Pelitapakeskustelu

Otappa mukaan tilastoihin jos jaksat että tuleeko syötöt rystyllä vai kämmenellä. Rysty-syötöthän kertovat pääasiassa siitä että pelitapa (viisikon etäisyys, avoimet syöttöpaikat jne) ei ole kunnossa. Tietysti jossain tilanteissa ne ovat hyviä ja niitä kannattaa käyttää mutta pääasiassa kämmenen puolelta pitäisi pystyä syöttämään.

muti kirjoitti:

Otappa mukaan tilastoihin jos jaksat että tuleeko syötöt rystyllä vai kämmenellä. Rysty-syötöthän kertovat pääasiassa siitä että pelitapa (viisikon etäisyys, avoimet syöttöpaikat jne) ei ole kunnossa. Tietysti jossain tilanteissa ne ovat hyviä ja niitä kannattaa käyttää mutta pääasiassa kämmenen puolelta pitäisi pystyä syöttämään.

Laajenna klikkaamalla

Mielenkiintoinen ehdotus. Olisihan se hauska nähdä tuleeko näissä eroa. Eli olisiko vaikka KalPalla enemmän kämmenen puolelta annettuja syöttöjä kuin Ilveksellä. Tosin vaivaa toi lisäisi ja sitä ei kyllä tarvitsisi. Eilenkin piti paljon pysäytellä ja kelailla matsia, että nää asiat selvisi.

Fordél kirjoitti:

Mielenkiintoinen ehdotus. Olisihan se hauska nähdä tuleeko näissä eroa. Eli olisiko vaikka KalPalla enemmän kämmenen puolelta annettuja syöttöjä kuin Ilveksellä. Tosin vaivaa toi lisäisi ja sitä ei kyllä tarvitsisi. Eilenkin piti paljon pysäytellä ja kelailla matsia, että nää asiat selvisi.

Laajenna klikkaamalla

Ensinmäinen erä

Ilves:
Rysty: 4
Kämmen: 27
suhde 1:6.75

Kalpa:
Rysty: 16
Kämmen: 96
suhde 1:6

Mukaan en laskenut heittoja päätyyn tai laitaan. Vaan syötöt suoraan lapaan, oli se sitten biljardisyöttö laidan kautta tai vain ihan suoraan. Eli epäonnistunutta syöttöä ei lasketa. Jollain toisella tapaa saisi varmaan ihan erilaiset lukemat

Sellainen huomio että Ilveksen luvut näyttävät kauniilta, se ei kerro siitä että rystyllä ei syötettäisi vaan siitä että ne eivät onnistu. Enemmänkin varmaan kertoisi rystysyötö/onnistuneet rystysyötöt ja samat kämmensyötöille. Muutenkin kun katsoo kuinka paljon on puhtaita onnistuneita syöttöjä, niin siinä on helkutin iso ero. 31 vs 112 melkein 1:4 ero.

Tämän päivän Satakunnan Kansassa oli lyhyehkö juttu Tapparan ja HV71:n European Trophy-ottelusta ja valmentaja Jukka Rautakorpi oli antanut kommentteja.

Linkki SK:n nettisivujen juttuun.

Mielenkiintoista oli se, että lehden paperiversion lyhyempi juttu poikkesi aika paljon tuosta verkkoversiosta. Paperilehdessä Rautakorpi kommentoi, että Ruotsissa ei pelata niin tiukkaa pelikirjajääkiekkoa kuin Suomessa ja Tappara pyrkii itse hieman irti pelikirjan kahleista ja pelaamaan suomalaisen pelikirjajääkiekon ja ruotsalaisen jääkiekon välimuotoa.

Eikö Ruotsia ole pidetty pelikirjajääkiekon mallimaana? Eikö pelikirja olekaan autuaaksi tekevä asia? Rautakorpi korostaa sekä paperilehden että verkkoversion jutussa reagoinnin merkitystä.

Isorumailkeä kirjoitti:

Rautakorpi korostaa sekä paperilehden että verkkoversion jutussa reagoinnin merkitystä.

Laajenna klikkaamalla

Reagointihan on avainasemassa aina, pelikirjaa tai ei.. mutta tässä on se juttu, että reagointi on taitoa ja mitä enemmän luottaa reagointeihin, sen taitavampia pelaajia pitää olla käytössä. Huonompiakin voi opettaa reagoimaan pelikirjan kaavoilla, joka siten tasoittaa tätä reagointitaitoeroa niitten puukätisempien hyväksi.

Huomenna kannattaa (jos pysyy) katsoa Tapparan ja FBKn peli ihan pelikirjamielessä.

Isorumailkeä kirjoitti:

Eikö Ruotsia ole pidetty pelikirjajääkiekon mallimaana? Eikö pelikirja olekaan autuaaksi tekevä asia? Rautakorpi korostaa sekä paperilehden että verkkoversion jutussa reagoinnin merkitystä.

Laajenna klikkaamalla

Jaaha, taas mennään. Lueskelin tuossa päivällä NFL:n power rankingia ja toimittaja Don Banksin heitto liittyen Twitterin rooliin nykypäivän palautekanavana toi jostain syystä tämä ketjun mieleen: "No, the sky's not blue, you idiot sportswriter. Not at night. Or sunset.".

Joku voisi sanoa, että "Spot on!".

Maajoukkuekoutsi ja meidän peli apostoli Lauri ottaa kantaa ja lähettää sekä Conducting Analystille että halkopinon taakse terkkuja paskanhajuisia terveisiä:

Meillä on vähän samat ongelmat kuin koko suomalaisessa jääkiekossa. Tämä kiekkokontrollipaska. Tämä hömppä, mitä kaikki toimittajatkin nykyään kirjoittaa. Kaikki osaavat viivelähdön ja kaikki osaavat trapin, mutta sellainen ahkeran miehen pelaaminen: tilan voittaminen eteenpäin, paineistaminen, taklausten loppuun vieminen ja ahtaista väleistä maalille änkeäminen. Raaka duunari- ja luistelutyö.

Laajenna klikkaamalla

msg kirjoitti:

Maajoukkuekoutsi ja meidän peli apostoli Lauri ottaa kantaa ja lähettää sekä Conducting Analystille että halkopinon taakse terkkuja paskanhajuisia terveisiä:

Laajenna klikkaamalla

Niin mikä tossa on se kannanotto ja terveiset?

FIN vs. CZE -EHT-ottelu

Suomen organisoidut hyökkäykset organ. puolustusta vastaan ja niiden seuraukset erä kerrallaan
Hyökkäykset: 9+6+9 joista huonolaatuisia 4+4+3
Maalitilanteet: 3+1+2, joista maaleja 0+0+1
Saatiin aikaan hyök. pään aloituksia: 2+0+0
Pitkiä hyökkäyksiä: 0+0+0
Aiheutettuja jäähyjä: 0+0+0

Suomi ei hyökännyt sooloillen organisoitua puolustusta vastaan kertaakaan.

*****

Suomen organisoidut rintamahyökkäykset heikosti organisoitua puolustusta vastaan erä kerrallaan
Hyökkäykset: 2+4+4, joista huonoja yrityksiä 2+1+3
Maalintekotilanteet:, 0+7+0, joista maaleja 0+1+0
Pitkiä hyökkäyksiä: 0+2+0
Saatiin aikaan aloitus: 0+1+0

Suomen 1-2 miehen puskeminen heikkoon puolustukseen.
Hyökkäykset: 4+5+6, joista huonoja yrityksiä 0+1+1 ja pitkiä hyökkäyksiä 0+0+2
Maalintekotilanteita: 1+2+4, ei maaleja.
Saatiin aloituksia: 1+1+2
Pakotettiin vastustaja ottamaan jäähyjä: 0+0+1

Kiekonriistoja hyökkäyspäässä tai keskialueella
Riistoja: 7+7+2, joista huonoja 0+2+0
Maalipaikkoja: 1+3+2, ei maaleja.
Aiheutettiin jäähyjä: 2+1+0

Hyökkäyspään aloituksia
Aloituksia: 6+2+2
Maalintekopaikkoja: 5+0+0, ei maaleja
Pitkiä hyökkäyksiä: 1+0+0

Ylivoimaa pelattiin 8 minuuttia, alivoimaa 3 minuuttia, tasavajaalla 2 minuuttia. Yksi alivoimamaali, ei ylivoimamaaleja.

Johtopäätöksiä ja muita huomioita

Suomen alku ja ekan erän loppu oli huono. 3. erä oli vaikeaa. Mielestäni Suomi loi kiitettävän määrän maalipaikkoja, mutta vastaavasti huonoja hyökkäyksiä oli paljon, sekä roiskaisuja pois omalta alueelta oli huomattavan paljon.

Vaikka Suomi oli kahdesta joukkueesta selvästi parempi, minun mielestäni Suomi ei ollut hyvä pelaamaan joukkueena hyökkäyksiä, mikä näkyy mm. melko suurissa sooloilumäärissä ja viisikkohyökkäysten mokailumäärissä. Mokailumääriä tarkastellessa on muistettava, että vastassa oli kahden erän verran umpipaska Tshekki, joten suuret mokailumäärät olivat ns. Suomen vika.

Suomi oli erittäin hyvä riistämään kiekkoa häröileviltä tshekeiltä keskialueella ja Tshekin päässä kenttää.

Tästä voidaan päätellä, että Suomi pelasi materiaalinsa edellyttämää riskitöntä ja yksinkertaista kamppailukiekkoa, ja hienot, monimutkaiset kuviot hyökkäyspäässä jätettiin ylivoimalle. Omassa päässä ei otettu yhtään riskejä, vaan kiekkoa todellakin purettiin rauhassa roiskimalla keskialueelle paljon enemmän kuin esim. Karjalaturnauksessa, ja vain varmoissa tilanteissa otettiin hiiiidas tuumaustaukolähtö. Näin perstuntumalta voisin sanoa, että tämä oli strategiana myös Ruotsia ja Venäjää vastaan.

Ainoa peli, jonka Suomi selkeästi voitti, ei nyt sitten kovin kummoista dominointia ollutkaan tilastojen valossa. Aika kummaa...

Edit. Maalinteko-ongelmaa ei ollut, siitä kielii 3 tehtyä maalia, mutta vastaavasti merkkasin tilastoihini 4 mokattua huippupaikkaa, mikä on paljon.

Lukuja voi vertailla näihin FIN vs. SWE -Karjala-turnausottelun tilastoihini.

Yksi EHT-turnaus on takana ja pelitapa-asioita käsitteli Bluesin valmentaja Lauri Marjamäki ansiokkaasti kisastudiossa. Yhden otteluketjussa käydyn keskustelun perusteella ajattelin taas kerran selitellä tekemiäni HVP-tilastoja. Ne teen kerta katsomalla, en palaa enää videoiden tutkimiseen, mikä on aikaa vievää, tarkempaa pelin tutkimista. HVP-lähdöt ovat ns. tilaa tekeviä kiekkokontrollihyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä. Ne kertovat pelistä vain pienen osan. Peli kokonaisuudessaan on paljon muuta kuin HVP-lähtöjä. Tilastoitavaa pelistä riittää, jos siihen on halua ja, jos pystyy nopeasta pelistä löytämään yksityiskohtia, mitä esim. HVP-hyökkäyksiinlähdöt ovat. Hienoa, kun Fordél ja Keltainen Jaffa ovat aloittaneet pelin tilastoinnin, toivottavasti muitakin tulee seuraamaan heidän esimerkkiään.

Omalta puolustusalueelta lähtevät kaikki jääkiekkojoukkueet eniten tilaa voittavilla, nopeilla ja puolinopeilla hyökkäyksiinlähdöillä eli ns. nopean pystysuunnan hyökkäyksillä. Näin on myös Jukka Jalosen Meidän Pelissä, missä tilaa voittavien hyökkäyksiinlähtöjen lisäksi aina, kun on järkevää, rytmitetään hyökkäyksiä HVP-lähdöillä. Olen aina silloin tällöin tilastoinut pelin kaikki omalta puolustusalueelta lähteneet hyökkäyksiinlähdöt. Viimeksi tein näin EHT-turnausottelusta Suomi-Ruotsi 10.11.2012. Suomi lähti 1. erässä hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta yhteensä 47 kertaa: nopeasti 17, puolinopeasti (pakki-pakki) 9, hitaasti (H=pakki-pakki-pakki..) 5, viiveellä (V=maalin taakse seisahtuen) 6 ja palauttamalla kiekko syöttämällä tai taaksepäin luistelemalla (P) 10 kertaa. Tilaa voittavien ja tilaa tekevien hyökkäysten suhde oli tuossa erässä 26:21. Kun pelataan pelkkää nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa, niin tilaa voittavia hyökkäyksiinlähtöjä/erä olen tilastoinut 60:n määriä ja tilaa tekeviä HVP-lähtöjä vain muutaman.

Fordél kirjoitti:

Niin mikä tossa on se kannanotto ja terveiset?

Laajenna klikkaamalla

Pointti taisi olla se, että Marjamäki sanoi kakka.

Tarinankertoja kirjoitti:

Reagointihan on avainasemassa aina, pelikirjaa tai ei.. mutta tässä on se juttu, että reagointi on taitoa ja mitä enemmän luottaa reagointeihin, sen taitavampia pelaajia pitää olla käytössä. Huonompiakin voi opettaa reagoimaan pelikirjan kaavoilla, joka siten tasoittaa tätä reagointitaitoeroa niitten puukätisempien hyväksi...

Laajenna klikkaamalla

Reagoinnissa on kysymys tilanteen oikeasta tunnistamisesta, koska pelataan nopeasti ja koska hitaasti. Taidon merkitys näissä tilanteissa on marginaalinen, koska tilanteen oikealla tunnistuksella taitoa ei tarvita. Ongelmaksi muodostuu pelaajien heikko tilanteen tunnistamiskyky eli pelikäsitys. Porista löytyy hyvä esimerkki pari puolustuksesta. Ässät on muokannut pelitapaansa kiekollisempaan suuntaa ja Ville Uusitalo on ollut tällä kaudella tästä syystä ongelmissa pelin avaamisen kanssa, hänen on vaikea tunnistaa tilanteita. Jani Honkanen on taas hidas ja kankea, mutta tekee yleensä oikeita ratkaisuja pelin rytmittämisen kannalta.

TosiFani kirjoitti:

Reagoinnissa on kysymys tilanteen oikeasta tunnistamisesta, koska pelataan nopeasti ja koska hitaasti. Taidon merkitys näissä tilanteissa on marginaalinen, koska tilanteen oikealla tunnistuksella taitoa ei tarvita. Ongelmaksi muodostuu pelaajien heikko tilanteen tunnistamiskyky eli pelikäsitys.

Laajenna klikkaamalla

Itse lasken pelisilmän/käsityksen nimenomaan taidoksi. Poikkeukselliset pelaajat ovat nimenomaan tällä erottuvia. Heillä puutteellinen mailatekniikka tai luistelu eivät estä pelaamista korkealla tasolla, sillä heidän reagointinsa on selkäytimellisesti aina ”oikein”. Jos sitten ei ole mailatekniikka tai luistelu kunnossa ei nouse ”malkiniksi” mutta voi pelata korkealla tasolla ”jma:na”.

Tilanteisiin reagoimista siis opetetaan, koska se on sen pelitavan avain. Että reagoidaan aina samalla tavalla samoihin tilanteisiin. Huonommallakin pelikäsityksellä varustettu pelaaja oppii näin reagoimaan ”oikein” ja toteuttamaan pelitapaa. Hyvällä pelisilmällä varustettu pelaaja osaa sitten tämän lisäksi tehdä jotain poikkeavaa ja oivaltavaa, ja se erottuu heti parempana pelaajana.

Eli siis reagointipelinosalta joukkue, jossa on paljon tätä taitoa (pelisilmää), ei tarvitse niin orjallisesti opetettua pelitapaa, koska pelaajat reagoivat luontaisesti ”oikein”.

Yleensä nämä hyvällä pelikäsityksellä varustetut pelaajat ovat toki teknisestikin taitavimmasta päästä, koska ovat paljon peliaikaa saaneet ja entisestään kehittyneet.

Siksi Venäjäkin jyräsi heikommin opetetulla/omaksutulla pelitavalla yksilötaitojensa varassa, sekä reagointitaidon (pelikäsityksen) että teknisen taidon ollessa niin korkealla tasolla…

TosiFani kirjoitti:

Ville Uusitalo on ollut tällä kaudella tästä syystä ongelmissa pelin avaamisen kanssa, hänen on vaikea tunnistaa tilanteita. Jani Honkanen on taas hidas ja kankea, mutta tekee yleensä oikeita ratkaisuja pelin rytmittämisen kannalta.

Laajenna klikkaamalla

Jotenka Villelle pitää pitää enemmän ”videosulkeisia” ja harjoitusta reagoinnin osalta. Reagoida pitää osata pelikirjan sivulta, jotta se viisikon peli toimii. ”väärin” reagointi johtaa sitten koko viisikon pelin yskimiseen (ellei sitten tosiaan ole kaikki niin hyvän pelikäsityksen omaavia pelaajia, että ”oikeat” ratkaisut tulee luonnostaan)

Tarkkuutta käsitteiden käyttöön!

Isorumailkeä kirjoitti:

Tämän päivän Satakunnan Kansassa oli lyhyehkö juttu Tapparan ja HV71:n European Trophy-ottelusta ja valmentaja Jukka Rautakorpi oli antanut kommentteja.

Linkki SK:n nettisivujen juttuun.

Mielenkiintoista oli se, että lehden paperiversion lyhyempi juttu poikkesi aika paljon tuosta verkkoversiosta. Paperilehdessä Rautakorpi kommentoi, että Ruotsissa ei pelata niin tiukkaa pelikirjajääkiekkoa kuin Suomessa ja Tappara pyrkii itse hieman irti pelikirjan kahleista ja pelaamaan suomalaisen pelikirjajääkiekon ja ruotsalaisen jääkiekon välimuotoa.

Eikö Ruotsia ole pidetty pelikirjajääkiekon mallimaana? Eikö pelikirja olekaan autuaaksi tekevä asia? Rautakorpi korostaa sekä paperilehden että verkkoversion jutussa reagoinnin merkitystä.

Laajenna klikkaamalla

En ole nähnyt kyseisen jutun paperiversiota. Mutta nyt on oltava käsitteiden kanssa tarkka ja täsmällinen.

"Pelikirja" sisältää "reagoimisen", tietysti.
Sen sijaan "pelitapaa" voi pitää jossain mielessä sellaisen kategorian käsitteenä, että se kommunikoi (jopa dialektisesti) samalla tasolla "reagoinnin" kanssa.

Johtava

Laitetaas tännekin ketjuun eiliset haivannot ja tilastoinnit ottelusta Lukko - Kärpät. Tilastoin taas tästäkin matsista 5vs5 -pelissä syöttöketjut. Syöttöketjut menivät harhasyöttöjen (0-syöttö) ja lyhyiden syöttöketjujen (1- ja 2-3 -syöttöä omille) osalta oikastaan tasan ilman mitään merkittävää eroa:

Lukko
0 syöttö 12
1 syöttö 36
2-3 syöttöä 44

Kärpät
0 syöttö 14
1 syöttö 34
2-3 syöttöä 43

Oikeastaan ainoa ero oli noissa 1 syötön "ketjuissa". Lukko pelasi niitä paljon omassa päässä ja keskialueella kun yhdellä syötöllä pelattiin kiekko omista vastustajan hyökkäysalueelle. Se ainoa syöttö oli joko pakin syöttö hyökkääjälle, joka kuljetti keskialueen yli aina hyökkäysalueelle asti tai veti kiekon päätyyn. Toinen vaihtoehto oli se, että hyökkääjä haki kiekon omista ja se ainokainen syöttö tuli ennen punaviivaa syöttönä toiselle hyökkääjälle. Lukon 2-3 syötön ketju taas syntyi monesti niin, että pakit antoivat levittävän syötön ja siitä pelattiin heti ylöspäin, jolloin syntyi kahden syötön ketju.

Kärpillä tämä 1 syötön ketju tuli monesti hyökkäysalueella, jossa saatiin karvauksella tai voitetulla kulmaväännöllä kiekko omille ja siitä toimitettiin yhdellä syötöllä laukaisupaikkaan.

Pidemmissä syötöissä (4-5 syöttöä ja 6 tai enemmän syöttöjä omille) tuli sen sijaan selkeämpi ero:

Lukko
4-5 syöttöä 0
6 tai useampi syöttö 0

Kärpät
4-5 syöttöa 15
6 tai useampi syöttö 1

Tämä selkeä ero oli tottakai jo etukäteen tiedossa. Lukko pelaa hyvin suoraviivaisesti ja yksinkertaisesti, joka näkyy keskimäärin lyhyempinä syöttöketjuina. Kuten edellä jo totesin niin Lukko pelasi yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti kiekon hyökkäysalueelle. Keskialue ja vastustajan siniviiva ylitettiin yleensä kuljettamalla tai lyömällä kiekkoa päätyyn. Pitkiä syöttöketjuja ei synny oikeastaan missään vaiheessa.

Sen sijaan Kärpät kiekotteli enemmän niin omassa päässä, keskialueella kuin hyökkäyspäässä. Omissa pakkien levitys ja siitä laitaan, josta takaisin keskustaan tai jos tämä ei ollut mahdollista niin takaisin alas. Keskialueella haettiin monesti syöttöjä keskeltä laitaan eikä vain kuljetettu kiekkoa. Syöttely oli mahdollista kun kolme kaistaa oli monesti hyvin käytössä. Hyökkäysalueellakin Kärpät syötteli Lukkoa enemmän esim. kulmapelien avulla. Etenkin Kärppien ykkösketju Huml - Jokinen - Haataja sai aikaan hyviä syöttöketjuja hyökkäysalueella. Kun tämä oman alueen ja keskialueen sekä hyökkäysalueen peli laitetetaan "yhteen", syntyy Kärpille kokonaisuudessaan pidempiä syöttöketjuja kuin Lukolle.

Pelin organisoinnin lisäksi pelit ratkeavat yksilöiden toimintaan, niin virheisiin kuin hyviin suorituksiin. Joku yksittäinen aloitustappio ja siitä nopea vastahyökkäys tai veskan loistava torjunta tärkeässä tilanteessa on niitä yksittäisiä juttuja, jotka vaikuttaa ottelun lopputulokseen.

Tämä seikka nähtiin eilenkin. Kärppäpakin kompurointi viivalla, josta tanskalaiset pääsi hyökkäämään kahdella nollaa vastaan, mutta Wiikmanin loistava torjunta piti Kärpät mukana hyvin pelissä. Toinen esimerkki oli aloitus Kärppien päässä ja siinä Junttilan nopea reagointi irtokiekkoon. Junttila lähti kuljettemaan nopeasti kiekkoa ylöspäin ja sai hyvän maalipaikan. Tällä kertaa ei mennyt sisään. Kaikki kuitenkin tilanteita, joissa yksilöiden tekeminen eikä niinkään pelin organisointi, vaikuttivat ottelun lopputulokseen.

Otetaanpa hivenen esiin myös kauden komeettajoukkue SaiPaa jonka peliä KalPaa vastaan seurasin ennen taukoa. SaiPastahan ei juurikaan ole kirjoitettu mitään muuta kuin Stefano Giliati sitä tai Ville Koho tätä.

Itseäni kiinnosti yksinomaan se miten SaiPa pelaa kollektiivisesti ja olin jopa hieman yllättynyt, että Pekka Tirkkosen joukkue pelasi tavallan juuri niin kuin on odotettu. KalPaa vastaan SaiPa paineisti joka puolella kenttää ja prässäsi aina kun oli paikka. Minulle se kielii siitä, että SaiPa pelaa kovalla tunnelatauksella ja toisaalta siitä, että Tirkkonen ehkä näkee materiaalinsa rajallisuuden suhteessa useampiin liigajoukkueisiin.

Mitään järin hienoa pelikirjakiekkoa joukkue ei siis pelaa mutta pelaajien suoritustaso on aika huima tällä hetkellä. Kyseisessä ottelussa KalPa vei peliä välillä miten tahtoi mutta mm. Roberts Jekimovsin hienolla maalilla SaiPa oli pitkään voitonsyrjässä kiinni.

Usein näiden syksyn yllättäjoukkueiden lento alkaa loppua tammi-helmikuussa pelkästään siksi, että ne ruvetaan ottamaan riittävän vakavasti. Toisin sanoen muiden joukkueiden kuroessa kiinni pelikirjaeroa, joutuvat nämä yllättäjät kohtaamaan kovempia taktisia haasteita, mikä taas edelleen jatkaen tuo haasteen yksilötasolle.

Odotan, että SaiPaa vastaan pyritään joko selkeään kiekkokontrolliin tai vastavuoroisesti pakotetaan SaiPa itse tekemään peliä hitailla lähdöillä. Fakta on se, että KalPa-ottelussa nähdyllä pelin virtauksella SaiPa tulee häviämään suuren osan otteluistaan kärkijoukkueita vastaan, sillä jokaisessa ottelussa se ei tee unelmamaaleja tai saa onnekaita pomppuja, vaan tulee hetkiä jolloin sen on yksinkertaisesti rakennettava itse maalit tiukkaa sumppua vastaan.

Pekka Tirkkonen on tehnyt hienoa työtä Lappeenrannassa ja joukkue uhkuu itseluottamusta. Missään nimessä se ei ole helppo pala jatkossakaan mutta mielestäni ilmassa on merkkejä siitä, että pudotus jopa sijoille 9-10 on realistista. SaiPan on jatkossakin pystyttävä pelaamaan "pelitavallisesti" erittäin laadukkaasti sillä pelaajamateriaali ei anna anteeksi yhtään heikkoa iltaa; joukkueet joilla on käytössään laadukkaita ratkaisijoita iskevät keväällä saletisti naulan arkkuun.

J.Grönvall kirjoitti:

Mitään järin hienoa pelikirjakiekkoa joukkue ei siis pelaa mutta pelaajien suoritustaso on aika huima tällä hetkellä.

Laajenna klikkaamalla

Tiedän mitä tarkoitat, mutta musta tässä on semmonen arvolataus, josta itse en pidä (vaikket sitä varmasti edes aja takaa). Mun mielestä hieno pelikirjakiekko on sellaista, jossa pelaajamateriaali ja pelitapa on tasapainossa. Molemmat palvelevat toisiaan, jolloin pelaajat pystyvät toteuttamaan pelitapaa ja pelitapa tukee pelaajien vahvuuksia. Ja jos tähän päästään niin silloin tulee myös tulosta. Musta on ihan yhtä hienoa katsoa toimivaa pystysuunnan kiekkoa ala JYP kuin vahvaa kiekkokontrollia ala Jokerit tai KalPa. Molemmat vaativat onnistukaseen niin hyvää organisointia kuin toteutusta.

Fordél kirjoitti:

Tiedän mitä tarkoitat, mutta musta tässä on semmonen arvolataus, josta itse en pidä (vaikket sitä varmasti edes aja takaa). Mun mielestä hieno pelikirjakiekko on sellaista, jossa pelaajamateriaali ja pelitapa on tasapainossa. Molemmat palvelevat toisiaan, jolloin pelaajat pystyvät toteuttamaan pelitapaa ja pelitapa tukee pelaajien vahvuuksia. Ja jos tähän päästään niin silloin tulee myös tulosta. Musta on ihan yhtä hienoa katsoa toimivaa pystysuunnan kiekkoa ala JYP kuin vahvaa kiekkokontrollia ala Jokerit tai KalPa. Molemmat vaativat onnistukaseen niin hyvää organisointia kuin toteutusta.

Laajenna klikkaamalla

Ei siinä ole mitään arvolatausta. Suomeksi: SaiPa pelaa siis ihan perinteisillä keinoilla, ilman suuria taktisia innovaatioita.

J.Grönvall kirjoitti:

Ei siinä ole mitään arvolatausta. Suomeksi: SaiPa pelaa siis ihan perinteisillä keinoilla, ilman suuria taktisia innovaatioita.

Laajenna klikkaamalla

Pointti oli se, että ei se kiekkokontrollikaan ja kova kiekottelukaan ole mun mielestä yhtään sen ihmeellisempi "taktinen innovaatio".

Fordél kirjoitti:

Pointti oli se, että ei se kiekkokontrollikaan ja kova kiekottelukaan ole mun mielestä yhtään sen ihmeellisempi "taktinen innovaatio".

Laajenna klikkaamalla

Jep, eikä liity mitenkään lainaamaasi tekstiin.

J.Grönvall kirjoitti:

Jep, eikä liity mitenkään lainaamaasi tekstiin.

Laajenna klikkaamalla

Se lähti siitä mikä on hienoa pelikirjakiekkoa ja mikä vähemmän hienompaa. Mulle SaiPan pelaama kiekko on ihan yhtä hienoa kuin vaikka Kärppien silloin kun molemmat toimii.

J.Grönvall kirjoitti:

Odotan, että SaiPaa vastaan pyritään joko selkeään kiekkokontrolliin tai vastavuoroisesti pakotetaan SaiPa itse tekemään peliä hitailla lähdöillä.

Laajenna klikkaamalla

Tai sitten SaiPan annetaan maistaa omaa lääkettään kuten tänään nähtiin Bluesin toimesta. Blues tuli pari ekaa erää todella ahnaasti päälle ainakin kahdella hyökkääjällä ja SaiPan pelaaminen hyytyi paineen alla. SaiPa ei saanut peliään avatuksi laadukkaasti ja Blues sai todella paljon kiekonriistoja jo SaiPan päässä. Blues ei itsekään pelannut erityisen vahvaa kiekkokontrollia vaan pelasi aika saipamaisesti. Toki sen syöttöpeli oli parissa ekassa erässä SaiPaa parempaa, mikä myös toi Bluesille pelin hallintaa. Pääase oli kuitenkin tossa sen antamassa paineessa.

Tämä paine tuli varmasti SaiPallekin pienoisena yllätyksenä tain ainakin siltä se näytti eikä Tirkkonen löytänyt tähän pelin aikana oikein mitään lääkettä. Toki SaiPalla oli omat paikkansa ja kolmannessa erässä Bluesin paineen vähentyessä senkin pelaaminen parani, mutta silti voittajasta ei ollut tänään juuri epäselvää.

Hieman viivelähtöjen tematiikasta...

Laitan tämän saman pätkän, jonka laitoin Nuorten Leijonien ketjuun myös tänne pelitapaketjuun hieman muunneltuna:

Tshekkiin ja Tshekin trapiin (koskee myös Venäjää) kohdistuvassa keskustelussa on yksi vääristymä:

On väärä luulo, että niitä joukkueita vastaan, jotka pelaavat paljon trapia, ehtisi muka nopeasti peliä kääntämällä sinne vastustajan viisikon sisään. Niin se ei mene! Puolustuspelinopeus on aina hyökkäyspelinopeutta nopeampi niissä tilanteissa, joissa puolustava osapuoli kiskaisee keskialueen sumppunsa kasaan. Tämän tähden esimerkiksi Jukka Jalosen Leijonat pelaa paljon viivelähtöjä Tshekkiä ja Venäjää vastaan. Olisi itsemurha hyökätä huonosti organisoituneella omalla viisikolla keskinkertaisesti organisoitunutta vastustajan viisikkoa vastaan. Ainakin siinä oma kiekkokontrolli vähenisi - ja sitähän Meidän Pelissä halutaan välttää, että kiekko olisi määräänsä enempää taitavalla vastustajalla.

Lisäksi on huomioitava ne vaihtotilanteet, joissa Tshekki tai Venäjä kiskaisee kiekon Suomen päätyyn ja tuo tuoreet miehet keskialueelle trapiinsa. Yksin jo niistä tulee väistämättä sellaiset 4-6 viivelähtöä Leijonille (ja Nuorille Leijonille) per erä. Sillä eihän olisi mitään järkeä lähteä sieltä oman maalin takaa (etenkään väsyneillä omilla pakeilla) nostamaan kiekkoa epämääräisesti kahdella tai kolmella pelaajalla vastustajan kahta tai kolmea pelaajaa vastaan, kun omilta ja vierailta on kahdesta kolmeen pelaajaa menossa vasta vaihtoon.

Johtava

Mielenkiintoisia olleet Suomen peli nuorten kisoissa. Ei taida Rindell olla ihan sanojensa mittainen mies ja antanut vain poikien pelata, tai sitten pojat ovat keskenään halunneet organisoidan peliä lukuisilla viivelähdöillä ja hidastamisilla jota kyllä vähän epäilen. Valtosella saattaa (ja varmaan onkin) olla merkittävä rooli mutta kyllä kaiketi päävelmentaja pelitavan lopulta siunaa.

Mielenkiintoista sinänsä tuo MTVMAX retoriikka, siellä selkeästi ollaan jollain tasolla hitaampaa pelaamista vastaan, ainakin Kortelainen on (Kekäläisestä on vähän vaikea sanoa). Saukkonenkin jotenkin on ikään kuin pettyneen oloinen (tosin tämä on minun tulkintaa äänenpainon perusteella) kun pelataan viivelähtö. Kortelainen myös heitteleen kommentteja kuten "toivoisi että välillä lähettäisiin myös nopeasti" antamatta mitään peruteluja sille onko pelissä ollut mahdollisuuksia tai järkeä lähteä nopeasti, silloin ollaan pomminvarmasti vaikeuksissa jos lähdetään itseisarvoisesti tekemään jotain lähtöjä x. Suomen ensimmäisen maalin saivat leivottua maxilaiset nopeaksi lähdöksi, vaikkakin siinä pakki luisteli pitkän matkan kiekon kanssa oman maalin taakse jossa kävi kääntymässä, tässä ajassa muu viisokko kerkesi ryhmittyä lähtöön. Ei kai tuollainen kenenkään valmentajan pelikirjassa ole nopea lähtö, tai pelin nopea kääntäminen.

steepler kirjoitti:

Mielenkiintoista sinänsä tuo MTVMAX retoriikka, siellä selkeästi ollaan jollain tasolla hitaampaa pelaamista vastaan, ainakin Kortelainen on (Kekäläisestä on vähän vaikea sanoa). Saukkonenkin jotenkin on ikään kuin pettyneen oloinen (tosin tämä on minun tulkintaa äänenpainon perusteella) kun pelataan viivelähtö. Kortelainen myös heitteleen kommentteja kuten "toivoisi että välillä lähettäisiin myös nopeasti" antamatta mitään peruteluja sille onko pelissä ollut mahdollisuuksia tai järkeä lähteä nopeasti, silloin ollaan pomminvarmasti vaikeuksissa jos lähdetään itseisarvoisesti tekemään jotain lähtöjä x. Suomen ensimmäisen maalin saivat leivottua maxilaiset nopeaksi lähdöksi, vaikkakin siinä pakki luisteli pitkän matkan kiekon kanssa oman maalin taakse jossa kävi kääntymässä, tässä ajassa muu viisokko kerkesi ryhmittyä lähtöön. Ei kai tuollainen kenenkään valmentajan pelikirjassa ole nopea lähtö, tai pelin nopea kääntäminen.

Laajenna klikkaamalla

Niin, tästähän on kyse - tai siis tämän kuvaamasi ymmärryksen puutteesta. Tämä on tavallaan erittäin mielenkiintoinen asetelma. MTVMAX-retoriikassa, niin kuin hauskasti sanot, ei ymmärretä, mistä on kysymys Meidän Pelissä. Ja se on aika hirmuinen ammattivirhe kanavan puolelta. Asiantuntijoista ainoastaan Aravirta ja Marjamäki ovat asian suhteen kartalla, mutta he ovat hieman liian joviaaleja kavereita nousemaan Tammisen ja Kari Jalosen pauhua vastaan.

On jotenkin selittämätön paradoksi, että MTVMAX-retoriikassa lähedettiin ensin mainonnan tasolla ikään yhdessä Leijonien kanssa "sotaan", mutta heti kohta kun studioasiantuntijoiden piti kohdata Mediän Pelin haasteet, Jukka Jalosen toimet alkoivat saada lähinnä vain puukkoa. Ja kyse on siitä, että Meidän Peliä ei voi ymmärtää, jos ei ole sitä itse valmentanut. Kari Jalonen, Risto Dufva, Jarmo Kekäläinen, Doug Shedden ja Mika Kortelainen eivät ole valmentaneet Meidän Peliä. Ja kanavan kannaltahan se on kamala tilanne.

Pelitavoista vielä tähän lopuksi siteeksi vielä sen verran, että minua huvittaa ne hetket, jolloin esimerkiksi Kortelainen vaatii Nuorilta Leijonilta nopeampaa pelaamista pystyyn ovat sellaisia pelitilanteita, joissa nopea pystyyn pelaaminen tarkoittaa 999/1000 tapauksessa sitä, että kiekko päätyisi nopealla käännöllä vastustajalle. Minä ihmettelen, että miksi Kortelainen haluaa, että kiekko päätyy vastustajalle!?

Johtava

PS. Ja se vielä, että Meidän Peli ei ole todellakaan mikään ainut totuus. Mutta voidakseen kritisoida Meidän Peliä, on tunnettava Meidän Peli perin pohjin. Nyt MTVMAX-retoriikassa kritiikki jää hokeman "pitää pelata nopeammin" tasolle vailla perusteita. Jää ilmaan, että milloin ja miksi pitäisi pelata nopeammin ylöspäin, mitä siitä seuraisi, millä tavalla se muuttaisi pelin virtausta ja niin edelleen.

Johtava