Varmasti monien mielissä heräsi kysymyksiä nähtyänne viime viikolla ohjelman sokerin tuotannosta Suomessa, Euroopassa ja Afrikassa. Ohjelmassahan kävi ilmi, että suomalainen sokerintuottaja viljeli huomattavasti pienempää peltoalaa kuin ranskalainen kollegansa. Afrikassa taas käytetään edelleenkin käsityövoimaa, kun taas Euroopassa tuotanto on lähes 100 %:sti koneellistettua. Suomalainen sokerijuurikkaan tuottaja mainitsi ohjelmassa, että meidän tulisi olla ylpeitä siitä, että Suomen korkeudella sokerin tuotanto on mahdollista. Tämän lausuman jälkeen, tuli vain mieleeni, että olisihan nykyteknologian avulla mahdollista esim. ananaksen, banaanin tai vaikka kookospahkinöiden kotimainenkin tuotanto.
Ohjelmassa käytiin läpi myös EU-tukijärjestelmää. Ellen väärin muista niin siinä mainittiin, että 1 euron sokerierää tuetaan 3,3 euron tukiaisilla. Järjestelmää on alettu ilmeisesti purkamaan, mutta siinä voi mennä vuosia. Me kaikki tiedämme, että mitä etelämmäksi mennään, sitä suurempiin tuotantolukuihin pelloilla päästään. Onko oikein, että veronmaksajien rahoilla tuetaan maataloutta näinkin pohjoisessa, samaan aikaan kun EU:n ulkopuolelta saisimme huomattavasti halvemmalla esim. viljaa tai sokeria?
Kotimaisen maatalouden tukemisesta on perusteltu sillä, että kriisiaikoina on hyvä, että on kotimaistakin maataloutta. Jos kriisillä tarkoitettaisiin sotaa jota käytäisiin Suomessa, niin vain pitkäaikaisen asemasota-tyyppisen sodan tapauksessa tarvittaisiin kotimaista maataloustuotantoa, mutta jos se olisi ajettuna alas, niin voisi kuvitella, että kriisiaikana ei ympäristöasioihin jaksettaisi kiinnittää huomiota, joten eiköhän paketoidut pellot pian tuottaisi kotimaista viljaa omiin tarpeisiin nähden riittävästi.
Arvostan maanviljelijöitä. Monilla heistä on varmasti työssä vaikeampaa kuin esim. minulla. Tukiaisviidakosta on varmasti vaikeaa selvitä, ja tulevaisuus voi tuntua ahdistavalta. Näistä huolimatta olen sitä mieltä, että maatalouden tukeminen on epäreilua köyhiä maita kohtaan ja siitä tulisi luopua mahdollisimman pian. Toki siitäkin huolimatta, että se lisäisi työttömyyttä. Monet maanviljelijät ovat kuitenkin ahkeria ja taitavia monissa asioissa, joten suurin osa heistä löytäisi pian työtä. Maatalouden tukemisesta säästyvillä rahoilla näiden työpaikkojen järjestäminen voisi olla helppoa.
Ohjelmassa käytiin läpi myös EU-tukijärjestelmää. Ellen väärin muista niin siinä mainittiin, että 1 euron sokerierää tuetaan 3,3 euron tukiaisilla. Järjestelmää on alettu ilmeisesti purkamaan, mutta siinä voi mennä vuosia. Me kaikki tiedämme, että mitä etelämmäksi mennään, sitä suurempiin tuotantolukuihin pelloilla päästään. Onko oikein, että veronmaksajien rahoilla tuetaan maataloutta näinkin pohjoisessa, samaan aikaan kun EU:n ulkopuolelta saisimme huomattavasti halvemmalla esim. viljaa tai sokeria?
Kotimaisen maatalouden tukemisesta on perusteltu sillä, että kriisiaikoina on hyvä, että on kotimaistakin maataloutta. Jos kriisillä tarkoitettaisiin sotaa jota käytäisiin Suomessa, niin vain pitkäaikaisen asemasota-tyyppisen sodan tapauksessa tarvittaisiin kotimaista maataloustuotantoa, mutta jos se olisi ajettuna alas, niin voisi kuvitella, että kriisiaikana ei ympäristöasioihin jaksettaisi kiinnittää huomiota, joten eiköhän paketoidut pellot pian tuottaisi kotimaista viljaa omiin tarpeisiin nähden riittävästi.
Arvostan maanviljelijöitä. Monilla heistä on varmasti työssä vaikeampaa kuin esim. minulla. Tukiaisviidakosta on varmasti vaikeaa selvitä, ja tulevaisuus voi tuntua ahdistavalta. Näistä huolimatta olen sitä mieltä, että maatalouden tukeminen on epäreilua köyhiä maita kohtaan ja siitä tulisi luopua mahdollisimman pian. Toki siitäkin huolimatta, että se lisäisi työttömyyttä. Monet maanviljelijät ovat kuitenkin ahkeria ja taitavia monissa asioissa, joten suurin osa heistä löytäisi pian työtä. Maatalouden tukemisesta säästyvillä rahoilla näiden työpaikkojen järjestäminen voisi olla helppoa.