Mistä tämä yleinen ajattelutapa oikein tulee? Monilla liigapelaajillakin on tapana lisääntyä, alempien sarjojen jyristä puhumattakaan. Monet näistä lähtevät siinä vaiheessa koutseiksi, kun nämä omat kääpiöt ovat jossain G-junnuiässä. Miten niin ei pysty opettamaan jollekin luistelua? Toki kaikkiin joukkueisiin ei näitä entisiä aktiivipelaajia riitä, mutta liian raakasti tätä "isävalmentajien" paskuutta yleistetään.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Nuori Suomi ry
- Viestiketjun aloittaja Major Julli
- Alkaa
- 999 720
- 5 368
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetMistä tämä yleinen ajattelutapa oikein tulee? Monilla liigapelaajillakin on tapana lisääntyä, alempien sarjojen jyristä puhumattakaan. Monet näistä lähtevät siinä vaiheessa koutseiksi, kun nämä omat kääpiöt ovat jossain G-junnuiässä. Miten niin ei pysty opettamaan jollekin luistelua? Toki kaikkiin joukkueisiin ei näitä entisiä aktiivipelaajia riitä, mutta liian raakasti tätä "isävalmentajien" paskuutta yleistetään.
Mistä tämä yleinen ajattelutapa oikein tulee? Monilla liigapelaajillakin on tapana lisääntyä, alempien sarjojen jyristä puhumattakaan. Monet näistä lähtevät siinä vaiheessa koutseiksi, kun nämä omat kääpiöt ovat jossain G-junnuiässä. Miten niin ei pysty opettamaan jollekin luistelua? Toki kaikkiin joukkueisiin ei näitä entisiä aktiivipelaajia riitä, mutta liian raakasti tätä "isävalmentajien" paskuutta yleistetään.
Niin vai onko niin että otat kaiken itseesi ja tunnut vetävän heti herneet nenään jos käytetään edes tuota termiä. Itse kun siis puhuin juuri siitä tilanteesta mikä on isille, valmentajille ja isävalmentajille todella vaikea, eli miten muodostetaan tasojoukkueita. Silloin on aina vaikeaa kun on erilaiset tunteet pelissä. Itse tiedän jopa tapauksia missä poika on saanut jatkaa joukkueessa sen takia että isä on tuonut joukkueen kassaan niin paljon euroja.
Sinusta ei siis ole koskaan mitään ongelmia olemassa isävalmentajien taholta, missään tilanteessa. Kaikki pystyvät täysin objektiivisesti suhtautumaan aina omaan poikaansa ja muihin poikiin. Se olkoot mielipiteesi, mutta realismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Itsehän olen luetellut yleisiä valmennukseen liittyviä ongelmia paljonkin täällä, se että onko joku isävalmentaja vai ei, ei ollut edes noissa maininnoissa mukana. Enkä koe sitä kovinkaan suureksi ongelmaksi, jos vain valmentaja on oikeasti pätevä. Sen sijaan muita ongelmia on ja tärkein niistä on valmentajien laatu, riippumatta valmentajan perhesuhteista.
Isävalmennus on mielestäni samanlainen ongelma siinä missä Nuori Suomi, eli jos siitä tehdään ongelma tai tekijöiksi sattuu huonoja tekijöitä, niin molemmista voi muodostua ongelma. Sen sijaan jos molempiin asioihin osataan suhtautua, tekijät ovat oikeita ja tekevät oikeita asioita, niin kumpikaan ei muodostu merkittäväksi ongelmaksi.
Isävalmennus kuitenkin on helposti juuri silloin ongelma kun puhutaan tasojoukkueista, niiden muodostamisesta ja niiden vaihtuvuudesta. Tällöin ollaan aina todella ohuella trapetsilla taiteilemassa.
Viimeksi muokattu:
Omien junnufutiskokemusten perusteella ainakin Helsingissä "kannettu vesi" -ilmiö on voimissaan. Jos oma isä on valmentaja, joukkueenjohtaja tai mukana seuran toiminnassa jossain muussa roolissa, niin se vie jo pitkälle - ihan HJK:n ikäkausi-/edarijoukkueissakin.
Niin vai onko niin että otat kaiken itseesi ja tunnut vetävän heti herneet nenään jos käytetään edes tuota termiä. Itse kun siis puhuin juuri siitä tilanteesta mikä on isille, valmentajille ja isävalmentajille todella vaikea, eli miten muodostetaan tasojoukkueita. Silloin on aina vaikeaa kun on erilaiset tunteet pelissä. Itse tiedän jopa tapauksia missä poika on saanut jatkaa joukkueessa sen takia että isä on tuonut joukkueen kassaan niin paljon euroja.
Sinusta ei siis ole koskaan mitään ongelmia olemassa isävalmentajien taholta, missään tilanteessa. Kaikki pystyvät täysin objektiivisesti suhtautumaan aina omaan poikaansa ja muihin poikiin. Se olkoot mielipiteesi, mutta realismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Itsehän olen luetellut yleisiä valmennukseen liittyviä ongelmia paljonkin täällä, se että onko joku isävalmentaja vai ei, ei ollut edes noissa maininnoissa mukana. Enkä koe sitä kovinkaan suureksi ongelmaksi, jos vain valmentaja on oikeasti pätevä. Sen sijaan muita ongelmia on ja tärkein niistä on valmentajien laatu, riippumatta valmentajan perhesuhteista.
Isävalmennus on mielestäni samanlainen ongelma siinä missä Nuori Suomi, eli jos siitä tehdään ongelma tai tekijöiksi sattuu huonoja tekijöitä, niin molemmista voi muodostua ongelma. Sen sijaan jos molempiin asioihin osataan suhtautua, tekijät ovat oikeita ja tekevät oikeita asioita, niin kumpikaan ei muodostu merkittäväksi ongelmaksi.
Isävalmennus kuitenkin on helposti juuri silloin ongelma kun puhutaan tasojoukkueista, niiden muodostamisesta ja niiden vaihtuvuudesta. Tällöin ollaan aina todella ohuella trapetsilla taiteilemassa.
En ota mitenkään itseeni, mutta vedän kyllä herneet nenään siitä, että yleisen mielipiteen mukaan kaikkien pelaajien isät ovat jäävejä olemaan valmentajina.
En käsittääkseni ole koskaan sanonut, ettei isävalmentajilla koskaan ole mitään ongelmia missään tilanteessa. Enkä myöskään, että kaikki pystyvät täysin objktiivisesti suhtautumaan omaan poikaansa joukkueessa. En todellakaan. Mutta näitä ongelmia ja objektiivisuuden puutetta on myös valmentajilla, jotka eivät ole mitään sukua pelaajille. Kaikki eivät ole edes kenenkään isiä. Tottakai valmentajia on monen tasoisia, aivan kuten täälläkin on monen tasoisia kirjoittajia ja monen tasoisia mielipiteitä.
Se mikä minua jurppii tässä hommassa on tämä yleistäminen. Onhan täälläkin ollut kommenteja, että "isävalmennus" pitäisi yksinkertaisesti kieltää kokonaan. Onko minun ymmärrettävä niin, että esim. Koivut, Joni Ortio ja Jesse Jyrkkiö, vain muutaman ensiksi mieleen tulleen esimerkin mainitakseni, ovat selviytyneet liiga- ja jopa NHL-tasolle siksi, että junnuna on ollut oma isä joukkueen valmentajana? Tai onko jollain esittää pelaajien nimiä, jotka ovat jääneet väärin perustein ko. pelaajien jalkoihin joukkue- ym. valinnoissa, kun niitä ovat olleet tekemässä Jukka Koivu, Kai Ortio tai Juha Jyrkkiö.
Isävalmentajakysymys on mielestäni aika lailla toissijainen, kun ennen kaikkea kyse on valmennuksen laadusta. Luulisin, että pienemmästä pelaajamäärästä tulisi parempia pelaajia, kunhan vain valmennus on kunnossa heti alusta alkaen. Se on sitten se ja sama, sattuuko valmentajan oma poika myös pelaamaan joukkueessa vai ei.
Mielestäni suomalaisten maalivahtien menestys kertoo selvää kieltä kuinka tärkeä osuus hyvällä valmennuksella on. Käsittääkseni monessa seurassa jo todella nuoret veskarin alut alkavat saada yksillöllistä ja ennen kaikkea laadukasta valmennusta. Taitaa suomalainen maalivahtivalmennus olla myös nykyään aika kysyttyä myös ulkomailla.
Sitä voi sitten miettiä kumpi on tärkeämpää, että lapset saavat laadukasta ja yksilöllistä valmennusta vai että laitetaan ne kärjistetysti kisaamaan kumpi saa pelata 5 minuuttia enemmän.
Mielestäni suomalaisten maalivahtien menestys kertoo selvää kieltä kuinka tärkeä osuus hyvällä valmennuksella on. Käsittääkseni monessa seurassa jo todella nuoret veskarin alut alkavat saada yksillöllistä ja ennen kaikkea laadukasta valmennusta. Taitaa suomalainen maalivahtivalmennus olla myös nykyään aika kysyttyä myös ulkomailla.
Sitä voi sitten miettiä kumpi on tärkeämpää, että lapset saavat laadukasta ja yksilöllistä valmennusta vai että laitetaan ne kärjistetysti kisaamaan kumpi saa pelata 5 minuuttia enemmän.
Mistä tämä yleinen ajattelutapa oikein tulee? Monilla liigapelaajillakin on tapana lisääntyä, alempien sarjojen jyristä puhumattakaan. Monet näistä lähtevät siinä vaiheessa koutseiksi, kun nämä omat kääpiöt ovat jossain G-junnuiässä. Miten niin ei pysty opettamaan jollekin luistelua? Toki kaikkiin joukkueisiin ei näitä entisiä aktiivipelaajia riitä, mutta liian raakasti tätä "isävalmentajien" paskuutta yleistetään.
En käsittääkseni yleistänyt edellisessä viestissäni mitään, mutta ilmeisesti tuosta sitten sellaisen käsityksen saa.
Niin. Kaikki lätkää harrastavat junnut eivät ole käsittääkseni ex-liigapelaajien, tai alasarja jyrien, jälkeläisiä, vaan kyllä tuolla maakunnissa muutkin näyttävät lisäntyvän. Sinänsä harmillista. Ja kiekkoa harrastetaan paljon sellaisillakin paikkakunnilla, joissa ei ole liigaseuraa, tai edes Mestiksessä. Kaikilla paikkakunnilla ei ole edes aikuisten sarjatoimintaa.
Kaikki valmentavat isät eivät ole olleet missään muotoa kilpailullisia, jolloin heidän oma luistelutaitonsa ei ole ihan kehittyneimmästä päästä. Miten niin tällainen isä pystyy opettamaan luistelua?
Entä ovatko ne ex-liigapelurit ja alasarjajyrät heti automaattisesti tuolla omalla taustallaan hyviä opettamaan luistelua pikkujunnuille? Miksi yhä useampi nykyinen NHL-pelurikin käy kesäisin esim. Summas/Hännis-luistelukoulua?
Itse olen tuolta kaukalon reunalta/katsomosta tuota touhua seuraillut useampia vuosia ja kyllä useammallakin paikkakunnalla puutteita kaikkien taitojen opettamisessa/ohjaamisessa/valmentamisessa on ollut, ei siis pelkästään luistelun. Silti tuolta pitkin maakuntia on noita mj-pelureita tullut aika paljon suhteessa isoihin liigapaikkakuntiin.
Ja kuten olen jo edellisissä viesteissä todennut, minulla ei ole mitään näitä isävalmentajia vastaan. Ilman heitä monessa seurassa toimintaa ei juuri olisi.
Tulevaisuudessa junnujen luistelun ja muiden taitojen oppimisesta ei kannata kuitenkaan kantaa huolta, kun ne 25 liiton sponssaamaa junnujen ammattikoutsia aloittaa hommansa.
Jos joukkueessa on isävalmentajia ja joukkue jaetaan kahteen tasoryhmään, niin harvoin kai saman perheen poika ja isä ovat eri ryhmissä varsinkaan jos tasojoukkeiden tapahtumat ovat eri paikoissa eri aikaan?
Kyllä tällaista tapahtuu, vaikka monen tuntuu olevan vaikea sitä uskoa. Silloin siellä toimii taruolento...."ammattitaitoinen isävalmentaja"!
Tammisen ja Kojonkosken mietteet Nuori Suomesta: Huippuaikuisen valmennusvideo2012 - YouTube
J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tammisen ja Kojonkosken mietteet Nuori Suomesta: Huippuaikuisen valmennusvideo2012 - YouTube
Sinun piti kai kirjoittaa, että Nuori Suomi-mainosvideo, jossa ovat mukana Kojonkoski ja Tamminen. Norjassa ei muuten ole koskaan käytetty dopingia.
Sinun piti kai kirjoittaa, että Nuori Suomi-mainosvideo, jossa ovat mukana Kojonkoski ja Tamminen.
Tottakai tuossa "promotoidaan" NS-aatetta, mutta käytin termiä MJn ja JTn mietteistä, sillä kuvittelen Kojonkosken ja Tammisen seisovansa videolla sanomansa sanojensa takana.
Toki tuossa on paljon itsestään selviä asioita fiksuille ja motivoituneille toimihenkilöille mutta olihan tuossa on oli asiallista pohdintaa ja "hyvää muistaa/pitää mielessä" tietoa meille valmentajille.
Tämä on hyvä video katsottavaksi niin valmentajille, pelaajille kuin vanhemmillekin.
Askaisten Visa
Jäsen
En osaa ehkä suhtautua oikein tuohon videoon, koska mielestäni kaikki nuo "prinsiipit" olen kuullut satoja kertoja elämäni aikana ansioituneempienkin ihmisten suusta. Vai oliko tuossa jotain uutta? Ehkä se, että kohdassa 6, kun puhutaan lasten kilpailemisesta, niin aikuiset tuntuvat saavan synninpäästön, eli oikeasti pienimpien lasten ns. kilpasarjoissa on aikuisten "innovoimia parannuksia", jotka nimenomaan rajoittavat kilpailemista. Siis numeraalisesta, peliajan, pelialueen tai jostain muusta näkökulmasta.
Kojonkoskesta en tiedä, mutta Juhani Tamminen ei esimerkiksi ole koskaan oikeasti valmentanut junioreita, mutta omaan vaatimattomaan tapaansa on siinäkin pomminvarmasti maailmanluokan ykkösosaaja. Ja ei, en laske kesän lätkäleirejä juniorivalmennukseksi.
Toki on hyvä asia, että aikuisten roolista muistutetaan aika ajoin.
Itse kielsin 12-vuotiaana vanhempiani tulemasta katsomaan pelejäni (isä murisi aina kaikelle/kaikille ja äiti kirkui, jos jouduin kasan alimmaiseksi), ellen pyydä. Pyysin sitten 15 vuotta myöhemmin otteluun, jonka vain minä tiesin olevan viimeiseni. Käyttäytyivät ihan hyvin.
Kojonkoskesta en tiedä, mutta Juhani Tamminen ei esimerkiksi ole koskaan oikeasti valmentanut junioreita, mutta omaan vaatimattomaan tapaansa on siinäkin pomminvarmasti maailmanluokan ykkösosaaja. Ja ei, en laske kesän lätkäleirejä juniorivalmennukseksi.
Toki on hyvä asia, että aikuisten roolista muistutetaan aika ajoin.
Itse kielsin 12-vuotiaana vanhempiani tulemasta katsomaan pelejäni (isä murisi aina kaikelle/kaikille ja äiti kirkui, jos jouduin kasan alimmaiseksi), ellen pyydä. Pyysin sitten 15 vuotta myöhemmin otteluun, jonka vain minä tiesin olevan viimeiseni. Käyttäytyivät ihan hyvin.
En osaa ehkä suhtautua oikein tuohon videoon, koska mielestäni kaikki nuo "prinsiipit" olen kuullut satoja kertoja elämäni aikana ansioituneempienkin ihmisten suusta. Vai oliko tuossa jotain uutta?
Ei tämä aihe tuo mitään uutta jos on muutenkin motivoitunut ja fiksu pelaaja, valmentaja tai vanhempi. Ensimmäinen esimerkki mikä tulee mieleen on "asiakaspalvelu"joka on aiheena sellainen minkä pitäisi olla itsestäänselvää kaikille jne, mutta missä myös jauhetaan samoja asioita satoja kertoja, mutta silti tuntuisi olevan joillekin mahdotonta toteuttaa käytännössä.
Kuten tässäkin ketjussa on tullut esille etteivät nuo nuorisourheilun tärkeimmät prinsiipit ole selviä kaikille - mutta jos ei muuten kyllä tuo video toimii ok-muistutuksena.
siffamaisella lähestymistavalla oleellista on se, millainen cv kaverilla on ja tässä videossa esiintyvien cv on huippu-urheilun osalta erinomainen eli videon on oltava sisällöstä riippumatta asiaa alusta loppuun. Piste. (montaks maajoukkuetta olette koutsanneet...?)
Edelleen olen jäänyt vaille vastausta kysymykseen, että onko Suomalaisessa juniorikiekossa nyt urheilu palautettu urheiluun vai vieläkö Nuori Suomi jäytää rotan lailla suomalaista huippujuniorituotantoa. Tutkiessani niin jääkiekkoliiton kuin Sm-liigan huippuseura HPK:n junioritoiminnan nettisivuja, niin nähdäkseni Nuori Suomi elää ja voi hyvin suomalaisessa jääkiekossa ja siffan mainitsemat vuonna 2006 tehdyt muutokset vaikuttavat minusta aika marginaalisilta.
PS siis kirjoitti vuonna 2010 näin:
Tämä siis käsittääkseni viitannee liikuntaseura HPK-Juniorijääkiekko ry:hyn, joka siis on Nuori Suomi -sinettiseura ja SM-liigan huippujoukkueen junioriorganisaatio.
Kyseisen yhdistyksen yleisten tavoitteiden ensimmäinen kohta kuuluu:
Liikunnan malliseura, joka tuottaa lasten ja nuorten tarpeista lähtevää laadukasta Nuori Suomi- urheilutoimintaa yhteiskunnallisen ja sosiaalisen vastuunsa puitteissa
Kyseisen yhdistyksen toimintalinjauksessa sanotaan:
Toimintalinjaus
Seura edellyttää toiminnassaan joukkueiltaan Sinettiseuralupausten ja Ritariohjeiden periaatteiden noudattamista.
Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, niin tämä SM-liigan huippuseuran 11-vuotiaiden junnujen nykytila on seuraava:
Edelleen olen jäänyt vaille vastausta kysymykseen, että onko Suomalaisessa juniorikiekossa nyt urheilu palautettu urheiluun vai vieläkö Nuori Suomi jäytää rotan lailla suomalaista huippujuniorituotantoa. Tutkiessani niin jääkiekkoliiton kuin Sm-liigan huippuseura HPK:n junioritoiminnan nettisivuja, niin nähdäkseni Nuori Suomi elää ja voi hyvin suomalaisessa jääkiekossa ja siffan mainitsemat vuonna 2006 tehdyt muutokset vaikuttavat minusta aika marginaalisilta.
PS siis kirjoitti vuonna 2010 näin:
Myös jääkiekkoilu purkaa onneksi kovaa kyytiä tekemiään Nuori Suomi -hengen mukaisia vanhoja linjauksiaan. On mukava viedä oma poitsu lauantaina aloittamaan aluesarjaa 9-10-vuotiaisiin, kun peliaikaa ei enää ole tarvis jakaa tasan, ei ole kentällisten hihanauhoja, summeri ei katko vaihtoja yhtä pitkiksi, saa taklata kunhan taklaa oikeaoppisesti ja lämäriäkin saa laukoa.
Melkein tippa tulee linssiin. Muistan, kun 2004 aloin julkiseti rummuttaa noista kaikista päivänselvistä asioista. Silloin sain kuraa niskaani. Seitsemän vuotta meni. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Voivat taas pienet pojat urheilla sydämensä kyllyydestä, kun urheilu on palannut urheiluun.
Johtava
Tämä siis käsittääkseni viitannee liikuntaseura HPK-Juniorijääkiekko ry:hyn, joka siis on Nuori Suomi -sinettiseura ja SM-liigan huippujoukkueen junioriorganisaatio.
Kyseisen yhdistyksen yleisten tavoitteiden ensimmäinen kohta kuuluu:
Liikunnan malliseura, joka tuottaa lasten ja nuorten tarpeista lähtevää laadukasta Nuori Suomi- urheilutoimintaa yhteiskunnallisen ja sosiaalisen vastuunsa puitteissa
Kyseisen yhdistyksen toimintalinjauksessa sanotaan:
Toimintalinjaus
Seura edellyttää toiminnassaan joukkueiltaan Sinettiseuralupausten ja Ritariohjeiden periaatteiden noudattamista.
Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, niin tämä SM-liigan huippuseuran 11-vuotiaiden junnujen nykytila on seuraava:
• Kaikki ovat tervetulleita HPK-01 ja nuorempiin. Ainoastaan maksujen maksamattomuus, vanhempien jatkuva pelisääntöjen vastainen toiminta tai pelaajan toistuva joukkueen toiminnan häiritseminen voivat estää pelaajaa olemasta osa joukkuetta.
• Joukkueella ei ole kilpailullisia tavoitteita. Lasten yksilölliset ominaisuudet ja kehitysvaihe otetaan huomioon joukkueen toiminnassa.
• Valmentaja jakaa peliaikaa tasapuolisesti.
Olen täällä korostanut aina, että on urheilulajista kiinni se, minkä ikäisenä laji valitaan omaksi lajiksi ja kuinka paljon on mahdollisuutta harrastaa monipuolisesti useita lajeja ennen sitä. Kun tähdätään kansainväliselle huipulle, niin jalkapallon vaatimukset ovat eri kuin keihäänheiton vaatimukset. Huippujalkapalloilijat ovat aloittaneet pallon käsittelyn jo lapsena, mutta keihäänheitossa on syntynyt huippuja (Pitkämäki, Korjus), kun lajinvalinta on tehty 15 vuoden kieppeissä.
Tarttuisin vielä tähän lajivalintaan ja otan esimerkin baletista, josta kuuntelin juuri Urheilun taustapeilin hyvän jutun viime toukokuulta.
Mun silmiin baletti on hyvin vaativa laji, joka vaatii todella paljon treenausta, niin fysiikkaa, tekniikkaa kuin hankisiä ominaisuuksia. Myös kilpailu on lajissa kovaa. Oopperan balettikoulun vararehtori Arja Tervo kertoo kuitenkin tossa jutussa kuinka baletissa lähdetään kuulemma liikkeelle yleisestä liikunnallisuudesta, motoriikasta, akrobatiasta, ketteryydestä, venyttelystä jne. Baletissakin toiminta on alussa hyvin lapsen kehityksen mukaista treenaamista ja vasta yhdeksän vuotiaana aloitetaan esiopetus balettiin. Kymmenen vuotiaana alkaa ensimmäinen luokka, jossa aletaan tekemään kunnolla baletin tekniikkaa. Se on kuulemma oikea ikä (esim. liikuntalääketieteen mukaan), jossa aletaan lajitreeni baletissa.
Myös Suomen huippuballerina Minna Tervamäki kertoi kuinka hän harrasti hyvin monipuolisesti eri lajeja lapsena. Oli tennistä, uintia, voimistelua, kiipeilyä jne. Tervamäen mukaan se, että painotetaan yhtä lajia jo hyvin nuorena on todennäköisemmin suurempi ongelma kuin, että tehdään se vähän myöhemmin.
Nyt kysyisinkin siffalta, että miten näet nämä lausunnot näinkin vaativasta lajista kuin baletti ja miten lätkä eroaa niin radikaalisti baletista, että siihen pitää soveltaa eri toimintamalleja?
Keltainen Jaffa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Leijonat, Jokerit
Tulenpa samalle kylmentyneelle haaskalle kuin Fordelkin, vaikka harvinaisen vähän uutta asiaa tässä kerronkin.
Eilisessä Ilkka-sanomalehdessä oli loistava artikkeli Kauhajoen Karhu Basketin koripallojoukkueen päävalmentajan Ari Tammivaaran näkemyksistä mm. Suomen junioritoiminnasta ja tietenkin Karhuun liittyvistä asioista. Sieltä pilkisti vahva aikaisen lajivalinnan vastustus.
Tammivaara on Suomen koripallomaajoukkueen entinen luotsi (2001-2004) ja on valmentanut mm. Saksassa. Eli hänen peeniksensä on pitkä.
Kohtia, jotka pistivät silmään:
" - Varhainen erikoistuminen ei sovi palloilulajeihin."
" - Palloilulajeissa taito on niin kompleksinen asia, että sitä ei opi harjoittelemalla vain yhtä lajia. [...] Tämä ei välttämättä päde uinnin, taitoluistelun tai voimistelun kaltaisiin yksilölajeihin. Niissä lajiharjoittelu on aloitettava nuorena, koska kapea-alainen taito on jalostettava mahdollisimman pitkälle. Mutta jos otetaan esimerkiksi koripallon heitto, se on aina erilainen, koska kentällä on hirveä määrä muuttujia, pelitilanne, kohta kentällä tai puolustajan sijainti." Fiksu mies ja onhan tuossa tietty logiikka. Mitä monimutkaisempi laji, sitä enemmän se vaatii erilaisia taitoja ja kehon eri lihasten hallintaa. Yksipuolinen treenaus saattaa siis jopa jarruttaa palloilijan kehittymistä!
"Huippu-urheilun tutkimuksessa maailmalla on saatu vahvat viitteet siitä, että tiukka lajivalinta ennen 15. ikävuotta on jopa haitallista huippu-urheilussa kehittymisen kannalta." (Artikkelin kirjoittajan huomio, johon Tammivaaralla ei ollut mitään vastaansanottavaa.)
Tammivaara myös esittää, että on taisteltava vastaan mustasukkaisia juniorivalmentajia, jotka eivät halua junnuille muita lajeja ns. sekoittamaan harjoittelua.
Ari Tammivaara pitää myös mahdottomana, että kymmenvuotiaita pikkupalloilijoita pystyttäisiin onnistuneesti jakamaan kykyryhmiin.
"Voin kyllä ymmärtää, että tehdään pitempään harrastaneiden ja aloittelijoiden harjoitusryhmiä, mutta en kyllä alkaisi valita mitään tasoryhmiä pelkän lahjakkuuden perusteella."
Lopuksi vielä todetaan juuri se fakta, jonka minäkin olen täällä kertonut monen monta kertaa:
"Yksipuolisen ja liian erikoistuneen valmennuksen lopputuote voi olla loppuunpalanut urheilija, joka lopettaa parikymppisenä."
Kauan sitten loppuneeseen onko lahjakkuutta olemassa -keskusteluun Tammivaaralla on heittää mukaan Zest, yhteisvastuullinen projekti yläkouluissa. Siinä monen monta urheilullista julkkista tai huippu-urheilijaa kiertää kouluissa kertomassa, että nuorien on löydettävä oma lahjakkuutensa löytääkseen sitä kautta urheilulajin, josta eniten nauttii. Huom! Zest ei liity huippu-urheiluun suoraan, joten älkää vetäkö hernettä nenään. Syy miksi kerroin tämän, oli se, että Tammivaara korostaa Karhun junioritoimintaa kehittäessään, että junnujen on "optimoitava oma lahjakkuutensa joukkueen hyväksi" eli jokainen pala joukkuetta on erilainen jo junnuissa, eikä kaikkia yritetä muokata samanlaisiksi yksilötasolla.
Nyt minä ja Fordel kysyisimmekin siffalta, että miten näet nämä lausunnot näinkin vaativista lajeista kuin baletti sekä koripallo, ja miten lätkä eroaa niin radikaalisti näistä lajeista, että siihen pitää soveltaa eri toimintamalleja?
Eilisessä Ilkka-sanomalehdessä oli loistava artikkeli Kauhajoen Karhu Basketin koripallojoukkueen päävalmentajan Ari Tammivaaran näkemyksistä mm. Suomen junioritoiminnasta ja tietenkin Karhuun liittyvistä asioista. Sieltä pilkisti vahva aikaisen lajivalinnan vastustus.
Tammivaara on Suomen koripallomaajoukkueen entinen luotsi (2001-2004) ja on valmentanut mm. Saksassa. Eli hänen peeniksensä on pitkä.
Kohtia, jotka pistivät silmään:
" - Varhainen erikoistuminen ei sovi palloilulajeihin."
" - Palloilulajeissa taito on niin kompleksinen asia, että sitä ei opi harjoittelemalla vain yhtä lajia. [...] Tämä ei välttämättä päde uinnin, taitoluistelun tai voimistelun kaltaisiin yksilölajeihin. Niissä lajiharjoittelu on aloitettava nuorena, koska kapea-alainen taito on jalostettava mahdollisimman pitkälle. Mutta jos otetaan esimerkiksi koripallon heitto, se on aina erilainen, koska kentällä on hirveä määrä muuttujia, pelitilanne, kohta kentällä tai puolustajan sijainti." Fiksu mies ja onhan tuossa tietty logiikka. Mitä monimutkaisempi laji, sitä enemmän se vaatii erilaisia taitoja ja kehon eri lihasten hallintaa. Yksipuolinen treenaus saattaa siis jopa jarruttaa palloilijan kehittymistä!
"Huippu-urheilun tutkimuksessa maailmalla on saatu vahvat viitteet siitä, että tiukka lajivalinta ennen 15. ikävuotta on jopa haitallista huippu-urheilussa kehittymisen kannalta." (Artikkelin kirjoittajan huomio, johon Tammivaaralla ei ollut mitään vastaansanottavaa.)
Tammivaara myös esittää, että on taisteltava vastaan mustasukkaisia juniorivalmentajia, jotka eivät halua junnuille muita lajeja ns. sekoittamaan harjoittelua.
Ari Tammivaara pitää myös mahdottomana, että kymmenvuotiaita pikkupalloilijoita pystyttäisiin onnistuneesti jakamaan kykyryhmiin.
"Voin kyllä ymmärtää, että tehdään pitempään harrastaneiden ja aloittelijoiden harjoitusryhmiä, mutta en kyllä alkaisi valita mitään tasoryhmiä pelkän lahjakkuuden perusteella."
Lopuksi vielä todetaan juuri se fakta, jonka minäkin olen täällä kertonut monen monta kertaa:
"Yksipuolisen ja liian erikoistuneen valmennuksen lopputuote voi olla loppuunpalanut urheilija, joka lopettaa parikymppisenä."
Kauan sitten loppuneeseen onko lahjakkuutta olemassa -keskusteluun Tammivaaralla on heittää mukaan Zest, yhteisvastuullinen projekti yläkouluissa. Siinä monen monta urheilullista julkkista tai huippu-urheilijaa kiertää kouluissa kertomassa, että nuorien on löydettävä oma lahjakkuutensa löytääkseen sitä kautta urheilulajin, josta eniten nauttii. Huom! Zest ei liity huippu-urheiluun suoraan, joten älkää vetäkö hernettä nenään. Syy miksi kerroin tämän, oli se, että Tammivaara korostaa Karhun junioritoimintaa kehittäessään, että junnujen on "optimoitava oma lahjakkuutensa joukkueen hyväksi" eli jokainen pala joukkuetta on erilainen jo junnuissa, eikä kaikkia yritetä muokata samanlaisiksi yksilötasolla.
Nyt minä ja Fordel kysyisimmekin siffalta, että miten näet nämä lausunnot näinkin vaativista lajeista kuin baletti sekä koripallo, ja miten lätkä eroaa niin radikaalisti näistä lajeista, että siihen pitää soveltaa eri toimintamalleja?
Mun silmiin baletti on hyvin vaativa laji, joka vaatii todella paljon treenausta, niin fysiikkaa, tekniikkaa kuin hankisiä ominaisuuksia. Myös kilpailu on lajissa kovaa. Oopperan balettikoulun vararehtori Arja Tervo kertoo kuitenkin tossa jutussa kuinka baletissa lähdetään kuulemma liikkeelle yleisestä liikunnallisuudesta, motoriikasta, akrobatiasta, ketteryydestä, venyttelystä jne. Baletissakin toiminta on alussa hyvin lapsen kehityksen mukaista treenaamista ja vasta yhdeksän vuotiaana aloitetaan esiopetus balettiin. Kymmenen vuotiaana alkaa ensimmäinen luokka, jossa aletaan tekemään kunnolla baletin tekniikkaa. Se on kuulemma oikea ikä (esim. liikuntalääketieteen mukaan), jossa aletaan lajitreeni baletissa.
Kerrottiinko siinä jutussa, että minkä ikäisenä baletin harrastajat aloittavat yleisen liikunnallisuuden, motoriikan, akrobatian, ketteryyden, venyttelyn jne harrastamisen? Aloittavatko he ne balettikouluissa tai jonkin muun urheilulajin harjoituksissa? Kyse on niinkuin kirjoitat, baletin vaatimien valmiuksien hankkimisesta ennen baletin esiopetusta ja kunnon balettitekniikoiden harjoittelua. Minä olen ymmärtänyt niin, että nuo valmiudet hankitaan lapsesta alkaen balettikouluissa.
Jääkiekon perustaito on luistelutaito ja se voidaan aloittaa 2-vuotiaana (Wayne Gretzky, Nicolas Arnadaz) ja kehittää sitä taidon herkkyysiässä parhaimmillaan jopa 8 tuntia/pv (Wayne Gretzky). Jääkiekkoa vertaankin taitoluisteluun ennemmin kuin balettiin.
Kerrottiinko siinä jutussa, että minkä ikäisenä baletin harrastajat aloittavat yleisen liikunnallisuuden, motoriikan, akrobatian, ketteryyden, venyttelyn jne harrastamisen? Aloittavatko he ne balettikouluissa tai jonkin muun urheilulajin harjoituksissa? Kyse on niinkuin kirjoitat, baletin vaatimien valmiuksien hankkimisesta ennen baletin esiopetusta ja kunnon balettitekniikoiden harjoittelua. Minä olen ymmärtänyt niin, että nuo valmiudet hankitaan lapsesta alkaen balettikouluissa.
Kyllä, Oopperan balettikouluun tullaan Tervon mukaan seitsemän vuotiaana ja sitten aletaan valmentautumaan baletin opetukseen. Eli ei vielä opeteta balettia vaan pari ekaa vuotta mennään yleisen liikunnallisuuden puitteissa. Tervo tuo jutussa esille kuinka hän on törmännyt vanhempiin, jotka toteavat lapsensa aloittaneen baletin jo kolmevuotiaana, mutta tämä ei siis pidä paikkaansa.
Mutta vastaatko siffa kysymykseeni, että miten näinkin vaativa laji kuin baletti eroaa niin radikaalisti jääkiekosta?
Ja yksi mielenkiintoinen juttu, minkä Tervo tuo esille on, että nykylapsille joudutaan opettamaan esimerkiksi kuperkeikka. Tämä kertoo taas kerran sen missä ne ongelmat ovat: omaehtoisessa liikunnassa. Kun omaehtoista liikuntaa ei ole riittävästi, seuroihin tuleva massa ei ole riittävän laadukasta. Ennen laatu oli parempaa.
Keltaiselta Jaffalta hyvä referointi ja hienoa, että saadaan näitä erilaisia näkemyksiä tänne. Itse olen myös edelleen sitä mieltä, että monipuolisuus lapsena on lähtökohtaisesti paras lähtökohta huipulle, mutta jokainen tekee toki asiat omalla tavallaan.
Ilves murisee-lehdessä valmennuspäällikkö Kari Järvinen kertoo Nuori-Kanada järjestelmästä mm seuraavaa:
"...matkasimme tutustumaan pelaajiin, jotka edustivat urheiluun erikoistunutta oppilaitosta. Tässä urheilukoulussa oli kaikkiaan 27 eri urheilulajia ja n 600 oppilasta..."
"Koulumalli on täysin erilainen kuin meillä Suomessa olevan urheilulukiot, tavoitteet molemmissa täysin samalaiset..."
"Varsinainen opiskeluaika oli 8-12, jonka jälkeen ruokailu... 1300 fysiikkaharjoitus joka kesti tunnin, tämän jälkeen jääharjoitukset. Harjoituksen loppuivat joka päivä klo 1615, jonka jälkeen oli aikaa läksyille ja ystäville."
"Iso ero suomalaiseen malliin on ajankäyttö. Suomessa harjoittelu venyy pelaajille monesti iltamyöhään. Kanadassa, ko. joukkueella, harjoittelu on ohi 1615 ja siihen mennessä on hoidettu koulu, tehty fysiikka sekä jääharjoitus..."
"Mikäli koulua ei hoida riittävän hyvin ei pääse pelaamaan, joten siellä ei todellakaan ole huonoja oppilaita."
"Kanadassa harjoitukset sinällään olivat saman suuntaisia kuin Suomessa, meillä vaan on enemmän taitoharjoittelua. Pelaamisen osuus harjoituksissa on Suomessa suurempi kuin heidän ohjelmassaan, heillä ei pelata juuri lainkaan, toki siellä pelataan otteluita kauden aikana paljon enemmän kuin Suomessa."
"Yksistään Quebecin alueella on 23000 valmentajaa, mikä onkaan koko Kanadassa"
"...matkasimme tutustumaan pelaajiin, jotka edustivat urheiluun erikoistunutta oppilaitosta. Tässä urheilukoulussa oli kaikkiaan 27 eri urheilulajia ja n 600 oppilasta..."
"Koulumalli on täysin erilainen kuin meillä Suomessa olevan urheilulukiot, tavoitteet molemmissa täysin samalaiset..."
"Varsinainen opiskeluaika oli 8-12, jonka jälkeen ruokailu... 1300 fysiikkaharjoitus joka kesti tunnin, tämän jälkeen jääharjoitukset. Harjoituksen loppuivat joka päivä klo 1615, jonka jälkeen oli aikaa läksyille ja ystäville."
"Iso ero suomalaiseen malliin on ajankäyttö. Suomessa harjoittelu venyy pelaajille monesti iltamyöhään. Kanadassa, ko. joukkueella, harjoittelu on ohi 1615 ja siihen mennessä on hoidettu koulu, tehty fysiikka sekä jääharjoitus..."
"Mikäli koulua ei hoida riittävän hyvin ei pääse pelaamaan, joten siellä ei todellakaan ole huonoja oppilaita."
"Kanadassa harjoitukset sinällään olivat saman suuntaisia kuin Suomessa, meillä vaan on enemmän taitoharjoittelua. Pelaamisen osuus harjoituksissa on Suomessa suurempi kuin heidän ohjelmassaan, heillä ei pelata juuri lainkaan, toki siellä pelataan otteluita kauden aikana paljon enemmän kuin Suomessa."
"Yksistään Quebecin alueella on 23000 valmentajaa, mikä onkaan koko Kanadassa"
Kyllä, Oopperan balettikouluun tullaan Tervon mukaan seitsemän vuotiaana ja sitten aletaan valmentautumaan baletin opetukseen. Eli ei vielä opeteta balettia vaan pari ekaa vuotta mennään yleisen liikunnallisuuden puitteissa. Tervo tuo jutussa esille kuinka hän on törmännyt vanhempiin, jotka toteavat lapsensa aloittaneen baletin jo kolmevuotiaana, mutta tämä ei siis pidä paikkaansa.
Tätä arvelinkin, koska pikkuisen tiedän kokemuksestani tästäkin lajista. Oopperan balettikoulu alkaa 7-vuotiaana. Koska kilpailu on kovaa, niin ei sinne vain tulla, vaan sinne valitaan tiukan valinnan jälkeen. Oopperan balettikoulussa aloitetaan kertomasi mukaan 7-vuotiaana. Ympäri Suomea on lapsille suunnattuja satubaletteja, joissa baletin harrastus aloitetaan jo 3-4 vuotiaina. Itse olen ollut seuraamassa satubalettilaisten harjoituksia ja esityksiä Kouvolassa ja Oulussa. Sitä en pysty sanomaan, että minkälainen balettitausta on Oopperan balettikouluun päässeillä lapsilla.
Jääkiekosta jo vastasinkin. Luistelemisen voi aloittaa 2-vuotiaana, niinkuin olen useilla esimerkeillä sen osoittanut. Esimerkiksi Wayne Gretzkylle siitä oli huomattava etu koko uransa aikana.
Esimerkiksi Wayne Gretzkylle siitä oli huomattava etu koko uransa aikana.
Gretzkyn luistelutaito oli enemmän sitä, että hän luisteli oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Keltainen Jaffa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Leijonat, Jokerit
Jääkiekon perustaito on luistelutaito ja se voidaan aloittaa 2-vuotiaana (Wayne Gretzky, Nicolas Arnadaz) ja kehittää sitä taidon herkkyysiässä parhaimmillaan jopa 8 tuntia/pv (Wayne Gretzky). Jääkiekkoa vertaankin taitoluisteluun ennemmin kuin balettiin.
Jääkiekosta jo vastasinkin. Luistelemisen voi aloittaa 2-vuotiaana, niinkuin olen useilla esimerkeillä sen osoittanut. Esimerkiksi Wayne Gretzkylle siitä oli huomattava etu koko uransa aikana.
Koripallon perustaito on pallon kuljettaminen juostessa, kikkaillessa, kävellessä, katsomatta palloon yms.. Mielestäni sen täydellinen hallitseminen vaatii enemmän treeniä kuin pelkkä luistelu (en ole asiantuntija kummassakaan). Kiekonhallinta+luistelu ja (kori)pallon hallinta huippu-urheilun tasolla vaativat mielestäni enemmän tai vähemmän yhtä paljon treeniä.
Miksi sitten huippukoripallovalmentaja Ari Tammivaara on kanssasi täysin eri linjoilla aikaisen lajivalinnan suhteen?
Eihän todella nuorena luistelun aloittaminen edes ole lopullinen lajivalinta, jääkiekon valinta. Se on vain luistelun aloittamista nuorena. Huipulla tarvitaan muutakin.
Viimeksi muokattu:
Tätä arvelinkin, koska pikkuisen tiedän kokemuksestani tästäkin lajista. Oopperan balettikoulu alkaa 7-vuotiaana. Koska kilpailu on kovaa, niin ei sinne vain tulla, vaan sinne valitaan tiukan valinnan jälkeen. Oopperan balettikoulussa aloitetaan kertomasi mukaan 7-vuotiaana. Ympäri Suomea on lapsille suunnattuja satubaletteja, joissa baletin harrastus aloitetaan jo 3-4 vuotiaina. Itse olen ollut seuraamassa satubalettilaisten harjoituksia ja esityksiä Kouvolassa ja Oulussa. Sitä en pysty sanomaan, että minkälainen balettitausta on Oopperan balettikouluun päässeillä lapsilla.
Satubaleteissa tutustutaan esim. kehoon ja liikkeeseen. Saman voi tehdä muutenkin. Kuten Tervokin totesi, kukaan ei alota baletin treenaamista 3 vuotiaana.
Mutta mennään siihen pääpointtiin ja kerrataan vielä eli baletissa vasta yhdeksän vuotiaana aloitetaan esiopetus balettiin ja kymmenen vuotiaan alkaa vasta tekniikkatreeni.
Olet puhunut täällä kuinka jääkiekossa luistelun voi aloittaa jo kaksi vuotiaana. Et ole kuitenkaan kertonut mikä on se näiden kahden lajin ero, jonka takia lätkässä pitäisi aloittaa jo näin paljon aikaisemmin totisempi treeni kuin baletissa?
Koripallon perustaito on pallon kuljettaminen juostessa, kikkaillessa, kävellessä, katsomatta palloon yms.. Mielestäni sen täydellinen hallitseminen vaatii lähes yhtä paljon treeniä kuin luistelu (en ole asiantuntija kummassakaan). Miksi huippukoripallovalmentaja Ari Tammivaara on kanssasi täysin eri linjoilla aikaisen lajivalinnan suhteen?
Luistelun voi aloittaa 2-vuotiaana, kuten on jo useaan kertaan todettu. Koripallon käsittely aloitetaan huomattavasti myöhemmin. Koripallon täydellinen hallinta vaatii maailman huipputasolle pääsemiseksi valtavan määrän toistoja. Yksikään suomalainen ei ole päässyt koripallossa vielä toistaiseksi maailman huipulle. Olen Tammivaaran kanssa jyrkästi eri mieltä siitä, kun hän Ilkan jutussa kertoo, että tiukka lajinvalinta ennen 15. ikävuotta olisi jopa haitallista huippu-urheilun kehittymisen kannalta. On aina mainittava urheilulaji, kun tälläisiä mieto- ja korjusmaisia väitteitä esitetään. On täysin selvää, että hiihdon, keihäänheiton, jalkapallon ja koripallon lajivalinnat tehdään yleensä eri aikaan. Jalkapallossa valinta tehdään lämpimissä jalkapallomaissa usein heti, kun pallo alkaa pysyä jotenkin jaloissa, mutta keihäänheitto vasta sitten, kun fyysiset edellytykset sen mahdollistavat (Pitkämäellä 15-vuotiaana). Olisi mielenkiintoista tietää, milloin NBA-ammattilaiset ovat tehneet lajivalinnan, 15-vuotiainahan he ovat olleet jo melkoisia jonglöörejä pallon kanssa.
siffa koitappa miettiä asiaa vähän laajemmin. Eli ei ole välttämättä juuri sitä tiettyä oikeaa ikää tai tiettyä oikeaa tapaa tulla huipuksi. Aina se on kiinni yksilöstä, olosuhteista, jne.
NHL:n on päästy vaikka opittu luistelemaan 10 ikävuoden jälkeen ja samoin taas jotkut eivät ole muuta tehneet kuin luistelleet.
Samoin jalkapallossa toiset ovat nousseet hyvien junioriakatemioiden kautta, kun taas jotkut ovat päässeet aivan huipulle lähes pelkästään vain omalla harjoittelulla.
Kaikessa tärkeintä olisi että lapsi/nuori rakastaa lajia ja palo tulla paremmaksi siinä lajissa olisi päivästä toiseen suuri. Sitä ja kehitystä voi sitten tukea eri tavoin.
Ja lopuksi hyvä muistaa että samalla kun se kiekollinen(tai pallollinen) osaaminen tulisi olla huippua, niin pitäisi myös olla mahdollisimman hyvä urheilija.
edit:Lisättäköön vielä että aikainen "lajivalinta" on silloin ihan ok, jos vain se seura missä lajia harrastetaan on tarpeeksi laadukas. Tämä tarkoittaa että liikunta on tarpeeksi monipuolista. En usko että näin kuitenkaan kaikkialla Suomessakaan on jääkiekon parissa.
NHL:n on päästy vaikka opittu luistelemaan 10 ikävuoden jälkeen ja samoin taas jotkut eivät ole muuta tehneet kuin luistelleet.
Samoin jalkapallossa toiset ovat nousseet hyvien junioriakatemioiden kautta, kun taas jotkut ovat päässeet aivan huipulle lähes pelkästään vain omalla harjoittelulla.
Kaikessa tärkeintä olisi että lapsi/nuori rakastaa lajia ja palo tulla paremmaksi siinä lajissa olisi päivästä toiseen suuri. Sitä ja kehitystä voi sitten tukea eri tavoin.
Ja lopuksi hyvä muistaa että samalla kun se kiekollinen(tai pallollinen) osaaminen tulisi olla huippua, niin pitäisi myös olla mahdollisimman hyvä urheilija.
edit:Lisättäköön vielä että aikainen "lajivalinta" on silloin ihan ok, jos vain se seura missä lajia harrastetaan on tarpeeksi laadukas. Tämä tarkoittaa että liikunta on tarpeeksi monipuolista. En usko että näin kuitenkaan kaikkialla Suomessakaan on jääkiekon parissa.
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »