Jatkoajan leffakerho

Stark kirjoitti:

Hauska nähdä, että täältä löytyy muitakin leffaharrastajia, jotka hamstraavat hyllynsä täyteen alelaareista.

Laajenna klikkaamalla

Liityn tähän kerhoon. Viime vuoden aikana tuli osteltua, jos jonkinlaisista supertarjouksista leffoja. Pyrin yleensä ajoittamaankin ostot alennusaikoihin, mutta silloin palaa kyllä sitten jo kymppien sijaan usein satasia. CDONilla taisi olla viime kesänä joku aivan käsittämätön alennus vain yhden päivän voimassa, josta tuli haalittua hirveä pino leffoja, joka on pitkässä juoksussa leffaharrastajalle kuitenkin voitollista toimintaa.

Leffaharrastajana pyrin saamaan vielä kaikki ostamani leffat mahdollisimman halvalla. Joskus sattuu löytämään kultasuonen, josta irtoaa useita leffoja käsittämättömillä alennuksilla. Teen yleensä taustatyöt (vedonlyönnin peruja) tarkkaan leffoista mitä ostan, mutta jos 1-2€:lla lähtee niin saatan ostaa sokkonakin joitakin, mutta yleensä tutkin tarkkaan leffan taustat. Jonkin verran ostan käytettyjäkin leffoja, mutta uusiakin saa niin halvalla, että yleensä ostan uutena.

Tällä hetkellä oma kokoelma sisältää leffojen osalta sellaisen +800 leffaa. En ole hetkeen tehnyt inventaariota (pitäisi sekin tehdä jossain välissä), mutta luulisin, että tuo hieman päälle 800 leffaa omasta kokoelmasta löytyy. Parhaat pyrin vielä haalimaan blu-rayna. Varmaan leffojen suhde on, että DVD:tä löytyy sellainen 600 kappaletta ja loput br:tä. Moni jaottelee nuokin vielä omiin osioihinsa, mutta itselläni ne ovat kahdessa isossa hyllyssä ilman erillistä jaottelua

Leffat pitää olla myös viimeisen päälle järjestetty. Olen kasannut ne genreittäin aakkosjärjestykseen. Yksi hylly on pyhitetty kokonaan kauhuleffoille ja ne muodostavatkin omasta kokoelmasta lähes 50%. Muut genret, jotka ovat vahvasti edustettuina, niin ovat westernit, sotaelokuvat, komediat ja Sci-Fi -leffat. Näiden lisäksi on muut -osio, joka sisältää kaikki muut genret.

Mustan Nuolen viestiin kiinni ottaakseni, niin on todettava, että itselläni on "viihdehuoneesta" hieman tila loppumassa, kun molemmat hyllyt ovat täynnä ja nyt on lattiallakin seinää vasten useampi pino leffoja, jotka pitäisi saada hyllyyn, mutta ei vain ole tilaa. Lisäksi tarkoitus olisi hieman rajoittaa tuota leffojen ostamista. En kuitenkaan halua, että talo täyttyy leffoista ja vielä vähemmän sitä haluaa tuo parempi puolisko. Tuollainen 3-4 hyllyä siistissä järjestyksessä "viihdehuoneessa" täynnä leffoja luo jo kotiin sellaisen oman videovuokraamon tunnelman.

Netflixit ja muut vastaavat palvelut eivät ole oma juttu, vaikka ymmärrän kyllä miksi porukka esimerkiksi Netflixistä pitää. Viimeisen leffankin olen vuokrannut varmaan joskus 2000-luvun alussa. Nappulana tuli kyllä käytyä paljonkin videovuokraamoissa, josta olen varmaan saanut kipinän tähän leffaharrastukseenkin. Sieltä VHS-elokuvien seasta oli teletappina niin mukava etsiä jotain mielenkiintoista.

Magni kirjoitti:

Parhaat pyrin vielä haalimaan blu-rayna. Varmaan leffojen suhde on, että DVD:tä löytyy sellainen 600 kappaletta ja loput br:tä. Moni jaottelee nuokin vielä omiin osioihinsa, mutta itselläni ne ovat kahdessa isossa hyllyssä ilman erillistä jaottelua.

Laajenna klikkaamalla

Tästä tulikin mieleen asia, jota piti jo itse asiassa tuossa edellisessä viestissä puida. Miten porukka on ottanut blue rayn vastaan? Itse en kovastikaan ole innostunut br:n tulosta ja yhtään kyseisen formaatin leffaa ei hyllystä löydykään (eikä tämänhetkinen soitin niitä pystyisi toistamaankaan). Muutos ei toki ole niin iso kun vhs:n vaihtuessa dvd:hen, koska br-soittimet pystyvät myös dvd:tä toistamaan. Kuvan- ja äänenlaadun kehitys on toki hyvä asia, mutta harmittaa jos oma kokoelma joskus on niin pahasti vanhentunut, että joutuu harrastamaan soittimien välillä surffaamista. Oletteko palstan VHS-harrastajat päivittäneet kokoelmaanne vai katsotaanko osa leffoista kasetilta ja osa levyltä?

Blu-ray on aika yhtä tyhjän kanssa jos ei ole himassa sellaista televisiota ja äänentoistoa joiden kautta ominaisuudet pääsisi kunnolla esiin. Muutoin en usko, että eroa juuri huomaa oli sitten soittimessa DVD tai Blu-ray rieska.

Itselläni on PlayStation 3:n muodossa Blu-ray soitin, mutta enpä sillä ole mitään elokuvia katsellut, en siis omista yhtään kyseisen formaatin leffaa. Pelikoneena se vaan on toiminut ja varmaan tulee toimimaankin.

Ted Raikas kirjoitti:

Blu-ray on aika yhtä tyhjän kanssa jos ei ole himassa sellaista televisiota ja äänentoistoa joiden kautta ominaisuudet pääsisi kunnolla esiin. Muutoin en usko, että eroa juuri huomaa oli sitten soittimessa DVD tai Blu-ray rieska.

Itselläni on PlayStation 3:n muodossa Blu-ray soitin, mutta enpä sillä ole mitään elokuvia katsellut, en siis omista yhtään kyseisen formaatin leffaa. Pelikoneena se vaan on toiminut ja varmaan tulee toimimaankin.

Laajenna klikkaamalla

Eli et ole Blu-ray-leffoja katsellut, etkä oikeastaan edes tiedä miten ne eroavat perus-dvd:stä? Mielipide kuitenkin löytyy, jesjes.

Kyllä niissä eroa on. Ehkä sitten meikältä kotona löytyy kunnon kotiteatterisysteemit. Tosin jos Tedin tavoin tuijottaa leffansa ja pelinsä jostain vanhasta putkikuvatöllöstä niin sitten ei eroa kyllä ole.

Itse nykyään ostan blu-rayna järjestään kaikki leffat. Miksi helvetissä tyytyä paskempaan formaattiin?

Kyllä minä tiedän sen eron ja olen kyllä Blu-ray leffan tai pari katsonut (en kotona tosin).

Kuvaputkitöllöä en suinkaan enää nykyään käytä =) mutta olet siinä oikeassa, että vastaanottimilla ON väliä ja sitähän itsekin tuossa meinasin, jos nyt jäi jotain vahingossa ymmärtämättä. Jos näyttö/televisio on alkeellinen, niin Blu-raysta ei sinänsä ole mitään sen suurempaa iloa, että pitäisi vasiten siihen sijoittaa. Ne kuitenkin nyt on vielä tällä hetkellä hiukan kalliimpia kuin DVD:t. Myös jos ei ole mitään kunnon äänentoistoa, niin sekään puoli ei hyödytä. Blu-ray on nimenomaan ideaali, jos sattuu olemaan kotiteatteri ja vähintään Full HD töllö. Kaikki litteät taulu-tv:t ja tietokoneen näytöt ei suinkaan sitä ole edelleenkään...

Saa toki ostaa blu-ray levyjä ihan vapaasti se ken haluaa. Täsmensin vaan, että tietyissä olosuhteissa ero on hyvin merkityksetön.

Nicolas Winding Refnin Valhalla Rising ei minusta ole ohjaajan paras teos mutta tästä huolimatta se on minusta taiteellisesti korkeatasoinen ja oivaltava elokuva. Siinä on myyttistä kauneutta ja karuutta, kuvaahan se raadollista aikaa, aikaa ja paikkaa jolloin julmuus oli käsinkosketeltavissa ja elämä suurimmalla osalla ihmisistä jatkuvaa kamppailua elossapysymisestä.

Epäilemättä monien mielestä Valhalla Rising on liian taiteellinen elokuva sopiakseen genreensä mutta minusta tämä tyylikeino on loppujen lopuksi oikein osuva ja onnistunut ja se tuo elokuvaan uutta syvyyttä ja saa ainakin minulla aikaan sellaisen tunteen, että leffa voi kestää useammankin katselukerran. Elokuvassa on tahoja ja tasoja useita, sen voi nähdä useammallakin kuin yhdellä tavalla ja monissa kohdissa ohjaaja on saanut puettua elokuvaan runollisuutta, mikä tuo aivan uuden aspektin kuvaan.

Elokuvan alku on tyly, julma ja brutaali - mutta sellaisenaan hienosti onnistunut ja minusta on oivallinen tyylikeino se ettei dialogia juurikaan ole vaan katsoja mielessään rakentaa sen elokuvaan - jos sellaista edes on tarvetta rakentaa. Ja tietty karuutta ja synkeyttä elokuvaan tuo erityisesti se ettei Yksisilmäinen (Mads Mikkelsen) lausu leffan aikana sanan sanaa vaan on hiljaa antaen ilmeidensä ja tekojensa puhua puolestaan. Tämä on kenties jopa eräs elokuvan voimakeinoista, mikäli Mikkelsenille olisi laitettu dialogeja tietty myyttisyys olisi kadonnut hänestä ja hän olisi laskeutunut tavallisten kuolevaisten tasolle. Nyt hän oli hiljainen ja myyttinen hahmo, aivan kuin unimaailmasta noussut - tai HELVETISTÄ.

Elokuvassa oli runollisuutta mukana ja maisemien kuvausta, tässä Refn onnistui mielestäni paremmin kuin Malick uusimmassaan To the Wondersissa, mikä mielestäni oli liiankin henkilökohtainen runomainen elokuva. Toki genre ja tyylilaji ovat erilaisia mutta kummassakin oli läsnä runomainen tunnelma - Refnin teoksessa julmana, brutaalina mutta samalla tietyllä tapaa kauniina.

Ja vaikka Valhalla Rising ei välttämättä ollut Refnin paras elokuva, myyttisin kylläkin, nostaa tämäkin leffa ohjaajan osakkeita silmissäni. Hienoa työtä!

vlad.

vlad kirjoitti:

Nicolas Winding Refnin Valhalla Rising ei minusta ole ohjaajan paras teos mutta tästä huolimatta se on minusta taiteellisesti korkeatasoinen ja oivaltava elokuva. Siinä on myyttistä kauneutta ja karuutta, kuvaahan se raadollista aikaa, aikaa ja paikkaa jolloin julmuus oli käsinkosketeltavissa ja elämä suurimmalla osalla ihmisistä jatkuvaa kamppailua elossapysymisestä.

Laajenna klikkaamalla

Juu ja totaalista paskaa. Ei mitään elokuvallista toimintaa. Taiteellisesti korkeatasoista? Oivaltavaa? Myyttistä kauneutta? Käsinkosketeltavaa julmuutta? Joo,olihan tuota. Paska leffa erittäin tuottavasti.

Vanha Len kirjoitti:

Juu ja totaalista paskaa. Ei mitään elokuvallista toimintaa. Taiteellisesti korkeatasoista? Oivaltavaa? Myyttistä kauneutta? Käsinkosketeltavaa julmuutta? Joo,olihan tuota. Paska leffa erittäin tuottavasti.

Laajenna klikkaamalla

Jos olet elokuvalta odottanut näyttävää toimintapätkää, niin olet alun perinkin mennyt täysin väärin odotuksin tuota katsomaan.

Valhalla Rising on erinomainen elokuva, julkaisuvuotensa kirkkaasti paras teos, jonka elokuvataiteelliset ansiot ovat mittavat ja jonka mytologis-shamanistinen maailmankuva tukee epälineaarista narratiivia nerokkaasti. Visuaalisesti kuvankaunis toteutus yhdistettynä Mads Mikkelsenin odinistiseen päähahmoon on napakymppi. Elokuvan voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa kyllästymättä siihen yhtään. Väkivalta oli tässäkin elokuvassa vain symbolinen vertauskuva ihmisen ja yhteisön suhteista kuten Refnin uutukaisessa Only God Forgivesissa.

Mutta kuten sanottua, niin jos lähdit hakemaan jotain viikinkiajan Mad Maxia, niin kannattaa sitten suosiolla hakea joku kevyempi ja viihteellisempi pläjäys. Joku Pathfinder, jossa inkkarit vastaan viikingit -mättöä tarjotaan koko rahalla voi toimia tässä tapauksessa paremmin.

Stark kirjoitti:

Hauska nähdä, että täältä löytyy muitakin leffaharrastajia, jotka hamstraavat hyllynsä täyteen alelaareista.

Laajenna klikkaamalla

Ilmoittaudun joukkoon. Vähän yli 700 nimikettä on hyllyssä, kun mukaan lasketaan jokainen elokuva, tv-sarjakausi ja musiikki-DVD/BD. Brittien nettikaupoista noita nykyään eniten tulee osteltua, mutta myös kotimaisten kauppojen alelaareja nuuhkin aina kun kuljen ohi.

Suurin osa ostoksista on nykyään Blu-rayta, mutta vanhempia leffoja ja tv-sarjoja tulee edelleen osteltua DVD:llä. Käytännössä aina ostan kyllä BD:n, jos sellainen tarjolla on. Hyllyssä toki on edelleen satoja DVD:itä, eikä niitä mikään pakko ole BD:lle päivittää, mutta silloin tällöin tulee osteltua BD-versioita jo hyllystä löytyvistäkin leffoista.

Eikä se keräily sitä tarkoita, etteikö leffoja tulisi muitakin kanavia katseltua. Teatterissa käyn n. 25-35 kertaa vuodessa, Netflixiä vilkuilen silloin tällöin, ja toki kavereiden kesken lainaillaan toisillemme mielenkiintoisia poimintoja.

Musta Nuoli kirjoitti:

Valhalla Rising on erinomainen elokuva, julkaisuvuotensa kirkkaasti paras teos, jonka elokuvataiteelliset ansiot ovat mittavat ja jonka mytologis-shamanistinen maailmankuva tukee epälineaarista narratiivia nerokkaasti. Visuaalisesti kuvankaunis toteutus yhdistettynä Mads Mikkelsenin odinistiseen päähahmoon on napakymppi.

Laajenna klikkaamalla

Joo, Winding Refn kuuluu myös ehdottomasti näihin tämän hetken mielenkiintoisempiin ohjaajiin. Pushereita en ole nähnyt ja Bronsonkin vain hämäränä muistikuvana. Drive oli kuitenkin ehdottomasti positiivinen yllätys. Kävin aikoinaan tuon Valhalla Risingin katsomassa elokuvateatterissa ja päällimmäisenä jäi tosiaankin mieleen tuo visuaalinen mahtavuuus. Itse myönnän, etten elokuvaan mennessäni aivan osannut odottaa mitä tuleman piti ja lähdinkin teatterista hieman hämmentyneenä. Nyt kun elokuva tuli puheeksi, niin ihan mielelläni sen toistamiseenkin katselisin.

Asiasta toiseen, itsekin myönnän ja olen todistanut blu-rayn teknisen paremmuuden, mutta tosiaan noiden Tedin esiin nostamien asioiden (tv:n ja äänentoistolaitteiston taso ja elokuvien suhteellisen korkeampi hinta) takia ei tule niitä katseltua ainakaan vielä.

Paljonkohan noita leffoja on?? Kellarissa on kaksi isoa muovista muuttolaatikkoa täynnä DVD-leffoja, ja muutama pahvilaatikollinen. Veikkaisin että joku 400 leffaa siellä on. BR-leffoja tulee viikkotasolla kotiin noin 4-5 kappaletta ja hyllyssä niitä on joku 300+
Sen jälkeen kun laitteisto päivitettiin nykyaikaisemmaksi en ole DVD-leffoja ostanut, enkä juuri enää katsellut. Vaikka soitin, PS3, skaalaa ihan hyvin DVD:t niin on siinä valtava ero verrattuna BR-leffoihin.
Laitteistona siis Panan viime vuoden huippumallin plasma. Vahvarina Denon 1713 ja siihen hyvät 5.1 kaiuttimet. Äänimaailma on myös selkeästi parempi kun kuuntelee BR-levyjen HD master audio ääniraitaa, verrattuna DVD-levyjen ääniin.

SamSpade kirjoitti:

Laitteistona siis Panan viime vuoden huippumallin plasma. Vahvarina Denon 1713 ja siihen hyvät 5.1 kaiuttimet. Äänimaailma on myös selkeästi parempi kun kuuntelee BR-levyjen HD master audio ääniraitaa, verrattuna DVD-levyjen ääniin.

Laajenna klikkaamalla

Sulla ilmeisesti Denon on DTS-kelpoinen? Mun probleema kotiteatterissa on tällä hetkellä 14 vuotta vanha Yamahan styrkkari, pidän sitä laadukkaana ja muutenkin erinomaisena joten en raaskisi vaihtaa. Mutta kun siitä uupuu se taikalyhenne DTS niin eipä purkaudu käytännössä katsoen yksikään Blu-Ray ääni sen kautta, prkl. Ja nykylevyissä kun ei ole enään Dolby Digital 5.1 ääntä mukana.

Jos jollain vinkki millä tästä ongelmasta pääsee vaihtamatta vahvistinta niin antaa äänen kuulua.

Tuohon ainakin tällä erää on mun Blu-Ray innostus hiipunut vaikkakin iso kelpo 50" näyttö löytyy ja kotiteatterikin Or/chorus kaapeilla. Muutos oli aikanaan niin paljon isompi VHS->DVD ja siihen rinnalle tuli vielä tallentavat digiboksit, puhumattakaan siitä että arvostaa elokuvassa ihan eri asioita kuin sitä kaikista huipuinta kuvanlaatua. DVD ja Dolby Digital 5.1 on vähintääkin riittävä kotikäyttöön.
Suurimman osan leffoistakin nykyään tsiigaa boksilta kun kanavia näkyy vaikka kuinka paljon, osa HD:na ja 5.1 äänillä. Sitten noin kerran kuussa leffateatterissa jokin laadukas pläjäys.

_

Jupe kirjoitti:

Mutta kun siitä uupuu se taikalyhenne DTS niin eipä purkaudu käytännössä katsoen yksikään Blu-Ray ääni sen kautta, prkl. Ja nykylevyissä kun ei ole enään Dolby Digital 5.1 ääntä mukana.

Jos jollain vinkki millä tästä ongelmasta pääsee vaihtamatta vahvistinta niin antaa äänen kuulua.

Laajenna klikkaamalla

Eikös DD5.1 vahvistin pysty purkamaan ainakin DD True HD (vaimikäsenytoli) raidan ihan DD5.1 muotoon, joita joiltain BD-levyiltä löytyy.

Sinällään noita HD-ääntä purkavia vahvistimia löytyy aika halvallakin nykyään, ostin pari vuotta takaperin itselleni joululahjaksi Denon AVR-1912-vahvarin, kun sen sai alle neljään sataan. Nykyään vastaava malli X2000 näyttäisi olevan n. 500e.

Omasta hyllystäni löytyy n. 300 leffaa, joista noin kolmasosa on BD-muodossa. Tosin viimeisen vuoden sisään ei ole juurikaan tullut leffoja ostettua, vaan käytettyä striimauspalveluja. Viimeisin ostos taitaa olla Doctor Who kutos- ja seiskakausien BD-boksit. Eipä tosin oikein ole viimeaikoina niin hyviä leffojakaan julkaistu, joita olisi viitsinyt hyllyynsä ostaa.

2013 vuoden Denon 1713 tukee kyllä kaikki tarpeellisia formaatteja, päästää läpi 3D, äänen paluukanavat, Audyssey automaattikalibrointi kaiuttimille mikrofonin avulla - toimii erittäin hyvin, hintaa oli 389€ kun ostin.
Eli ei uudessa vahvarissa tosiaan vararikkoon mene.
Mutta kyllä BR-levyiltä pitäisi saadä ääni ulos vanhaakin vahvariin... en tosin ole varma miten. DVD plazan keskustelupalstalla voisi olla vinkkjä.

calvin kirjoitti:

Eikös DD5.1 vahvistin pysty purkamaan ainakin DD True HD (vaimikäsenytoli) raidan ihan DD5.1 muotoon, joita joiltain BD-levyiltä löytyy.

Sinällään noita HD-ääntä purkavia vahvistimia löytyy aika halvallakin nykyään, ostin pari vuotta takaperin itselleni joululahjaksi Denon AVR-1912-vahvarin, kun sen sai alle neljään sataan. Nykyään vastaava malli X2000 näyttäisi olevan n. 500e.

Laajenna klikkaamalla

SamSpade kirjoitti:

2013 vuoden Denon 1713 tukee kyllä kaikki tarpeellisia formaatteja, päästää läpi 3D, äänen paluukanavat, Audyssey automaattikalibrointi kaiuttimille mikrofonin avulla - toimii erittäin hyvin, hintaa oli 389€ kun ostin.
Eli ei uudessa vahvarissa tosiaan vararikkoon mene.
Mutta kyllä BR-levyiltä pitäisi saadä ääni ulos vanhaakin vahvariin... en tosin ole varma miten. DVD plazan keskustelupalstalla voisi olla vinkkjä.

Laajenna klikkaamalla

Juu. DVD Plazaa on selailtu aina aika-ajoin kun uutta tekniikkaa hankkii himaan taikka tälläisiä probleemia ilmenee. En löytänyt tosin tähän ongelmaan ratkaisua. Ei se Yammu ainakaan pure ääntä automaattisesti kun sitä sille syöttää, jos sen pitäisi se automaagisesti tehdä. Viimeksi MJ:n This Is It- BD:tä testasin niin ei ääntä tullut ennen kuin vaihtoi BD-soittimesta sen rupuäänen 2.0 stereo.

On vaikea ostaa nykyvahvaria, olen vielä sitä vanhaa koulukuntaa että vahvistimen pitää painaa vähintään 10 kiloa että se on hyvä ja 15 kiloa että se alkaa olla laadukas. Uskon että nykyvahvarit ajaa hyvin asiansa, mutta iso asia on myös heittää täysin toimiva sotaratsu metsään. Yksi vaihtoehto on antaa se vaihdossa toiseen vaihtolaitteeseen, aikanaan edellinen Pioneer meni Kruunuradioon vaihdossa kun ostin tämän nykyisen Yammun uutena.

Täytyy funtsia. Voipi olla että nielen pettymyksen fyysisen median kohdalla ja katselen HD kuvat/äänet sitten sateliitin/antennin/kaapelin kautta mikä onkaan sillä hetkellä kämpässä fiksuin ratkaisu. Tuo BD-soitin tuli sitten turhaan hankittua, aina ei voi voittaa.

_

Musta Nuoli kirjoitti:

Jos olet elokuvalta odottanut näyttävää toimintapätkää, niin olet alun perinkin mennyt täysin väärin odotuksin tuota katsomaan.

Laajenna klikkaamalla

Kun lähden elokuvaa katsomaan niin yleensä ei sen kummempia odotuksa ole. VR oli omaan makkuuni hyvä lähes loppuun asti jonka jälkeen tuotos meni piloille ja jätti paskan maun suuhun koko tuotoksen suhteen. Olen kyllä kiinnostunut Viikinkien elämästä ja hieman aihetta myöskin opiskellut. Aiheen innoittamana ihosta löytyy jopa viisi isoa tatuointia. Ehkäpä leffan fiktiivisen otteen vuoksi homma ei oikein toiminut.

Mitäs leffoja arvoisa raati suosittelee aiheesta kylmä sota? K19: The Widowmaker on katsottu vasta, samoin Kuuban ohjuskriisiä käsittelevä Kolmetoista päivää. Netflixin valikoima vaikutti aika suppealta aiheesta, joten täytynee hommata elokuvat ihan perinteisellä menetelmällä.

Knox kirjoitti:

Mitäs leffoja arvoisa raati suosittelee aiheesta kylmä sota? K19: The Widowmaker on katsottu vasta, samoin Kuuban ohjuskriisiä käsittelevä Kolmetoista päivää. Netflixin valikoima vaikutti aika suppealta aiheesta, joten täytynee hommata elokuvat ihan perinteisellä menetelmällä.

Laajenna klikkaamalla

Täytyykö pohjautua tositapahtumiin? Ehdotan tietenkin Kubrickin klassikkoa Dr. Strangelove Or How I Learned to Stop Worrying and Love the bomb.

Knox kirjoitti:

Mitäs leffoja arvoisa raati suosittelee aiheesta kylmä sota? K19: The Widowmaker on katsottu vasta, samoin Kuuban ohjuskriisiä käsittelevä Kolmetoista päivää. Netflixin valikoima vaikutti aika suppealta aiheesta, joten täytynee hommata elokuvat ihan perinteisellä menetelmällä.

Laajenna klikkaamalla

Näin äkkiseltään ei tule mieleen kovinkaan montaa elokuvaa mutta aikakauteen olennaisella tapaa liittyvä yksittäisten ihmisten tarinan kertova elokuva on Mantshurian kandidaatti (vuodelta 1962). En ole nähnyt kyseistä elokuvaa mutta olen lukenut siitä hyviä arvosteluja, joten leffa on omalla listallani nimikkeellä "hankittava kokoelmaan".

Leffa on fiktiivinen, joten totuuspohjaa sillä ei suuremmin ole - mitä nyt sen verran, että tuhansia amerikkalaisia sotilaita on virunut (ja kenties viruu edelleen) vankeudessa erilaisten kommunismia vastaan käytyjen sotien seurauksena. Osa heistä on vapautettu ja tämä leffa kertoo fiktiivisen tarinan mikä seuraus vankeusajan kokemuksilla ja aivopesulla voi olla.

Samalla nimellä on tehty sitten 2000-luvun puolella filmatisointi, josta en sitten osaa sanoa tämänkään vertaa. En edes tiedä onko se sidoksissa kylmään sotaan vai johonkin muuhun aikakauteen.

vlad.

Tadu kirjoitti:

Täytyykö pohjautua tositapahtumiin? Ehdotan tietenkin Kubrickin klassikkoa Dr. Strangelove Or How I Learned to Stop Worrying and Love the bomb.

Laajenna klikkaamalla

No tietty tositapahtumiin perustuvat kiinnostavat enemmän, mutta kyllähän muutkin menevät. Dr.Strangelove vaikutti imbdn perusteella sen verta mielenkiintoiselta, että pitääpä ottaa mahdollisimman pian katseluun. Tack!

Samoin kiitokset Vladille, täytyy vahdata tuo samalla kertaa.

EIpä siitä kauan ole kun sampio oli samalla asialla: Jatkoajan Leffakerho - Sivu 226 - Jatkoajan keskustelupalsta

Tuolta voit bongailla lisää suosituksia.

vlad kirjoitti:

Mantshurian kandidaatti (vuodelta 1962). En ole nähnyt kyseistä elokuvaa mutta olen lukenut siitä hyviä arvosteluja, joten leffa on omalla listallani nimikkeellä "hankittava kokoelmaan".

Leffa on fiktiivinen, joten totuuspohjaa sillä ei suuremmin ole - mitä nyt sen verran, että tuhansia amerikkalaisia sotilaita on virunut (ja kenties viruu edelleen) vankeudessa erilaisten kommunismia vastaan käytyjen sotien seurauksena. Osa heistä on vapautettu ja tämä leffa kertoo fiktiivisen tarinan mikä seuraus vankeusajan kokemuksilla ja aivopesulla voi olla.

Samalla nimellä on tehty sitten 2000-luvun puolella filmatisointi, josta en sitten osaa sanoa tämänkään vertaa. En edes tiedä onko se sidoksissa kylmään sotaan vai johonkin muuhun aikakauteen.

vlad.

Laajenna klikkaamalla

Denzel Washingtonin ja kumppaneiden tähdittämä uusintaversio kertoo Persianlahden sodan koettelumuksista, joten ei aivan Kylmä sota -genreen mene se. Sen sijaan tuo Korean sodan jälkitunnelmiin sijoittuva alkuperäisversio on mulle se ultimaattinen kylmä sota -leffa, vaikkakin maailmanpolitiikka on vain taustana tuolle leffan traagiselle tarinalle.

Kyseessä on yksi lempielokuviani, jonka paikoin äärimmäisen synkkyyden sekaan mahtuu ripaus huumoriakin. Monivivahteinen tarina on kuvattu hienosti, ja vähän sellainen vinksahtanut mutta erittäin kiehtova tunnelmahan siinä leffassa on. Pääosan Laurence Harveyn puunaamainen roolisuorituskin itse asiassa sopii leffaan oikein hyvin, vaikkakin huikeimman roolisuorituksen tekee Angela Lansbury. Mulle Lansbury oli ennen leffan näkemistä se herttainen rouva Murhasta tuli totta -sarjassa, mutta tuossa tekee kylmäävän roolin aivan toisesta äärilaidasta.

Huomenna kun on vaimosta vapaa päivä, niin voisi kyllä pitkästä aikaa pistää Mantsuurian pyörimään, kun kerran puhetta siitä tuli.

Leffateatterissa tuli nyt viimeinkin käytyä tuo Gravity katsomassa. Ennen elokuvaa tiesin siitä tasan kaksi asiaa: Sandra Bullock ja avaruus. Lisäksi olin kuullut, että 3D toimisi jotenkin normaalia paremmin.

En todellakaan pettynyt. Oli itse asiassa erittäin hyvä juttu, etten ollut käynyt imdb:stä tai muualta lukemassa arvioita. Elokuva onnistui yllättämään. Kaksi hienoa näyttelijäsuoritusta, visuaalista ilotulitusta ja ahdistavaa jännitystä. Itselleni aiheuttaa jotenkin aina lisäahdistusta sellaiset tilanteet, joissa happi on vähissä tai joku elokuvan hahmo jostain muusta syystä joutuu hengitystä pidättelemään. Miettikääpä muuten Gravity 4D:nä eli vähän lämpötilan vaihteluita mukaan! Moni on kritisoinut Gravityn suhteellisen yllätyksetöntä ja suoraviivaista juonta, mutta itse näen että tarina antaa yksinkertaisuudessaan tilaa nimenomaan visuaalisuudelle ja näyttelijäsuorituksille. Elokuva oli lisäksi täydellisen mittainen. Varmasti tulee hankittua, kunhan kauppoihin ilmestyy. 5/5 eli niin sanottu must see.

Eilen kävin katsomassa Wolf of Wall Streetin. Ennakkoon ei ollut kaikkialla ihan estottomasti hehkutettu, paitsi tietysti DiCaprion suoritusta. Ihan mielettömän paljon en aiheesta tiennyt, mutta nyt tiedän enemmän (vaikka tämä nyt monelta osin olikin hyvin fiktiivinen).

No oli miten oli, niin leffa iski kyllä täysillä. En ihan näin hervotonta osannut odottaa. Elokuvahan on pikimustaa komediaa monelta osin, tietysti draaman ohellakin. Mikään ihan ylettömän ryppyotsainen tekele ei tosiaan ja hyvä niin. Mehukkaat dialogit, sanalliset oivallukset ja toinen toistaan absurdimmat tilanteet pitivät otteessaan hypnoottisella tavalla ja ei sitä DiCapriota turhaan olla taas hehkutettu. Mies osaa ja eläytyy ja tämänkin elokuvan aikana kävi komiikasta pimeään raivoon ja uhoon lähes kaikki tilat läpi. Melkoisella intensiteetillä kyllä heittäydytty. On kyllä yksi nykyajan parhaista ja monipuolisimmista näyttelijöistä. Ei muu kaartikaan huono ollut, paljon huikeita sivuosia joista ehkä Matthew McConaughey iski hermoon parhaiten, aivan kipeän hyvä pienehköksi jäänyt sivurooli.

Kyllä se pappa Scorsese osaa yhä vaan. Kuvaukset, leikkaukset, musiikinkäyttö ja kaikki hommat kohdallaan. Elokuva on toki pitkä ja ehkä muutamassa kohdassa mietti, että olisiko sitä voinut hitusen lyhentää. Oli lopulta kuitenkin niin intensiivinen ja mukaansatempaava, että se on aika pieni nillityksen aihe. Pitkässä kestossa saadaan se muutos ryysyistä rikkauksiin perustavammin kerrottua. Jos hetkittäin nyt tylsyys iskikin, niin kehiin heitettiin seuraavassa tilanteessa niin vinksahtaneita juttuja, että se hetken väsymys laantui siihen.

Kova tapaus tämä. Tulee kisaamaan kyllä tämän vuoden lopussa omissa kirjoissani vuoden parhaasta elokuvasta ilman muuta.

Siitä on jo aikaa ties kuinka kauan kun viimeksi näin Brian De Palman Carrien mutta nyt tuli katsottua tämä mielenkiintoinen ja loistava teos uudelleen oikeastaan sen tähden, koska tässä aivan näinä aikoina sain luettua (uudelleen) Stephen Kingin hienoin pienoisromaanin Carrie.

En muistanutkaan kuinka hienolla tavalla De Palma sai puettua Kingin teoksen filmille, hänen onnistui tavoittaa alkuperäisteoksen mielipuolisuus ja tunnelma - erityisesti Carrien tuskallinen elämä ja hänen ahdistava ympäristönsä kotona, lisäksi Piper Laurie oli todella oivallinen valinta Carrien mielipuolisen ja tyrannimaisen äidin rooliin. Elokuvassa oli muitakin loistavia roolisuorituksia, vaikka rooleina niihin ei välttämättä saatu niin paljon puettua voimaa mitä alkuperäisteoksessa, kuten Travolta Billy Nolanina, mutta kaikkiaan heissä oli kirjan hengen tuntua.

Mutta tietenkin selkeällä tavalla kaikkien ylle nousee loistava ja herkkä Sissy Spacek Carriena. Vaikka häntä ei äärimmäisen laihana voi mieltää "taikinaksi" on hän kaikella muulla tavalla mitä erinomaisin valinta rooliin ja hänen onnistui tavoittaa todella hienolla tavalla Carrien henki. Hänestä kuvastui kaikella tapaa Carrien herkkyys ja arkuus ja täydellinen epävarmuus - aivan kuin King olisi katsellut Spacekia kirjoittaessaan Carriesta - mutta samalla elokuvan julmina päätöshetkinä Spacekin onnistui tehdä täydellinen muodonmuutos ja arasta ihmispolosta tuli mitä julmin kostaja. Tällöin hänen silmistä ja kehosta huokui julmuutta ja voimaa ja häntä katsoessa tuli lumoutunut ja samalla aavistuksenomaisesti kauhistunut tuntu. Loistelias suoritus kerta kaikkiaan!

De Palman versio ei etenkään lopussa noudattanut kirjan äärimmilleen vietyä tuhoamisvimmaa - kenties hyvä niin - mutta elokuvansa loppuun De Palma sai puettua hyvin voimakasta symboliikkaa kituvan ja kuolevan "jeesus-hahmon" myötä. Äidin ja tyttären julma kohtaaminen oli hyvin symbolinen ja voimallinen - verestä sinä olet tullut...

Ehdottomasti eräs parhaimmista King-filmatisoinneista - ei kahta sanaa. Teoksessa De Palma osoitti kykynsä ohjaajana ja teki todella loistavaa työtä. Leffan jälkeen mietin, että onko reilua katsoa Kimberly Peircen 2013 ohjaama tulkinta Kingin Carriesta, tai jos sen katson niin kenties on odotettava hetki jotta terävin muistijälki De Palman versiosta katoaa aivoistani.

vlad.

Katselinpa minäkin tässä ketjussa esille tuodun Valhalla Risingin tuossa äsken ja olihan se paikoin aivan mykistävän kaunis ja jopa unenomainen elokuva. Juuri tuo unenomaisuus ja paikoittainen staattisuus oli ehtaa Winding Refniä, mitä nähtiin Drivessa. Tämä oli vasta nyt toinen elokuva mieheltä ja olen vakuuttunut, että nimenomaan tuo visuaalisuus on miehen vahvuus. Kenties nuo seikat syö itse elokuvan syvällisyyttä, mene ja tiedä, mutta tässä tapauksessa tulkintaa jätettiin katsojalle mikä oli hyvä.

Kuten Drivessa, myös Valhalla Risingissa oli musiikkia käytetty hienosti ja tähän sopi tuollainen paikoin postrockmainen kolkko ja skandinaavishenkinen musiikki elektronisine vivahteineen paremmin kuin joku banaali ja geneerinen mahtipontinen ääniraita. Tämä elokuva kuitenkin oli "genrensä" elokuvaksi hyvin riisuttu ja minimalistinen.

Täytyy tsekata Winding Refnin muitakin elokuvia, kun nyt vauhtiin pääsi. Sen Driven voisi myös joskus katsella uusiksi.