Ennen kaikki oli paremmin... Kultainen 70-luku

Kun olin lapsi, olivat kesät lämpimiä. Kala söi, presidentti oli kalju ja ihmisestä tiesi missä hän oli, kun hän vastasi puhelimeen.

Kalju presidentti antoi hallitukselle kenkää kun työttömyys kohosi käsittämättömiin lukuihin, 70 tuhanteen. 90-luvulla puolen miljoonan raja meni rikki, ja mitä tapahtui? Eipä juuri mitään.

1970-luvulla itänaapuriin saattoi luottaa. Neuvostoliitto toimi ennakoidusti eikä edes yrittänyt teeskennellä demokratiaa. Suomen puoluekartta näytti pitkälti samalta kuin nykyisin, mutta erilaisia näkemyksiä ja aatteita oli vielä olemassa. Vennamokin kannettiin ulos eduskunnasta, kiivaan näkemystensä puolustamisen vuoksi. Enää sieltä ei kannettaisi ulos ketään - tosin näkemyksiäkin ilmaistaan vain tekstiviestein, tanssiville tyrkyille.

Populaarimusiikin kannalta katsoen 70-luku oli paras vuosikymmen. Uutta ja innovatiivista musiikkia julkaistiin käytännössä koko ajan - Pink Floydista Led Zeppeliniin, Bowiesta Joy Divisioniin, Curtis Mayfieldistä Miles Davisiin. Mitä on nyt? Rasmus, Linkin Park, Anna Abreu, hippihoppi ja pingviiniheviä.

Radiokanavia oli kaksi. Niiltä ei tarvinnut kuunnella mainoksia. Televisiokanavia oli myös kaksi, ja ne näyttivät ammattilaisten tekemiä, laadukkaita ohjelmia. Henkisesti keskenkasvuisia julkisuusnarkkareita ei päästetty telkkariin hölmöilemään, ja hyvä niin. Televisio-ohjelmista ei äänestetty ketään ulos. Lapset eivät oppineet järjetöntä kilpailukulttuuria vielä vaippaiässä. Nuoriso ei myöskään syyllistynyt nykyisenkaltaisiin, järjettömiin veritekoihin. Syy-yhteyden saa jokainen luoda itse mikäli tahtoo.

70-luvulla asioilla oli oikeat, kuvaavat nimet. Neekeri oli neekeri ja mustalainen oli mustalainen. Puliukko oli puliukko eikä sosiaalisesti työrajoitteinen. Koko ajan ei mietitty voiko niin tai näin sanoa, ja kuka siitä saattaa suuttua. Eikä kukaan suuttunut.

Ennen autotkin olivat persoonallisia. Rellut, Volkkarit, Volvot, Warret ja Datsunit tunnisti kaukaakin. 2000-luvun trendin mukaan kaikki näyttävät Mazdoilta, Ladasta Saabiin. Autoista, kuten muistakin laitteista saattoi olla varma että ne kestävät. Äitini pesukone, Upo, toimii edelleen vaikka on 36 vuotta vanha. Nykyiset muoviset paskat hajoavat alle kahden vuoden, poikkeuksetta.

70-luvulla ihmisillä oli käytöstapoja. Moraali oli vielä olemassa valtaosalla väestöstä.

En ole varma oliko 1970-luku kaikkien aikojen paras vuosikymmen. Olikohan edes 1900-luvun paras... Minun elämäni parasta aikaa se kuitenkin oli.

Voin allekirjoittaa kaiken yltä. Tosin oma ensimmäinen muistoni, jonka voin 100-varmasti sijoittaa kalenteriin on tarhasta, jossa isotissinen tarhatäti laittoi meidät hokemaan yhteen ääneen: "NYT ON VUOSI TUHATYHDEKSÄNSATAAKAHDEKSANKYMMENTÄ!!". Omalla kohdalla paras tapa lähteä olisikin kuolla isotissisen v. 2055 syntyneen hoitajan aamuherätykseen "HUOMENTA! NYT ON VUOSI KAKSITUHATTAKAHDEKSANKYMMENTÄ!!". Viimeinen vilkaisu kaula-aukosta ja kuolema orgasmiin paskat housussa. Juu ei näillä elintavoilla.

Televisiossa oli tosiaan 2 kanavaa. Kellosta ei ollut niin väliksi. Kun sähkeuutiset loppuivat ykköseltä ja alkoi TV NYTT, niin oli aika vaihtaa kakkoselle, josta alkoi Pikku Kakkonen. Jos äiti oli tuolloin vaikka kaupassa, niin sinne piti juosta hoputtamaan se kotiin vaihtamaan kanavaa, joka ei ollutkaan ihan helppo homma. Telkkarin sivusta piti pyörittää jumalattoman raskasta nuppia johonkin suuntaan, jotta mustavalkoinen Nukkumatti saatiin ruutuun. Samalla naposteltiin paskaisilla käsillä suoraan paperista lauantaimakkaraa, jota äiti oli ostanut lihatiskiltä ehkä 4 siivua ja päälle Neekerinpusu, Lakupekka tai Turun jäätelötehtaan Urheilupuikko.

Viikonloppuisin leikittiin aamusta iltaan sotaa naapuripihoja vastaan. Leikki oli tosin joskus vähän kaukana, kun jäi vangiksi ja intiaanien ruoskittavaksi. Sanat menivät kotona vähän sekaisin, kun kerroin iloisesti olleeni raiskattavana, mutta sillä ei saanut sympatiaa, saatikka päässyt Iltalehteen. Päin vastoin, seuraavana päivänä sota jatkui entistä rajumpana.

Jos hölmöili kunnolla ja kokeili tietoisesti rajojaan, niin raja osoitettiin selkään antamalla. Silloin lapsia hakattiin ja rakastettiin, hakattiin ja rakastettiin, nykyään ei tehdä kumpaakaan (edit: -Rauno Repomies)

Todennäköisesti osa muistoista lipsuu 80-luvun puolelle, mutta siitä ei ole epäilystä, että 70-luvun porno on parasta. Niissä pätkissä oli sentään juoni, toisin kuin vaikka Salkkareissa. Naiset myös näyttivät oikeilta naisilta, eikä pikkutytöiltä, kuten nykyajan hinkkauksissa poikamaisine perseineen ja kaljuine römpsineen.

Onneksi itse juuri nippa nappa olen ehtinyt syntyä vuosikymmenistä parhaimpana, eli 70-lukuna. Olen ehtinyt haistella sen ilmapiiriä, ennen kuin muovinen 80-luku iski päälle. Olen todella surullinen niiden puolesta, jotka on syntyneet vuotta myöhemmin.

Olen vieläpä sikäli etuoikeutettu, että olen syntynyt vuoden -79 alussa, joten lähes vuoden ajan ehdin kokea 70-lukua.

Mahtavaa aikaa. Paras vuosikymmen. Loistavaa musiikkia. Tahdon sinne takaisin.

Itse olen 80-luvun, ah sen kultaisimman vuosikymmenen lapsi.
Mutta voinen silti sanoa, että 70-luvulla jääkiekko oli parempaa, bändit oikeita dinosauruksia, pulisongit uskomattoman upeita, Kekkonen valittiin poikkeuslailla (=diktatuuri), ja vielä pulisongeista puheen ollen - Elvis kuoli paskalle.
70-luvun muoti oli huomattavasti tyylikkäämpää kuin kasari tai 60-luvun moppitukat.

Mitäs gloryhuntereita täällä taas pyörii? En millään haluaisi mollata pikkukakkossukupolvea, mutta kyllä Arja-tädin laukkaratsureima- ja taikapeilisukupolvi kuitenkin tietää, mitä 70-luku oikeasti oli. Ja tuollahan se on avausviestissä tiivistettynä.

Noh, kyllähän Ilves-fanitkin mieluummin muistelevat paskalampiaikoja.

AnaMasa kirjoitti:

Naiset myös näyttivät oikeilta naisilta, eikä pikkutytöiltä, kuten nykyajan hinkkauksissa poikamaisine perseineen ja kaljuine römpsineen.

Laajenna klikkaamalla

Heh, näemmä en ole ainoa karvakolmion palvoja Jatkoajassa.

Jätkä puhuu paljon/vähän, mutta asiaa.

Aika jännä juttu, että nyt haikaillaan sellaista aikaa, jota elettäessa haikailtiin vanhoja hyviä aikoja. Hectorin Nostalgia kiteyttää 70-luvun tuntoja, mutta ne sopisivat ilmeisesti loistavasti myös tähän aikaan.

Laulun sanat poistettu. -Moderaattorit-

Televisiosta tosiaan tuli kunnon ohjelmaa eikä mitään tosi-tv -scheissea. Riitti yksi laite, eikä tarvittu bokseja, tallentimia ym. Silloin jaksettiin nousta sohvalta kääntämään kanava ykköseltä kakkoselle eikä telkkarin edessä istuttu koko iltaa. Sekään ei haitannut, jos kakkonen näkyi huonolla säällä vähän heikosti.

Tankki täyteen ja Parempi myöhään ovat jääneet mieleen ensimmäisistä katselemistani viihdeohjelmista. Tykkäsin myös television viritysohjeista. Se oli joku kymmenen kohdan ohjeistus testikuvan päälle, jossa pystyi tsekkaamaan että värit ja kirkkaus oli kohdallaan. Ja luonnollisesti Pikku kakkonen ja sunnuntaiaamun lastenohjelmat olivat varsin asiallisia.

Kaksi radiokanavaa, jotka lopettivat ohjelman klo 24.00 Maamme-lauluun aloittaakseen taas aamulla klo 5.30 Sävelradiolla ja Aamujumpalla. Tunnin mittaisessa Rockradiossa soitettiin mummojen paheksumaa saastaa muutamana päivänä viikossa.

Automatkoilla ei tarvinnut lastenkaan istua missään turvaistuimissa, vaan saivat pitää hauskaa takapenkillä. Kaikissa autoissa ei ollut edes turvavöitä tai niskatukia. Pyöräillä sai ilman kypärää ja vettä oli kiva juoda suoraan puutarhaletkusta. Ei ollut riesana kännykkää eikä sähköpostia.

Aku Ankka -lehti oli parhaimmillaan. Sanomalehdissä urheilusivuilla oli paljon isommat raportit liigakierroksesta kuin nykyään, ja toimittajat muutenkin parempia.

Viinapullo ostettiin suoraan tiskiltä, eikä mistään valintamyymälästä. Kirjastossakin sai palvelua eikä siellä tarvittu varashälyttimiä. Kaupat olivat sunnuntaisin kiinni eikä kelloja käännelty edestakaisin kesä- ja talviaikaan.

Makkonen - Ketola - Javanainen ja viiri Isomäen kattoon hallissa, jossa oli seisomapaikkoja yli 7500.

Kesällä paistoi aurinko ja talvella oli lunta. Eppu Normaalikin teki vielä hyvää musiikkia.

Allekirjoittanut on oikeasti elänyt lapsuutta 70-luvulla siten, että siitä on omakohtaisia muistojakin. Olihan siellä paljon hyvää, kuten tuossa yllä tuli jo ansiokkaasti purettua. Jotenkin ihmisillä ei ollut niin kauhea kiire ja taloudellinen tila oli hyvä.Tavallisillakin palkansaajilla oli vara rakentaa omakotitalo ja maksaa asuntovelat pois 10 vuodessa. Oli myös aikaa ja rahaa lomailla. Itselleni hienoja muistoja ovat perheen yhteiset vaellus- ja hiihtoreissut lappiin ja kotimaanmatkailu oli muutenkin enemmän voimissaan. Nykyäänhän kaikki kaupungit ovat prismoineen ja ABC-huoltoasemineen samanlaisia Kotkasta Rovaniemelle.

Mutta toisaalta taas muistan myös riemun uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä. Kun faija kantoi ekan videon kotiin, joko vuonna -79 tai 80 ja pian perästä seurasi myös ensiksi videopelit ja heti perässä ensimmäiset kotitietokoneet. Silloin videopelit ja tietokoneet eivät kuitenkaan tarkoittaneet sitä, että niiden kimpussa oltaisiin vietetty kaikki aika, vaan vapaa-aika tuli vietettyä pääasiassa ulkona kavereiden kanssa pelaillen ja leikkien. Ja lasten ulkoleikeistä puheenollen, vanhemmat pystyivät päästämään lapset oikeasti ulos leikkimään. Ei tarvinnut pelätä pedofiilejä tai namusetiä ja muita puistoraiskaajia samalla tapaa kuin nykyään, vaikka kyllähän namusetiä silloinkin oli. Vanhemmat eivät vaan eläneet samanlaisen median luoman "pelon" vallassa, kuten tänä päivänä.

Teknologian suhteen maailma on kyllä muuttunut hurjasti viimeisen vajaan kolmen vuosikymmenen aikana kännyköineen ja internetteineen. Maailma on tullut lähemmäksi, ja tuskinpa olisin 70-luvulla uskonut, että vuoteen 2008 mennessä olen matkustanut yli 60 maassa eri puolilla maapalloa, monta unohtumatonta kokemusta rikkaampana eri kulttuureista. Silloin se tarkoitti käytännössä diplomaatin uraa.

Se, mitä edellä todettiin persoonallisuudesta sekä musiikissa, muotoilussa jne. on kyllä aivan totta. Autojen muotoilussa oli muut lähtökohdat etisijalla, kuin mahdollisimman hyvä tulos tuulitunnelissa

Olen onnellinen, että sain omakohtaisesti kokea 70-luvun, mutta vielä onnellisempi, että saan elää tätä päivää.

Realcowboy kirjoitti:

Erään foorumilta jo poistuneen avaama ketju.

Laajenna klikkaamalla

Ihan vaan off-topic, mutta mihinkäs ystävämme veini on poistunut? Saiko kenties ikuisen porttarin joukkoomme?

teemu73 kirjoitti:

Televisiosta tosiaan tuli kunnon ohjelmaa eikä mitään tosi-tv -scheissea. Riitti yksi laite, eikä tarvittu bokseja, tallentimia ym. Silloin jaksettiin nousta sohvalta kääntämään kanava ykköseltä kakkoselle eikä telkkarin edessä istuttu koko iltaa. Sekään ei haitannut, jos kakkonen näkyi huonolla säällä vähän heikosti.

Laajenna klikkaamalla

Näitä muisteloketjuja on elintarvikkeisiin ja muihinkin tuotteisiin liittyen useampia, mutta tuohon täytyy tarttua. Erittäin terävä huomio! Muistan kuinka suurella hämmästyksellä suhtauduin ensimmäisiin näkemiini kaukosäätimiin ja pidin niitä täydellisinä turhakkeina. Kanavia tosiaankin käännettiin telkkarin etupaneelin kymmenestä numeroidusta napista. Mummolassa nämä olivat vieläpä sellaisia 2 cm pitkiä tappeja, joista jäi sormen päähän painettaessa kuoppa. Eipä tullut turhaan vekslattua kahden kanavan välillä.

Oikeastihan telkkarista tuli hyvää ohjelmaa, kuten poliisijännäreitä. Sai valita joko Cannonin tai Columbon. Jossain vaiheessa tuli Sheriffi McCloud mutta se taisi olla turhan viihteellinen. Vaikka tosin McCloud kävi Suomessa tähtivierailullakin jossain vaiheessa ja taisipa lentokenttä olla tukossa faneista.
Dekkareiden lisäksi hapatusta tarjottiin tieteisfantasian saralla, ja ainakin Avaruusasema Alfalla oli suuri vaikutus Yläpesän myöhempään psyykkiseen elämään. Pari vuotta vanhempi serkkupoika kehuskeli nähneensä Batman-sarjan (with A. West), ilmeisesti kaupungissa tarjolla olleesta kaapelista, mikä minua harava-antennin varassa elävää harmitti vietävästi!

Musiikkiharrastus oli paitsi Rockradion parin viikottaisen lähetyksen, myös C-kasettien ja telkkarin Levyraadin varassa, jota kuten kaikki 70-lukulaiset tietävät, veti Jaakko Jahnukainen. Hän taisi todeta 80-luvun tullessa ettei tätä kestä ja kuoli. Myös Lauantaitanssit oli erittäin suosittu ohjelma, joka piti sisällään sen, että kamera näytti kun suomalaisparit tanssivat elävänä esitettyä suomalaista iskelmää suomalaisessa tanssipaikassa. Kappaleiden välillä jutusteli pullonpohjasilmälasinen Heikki Hietamies.

teemu73 kirjoitti:

Pyöräillä sai ilman kypärää...

Laajenna klikkaamalla

Tota, ei kai se ole vieläkään kiellettyä fillaroida ilman kypärää? Eikös se ole vaan suositus.

***

Vaikka itse parhaiten muistankin lapsuudesta 80-luvun, niin tuollainen kaukosäädötön televiissori meilläkin alkuun oli ja tosiaan ne kaksi kanavaa oli vielä pitkään 80-luvullakin... ettei olisi ollut 90-luvun alussa kun MTV3 tuli ihan maanlaajuiseksi, sitä ennenhän se taisi toimia muutamia vuosia kaapeliverkossa.

Ted Raikas kirjoitti:

vielä pitkään 80-luvullakin... ettei olisi ollut 90-luvun alussa kun MTV3 tuli ihan maanlaajuiseksi, sitä ennenhän se taisi toimia muutamia vuosia kaapeliverkossa.

Laajenna klikkaamalla

Kolmoskanava aloitti joulukuussa 1986. Se oli Maikkarin ja Nokian yhteishankkeen hedelmä. Siihen saakka Mainostelevisio (kuten nimi 70-luvulla oli) toimi TV2:n alivuokralaisena, lähinnä primetime-aikaan. Aina kun YLE:n osuus loppui, se päättyi lentäviin joutseniin ja Mainostelevision Pöllö lehahti oksalle sen merkiksi että hapatus alkaa. Ja vuoron vaihtuessa tietenkin toisin päin. Kultaisella 70-luvullahan Mainostelevisiolla ei ollut oikeutta edes uutisia lähettää, kun se katsottiin Ylen yksinoikeudeksi.

Ted Raikas kirjoitti:

Vaikka itse parhaiten muistankin lapsuudesta 80-luvun, niin tuollainen kaukosäädötön televiissori meilläkin alkuun oli ja tosiaan ne kaksi kanavaa oli vielä pitkään 80-luvullakin... ettei olisi ollut 90-luvun alussa kun MTV3 tuli ihan maanlaajuiseksi, sitä ennenhän se taisi toimia muutamia vuosia kaapeliverkossa.

Laajenna klikkaamalla

Menee hitusen off-topiciksi, mutta kun itse olen syntynyt kaksi ja puoli viikkoa liian myöhään tähän aiheeseen kirjoittaakseni, niin sallittakoon tämä. MTV3:han syntyi muistaakseni vasta 90-luvun puolivälin jälkeen? Sitä ennen Kolmoskanava (tai mikä sen virallinen nimi nyt olikaan?) oli jotain muuta.

Meillä Kanta-Hämeen maaseututaajaman keskustassa se alkoi näkyä muistaakseni syksyllä 1987. Muistan tuon ajankohdan siitä, että menin tuolloin ala-asteen ensimmäiselle luokalle. Silloisella luokkakaverillani, eli nykyisellä kaverillani tuo kanava näkyi koulun alkaessa, meillä taasen ei, vaikka asuimme vain puolen kilometrin päässä toisistamme. Mutta paikkakunnan mäkisen maaston takia kotiemme antennit olivat suunnatut toisiin lähetysasemiin. Noh, meilläkin tuo kanava alkoi näkyä hieman tämän jälkeen, ja pääsin seuraamaan legendaarisia ohjelmia, kuten He-Man, Alf ja Batman.

Evil kirjoitti:

Ennen autotkin olivat persoonallisia. Rellut, Volkkarit, Volvot, Warret ja Datsunit tunnisti kaukaakin. 2000-luvun trendin mukaan kaikki näyttävät Mazdoilta, Ladasta Saabiin.

Laajenna klikkaamalla

Tässä kohtaa täytyy mainita, että ollessani 4-vuotias - vuosi oli jo tosin 1981 mutta liikenteessä liikkuvat autot olivat tuolloin kuitenkin pääosin 1970-luvulla valmistettuja - osasin kuulemma automatkoilla kertoa jokaisen vastaantulevan auton merkin ja mallin. Ja mitäs nyt. Osaan autojen ulkomuodon perusteella sanoa vähemmän autojen merkeistä ja malleista kuin tuolloin 4-vuotiaana. Eräänä päivänä piti jopa hetkonen miettiä oman autoni mallin nimeä kun sattui kaverini sitä kysymään!

Kyllä 1970-luvulla asiat siis olivat paremmin, jopa Oulussa asuessa ja vaikka Pelle Hermannin kepakko olikin tosi pelottava. En ole mitään muuta pelännyt niin paljon, paitsi katsoessani junnuna ensi kertaa Norman Batesin touhuja.

Urheilijatkin olivat (jääkiekkoilijat etenkin) persoonia, eivätkä mitään jargoneita lausuvia tyhjänpäiväisiä lausuntoautomaatteja. Ennen oli Juha Mieto ja nyt on joitain samijauhojärviä jaketäniitänytonkaan.

Voi änkeröinen tätä nykyajan menoa.

Sistis kirjoitti:

Noh, meilläkin tuo kanava alkoi näkyä hieman tämän jälkeen, ja pääsin seuraamaan legendaarisia ohjelmia, kuten He-Man, Alf ja Batman.

Laajenna klikkaamalla

?? Mitä ihmeen nykyajan ohjelmia täällä luetellaan? 70-luvulla lastenohjelmia oli kaksi: Pikku-Kakkonen ja Mainostelevision lähettämä Pätkis. Pätkistä ei pidä sekoittaa myöhemmin uudestaan samalla nimellä lähetettyyn lastenohjelmaan joka piti sisällään lähinnä Smurffeja, joka ovat yököttävä ilmiö.

Aivan, aivan, kiitos tarkennuksista Yläpesä ja Sistis! Nimet oli vähän hukassa, mutta pointtina oli, että Maikkari alkoi laajemmin näkyä vasta 90-luvun alussa. 80-luvulta tosiaan muistan vaan sen, että ne ohjelmavuorot vaihteli.

Mutta se siitä, pitäydytään siinä 70-luvussa.

Käyttäjänimetön kirjoitti:

osasin kuulemma automatkoilla kertoa jokaisen vastaantulevan auton merkin ja mallin.

Laajenna klikkaamalla

Täyttä faktaa. Poikien harrastuksiin jopa kuului autobongaus läheisellä pikitiellä: istuttiin maitolaiturilla (!) tai sen puutteessa jollain mäellä vihko ja kynä kädessä ja kirjattiin ylös eri automerkkejä + malleja joita sen päivän aikana nähtiin. Mukana oli eväitä, jotka luonnollisesti olivat yleensä ruisleipäviipaleita ja maitoa pullossa.

Ted Raikas kirjoitti:

Tota, ei kai se ole vieläkään kiellettyä fillaroida ilman kypärää? Eikös se ole vaan suositus.

Laajenna klikkaamalla

Eikös se ole juuri toisinpäin? Se on laitonta, mutta ei rangaistavaa.

70-lukua takaisin halajaville suosittelisin vilkaisemaan MTV3:n sinänsä loistavaa Me Stallarit -sarjaa mitä tehtiin tosin vain 12 jakson verran.

Itsekin olen loistavan vuosikymmenen kokenut, mutta muistikuvia ei ole.

Käyttäjänimetön kirjoitti:

Tässä kohtaa täytyy mainita, että ollessani 4-vuotias - vuosi oli jo tosin 1981 mutta liikenteessä liikkuvat autot olivat tuolloin kuitenkin pääosin 1970-luvulla valmistettuja - osasin kuulemma automatkoilla kertoa jokaisen vastaantulevan auton merkin ja mallin.

Laajenna klikkaamalla

Omassa lapsuudessani kultaisella 70-luvulla mulla ja faijalla oli lyhyillä ja pitkillä automatkoilla tapana pelata autontunnistusta. Jossain vaiheessa pikkubroidikin taisi liittyä kisailuun mukaan, kun oppi puhumaan. Säännöt olivat lyhyet, mutta yksinkertaiset: tarkoituksena oli tunnistaa auton merkki ensimmäisenä. Mallia ei tainnut tarvita tietää. Ensimmäisenä autonmerkin tunnistanut sai pisteen. Jos sanoi väärän merkin, menetti pisteen. Jostain kymmenenkin auton letkasta pisteiden selvittäminen oli varsin mukavaa puuhaa, varsinkin kun kisa kävi koko ajan ja autoja ilmestyi lisää tunnistettavaksi. Kyllä ne autot pääsääntöisesti aina sieltä kilometrin tai parin päästä tunnisti. Tänä päivänä ei tarvitse lasten kanssa yrittää tunnistaa automerkkejä toisistaan.

ASA 26" väri-TV (palisanteriverhoilulla), Enska & Hanski, Pluto-limu, Kuuden miljoonan dollarin mies, Muppet Show, Hubba Bubba, rockabilly, lämpimät voileivät, muovilavat, punaiset Titanit, Näin naapurissa, televisioteatteri... Ennen oli todellakin paremmin!

Käyttäjänimetön kirjoitti:

Pelle Hermannin kepakko olikin tosi pelottava.

Laajenna klikkaamalla

Kieltämättä. Onneksi Pöystin Lassella oli aina turvalliset iltasadut.

Käyttäjänimetön kirjoitti:

Ennen oli Juha Mieto ja nyt on joitain samijauhojärviä jaketäniitänytonkaan.

Laajenna klikkaamalla

Niinpä: Matti Pitkänen, Pertti Teurajärvi, Arto Koivisto, Helena Takalo, Hilkka Riihivuori... Eipä tule mieleen 2000-luvulta kuin parin dopingista kärähtäneen hiihtäjän nimet.

Yläpesä kirjoitti:

...

Musiikkiharrastus oli paitsi Rockradion parin viikottaisen lähetyksen, myös C-kasettien ja telkkarin Levyraadin varassa, ...pullonpohjasilmälasinen Heikki Hietamies.

Laajenna klikkaamalla

Jep sormi record napilla ja kirottiin kun juontaja mölötti kappaleen lopun päälle. Eikös radiosta tullut myös Rokkivekkari ja Nuorten sävellahja.

Taisin höveliyttäni unohtaa että tulihan sieltä vielä Niksulan tv, jossa seikkaili Kasper-nukke, suurisilmäinen harlekiinikäsinukke jonka demonista rallatusta "trai trai trallallaa" aika moni tenava taisi tosissaan pelätä, vaikka tarkoitus oli ollut päinvastainen.

Lisäksi oli Noppa, lasten koulutuksellisen tasa-arvon tieteellispedagoginen ohjelma ja sen vetäjän Heikki Takkisen ystävälliset kasvot. Olisiko Nopan lopettamisessa selitys demareiden alamäelle?