengissä.
Arvio: "Kris Russell". Kakkos- kolmosparin kiekollinen pakki.

Mark Cundari
23.4.1990, 5'10, 200, L
Peoria AHL 48GP, 3+12=15, 62PIM

Viimeisellä OHL-kaudellaan Ryan Ellisin ja Cam Fowlerin jälkeen kolmanneksi eniten pisteitä kerännyt Cundari iski tulokaskaudellaan ('10-'11) Peoriassa 10+20, mutta tällä kaudella tippui puolustuksen hierarkiassa hyvin nopeasti. Tähän asti korvannut asenteella heikkouksiaan, nousiko tie pystyyn? Pieni ja pippurinen kahdensuunnan pakki.
Arvio: Hierarkiassa niin kaukana, että ihmeitä saa tapahtua jos NHL:ään nousee pysyvästi.

Brock Beukeboom 3. rnd (#63) 2010 (Tampa Bay)
1.1.1992. 6'2, 197 R
Niagara OHL. 47GP, 5+11=16, 49PIM

Beukeboom siirtyi Bluesiin viime kauden siirtorajalla Lightningista Eric Brewerin kaupassa. Rangers-legenda Jeff Beukeboomin poika ei ole isänsä veroinen ilkimys ja kurko omassa päässä, vaan pelaa kahteensuuntaan osittain myös nuoruusvuosien hyökkääjän roolista johtuen. Kova veto ja tinkimätön asenne työntekoon. Loukkaantumiset vaivanneet kovin. Selkä- ja polvivammojen lisäksi aivotärähdykset olleet varjostamassa uraa. Päävammoihin päättyi aikanaan isän Jeffin huikea ura. Oli OHL:n Sault St. Mariessa joukkueensa kapteeni ennenkuin Niagara hommasi hänet kovan puolustuksensa lisämausteeksi. Niagara pelaa parhaillaan OHL:n finaalissa. London johtaa 2-1.
Arvio: Potentiaalia kolmosparin mieheksi, toivottavasti loukkaantumiset ei enää hidasta tahtia.

Joel Edmundson 2. rnd (#46) 2011
28.6.1993. 6'4, 200 L
Moose Jaw WHL 56GP, 4+19=23, 91PIM

Edmundson on isokokoinen pakki, joka ei ole jalalla parhaimmillaan, mutta siivoaa maalinedustaa tehokkaasti. Hänen joukkueensa Moose Jaw hävisi WHL:n välierissä huikeassa voittoputkessa olleelle Oil Kingsille, Joel oli tiiminsä ykköspakkeja ja teki 14 pelissä tehot 3+2.
Arvio: Taistelee tulevaisuudessa toisen puolustuspään spesialistin Ponichin kanssa kolmosparin vasemman pakin tontista.

Jonas Junland 3. rnd (#64) 2006
15.11.1987. 6'2, 198 L
Astana KHL. 46GP, 4+11=15, 30PIM

Peoriassa 09-10 kaudella hienot 44 pinnaa ja muutama kokeilu myös ison liigan puolella. Mutta sitten kun piti alkaa tosissaan taistelemaan paikasta auringossa, päättikin lähteä Färjestadiin ja viime kausi meni KHL:ssä.
Arvio: Ei tule pelaamaan enää Bluesissa. Tuskin edes Pohjois-Amerikassa.

Jani Hakanpää 4. rnd (#104) 2010
31.3.1992, 6'4 218 R
Blues SM-liiga 41GP, 5+7=12, 30PIM

Kuka hiton Hakanpää, ihmettelivät kaikki kun Keklu passasi Teemu Pulkkisen vielä 4. kierroksellakin ottaen Espoon lahjan. UL Esko Seppäsen määritelmä nuorten kisoista kertonee paljon Hakanpäästä:
"Hakanpäästä jäi parhaiten mieleen Ruotsi-ottelun jatkoaika. Espoolainen puhelinkoppi halusi voittaa yksin koko matsin. Mahtava asenne. Oli hyökkäyksen kärjessä ja ensimmäisenä alhaalla. Antoi koko sydämensä joukkueelleen, mutta se ei riittänyt. On sanomattakin selvää, että Hakanpää nousee nopealla aikataululla Bluesin ykköspakkipariin. Vahva esitys." Jatkaa Espoon Bluesissa, jossa oli jo joukkueensa parhaita pakkeja. Huhuissa ilmeisesti Kekäläinen oli kalastelemassa entistä varaustaan Jokereihin.
Arvio: Jos kehitys jatkuu ja asenne pysyy huimana, isot liigat odottavat.

Teemu Eronen, 7. rnd (192) 2011
22.11.1990, 5'10, 181 L
Jokerit SM-liiga. 46GP, 9+18=27, 12PIM

Viime kesänä yli-ikäisenä varattu Eronen pelasi mahtavan kauden Jokereissa. Huikea liike ja hyvät kädet, loistava yv-pelaaja. Erosen fyysisyys kaipaa vielä kehitystä ennen mahdollista Atlantin yli loikkaamista, samoin laukaus on raporttien mukaan parhaimmillaan ärhäkkä lehmänhönkäys. Tehoilut SM-liigassa palkittiin myös jellona-paidalla EHT-höntsissä. Uran avausmatsi maajengissä oli sopivasti ulkoilmapeli Venäjää vastaan.
Arvio: Erosen ura etenee vääjäämättä rahakaukaloihin. Kehityksestä riippuu, onko kirjainlyhenne KHL, AHL vai NHL.

Puolustuksen loppuarvio:
Bluesin tulevaisuuden heikoin osa-alue tällä hetkellä, mutta kun katsoo NHL-joukkueen puoluksen ikärakennetta niin eipä asian suhteen ole mitään hätää. Ian Cole ja Cade Fairchild ovat ainoat, joista voi isompaakin ruutua toivoa. He ovat myös jo tällä hetkellä lähinnä ison liigan paikkaa, Cole jopa kiinni siinä. Muiden näkisin taistelevan parhaimmillaan juuri kolmosparin shutdown-tontista. Ponich ja Edmundson vasemmalla. Shields, Beukeboom ja Hakanpää oikealla. Matkaa on toki näillä viidellä viimeksi mainitulla kolossilla vielä hurjasti edessä. Cundari ja Eronen uhkaavat jäädä vähän välitilaan, hyviä jossain osa-alueella, mutteivät ehkä tarpeeksi hyviä.

EDIT: Lundström lisätty.

nixon74 kirjoitti:

Arnottin ja Langenbrunnerin haluisin vielä nähdä joukkueessa, sillä tuovat sitä arvokasta kokemusta pukukoppiin, kuten jo tällä kaudella nähtiin.

Laajenna klikkaamalla

Kummankaan lopettamisilmoitus ei tulisi varsinaisena yllätyksenä. Cuppejakin ovat nostelleet jo, eli sen suhteen pakko ei ole uraa pitkittää. Silti hyviä pelimiehiä vielä, ja Bluesin nuoressa sakissa mukava kokemuslisä mikäli päättävät jatkaa.

Voivat kuitenkin jatkaa myös toisaalla, mistäs näitä tietää. Langs Dallasiin vielä kertaalleen, ja Arnott Sykoran ja Eliaksen väliin Devilsiin..??

Jaden Schwartz 1. rnd (#14) 2010
25.6.1992, 5'9 179 L
Blues NHL. 7GP, 2+1=3, 0PIM. Colorado WCHA. 30GP, 15+26=41, 18PIM

Siirtyi yliopistokauden loputtua Bluesin riveihin ja aloitti räväkästi. Kaksi ottelua, kaksi laukausta ja kaksi maalia. Sai aikaa myös ylivoimalla. Valittiin Hockeys Futuren Top50 listalla sijalle 8. Mikke Granlundin edelle. Huikea peliäly ja kädet, hyvä luistelija. Pieni koko kysymyksenä.
Arvio: Bluesissa jo ensi kaudella, tulevaisuuden top6 hyökkääjä.

Philip McRae. 2. rnd (#33) 2008
15.3.1990. 6'3, 200 L
Peoria AHL. 71GP, 23+16=39, 26PIM

Entisen Blues-pelaajan Basilin poika on isokokoinen ja kohtuu taitava sentteri. Omaa hyvän laukauksen, jolla AHL:ssä iski etenkin suoraan syötöstä osumia. Tulokaskauteen nähden kulunut kausi hieman pisteiden puolesta jopa pettymys, mutta 23 maalia on kuitenkin hieno saldo. Arvioiden mukaan puolustuspelaamista pitäisi kehittää, jotta NHL-paikka aukeaisi paremmin. Tämä on varmasti totta etenkin Bluesissa. Hyökkäys näyttää niin täyteen ahdetulta, ettei top kutosessa taida ainakaan olla tilaa.
Arvio: Kakkos- kolmoskentän sentteri.

Evgeny Grachev 3. rnd (#75) 2008 Rangers
21.2.1990. 6'4 224 L
Blues NHL. 26GP 1+3=4, 2PIM. Peoria AHL. 39GP, 3+7=10, 18PIM.

Perronin paikalle ennen kautta etenkin fanien toimesta aseteltu Grachev seilasi AHL:n ja NHL:n väliä onnistumatta kummassakaan. Hyvä luistelija kokoisekseen, kohtuu taitavakin, mutta jotain puuttuu.
Arvio: Vuosi vielä, sitten KHL?

Anthony Nigro 6. rnd (#155) 2008
11.1.1990. 6'0 189 L
Peoria AHL. 75GP, 13+12=25, 36PIM

Grinderin leima on vahvana Nigron päällä. Kohtuu nopea karvaaja, hyvä hämmentäjä. Nigro teki junioriaikoinaan mukavasti pisteitä, muttei ollut silloinkaan mikään maalintekijä.
Arvio: Tuskin koskaan vakiopelaaja, neloskentän karvaajan potentiaali.

Brett Sonne. 3. rnd (#85) 2007
16.5.1989. 6'0 200 L

Yli-ikäisenä sata pinnaan WHL:ssä ('08-'09) paukuttanut Sonne ei ole saanut siirrettyä tehoja edes AHL-tasolle. Tehopisteet vain vähentyneet kahden viime kauden aikana.
Arvio: Ei käyttöä NHL-kehissä.

Stefan Della Rovere 7. rnd (#204) 2008 Capitals
25.2.1990. 5'11 200 L
Peoria AHL. 69GP, 4+6=10, 116PIM

Blues tarttui agitointitaidoistaan tunnettuun Capitalsin projektiin pari kautta sitten. Nykäisy vaikuttaa turhalta. SDR on kyllä likainen pelaaja, mutta taidot eivät oikein riitä AHL:ssäkään.
Arvio: Neloskentän hämmentäjä korkeintaan.

Tyler Shattock 4. rnd (#108) 2009
3.2.1990. 6'3 200 R
Peoria AHL. 65GP 7+8=15, 20PIM

Shattock varattiin yli-ikäisenä '09 ppg WHL-kauden jälkeen. Kohtuu hyvä veto oikealta, mutta liike ei tahdo riittää.
Arvio: Jää AHL-mieheksi.

Anthony Peluso 6. rnd (#160) 2007
18.4.1989. 6'4 234 R
Peoria AHL. 4+5=9, 159PIM

Kekäläisen kanssa yhden kesän Suomen harjoitusleirejä kiertänyt Peluso on kovin nyrkkisankari prospekteista. Hyvä tappelija, painava laukaus.
Arvio: Potentiaalia uudeksi ryanreavesiksi.

Ty Rattie 2. rnd (#32) 2011
5.2.1993. 6'0 167 R
Portland WHL. 69GP, 57+64=121, 54PIM.

Pelaa huikeaa kautta WHL:ssä. Winterhawks jatkaa taistelua pudotuspeleissä, Rattiella 17 ottelussa 18+13, jolla liigan kärki. Ehkä davidperronin tyylinen taitovalikoima, hentous ja fyysisyyden puute ongelma. HFTop50-listalla nro. 48.
Arvio: Kahden ensimmäisen ketjun materiaalia.

Cody Beach 5. rnd (#134) 2010
8.8.1992. 6'6 188 R
Moose Jaw WHL. 58GP, 15+41=56, 229PIM

WHL:n jäähypörssin kärki. Chicagon organisaatiossa pelaavan Kyle Beachin veli. Yhtä ilkeä kuin veljensä, ei aivan yhtä taitava. Voimaa vielä kroppaan niin hyvä tulee, ensi kaudella Peoriaan.
Arvio: Alempien ketjujen voimajyrä.

Stephen MacAulay 6. rnd (#164) 2010
20.4.1992. 6'2 185 L
Saint John QMJHL 60GP, 15+20=35, 56PIM

MacAulay on löytänyt kivikovassa Sea Dogsissa hyvän työmyyräsentterin roolin itselleen. Hyvä puolustusäly ja taklaus, hyökkäyksen taitotaso jää kyseenalaiseksi jo junioritasolla.
Arvio: Pitkä projekti, korkeintaan nelosen sentterin potentiaali.

Ryan Tesink 6. rnd (#162) 2011
21.5.1993. 6'0 161 L
Saint John QMJHL 36GP, 13+27=40, 54PIM

MacAulayn seurakaveri pelasi 23 peliä vähemmän kuin tulokaskaudellaan, silti rikkoi maali ja piste-ennätyksensä. Nopea ja hyvän työmoraalin omaava laituri voi olla ok nykäisy 6. kierrokselta. Varteen vaan rutkasti pattia.
Arvio: Alempien ketjujen työmyyrä.

Yannick Veilleux 4. rnd (#102) 2011
22.2.1993. 6'1 187 L
Shawinigan QMJHL. 59GP, 27+31=58, 69PIM

Tesinkin ohella toinen mielenkiintoinen Q:n laituri. Jatkoi ppg-tahtiaan myös pudotuspeleissä. Voimahyökkääjä vikaa, ilmeisesti asenne kunnossa, sillä haastoi kesän rookiepeleissä Dallasin Jamie Oleksiakin. Video.
Arvio: Alempien ketjujen voimalaituri.

Vladimir Tarasenko 1. rnd (#16) 2010
13.12.1991. 6'0 185 L
Sibir KHL 39GP, 18+20=38, 15PIM. SKA 15GP, 5+4=9.

Bluesin lupausten ykköstykki, HFTop50-listauksessa kolmas RNH:n ja Schennin jälkeen. Nopea, taitava, vahva. Huikea hyökkäyspaketti. KHL:n pudotuspelien pistepörssin neljäs kolmoskentän jääajoilla. Tällä hetkellä jopa ehkä paras Euroopan NHL-lupaus.
Arvio: Ensi vuonna varma paikka Bluesissa, jos vaan haluaa tulla. 40 pinnaa ihan haarukassa.

Jori Lehterä 3. rnd (#65) 2008
23.12.1987. 6'1 201
Sibir KHL. 25GP, 10+16=26, 10PIM.

Jorin tietävät kaikki, joten ei lätinöitä. Näytti Peoriassa kykyjään '08-'09, ehkä viimeistä kertaa. Ei näytä kuuluvan nykyjohdon suunnitelmiin.
Arvio: Tekee upean uran Euroopassa, mutta NHL on vain se jännä paikka Niemisen Villen tarinoissa.

Dmitri Jaskin 2. rnd (#41) 2011
23.3.1993. 6'2 198 L
Slavia Praha CZE 30GP, 1+1=2, 16PIM

Tulokaskaudellaan Prahassa kymmenen pinnaa, nyt samoilla pelimäärillä kaksi. Epätyypillinen tshekki. Viihtyy ruuhkissa, muttei ole jalalla nopea. Asennetta on myös kyseenalaistettu.
Arvio: Pitkä projekti vasta alkuvaiheessa, mutta tyly arvaus, hutivaraus. Ei näe NHL:ää.

Sebastian Wannström 2. rnd (#44) 2010
3.3.1991. 6'2 183 R
Brynäs SWE. 43GP, 8+7=15, 20PIM

Wannström nappasi Ruotsin mestaruuden, ja iski pudotuspeleissä 2+5 tehot 17 matsissa. Monipuolinen oikeakätinen laituri, hyvä luistelija. Sopimus löytyy jo taskusta, tulisikohan kokeilemaan Peoriaan?
Arvio: Kolmoskentän vauhtilaituri.

Organisaatiossa olevat ynnä muut hyökkääjälupaukset:
Sergei Andronov, Max Gardiner, Max Tardy, Trevor Nill, Travis Erstad

Hyökkäyksen loppuarvio:
Hyökkäys on tällä hetkellä todella mallikkaassa tilanteessa. Näin se homma muuttuu. Blues oli muutama vuosi sitten puolustuksen osalta NHL:n kärkeä lupauksissa, nyt organisaatiosta löytyy ainakin kaksi "kiistatta" NHL:n top10 kuuluvaa lupausta, sen lisäksi Ty Rattie on varmasti muutamissa organisaatioissa saanut jo viime draftin ykköskierroksen loppupäässä käytetyt varaukset näyttämään vähintään kyseenalaisilta. Sen lisäksi on muun muassa McRae ja pari santapaperiosaston pelaajaa joilla on oiva mahdollisuus nousta NHL-tasolle.

Mielenkiintoinen on kyllä Bluesin tilanne capin suhteen. Tuosta kun tekee ihan perusrosterin järkevillä jatkoilla Jackmanille, Oshielle ja Perronille, niin capiin jää halpistäytemiesten jälkeen noin 10 miljoonaa. Periaatteessa jos halpistäytemiesten tilalle signaisi vaikka Parisen ja Suterin, niin johan olisi nippu kasassa.

No ehkä kuitenkin joukkueen on parempi hankkia yksi pakki ja pari kokenutta laatuhyökkääjää 1-vuotisilla sopimuksilla, koska vuoden päästä pitää sorvata jatkot Pietrangelolle, Shattenkirkille, ja Berglundille ja tuo tulee syömään cap-tilaa paljon tämän kesän jatkoja enemmän. Kahden vuoden päästä rahat uppoaa maalivahtiosaston jatkoihin.

Mutta toisaalta Blues voisi myös kokeilla Hossa-tyylistä, 1-vuotisia soppareita Pariselle ja Suterille tehdäkseen ensi kaudelle dream teamin, ja päästää miehet vuoden päästä palkkakatto-ongelmien myötä muualle.

Niitä ukkoja kun periaatteessa ei voi oikein signata muuten kuin 1-vuotisiin tässä tilanteessa, kun joukkueen muut pelaajat ovat nuoria ja pitempi 7-miljoonan lappu Pariselle loisi hirvittävät palkankorotuspaineet joukkueen sisäisesti.

Suterin kohdalla samaa ongelmaa ei ehkä niin ole, koska mies olisi suoraan ykkösparissa, roolinsa ja siten palkkansa arvoinen, mutta kiinnostaako miestä sitten taas olla Pietrangelon varjossa, kuten Nashvillessä on hieman Weberin varjossa. Ylimaksaminen Suterille tietysti vaikuttaisi myös Pietrangelon jatkopyyntiin. Ehkä ne halvemmat, palkkahiearkkisesti hyvin toimivat, veteraanit Arnottin ja Langenbrunnerin tyyliin toimivat tuon nuoren rungon kanssa parhaiten.

Mutta kyllä tuollainen nuori ja nouseva rosteri taatusti kiinnostaa liigassa ketä vapaata agenttia tahansa suurinpiirtein niin, että GM:n ei tarvi soitella pelaajille, vaan lähinnä toisinpäin. Niin hyvältä tuo porukka näyttää.

nixon74 kirjoitti:

Perron esitti runkosarjassa ihan kelpo otteita siihen nähden,että oli vuoden poissa peleistä. Playoffeissa mies oli sitten enemmän kuin kuutamolla, mutta kyllä paljon voi myös laittaa tuon loukkaantumisen piikkiin. Hyvä kesäkausi alle ja miehellä on potentiaalia nousta sellaiseksi vakituiseksi 60 p mieheksi. Vielä kun Hitchcock saisi miehen puolustusasenteen kohdilleen niin voitaisiin puhua oikeasti laatupelaajasta.

Laajenna klikkaamalla

Ensimmäisestä kohdasta olen täydellisen samaa mieltä. Perron oli jopa yllättävän hyvä pudotuspeleissä. Paikoitellen yllättävillä ratkaisuillaan piti vastustajien puolustusta ihan pilkkanaan. Iso ongelma on vain se, että hän katosi välittömästi kuvasta kun alettiin vähän ottaa miestä. Siihen kun lisää täydellisen typerät jäähyt, huonon puolustuspelien ja täysin pelisuunnitelmaa vastaan taistelevat harhautukset niin olen valmis jopa kyseenalaistamaan hänen jatkonsa Bluesissa. Tosin Perron joutui pudotuspeleissä hieman myös tekemättömään paikkaan, hänen olisi pitänyt olla vastustajan ykkösnyrkkiä puolustavan kentän laituri. Rooli, jota en usko hänestä koskaan löytyvän.

Perronin jatko on oikein hyvä, jos hän ymmärtää roolinsa 2/3 laiturina ja suostuu kohtuu lähellä QO:ta olevaan palkkaan (2,5-3). Ensi kaudella ratkaisupeleissä pitää olla tarjota jotain vielä tehokkaampaa nyrkkiä vastustajalle kuin Perron-Backes-Oshie. Esimerkiksi McDonald-Backes-Tarasenko voisi olla ihan mielenkiintoinen koostumus.

Oshien sopimus on varmasti haastava, niin pelaajan agentille kuin Bluesin toimistolle. Toimistolla halutaan varmasti pitkä sopimus luotettavalle kahdensuunnan energialaiturille. Agentti haluaa myös kallista pahvia joukkueensa pistepörssin kärkimiehelle, mutta pitääkö mennä aina Backesin 4,5 miljoonaan asti ennenkuin tyydyttää?

Hyökkäyksessä tulee ensi kaudella nimilistaa katsoen väkisinkin ylitarjontaa. Jopa hiljattain päättynyttä kautta enemmän.

Sentterit: Backes, Berglund, Schwartz(?), Sobotka
Vasen laita: McDonald, Perron (RFA), Steen, Crombeen
Oikea laita: Oshie (RFA), D'Agostini, Tarasenko, Stewart (RFA), Reaves

Tuohon kun vielä lähtee hahmottelemaan muutamaa hyökkäyspään UFA-hankintaa tyyliin viime kauden Nichol+Arnott/Langenbrunner, niin ilmaisia lounaita ei ole taaskaan jaossa. Jos Tarasenko tulee, eikä tee kuin Capitalsin Kuznetsov niin Stewart on tuossa täysin odd man out. Ja jos Tarasenko tulee, niin hänen sovittaminen ketjustoon yhdessä Schwartzin kanssa on vähintäänkin haastavaa. Jadeniä tuskin ajetaan sentterinä sisään, niin monipuolinen Steen tai sitten Perron joutunevat pelaamaan hieman oudolla tontilla. Steen taitaisi tosin hoidella myös tarpeen tullen sentterin roolin. Tai miksei vetäisi, kun Alex pystyy pelaamaan välillä pakkiakin.

Esimerkiksi ehkä näin:

McDonald - Backes - Tarasenko
Schwartz - Berglund - Oshie
Steen - UFA - Perron
Crombeen/Reaves - Sobotka - D'Agostini

Puolustuksen tilanne on hyvin mielenkiintoinen. Pudotuspeleissä huomattiin etenkin Kings-sarjassa kaluston hienoinen riittämättömyys, joka tosin osittain johtui myös pelitaktiikasta etenkin avauspelin osalta. Kun taktiikka ei anna avaimia pelaajille tai pelaajat eivät osaa sitä noudattaa, niin hyväkin pakki näyttää huonolta kun ei ole ketään kelle syöttää. Hyvänä esimerkkinä voisi Kingsin puolelta mainita Matt Greenen. Kaikki kunnia Mattille, muttei häntä voi koskaan minään Reksa Ruotsalaisena pitää. Mutta niin vain hän hoiti virheettömästi avauspelinsä, koska Bluesin karvauspeli ei toiminut ja Greenen tiimikaverit pitivät aina parit syöttölinjat vapaina. Bluesilla ei tukea tullut etenkään sentteriltä keskustaan, vaan ainoa ratkaisu oli pikku hädässä ilmeisesti Hitchcockin toivoma vanhan liiton pleksistä pihalle. Tuossa on vain se ongelma, että liian usein kiekko jää 50-50 taisteluun aivan siniviivan tuntumaan. Pari tuollaista häviötä samaan vaihtoon, niin ketju on aivan puhki ja maali hyvin lähellä.

Siitäkin huolimatta alkoi omaan silmääni näyttää siltä, että Jackmanin aika Bluesissa alkaa olla ehtoossa. Pahaahan se tekee ajatellekin, mutta Barret alkoi olla turhan hasardi jo pelkässä puolustuspelissä. En tiedä oliko sitten jotain vammaa taustalla, välillä näytti ettei jalka liikkunut entiseenkään malliin, vaikkei se maisema miehellä ole koskaan vauhdilla vaihtunut. Jos Jackman suostuu sopivan arvoiseen sopimukseen, niin kyllä kolmosparista varmasti silti käyttöä löytyy.

Nixon74:n kanssa täysin samoilla linjoilla siitä, että Huskins on nähty ja Colaiacovokin melkein. Ian Cole teki saman mitä Huskins jo tällä kaudella, ja hieman lisää rohkeutta niin Colaiacovo on korvattu. Puolustuksessa pitäisi kaikki katseet kääntää vasemman pakkiparin puolustajaan UFA-markkinoilta. Eräs mr. Suter on tottakai tarkastelussa heti, jos uusi omistajataho vähänkin availee kukkaron nyörejä, mutta en näkisi hullumpana vaihtoehtona esimerkiksi Matt Carlea tai Brad Stuartia. Jason Garrison voi olla myös kuuma nimi markkinoilla, jotenkin toivon ettei hänen renkaitaan aleta potkimaan kokeilumielessä.

Pakisto voisi näyttää ehkä tällaiselta:

UFA - Pietrangelo
Russell - Polak
Jackman - Shattenkirk
Cole

Maalivahtitilannetta tuskin tarvitsee enempää käsitellä. Homma toimii varmasti, jos vain joukkuepuolustus pysyy yhtä hyvänä tukena kuin aikaisemminkin Hitchcockin aikana.

Brad Stuart kannattaa unohtaa, koska mies ei todennäköisesti siirry mihinkään muualle kuin Californian lämpöön. Mies on elänyt erossa San Josen alueella asuvasta perheestään koko Detroit-ajan ja nyt on ilmeisesti tullut kuppi täyteen.

Muutenkin teillä on noita rightin pakkeja sopivasti kolmeen pariin (Pietro, Shatty, Polak) ja Brad Stuart on pelannut lähes koko uransa leftinä oikealla puolella. Mies ei omien sanojensa mukaan oikein mielellään edes viihdy leftinä vasemmalla. Harvinaista kyllä.

Siten en näkisi minkäänlaista yhteyttä hänen kohdallaan siirrossa Bluesiin. Barret Jackmanissa teillä on ihan yhtä hyvä oma "stuart", joka vielä viihtyy vasemmalla puolella ja on kuin valettu Shattenkirkin varmistavaksi pariksi.

Henkka kirjoitti:

Brad Stuart kannattaa unohtaa, koska mies ei todennäköisesti siirry mihinkään muualle kuin Californian lämpöön.

Laajenna klikkaamalla

Hyvä muistutus. Olin tuosta Stuartin toiveesta lukenutkin (luultavimmin juuri Detroitin ketjusta) muttei kirjoittaessa tullut mieleeni.

Eli UFA-markkinoilla käypät pakit ovat siis todellakin vähissä, mikä tietää hinnannousua entisestä kovemmaksi. Voi tulla ihan mielenkiintoiset hulinat heinäkuussa. Tästä yhtälöstä voi olla entistä vakuuttuneempi asiasta, että Stewartia luultavimmin yritetään kaupitella draftin aikoihin pois. Pitikin tuosta mahdollisuudesta jo edellisessä viestissä mainita, mutta kerkesi siinä unohtua. Jotain ihan pätevää pakkia varmaan irtoaisi esimerkiksi Stewart+McRae -parivaljakolla. Tosin jälkimmäinen oli ihan heitto. Voi olla ettei häntä kaupata, kun on "oma poika". Basil McRae nimittäin vaikuttaa edelleen Bluesissa scouttina.

Henkka kirjoitti:

Mutta toisaalta Blues voisi myös kokeilla Hossa-tyylistä, 1-vuotisia soppareita Pariselle ja Suterille tehdäkseen ensi kaudelle dream teamin, ja päästää miehet vuoden päästä palkkakatto-ongelmien myötä muualle.

Laajenna klikkaamalla

Eiköhän Parise jatka Devilsissä; olen siitä osapuilleen 96,74-prosenttisen varma. Mies on joukkueen kapteeni, kasvot ja taisteleva identiteetti, ja ehdottomasti Lamoriellon prioriteetti numero 1 kunhan ensi kauden sopimuksia aletaan hieromaan. Siis heti kannujuhlien jälkeen!

Analysoidaanpas vähän.

Hyökkäyksestä on luonnollisesti tarjottava jatkoa Perronille ja Oshielle. Muodostivat päättyneellä kaudella Blues-hyökkäyksen ytimen yhdessä Backesin ja McDonaldin kanssa ja molemmilla pitäisi olla vielä potentiaalia nähtyä parempaan. Väliinputoajaksi jäänyt Stewart treidataan lähes varmasti, hänen avullaan ykköskierroksen varausnumeroa pitäisi saada muutaman pykälän alhaisemmaksi. Tai olisiko mahdollista että Stewartia vastaan saisi sen pitkän haussa olleen monipuolisen leftin puolustajan, esimerkiksi Jake Gardinerin?

Antaisin myös Arnottille vuoden jatkosopimuksen, täyttää mielestäni hyvin kolmossentterin tontille ja tuo myös sopivasti kokemusta nuoreen joukkueeseen. Langenbrunner on siinä ja siinä, jonkun pitää tehdä tilaa Schwartzille ja Tarasenkolle ja omissa papereissani Langsille ei löydy oikein paikkaa kokoonpanosta. Alivoimaekspertti Nicholille myös toivoisin jatkoa sekä miksei myös Porterille, jos alle miljoonan sopimukseen suostuu.

Jos näin menisi hyökkäyksen tilanne näyttäisi tältä:

Perron - Backes - Oshie
Schwartz - Berglund - McDonald
Steen - Arnott - Tarasenko
Sobotka - Nichol - D'Agostini
+ Reaves, Crombeen, Porter, McRae, Gratshev

Leveyttä ja kilpailua alempien ketjujen pelipaikoista riittäisi, myös kärki olisin toivon mukaan hieman aiempaa terävämpi tulokkaiden ja koko kauden terveenä toivon mukaan pysyvän McDonaldin myötä.

Täällähän onkin ansiokkaasti laitettu ketju pystyyn ja hyvää tekstiä on tullut jo läjäpäin, hyvä niin! Erityiskiitos TaoTaolle hyvästä prospektianalyysista, itselle tuo osasto on aina ollut hieman vieras, joten mukava lukea hyvää analyysia ja oppia itsekin siinä samalla uutta. Laitanpa tässä itsekin lusikkaa soppaan, jos on tylsää ja toistavaa, niin nakatkaa limpulla otsaan :)

Maalivahdit: Osasto on enemmän kuin kunnossa pariksi vuodeksi eteenpäin, joten ei mitään kirjoitettavaa :) loukkaantumisten varalle löytyy Jake Allenin tasoinen lupaus, joten hyvää stunttausta on tarjolla. Koodinimeä "Barrasso" vapailta markkinoilta, jos kaikki moket kaatuvat suihkussa samaan aikaan :)

Puolustus: Paletti on hyvä, mutta muutostarvettakin minun mielestäni on ilmassa. Kehäkettu-Jackmanille sorvaisin ilman muuta jatkoa; kyseessä on jo jonkin sortin Blues-ikoni ja hänenlaisiaan kovia ja taitavia shutdown-miehiä tarvitaan aina. Ehkä pientä säästelyä runkosarjan aikana tosipelejä varten? Shattysta ja Pietrosta ei tarvitse sanoa mitään, siinä ovat organisaation puolustuspelin kulmakivet seuraaviksi vuosiksi. Russell ja Polak täyttävät mallikkaasti paikkansa myös. Colacolan laittaisin menemään, eiköhän hän ole jo näyttönsä antanut ja muutenkin kaveri on sanalla sanoen kuin lasista tehty. Huskins myös ulos, ei tarvetta jatkolle. Syvyyspakkeja löytyy sekä vapailta markkinoilta että organisaation sisältä. Tarvetta ilmenee (kuten on jo todettukin) leftin monipuoliselle pakkisankarille. Suter? En usko. Vaikka varaa olisikin, niin tuskin päätyy Bluesiin vaan valitsee varmaankin Detroitin, Chicagon ja ehkäpä Minnesotan väliltä. Tässä kohtaa astuu kuvaan treidi, josko herra Stewartilla saisi pakkiosastolle vahvuutta? Toivottavasti Blues ei lähde esim. Garrisonin perään, luulen hänen olevan uusi Jeff Finger, joka nappaa ison tilipussin, mutta jäädessään omilleen katoaa kuvasta. Garrisonin hyvyys on suureksi osaksi ollut Brian Campbellin ansiota. Toivottavasti sopiva palanen löytyy, joko treidin tai fa-markkinoiden kautta (en tiedä juurikaan tämän vuoden sadon laatua, löytyykö tekijöitä?)

Hyökkäys: Stewart ulos, Tarasenko sisään! Stewiesta joko pakki tai korkea kieppi, jolla varataan pakki. Tarasenkolta odotan kovaa jälkeä, jos ukko änäriin siirtyy. 40+ pisteiden kausi? Schwartzille myös kunnon roolia heti kärkeen ja hänen tieltään laittaisin sitten Langenbrunnerin ulos. Bluesin hyökkäyksessä on jopa ylitarjontaa tällä hetkellä :) Arnottille vuoden jatko, menee kolmosen senana enemmän kuin jees ja tuo arvokasta kokemusta ensi kevään tosipeleihin, jolloin mennään pitkälle;) Nicholista pidän todella paljon, mutta jatkoa en enää antaisi. Nelosen sentteriksi esim. Paul Gaustad vapailta markkinoilta? Nuorempi kuin Nichol, mutta aloituksissa ja av:lla yhtä kova luu. Kyllähän Phil McRaekin voisi olla kokeilun arvoinen nelosessa ja varmasti tilaisuuden tulee saamaankin. Oshielle ehdottomasti jatkoa ja pidempää pahvia kouraan vaan. Noita taistelijoita tarvitaan aina ja Oshiesta on tullut mun suurimpia suosikkeja Blues-nipusta, seuraikonin ainesta! Perronille toivon myös jatkoa, mutta maltillisella palkalla ja mieluiten lyhyemmällä pahvilla. Herra ei oikein poffeissa vakuuttanut, onko tosipelien miehiä ollenkaan? Ensi sesonki näyttää herran suunnan. Komppaan TaoTaoa, ehkä hänestä voisi jopa luopuakin... Ty Rattiellekin näytön paikkaa, kiitos!

Summa summarum. Muutoksia tulee ja jopa joitain yllätyksiä voimme tulla näkemään. Mihinkään Sutereihin ja Pariseihin en usko, vaikka omistuspohja selkeytyisikin ja rahaa olisi enemmän käytössä. FA-markkinoilla varmasti Army käy shoppailemassa, mutta tyyliin vahvistusta bottom sixiin a la Gaustad ja pakkia kehiin, jos ei treidikuviot luonnistu. Uskon kyllä, että pitkästä aikaa ollaan siinä tilanteessa, että imua kyllä löytyy. Kukapa ei haluaisi olla osana nuorta ja potentiaalista, iskukykyistä jengiä, jolla on täydet saumat mennä päätyyn saakka seuraavien kausien aikana? Tämän vuoksi Army voi yllättää meidät kohtuukovillakin hankinnoilla. Silti syön hattuni, jos esim. Suter tulee Bluesiin. En vain jaksa uskoa :D

Kovalla kiihkolla kohti draftia ja ufa-markkinoita, paljon riittää odotettavaa ja paljon jäi hampaankoloon tästä sesongista...

Welcome back #16!

Heitetäänpä tähän vielä näiden ensimmäisten hienojen näkökulmien seuraksi entisen Blues-pelaajan Kelly Chasen näkemys siitä, mitä kesällä tapahtuu. Broadcaster-hommissa nykyään toimiva Chase meinasi NHL Liven haastattelussa, että Chris Stewart ottaisi samanlaisen "näyttömahdollisuuden" mitä TJ Oshielle viime kesänä annettiin. Sen lisäksi Chase puhui nelikosta Arnott, Langenbrunner, Colaiacovo ja Jackman. Hän odotti, että näiden kohdalla tapahtuu "isoja asioita". En itse haastattelua ole nähnyt, mutta näin vapaasti käännettynä HFBoardsin keskusteluista.

Ihan mielenkiintoinen näkökulma jo siitä syystä, että Chase on hyvin lähellä Bluesin joukkuetta. Tuollaisessa duunissa saa väkisinkin ihan pääkallopaikalta tietoja "off the record", joita voi sitten omissa pohdinnoissaan hyödyntää. Hyvin jännä kesä siis tulossa.

*****

Tasan kahden vuoden kujanjuoksu on saamassa STL Todayn mukaan tänään päätöksen ja Blues myydään. Eilen tiistaina NHL:n johto on pitänyt äänestyksen siitä, onko uusi omistajataho tarpeeksi uskottava ottamaan homman haltuun. Ja kun Bettmanin huhutaan puoltavan tätä Tom Stillmanin ostajajoukkoa, niin asian pitäisi olla kait läpihuutojuttu. Ilmeisesti myynti julkaistaan välittömästi tänään keskiviikkona.

Mielenkiintoista on se, että Checketts ja TowerBrook osti aikoinaan Bluesin 150 miljoonalla, tammikuussa Forbesin jutussa tulevaksi myyntihinnaksi arvioitiin 185 miljoonaa. Lopulta kauppahinta olisikin 120 miljoonaa. Ihan hyvää tinkimistä uusilta omistajilta.

Oikein huikealta kuulostaa tuo omistajataho. Etenkin kun ovat paikallisia liikemiehiä. Toisekseen taustalla on iso porukka, joten vastattavat eivät iske samaan koriin. Tom Stillmanin, John Danforthin, Steve Maritzin ja Donn Luxin taustalla on satoja miljoonia, autovuokrausbisnestä pyörittävä Taylorin perhe miljardöörejä. Jack Taylor & family on Forbesin listauksessa ollut Amerikan sijalla 34. Net worth 10,4 miljardia dollaria.

Toki pitää myös huomioida, että mitä suuremmat summat on kovalla työllä ansaittu, sitä tarkemmat laskelmat ja odotukset ovat edellä mainitut tahot laatineet. Eli ei siellä aleta ensi töikseen syytämään rahaa venäläisen öljypohatan tavoin, etenkin kun seuran tämän hetken vastattavat pitää hoitaa myös.

Ja vielä loppuun otsikon aiheeseen. Eli kaupan myötä myös #16 Brett Hull tekee paluun vanhaan seuraansa. Tämä on kuulemma ainoa muutos, jonka kauppa tekee joukkueen operatiiviselle osastolle. Hienosti Blueskin on haalinut vanhoja legendojaan tarjoamaan tietotaitoa. Hull oli tuttu näky pudotuspelien ajan Scottrade Centerissä, lähetys hänet bongasi säännöllisesti jostain omistaja-aitiosta myhäilemästä.

Hienoa saada Pertti takaisin St. Louisiin; seuraikoni ja henkilökohtainen ikisuosikkini! Welcome, mr. 16!!

Bernie Bytes: Blues must get better, but how?

Tuossa myös hyvää tekstiä Stl todayn sivuilta, monia osuvia pointteja. Hauska yksityiskohta mielestäni oli se, että jotkut joukkueen fanit ovat pitäneet Kings-sarjan tappiota "anteeksiantamattomana." Hahhah, takana 109 pisteen kausi, toinen sija Lännessä ja ensimmäinen pudotuspelisarjan voitto 10 vuoteen... todella anteeksiantamatonta :D

Samaa mieltä olen Bernie Miklaszin kanssa myös siitä, että uusi omistajaporras ei tarkoita sitä, että automaattisesti alkaa "cash splash"-aikakausi ja Suter, Parise ym. saadaan isolla rahalla joukkueeseen. Ei tod. Maltillisilla täsmäiskuilla joukkuetta vahvemmaksi ja taas pykälällä eteenpäin... koodit "a proven scorer" ja "scoring defenceman" ovat pöydällä, mutta miten heidät hankitaan, on sitten aivan toinen stoori.

Stewart + prospect/pick <-> leftin top4 pakki
Langenbrunner ulos -> Schwartz ja Tarasenko vakiokokoonpanoon.

Eli huippuprospektit Schwartz ja Tarasenko korvaisivat Stewartin ja Langenbrunnerin paikat hyökkäyksessä. Olettaen, että Tarasenko on edes halukas siirtymään Atlantin taa. Itse toivoisin jotain tuon tyyppistä ratkaisua kesällä. Arnott jatkaisi kolmossentterin paikallaan ja puolustuksessa Cocacola ja Huskins mäkeen, Jackmanille jatko. Näin sekä pakki että hyökkäyskalustosta löytyisi aika hurja määrä leveyttä ja tulevaisuutta.

nixon74 kirjoitti:

Stewart + prospect/pick <-> leftin top4 pakki

Laajenna klikkaamalla

Kuulostaa siltä että Paul Martin olisi kaipaamanne puolustaja. Deal?

Kyllähän tuo Bluesin tilanne vaikuttaa valoisalta. Takana kaiken kaikkiaan loistavasti sujunut kausi, omistajakuvioihin tulossa selkeyttä, cappitilanne aivan loistava, syvyyttä löytyy läpi organisaation... Hyökkäys kaipaisi sitä kärkiosaamista lisää, mutta sieltä on omasta takaa tulossa kaksi tulevaa tähtipelaajaa, Jaden Schwartz ja Vladimir Tarasenko. Puolustus kaipaisi vahvistusta myös, mutta sitäkin on saatavilla treidaamalla juuri Stewart tai joku toinen lukuisista hyvistä hyökkääjistä, tai sitten vapailta markkinoilta. Eiköhän Blues tule olemaan läntisen konferenssin kärkijoukkueita seuraavien kausien ajan, ja pienellä hiomisella tuosta saadaan ihan Stanley Cup-ennakkosuosikki rakennettua.

Bosco kirjoitti:

Kuulostaa siltä että Paul Martin olisi kaipaamanne puolustaja. Deal?

Laajenna klikkaamalla

Mieluummin Timo Jutila kuin Paul Martin.

Puolustuksesta

Erittäin halvalla sopimuksella pelanneen Colaiacovon arvelisin yrittävän rahastaa oikein kunnolla 1.7., joten tuskin jatkaa Bluesissa. UFA-markkinat lienevät totutusti kuivat ja vapaana on muutama potentiaalinen leftin top-4 puolustaja. Garrisonista olen Nuottipaidan kanssa samaa mieltä, riskit ovat liian suuret sen suhteen että kyseessä olisi vain yhden kauden ihme eli missään nimessä en lähtisi Armstrongina pitkää ja kallista sopimusta hänelle tarjoamaan. Sen sijaan Carlesta olen kiinnostunut, mutta hänkin pyytänee ja saanee jostain muualta enemmän kuin Blues-näkökulmasta on järkevää tarjota (3-4 vuotta, noin neljä miljoonaa). Toinen pakki josta haaveilen on Gardiner, mutta vähän vaikea uskoa että Toronto olisi valmis luopumaan hänestä Stewartia ja prospectia/pickiä vastaan. Tietenkin sitten on vielä jokaisen NHL-fanin päiväunissa pyörivä Suter, mutta hänestä en uskalla edes unelmoida.

Seuraikoni Jackmanille tarjoaisin jatkoa, jos hän suostuu noin 3,5 miljoonan arvoiseen sopimukseen. Huskinsin päästäisin menemään ja tekisin tilaa nuorille Colelle ja Fairchildille.

Näiden pohjalta hahmotelmaa puolustuksesta:

Carle/Gardiner/X - Pietrangelo
Jackman - Shattenkirk
Russell - Polak
+ Cole, Fairchild

Maalivahtiosastolle tuskin tarvitsee olla huolissaan Halakin ja Elliottin muodostavat yhden liigan parhaista kaksikoista. Farmissa Allen on ykkönen ja kirittäjänä toimii tilastojen valossa hyvän NCAA-uran pelannut Karpowich.

nixon74 kirjoitti:

Stewart + prospect/pick <-> leftin top4 pakki

Laajenna klikkaamalla

Calgary pistää paremmaksi: Jay Bouwmeester. Deal?

Kyllähän tuo Bluesin tulevaisuus näyttää väkisin valoisalta. Sitä se on toki monen mielestä ollut jo useamman vuoden ajan johtuen hyvästä draft-työskentelystä. Paljon on nuoria nousevia tähtiä, hyvät maalivahdit ja osaava valmennus. Kokemusta varmasti tarvitaan tähän joukkueeseen lisää ja samoin ei olisi pahitteeksi joku oikea huippunimi hyökkäykseen. Joukkueella ei ollut yhtään yli 60 pisteen miestä runkosarjassa eikä Los Angelesia vastaan löytynyt ratkaisijoita. Tasonsa todistanut pistelinko mahtuisi tähän joukkueeseen. Bluesilla olisi ainakin sellaisen hankintaa mahdollisesti tarjota hyviä lupauksia tai maalivahtia (Elliot).

Onko vielä tietoa tai edes arvauksia mitä hommia Hull alkaisi tekemään? All-time suosikkipelaajani, siksi kiinnostaa.

Liitytään nyt vielä kuoroon ylistämään Bluesin valoisaa tulevaisuutta. Leveys ja prospektiosasto hyökkäyksessä ovat ihan järkyttävän kovia. Mahdollista olisi juuri tuo Iggyn mainitsema varauksia ja pelaajia tähteen-skenaario. Keskinen on oleva teidän nyt muutamaksi vuodeksi, kunnes Red Wings tulee taas. ;)

Hull assistant-GM:ksi? Taitaa olla Kevin McDonaldin heiniä nyt ja johtaa Peoriaa siinä samalla. Uusi omistajaporras halunnee Hullin kuitenkin ihan vastuuhommiin, eikös Pertti ole Dallasissa harjoitellut gm-kuvioita viime vuosina? Vetäkää nokkaan, jos puhun palturia.

Stewart Bouwmeesteriin? Done deal. Maisemanvaihdos tekisi terää kummallekin ja mä olen Bouwmeesteristä aina digannutkin. Iso jässikkä, joka osaa pelata. Kaikki nämä vuodet olen haikaillut Prongeria takaisin, siinähän olis tollanen vara-Pronger, ei nyt välttämättä ihan samalla statuksella, mutta kuitenkin.No, tää nyt on puhdasta fantasiaa ja mielipiteidenvaihtoa... katotaan, minkä ässän Army vetää hihastaan :)

Dekon mainitsema Matt Carlekin olisi hyvä hankinta, mutta hänenkään tuloon en jaksa uskoa. Jake Gardiner tuskin irtoaa Torontosta. Odotamme mielenkiinnolla!

Nuottipaita kirjoitti:

Stewart Bouwmeesteriin? Done deal.

Laajenna klikkaamalla

Ei tule tapahtumaan. J-Bo nauttii mukavasta 6,6 miljoonan sopimuksesta, eikä uudella omistajataholla ole varmaan mitään intressejä hirttäytyä heti kärkeen ylisuureen sopimukseen. Ja jos haluaa hirteen, niin sitten ALL IN ja Suterin perään. Itse näen Bouwmeesterin köyhän miehen Pietrangelona, jolle tyhmät maksavat liikaa. Kun lähtökohtaisesti Alexille haetaan paria, ei Jay oikein osu tyyliltään. Ennemmin Flamesista HFBoards-fantasyissä pyörinyt Mark Giordano.

Lueskelin tuossa uutta tarinaa TrueHockeyn Andy Stricklandilta. Hän heitteli varsin mielenkiintoisia kommentteja UFA-miehistämme. Jackmanin kohdalla hän pyöritteli mukavoitumisesta ja muusta, meinasi että paikanvaihto tekisi terää, kun pelivuosia voi olla parhaimmillaan kymmenenkin edessä.

Selkeintä tietoa hänellä tuntui olevan Arnotista, Langenbrunnerista ja Nicholista. Viimeksi mainittu oli kommentoinut, että hänen perheensä viihtyy hyvin St. Louisissa ja jatko kiinnostaisi. Langenbrunnerin kohdalla Strickland muistutti, että alunperin Jamielle oltiin kaavailtu kaksivuotista, mutta pelaaja halusi yhtä. Nyt ilmeisesti sitä toista vuotta kaavailtaisiin. Stricklandin mukaan Arnott ei olisi jatkamassa, koska veti herneet nekkuun viimeisissä matseissa. Jason taisteli polvivaivaisena, ja valmennusjohto veti hänet katsomoon. Arnott meinasi että hän olisi voinut pelata, muttei suostunut lähtemään luistelutreeneihin. Ja voi olla että vamma kaipaa leikkausta.

Eli Langsin ja Arnottin kanssa menisi noilla tiedoilla juuri päinvastoin, mikä täällä oli melko lailla yhteinen toive. Langenbrunner on tärkeä palanen varmasti kopissa ja pystyy pelaamaan monessa kentässä, mutta laituriosastolla on muutenkin melko paljon tarjontaa. Etenkin kun Stricklandin mukaan Tarasenkon tulon tiimoilta kuuluu positiivisinta hyrinää koskaan, sekä pelaajan että seuran puolelta. Päätös pitäisi syntyä MM-kisojen jälkeen.

Kuten pudotuspeleissä aina, oli Bluesillakin melko paljon vammoja pelaajilla.
- Pietrangelon polven sisäsiteet (MCL) kolhiutuivat Kingin niitistä. Ei vaatine leikkausta.
- Oshien hajosi hieman polvi Kings-sarjan kolmannessa, sen lisäksi hän pelasi koko kauden rannevamman kanssa. Ranne vaatii puhdistusta.
- Polakin olkapää hajosi Kings-sarjan neljännessä, vaatinee leikkausta.
- Reaves pelasi jo treenimatseista asti olkapäävamman kanssa. Hoitunee treenillä kuntoon.
- Backesin vatsalihakset olivat prakanneet sairaalakäynnin verran, mutta sanoi ettei vaikuttanut peliin. Tästä taisi olla jo kolmannen pelin yhteydessä jossain juttua, umppariongelmista puhuttiin jos oikein ymmärsin.

Jos Polak joutuu leikkaukseen, niin voi olla siinä ja siinä ehtiikö sarjan alkuun.

TaoTao kirjoitti:

Ei tule tapahtumaan. J-Bo nauttii mukavasta 6,6 miljoonan sopimuksesta, eikä uudella omistajataholla ole varmaan mitään intressejä hirttäytyä heti kärkeen ylisuureen sopimukseen. Ja jos haluaa hirteen, niin sitten ALL IN ja Suterin perään. Itse näen Bouwmeesterin köyhän miehen Pietrangelona, jolle tyhmät maksavat liikaa. Kun lähtökohtaisesti Alexille haetaan paria, ei Jay oikein osu tyyliltään. Ennemmin Flamesista HFBoards-fantasyissä pyörinyt Mark Giordano.

Laajenna klikkaamalla

Itse tuli aikanaan Floridaa seurattua kun sielä pelaili muuten niin umpipaskassa jengissä J-Bo, Kurpitsapää ja Luongo. Jotenki tuossa Bouwmeesterin sopparissakin tuntuis olevan sitä tulevaisuuslisää eli oletettiin ottavan kovemmassa ja kokeneemmassa ringissä vielä pari askelta kohti star/superstar -joukkoa. Toisin kävi ja soppari taitaa olla aika mahdoton liikuttaa jos ei joku GM näe vieläkin huomattavaa kehitysmahdollisuutta uudessa ympäristössä... Todennäköisempänä pidän miehen jäämistä sinne core -pelaajien kastiin jolloin nyky capilla miehen arvo liikkuu noin 2 m$ alempana. Toki inflaatio ja sitämyöten capin nousu voi kivasti liikuttaa miehen arvoa kohti nykyistä sopimusta jolloin seuraava sopimus ei näytä ihan niin rumalta pudotukselta 2 vuoden päästä.

Luulenpa että Bluesilla on paremmat mahdollisuudet porskuttaa luottamalla omiensa kehitykseen ja vahvistamalla puolustuksen fyysisyyttä "hieman" 6,68 m$:a halvemmalla miehellä. Mutta mikään ei ole mystisempi olento kuin NHL GM joten mitä vain voi tapahtua :D

TaoTao kirjoitti:

Itse näen Bouwmeesterin köyhän miehen Pietrangelona, jolle tyhmät maksavat liikaa. Kun lähtökohtaisesti Alexille haetaan paria, ei Jay oikein osu tyyliltään.

Laajenna klikkaamalla

Tämä menee vähän sivuraiteen viilailuksi, mutta eihän Bouwmeester oikein ole edes Pietrangelon köyhän miehen versio. Molemmilla on kyllä tiettyjä all-around ominaisuuksia, ovat ulottuvia ja hyvin liikkuvia puolustajia, mutta varsinaiset vahvuudet ovat päinvastaiset. Pietrangelo on vahvimmillaan hyökkäyspäässä ja ylivoimissa, Bouwmeester taas on omimillaan puolustuspäässä, vastustajan parhaita pelaajia pimentämässä.

Floridan puolustus oli Bouwmeesterin aloittaessa niin kädetön, että tuo all-star status tuli miehelle ikään kuin olosuhteiden pakosta. Calgaryssä miehen rooli kuvastaa hänen ominaisuuksiaan paremmin, ylivoimavastuu ja laukaisumäärät ovat lähes puolittuneet Floridan ajoista, alivoimavastuu sen sijaan on lisääntynyt. Etenkin Robyn Regehrin kanssa pelatessaan Bouwmeesterin shutdown rooli korostui, viime kaudellakin Bouwmeester oli Calgaryn useimmiten puolustuspään aloituksissa käytetty puolustaja.

Oho, aikamoisella caphitllähän tuo Bouw näyttää liikkuvan, joten taitaa ollakin sitä no no-osastoa :D

Ominaisuuksiensa puolesta menis mun mielestä kyllä, mutta turhan kallis mies rooliinsa nähden.

GM:a mystisempää otusta ei olekaan, joten odotellaas jännityksellä kesää. Siihen astihan se on hyvä näitä spekulointeja heitellä täällä ilmaan ja vaihdella mielipiteitä.