Avautuuko SM-Liiga? Uusi sarjajärjestelmä?

Olisi varmasti aika alkaa vakavasti keskustelemaan uudesta sarjajärjestelmästä tai ainakin mahdollisesta karsintamenettelystä SM-Liigan ja Mestiksen välillä.
Kesällä tihkuneiden tietojen mukaanhan SM-Liiga antaisi jouluun mennessä uutta tietoa tulevasta järjestelmästä ja yleensäkin siitä, että miten ensi kaudella pelataan.

Tulevan kevään kuviothan ovat kaikille selvät, mutta miten sen jälkeen? Avautuuko Liiga vai jatketaanko suljettuna 14 joukkueen kesken?

Ehdotuksia uudesta järjestelmästä olisi mukava kuulla. Itse olen jotensakin samoilla linjoilla Tammisen kanssa. Supermestis olisi hyvä juttu. Runkosarjan jälkeen Liigan (14 joukkuetta) neljä viimeistä ja Mestiksen (12 joukkuetta) neljä parasta pelaisivat esim. kaksinkertaisen sarjan (14 peliä), josta neljä parasta pelaisi seuraavalla kaudella Liigassa, ja loput Mestiksessä.
Tämän ehdotuksen perään avautuu tietysti heti valtava määrä kysymyksiä, joihin olen jo valmiiksi miettinyt vastaukset, mutta käydäänpä ensin läpi kysymykset.

1. Miten runkosarja pelattaisiin jos kerran keväällä pitäisi vielä löytyä tilaa uudelle jatkosarjalle?

2. Jos pelataan vajaa runkosarja, niin miten koti-/vieraspelit jakautuisivat?

3. Miten Liigan/Mestiksen loput joukkueet jatkavat?

4. Mikä tavoite/panos Mestiksen loppusarjan joukkueille jäisi?

5. Lisääkö uudistus mielenkiintoa?

Toki muitakin kysymyksiä löytyy, mutta näihin voisin heittää alustavat vastaukset:

1. Runkosarjassa pelattaisiin molemmissa sarjoissa kolminkertainen sarja kaikkien joukkueiden kesken. Liigassa siis 39 peliä ja Mestiksessä 33. Runkosarja päättyisi tammikuun puolivälissä, eli alkukauden aikataulu (pelirytmi) pysyisi kutakuinkin ennallaan.

2. Kaikille joukkueille tulisi siis yksi tai kaksi kotiottelua. Tämä jako määräytyisi edellisen kauden sijoituksen perusteella siten, että esim. paremmin sarjassa menestyneet saisivat kaksi kotiottelua.

3. Liigassa jatkettaisiin 10 joukkueen kesken normaalisti runkosarjan neljäs kierros ja sitten pudotuspelit esim. kahdeksan joukkueen kesken entiseen tapaan. Mestiksessä loput kahdeksan joukkuetta pelaisivat myös neljännen kierroksen, jonka jälkeen kaksi viimeistä karsisi, kuten ennenkin.

4. Mestiksen loput kahdeksan joukkuetta taistelisivat rahapalkinnoista, jotka voitaisiin jakaa esim. neljälle parhaalle loppusarjassa. Supermestikseen selvinneet eivät saisi mitään rahapalkintoja. Loppusarjan voittaja voisi kuitata esim. 50000 egeä jne..

5. Uudistus lisäisi mielenkiintoa molemmissa sarjoissa erittäin paljon. Ensinnäkään nykyiset pelimäärät eivät tulisi kovin paljoa muuttumaan.
Liigasta liiat paikallispelit jäisivät pois ja lisäjännitystä jäljelle jääviin. Häntäpäähän jumittuneet joukkueet oikeasti pelaisivat vielä joulun jälkeen. Fanejakin kiinnostaa, koska nimimiehiä ei voida myydä heti alkuvuodesta. Eikä niihin toimenpiteisiin edes tarvitse ryhtyä, koska huippujännittävä Supermestis siintää jo edessä. Supermestiksessä nimittäin hallit tulevat olemaan täynnä! Jos ei jo mielenkiintonsa menettäneistä liigajoukkueiden kannattajista, niin ainakin vierailijajoukkueen Mestiskannattajista. Kiinnostavuden takaa se, ettei merkityksettömiä pelejä tuossa sarjassa ole!

Liigan playoffit säilyisivät siis ennallaan, joten ei niistä sen enempää. Supermestis taas olisi todellinen piristysruiske liigan häntäpään mahd. talousvaikeuksissa eläville ja Mestiksen kärkipäässä Liigasta haaveileville. Keväälle saataisiin todellista jännitystä, eikä vahingossa voisi pudota/nousta. Mestiksen jämäporukat jaksaisivat myös punnertaa kevään, sillä talous saattaisi kummasti kohentua bonusrahoista, joita viime vuosina jaeltiin kaikille Mestiksen pudotuspelijoukkueille. Karsinta Mestiksestä alaspäin säilyisi siis ennallaan.

Mielipiteitä lisää!! Tämä olisi yksi malli. Vanha 90-luvun karsintamalli saa varmasti myös kannatusta. Johonkin suuntaan on kuitenkin lähdettävä. Mikäli SM-Liiga jatkaa suljettuna, niin monen Mestisjoukkueen trendi saattaa lähteä pahasti alamäkeen, sillä nyt on jo pientä kipinää annettu ja mikäli taas portit menevät lukkoon, niin usko hiipuu.

SM-liigan sarjajärjestelmän uudistaminen on mielenkiintoinen kysymys - joskin näitä liigaherroja ei, ikävä kyllä, taida juuri v-tuakaan kiinnostaa, että mitä täällä Mestispuolella ajatellaan. SM-liiga on nykyään jäseniensä omistama osuuskunta, ei sieltä ketään noin vain pudoteta. Eikä myöskään sinne nosteta, ilman että 13 nykyistä osakasta uuden tulokkaan hyväksyvät.

Mutta ei se mitään, pienimuotoinen maailmanparantaminen on silti aina antoisaa. Joten esitetään joitakin visioita siitä, miten SM-liigan ja Mestiksen sarjajärjestelmiä tulisi kehittää, jos eetoksena haluttaisiin pitää urheilullisuutta.

Ensimmäinen selvitettävä/päätettävä asia olisi varmaankin SM-liigan joukkuemäärä. Aina silloin tällöin joku kiekkovaikuttaja kaivautuu poterostaan esiin ja toteaa pontevasti, että liigan oikea joukkuemäärä on n kappaletta. Itsehän taas olen sitä mieltä, ettei mitään absoluuttista oikeaa joukkuemäärää ole olemassakaan - jokaisessa sarjassa on (ja nähdäkseni kuuluu ollakin) myös niitä huonompia joukkueita. Jos ne häntäpään porukat kuitenkin pystyvät hyvänä päivänään kaatamaan jopa kärkipään ryhmiä, niin sarjapaikka on mielestäni ihan oikeutettu. Sitä paitsi: vaikka SM-liigan joukkuemäärä supistettaisiin puoleen nykyisestä, niin joku onneton siellä kuitenkin saattaisi rämpiä.

Mutta esitän nyt siis kaksi toisistaan melkolailla poikkeavaa mallia (Japen alkuperäisiin kysymyksiin en juurikaan vastaa, mutta näillä ideoilla kysymykset käyvät pääosin tarpeettomiksi):


16 joukkueen SM-liiga:

Ensin lisättäisiin nykyistä joukkuemäärää jollakin perusteella kolmella. 16 joukkueen kaksinkertainen sarja syyskaudella (30 ottelua/joukkue), josta 10 parasta kevätkaudeksi ylempään loppusarjaan, jonka päätteeksi normaalit 8 joukkueen pudotuspelit Suomen mestaruudesta. Liigan alkusarjan 6 heikointa joukkuetta divarin/mestiksen 4 parhaan kanssa alempaan loppusarjaan/noususarjaan, ja tämän sarjan 6 parasta pelaisivat seuraalla kaudella taas sitten liigassa. Sekä ylempi että alempi loppusarja pelattaisiin kaksinkertaisina ja ilman mitään keinotekoisia välisarjoja, jolloin runkosarjan otteluiden yhteismäärä laskisi 48:aan - eli toivottavasti pelin taso nousisi, kun pelaajat eivät olisi ihan niin väsyneitä.

Suurimmalla budjetilla Mestiksessä operoivien KalPan ja Sportin budjetti taitaa olla vähän vajaan miljoonan, nykyliigassa taas periaatteessa tarvittaisiin ainakin 2-3 milj€. Aiemmin käytössä olleella karsintasysteemillä liigaseuran putoaminen divariin merkitsi aika helposti taloudellista katastrofia, kuten monasti on nähty, mutta uskoisin, että tällä systeemillä seuraukset olisivat lievempiä. Pikainen nousu takaisin olisi paljon helpompaa eikä edes vaatisi välttämättä samanlaisia satsauksia. Ja sitä paitsi kun nousupelit pelattaisiin sarjamuodossa, niin näitä "vahingossa" putoamisia ei enää niin pitäisi tulla; jos joku perinteikäs liigaseura tällaisella systeemillä divariin pullahtaisi, niin kyllä silloin jo olisi syytä katsoa peiliin eikä selitellä. Ja kun kausi olisi jaettu kahteen osaan, niin näitä merkityksettömiä/täysin selviä pelejäkään tuskin aivan hurjasti tulisi, vaikka joku nousijaporukka ei alkuunkaan liigatasoa sitten olisi.


10 joukkueen SM-liiga ja "Supermestis":

Tämä olisi sitten täysin toisenlainen visio. Ensin liigasta savustettaisiin jollakin perusteella kolme porukkaa ulos. Liigassa pelattaisiin kymmenen joukkueen kuusinkertainen sarja (ei mitään paikallisotteluja tai "paikallisotteluja" edelleenkään). Kahdeksan parasta taas vanhaan malliin pudotuspeleihin, ja kaksi heikointa karsimaan.

Myös "Supermestis" olisi vastaava 10 joukkueen sarja, joskin pelitahdiltaan hieman SM-liigaa kevyempi, koska aivan kaikki pelaajat eivät kuitenkaan todennäköisesti olisi ammattilaisia. Runkosarja siis vain nelinkertaisena (36 ottelua). Tämän jälkeen kahdeksan parasta pelaisivat kaksi kierrosta pudotuspelejä (jos paras kolmesta-systeemillä mentäisiin, niin 3-10 ottelua/joukkue), kaksi heikointa karsintaan suomisarjalaisten kanssa. Supermestiksen pudotuspelien kaksi parasta pääsisivät sitten karsimaan liigapaikasta.

Liigakarsinta järjestettäisiin sarjamuotoisena. Kaksi SM-liigan heikointa ja kaksi Supermestiksen parasta pelaisivat keskenään nelinkertaisen sarjan (12 ottelua/joukkue), jonka kaksi parasta pelaisivat seuraavalla kaudella SM-liigassa. Ottelumäärä olisi toki karsinnaksi suuri, mutta tällä eliminoitaisiin sattuman vaikutusta. Sitä paitsi kun panos olisi äärimmäisen kova, niin yleisöäkin varmasti kiinnostaisi - todennäköisesti ainakin enemmän kuin se SM-liigajoukkueen rämpiminen tai Supermestisjoukkueen ylivoima omassa sarjassaan.

16 joukkueen SM-liigamallissa mestiksen joukkueiden määrällä ei ehkä ole oleellista merkitystä. 10 joukkueen liigassa taas liigan alapuolinen sarja olisi nimensä mukaisesti todellinen supermestis, jonka taso olisi selvästi kovempi kuin nykyisen Mestiksen. Sarja olisi profiililtaan oleellisesti erilainen kuin nykyinen Mestis - tavallaan osin paluuta ajassa vanhaan kunnon 1. divisioonan kärkitaisteluun. Supermestiksessä olisi joka kausi useita joukkueita, jotka tähtäisivät tosissaan ja realistisesti liiganousuun. Liigasta mahdollisesti putoavat ryhmät taas toisivat laadukasta vaihtelua Supermestiksen kärkitaisteluun.

Tällaisia ajatuksia siis olen hahmotellut. Aina täytyy toki myös ottaa huomioon "ideanikkarin" oma positio: 16 joukkueen SM-liigamallissa Jokipojat voisi hyvinä aikoinaan vierailla liigassa, 10 joukkueen liiga/supermestis-systeemillä taas Joensuu ei kuuluisi tällä hetkellä edes siihen Supermestikseen. Hyväksyisin silti molemmat vaihtoehdot. Kokonaisuuden kannalta urheilullisesti arvokkainta olisi saada SM-liiga pysyvästi auki - ei pähkäillä sitä, miten Jokipojat millaisellakin sarjajärjestelmällä menestyisi.

Pistetään tähän nyt lyhyesti Heikki Mälkiää lainatakseni, liiga joukkueet ei ikinä suostu avoimeen sm-liigaan. Sm-liiga on osakeyhtiö jota johtaa liiga joukkueet. Uskokaa nyt ettei ne aio tehdä sellaisia päätöksiä, missä ne voisivat tippua sarjasta. Joukkueita voi toki tulla lisää, mutta pois sieltä tullaan vain konkurssilla. Ihmetyttää vaan se että miksi Suomen jääkiekkolitto antaa tuollaisen sarjan pelata suomen mestaruudesta, kun tällöin suomen mestaruuden voi voittaa vain joku noista 13 joukkueesta eikä kukaan muu. Sm-liigassa ei todellakaan pelata suomen mestaruudesta, vaan siellä pelataan kabinetissa valikoitujen joukkueiden mestaruudesta.

Viestin lähetti KooPee
Pistetään tähän nyt lyhyesti Heikki Mälkiää lainatakseni, liiga joukkueet ei ikinä suostu avoimeen sm-liigaan. Sm-liiga on osakeyhtiö jota johtaa liiga joukkueet. Uskokaa nyt ettei ne aio tehdä sellaisia päätöksiä, missä ne voisivat tippua sarjasta. Joukkueita voi toki tulla lisää, mutta pois sieltä tullaan vain konkurssilla. Ihmetyttää vaan se että miksi Suomen jääkiekkolitto antaa tuollaisen sarjan pelata suomen mestaruudesta, kun tällöin suomen mestaruuden voi voittaa vain joku noista 13 joukkueesta eikä kukaan muu. Sm-liigassa ei todellakaan pelata suomen mestaruudesta, vaan siellä pelataan kabinetissa valikoitujen joukkueiden mestaruudesta.

Laajenna klikkaamalla

Olen samaa mieltä. Ei liigaa tulla avaamaan, koska ei nää liigajoukkueet ala kusemaan omille nilkoilleen. Ne kyllä keksii monia "hyviä" perusteluita sille, miksi liigan sulkeminen on oikea päätös. Tosin jokainen tajuaa sen että suljettu liiga ei palvele kuin tuota sisäpiiriä. Puhdasta faktaa on se, että suomalaisen jääkiekon taso tulee laskemaanko pitkässä juoksussa, koska työmotivaatio (ja vapaaehtoistyö) seuroissa laskaa liigan ulkopuolella (ei ole mitään tavoiteltavaa).

Tämän kauden jälkeen lyödään luukut kiinni lähes varmasti taas muutamaksi vuodeksi. Toivottavasti kaikki joukkueet ovat siihen varautuneet, ettei mitään suurempia taloudellisia vaikeuksia asian johdosta tule.

Jos minä saisin olla diktaattorina, liigan viimeinen putoaisi aina suoraan ja mestiksen runkosarjan voittaja nousisi suoraan. Liigassa olisi 10 tai 12 joukkuetta, niin mestikseen jäisi aina useampi ylöspäin haluava seura, jolloin "vahinkonousun" mahdollisuus jäisi pieneksi. Liigaan nousijalle sm-liiga antaisi tuntuvan rahallisen korvauksen, joka voisi olla jopa enemmän, kuin suomen mestarille annettava palkkio.

Mälkiähän sanoi Urheilukanavan lähetyksessä, että liigan avaamiselle ei ole mitään tarvetta. Sen parempia perusteita kenenkään liigassa ei ilmeisesti tarvitse antaa. Mälkiän kanssa samoilla linjoilla taitaa olla valitettavan moni liigapomo.

Sarjajärjestelmistä on aikaisemmin keskusteltu mm. täällä.

Olen ketjun avaajan kanssa samaa mieltä, että noin pelattuna tämän maan kiekko lähtisi uuteen nousuun ja kiinnostavuus kasvaisi. Kaikenlisäksi moinen järjestelmä oli oikeudenmukaisin.

MUTTA: Välittääkö liiga sellaisista argumenteistä pätkääkään. EI. Tämä laji on mennyt siihen, että lompakon paksuus ratkaisee lähes kaiken, kuten elävässä elämässäkin. Niin hullua kuin se onkin, pelilliset arvot ovat toissijaisia. Eli jopa vaasalaisille on vielä vähän toivoa ;)

Minusta liigaan vois jättää vain 4 joukkuetta. Ne pelais sitten 15 kertaa toisiaan vastaan ja sen päälle vielä jännittävät playoff-pelit paras seitsemästä systeemillä. Lopuille eli ylijäämäjoukkueille oma sarja, jossa vois pelata vaikka 20 jengiä...........Eiks tää olis aika hyvä systeemi?

Tässä sitä aina vain toivotaan että siellä kabineteissä saataisiin jotain myönteistä aikaan Suomen jääkiekon kiinnostavuuden vuoksi mutta kun kaikessa vain pyörii raha eikä mikään muu. Kaikki mielenkiinto ja urheilumeininki viedään pois kun raha ottaa vallan. Kaikilla mielessä vain oma perse. Suomen jääkiekkopäättäjiä voidaan verrata USA:n nykyiseen hallintoon aika pitkälti. Pitänee kai sitten ruveta seuraamaan elitserieniä kun täällä Suomessa koko laji tapetaan.

Mälkiän ym. lausuntoihin voi vain todeta, että sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Mutta tottahan se on, että nykyinen järjestelmä suljettuinen liigoineen on jotakin ihan muuta kuin, mitä urheilulla ymmärretään. Nämä liigaseurat tai yritykset ovat aina silloin, kun yhteiskunnan urheilulle erimuodoissa jakamasta tuesta tai puhutaan arvokasta nuoristo- ja kasvatustyötä tekeviä organisaatioita ja silloin, kun pitää suojella omaa hiekkalaatikkoa businesta tekeviä yrityksiä, joiden on pidettävä huolto vain omasta kannattavuudestaan.

Kuitenkin nämä yritykset suurimmaksi osaksi saavat pelata yhteiskunnan rakentamissa ja omistamissa tiloissa puoli-ilmaiseksi. Keskisuomalaisessa oli vuosi-pari sitten artikkeli, jossa todettiin esimerkiksi Jypin aiheuttamien todellisten jäähallikulujen olevan kaupungille muistaakseni n. 700.000 euroa suuremmat, kuin Jypiltä hallin käytöstä perityt vuokrat. Sama tilanne on varmasti lähes kaikilla liigaseuroilla (tai siis HPK:ta lukuunottamatta yrityksillä!). On käsittämätöntä, että muut ja muiden lajien urheiluseurat ja paikkakunnan yritykset yleensä hyväksyvät tällaista rahanjakoa businesta tekeville yrityksille!

Aika moneen tässä keskustelussa esitettyyn väitteeseen voi yhtyä. Paljon olen minäkin suljettua SM-Liigaa ja sen tulevaisuutta miettinyt ja millään en keksi sitä tärkeää argumenttia, että liigaa pitäisi jatkossakin pelata suljettuna sarjana. Itse näkisin (Japen tavoin) SM-Liigan 14 ja Mestiksen 12 joukkueen sarjana, joista liigan neljä huonointa ja Mestiksen neljä parasta pelaisi ensi vuoden SM-Liiga paikoista. Tämä on ylivoimaisesti paras kaikista esityksistä ja olisi toteutuessaan loistava systeemi. Yksityiskohdat olisi helppo viilata kuntoon, jos halua olisi molemmilla puolilla.

Sitten taas realismiin. Uskon, ettei kyseinen järjestelmä tule koskaan käyttöön. Ihme on jos SM-Liiga avataan tämän kauden jälkeen tai ihan lähitulevaisuudessakaan. Tästä kärsii ehdottomasti suomalainen jääkiekko valitettavan paljon. Uuden järjestelmän avulla huippu jääkiekko leviäisi uusillekin alueille ja sitä kautta saataisiin juniorit pidettyä lajin parissa ehkä pidempään. Faktahan on, että Suomen kokoisella maalla ei ole yhdenkään lahjakkuuden menettämiseen varaa. Mutta liigapomothan eivät ajattele suomalaisen jääkiekon vaan oman seuransa etua.

Jos vielä katsotaan asiaa liigaan haluavien seurojen silmin niin faktahan on, että tänä vuonna on Mestis voitettava ja SM-Liigaan noustava, koska kukaan tai mikään ei takaa sitä, että nousu olisi joskus tulevaisuudessa mahdollista. Se vaan taitaa olla niin, että vain ¼ sinne haluavista menee ja ¾:lle tulee tuomio ikuisesti Mestikseen jos oikein huonosti käy. Kyrsii suunnattomasti jos ”oma joukkeeni” ei kuulu vähemmistö-porukkaan, mutta vaikka kuuluisikin, niin kateeksi ei käy noita Mestikseen jääviä seuroja.

Liiga ei tule enää ikinä aukeamaan .

Taloudelliset erot ovat se suurin syy tähän. Liigan ja Mestiksen väliin on silti mahdollista ja jopa todennäköistä kehittää, jonkinlaine nousu/laskumalli.
Toisinsanoen sarja jos ei tipu suoraan ja josta nouseminen on mahdollista, kun menestyy riittävän hyvin.
Liigasta tippuminen on tällä hetkellä jokaiselle seuralle käytänössä sama asia kuin murha, joten suoraa tippumista ei ota enää ikinä käyttöön.
Karsinnat ovat peikko jokaiselle seuralle mutta ei niin suuri ja varsinkin jos siihen on lisätty tiettyjä kriteereitä.

Eli tuleva karsinta/nousu malli voisi olla seuraava.

4 huonointa joukkuetta SM-Liigasta ja 2 parasta Mestiksestä. Kaksinkertainen sarja, jos 4 parhaan joukossa niin oikeus hakea Liigapaikkaa,
poikkeuksena joukkueet, jotka ovat olleet edellisen kolmen kauden aikana kahdesti tässä karsintasarjassa kahden huonoimman joukossa.
Tällöin SM-Liiga seuralla olisi silti valmius pitää toiminta pystyssä ja Mestiksestä mahdollisuus nousta, vaikka se on nykyäänkin jos vaan tulee hakemus, joka täyttää vaatimukset.

Mestiksen ja Liigan "taloudellinen" ero on niin suuri, että suora tai karsintojen kautta putoaminen on pois suljettu vaihtoehto tälläinen välimalli vou mennä läpi Liigassakin.
Mutta tosiasia on se että karsinnat "vanhassa" muodossa, eivät enää ikinä pelaa. Tuo ns. Karsintasarja on mahdollisuus, jossa kukaan ei häviä, mutta kaikki voivat voittaa.

Tuuliviiri Kummola on tällä kertaa suljetun liigan kannalla tämän sunnuntain Aamulehden jutussa. Vanhaan avoimeen liigaan ei Kummolan mielestä enää ole paluuta. Liiga avautuu ensi keväänä, sen jälkeen suljetusta liigasta voisi olla mahdollisuus tippua esimerkiksi sijoittumalla kaksi kertaa peräkkäin viimeiseksi. Nämä siis Kummolan ajatelmia tällä hetkellä. Mutta turhaa pohtia sen enempää, Kummolan mielipiteet muuttuvat vuodenaikojen mukaan...

Oletteko huomanneet, että syy suljettuun sarjaan on nykyisten liigaseurojen omistajien, johtajien ja työntekijöisen pelko omasta työpaikasta ja toimeentulosta. Ei niitä kiinnosta jääkiekon kehitys vaan oman joukkueen menestys ja taloudellinen tulos. Ihan ymmärrettävää.

Maajoukkuekin on nykyään pelkkä paha johon on pakko päästää pelaajia.

Kummola on suljetun sarjan kannalla, koska tietää häviävänsä taistelun avoimen sarjan puolesta.

Yksinkertaista!

Aika outoa, että asenne suljettua liigaa kohtaan on nyt hieman kääntynyt sitten viime kevään. Silloinhan kaikki isokenkäiset liittoa myöten liputtivat liigan avaamisen puolesta.

Onko (viime) joulu-tammikuun pelaajaruletti häipynyt taas mielestä, eikä haittoja enää muisteta?

Eiköhän se muisti siitä taas kohta virkisty..

Fakta kuitenkin on, ettei mikään seura menesty ellei peleissä käy yleisöä. Ja yleisöähän käy jos on mielenkiintoa. Mikä olisikaan parempi mielenkiinnon lisääjä, kuin liigan avaaminen? Häntäpään seuratkin joutuisivat tappelemaan tosissaan kauden loppuun.

Nykyinen systeemi tappaa kiekkokulttuuria koko maan mittakaavassa. Liigaseurojen omien etujen vaaliminen ei ainakaan lisää lajin kiinnostavuutta.

Marinaa

Johnny osui asian ytimeen SM-liigan sulkemisen puolesta käytetään, milloin urheilullisia ja milloin taloudellisia argumentteja, aina tarpeen mukaan. Kun riittävän etäältä tarkastelee SM-liigan itsensä asettamia SM-liigajoukkueelta edellytettyjä kriteerejä, niin kyllähän ne ovat enemmän tai vähemmän huvittavia. Kysehän ei ole mistään muusta, kuin satunnaisesti tiettynä ajankohtana saadun edun ja vallan käytön mahdollisuuden säilyttämisestä.

Mikäli asiaa tarkastellaan kaupallisesta näkökulmasta, niin mitähän tämä osakeyhtiö SM-liigan toiminta kestäisi tarkastelun EU:n lainsäädännön kannalta. Kyseinen osakeyhtiöhän määrittää ja säätelee Suomessa jääkiekkoviihteen tarjonnasta monopoliasemassa. Kuinka monta suljettua palloilusarjaa on EU:n alueella. Äkkimiettimisellä niitä ei ihan heti kovin montaa tule mieleen. Sarjojen sulkeminen ei hevillä onnistuisi monessakaan Euroopan maassa.

Suomen jääkiekkoliitossa ja SM-liigassa valtaa käyttävät tahot ja toisaalta ns. jääkiekkoperhe edustaa niin pientä piiriä, että kukaan ei halua lähteä rettelöimään asiasta, koska seurauksena on eristäminen ja syrjäyttäminen.. Suomessa on luonnollisesti yhdistymisen vapaus ja oman jääurheiluliiton ja sarjan perustaminen on mahdollista. No tällainen separatistien toiminta ei liene kuitenkaan järkevää pienten resurssien maassa..

Jääkiekko- ja yleensä urheiluseuratoimintaa läheltä seuranneena, harmittaa se sokeus, joka kiekkomaailman ns. vakiopomojen silmissä on. He eivät näe norsunluutornissa omaa etuaan varjellessaan, mihin ruohonjuuritasolla on kehitys menossa. Yksi merkittävä voima on ehtymässä. Se on kentän vapaaehtoistyö. Väitän, että Suomessa on enemmän niitä pieniä paikkakuntia, joissa viimeisten vuosien aikana jääkiekon harrastustoiminta on hiipunut tai on hiipumassa, kuin niitä, joissa harrastustoiminta on laajentunut ja lisääntynyt.

Innostus- ja yrittämisen halu jääkiekon parissa on sammunut monella Suomen paikkakunnalla jäähalleista huolimatta. Tavoitteet menestymiselle nähdään etäisinä. Tietynlainen menestymisen jano ja etäiset visiot ovat kuitenkin keskeinen motivaation elementti, että löytyy niitä ”hulluja”, jotka haluavat organisoida vapaaehtoistoimintaa ja toisaalta viettää iltojaan kaukalon laidalla. Lajin junioritoiminnassa ollaan menossa ammattimaiseen suuntaa ja toiminta keskittyy yhä harvemmille paikkakunnille ja niiden lähiympäristöön. Harvassa ovat ne kunnianarvoiset ammattivalmentajat, jotka haluavat enää hytistä luonnonjääkaukaloiden reunoilla.

Liigajoukkueet ja niiden organisaatiot ovat pikkuhiljaa vieraantumassa kentältä. Idolit ovat kaukana. Ammattimaisuudessa on hyvät puolensa, mutta suuri joukko harrastajapotentiaalista on jäämässä lajin ulkopuolelle, ilmeisesti tähän on Suomen jääkiekossa varaa. Väitän myös, että niiden innokkaiden juniorikiekkoilijoiden (ja erityisesti heidän vanhempiensa) määrä on olennaisesti vähentynyt, jotka haluavat siirtyä lajin perässä maakunnista yhä harvempiin kiekkokeskuksiin harrastamaan. On muitakin harrastuksia. Jääkiekkoliitto on toki myönteisesti tukenut seurojen toimintaa esimerkiksi valmennuspäälliköiden palkkaamisessa ja liiton sisällä on myös erilaisia näkemyksiä siitä, mihin kehitystä pitäisi viedä.

Toisaalta on myönnettävä, että keskittyminen on vallitseva suunta yleisestikin yhteiskunnallisessa kehityksessä Suomessa. Väki vähenee maakunnista. Myönnän myös, että vapaaehtoistoiminnan hiipuminen on ongelma myös monen muun lajin osalta, mutta myös Suomessa on edelleen erilaisia linjauksia. Vaikka suomalaisessa jalkapallossa ei liikukaan sellaiset rahamäärät kuin jääkiekossa ja myös ylimmässä sarjassa pelaavilta joukkueilta edellytetään tiettyjen kriteerien täyttymistä, niin väitän, että jalkapallossa ylimmän tason joukkueiden vaihtuvuus tuo vireyttä ja uskoa myös paikalliseen ja alueelliseen vapaaehtoistyöhön viimeisimpinä esimerkkeinä Tornio ja Maarianhamina Tämä on levittämässä harrastusta, siten että niitä lahjakkuuksia löytyy lajin pariin enemmän. Onneksi viime talvena Jokerien konkurssiin liittyen Palloliitossa yhden suurseuran ajama kabinettipolitiikka ei saanut kannatusta. Viime kädessä se oli mielestäni kuitenkin suomalaisen jalkapallon etu. Suljettu ja rajoitettu toiminta ei pitkällä tähtäyksellä ole koskaan hyväksi millekään toiminnalle.

No, ehkä tämä on turhaa marinaa. Asiasta voi olla montaa mieltä ja eihän näitä pikiä vuodatuksia jaksa enää kukaan lukea. Katsotaan sitten kymmenen vuoden päästä, missä suomalainen jääkiekko näillä linjauksilla ”makaa”.

Miten olisi, jos kaikille Mestis-paikkakunnille järjestettäisiin kansalaisadressi Liigan aukeamisen/uuden sarjajärjestelmän puolesta. Varmasti joka hallista löytyisi ainakin 1000 nimeä tuollaiseen paperiin. Sitten vain joku/jotkut Mestis-edustajat TV-kamerat mukana kiikuttamaan ko. adressia Liigapomoille. Ainakin asia saisi enemmän ansaitsemaansa julkisuutta eikä olisi aivan sisäpiirin juttua, mistä suuri yleisö tuskin paljonkaan tietää.
Ei luulisi olevan vaikea järjestää nimien keräystä hallien sisääntulo aulaan, jos halukkuutta seuroissa vain löytyy. Miksei samanlaisen adressin voisi ujuttaa Liigahalleihinkin, sieltäkin uskoisin nimiä paperiin löytyvän!

Viestin lähetti pekutti
Miten olisi, jos kaikille Mestis-paikkakunnille järjestettäisiin kansalaisadressi Liigan aukeamisen/uuden sarjajärjestelmän puolesta.

Laajenna klikkaamalla

Tuo on erittäin hyvä idea ja jos tästä ei ole hyötyä on mielestäni mestis- ja suomisarjaseurojen otettava yhteistuumin järeämmät aseet käyttöön. SM-liigan kohdalla voidaan tällä hetkellä puhua määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä KRL 3 § 2 mom.

Määräävässä asemassa olevat SM-liigaseurat voivat käyttää markkinavoimaansa hyväksi ilman, että ne ainakaan heti menettävät markkinaosuuttaan kilpailijoille.

Täytyy myös muistaa, että EU vaatii vapaata kilpailua. EU:n kilpailuoikeus kieltää pääsääntöisesti kaikki kilpailunrajotukset, kuten markkinoiden jakamisen. Mielestäni mestisseurojen pitäisi yhdessä lähteä viemään asiaa eteenpäin ja palkata juristit hoitamaan asiaa. SM-liigasta asiassa ei tule olemaan apua, kun sen nimenomaan lyö kapuloita mestisseurojen rattaisiin.

Jos ne papat taas sulkevat liigan tämän kauden jälkeen, niin ainakin minä lopetan mestis-matseissa käymisen. Jos kaikki tekisivät saman, voisivat liigaherrat herätä.

Tiedän, että se olisi mestis-seurojen tuho, mutta muukaan ei nyt valitettavasti auta. En enää ala maksamaan merkityksettömästä sarjasta.

Viestin lähetti Marcus

Jos minä saisin olla diktaattorina, liigan viimeinen putoaisi aina suoraan ja mestiksen runkosarjan voittaja nousisi suoraan. Liigassa olisi 10 tai 12 joukkuetta, niin mestikseen jäisi aina useampi ylöspäin haluava seura, jolloin "vahinkonousun" mahdollisuus jäisi pieneksi. Liigaan nousijalle sm-liiga antaisi tuntuvan rahallisen korvauksen, joka voisi olla jopa enemmän, kuin suomen mestarille annettava palkkio.

Laajenna klikkaamalla

Tuo suora putoaminen on vaihtoehdoista se kaikista huonoin. Kokeiltu jo puoliammattilais-sarjassa, eikä toiminut silloinkaan. Umpisurkea JoKP "pudotti" itseään paremman ja ajautui lopulta itse konkurssiin. Joten Nyt kun liigassa pelaavat ammatilaisjoukkueet ja Mestiksessä amatöörit, olisi tuo suora nousu/putoaminen täysin mahdoton ajatus.

Ajatus nousijalle annettavasta palkkiosta on myös täysin mahdoton. Miksi ihmeessä liigaseurojen pitäisi kustantaa Mestisvoittajalle joku huikea palkintoraha. Hyvänen aika, liigaseurat ovat liikeyrityksiä. SPR on ihan eri puulaaki, ja sekin jakaa avustusta hiukan eri tarkoituksiin.

SM-liiga on avattava!

Yritetään nyt katsoa asioita vaikkapa lappeenrantalaisesta näkökulmasta vaikka onhan liigassa vielä heikommin menestyvä Pelicanskin.

Pudotuspeliviiva karkaa, yleisön kiinnostus hiipuu, mutta palkkaa pitäisi maksaa "tähdille". Ei %%##¤. Jotain on tehtävä. Syntyy idea, joka syntyi viime ja toissa vuonnakin. "Myydään isopalkkaisimmat kaverit muualle". Ei, vielä parempi idea, "vuokrataan ne loppuvuodeksi jonnekin muualle. Antaa muiden maksaa palkat, vedellään me loppukausi juniorijoukkueella".

Ei. En pysty, enkä halua, puolustaa SaiPan "strategiaa". Olisiko sittenkin parempi laittaa sarja jo joululta poikki ja heittää rupulit karsinta sarjaan Mestiksen parhaiden kanssa.

Wiipuri kannattaa ajatusta.

Urheilutoiminnan osalta yhdistysten autonomiaa on perinteisesti kunnioitettu ja niille on sallittu hyvin itsenäinen päätöksenteko sisäisissä asioissaan. Huippukiekkoilun valtava kaupallistuminen ja ammattimaistuminen ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että Jääkiekkoliiton päätöksentekoa ei voida pitää enää vain yhdistyksen sisäisenä asiana. Kilpailuoikeuden näkökulmasta SM-liigan ottelutapahtumien järjestämistä on pidettävä kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuna elinkeinotoimintana, jota harjoittavat otteluiden järjestäjinä toimivat SM-liigajoukkueet omistavat yhteisöt. Jääkiekkoliittoa on vastaavasti pidettävä elinkeinoharjoittajien yhteenliittymänä silloin, kun se vahvistaa SM-liigatoimintaa ohjaavat kilpailusäännöt ja -määräykset.

SM-liigakiekkoilun voidaan katsoa muodostavan omat relevantit markkinansa, koska jääkiekkojoukkueiden omistajien näkökulmasta ei ole olemassa mitään vaihtoehtoista tapaa järjestää kilpailutoimintaa samalla tasolla ja samalla laajuudella. Näillä markkinoilla Jääkiekkoliitto on määräävässä markkina-asemassa, koska se ylimpänä elimenä päättää koko SM-liigatoiminnasta. Määräävässä markkina-asemassa sinänsä ei ole mitään lainvastaista, mutta asemaan liittyy erityinen kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvollisuus. Näin ollen nimenomaista sarjan sulkemista useammaksi vuodeksi on mitä ilmeisemmin pidettävä kilpailunrajoituslaissa kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Yksi vaihtoehto...

Mitäs jos Mestis ei tunnustaisikaan SM-liigan voittajaa Suomen Mestariksi vaan ainoastaan Kanada maljan voittajaksi (vrt. Stanley Cup).

Pelatkoon liigajengit liigaansa ja Mestis aloittaa pelaamaan Suomen Mestaruudesta niin että Mestis on Mestaruussarja ja Suomisarjasta tulee I-divisioona.

Mitä enemmän asiaa ajattelee niin tuo liigan sulkeminen on aivan käsittämätön juttu. Herrat sulkee liigan ja sanoo muille, että ette te voi mitään voittaa kun teillä on niin pienet budjetit ja hallit ja organisaatiot. Mitään karsintoja ei kuitenkaan uskalleta järjestää!

HIFK on aito mestari vuodelta 1998! Kauden 1998-1999 jälkeen ei aitoja mestareita ole tullut.

Urheilullisuus kunniaan!

Viestin lähetti Birkku
Tuo suora putoaminen on vaihtoehdoista se kaikista huonoin.

Ajatus nousijalle annettavasta palkkiosta on myös täysin mahdoton. Miksi ihmeessä liigaseurojen pitäisi kustantaa Mestisvoittajalle joku huikea palkintoraha. Hyvänen aika, liigaseurat ovat liikeyrityksiä. SPR on ihan eri puulaaki, ja sekin jakaa avustusta hiukan eri tarkoituksiin.

Laajenna klikkaamalla

Minun mielestä jokaisen urheiluksi kutsuttavan palloilusarjan viimeisen tulisi AINA tippua ja parhaan nousta. Tiedän että se on kaikista epärealistisin vaihtoehto, mutta haaveilla saa.

Liigaseurojen ei tarvitsisi sitä maksaa, vaan Mestiksen järjestäjä, jääkiekkoliitto.

Aika lailla turhaa lätinää tämä on, liiga ei kuitenkaan aukea pysyvästi, ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Otetaan tähän myös Manselainen näkökulma.

Tamperelaiset liigajoukkueet Ilves ja Tappara ovat valovuoden päässä siitä tasosta, mitä Hakametsän hallin penkkiriveillä on totuttu näkemään. Mikä mättää Mansekiekossa, miksi takavuosien sankarijoukkueista on tullut liigakauden kestoalisuorittajia?

Tamperelainen kiekkokansa rypee tuskassa. Mistä ammentaa positiivisia ärsykkeitä, kun kaupungin urheilun lippulaivat sutivat käsipohjaa ilta illan jälkeen nöyryytettyinä?
Molemmille joukkueille yhteistä on ollut se, että kun hävitään, otetaan turpaan oikein kunnolla. Hämäläisnumeroin.

Ilveksen valmentaja Vaclav Sykora tuli joukkueen vastaavaksi kammottavan kauden 2002-2003 jälkeen. Silloin Ilveksen pelasti putoamiselta vain suljettu liiga. Seuraavana vuonna Sykora joukkueineen tanssi ruusuilla koko kauden, Ilves kamppaili urheasti HIFK:ta vastaan viimeiseen asti mitalipeleihin pääsystä. Kausi on jäänyt monen Ilves-fanin mieleen ikimuistoisena, vaikkei menestys numeerisesti hurraahuutoja aiheuttanutkaan.
Tämän kauden realiteetit tulivat vastaan pian harhaisen alkusyksyn jälkeen. Sykora ei kestänyt painetta vaan lähti kotiin.

Tapparan Mika Saarinen taistelee yhä vaihtopenkin takana nauttien toistaiseksi seurajohdon klassista luottamusta.
Toissa kaudella Jukka Rautakorven hellässä syleilyssä mestaruuden voittanut Tappara oli viime kaudella runkosarjan kahdeksas ja putosi jatkosta jo säälipleijareissa. Nyt ei näytä yhtään paremmalta. Jos tämä on Mika Saarisen ajaman pelisysteemin hinta, se on liian kallis. Ei SM-liigajoukkuetta voi tämän päivän kiihkeärytmisessä kiekkomaailmassa rakentaa kuin pikaratikkaa.

Tamperelaiset liigajoukkueet ovat pudonneet kehityksen kelkasta. Ne eivät ole olleet valmiita satsauksiin, joita on tehty muualla maassa. Silloin kun johonkin on sijoitettu, ovat markat menneet pääsääntöisesti kiville. Tamperelaisten olisi ymmärrettävä, ettei pelkillä perinteillä voiteta yhtään liigapeliä.
Muutama väärä tai kokematon henkilö seuran avainposteilla saa aikaan tasapainottoman tilan, jota on vaikea yhden kauden aikana oikaista. Molemmissa joukkueissa on tällä hetkellä liikaa sellaisia henkilöitä. Toisella hiukan kauempana, toisella lähempänä vaihtopenkkiä.
Tulehtuneesta tilanteessa kiekkokaupungissa kärsii eniten yleisö, joka välillisesti koko toimintaa rahoittaa. Se risoo kansaa, joka on tottunut rallattamaan Junnu Vainion oivaa riimittelyä: Mustamakkara, ruisrievä, maito, saa niillä rannelaakit kauhiat. Liian kaukana ovat ne ajat, kun graniittia nääs olivat pakarat.

Mansekiekon peli-ilo on syvällä. Seurojen olisi syytä miettiä, miksi ja kenelle ne tätä touhua pyörittävät. Jos pelit eivät viihdytä, jo nytkin liikaa maksava kansa ei Hakametsään saavu. Rahalle on saatava vastinetta. Ilmiö on toki nähtävissä muuallakin kuin Tampereella. Toimitusjohtaja Urpo Helkovaara taitaa olla ainoa ihminen, jonka mielestä SM-liiga on edelleen viihdyttävä ja iloinen, elämyksiä antava tuote. Minä väitän, että koko homman punainen lanka on kadonnut jo liian kauan sitten. Ja yhä kauemmaksi se katoaa, kun NHL-miehet palaavat lakon päätyttyä takaisin kotiin. Silloin olisi syytä miettiä niitä perimmäisiä kysymyksiä. Miksi me olemme olemassa? Keitä me olemme? Mihin me pyrimme?

Oppia sopisi ottaa Tampereen ihan oikeasti suuresta pojasta, Juhani Leskisestä, joka jo 80-luvulla riimitteli nykyliigan tilannetta osuvasti kuvaavat sanat: ilo irti ja hymyä huuleen, vaikka virtsaatkin vastatuuleen.