NHL:n aliarvostetuimmat pelaajat?

Ajattelin avata ketjun, jollainen löytyy melkein samanlaisena tuolta SM-liigan puolelta. Eli tarkoitus olisi keskustella ketkä jäävät liian vähälle huomiolle kovien nimen joukkueissa tai ketä ei heikosta seurasta johtuen huomioida tarpeeksi korkealle.

Pelkistä listauksista ei ole kenellekään pitkälti iloa, joten perustelut mukaan, kiitos.

Jos aloitan, ketä pidän tällä hetkellä NHL:ssä aliarvostettuna hyökkääjinä niin mieleen tulee ensimmäisenä nimet Torontosta: joukkueen maalipörssiä johtava, kolmenkymmenen maalin kautta kohti kulkeva ja usein NHL:n ärsyttävimpiin pelaajiin mainittu Darcy Tucker. Tucker tarvittaessa tipauttaa myös hanskat, mutta on nykyisellään liian tärkeä pelaaja uhrattavaksi Jason Strudwickin tyylisiä middle-weightejä vastaan. Toinen pelaaja Maple Leafsista, Chad Kilger (12+9=21), on alemmissa ketjuissa tehnyt suhteellisen hyvää jälkeä ja täyttää roolinsa 12 minuutin keskimääräisestä jääajasta huolimatta. Coloradossa Ian Laperriere lähenee 20 maalin kautta, kuuluu kapteenistoon ja ylittänee sata jäähyminuuttia. Laperriere on lisäksi aidosti kova pelaaja, joka ei esim. teeskentele loukkaantumisiaan tai ota näyttelyjäähyjä. Chris Neill Ottawassa on loistava maskimies ja peräänantamaton kaveri, joka on tehnyt nyt 12 maalia ja ottanut 141 jäähyminuuttia. Fight cardista löytyy tältä kaudelta kaudelta mm. Hal Gill, Tie Domi ja Wade Belak. Anaheimissa ikuinen luotto-kakkossentteri Andy McDonald on joukkueen kärjessä pisteissä vain pisteen Selänteen takana ja kymmenen pistettä erolla kolmanteen (Scott Niedermayer). Edmontonin satakiloinen Raffi Torres osaa ajella vastustajia ja lisäksi tehnee kauden loppuun mennessä toisen kerran peräkkäin NHL-kaudella 20 maalia.

Puolustajista -76 syntynyt, aiemmin pienen roolin mies Brett Clark on jääajassa ykkönen heti Avsin ykkösnimen Rob Blaken jälkeen ja pelaa enemmän kuin mm. John-Michael Liles tai hyvää kautta pelannut veteraani Patrice Brisebois. Crosby imee kaiken julkisuuden kun puhutaan Penquinseista, mutta neljä vuotta vanhempi, tosin edelleen nuori puolustaja Ryan Whitney pelaa pakistossa yli neljää minuuttia enemmän ottelussa. Whitney on luottomiehiä myös erikoistilanteissa, vaikkei olekaan tehnyt kuin yhden maalin tällä kaudella. Entinen Pens- pakki Michal Rotzival on löytänyt kovan vireen Manhattanilla, eniten peliaikaa pakeista Rangerseissa per ottelu (enemmän kuin varakapteeni Kasparaitis tai Poti) ja tehosaldo +29.

Maalivahdeista en mainitse kuin yhden, jonka pitkän työn tulos viimein palkittiin: Manny Legace varattiin sarjaan Hartfordin toimesta 1993, sitten tämä kiersi AHL- ja satunnaisten NHL-pelien kautta (LA Kings:sissä- Legace ei koskaan pelannut peliäkään "ylhäällä" tämän varanneessa Hartfordissa/Carolinassa). Detroitiin kaveri päätyi vapaana agenttina vuonna -99 seitsemäntoista NHL-peliä takanaan joissa yhteensä alle tuhat pelattua (899) minuuttia. Samana vuonna Detroit laittoin miehen waiverseihin, tämä oli muutaman kuukauden Canucksien omaisuutta, kunnes palasi taas Detroitiin. Legace on ollut tuosta saakka joukkueen kakkos- tai kolmosvahtina (sopimustilanteista riippuen) ja Grand Rapidsissa farmissakin välillä. Uralta löytyy niin ECHL, AHL, NHL ja Kanadan maajoukkueen (olympiamitali vuodelta 1994) pelejä. Viime kaudella Venäjältäkin kaksi ottelua. Nyt kärkijoukkueisiin lukeutuvassa original six- joukkueessa ykkösmaalivahdin paikka on eräänlainen pieni menestystarina.

Kun puhutaan aliarvostetuista NHL pelaajista itselleni tulee heti mieleen Phoenixin Paul Mara. Mies on tehnyt 57 ottelussa 11+24=35, mutta hän jää usein aivan liian vähälle huomiolle, koska Phoenixissa huomio kasaantuu valmentaja Gretzkyn, Shane Doanin ja Ladislav Nagyn ympärille. Myös Kojoottien tulokaspakki Keith Ballard (58 ottelua, 6+25=31) on pelannut hyvän kauden. Tosin heikossa Phoenixissa pelaaminen vaatii veronsa, sillä kummankin +/- tilasto on pakkasen puolella. Mara -7 ja Ballard -14.

Iiron mainitsema Rozsival tuli ensimmäisenä mieleen, on ehdottomasti parhaimpia Rangersin hankintoja sen miljonäärijoukkueen hajoituksen aikana.

Mutta eipä unohdeta meidän maanmiestämme Teppo Nummista joka on pelannut järkyttävän hienon uran NHL:ssä ja jos Winnipeg Jets ja Coyotes sitten ei olisi ollut kokonaisuutena niin heikko organisaatio Teppo olisi varmasti saanut paljon, paljon, paljon enemmän julkisuutta, huomiota ja arvostusta vaikka hänen virheitä välttelevä, varma pelitapansa ei sitä ole koskaan varsinaisesti hakenutkaan.

Sergei Brylin.

Alkanee olla Brodeurin kanssa viimeisiä, jotka ovat olleet mukana Devilsin menestyksessä siitä lähtien kun valoa alkoi tunnelin päässä näkyä...

Joukkueittain omasta mielestäni

ANA: Ruslan Salei. Ducksien "oma kasvatti" raataa vuodesta toiseen ilman suuria puheita.
ATL: Marc Savard. Valinta voi olla väärä tämän kauden perusteella mutta Savard on aina ollut kelpo pistemies. Ei tälläkään kaudella ole liiemmin otsikoita repinyt vaikka on TOP-10 ollut pitkään.
BOS: Travis Green. Loistava alivoimapelaaja joka tekee kaiken.
BUF: Jay McKee. Pelannut alle kolmikymppisenä jo yli 540 ottelua. Loistava omaan pään pelaaja.
CAL: Daymond Langkow. Tehnyt jo monta vuotta paljon pinnoja mutta ei ole vieläkään arvostettu muissa paikoissa kuin oman kaupungin sisällä.
CAR: Aaron Ward. Cupinkin voittanut oman pään varjelija.
CHI: Jim Dowd. Mennyt alaspäin mutta on vieläkin loistavia alivoima pelaajia.
COL: Steve Konowalchuk/Andrew Brunette. "Kono" tekee kaiken. Vasta avsissa mies on päässyt pelaamaan hyvien miesten kanssa ja pinnoja on tullut melko hyvin käsiin nähden. Brunette on noussut paskoista seuroista vihdoinkin hyvään seuraan ja tehnyt hyvin pinnoja.
CBJ: Cale Hulse. Old time hockey kiekkoilija, joita ei enää nyky nhl:ssä näy paljoa. Takuuvarma yli 100min ylittäjä.
DAL: Philippe Boucher. Hyvä isokokoinen taklaaja joka on hyvä 1-1 tilanteissa.
DET: Mikael Samuelsson. Noussut tällä kaudella änäritason pelaajaksi Wingseissä. Rottamainen pelaaja varustettuna hyvällä laukauksella.
EDM: Jason Smith. Ei muuta vaihtoehtoa kuin Smith. Jaksaa painaa vuodesta toiseen Oilersin takalinjoilla kapteenina.
FLO: Sean Hill. Yksi liigan parhaimpia avojään pommittajia jolla myös tulinen laukaus.
LOS: Mattias Norström. Ei ne maalit mutta ne taklaukset ja oman maalin siivonta. Yli 690 ottelua nhl:ssä ja 10 maalia lienee syynä aliarvostamiseen.
MIN: Wes Walz. Liigan ehkä paras alivoima pelaaja.
MON: Francis Bouillon. Pienikokoinen mutta erittäin vahva patukka.
NAS: Scott Hartnell. Predatorsissa koko uransa pelannut Hartnell on todellinen yleispelaaja. Syttyy playoffeissa.
NJD: Sergei Brylin. Sergei Brylin. Alkanee olla Brodeurin kanssa viimeisiä, jotka ovat olleet mukana Devilsin menestyksessä siitä lähtien kun valoa alkoi tunnelin päässä näkyä... - expertti.
NYI: Mark Parrish. Parrish on ollut aina hyvä luontainen maalintekijä mutta huonot joukkueet ovat olleet esteenä todelliseen läpimurtoon.
NYR: Jed Ortmayer. Kannattaa katsoa Rangers-Leafs peli perjantai yöltä.
OTT: Mike Fisher. Monet vuodet Fisher on ollut itselleni pelote Senatorsin rosterissa. Playoffeissa mies pelaa joka tilanteen täysillä ja miehen voi heittää tilanteeseen kuin tilanteeseen. Omaa myös paremmat kädet mitä puhutaan. Ainoita Sensejä jotka ottaisin Leafseihin.
PHI: Keith Primeau. On saanut arvostusta vuoden 2004 pudotuspelien jälkeen ansaitustikkin. Aina ollut varsinkin playoffeissa loistava. 2004 platoffit ei jättäny sanan sijaa kuka dominoi kenttää. Loistava pelaaja. Änärin top 5 yleispelaajissa.
PHO: Paul Mara. Monet vuodet luutii hyvin puolustus päässä, mutta katsokaahan miehen hyökkäystehojakin.
PIT: Richard Jackman. Loistava laukaus, fyysinen, hyvät kädet. Mahtava ylivoimalla.
SJS: Scott Hannan. Päässyt mukaan Team Canada joukkueisiin joten ehkä arvostuskin on nousussa mutta silti melko tuntematon tähtien pimentäjä änärissä.
St.L: Barret Jackmann. Nuori ja pelkäämätön soturi joka tulokaskaudella otti niskalenkkiä itse Bertin kanssa. Miinuksena turhat jäähyt.
TBL: Cory Sarich. Hyvä taklaaja ja oman pään vartioija. Paljon näkymätöntä työtä. Loistava blokkaaja.
TML: Kyle Wellwood. Omaa yhdet koko liigan parhaimmista käsistä, mutta pienen koon ja aran pelityylin takia ei pyöri otsikoissa.
VAN: Anson Carter. Ollut otsikoissa lähinnä pitkien rastojensa takia, mutta miehen maalivainu on myös kohdallaan.
WAS: Jeff Halpern. Halpern on liigan parhaimpia maskimiehiä ja loistava aloittaja. Playoffeihin huippujoukkueeseen?

Koko listasta nostaisin korkeimmalle Keith Primeaun, Mike Fisherin ja Jeff Halpernin. Näitä kannattaa seurata joka pelissä.

Mun mielestäni Sergei Brylinin "aliarvostaminen" on tätä nykyä niin laajalti tunnustettua, että se on jo melkein muodikasta.

Jos Devilsistä pitäisi joku nostaa framille, on se mielestäni Grant Marshall. Väkevä laituri on inhottava vastustaja kelle tahansa. Marshall pelaa kovaa, taistelee loppuun asti ja tekee välillä myös tärkeitä maaleja. Pukukopin puolella Marshall on niitä pelaajia, joita kuunnellaan.

Ana: Vitali Vishnevski - Taklaa kovaa ja hoitaa oman pään varmasti.

Atl: Marc Savard - Tällä kaudella viimein suuri yleisö on havahtunut siihen, miten hyvä hän oikein onkaan.

Bos: Marco Stürm - Energinen laituri, joka osaa myös maalinteon. Bostonin yksi harvoista valopilkuista tällä kaudella.

Buf: Teppo Numminen - Edelleen tasokas pakki. Ikä tietty vienyt nopeutta, mutta Repo man on edelleen hyvä peliä avaava pakki, joka harvoin pelaa itsensä pihalle tilanteista.

Cal: Mike Leclerc - Hyvä maalintekijä ja erinomainen fyysinen laituri.

Car: Aaron Ward - Veteraani jaksaa vuodesta toiseen. Edelleen tärkeä osa Canesin peräpäätä.

Cbj: Trevor Letowski - Aivan erinomainen syöttelijä, joka muistuttaa paljon Marc Savardia. Jos Letowski pelaisi vaikka Ottawassa Alfredssonin sentterinä, tulisi huomiota ihan eri lailla.

Col: Steve Konowalchuk - Yksi niistä pelaajista, joita olen hiljaa katsonut ylöspäin. Kono on hyvä puolustava sentteri, mutta hyvä myös hyökkäyspäässä.

Dal: Niko Kapanen - Omat arvostavat, muut eivät. Mielestäni ollut viime vuosien paras sentteri maajoukkueessa. Pelaa vahvasti myös Dallasissa.

Det: Manny Legace - Noussut Hasekin ja kumppaneiden varjosta voittavaksi ykkösvahdiksi.

Edm: Jason Smith - Kuka muistaa, kuka on Oilersin kapteeni?

Flo: Josef Stümpel - Ollut aina "ihan hyvä", mutta jäänyt aina vähän syrjään, vaikka taidot ovat edelleen tallella.

LA: Mattias Norström - Maalivahdin toiseksi paras kaveri tolppien jälkeen. Taklaa lujaa ja pitää maalinedustan siistinä.

Min: Todd White - Takuuvarma sentteri, luo hyvin paikkoja ketjukavereilleen. Ei päässyt Ottawan tähtisikermässä kovin suureen rooliin.

Mon: Michael Ryder - Ei ollenkaan pöllömpi löytö draftin 9. kierrokselta. Mike Ribeiron kanssa Montrealin tulevaisuuden ykkösnimiä hyökkäyksessä.

Nas: Martin Erat - Isokokoinen jässikkä, joka pelaa taas vahvaa kautta. Predatorsin hyökkäys on muutenkin jännä. Kariya on suuri nimi, mutta hänen takanaan on paljon "nimettömiä" tasokkaita pelimiehiä, kuten Steve Sullivan, Scott Walker, Scott Hartnell ja Greg Johnson.

NJ: Grant Marshall - perustelut edellä.

Nyi: Shawn Bates - Vahva sentteri, joka on erityisen hyvä aloituksissa. Islesin paras sentteri, joskaan ei se nimekkäin.

Nyr: Fedor Tjutin - Jagrin ja Strakan varjossa jää väkisinkin kakkosviulistin osaan.

Ott: Peter Schaefer - Sisupussi. Nopea väkkärä, joka jaksaa yrittää illasta toiseen.

Phi: Michal Handzus - Pelaa illasta toiseen vahvasti. Tasapainoinen kokonaisuus kokoa, peliälyä ja taitoa. Kun Foppa ja Gagne eivät joku ilta onnistu, Handzus paikkaa ja iskee pari maalia.

Pho: Steve Reinprecht - Älykäs sentteri. Yksi harvoista Kojoottilaumassa, jonka tehotilasto on tällä kaudella pysynyt plussalla.

Pit: Josef Melichar - En keksinyt Pens-laumasta ketään muutakaan.

Sj: Alyn MacCauley - Top 5 kamaa kahden suunnan pelissä. Nopea ja hyvä käsistään. Yksi hukatuista nuorista pelaajista Torontossa, vrt. Steve Sullivan ja Jason Smith.

Stl: Scott Young - Taistelun ruumiillistuma. Ura on jo ehtoopuolella, eikä enää välttämättä ole niin kova kuin takavuosina. Ansaitsee kuitenkin hatunnoston.

Tb: Pavel Kubina - Tampan puolustuksen kulmakivi. Iso ja taitava. Hirmuinen lämäri.

Tml: Ken Klee - Ei loista otsikoissa, mutta hoitaa ruutunsa moitteetta.

Van: Matt Cooke - Terrieri, joka pelaa aina sata lasissa. On myös kohtalaisen tehokas maalintekijä. Yksi parhaimmista kahden suunnan laitureista. Tällä kaudella tosin ollut hieman alamaissa.

Was: Jeff Halpern - Jumbojoukkueen selkäranka. Tärkeä pelaaja, jota voi peluuttaa tilanteessa kuin tilanteessa

Martin Erat on 183cm/87kg. En pitäisi NHL:n mittapuulla kovinkaan isokokoisena.

Brian Gionta - 33 maalia, suurinpiirtein ilman minkäänlaista mediahuomiota.

dali kirjoitti:

Tml: Ken Klee - Ei loista otsikoissa, mutta hoitaa ruutunsa moitteetta.

Laajenna klikkaamalla

Ei niin hyvä valinta. Uusien sääntöjen vallitessa ollut raporttien mukaan aika hukassa. Vielä kun miettii, että Kleelle maksetaan pari miljoonaa dollaria kaudessa, niin en sanoisi mitenkään hyväksi kaupaksi tällä hetkellä. Ennemmin Leafseista Ponikarovsky tai puukäsi-Kilger.

dali kirjoitti:

Phi: Michal Handzus - Pelaa illasta toiseen vahvasti. Tasapainoinen kokonaisuus kokoa, peliälyä ja taitoa. Kun Foppa ja Gagne eivät joku ilta onnistu, Handzus paikkaa ja iskee pari maalia.

Laajenna klikkaamalla

Michal Handzusin ottaminen mukaan keskusteluun on muuten hyvä veto. Kaveri on toki tunnettukin mutta silti harva ehkä muistaa että mies on nyt pelannut 255 peliä (eli yli neljä kautta) putkeen ilman poissaoloja, mikä on loukkaantumisista tälläkin kaudella kärsineessä Flyersissä melkoinen meriitti. Handzus on tällä(kin) kaudella Knublen ohella ainoa kaikki Flyersin kauden pelit pelannut pelaaja.

Keskustelussa esiintyneet Handzus, Brylin, Erat ja Numminen ovat kaikki kieltämättä aliarvostettuja. Uran pituuden myötä silti kahdesta "kokeneemmasta" pelaajasta tai vielä nuorehkosta Eratista ei voi puhua samassa yhteydessä Nummisen kanssa (esim. Brylinin ottelumäärä on alle puolet Tepon vastaavasta). Numminen on pelannut enemmän NHL-pelejä kuin Ruotsin Maple Leaf-legenda Börje Salming tai Quebecin Peter Stastny- Jari Kurrikin on enää muutaman kymmenen pelin päässä. Lisäksi miehellä on Suomen arvokisaedustuksia komea määrä (kuudet MM-kisat, yhdet nuorten MM-kisat, World Cup, Kanada Cup ja Torinon jälkeen neljät olympialaiset) ja 16 kautta NHL-jäillä. Usein nämä huikeat luvut unohtuvat kun Numminen on vaan mukana kaudesta toiseen ilman suurta meteliä. Julkisuudessa on Teppoa näkee sen verta, että ehkä kerran vuosikymmeneen tekee jonkun Reissumiehen mainoksen jossa reippaillee ruutupaita päällä luontomaisemissa.

Handzusin ottelumäärästä aasinsiltana silti itse antaisin tuon Flyersien aliarvostetuimman pelaajan tittelin juuri myös kaikki pelit tällä kaudella pelanneelle Knublelle- mies on kaudella pelannut ykköskentässä Forsbergin ja Gagnen kanssa sekä valittiin lisäksi USA:n World Cup- joukkueeseen nyt 33-vuotiaana. -72 syntynyt ja siten jo konkarikastiin luettava Knuble on aiemmin pelannut mm. Detroitissa, NY Rangerseissa ja sitten vasta "kypsässä iässä" 2000-luvun puolella Bostonissa ura alkoi olla nousujohdanteinen (viimeisellä Bruins-kaudellaan 2003-04 joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä 21 maalilla ja plus-miinustilaston ykkönen +19). Nyt viime vuonna työsulun aikaan pelasi muuten Ruotsin Linköpingissä, jossa sielläkin tuli mukavat 39 pistettä 49:ssä pelissä. Nyt kasassa jo 25 maalia, eli ylittänee tuon 30 rajan tällä kaudella- joka on muuten miehen oma ennätys muutaman vuoden takaa (Bostonin paidasta sekin).

Tml: Ken Klee - Ei loista otsikoissa, mutta hoitaa ruutunsa moitteetta.

Laajenna klikkaamalla

Ei kyllä hoida kovinkaan moitteetta, Kleetä juuri on arvosteltu hitaudesta ja siitä, ettei tämä pärjää "uudessa NHL:ssä". Toronto yritti syksyllä heikolla menestyksellä peluuttaa Kleetä AO:ta vastaan Washington-pelissä ja tämän jälkeen alkoivat keskustelut, että lisäpuolustajia olisi saatava.. Mainitsemani Chad Kilger muuten ajelin taas NY Rangers back-to-back- otteluissa suhteellisen kovaa tilanteisiin; Sundin ja Kilger ovat niitä harvoja Maple Leafs- pelaajia, jotka nykyporukasta ottavat ja antavat taklauksia. Kyle Wellwoodin kaltaisten pehmokiekkoilijoiden ja eurooppalaisten täyttämissä alemmissa TML-ketjuissa Kilgeristä tulee koko ajan isompi suosikkini. Potentiaalia pitäisikin olla, sillä aikoinaan mies oli ykköskierroksen pelaaja (Anaheim, kierroksen neljäs varaus 1995) mutta ura sitten hyytyi alempien ketjujen karvaajaksi.

Morrow10 kirjoitti:

Brian Gionta - 33 maalia, suurinpiirtein ilman minkäänlaista mediahuomiota.

Laajenna klikkaamalla

No joo, onhan tosin tuota koko EGG kokonaisuutta hehkutettu jonkin verran, mutta tosiaan ehkä kuitenkin vähinten tuota lenkkiä on huomioitu.

Vielä edellisellä kaudella aliarvostetuin pelaaja olisi ollut "The Perfect Number 10" Ronnie Francis, mutta heitetään tähän nyt toinen entinen 'canes pelaaja, nykyisin Floridassa kiekkoileva pakki Sean Hill...vaikkakin miehen tehopisteet tuntuu syntyvän ainoastaan hurrikaanipaidassa. Mutta kokonaisuudessaan miehen perusvarma ja kova pelityyli saa liian vähän arvostusta.

Ja Carolinan aliarvostetuimman pelaajan paikasta kilpailee jo muidenkin mainitseva pakki Aaron Ward: loistavaa fyysistä peliä, mutta aina välillä liian ailahtelevaa. Toinen aliarvostettu on sentteri Kevyn Adams: alivoimien erikoismies, joka osaa tehdä myös maaleja. Lisäksi se joukkueen pelaaja, joka pelaa koko sydämestään ja antaa kaikkensa pelistä toiseen. Todellinen JOUKKUEPELAAJA!

TML kirjoitti:

Joukkueittain omasta mielestäni

FLO: Sean Hill. Yksi liigan parhaimpia avojään pommittajia jolla myös tulinen laukaus.

.

Laajenna klikkaamalla

En lukenu muitten joukkueitten kohtia mutta tätä lukiessa sain nauraa.. Tässä on pelaaja josta Florida rakastaisi päästä eroon. Hill tekee niin paljo virheitä, ottaa tyhmiä jäähyjä (jopa Keenan ja Martin ovat sanoneeet julkisesti että oli virhe signata kaveri). Bouwmeesterin parina floridan ykköses ja tuntuu että Bouwmeester enemmän joutuu paimentamaan Hilliä kuin päästä pelamaan omaa peliään.

Tällä hetkellä Floridassa.

Chris Gratton on pelannu loistavasti tällä kaudella. Mielestäni paras kolmoscentteri jota meillä on ollu vuosiin (Mike Sillinger kun oli florida oli ykkös sentteri!) Nyt kun Jokinen on kadonnut Floridassa kun ei saanu tilipussia mitä halusi on Gratton ja Sim nousseet esiin. Sim on ollut loistava viimeset 5 ottelua mutta en ala vielä mitään juhlia viettämään. Toivon vaan että ensikaudella Sim ja Gratton ovat vielä Floridassa. Onhan toi Grattonin sopimuski taas avoinna :(

Aliarvostettu. Jay Bouwmeester. Monet sanovat että yliarvostettu mutta tämä kaveri tekee kaiken. Ei maaleja tällä kaudella mutta taklaa, paimentaa Hilliä, parhaat pyörät alla koko nhl:ssä.. Kunhan ensi kaudella saadaan sille tohon puolustaja jota ei tarvitsisi paimentaa (Jay Mckee?) niin pisteitäki alkaisi tulemaan. Mies on kyllä pelannut loistavasti Floridalle. Todella aliarvostettu. Jos kysyttäis ottaisinko Bouw vai Phaneuf vieläkin ottaisin Bouw:n ylitse kenenkää alle 25v pakin.

iiron_troikka kirjoitti:

Ei kyllä hoida kovinkaan moitteetta, Kleetä juuri on arvosteltu hitaudesta ja siitä, ettei tämä pärjää "uudessa NHL:ssä". Toronto yritti syksyllä heikolla menestyksellä peluuttaa Kleetä AO:ta vastaan Washington-pelissä ja tämän jälkeen alkoivat keskustelut, että lisäpuolustajia olisi saatava..

Laajenna klikkaamalla

Kleen kohdalla painoivat vanhat meriitit. En ole Leafsin pelejä nähnyt tällä kaudella, joten kopsautin kirveeni kiveen, kun vedin nimen esiin muistin syövereistä. Ehkä olisi pitänyt vastata kolme vuotta sitten, jolloin Klee olisi ollut ilmiselvä valinta Halpernin tilalle..

dali kirjoitti:

Jos Devilsistä pitäisi joku nostaa framille, on se mielestäni Grant Marshall. Väkevä laituri on inhottava vastustaja kelle tahansa. Marshall pelaa kovaa, taistelee loppuun asti ja tekee välillä myös tärkeitä maaleja. Pukukopin puolella Marshall on niitä pelaajia, joita kuunnellaan.

Laajenna klikkaamalla

Hyvä valinta. Jay Pandolfo on toinen Devil, jonka voisi tässä yhteydessä mainita. Alivoiman erikoismies tekee paljon näkymätöntä työtä mutta kykenee myös ratkaisemaan otteluita. Todellinen peruspiru, yhdeksäs kausi Liigassa menossa ja varauksestaan (1993) asti New Jerseyn miehiä. John Maddenin kanssa av:lla kuin paita ja perse. Kumpi lie kumpi...?

Mogo kirjoitti:

Tässä on pelaaja josta Florida rakastaisi päästä eroon. Hill tekee niin paljo virheitä, ottaa tyhmiä jäähyjä (jopa Keenan ja Martin ovat sanoneeet julkisesti että oli virhe signata kaveri). Bouwmeesterin parina floridan ykköses ja tuntuu että Bouwmeester enemmän joutuu paimentamaan Hilliä kuin päästä pelamaan omaa peliään.

Laajenna klikkaamalla

Eli Sean Hillin pelistä ei sitten tule mitään muualla kuin Raleighissä? Loistava kausi 1999-2000 Carolinassa (13+31). Sitten St.Louisiin, ja 1,5 kautta hakoteillä. Palasi Carolinaan joulukuussa 2001 vaihdossa Steve Halkoon ja oli yksi avainpelaajajista joukkueen matkalla finaaleihin. Seuraavat kaksi surkeaa kautta joukkueella, mutta Hill oli niitä harvoja onnistujia (13+26 kaudella 2003-2004). Carolinalla on vaan tällä hetkellä niin monta pakkia, että eipä taida Sean Hill enää palata, ainakaan tällä kaudella...

[QUOTE='canes83]Eli Sean Hillin pelistä ei sitten tule mitään muualla kuin Raleighissä? Loistava kausi 1999-2000 Carolinassa (13+31). Sitten St.Louisiin, ja 1,5 kautta hakoteillä. Palasi Carolinaan joulukuussa 2001 vaihdossa Steve Halkoon ja oli yksi avainpelaajajista joukkueen matkalla finaaleihin. Seuraavat kaksi surkeaa kautta joukkueella, mutta Hill oli niitä harvoja onnistujia (13+26 kaudella 2003-2004). Carolinalla on vaan tällä hetkellä niin monta pakkia, että eipä taida Sean Hill enää palata, ainakaan tällä kaudella...[/QUOTE]

Siltä vaikuttaa.. Iteki olin innoissani kun Florida signas Hillin aina ollu fani. Mutta ei sovi rooliinsa Floridassa ollenkaa. Hill ei sovi uuteen NHL:aan. Mutta suurimpana ongelmana näen että Florida peluuttaa Hilliä väärin. Hillin pitäis olla kakkosparissa ei ykköspakki parissa.

Torontossa on käytännössä mahdotonta olla aliarvostettu. Pienimmätkin teot ylianalysoidaan, virheet ja hyvät suoritukset. Toronton media myös rummuttaa melko häpeämättömästi vaikkapa Bryan McCabelle mitä ihmeellisempiä palkintoja. Toronton ylimääräiset hyökkääjät antavat enemmän haastatteluja kuin monen syrjäisen seuran ykkösketju.

Itse pidän New Jerseyn hyökkääjien pelityylistä ja asenteesta. Brylin ja Madden ovat saaneet viime aikoina jo arvostusta, joten komppaan Eviliä ja kehun Pandolfoa. Koko jengistä on lähes mahdotonta löytää pelaajaa, jota en sietäisi.

TML kirjoitti:

Joukkueittain omasta mielestäni

MON: Francis Bouillon. Pienikokoinen mutta erittäin vahva patukka.

PHI: Keith Primeau. On saanut arvostusta vuoden 2004 pudotuspelien jälkeen ansaitustikkin. Aina ollut varsinkin playoffeissa loistava. 2004 platoffit ei jättäny sanan sijaa kuka dominoi kenttää. Loistava pelaaja. Änärin top 5 yleispelaajissa.

VAN: Anson Carter. Ollut otsikoissa lähinnä pitkien rastojensa takia, mutta miehen maalivainu on myös kohdallaan.

Laajenna klikkaamalla

Carter ei muuten Canuckseissa ole mitenkään valtavan hehkutettu pelaaja, mutta kaveri on kuitenkin joukkueen toiseksi paras maalintekijä (21 maalia) heti Näslundin jälkeen (26). Bostonissa Carter teki kahtena perättäisenä kautena yli 20 maalia ja sen jälkeen Oilers-vuosinaankin vielä 55 ja 60 pistettä, mutta on joutunut viime kausina melkoiseen trade-kierteeseen (Rangers, Capitals, Kings, Canucks) ja siitä puolestaan kärsivät tehotkin. Aliarvostettu ehkä pelikykyjensä puolesta, eksoottinen ulkonäkö ja juuret ovat pääosin juttujen aiheena. Ja se erikoismallin kypärä, jotta hiuslaite mahtuu sisään tietenkin mainitaan myös.

Viime kaudella kovin tasapaksusti TPS:ssa pelannut Craig Rivet taas on Montrealin nykyisiä luottomiehiä- eniten pelattuja minuutteja pakeista tällä kaudella (peliminuuteissa per ottelu tosin ykköspakki Markov ajaa edelle). Lisäksi nykyisestä Habs-kapteenistosta löytyy kaksi pelaajaa viime kauden turkulaisporukasta kun Rivet on saanut A-kirjaimen rintaan. Nykyisellään enemmän ylivoimapisteitä kuin Sheldon Sourayllä, miinustilastossa heikkojen pakkien vähiten pakkasen puolella oleva (-1, tosin yhdessä Dandeneault'n kanssa- mutta tämä pelaa vähemmän).

Primeauta en oikein voi pitää aliarvostettuna, onhan mies ykköskierroksen varaus ja kapteeni Flyers-joukkueessa. Samoin jo nuorena poikana ja aikuisena on saanut arvokisaedustuksia. Philadephian miehistä aiemmin mainitsemaani Knubleen sen verta korjausta, ettei tämä ole koskaan siis pelannut World Cupissa. Knuble on pelannut MM-kisoissa, joten arvokisoista ensimmäiset tulevat olympialaiset eivät miehelle ole. Kuitenkin melko vanhalla iällä Knuble on noussut NHL:n huippuketjun mieheksi ja Team USA:han- kesällä ikää on siis 34 vuotta.

dali kirjoitti:

Pho: Steve Reinprecht - Älykäs sentteri. Yksi harvoista Kojoottilaumassa, jonka tehotilasto on tällä kaudella pysynyt plussalla.

Laajenna klikkaamalla

No on joo älykäs, mutta suurin syy, että tehotilasto on vielä plussalla on se kun Steven Reinprecht treidattiin vasta Coyotesiin. Saldo neljässä pelaamassaan pelissä kojoottipaidassa on 0+0 -7

iiron_troikka kirjoitti:

Carter ei muuten Canuckseissa ole mitenkään valtavan hehkutettu pelaaja, mutta kaveri on kuitenkin joukkueen toiseksi paras maalintekijä (21 maalia) heti Näslundin jälkeen (26). Bostonissa Carter teki kahtena perättäisenä kautena yli 20 maalia ja sen jälkeen Oilers-vuosinaankin vielä 55 ja 60 pistettä, mutta on joutunut viime kausina melkoiseen trade-kierteeseen (Rangers, Capitals, Kings, Canucks) ja siitä puolestaan kärsivät tehotkin. Aliarvostettu ehkä pelikykyjensä puolesta, eksoottinen ulkonäkö ja juuret ovat pääosin juttujen aiheena. Ja se erikoismallin kypärä, jotta hiuslaite mahtuu sisään tietenkin mainitaan myös.

Laajenna klikkaamalla

Carterillahan on itse asiassa vain tuo viimeisin NHL-kausi (2003-04), jolloin mies joutui treidikierteeseen siten, että kaudesta tuli täysi floppi. Muuten Carter on saanut pelata urallaan samoissa joukkueissa ihan mukavasti: Washingtonista lyhyen NHL-visiitin jälkeen Bostoniin ja Edmontoniin ja näissä molemmissa kaupungeissa lähes täydet kolme kautta. Viime kesänä Carter tuli Canucksiin UFA:n papereilla ja tätä siirtoa voidaan pitää yhtenä kesän parhaista hankinnoista koko NHL:n mittapuulla. Carter on tällä hetkellä päälle 30 maalin vauhdissa kakkosketjun peliajalla ja tasan yhden miljoonan dollarin sopimuksella. Miehellä on Canucksin eniten voittomaaleja (5) ja toiseksi eniten ylivoimamaaleja (9).

Carter on varmasti yksi Vancouverin aliarvostetuimmista pelaajista yhdessä Nolan Baumgartnerin, Mattias Öhlundin, Matt Cooken, Alex Auldin ja Jarkko Ruudun kanssa. Näistä Cooke ei ehkä ole enää niin aliarvostettu, kuin oli vielä muutama kausi sitten ja Ruutu ei ole Kanadassa niin aliarvostettu kuin tuntuu olevan Suomessa. Minun valintani Canucksin aliarvostetuimmasta pelaajasta osuu näin Auldin, Öhlundin, Carterin ja Baumgartnerin muodostamaan nelikkoon. Öhlund on ollut näissä kyselyissä ikisuosikki, joten vaihdetaan nyt levyä ja otetaan Baumgartner.

Perustelut: Mies, joka oli aikanaan suuri lahjakkuus ja Kanadan nuorten maajoukkueen kapteeni, mutta jonka piti sittemmin olla vain ikuinen farmipuolustaja, on yllättänyt tällä kaudella varmasti kaikki ja pelannut nyt 30-vuotiaana uransa selvästi parasta kiekkoa. Ilman loukkaantumisia Baumer olisi mennyt ottelukohtaisella pistetahdillaan jopa lähelle 50 pistettä ja kerännyt tehosaldoon noin +20 lukeman. Loukkaantumiset ovat sotkeneet tätä kautta hieman, mutta tällä hetkellä Baumgartnerilla on kuitenkin Canucksin puolustajien paras tehosaldo ja mies on menossa tällä tahdilla tuonne 40 pisteen paikkeille.

Kuka olisi uskonut tähän ennen kauden alkua?

Kris Draper

Ehkäpä maailman paras puolustava pelaaja tällä hetkellä. Aliarvostettuihin pelaajiin hyvin usein lasketaan juuri puolustavat pelaajat. Molareita ja maalareita hehkutetaan ja vars. pakitkin saavat enemmän arvostusta kuin ns. "jarruhyökkääjät". Vielä pari vuotta sitten olisin tähän sanonut Joni Pitkäsen, mutta tällä kaudella arvostuskin häntä kohtaan on Amerikan maalla noussut huimasti.

KukaMitäHäh? kirjoitti:

Kris Draper

Laajenna klikkaamalla

Niin siis kenen mielestä aliarvostettu? Aliarvostettu hän ei ainakaan Kanadan joukkueenjohdon mielestä ole, sillä hän pelaa jatkuvasti maajoukkueessa, näissäkin kovatasoisissa kisoissa.

Lawless kirjoitti:

Niin siis kenen mielestä aliarvostettu? Aliarvostettu hän ei ainakaan Kanadan joukkueenjohdon mielestä ole, sillä hän pelaa jatkuvasti maajoukkueessa, näissäkin kovatasoisissa kisoissa.

Laajenna klikkaamalla

Aliarvostettu siinä mielessä, että äijä on ehkä Kanadan paras pelaaja, mutta silti ei saa "suuren yleisön" arvostusta samalla tavalla kuin nämä maaleja tekevät hyökkääjät. Kanadan maajoukkueessa pelaavat maan parhaat pelaajat - eivät ne joita arvostetaan eniten.