Mainos

Mitä talouskasvun tilalle?

  • 30 582
  • 215

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Maailman paskasta suurin osa on tuotettu vain muutamien viime vuosikymmenten aikana. Kulutuskulttuurin kausi on ihmiskunnan historiassa pelkkä silmänräpäys.

Tyhmemmällekin siis lienee selvää, ettei nykyinen järjestelmä voi pitemmän päälle toimia. Peitymme paskaan ja resurssit loppuvat.

Tällä hetkellä pyrkimys on saada mahdollisimman suuri osa maailman väestöstä kuluttamaan mahdollisimman paljon. Näin ei voi jatkua.

Mitä ehdotat tilalle?
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Linkittämääsi kaaviota lukiessa tuli mieleen modernimpi versio mustasta surmasta, eli rutosta. Laitetaan liikkeelle jonkinlainen tehokas virus, johon vain älykkyys-/soveltuvuustestin läpäisseet saavat rokotteen. Testissä kysyttäisiin yhteiskunnallisesti tärkeitä, mutta simppeleitä kysymyksiä kuten "Pitääkö jääkiekkoväkivaltaa kitkeä?" tai "Oletko demari?". Taudin avulla päästäisiin eroon ylikansoituksesta ja maapallon kestävyys olisi turvattu.

Ehdotan projektin vetäjäksi schollia.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Talouskasvun aiheuttajat ns. Solowin mallissa on identifioitu seuraavasti:

1. Teknologinen kehitys
2. Inhimillisen pääoman kehitys ja kasvu
3. Tuotannollisen pääoman kasvu
4. Väestönkasvu

Noista kun pitäisi lähteä karsimaan, valitsisin itse epäilemättä väestönkasvun.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Noista kun pitäisi lähteä karsimaan, valitsisin itse epäilemättä väestönkasvun.
No kyllä teknologisesta kehityksestäkin voisi karsia, varsinkin tästä viihde-elektroniikasta. Kyllä tietokoneet ja kännykät ja televisiot ovat jo ihan tarpeeksi hyviä. Olivat jo vuosia sitten. Mikä helvetin järki siinä on, että vuosittain tyrkytetään pikkuisen muunneltuja tuotteita edellisten, ihan hyvin toimivien tilalle? Sitten vanhat pitää viskata pois, ja kohta hukutaan elektroniseen ja digitaaliseen paskaan jo ihan konkreettisestikin.

Samaten kaikki kodinkoneet. Satsaisivat siihen, että tuote kestää, eivätkä mihinkään turhaan härpätykseen. Äitini pesukone on 39 vuotta vanha ja toimii, kun nykyiset paskat pelaavat häthätää sen 2 vuotta jonka takuu on voimassa. Vaan ymmärtäähän sen, kun lähes jokainen metalliosa joka oli tehty kestämään on vaihdettu muoviseen, jolle on laskettu tarkka käyttöikä. Ne eivät saa kestää.


Ketjun otsikon kysymykseen: en tiedä. Taantumus? Se kuulostaisi oikeastaan ihan hyvältä. Kaikkea on nykyisin ihan liikaa, kaikki on liian nopeaa, liian muovista, liian suurta. Loputtomiinhan tämä ei voi jatkua, ja nyt mitataan ihmislajin viisautta. Ymmärretäänkö lyödä jarru päälle ennen kuin on myöhäistä?
 
Viimeksi muokattu:

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Talouskasvu on valtavan hieno asia.

Näin epäilemättä on, kun tarkastellaan sitä, mitä talouskasvu saa aikaan lyhyellä aikavälillä. Ongelma on se, että järjestelmä ei ole kestävä. Se jää väistämättä silmänräpäykseksi ihmiskunnan historiassa, koska reaaliteetit estävät sen jatkumisen.

Jotain pitäisi keksiä sen tilalle. Mitä?
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Ymmärrän kysymyksenasettelun takana olevan huolen. Pidän kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisenä, että talouskasvu koskaan pysähtyy. Siinä mielessä kysymys on valitettavasti turha.
Koulutuksen ja hyvinvoinnin lisääntyessä väestönkasvu saattaa hyvinkin paikallisesti vähentyä. Pidemmällä aikavälillä, sanokaamme sadan - kahdensadan vuoden sisällä ihmiskunta ryhtyy jokatapauksessa asuttamaan muita planeettoja. Tämä ei ole science fictionia, eikä haaveilua, vaan väistämätöntä. Tuossa tilanteessa väestönkasvua todennäköisesti pyritään lisäämään. Mikäli planeettamme on vielä tuossakin vaiheessa vailla kunnollista maailmanlaajuista hallitusta niin eri valtiot/valtioblogit/vastaavat joutuvat pitämään puolensa maailmankaikkeuden valloituksessa lisäämällä väestönkasvua etujensa turvaamiseksi uusilla planeettoilla. Vaikka asia hoidettaisiin yhteisymmärryksessäkin, niin todennäköisesti ihmiskunnan populaatio vielä monikertaistuu. Talouskasvua tapahtuu aivan varmasti.

Sen sijaan olisi hyvä saada taas markkinataloudelle vastavoima. Kommunismi ei toiminut missään kohtaa, mutta jotkut sen kysymyksenasettelut ovat edelleen valideja. Se onnistui kuitenkin muuttamaan teollistumisen ajan markkinatalousdiktatooriset yhteiskunnat moderneiksi yhteiskunniksi. Eihän kommunismi tätä yksin tehnyt, mutta sen teoreetikkojen osoittamat epäkohdat saivat lopulta yhteiskuntia hallitsemaan pääoman valtaa, joka oli johtanut mm. lapsityöhön ja 16 tunnin työpäiviin nimellisellä korvaukseulla.
Markkinatalous on jälleen ottamassa hieman liian ison otteen yhteiskunnasta ja jonkinlaiselle vastavoimalle olisi tilausta.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Siis: mitkä ovat nämä realiteetit, jotka estävät talouskasvun jatkumisen?

Maapallon likaantuminen ja resurssien loppuminen. Ja viittaan nyt ihan konkreettiseen paskaantumiseen, esimerkiksi puhtaaseen hengitysilmaan ja veteen.

Varsinaista kulutuskulttuuria on kestänyt pari kolme vuosikymmentä. Ihmislaji on n. 250 000 vuotta vanha. Ajattelitko, että pystymme seuraavankin neljännesmiljoonan tupruttamaan pallolle paskaa samaan tahtiin kuin nykyään?

Tämä tulee olemaan todellisuus kaikkialla, kun aikaa riittävästi kuluu.

"Ihmiskunnan on vaikea selvitä hengissä seuraavia muutamia satoja vuosia, sanoo maailmankuulu brittiläinen fyysikko ja tähtitieteilijä Stephen Hawking.

Hawkingin mukaan ihmiskuntaa odottavat vaaralliset ajat väkiluvun kasvamisen ja luonnonvarojen hupenemisen myötä."
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Emme ole vielä tosissamme panostaneet esimerkiksi ilmastoteknologiaan ja raaka-aineiden kierrätykseen, koska ei ole tarvinnut. Pian tarvitsee, ja kun panos-tuotos-suhde on niillä sektoreilla otollisimmillaan, pitävät markkinat huolen nopeasta kehityksestä.

Onhan sitä yritetty panostaa noihin mainitsemiisi asioihin, mutta kun suurimmilla valtioilla ei ole ollut halua. Halusta se on kiinni, eikä siitä että tarvitseeko. Ja kun asiat tästä vielä hieman huononevat, ei sillä halullakaan enää ole merkitystä koska sitten ollaan jo auttamatta myöhässä.

Mitä otsikkoon tulee, niin kannatan taantumaa. Vaikka ennen kieltämättä riistettiin rikkaiden taholta yksittäisiä ihmisiä, tai jopa kyliä, niin nykyään riistetään jo kokonaisia kansoja ja valtioita. Onkohan tämä sitä kehityksen kehittymistä?
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Maapallon likaantuminen ja resurssien loppuminen. Ja viittaan nyt ihan konkreettiseen paskaantumiseen, esimerkiksi puhtaaseen hengitysilmaan ja veteen.

Varsinaista kulutuskulttuuria on kestänyt pari kolme vuosikymmentä. Ihmislaji on n. 250 000 vuotta vanha. Ajattelitko, että pystymme seuraavankin neljännesmiljoonan tupruttamaan pallolle paskaa samaan tahtiin kuin nykyään?

Maapallolla lajien esiintymisiät ovat keskimäärin miljoonia vuosia. Huonossakin tapauksessa ihmiskunnalla pitäisi olla ainakin pari miljoonaa vuotta vielä edessä. Siksi onkin tottakai tarpeellista pitää huolta ympäristöstä. Liian paljon saasteita tuottavat maat joutuvat jossain vaiheessa tekemään radikaaleja muutoksia tuotantotapoihinsa. Tilanteen suurin ongelma ovat Aasian kehittyvät maat, Kiina ja Intia sekä Yhdysvallat, joissa ei oikeastaan ole tahtoa vähentää päätöjä. Euroopan pitäisi entistä aktiivisemmin saada näitä maita siirtymään energian tuotannossa ydinvoimaan ja teknologian kehittyessä muihin energian lähteisiin.

Hawking toki kärjistää tarkoituksellisesti hieman, sillä ihmiskunta tuskin tuhoutuu suurenkaan katastrofin seurauksena. Vaikka meitä selviäisi vajaa prosentti, niin varmuudella elämä jatkuisi tosin se olisi kovin erilaista. Sen sijaan muiden planeettojen asuttaminen lienee ihmiskunnan mittakaavassa lähitulevaisuuden asia, vaikka siihen toki saattaa mennä vielä satakin vuotta.

Talouskasvua sinällään tuskin voidaan millään keinoin estää, vaikka haluttaisiin. Niinpä on järkevintä keskittyä kasvun hallintaan ja saastumisen rajoittamiseen sekä teknologian kehittyessä jopa sen vähentämiseen. Kulutusideologia on tosin maapallon nopeitten kasvava uskonto, ja sen soisi ottavan vähän takapakkia.
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Pidemmällä aikavälillä, sanokaamme sadan - kahdensadan vuoden sisällä ihmiskunta ryhtyy jokatapauksessa asuttamaan muita planeettoja.
Tämä on kyllä aika hurja väite. Nykyfysiikan tietämyksen mukaan ei ole olemassa mitään realistista keinoa kulkea aurinkokuntien välillä järkevässä ajassa. Omassa aurinkokunnassa Mars ja Venus olisivat ehkä saatavissa asuttavaan kuntoon, mutta nekin olisivat vuosisatojen ellei -tuhansien projekteja. Jäljelle jää sitten asuminen kuplakupujen alla vaikkapa kuussa tai minkä tahansa kivenmurikan päällä, mihin olisin itsekin valmis uskomaan.

Jaan pitkälti Hemingwayn alkuperäishuolen. Ihmiskunta on edelleen kovin itsekäs ja lyhytnäköinen. Näkisin kuitenkin, että teknologinen kehitys voi tuoda pelastuksen, esimerkiksi fuusiovoiman tai aurinkovoiman kautta. "Loputon" määrä energiaa ratkaisee lähes minkä tahansa ongelman, ja muita resursseja on tuon energian avulla saatavissa muilta aurinkokunnan kappaleilta.

Olennaista olisikin selvitä hengissä siihen asti, että teknologia ehtii meidät pelastaa. On mahdollista, että seuraavan sadan vuoden aikana ehdimme raiskata planeettamme niin pahoin, ettei ihmiselämälle jää enää edellytyksiä. Tätäkin suurempana vaarana pidän kuitenkin jonkinlaista aidosti globaalia maailmansotaa, jossa 20 miljardia köyhintä ja alati heikkenevissä ekologisissa ympäristöissä asuvaa päättää lähteä hakemaan tasa-arvoa hyökkäämällä paremmin pärjäävän ja eduistaan kiinni pitävän kymmenyksen kimppuun.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Näkisin kuitenkin, että teknologinen kehitys voi tuoda pelastuksen, esimerkiksi fuusiovoiman tai aurinkovoiman kautta. "Loputon" määrä energiaa ratkaisee lähes minkä tahansa ongelman

Tekniikan minäkin näen ainoana pelastumismahdollisuutena.

Monien ongelmien ratkaisuun tai helpottamiseen tekniikka olisi jo nyt olemassa, mutta poliittisen tahdon puuttuminen tai poliittisen vallan vaje estää sen. Demokratia on siitä huono järjestelmä, että sen avulla ihminen pyrkii tukevoittamaan aina ensisijaisesti omaa persettään. Tämä koskee niin paikallisia kuin globaalejakin oloja. Kukaan yksilö ei käytännön valinnoissaan ja mahdollisuuksissaan ajattele globaalisti ja vuosisadoissa vaan lyhytjänteistä nautintoa tavoitellen ja omaansa etsien.

Avaruuden asuttamista pidän tällä hetkellä mahdottomana. Se vaatisi valtavan teknologisen läpimurron. Vaikka tekniikalla tieteen saattelemana onkin tapana kehittyä, niin mihin tahansa ei sekään pysty. Voi olla, ettei ihminen yllä avaruuden asuttamiseen koskaan.
 

Kapo

Jäsen
Tämä on kyllä aika hurja väite. Nykyfysiikan tietämyksen mukaan ei ole olemassa mitään realistista keinoa kulkea aurinkokuntien välillä järkevässä ajassa.

Kaksisataa vuotta sitten vallinneen fysiikan tietämyksen mukaan ei ollut mahdollista tehdä montaakaan asiaa jotka tänään ovat ihan arkipäivää. Tietty jos ajattelee että kohta on meillä lajina kaikki fysiikan tietämys hanskassa niin sitten ymmärrän suoran hylkäyksen muiden planeettojen asuttamiselle. Itse en ole niin röyhkeä.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Kaksisataa vuotta sitten vallinneen fysiikan tietämyksen mukaan ei ollut mahdollista tehdä montaakaan asiaa jotka tänään ovat ihan arkipäivää.

Aikaisemmasta kehityksestä ei voi ennustaa tulevaa. Joissain asioissa otetaan suuria harppauksia, toisissa ei edistytä yhtään.

Edessä lienee suuria läpimurtoja, mutta on täysi arvotus, auttavatko ne avaruuden asuttamisessa.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Tätäkin suurempana vaarana pidän kuitenkin jonkinlaista aidosti globaalia maailmansotaa, jossa 20 miljardia köyhintä ja alati heikkenevissä ekologisissa ympäristöissä asuvaa päättää lähteä hakemaan tasa-arvoa hyökkäämällä paremmin pärjäävän ja eduistaan kiinni pitävän kymmenyksen kimppuun.
Minä pidän sitä todennäköisenä. Viimeistään sadan vuoden päästä nimenomaan näille seuduille suorastaan vyörytään puhtaan ilman, veden ja edes jonkinlaisen luonnon kimppuun. Puhdas, makea vesi on 2100-luvun öljy.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Nykyfysiikan tietämyksen mukaan ei ole olemassa mitään realistista keinoa kulkea aurinkokuntien välillä järkevässä ajassa. Omassa aurinkokunnassa Mars ja Venus olisivat ehkä saatavissa asuttavaan kuntoon, mutta nekin olisivat vuosisatojen ellei -tuhansien projekteja. Jäljelle jää sitten asuminen kuplakupujen alla vaikkapa kuussa tai minkä tahansa kivenmurikan päällä, mihin olisin itsekin valmis uskomaan.
Tästä naapurista luonnollisesti aloitetaan. Tahtia on vaikeaa ennustaa, alku on hankalaa, mutta hommaa lähdetään yrittämään heti kun tekniikka on raakileasteella. Marssiin ja kuuhun perustetaan ensimmäisiä pysyviä rakennelmia todennäköisesti jo kuluvalla vuosisaalla. Muihin aurinkokuntiin lähteminen sitten riippuu taas tekniikan kehityksestä, mutta vaikka siihen menisi tuhat vuotta, niin ihmiskunta olisi edelleen hyvin nuori laji.

Jaan pitkälti Hemingwayn alkuperäishuolen. Ihmiskunta on edelleen kovin itsekäs ja lyhytnäköinen. Näkisin kuitenkin, että teknologinen kehitys voi tuoda pelastuksen, esimerkiksi fuusiovoiman tai aurinkovoiman kautta. "Loputon" määrä energiaa ratkaisee lähes minkä tahansa ongelman, ja muita resursseja on tuon energian avulla saatavissa muilta aurinkokunnan kappaleilta.

Toki ihmiskunnalla voi olla edessään katastrofeja ja todennäköisesti vielä tarvitaan ainakin yksi maailmansota ennen kuin toimiva globaali hallitus saadaan aikaan. Itse en suhtaudu näihin kuitenkaan sillä tavalla pessimistisesti etteikö näistä opittaisi, ja että tulevaisuus on oppimisprosessin seurauksena parempi. Välillä toki yksilöt voivat joutua kärsimään kovastikin, mutta lajina ymmärryksemme kasvaa pikkuhiljaa. Teknologia voi olla avuksi prosessissa, mutta itseasiassa vasta toinen maailmansota antoi loppusykäyksen valtioiden järjestelmälliselle rasismille. Voi olla jatkokehitykseen tarvitaan taas isompi konflikti. Eli siis "katastrofit" eivät ole pelkästään katastrofeja, vaan ne vievät ymmärrystämme eteenpäin, eikä niitä pidä pelätä kuin maailmanloppua.

Eli edelleen talouskasvu itsessään jatkunee. En näe millään edes tarvetta keksiä sille vaihtoehtoa. Jossain vaiheessa ne taloudet, jotka osaavat pitää huolta ympäristöstään saavuttavat sellaisen kilpailuedun, että muiden on pakko seurata perässä. Tämä on toki markkinoiden hyvä puoli.
 
Talouskasvu on valtavan hieno asia.

Talouskasvu - ja vain se - on synnyttänyt kehittyneiden maiden nykyisen laajan keskiluokan ja mahdollistanut köyhemmillekin ihmisarvoisen elämän sen sijaan, että raadetaan nälkäisenä vailla mitään oikeuksia 18 tuntia vuorokaudessa kymmenvuotiaasta kolmekymppiseksi asti, jolloin kuollaan kamalien tuskien saattamana johonkin tartuntatautiin.

Talouskasvun - ja vain sen - ansiosta ylivoimaisella valtaosalla kehittyneiden maiden kansalaisista on sellaista vielä parisataa vuotta sitten täysin tuntematonta luksusta kuin vapaa-aika, terveydenhuolto ja ylipäätään mahdollisuus tehdä valintoja elämämme suunnan suhteen.

Tämä on ihan totta. Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja vaikkapa Kiinan köyhällä maaseudulla talouskasvu on tehokkain keino luoda hyvinvointia.

Sen sijaan Pohjois-Amerikan ja Euroopan maissa on jo vuosikymmeniä kulutettu peruuttamattomasti maapallon rajallisia resursseja talouskasvua tavoiteltaessa. Talouskasvua, joka ei vuosikymmeniin ole parantanut edes näiden maiden tai maanosien ja vielä vähemmän koko maailman keskimääräistä hyvinvointia, vaan päin vastoin. Markkinatalouden lainalaisuuksista johtuen tämän talouskasvun hedelmät jakautuvat niin epätasaisesti, että talouskasvu tuottaakin enemmän pahoinvointia kuin hyvinvointia.

Niillä jotka ovat keinotekoisesti luoneet tulonsiirtoa saadakseen talouskasvun hedelmät jakautumaan tasaisemmin, menee yleensä muita paremmin. Pohjoismaissa ei mellakoida kaduilla, kuten USA:ssa, Ranskassa tai Britanniassa. Ja pohjoismaiden keskenkin on samanlaisia eroja; ruotsalaiset ovat onnellisempia kuin suomalaiset. Se ei kuitenkaan poista koko talouskasvun perustavanlaatuista ongelmaa - kuset housussa on kuset housussa vaikka neste kusesta olisikin kuivunut.

Ongelman osoittaminenhan on lapsellisen helppoa. "Jos minäkin ymmärrän niin sinäkin ymmärrät" ;)
Sen sijaan vaikeampaa on esittää ratkaisuvaihtoehtoja, ts. vastausta topicin kysymykseen. Jos markkinatalouden hiekkalaatikolla lyömme kädet puuskaan, meiltä loppuu ruoka nopeammin kuin ehdimme huutaa "en ala!". Jos taas jatkamme leikkiä nykyiseen malliin, niin väestönkasvun, lihansyönnin ja konsumerismin myötä meiltä loppuu ruoka, vesi ja kaikki muutkin luonnonvarat tasaiseen tahtiin ilman että hyvinvointi kuitenkaan lisääntyy. Se on pelottavaa, sillä ihminen on motivoitunut suorittamaan koviakin tekoja (vaikkapa sitä 18h työpäivää tai veristä valloitussotaa) jos siltä puuttuu jotain.

EDIT: Lähde: "The Sprit Level" by Richard Wilkinson & Kate Pickett
Tutkimusdata
Tutkimusmetodit
Tutkijoiden esitys YouTubessa
(kannattaa katsoa!)
 
Viimeksi muokattu:

Kapo

Jäsen
Aikaisemmasta kehityksestä ei voi ennustaa tulevaa. Joissain asioissa otetaan suuria harppauksia, toisissa ei edistytä yhtään.

Edessä lienee suuria läpimurtoja, mutta on täysi arvotus, auttavatko ne avaruuden asuttamisessa.

Eikö tasan sama periaate sitten sovellu talouskasvuun? Tähänasti talouskasvua on ruokittu fossilisilla polttoaineilla jotka ovat kieltämättä aiheuttaneet valtavia saaste(ynnämuita)ongelmia muttei tuosta voi mitään ennusteita tehdä sadan vuoden päähän.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Aikaisemmasta kehityksestä ei voi ennustaa tulevaa. Joissain asioissa otetaan suuria harppauksia, toisissa ei edistytä yhtään.

Aivan. Kuussakin käytiin 1960-luvulla. Nyt eletään 2010-lukua, eikä kuussa tällä hetkellä pystytä käymään, eikä ole käyty sitten 1972. Eli 40 vuotta on kulunut edellisestä kerrasta, kun ihminen on käynyt kuussa. Muilla planeetoillahan ihminen ei ole edes käynyt, joten kyllä on aika helvetin pitkä matka siihen, että johonkin toiselle planeetalle pystyttäisiin asuttamaan ihminen. Tässä asiassa kehitys on pysähtynyt täysin, ellei peräti mennyt taaksepäin.

Toisekseen minusta on todella vastenmielistä sellainen ajatus, että ihminen katsoo oikeuksekseen käyttää maapallon varat viimeistä tippaa myöten hyväkseen ja näin käytännössä tuhota sen. Ja tämän takia aletaan katsella avaruuteen, että minkä planeetan voisi seuraavaksi kuluttaa loppuun ja tuhota, vaikka vaihtoehtona olisi vain yksinkertaisesti lopettaa tämän oman pallomme tuhoaminen.

Halua löytyy heti, kun on todellinen tarve.

Todellinen tarve on jo olemassa. Otetaan esim. öljy. Riippuen siltä, keneltä kysytään, maailman öljyvarannot riittävät enää n. 40-100 vuodeksi. Ja nykymaailma "tarvitsee" öljyä toimiakseen, siitä käydään jo sotiakin esim. Irakissa ja kohta todennäköisesti Iranissa. Ja sitten otetaan esimerkiksi autot, joista n. 99,9 prosenttia tarvitsee tällä hetkellä öljyä (polttoainetta) toimiakseen. Nykytekniikalla olisi kuitenin mahdollista hylätä öljyllä toimivat autot ja valmistaa pelkästään sähköllä, vedyllä tai vaikka lehmän paskalla toimivia autoja, tekniikka on olemassa. Miksiköhän niitä ei sitten tehdä? Kyseessä on nämä ihannoimasi markkinavoimat, jotka vähät välittävät siitä, mikä olisi globaalisti järkevää pitkällä aikavälillä, kun tuottoa pitää saada nyt ja heti.

Eli ei yksinkertaisesti viitsitä katsoa järkevästi tulevaisuuteen, vaan koska öljyä on vielä muutama tippa jäljellä, keskitetään kaikki voimavarat että saadaan se itselleen, jota kautta tulisi tietenkin mahdollisimman paljon rahaa.

Tarve syntyy kasvun vaatimuksesta.

Mikä tai kuka määrittää kasvun vaatimuksen? Mikä tai kuka sitä vaatii niin, että se vaatimus on oikeutettua? Sinä ilmeisesti tiedät, joten selitä, kiitos.

Kumpi on parempi: kymmenen riistää tuhatta vai viisisataa riistää kuuttasataa? Kehitys on talouskasvun myötä kulkenut koko ajan suuntaan, jossa riistettävien määrä vähenee.

Tietenkin on parempi, että riistettäviä ihmisiä on mahdollisimman vähän. Mutta se riiston määrä on kokonaisuudessaan nykyään itse asiassa paljon suurempi kuin aiemmin.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Todellinen tarve on jo olemassa. Otetaan esim. öljy. Riippuen siltä, keneltä kysytään, maailman öljyvarannot riittävät enää n. 40-100 vuodeksi. Ja nykymaailma "tarvitsee" öljyä toimiakseen, siitä käydään jo sotiakin esim. Irakissa ja kohta todennäköisesti Iranissa. Ja sitten otetaan esimerkiksi autot, joista n. 99,9 prosenttia tarvitsee tällä hetkellä öljyä (polttoainetta) toimiakseen. Nykytekniikalla olisi kuitenin mahdollista hylätä öljyllä toimivat autot ja valmistaa pelkästään sähköllä, vedyllä tai vaikka lehmän paskalla toimivia autoja, tekniikka on olemassa. Miksiköhän niitä ei sitten tehdä? Kyseessä on nämä ihannoimasi markkinavoimat, jotka vähät välittävät siitä, mikä olisi globaalisti järkevää pitkällä aikavälillä, kun tuottoa pitää saada nyt ja heti.
Todellista tarvetta ei ole tällä hetkellä olemassa, kuten itsekin tässä kirjoitat.

Kun öljy on loppumassa sen hinta tulee kasvamaan vielä huomattavasti enemmän, ja tällöin vaihtoehtoisia energiamuotoja käyttävät autot tulevat kannattaviksi.

Onko tällainen odottaminen järkevää? Luultavimmin ei.
 

Kapo

Jäsen
Talouskasvua on ruokittu vähän muillakin resursseilla kuin parilla hassulla energiapolttoaineella: Two-thirds of world's resources 'used up' | Science | The Guardian
Artikkelissa mainitut asiat ovat minun nähdäkseni seurauksia, eivät ajureita. Mielipiteitä voi toki olla eriäviäkin mutta minusta talouskasvun ajuri on energia. Maailman GDP ainakin lähti huomattavasti jyrkemmälle kasvu-uralle höyrykoneen keksimisen jälkeen ja otti entistä jyrkemmän kasvu-uran 1900-luvun vaihteessa sähkön ja polttomoottorin myötä. Vettä, metsää ja kaloja oli ennen näitäkin.

Iso ongelma on siinä että näillä polttoaineilla tuotettu energia on hyvin epätehokasta ja kallista ja on "pakottanut" käyttämään myös muita resursseja epätehokkaasti.

Kasvu ei lopu, ellei pääomien liikkumista estetä. Markkinat ohjaavat pääomia sinne, missä ne kasvavat. Kun jonkin alan houkuttelevuus eli panos-tuotos-suhteen odotusarvo nousee, alkaa pääomia siirtyä sinne kiihtyvään tahtiin.

Tämä on myös tapahtumassa ihan konkreettisesti. Vuodesta 2004 tähän päivään verrattuna sijoitukset pelkästään vihreään energiaan ovat kasvaneet yli 540%, vaikka tähän välille on osunut vaikea taloustaantuma.

---------------------------

Sivuhuomiona voi sanoa että pelkästään tämän ketjun olemassaolo antaa toivoa paremmasta huomisesta. Verrattuna vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen on tietoisuus ja huoli näistä asioista levinnyt kulovalkean lailla ja monessa suhteessa ollaan edetty paljonkin.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Todellinen tarve on jo olemassa. Otetaan esim. öljy. Riippuen siltä, keneltä kysytään, maailman öljyvarannot riittävät enää n. 40-100 vuodeksi.

Arvaan että 10-20 vuodessa rupeaa näkymään öljyn vähyys. Muistaakseni tällä kirjanmerkeistä löytyneeltä sivulta selviää asiasta oleellinen. Siellä on linkkejä eri osapuolten tilastoihinkin niin ettei kirjoittajaa voi syyttää ainakaan silmittömästä tahallisesta vääristelystä.

Luulen että öljyn hupeneminen on yksi taitekohta, joka paljastaa taas lisää järjestelmämme uskonnollisesta luonteesta ja lyhytnäköisyydestä. Mediakaan ei liiemmin tietoisuutta lisää. Esimerkiksi Hesari hehkuttaa Norjan suurista öljylöydöistä, vaikka ne vastaavat suuruudeltaan ainoastaan parin kolmen päivän kulutusta maailmassa.

Tästä käppyrästä selviää kehityksen suunta.

"Using the known amount of available oil and the present rate of consumption, how long would it be before all that oil is used up?

This is known as the R/P ratio in the oil business (the first bit of jargon). It may surprise you to know that in the BP Statistical Review for 2007 (using data from 2005), the length of time is 40.5 years. So, any person under the age of about thirty or forty would be likely to have to face a world without any oil."
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Todellista tarvetta ei ole tällä hetkellä olemassa, kuten itsekin tässä kirjoitat.

Ekologisesti kestävien menetelmien taloudellinen(kin) houkuttelevuus nousee eli tarve pääomille kasvaa sitä mukaa, kun öljy hupenee, ilma saastuu ja vedet pilaantuvat. Vielä se ei ole sillä tasolla, että pääomia olisi siirtynyt alalle tarpeeksi ratkaisevien läpimurtojen syntymiseen, vaikka "moraalinen kysyntä" onkin jo korkeaa.

Tässä se ongelma onkin. Mielestäni todellinen tarve on jo nyt, kun tiedetään että se öljy ei riitä enää kovin moneksi kymmeneksi vuodeksi. On suoranaista idiotismia odottaa siihen asti, että se on ihan finaalissa kun nyt jo varmuudella tiedetään, että se tulee loppumaan. Mun mielestä ei ole järkevää tuhota maailman varantoja vain sen takia, että me voidaan tehdä niin ja että joku rikastuu sen ansiosta ja koska pääoma ja markkinavoimat. Mutta tämä kaikki toki on mielipidettäni, ja teillä se on vastakkainen, joten tämä päättyy umpikujaan osaltamme.

Edelleen kannatan taantumaa, joka kyllä nykymenolla tulee ennemmin tai myöhemmin ja tavalla tai toisella. Todennäköisesti ihminen on niin idiootti, että muutaman vuosikymmenen kuluttua (jos niinkään pitkän aikaa) tulee tapahtumaan kolmas maailmansota, jossa tapellaan monista asioista. Öljy, vesi, muut varannot ja varallisuus, ja vain ja ainostaan itsekkyyden takia. Ja siinä sodassa tulee tapahtumaan jonkinasteisia ydinonnettomuuksia, joko asein tai voimaloiden takia. Sitten sodan jälkeen ihmetellään, että mitäs vittua tapahtui, korjaillaan piakkoja ja jatketaan samaa rataa. Ihminen on itsekäs paska, joka ei opi virheistään, näkeehän sen jo historiasta.

Jos itsellä on kolme euroa ja naapurilla yksi, niin harvapa antaa omastaan yhden naapurille että molemmilla olisi yhtä paljon vaan mieluummin ottaa naapurilta sen viimeisenkin pois. Ja sitten ihmettelee että mistäs se naapuri nyt noin suuttui.
 
Talouskasvua ruokitaan energialla. Liikakalastus, viljellyn maa-alan kasvu, veden käyttö ynnämuut ovat seurauksia.

Talouskasvulla tarkoitetaan kokonaistuotannon kasvua eli sitä kuinka paljon enemmän kuin viime kvartaalilla ihminen on yhteensä tuottanut hyödykkeitä. Tuotanto tehdään, eli hyödykkeet tuotetaan, tuotannontekijöillä, jotka perinteisen jaottelun mukaan ovat 1) työ, eli ihmisen työpanos 2) pääoma, eli koneet ja laitteet 3) maa, eli luonnonvarat.

Tonnikala ja miljoona hehtaaria ihmisen toimesta pilattua viljelyalaa on tuotantovälinettä siinä missä raakaöljykin. Jos talous ei kasvaisi, tuotannontekijöiden määrä olisi vakio, ts. esim. viljelyalaa ei tarvitsisi kasvattaa. Maailmassa tuotetaan UNEP:n vuonna 2009 ilmestyneen raportin mukaan tällä hetkellä tarpeeksi ruokaa 10 miljardin ihmisen ruokkimiseen. Silti yli miljardi ihmistä näkee nälkää. Syynä on markkinatalous, jonka lainalaisuudet saavat kokonaistuotannon kasvamaan ja omistuksen jakautumaan.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Luulen että öljyn hupeneminen on yksi taitekohta, joka paljastaa taas lisää järjestelmämme uskonnollisesta luonteesta ja lyhytnäköisyydestä.

Pakko ihan sivuhuomautuksena kommentoida tätä. Osa ihmisistä uskoo Raamattuun, osa Koraaniin, osa Buddhaan tms. jumalaan/yliolentoon ja osa ei mihinkään. Näistä jälkimmäisistä kuitenkin iso osa uskoo markkinatalouteen eli rahan autuaaksi tekevään voimaan. Mikähän noista ryhmistä on tehnyt eniten vahinkoa ihmisille ja ympäristölle sen historian aikana?

Ja sitten jotkut transhumanistit uskovat, että ihminen saavuttaa kuolemattomuuden jo vuonna 2030: Linkki City-lehden juttuun Ihminen 2.0
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös