Maailman paskin kirjan aloitus

Jeesus halvaantui takaruumiistaan kun se jäi farmari-Avensiksen töytäisemäksi hiekkatiellä. Isä meinasi lopettaa sen tiiliskivellä saman tien, mutta autoa ajanut sanoi ettei lasten nähden ainakaan pitäisi. Jeesus uikutti vähäsen. Ehkei siihen sattunut kovin pahasti, eikä halvaantunut kohta kuulemma tunne mitään.

Avensiksen taakse levitettiin paperisäkki, jonka päälle Jeesus nostettiin varovasti. Minä pääsin mukaan eläinlääkärille, mutta vain odotushuoneeseen. Jos olisin vetistelemättä niin ostettaisiin jäätelöt kotimatkalla. Avensis-mies sanoi että Nykypostissa oli ollut takapuolestaan halvaantunut koira jolle oli tehty kärryt takajalkojen paikalle, ja että sellaisen systeemin voisi kai Jeesuksellekin rakentaa. Isä neuvoi sitä mieluummin haistamaan pitkän vitun ja maksamaan Jeesuksen lopetuspiikin.

Herättyäni päätin kirjoittaa kaiken ylös. Tunsin olevani onnekas; muistin elävästi uneni jokaisen yksityiskohdan, ja nyt saattaisin koko hämmästyttävän saagan kaikkien muinaiskulttuurien maanviljelyksestä kiinnostuneiden ulottuville. Uskoin pääseväni kevyesti viiteensataan sivuun.

"Meikäläinen lähtee tästä kylille!" huusi Jeesus Nasaretilainen painellessaan Joosefin kyhäämän surkean savimajan seinästä läpi. "Vitun äpärä!" Joosef karjui perään, kännissä kuin käki. "Haista paska faija!" Jeesus kiljui murrosikäisen falsetillaan perään, hyppäsi aasin selkään ja ratsastaa topparoi menemään pitkin tienvartta. Jotkut vitun hipit heitteli tielle palmunlehtiä, Jeesus näytti niille sentteriä. "Tänään pistän kyllä Juudasta niin turpaan, niin turpaan!" Jeesus ajatteli viritetyn aasinsa selässä istuskellessaan. Taivaalta iski salama. Jeesus oli kuollut.

EDIT: Pisin kääpiö, mitä vittua me ollaan vedetty?

FASlapsi kirjoitti:

EDIT: Pisin kääpiö, mitä vittua me ollaan vedetty?

Laajenna klikkaamalla

Taitaa olla pastirol-päivä. Jeesus voitti kuoleman.

Saatana nyppi nenäkarvojaan. Hän puristi nenänsä littanaksi, hän näytti mateelta. Saatana mietti hetkosen: "On se saatana, että pitää pimeyden ruhtinaan roolissa nyppiä itse nenäkarvat". Saatana aivasti.

- Terveydeksi, kuului Saatanan takaa. Siellä oli Jeesus, joka ruiskautti hampaittensa välistä pitkän nuuskamällin helvetin lattialle. Mällisylki kiehahti, ja Saatanan kammioon levisi kitkerä tupakan tuoksu.

Jeesus oli pukeutunut pitkään valkoiseen viittaan ja käärinliinaan. Tällä tavalla oli Jeesus pukeutunut jo pienestä pojasta saakka. Koulussa häntä oli kiusattu, Jeesuksen psykiatri oli maininnut, että kiusaaminen johtuu kateudesta. Jeesuksen viimeiset kiusaukset olivat tapahtuneet Jerusalemin lukion ylimmällä luokalla. Vanhempainillassa oli Jeesuksen isä, Jumala, pannut topin kiusauksille. Pahin kiusaaja Juudas oli löytänyt itsensä hirrestä.

- Kuulepa Saatana. Otapa tuosta kipene palavattua lampaanlappaa. Saatana otti, ja pureskellessaan savulihaa hän mumisi hampaidensa välistä:

- Voi Jeesus että on hyvvää beef jerkyä.

Silloin Jeesus otti Samsung-läppärinsä, avasi Chromen ja kirjoitti Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ketjuun:

"Tänään yksi tuttu sanoi kuivalihasta: beef jerky. Onko tultu siihen, etteivät suomenkieliset ilmaisut kelpaa?"

Oi isä! Miksi sinä petit minut juuri tänä hetkenä? Miksi sinä et anna armosi käydä oikeudesta ja pelasta minua kuten olet pelastanut niin monta monituista muuta?

Oi isä! Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt kun näin minut hylkäät tänä hetkenä? Miksen minä ole sinulle yhtä rakas kuin on naapurin Matteus?

Oi isä! Jos haluat rangaista minua niin kerro edes syy miksi rankaiset minua äläkä vaivu tuhatvuotiseen hiljaisuuteen? Minä edelleen kysyn sinulta rakas isä, että mitä pahaa minä olen tehnyt kuin näin minua rankaiset?

bling!

Ja niin Maaria jumalan äiti ilmestyi hänen eteensä ja sanoi: Poikani Jeesus, ole sinä hiljaa äläkä pilkkaa isääsi! Etkö sinä perkele osaa edes kuolla hiljaa?

vlad.

Persikka-Petellä on vain yksi kaveri. Hänen nimensä on Puutarhuri. He ovat homoja. He tahtoisivat adoptoida lapsen, mutta eivät voi tehdä sitä Suomessa. Persikka-Pete ja Puutarhuri päättävät tilata lapsen Silkroadista, tuosta homojen Tarjoustalosta. Lapselle annetaan nimeksi Marko-Olio, mutta Itellan postipaketista löytyy toinenkin lapsi, joka kertoo nimekseen Kesä Puisto.

Koska vanhemmat olivat kansainvälisen anonyymin terroristinettikaupan kautta lapsia ostaneita homoja, niin lapsistakin tulee homoja. Ja lampaannussijoita. Siis pahoja ihmisiä. Täytettyään 18 vuotta Marko ja Kesä menevät moniavioiseen liittoon toistensa, pudasjärveläisen lampaan, C-kasettisoittimen ja Pecca-Eerik Auvisen kanssa. Koska avioliitto ei ole enää miehen ja naisen välinen liitto, ainoa sallittu tapa harrastaa seksiä on sitoa kahden miehen kivekset toisiinsa nippusitein, roikkua lihakoukku perseessä katosta pää alaspäin Anssi Kelan soidessa taustalla.

Milla hei sun täytyy muuttuu...

Olin vain penni lompakossasi, tuo joka oli nähnyt enemmän osoitteita kuin kartta, punainen ja kulahtanut.
"Ei sinussa ole kunniaa" mutisin, "sinussa ei ole..." mutisin uudestaan kuin pelkistettynä kaikuna, mutta kertaalleen hengitetty höyry kutisti keuhkojani.

Huulisynkkaa robottikoiran kanssa?
HUULISYNKKAA ROBOTTIKOIRAN KANSSA...
HUULISYNKKAA ROBOTTIKOIRAN KANSSA...
HUULISYNKKAA ROBOTTIKOIRAN KANSSA...

Ei minua sinun kaksinaamaisuutesi häirinnyt, samat kasvot ne oli minullakin. Ehkä turhauduin, en katkeroitunut. Duunipaikalla pomo puhui käsittämättömiä ja terapeutti nyyhki olkaani vasten. En minä ole hullu ja käsittelen sinua kuin "HARMAATA JA MUSTAA, HARMAATA JA MUSTAA"

Yöni kellarissa oli vasta alussa, ja nyt jo hiivin. Ja hiipivät ne, amiraali.

Hyvää huomenta, vaakkui ankka: - Miltä maistuu Fernet Branca?

Näin vanhan Wartburgini ikkunasta voikukan puskevan asfaltin läpi. Tämä oudoksutti minua suuresti, sillä olin ollut syntymästäni asti sokea. Autoradiosta kuuluu ylimääräinen uutislähetys: "Autoilijat huomio! Kolmostiellä Ikaalisista Tampereen suuntaan matkallaolijat, varokaa. Liikenteessä on auto, joka seilaa välillä vastaantulevien kaistalla." "Taasko", minä ajattelen. Kuinka sitä ihmiset kehtaavat vaarantaa liikenteen. Olen juuri matkalla Ikaalisiin, kylpylään. "Syntymälepakot ry" tarjoaa kylpylämatkan jäsenilleen. Kuulin yhdistyksen olemassaolosta pari vuotta takaperin. Ihmettelin, kun jäseninä oli pelkkiä naisia. No, mikäpäs sitä on ollessa ainoana miehenä syntymäsokeiden yhdistyksessä. Kylpylässä kävisi varmasti flaksi.

----------------------------------------------

Oli synkkä ja sateinen keski-iltapäivä. Yksityisetsivä Jörn Tötterström-Määttä oli juuri palkattu uuteen keissiin. Hänen tuli selvittää rikkaan perijättären, Jonna-Mesikämmen Ahlberg-Virtasen tutin katoamismysteeri. Tötterström-Määttä oli karaistu ammattilainen. Hänen kasvoillaan menevät juonteet olivat jokainen muisto menneisyydestä. Otsalle kohoava hiki oli merkkinä siitä, että hänen toimistonsa oli hissittömän kerrostalon viidennessä kerroksessa. Tötterström-Määttä oli neliraajahalvaantunut.

Olen orpo ja nimeni on Per...Per Vers ja olen Ruotsin kansalainen. Minut kasvatti aikoinaan Vatikaanissa kiltti pappi, joka on minulle kuin isä ja oikeastaan äitikin. Jo aivan pienestä pojasta asti Isä Cunnilingus piti meistä orvoista hyvää huolta. Meiltä ei koskaan mitään puuttunut.

Kaikki kuitenkin alkoi jo paljon aikaisemmin, ennen kuin minua oli edes olemassa..............................................

Tässä kirjassa tulemme käymään läpi dialoginomaisesti niin lapsiperheen, sinkkujen, kuin avioliitossa elävien elämää koskevia asioita. Olemme ottaneet lähestymistavaksemme neutraalin ja kiihkottoman asenteen, koska olemme oppineet, että puhumalla ymmärrämme toistemme mielipiteitä paremmin. Hyviä ja mielenkiintoisia lukuhetkiä!

TQoFE ja Sampio

Lounas-buffassa istuessamme Aki kertoi uskomatonta tarinaa eräästä Kajaanissa asuvasta yhteisestä tutustamme. Katsoin Jarin silmäinliikkeitä tarinaa kuunneltaessa. Sieltä se taas paistoi läpi, se pyhä viha joka näyttäytyy aina ennen Jarin vihantäyteisiä monologeja. En taaskaan erehtynyt.

"Kajaani! Ei jumalauta! Mikään ihme että siellä tapahtuu tuollaista. Kusinen kylä, soita ja mäntynärekköä silmän kantamattomiin. Saatana lähin sivistys 150 kilometrin päässä. Ja kajaanilaiset. Montako eri sukunimeä siellä jengillä on? Viisi! Vittu viisi! Pariskunnista kaukaisinta sukua toisilleen olevat ovat pikkuserkkuja. Kyllähän ne näyttävätkin oudoilta. Kai nyt kun samat geenit pyörivät ympyrää vuosisadasta toiseen. Lähettäkää sinne nyt tutkijoita paikalle. Sehän on saatana geenitutkijoiden aarreaitta! Kajjaani on paras, mie en täältä lähe. Puolisokin löytyi sukujuhlista! Jumalauta mikä paikka!"

Kajaani, serkunnussijoiden kaupunki, tuumin ja kastoin nigirini soijakastikkeeseen.

"Insinööri ja naistenkaataja Tapio "Kari" Tapio liukastui naapurin Rekun paskaan lehdenhakumatkallaan syksyisenä helmikuun iltana. Eikä aikaakaan kun naapurin 44v teinimummo, vittumaisella enoltaan perityllä narisevalla äänenmurroksessa olevalla viskibassollaan räkätti pihaltaan "Astuitko naapuri meidän Rekun ovelasti asetettuun miinaan??!!..."

…."EI HITSINPIMPULAT TÄSTÄ TUU HEVONVITUNVITTUAKAAN!!!!!" Kirosanat sinkoilivat Finlandiapalkitun kirjailija Kari "Tapio" Karin kellarissa kun Kari Kari yritti jo kolmatta päivää saada alulleen kustantajan vaatimaa jatko-osaa palkitulle esikoisteokselleen "Tapio "Kari" Tapio, insinööri ja naistenkaataja".

Oli lämmin, alkukesäinen aamu. Kaksi vanhaa, kokenutta kiekkomiestä kävelivät päättäväisen ryhdikkäästi vierekkäin Pasilan siltaa eteenpäin. Yhteisellä sopimuksella he olivat päättäneet ottaa haltuunsa pääkaupungin jääkiekkojoukkueet, jotka olivat esiintyneet häpeällisen surkeasti playoffeissa ja seilasivat nyt kaaoksessa, ilman valmentajia, jotka oli kaikki potkittu likaisesti ulos playoffien aikana vallinneessa kaaoksessa. Tähtipelaajat olivat rottien lailla hylänneet nämä kaksi uppoavaa laivaa, johtoportaissa vanhat homehtuneet dinosaurukset ja hiekkapöksyiset purjehtijat raivosivat voimattomina itselleen. Kannattajat olivat joukkueet hylänneet, jopa ne kaikkein raivoisimmat sämpylänjakajat ja brändifogelitsugelifjädärit olivat viskanneet Espanja-verkkarinsa ja punaiset kaulaliinansa surkeiden playoffien jälkeen hallien edustoille muodostuneihin rovioihin. Sponsorit olivat vetäytyneet ja siirtäneet rahahanansa valumaan SM-liigan finaaleissa kaunista ja hurmioitunutta peliä esittäneiden SaiPan ja HPK:n päälle. Yhdessä keväässä pääkaupunkiseudun jääkiekosta oli tullut yksi surkea vitsi, ja sitä vitsiä nämä kaksi legendaarisen kokenutta gladiaattoria olivat yhteisestä aloitteesta lähteneet korjaamaan. "Kellä muulla olisi tällaisen katastrofin korjaamiseen vaadittavaa munaa?" olivat herrat toisiltaan kyselleet, vaikka tiesivät vastauksen siinä missä kaikki muutkin: Ei vittu kellään.

Sillan ylitettyään nämä kaksi maailmalla marinoitua, ansioitunutta ja karismaattista kiekkomaailman vaikuttajaa katsahtivat vielä kerran toisiaan, nyökkäsivät, antoivat paksuilla kultakelloilla varustelluilla nyrkeillään fistpumpin toisilleen ja jatkoivat erikseen matkaansa määränpäihinsä. Tästä eteenpäin toveruus oli unohdettu, ja kaikki keinot olivat sallittuja. Tämä tulisi olemaan sotaa, tämä tulisi olemaan rakkautta, tämä tulisi olemaan JÄÄKIEKKOA!

Toinen lähti Veturitietä pohjoiseen, toinen etelään, toinen Hartwall Areenaa ja toinen Helsingin jäähallia kohden. Adrenaliiniarvot huipussaan, leuat uhmakkaasti pystyssä he potkaisivat hallien ovet auki, ja karjaisivat heti sisään astuttuaan:

- VITTU MÄ TUUN KOULUTTAA TEITÄ!
- IF YOU CANT STAND THE HEAT, GET THE FUCK OUT OF THE KITCHEN!

Alpo Suhonen ja Sakari Pietilä olivat tulleet jäädäkseen!

Tai niin he luulivat. Alpo kuitenkin kuoli kesällä sydänkohtaukseen, ja Sakari sai potkut ensimmäisen harjoituspelin ensimmäisen pelikatkon aikana.

Bruce Wayne istui takan edessä siemaillen viskiä. Ikkunan takana Gotham City sykki elämää. Puhelin soi. Poliisipäällikkö puhui nopeasti:

-Nyt on paha paikka, nyt tarvitaan Batmania! Gothamin Työväen Säästöpankin konttoria ryöstetään juuri ja pankinjohtaja Ulf Sundqvist on tapettu. Tule Batman, tule!

Bruce Wayne pyyhkäisi kosteita silmäkulmiaan ennen vastaustaan

-Robin.....ei, en pysty puhumaan tästä nyt

-Hyvä luoja, onko Robin menehtynyt? haukahti poliisipäällikkö Sisu, kuuluisa univormuun pukeutunut koira.

-Ei Robin ole kuollut, on tapahtunut paljon pahempaa, nyyhkytti Bruce Wayne ja käänsi radion kanavanvalitsimen Yle Puheelle, jossa psykologi Aino Haara-Kuiva kertoi raiskauksista. Bruce toivoi vilpittömästi olevansa raiskaus. Mutta hänen osansa oli olla ihminen.

-Jumalani, ei kai Robin ole paljastunut homoksi!! Komisario Sisun äänessä oli alastonta, avointa pelkoa.

-Ei, on olemassa jotain vieläkin pahempaa. Mikään ei ole ennallaan.

-Bruce, olemme tunteneet toisemme 30 vuotta, jakaneet ilot ja surut. Lisäksi olemme rakastelleet 17 kertaa. Minulle voit kertoa. Aivan kaiken! Sisun ääneen oli hiipinyt maskuliinista lämpöä.

-Ota kunnon istuma-asento, unohda Gothamin Työväen Säästöpankki hetkeksi. Varapääjohtaja Kalevi Sorsa osaa hommansa. Robin....en tiedä miten tämän sanoisin....Robin on lähtenyt musiikkibisnekseen

-Voi luoja, onko hän basisti?

-Ei, Robin on laulaja. Hän on muuttanut Turkuun ja Maki Kolehmainen tekee hänelle biisejä

-Ymmärrän. Ymmärrän ystäväni, sanoi komisario Sisu ja laski puhelimen luurin.

Puhelun loputtua Bruce Wayne valeli itsensä bensiinillä ja heittäytyi takkaan. Mutta Batmanin tarina ei ollut vielä lopussa. Vaikka Robinin aika olikin päättynyt häpeällisesti. Verhojen takaa penis kädessään tilannetta seurannut hovimestari Alfred tajusi, että on hänen vuoronsa kantaa soihtua. Nyt täytyy lopettaa itsetyydytys ja siirtyä elämässä eteenpäin. Sinä yönä Gotham Cityssä alkoi uusi aika. Batman syntyi uudestaan tuhkasta 78-vuotiaan sydänvikaisen ja reumaa sairastavan entisen hovimestarin hahmossa. Tämä kertomus kertoo noista ajoista. Öistä, jolloin armoa ei pyydetty eikä annettu.

Olohuoneen keskellä seisoi jalusta, johon oli kiinnitetty kamera. Kamera oli suunnattu seinän vieressä olevaan korkeaan pyöreään pöytään. Pöydän takana seisoi puvuntakkiin sonnustautunut kalpeakasvoinen ja hintelä mies. Hän aloitti.

- Hello my fellow youtubers. It's me, pUnderscoreBush again, with another beer review.
Hän osoitti kädessään pitelemäänsä puolen litran oluttuoppia, ja jatkoi
- This time, I got a Finnish low alcohol lager. You know, I've been trying to promote the idea of low alc beers, years and years, and now finally my work is paying off. Let's try this one.
- Good head retention, very mild scene of hops, but there they are. I'll take a sip of this.
Hän nosti lasin huulilleen ja joi ahnaan kulauksen. Röyhtäys.
- You know, this is actually a very nice beer, with abv of 3.5 percent, believe it or not. But now I really got to run. I'm already late for work.

Hän tarkisti hellan, kahvinkeittimen ja sammutti huolellisesti valot joka huoneesta. Nyt oli todellakin kiire.

Hississä hän päästi vielä yhden happaman röyhtäyksen kerratessaan mielessään terveellisen aamupalansa menyyn: Täysjyväleipää, vähärasvaista juustoa, kupillinen mustaa kahvia ja tuopillinen omaa virtsaa. Päivä oli lähtenyt hienosti käyntiin.

Siinä he seisoivat ja katsoivat minua hymyillen: hyvä ystäväni Tom Hanks, hyvä ystäväni Kate Winslet, hyvä ystäväni Clark Gable, hyvä ystäväni Alec Guinness, hyvä ystäväni George Clooney, hyvä ystäväni Phil Collins, hyvä ystäväni Jennifer Connelly, hyvä ystäväni Sean Connery, hyvä ystäväni Gary Cooper, hyvä ystäväni Francis Ford Coppola, hyvä ystäväni Sofia Coppola, hyvä ystäväni Sam Coslow, hyvä ystäväni Costa-Gavras, hyvä ystäväni Jacques-Yves Cousteau, hyvä ystäväni Broderick Crawford, hyvä ystäväni Donald Crisp, hyvä ystäväni Bing Crosby, hyvä ystäväni Christopher Cross, hyvä ystäväni Cameron Crowe, hyvä ystäväni Russell Crowe, hyvä ystäväni Penélope Cruz, hyvä ystäväni Hal David, hyvä ystäväni Geena Davis, hyvä ystäväni Daniel Day-Lewis, hyvä ystäväni Robert De Niro, hyvä ystäväni Benicio Del Toro, hyvä ystäväni Michael Douglas, hyvä ystäväni Richard Dreyfuss, hyvä ystäväni Al Dubin, hyvä ystäväni Patty Duke, hyvä ystäväni Burt Bacharach, hyvä ystäväni Fay Bainter, hyvä ystäväni Christian Bale, hyvä ystäväni Martin Balsam, hyvä ystäväni Javier Bardem, hyvä ystäväni John Barry, hyvä ystäväni Ethel Barrymore, hyvä ystäväni Lionel Barrymore, hyvä ystäväni James Basevi, hyvä ystäväni Kim Basinger, hyvä ystäväni Anne Baxter, hyvä ystäväni Warner Baxter, hyvä ystäväni Wallace Beery, hyvä ystäväni Ed Begley, hyvä ystäväni Roberto Benigni, hyvä ystäväni Alan Bergman, hyvä ystäväni Ingrid Bergman, hyvä ystäväni Marilyn Bergman, hyvä ystäväni Marilyn Monroe, hyvä ystäväni Irving Berlin, hyvä ystäväni Elmer Bernstein, hyvä ystäväni Juliette Binoche, hyvä ystäväni Joseph F. Biroc, hyvä ystäväni Pierre Bismuth, hyvä ystäväni Don Black, hyvä ystäväni Cate Blanchett, hyvä ystäväni Humphrey Bogart, hyvä ystäväni Margaret Booth, hyvä ystäväni Ernest Borgnine, hyvä ystäväni Muriel Box, hyvä ystäväni Adrien Brody, hyvä ystäväni Mel Brooks, hyvä ystäväni Richard Brooks, hyvä ystäväni Nicolas Cage, hyvä ystäväni James Cagney, hyvä ystäväni Irene Cara, hyvä ystäväni Charles Chaplin, hyvä ystäväni Paddy Chayefsky, hyvä ystäväni Samuli Edelmann sekä Jari Porttila. Tunsin heidät kaikki jo vuosien takaa, ja ah, kuinka silminnähden onnellisia he kaikki olivatkaan nähdessään minut jälleen!

Kuinka rakastinkaan Cannesia!

Ikävänkantaja: Toihan oli Rita Tainolan lehtijutusta kopsattu suoraan.

Taivaassa oli tosi tylsä päivä. Niinpä Jumala päätti räjäyttää Maa-nimisen planeetan tuusannuuskaksi.

-Kuolkaa vitun paskat!, huusi Jumala ja painoi punaista nappia.

Elettiin niitä vuosia kun sormi tärisi ajan liipaisimella. Niinpä aika ampui vahingonlaukauksen. Fritz sanoi vaimolleen:

- Haju on peräisin lammastaljatehtaalta.

Kuitenkin Steffi epäili. "Ei tuo haju voi tulla lammastaljatehtaalta", hän ajatteli.

Steffi ajatteli, aika kului. Heidän yhteinen koiransa, Rommel-niminen rottweiler sattui kuolemaan niinä päivinä. Oliko koiran kuolon syy sitten kapi eli luoti? Emme tiedä. Steffi hautasi koiran Fritzin takapihalle.

- Ei tämä haju voi olla lammastaljatehtaalta.

Niinpä. Haju oli peräisin tehtaalta, joka ei sietänyt päivänvaloa. Synkkänä ja myrskyisenä yönä oli tehdas paljastunut.

- Minä tulen asettamaan kasan dollareita eteesi, jos kerrot saaresi salaisuuden.

Fritz vain ei halunnut sulkea peräsuoltaan. Sotilasvirkamies Göran vain oli liian sinisilmäinen.

-Hei, uidaanko kilpaa, huudahti Pasi

-Tottakai, vastasi Pauli.

Pian Pasilla ja Paulilla oli käynnissä ankara uimakilpailu. He olivat identtisiä kaksosia. Sen lisäksi he olivat siittiöitä ja liittyivät osaksi laumaa, joka lähti Ismo Heikkisen kiveksistä kohti Hennariikka Martikaisen emätintä.

Oli päivä, kuin mikä tahansa muukin päivä. Eikä sinänsä tietysti mitään erikoista tuossa, kunhan nyt sattui olemaan.

Paul-Eerik Hemppokujanen tutkaili kuitenkin kiihtyneessä mielentilassa kalenteriaan.

-Ei perseen perse. Ei helevetin helevetti. Tuassiisa se on tulossa.

Ja niinhän se oli, maaliskuun toinen maanantai, kuten siihenkin mennessä joka vuosi. Niin kauan kuin Paul-Eerik oli osannut päivyriä lukea, oli tuo päivä ollut hänen tietoisuudessaan.

Huomenna olisi se päivä, jota Petri oli haikeana pitkään odottanut. Linnut laulavat jo ulkona, terassit aukeavat ja Petrillä on vapaata pitkälle loppukevääseen, mutta velvollisuudet kutsuvat. Mielellään hän ei sitä tekisi, mutta Petri oli periaatteen mies ja aikataulusta hän ei lipsuisi. Petri huokaisi: "voi vittu kun en jaksaisi siivota!"

Kevätsiivous oli yksi Petrin vuosittaisista rutiineista, jonka hän suoritti aina samana päivänä, huhtikuun kahdeksantena. Ikkunat piti pestä, lattiat kuurata, vaatteet viikata, seinät maalata, matot tampata ja hitto, verhotkin pitäisi varmaan käyttää pesukoneessa. Siinä oli miehelle työn sarkaa kerrakseen! Petri oli yksinäinen ja nämä pienet rutiinit toivat hänen elämälleen tarkoituksen. Pölyn hiljainen leijailu olohuoneessa rauhoitti Petrin mieltä. "Ehkä palkitsen itseni sitten illalla parilla oluella", Petri ajatteli ja hymyili itsekseen ajatukselle jääkylmästä tölkistä Lapparia. "Ei sitä kuitenkaan ihan joka päivä niin paljoa tule ahkeroitua!"

***

Petrin kevätsiivous on ratkiriemukas tarina arjen pienistä asioista, jotka muodostavat yhdessä vakaan kokonaisuuden ihmisen elämässä. Laajalti kehuttu elämänmakuinen kertomus herättää tunteita vauvasta vaariin, eikä varmasti jätä ketään kylmäksi.

"Siis ei vittu mitä paskaa" - Reijo, City-lehti

"Saa tästä muutamat sätkät käärittyä" - Repe, Hakaniemi

"Täähän oli paskempi kun mun pokkarit!" - Juha Vuorinen

"Semir luki tätä pari sivua ja yhtäkkiä se vaan pimahti! En mä tajua mikä sille tuli." - Tomek Valtonen

"Ämmmgffffhhffhfhf" - Timo TA Mikkonen

Minä katselen nyt vähän aikaa varpaanvälejäni, ja odotan että näenkö taas Jimi Hendrixin.

Minun nimeni on Outo Tuomas, ja olen töissä läheisellä grillillä, joka sijaitsee lähellä sitä kaupunginosaa missä minä asun. Siellä minä teen maailman parhaita hampurilaisia ja joskus myös ranskanperunoita. Kaikki asiakkaat ja työtoverit rakastavat minua, jopa vuoropäällikkö Trixie, joka on viisas ja hyvin suomea puhuva kultainen noutaja.Hän sanoo usein, että rakastaa minua ja minun outoja varpaanvälejäni.

Kerran asiakkakseeni saapui mies joka oli oikeasti ihmissusi. Hän muutti asumaan ihan tietämättäni sänkyni alle. Mutta tästä kerron myöhemmin.