Vertailenpa tarinan muodossa jossa Lukko on isoveli, ja Ässät pikkuveli.
Pikkuveljen persoonallisuushäiriöiden ja oman varhaisheränneisyyden johdosta pikkuveli tuntui jääneen kovasti huomiota vaille. Perheen piirissä ei pidetty yllätyksenä kehittynyttä AD/HD.ta, kaikki antoivat kuitenkin tukensa pikkuveljen yrityksille tuntea itsensä edes kerran miehekkääksi. Lopputuloksena pikkuveljen viikkorahaa korotettiin isoveljen ja muiden sukulaisten toimesta, ja ala-astaikäinen pikkuveli saikin tuntea itsensä "tarpeelliseksi" edes kerran, eikä se ollut enää "ei toivottu lapsi, jota raahataan sukujuhlista sukujuhliin, vaikkei sillä olisi edellityksiä, varaa tai taitoa käyttäytyä niissä"
Pikkuveljen ryhdistäytyneisyyden toivottiin jääneen pysyväksi vaiheeksi, epäreilut painiottelut veljesten välillä kun tuntuivat aina päättyvän isoveljen hyväksi, ja isovelikin tyytyi tuuppimisen sijaan ainoastaan väsyneen puhaltamaan pienokaisen nurin.
Vaihe oli kai esipuberteettinen paradoksi, ja paluu arkeen oli taas koittanut, ei mitään uutta auringon alla siis.
Isoveli tuuppii pikkuveljeä jo enemmän huvittuneena, ja tasaisin vuosikymmenten väliajoin, pienokaiselle annetaan oma 15 minutes of famensa.
Sukukirjoista pikkuveikkaa ollaan kovasti jo pyyhkimässä, ja vaihtokauppaa esimerkiksi Vaasalaiseen tai Mikkeliläiseen adoptiolapseen harkitaan.
Onhan se pieni kiva kun jaksaa äristä, mutta hampaattomaksi hakattuna ei sitäkään huvia loputtomiin kestä.