Tuolla UJK-ketjussahan jo sikisi mielenkiintoinen keskustelu divarin pisimmistä tappioputkista ja surkeimmista kausista. Mielestäni tuo ketju on kuitenkin (ainakin vielä) väärä paikka moiselle keskustelulle, joka mielenkiintoinen toki on. Löysin muutamalta kaudelta tietoa, täydentäkää ja lisäilkää seuraavaan listaan.
92-93
Lieneekö historian heikoin divarialku kahdelta joukkueelta? Centers ja HJK olivat nimittäin (ainakin) vielä seitsemän pelatun pelin jälkeen nollakerhossa. Eli kovin jamesbondimaiset saldot olivat kummallakin, toiseksi viimeisellä
Centersillä 0 0 7 23-50 0
ja HJK:lla 0 0 7 17-57 0.
Valitettavasti meikällä ei ole kyseisen kauden lopullisia tilastoja tallessa, joten tarkalleen en osaa sanoa kuinka pitkiä tappioputkia joukkueet kyseisellä kaudella harrastivat. Luultavasti pitkiä. Jos en aivan väärin muista, niin tuolla kaudellahan Centersillä ei ollut pelaajia kuin pariin kentälliseen ja muut joukkueet "vuokrasivat" omia ylijäämämiehiään heille, jotta eivät menettäisi sarjan luovuttamisen takia ansaitsemiaan pisteitä. KooKoostakin taisi käydä pelaamassa muutamat pelit Centers-paidassa mm. Jarno Kultanen ja Jani Nivala. Näin äkkiseltään muisteltuna.
Ja HJK:n vähäiset talousvarat aiheuttivat myös tahattoman koomisia tilanteita: lähes kaksimetriselle Jukka Suomalaiselle ei ollut varaa hankkia yhtään standardikokoa isompaa paitaa, joten kaiffa luisteli sitten numero niskassa. Ja joukkueella oli tasan yhdet molarin kamat, mistä syntyikin todella absurdi tilanne kun ykkösmaalivahti sai tarpeekseen takaiskuista. "Jätä ees se räpylä..." Joku HJK:n kotipeli pelattiin Kouvolassa, koska Hesan hallissa pidettiin samaan aikaan kirpparia... Mutta mitäs näille sankareille sitten kävikään? Joku täydentäkööt tietojani, kiitos.
93-94
Kausi oli Imatran Ketterän. Alkusarjan 28 pelistä joukkue voitti vain kolme, ja hävisi siis 25. Aikamoisena saavutuksena voidaan pitää Ketterän vierassaldoa: se hävisi kaikki pelinsä. Maaliero vieriassa 35-98, ja suurimmat tappiot: K-Kissat-Ketterä 13-3 ja Kärpät-Ketterä 14-3. Yleisö ei kuitenkaan hyljännyt tappiosta toiseen porskuttanbutta joukkuetta: katsojakeskiarvoksi jäi 767, mikä olisi kohtalaisen kova sana tämän päivän Mestiksessäkin – ainakin sarjajumbolta.
Joukkueen paras pistemies alkusarjassa oli muuten muuan Petteri Sihvonen (kaikki ketkä ovat kouluaikoinaan tehneet novelli-analyyseja, muistavat motiivin: jos tarinan alussa mainitaan ase, on varmaa, että sitä käytetään lopussa...). Esa Puska puolestaan nousi nimensä veroisesti puskista parrasvaloihin. Miinussaldo –36 oli kova saavutus 28 pelistä.
Ketterän divaritaru ei kuitenkaan ollut lähelläkään loppumista. Se selvityi jatkosarjassa kolmanneksi ja ansaisti paikkansa karsintasarjaan, jossa säilytti paikkansa olemalla kolmas. Jos joskus on ollut outoja sarjajärjestelmiä, niin tuolloin.
94-95
Ketterä jatkoi häntäpään dominointiaan. Tosin, nyt se keräsi 28 pelistä 16 pistettä. Noususarjassa joukkue sijoittui toiseksi, ja jatkoi porskuttamista.
95-96
Kuten jo aiemmin on tullutkin ilmi, oli Junkkarien muinainen menestys ja maine kaikonneet täksi kaudeksi. Olihan joukkueessa tosin Tommi "Hot-hand" Hietala veskarina ja Jan Jasko koutsina (myöhemmin myös kaukalossa), mutta muuten joukkue oli ilmeisetikin junnuista koottu. Hietalakin taisi jossain vaiheessa kautta saada tarpeekseen...
Junkkarien saldoksi jäi runkosarjassa 2 0 42 102-301. Kauden kahdeksas peli oli ensimmäinen jonka joukkue voitti: 1.10. J-Diskos 5-1. Seuraavia pisteitä saatiinkin sitten Kalajoella odotella 14 pelin ajan, Haukat kaatui 7-4 23. pelissä. Loput kaksikymmentäyksi peliään joukkue hävisi. Kun lisäksi lasketaan karsintasarja, jonka kaikki kymmenen matsia Junkkkarit hävisivät (maaliero 12-85), oli tappioputki yhteensä 31 pelin mittainen! Voi olla sellainen ennätys, jota ei hevillä rikota... Tuon karsintasarjan voitti muuten UJK.
Muutama kuritus:
FPS-Junkkarit 13-1
SapKo-Junkkarit 13-1
Titaanit-Junkkarit 11-0
Bussissa on täytynyt olla kivaa kotimatkoilla...
Kausi ei muuten mennyt putkeen KooKooltakaan. Viimeisenä pleijareihin päässyt joukkue joutui todella tiukoille jopa Junkkarien kanssa kotonaan 28.10.-95: KooKoo-Junkkarit 2-1. Vajaa kuukausi myöhemmin kuuden pelin tappioputki saatiinkin sitten reippaasti poikki 4-10 vierasvoitolla. Tosin, kevään aikana joukkue sai myös voittoputkia aikaan. Pisin taisi kestää viisi ottelua.
96-97
Sitten lähti KooKoo. Divaria karsittiin kovalla kädellä, mutta KooKoon syksy ei jättänyt paljon jossittelulle sijaa. Runkosarjan saldo:
30. 4 2 24 71-170 10
Markku Erholz merkkautti lukemat –30. Pisimmät tappioputket ja rumimmat höykytykset jätettäköön muiden selvitettäviksi.
Alemmassa jatkosarjassa KooKoo onnistui vielä parantamaan ja saavutti kosmeettisen hyödyn: taakse jäi Imatran Ketterä. KooKoolle neljästätoista jatkopelistä 9 pojoa ja Ketterän saldoksi 14. 1 1 12 56-91 3.
LISÄYS:
Eipä tässä muutakaan tekemistä ollut. KooKoo otti kauden ensimmäisen voittonsa 22. pelissä 1.12, jolloin SapKo kaatui vieraissa 2-4. Eli 21 peliä ilman voittoa heti kauden alkuun... Eka peli tosin taisi olla tasuri. Ketterän pisin voitottomien matsien putki oli runkosarjassa 12 pelin mittainen. Lisäksi se ei voittanut yhtään viimeisistä 12 pelistä.
Ja pakkohan tässä on vielä mainita yksi KooKoon saavutukista, sillä esim. Miika lienee ikänsä puolesta seuraavasta onnellisen tietämätön: KooKoo-FPS 0-13 :D
97-98
LISÄYS:
44 peliä. Ahmoille 28 pojoa ja UJK:lle 24. Ahmat aloitti kauden seitsemällä tappiolla ja viimeisistä kahdeksasta pelistä ei voittoa herunut. UJK:n pisin voitottomien ottelujen putki kesti kahdeksan matsin verran.
98-99
LISÄYS:
Samat kaverit taistelivat vimppasijoista tänäkin vuonna. 48 pelistä UJK:lle ja Ahmoille 30 pojoa. UJK:n maaliero oli vähemmän huono. UJK:n kausi alkoi vaikeasti, 10 peliä ilman voittoa. Myöhemmin tuli vielä toinen pitkä putki, yhdeksän pelin pituinen.
Ahmojen tuosta kaudesta olisi kiva kuulla jotain. Se voitti neljä peliä putkeen, kunnes hups! Seuraavat 12 peliään se hävisi, eikä kyennyt enää runkosarjan lopuissa 20 pelissä ottamaan kertaakaan kahta pistettä. Mitä oikein kävi?
Karsinnoissa Ahmat säilytti paikkansa kukistamalla KooVeen, mutta KooKoo "tiputti" UJK:n. Pelicans nousi liigaan, ja KalPa meni nurin. Niinpä UJK otettiin takaisin remmiin.
99-00
Jumbona SapKo. Ennätyspitkiä tappioputkia ei varmaankaan syntynyt, sillä pisteitä 48 pelistä saivat kasaan 19. Maalisuhde-ero -91. Toni Kaukiaiselle ikävin +/--lukema, -31. Yleisöä peleissä keskimäärin 574.
00-01
Selvää "huonointa joukkuetta" ei tästä kaudesta löydy. UJK jäi viimeiseksi, mutta keräsi 28 pistettä. KooKoo 31, Jokipojat 33, FPS 34 ja Ahmat 36. Tehotilaston häntäpäästä löytyvät nimet: Samuli Kivelä, Juha Mattila, Sami Suominen ja Teemu Timoskainen. Kukaan ei kuitenkaan kasannut edes kolmeakymmentä miinusmerkkiä tililleen.
Koska titteli on jaossa, se jaettakoon. Karsinnoissa KooKoo osoitti olevansa kevään joukkue, kuten valmentaja Petteri Sihvonen (nykyisin Pelicans…) oli luvannutkin. Voitto ja tappio EPS:sta, tasurit KalPan kanssa ja tappiot UJK:lta lähettivät joukkueen alas, tosin vain väliaikaisesti. Runkosarjan viimeisiin kahdeksaan peliin ei mahtunut yhtään KooKoon voittamaa matsia. Pisin tappiosarja taisi olla seitsemän pelin mittainen, ja voitottomien pelien putki kesti yhdeksän peliä.
KooKoo onnistui myös rämpimään yleisömääränsä alas: 620 (edellisenä vuonna vielä tuplaten, 1224). UJK:lla 522 ja kehnosta kaudestaan huolimatta Joensuussa yli tuhat!
01-02
Muutaman kauden tauon jälkeen sarjasta löytyi taas perinteinen heittopussi. Diskos voitti 44 pelistä vain kuusi, ja sai kasaan 13 pistettä. Maalierokin lähenteli huippuvuoisien saldoja, -149. Ei niin yllättäen, tehopörssin pohjalta löytyy tukku D-miehiä. Yli 40 miinuksen pääsivät Papinaho, Yläinen ja Leinonen.
Pisin tappioputki joukkueelle tuli runkosarjan loppuun: 18 peräkkäistä häviötä. Joukkue pelasi kauden aikana kahdesti kaksi peräkkäistä nollapeliä. Ymmärtänette varmaan, ettei tämä ole kehu joukkueen maalivahtiosastolle. Yleisöä 446 - tuolla luvullla UJK päihitettiin muutamalla katsojalla.
92-93
Lieneekö historian heikoin divarialku kahdelta joukkueelta? Centers ja HJK olivat nimittäin (ainakin) vielä seitsemän pelatun pelin jälkeen nollakerhossa. Eli kovin jamesbondimaiset saldot olivat kummallakin, toiseksi viimeisellä
Centersillä 0 0 7 23-50 0
ja HJK:lla 0 0 7 17-57 0.
Valitettavasti meikällä ei ole kyseisen kauden lopullisia tilastoja tallessa, joten tarkalleen en osaa sanoa kuinka pitkiä tappioputkia joukkueet kyseisellä kaudella harrastivat. Luultavasti pitkiä. Jos en aivan väärin muista, niin tuolla kaudellahan Centersillä ei ollut pelaajia kuin pariin kentälliseen ja muut joukkueet "vuokrasivat" omia ylijäämämiehiään heille, jotta eivät menettäisi sarjan luovuttamisen takia ansaitsemiaan pisteitä. KooKoostakin taisi käydä pelaamassa muutamat pelit Centers-paidassa mm. Jarno Kultanen ja Jani Nivala. Näin äkkiseltään muisteltuna.
Ja HJK:n vähäiset talousvarat aiheuttivat myös tahattoman koomisia tilanteita: lähes kaksimetriselle Jukka Suomalaiselle ei ollut varaa hankkia yhtään standardikokoa isompaa paitaa, joten kaiffa luisteli sitten numero niskassa. Ja joukkueella oli tasan yhdet molarin kamat, mistä syntyikin todella absurdi tilanne kun ykkösmaalivahti sai tarpeekseen takaiskuista. "Jätä ees se räpylä..." Joku HJK:n kotipeli pelattiin Kouvolassa, koska Hesan hallissa pidettiin samaan aikaan kirpparia... Mutta mitäs näille sankareille sitten kävikään? Joku täydentäkööt tietojani, kiitos.
93-94
Kausi oli Imatran Ketterän. Alkusarjan 28 pelistä joukkue voitti vain kolme, ja hävisi siis 25. Aikamoisena saavutuksena voidaan pitää Ketterän vierassaldoa: se hävisi kaikki pelinsä. Maaliero vieriassa 35-98, ja suurimmat tappiot: K-Kissat-Ketterä 13-3 ja Kärpät-Ketterä 14-3. Yleisö ei kuitenkaan hyljännyt tappiosta toiseen porskuttanbutta joukkuetta: katsojakeskiarvoksi jäi 767, mikä olisi kohtalaisen kova sana tämän päivän Mestiksessäkin – ainakin sarjajumbolta.
Joukkueen paras pistemies alkusarjassa oli muuten muuan Petteri Sihvonen (kaikki ketkä ovat kouluaikoinaan tehneet novelli-analyyseja, muistavat motiivin: jos tarinan alussa mainitaan ase, on varmaa, että sitä käytetään lopussa...). Esa Puska puolestaan nousi nimensä veroisesti puskista parrasvaloihin. Miinussaldo –36 oli kova saavutus 28 pelistä.
Ketterän divaritaru ei kuitenkaan ollut lähelläkään loppumista. Se selvityi jatkosarjassa kolmanneksi ja ansaisti paikkansa karsintasarjaan, jossa säilytti paikkansa olemalla kolmas. Jos joskus on ollut outoja sarjajärjestelmiä, niin tuolloin.
94-95
Ketterä jatkoi häntäpään dominointiaan. Tosin, nyt se keräsi 28 pelistä 16 pistettä. Noususarjassa joukkue sijoittui toiseksi, ja jatkoi porskuttamista.
95-96
Kuten jo aiemmin on tullutkin ilmi, oli Junkkarien muinainen menestys ja maine kaikonneet täksi kaudeksi. Olihan joukkueessa tosin Tommi "Hot-hand" Hietala veskarina ja Jan Jasko koutsina (myöhemmin myös kaukalossa), mutta muuten joukkue oli ilmeisetikin junnuista koottu. Hietalakin taisi jossain vaiheessa kautta saada tarpeekseen...
Junkkarien saldoksi jäi runkosarjassa 2 0 42 102-301. Kauden kahdeksas peli oli ensimmäinen jonka joukkue voitti: 1.10. J-Diskos 5-1. Seuraavia pisteitä saatiinkin sitten Kalajoella odotella 14 pelin ajan, Haukat kaatui 7-4 23. pelissä. Loput kaksikymmentäyksi peliään joukkue hävisi. Kun lisäksi lasketaan karsintasarja, jonka kaikki kymmenen matsia Junkkkarit hävisivät (maaliero 12-85), oli tappioputki yhteensä 31 pelin mittainen! Voi olla sellainen ennätys, jota ei hevillä rikota... Tuon karsintasarjan voitti muuten UJK.
Muutama kuritus:
FPS-Junkkarit 13-1
SapKo-Junkkarit 13-1
Titaanit-Junkkarit 11-0
Bussissa on täytynyt olla kivaa kotimatkoilla...
Kausi ei muuten mennyt putkeen KooKooltakaan. Viimeisenä pleijareihin päässyt joukkue joutui todella tiukoille jopa Junkkarien kanssa kotonaan 28.10.-95: KooKoo-Junkkarit 2-1. Vajaa kuukausi myöhemmin kuuden pelin tappioputki saatiinkin sitten reippaasti poikki 4-10 vierasvoitolla. Tosin, kevään aikana joukkue sai myös voittoputkia aikaan. Pisin taisi kestää viisi ottelua.
96-97
Sitten lähti KooKoo. Divaria karsittiin kovalla kädellä, mutta KooKoon syksy ei jättänyt paljon jossittelulle sijaa. Runkosarjan saldo:
30. 4 2 24 71-170 10
Markku Erholz merkkautti lukemat –30. Pisimmät tappioputket ja rumimmat höykytykset jätettäköön muiden selvitettäviksi.
Alemmassa jatkosarjassa KooKoo onnistui vielä parantamaan ja saavutti kosmeettisen hyödyn: taakse jäi Imatran Ketterä. KooKoolle neljästätoista jatkopelistä 9 pojoa ja Ketterän saldoksi 14. 1 1 12 56-91 3.
LISÄYS:
Eipä tässä muutakaan tekemistä ollut. KooKoo otti kauden ensimmäisen voittonsa 22. pelissä 1.12, jolloin SapKo kaatui vieraissa 2-4. Eli 21 peliä ilman voittoa heti kauden alkuun... Eka peli tosin taisi olla tasuri. Ketterän pisin voitottomien matsien putki oli runkosarjassa 12 pelin mittainen. Lisäksi se ei voittanut yhtään viimeisistä 12 pelistä.
Ja pakkohan tässä on vielä mainita yksi KooKoon saavutukista, sillä esim. Miika lienee ikänsä puolesta seuraavasta onnellisen tietämätön: KooKoo-FPS 0-13 :D
97-98
LISÄYS:
44 peliä. Ahmoille 28 pojoa ja UJK:lle 24. Ahmat aloitti kauden seitsemällä tappiolla ja viimeisistä kahdeksasta pelistä ei voittoa herunut. UJK:n pisin voitottomien ottelujen putki kesti kahdeksan matsin verran.
98-99
LISÄYS:
Samat kaverit taistelivat vimppasijoista tänäkin vuonna. 48 pelistä UJK:lle ja Ahmoille 30 pojoa. UJK:n maaliero oli vähemmän huono. UJK:n kausi alkoi vaikeasti, 10 peliä ilman voittoa. Myöhemmin tuli vielä toinen pitkä putki, yhdeksän pelin pituinen.
Ahmojen tuosta kaudesta olisi kiva kuulla jotain. Se voitti neljä peliä putkeen, kunnes hups! Seuraavat 12 peliään se hävisi, eikä kyennyt enää runkosarjan lopuissa 20 pelissä ottamaan kertaakaan kahta pistettä. Mitä oikein kävi?
Karsinnoissa Ahmat säilytti paikkansa kukistamalla KooVeen, mutta KooKoo "tiputti" UJK:n. Pelicans nousi liigaan, ja KalPa meni nurin. Niinpä UJK otettiin takaisin remmiin.
99-00
Jumbona SapKo. Ennätyspitkiä tappioputkia ei varmaankaan syntynyt, sillä pisteitä 48 pelistä saivat kasaan 19. Maalisuhde-ero -91. Toni Kaukiaiselle ikävin +/--lukema, -31. Yleisöä peleissä keskimäärin 574.
00-01
Selvää "huonointa joukkuetta" ei tästä kaudesta löydy. UJK jäi viimeiseksi, mutta keräsi 28 pistettä. KooKoo 31, Jokipojat 33, FPS 34 ja Ahmat 36. Tehotilaston häntäpäästä löytyvät nimet: Samuli Kivelä, Juha Mattila, Sami Suominen ja Teemu Timoskainen. Kukaan ei kuitenkaan kasannut edes kolmeakymmentä miinusmerkkiä tililleen.
Koska titteli on jaossa, se jaettakoon. Karsinnoissa KooKoo osoitti olevansa kevään joukkue, kuten valmentaja Petteri Sihvonen (nykyisin Pelicans…) oli luvannutkin. Voitto ja tappio EPS:sta, tasurit KalPan kanssa ja tappiot UJK:lta lähettivät joukkueen alas, tosin vain väliaikaisesti. Runkosarjan viimeisiin kahdeksaan peliin ei mahtunut yhtään KooKoon voittamaa matsia. Pisin tappiosarja taisi olla seitsemän pelin mittainen, ja voitottomien pelien putki kesti yhdeksän peliä.
KooKoo onnistui myös rämpimään yleisömääränsä alas: 620 (edellisenä vuonna vielä tuplaten, 1224). UJK:lla 522 ja kehnosta kaudestaan huolimatta Joensuussa yli tuhat!
01-02
Muutaman kauden tauon jälkeen sarjasta löytyi taas perinteinen heittopussi. Diskos voitti 44 pelistä vain kuusi, ja sai kasaan 13 pistettä. Maalierokin lähenteli huippuvuoisien saldoja, -149. Ei niin yllättäen, tehopörssin pohjalta löytyy tukku D-miehiä. Yli 40 miinuksen pääsivät Papinaho, Yläinen ja Leinonen.
Pisin tappioputki joukkueelle tuli runkosarjan loppuun: 18 peräkkäistä häviötä. Joukkue pelasi kauden aikana kahdesti kaksi peräkkäistä nollapeliä. Ymmärtänette varmaan, ettei tämä ole kehu joukkueen maalivahtiosastolle. Yleisöä 446 - tuolla luvullla UJK päihitettiin muutamalla katsojalla.
Viimeksi muokattu: