Maalivahti, puolustaja vai hyökkääjä?

Tämä rajaa vähän palloilulajejakin pois, mutta minun valintani on ehdottomasti maalivahti. Sählyssä ja futiksessa, jo pienestä asti olen pitänyt torjuntatyöskentelystä. Osittain ehkä syynä on se, että kestävyys ei välttämättä muilla paikoilla riitä niin hyvin.

Vasta kun maalivahdin paikka on jo jaettu, valitsen puolustuksen. Esim. sählyssä jää sairaan hyvä fiilis, jos saa estettyä vaikkapa kahden tai kolmen miehen ylivoimahyökkäyksessä maalin syntymisen. Tai, jos pääsee ns. puun takaa nousemaan maalintekosektorille.

Puolustaja, näillä käsillä ei muuta tehdä, kun heitetään palloa pois omalta alueelta, vastustajan hyökkäjien hermoja on myös kiva koetella oman maalin edustalla.

Tunnustan, että minäkin omistan armottomat puukädet. Joskus, kun yrittää veivata kaveria kahville, alkaa itseänikin naurattaa. Vaan joskus, kun syötön katkon jälkeen päätetään kaksykkönen (viimeksi keskiviikkona), tuntee taas osaavansa pelata. :)

Hyökkääjä. Jos ei syötöt lähde ja reppu heilu, niin ei minusta paljon joukkueelle ole hyötyä. Puolustuspelaamisessa olen tasapaksu tapaus, maalivahtijutuista ei kannata edes puhua.

Ehdottomasti hyökkääjä. Maalien tekeminen, tai edes suurin mahdollinen mahdollisuus siihen, saa aikaan järeää lisäpontta. Puolustuksessa luultavasti tukisin hyökkäyksiä turhan ylhäällä, ja lisäksi pelivälineetön pelini on paskaakin paskempaa, pelivälineellinen "vain" paskaa. (Tässä kohtaa on hyvä tehdä välihuomio: jos pelini on 'paskaa', sitä ei siedä katsoa; jos 'paskaakin paskempaa', katsoja luultavasti kuolee.)

Maalivahtipelikin menettelee, mutta jää väistämättä taistelemaan jumbosijasta ja puolustajana pelaamisen kanssa. Puolustaja tekee ehkä joskus maalejakin, maalivahti ei koskaan. Ja maalien estäminen ei vain ole mielestäni niin hehkeää.

Veskari ja hyökkääjä, joskus pakkia mutta silloin on viety niin perk......!

Kyllä tällä ruholla peittää parhaiten Maalivahtina.......

Hyökkääjää salibandyssa pelaan ,mutta myös tuo maalivahdin paikka on tullut tutuksi.Tosin lähinnä pihasählypeleissä ,mutta kuitenkin.

Maalivahti, silloin kun on omilla torjunnoillaan avittanut jengin voittoon voi olla tyytyväinen itseensä, mutta jokaisella tappion hetkellä vituttaa armottomasti.

Laiska hyökkääjä.

Pehmeäkätiseksi muuttunut maalivahti ilmottautuu

Vaikea äänestää, koska tämä riippuu niin paljon siitä, mistä lajista on kyse.

Lähtökohtaisesti olen ketjun avaajan tapaan "pienestä asti pitänyt torjuntatyöskentelystä". Siitä osoituksena vaikkapa JYPin kortteli(jää)kiekkojoukkueen lähes yksin pystyssäpitäminen 9-vuotiaana maalinsuulla (todisteet mm. monista läpiajotorjunnoistani löytyvät DVD:ltä (siirretty VHS:ltä), jos ette usko! :D) mm. nykyistä JYPin A-junnupelaajaa Jouni Virpiötä vastaan (yhden maalin taisi hänkin sentään taakseni saada).

Ketjun avaajan esilleottamassa jalkapallossa olen yhä mielelläni maalissa - ainakin periaatteessa (silmä-/aurinkolasiselle käytäntö on valitettavasti vähän eri juttu. Ainakin niiden käyttö estää kaikkensa antamisen futismaalissa, mutta höntsäilyssä ne päässä voi ehkä jotenkin torjuakin, kun ei tarvitse - tai siis tässä tapauksessa voi - ottaa ihan niin tosissaan). Tämä ihan siitä syystä, että kenttäpelissä minusta ei juurikaan hyötyä kyseisessä lajissa ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan.

Sen sijaan myös "peruspadan" esilleottamaa sählyä - tai siis salibandya - osaan jopa jonkin verran pelatakin, minkä takia siinä en ihan niin mielelläni maalipuiden väliin mene. Myös olematon heittokäteni (maailman surkein todennäköisesti) estää itseni nolaamisen ainakin tosimielessä.

Nyt kaksi kertaa järjestyssä SM-liigafanien sählyturnauksessa olen toiminut JYPin joukkueen pakkina. Heti viime marraskuun turnauksen jälkeen hommaamani, huomattavasti uudemman sählymailan jälkeen (vanha meni rikki juuri tuossa turnauksessa, mutta olisi pitänyt vaihtaa jo paaaaljon aiemmin), olen kuitenkin löytänyt itselleni aivan uudet kädet, minkä takia hyökkääjänkin virka kyseisessä lajissa kiehtoo.

Monitoimimies olen siis, mutta mennään nyt sen mukaan, mikä parhaiten tulee mieleen lapsuudesta ja äänestetään maalivahtia. Tarkemmin ajateltuna se pätee oikeastaan kaikkeen muuhun paitsi tuohon salibandyyn, joka tosin on ainoa laji, jota vakituisesti harrastan. Kuitenkin esim. jossain käsipallossa menisin ehdottomasti tolppien väliin, eli siinä mielessä maalivahti kuulostaa noista kaikkein parhaimmalta vaihtoehdoilta.

Hyökkääjäks ilmotin itteni. Täysin eriasia sitten onko minusta mitään hyötyä hyökkäyksessä.
Eniten minusta olisi ehkä hyötyä varjostamis tilanteissa. Pari kertaa kavereita vastaan pelatessa huvikseen ottanut tämän päälystakin viran ja kaverit ei ainakaan ole tykänneet siitä.
Tosin tuskimpa se toimii oikeissa peleissä.

Hyökkääjä, hyökkäävä puolustaja.

Salibandyssa hyökkääjänä pelaan. Ei kiinnosta puolustus pahemmin, hitaasti tullaan alas. Maalinteko on se juttu, joka on vahvuus. Tosin sekin yleensä hyvien ketjukaverien ansiota, onhan se helppoa sutia tyhjiin sitä palloa.

Välillä on kiva olla pakkinakin, mutta silloin yleensä koitetaan tehdä taustanousuja ja sitä kautta osallistua hyökkäyksiin. Puolustushommat maalinedustalla ja muualla on kuitenkin aika hakusessa.

Fudista tuli aikoinaan pelattua n. 13 vuotta. Sitä olen pelannut kaikilla paikoilla ihan pitkiäkin jaksoja. No, laitapuolustajana pelasin korkeintaan muutaman matsin... Kaukalopalloa pelasin sekä hyökkääjänä, että maalivahtina. Salibandyssä (jota nykyään enään harrastan) olen ollut ainostaan hyökkääjä.

Maalivahtina oli ihan mukava pelata. Suuri vastuu ja tietynlainen yksilönä oleminen joukkueessa kiehtoi. Ja mikä olikaan mukavampaa kuin onnistua torjumaan läpiajo tai varma maalipaikka. ; ) Puolustaminen kenttäpelaajana ei taas ole koskaan ollut minun vahvuuteni, vaikka liberon ja etutopparin tontit hoituivatkin aikanaan ihan mallikkaasti. Joten kyllä minä loppujen lopuksi olen sydämeltäni hyökkääjä. Ennen kaikkea maalien tekeminen on se minun juttuni. Ja kyllä sitä muistaa joskus myös syöttää... ; )
Yksi hyvä motto onkin: Hyökkäys on paras puolustus!

Joka paikassa puolustaja. Jääkiekko nyt ensimmäisenä mieleen tuli, elikkäs vahvuuteni ovat ehdottomasti taaksepäin luistelussa, karvaamisessa ja muussa vastustajalta kiekon riistämisessä, blokkaamisessa ja jonkin verran ehkä fyysisessä pelissä. Heikkouteni taas luistelunopeudessa ja kiekollisessa pelissä, joita hyökkääjäksi tarvittaisiin. Maalivahtina olen taas täysi imuri. Joten ehdottomasti olen pakki.

Nämä samat kuviot pätevät salibändyssä ja jalkapallossa jne, eli puolustaja.

Jääkiekossa pelasin oikeastikin maalivahtina joskus 11-17 -vuotiaana.

Nykyään salibändy-höntsäilyssä... tai oikeastaan sählyn pallottelua se on... pelailen hyökkääjänä. Syynä on, että maalivahteja emme käytä ja puolustajana en pahemmin jaksa pelailla. Olen liian hidas sille paikalle.

Puolustaja

Hyökkääjäksi pääsee kuka vain,
Maalivahdiksi joudutaan,
Puolustajaksi pitää syntyä!

Puolustaja. Pakkina voi pelata kovempaa kuin muilla paikoilla, lisäksi pakin paikalta voi tehdä maukkaita taustanousuja ja jaella pitkiä namupasseja.

Re: Puolustaja

Viestin lähetti Rocco
Hyökkääjäksi pääsee kuka vain,
Maalivahdiksi joudutaan,
Puolustajaksi pitää syntyä!

Laajenna klikkaamalla

Joku tosin saattaa väittää, että puolustaja on laiska hyökkääjä, mutta eihän sellaista kukaan usko.

Maalivahdiksi synnytään

Eikös Antti Niemi kirjoittanut johonkin kolumnin aikanaan maalivahdin "sielunelämästä"... Ei siihen paikkaan jouduta vaan kyllä siihen synnytään....

Ite olen ollut futiksessa junnuna pääasiassa veskari, harvoin hyökkääjäkin.
Lätkässä pääsin kokeilemaan viime talvena yhden puulakiporukan maalissa. edellisen kerran ennen sitä olin ollut luistimilla varmaan lukiossa. Oli ihan hauska paikka.

Mutta edelleen olen maalivahti käsipallossa, onko halukkaita vaihtaa pelipaikkaa??

Maalissa kokeilin kerran, jäi siihen...

Kiekossa, kaukalopallossa ja sählyssä on tullu pelattua enimmäkseen sentteriä. Molempiin suuntiin kun kerran onnistuu, mutta laiturin rooliin olen liian "laiska", karvaaminen kun ei ole minun lajini. Ohjaamalla, taklaamalla, jnejne, sopii paremmin minulle. Laukauskin on kohtalainen, joten sentterin rooli alempana pelatessa, sopii erinomaisesti. Vaikkakin, mielummin syötän kuin ammun.

Pakkina olen periaatteessa hyvä, mutta kun se nyt vaan ei sovi minulle. Joten antaa sen tontin jäädä heille, jotka sen osaavat.

Eli, hyökkääjä, sentteri. Laji kuin laji.

Tai no jaa, katsoo noita minun "vahvuuksia", taidankin alkaa tuomariksi tai huoltajaksi...

Maalivahdiksi en voi mennä. Olen niin lihava etten ole notkea tai ketterä, mutta liian laiha ns. peittäväksi maalivahdiksi.

Jääkiekkoilussa aikoinaan ja nyttemmin sählyä pelluutellessa on kyllä hyökkääjän paikka minun heiniäni. Maalintekijänä olen tosin raipemaista luokkaa, mutta paikkaan sitä sillä, että luulen olevani yhtä virtuoosimainen pelinrakentaja ja lätynheittäjä. Tai no ehkä tuo pelityyli olisi ennemmin semmoinen tsekkiheittäytyjä joka ei edes halua tehdä maaleja.

Potkupallossa taasen paikaksi on vakiintunut oikea pakki. Tekniikka on niin vaatimaton, ettei edes kehtaa pyytää pääsyä keskikentälle, jossa redondomaisesti pyörittäisin peliä toinen toistaan huikeammilla syötöillä.

Ollessani vielä merkittävä ja lupaava kaukalopallojuniori, oli pelipaikkani lähes aina hyökkääjän tontilla.

Ensimmäisellä kaudellani pelasin oikeaa laitaa, toisella ja kolmannella keskushyökkääjänä, joskus ykköskentässä, useimmiten kuitenkin kakkoskentässä (joukkueessamme oli tasan kaksi kentällistä pelaajia...)

Pelityylini oli huonon luisteluni ja avuttomien käsieni johdosta melko fyysinen, joten rajumpaa peliä suosiva valmentajamme peluutti minua kertaalleen puolustajanakin. Eipä ole varmaankaan koskaan nähty missään lajissa niin montaa läpiajoa kuin tuossa ottelussa. Arvata saattaa, että tuon ottelun hävisimme reippaasti ja maalivahtimme mökötti minulle ainakin viikon.

Yksi kahden minuutin rangaistus ja vastustajan rangaistuslaukaukseen johtanut koukkaaminen jäivät saaliiksi tuosta ottelusta.

Nykyäänkin pelipaikkani löytyy kaikissa palloilulajeissa hyökkäyspäästä. Antti Virtasen mittainen ja painoinen puolustaja kun ei herättäisi kuin korkeintaan sääliä ja hervottomuutta.

Puolustaja - ei näillä käsillä juuri muulle pelipaikalle olisi sijaa.

Nuorempana tosin välillä pelailin koulussa maalivahdin tontilla mutta muutoin roolini on likimain aina ollut puolustaja - vähemmän kiltti sellainen. Makuupaikkoja oli siis luvassa silloin kun minä oman maalin edustalla huseerasin.

vlad.

Ich bin goalkeeper

Sähäkkyyttä, reaktionopeutta, keskittymiskykyä ja pelisilmää löytyy.. Olen aina ollut nopea sisäistämään eri lajien tekniikkaa, joten teoriassa hyökkääjänäkin olisi käyttöä, mutta kun ominaisuuksiin lisätään huono kunto ja tupakoitsijan keuhkoihin, niin hyödytän joukkuetta eniten maalivahtina.