Alkukauden arviointia
Mestiskautta on pelattu jo sen verran, että voimasuhteet alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Lienee siis aika arvioida pelaajien lisäksi myös hieman valmennusta. HeKi on tällä hetkellä sarjassa 10. Virallinen tavoite ennen kautta oli playoff-paikka, eli tavoitteista ollaan jääty. Kun kausi on saatu hyvin alkuun, haluaisin nostaa esiin valmennuksen osan HeKin paletissa. Menevätkö kaikki tappiot vain huonon tuurin ja paremman vastustajan piikkiin vai onko valmennus kenties epäonnistunut?
HeKillä on tällä kaudella paperilla historiansa paras joukkue. HeKi selviytyi viime kaudella "toisen kauden kirouksesta" ja säilytti paikkansa Mestiksessä. Katsojakeskiarvolla mitattuna (574) HeKi on Mestiksen kolmanneksi viimeinen, vaikkakin budjetoitu katsojakeskivarvo ylitetään.
Kari Eloranta on ennen kaikkea kokenut valmentaja. Hän nostanut Lahden SM-liigakartalle ja valmentanut ulkomaiden pääsarjoissa. Elorannan ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu kokemus. Mittavan valmennusuran myös Eloranta on varmasti oppinut myös pitkäjänteisyyttä ja tietää, että tappiot kääntyvät jossain vaiheessa voitoiksi. Haastatteluissa Eloranta on rauhallinen ja antaa itsestään ammattimaisen johtajan kuvan. Pörssimaailmassa Piriä voisi luonnehtia pitkän linjan ammattilaiseksi joka osaa lukea kokonaiskuvaa kun vasta-alkajat seuraavat kursseja päivätasolla.
Toisinaan Piristä puhuttaessa on noussut esiin yksi mahdollinen heikkous: uudistumiskyky. Pelikirjakeskustelun kuningas: Petteri Sihvonen, on pitänyt Elorannan tyyliä vanhentuneena ja sopimattomana nykykiekkoiluun. Osa Pelicansfaneista epäili ennen kautta Elorannan jääneen ajastaan jälkeen ja olevan HeKissä nyt uuden haasteen edessä. HeKin nykyistä pelaamista katsellessa tulee minullakin mieleen, olisiko näissä epäilyissä totuuden siemen.
HeKin pelityyli nykyisellään perustuu pitkälti pitkiin avauksiin ja varmistelevaan pelitapaan. Joskus tekee pahaa katsoa kun omalla p-pisteellä seisova puolustaja koittaa hakea keskiviivalla luistelevaa hyökkääjää. Usein tuloksena on pitkä kiekko, tai vastustajan vastaisku. Myönnettäköön, että kun avaus saadaan täydessä vauhdissa kiitävälle hyökkääjälle, syntyy hyvin nopeasti maalipaikka. Tällä hetkellä kuitenkin pitkiä kiekkoja tulee enemmän kuin laukauksia vastustajan maalia kohti. Erikoistilanne pelaamista vaivaa edelleen ratkaisun viivytteleminen. Kiekkoa usein siirrellään niin kauan että se menetetään. Ratkaisun siirtämiseen lienee syynä myös nykyinen heikko itseluottamus.
Missä siis mättää? En ole keskivertoa katsomovalmentajaa kummoisempi analyytikko, jätän tämän muille halukkaille. Aikaisemmat näkemykseni ovat tavallisen fanin tulkintoja nykytilanteesta. On valmennuksen osuus mikä tahansa, HeKi on pelannut alle odotusten. Joukkue pelaa toisinaan hyvin, toisinaan huonosti. Tappioista huolimatta arvostan Piriä edelleen. Nuorelle joukkueella on hyvä olla kokenut johtaja. Tällä hetkellä joukkue tarvitsisi herätyksen, joka kestäisi useamman kuin pari peliä. Yksi Sportin voittaminen ei riitä jos seuraavalla kierroksella nolaataan itsemme tv-pelissä viime kauden heittopussille. Jos yksittäiset pelaajat alkavat olla haluttomia tekemään työtä, pian on koko joukkueen kunnianhimo mennyttä.
HeKi ei ole menettänyt vielä mitään. Toisaalta, ei myöskään saavuttanut. Tulosten on muututtava heti, ennenkuin on liian myöhäistä.