Repolainen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
Nyt kun on joutunut sulattelemaan toiselle kaudelle menevää presidenttiä, niin tuli mieleen naiset pappeina. Minulla ei ole mitään naisia vastaan, niiden kanssa on jopa kiva nukkua samassa sängyssä, mutta pappina en heitä hyväksy omalle kohdalle.
En ole millään tavalla uskovainen. Viimeksi olen käynyt kirkossa 14-vuotta sitten päästessäni ripiltä, tietysti mies pappina. Minut on kastanut miespappi. Olen ajatellut erota kirkosta verojen takia, mutta nyt kun muutin pienelle paikkakunnalle jossa kirkkoherra on tuttu mies niin en kehtaa.
Kuitenkin olen sanonut vanhemmilleni jotka ovat lähimpiä sukulaisia ainakin toistaiseksi, että jos Repolainen heittää lantin nurkkaan, niin elimet saa luovuttaa. Kyseinen kortti löytyy taskusta ja sitten ruumis tulille. Sanoin myös että haudalla ei ole väliä jos kuolen, mutta nainen ei minua saa siunata viimeiselle reissulle.
Vihkipappia tuskin koskaan tarvitsen, mutta jos näin kävisi hänen pitäisi olla mies. Lapsia jos tulisi miehen pitäisi pentuni kastaa.
Suvussani on yksi naispappi ja hän hautasi pappani 1989. Kirkkoherra ei tullut paikalle vaikka pappani hyvin tunsikin. Itse olin 11-vuotias tuolloin hautajaisissa ja jotenkin tuntui, että rakas äijä meni halvalla naispapin siunatessa. Toisen papan ja mummon siunasi mies ja tuollaista alhaista fiilistä ei tullut.
Miten muilla, haluaisitko tärkeimpiin elämäsi tapahtumiin miehen vai naisen kirkon edustajana?
En ole millään tavalla uskovainen. Viimeksi olen käynyt kirkossa 14-vuotta sitten päästessäni ripiltä, tietysti mies pappina. Minut on kastanut miespappi. Olen ajatellut erota kirkosta verojen takia, mutta nyt kun muutin pienelle paikkakunnalle jossa kirkkoherra on tuttu mies niin en kehtaa.
Kuitenkin olen sanonut vanhemmilleni jotka ovat lähimpiä sukulaisia ainakin toistaiseksi, että jos Repolainen heittää lantin nurkkaan, niin elimet saa luovuttaa. Kyseinen kortti löytyy taskusta ja sitten ruumis tulille. Sanoin myös että haudalla ei ole väliä jos kuolen, mutta nainen ei minua saa siunata viimeiselle reissulle.
Vihkipappia tuskin koskaan tarvitsen, mutta jos näin kävisi hänen pitäisi olla mies. Lapsia jos tulisi miehen pitäisi pentuni kastaa.
Suvussani on yksi naispappi ja hän hautasi pappani 1989. Kirkkoherra ei tullut paikalle vaikka pappani hyvin tunsikin. Itse olin 11-vuotias tuolloin hautajaisissa ja jotenkin tuntui, että rakas äijä meni halvalla naispapin siunatessa. Toisen papan ja mummon siunasi mies ja tuollaista alhaista fiilistä ei tullut.
Miten muilla, haluaisitko tärkeimpiin elämäsi tapahtumiin miehen vai naisen kirkon edustajana?