Oudoin paikka, johon olet sammunut?

Itsehän olen sammunut ravintolan vessaan, mikä sinänsä ei ole varmaankaan kovin outoa, mutta heräsin sieltä kun ravintola oli jo suljettu. Kaikki ovet olivat lukossa ja en päässyt ulos ennen kuin aamu koitti. Onneksi sinne tuli siivooja, joka herätti minut imuroinnillaan huomaamatta minua ja pääsin livahtamaan ulos jälkiä jättämättä.

Ehkä mielenkiinotoisempi ketju olisi missä olet tehnyt sitä kauneinta. Sinnekin voisi kirjoittaa ravintolan vessan, mikä on siis hyvin monikäyttöinen paikka.

jussi_j kirjoitti:

Ehkä mielenkiinotoisempi ketju olisi missä olet tehnyt sitä kauneinta. Sinnekin voisi kirjoittaa ravintolan vessan, mikä on siis hyvin monikäyttöinen paikka.

Laajenna klikkaamalla

Tuollainen ketju on jo olemassa, mutta en nyt löydä googlellakaan.

Pahoittelut, tässä antini tähän ketjuun.

Freddie Freeloader kirjoitti:

Paikka ei sinänsä ole mitenkään outo, nimittäin lähijuna. Mutta jos aikomuksena on matkustaa Hkin rautatieasemalta Leppävaaraan ja tulee siinä reissun aikana käyneeksi kaksi kertaa Kirkkonummella hakien siinä välissä uudestaan vauhtia Helsingistä, niin kylhän siinä tuli vähän sellainen Päivä Murmelina -olo.

Lopulta kyllästyin yrittämiseen ja otin taksin.

Laajenna klikkaamalla

Hei mä olen tehnyt tämän ihan saman! Samat paikat ja kaikki.. Toisaalta lähijuna on ainakin talvella tosi helppo paikka nukahtaa kun tulee kylmästä lämpimään.

En tiedä onko oudoin, mutta yksi ärsyttävimmistä sammumisista tai sammumissarjoista oikeastaan, tapahtui vuonna 2007 joulukuussa. Vetelin huolella viinaa Jokerifanien pikkujouluissa ja sitten kun koitti kotimatka kohti Hakunilaa, niin sammuin tietysti siinä. Heräsin siihen kun bussikuski huuteli, että päätepysäkki. Olin Kuninkaanmäessä. Kyselin siinä sitten, että millon bussi lähtee takasinpäin, että jäisin Haksissa poies. Tietysti sammuin uudelleen ja seuraava herätys oli kun bussikuski huusi samat sanat kun vajaa tunti sitten; päätepysäkki. Ja tietysti viimeinen vuoro. Olin lähtöpisteessä stadissa. Ei siinä auttanut muuta kuin mennä rautatieaseman ovista sisään ja siellä sitten torkahdin johonkin nurkkaan. Eka havahdus oli kun kaksi tuntematonta tyyppiä tuli kyselemään Subua. Luulivat vissiin, että notkuissa olin siinä. Käskin painua sinne itseensä. Sammuin taas. Viimeinen herätys sinä aamuna tapahtui kun vartija koputteli pampulla tai jollain vastaavalla jalkapohjiin, että metrot kulkee alas lampsia siitä. Eipä paljoa auttanut jotkut metrot kun niilä minnekään Haksiin päässyt. En enää tarkalleen muista sitä viimeistä yritystä kohti kotia, mutta jos en ihan väärin muista niin olin siinä 8-9 maissa himassa. Eka yritys tapahtui 3 tai 4 aikaan aamuyöstä. Kyllähän se kesti.

Isomäen jäähallin kaukalo kun viimeistä erää oli jäljellä 15 sekuntia T: Ässien ykkösketju

Aikoinaan firman saunatiloissa oli iso pyykkikori likaisia pyyhkeitä varten. Kollegani makasi keskellä pukuhuoneen lattiaa alastomana pyyhekasan päällä kun siivooja tuli aamulla paikalle. Suivaantunut muija sai kunnon slaagin kun kippasi ne pyyhkeet siihen pyykkikoriin josta nousi vihainen Major Julli, toki alastomana hänkin.

Mennään itsekkin bussitarinalla. Eli paikka ei ollut outo, mutta se missä bussi oli niin se olikin sitten toinen juttu. Heräsin pimeästä bussista ja bussikuski ajamassa varikolle ja ei todellakaan ollut mitään tietoa mihin varikolle. Hetken katoin, että tuttua seutuahan tämä on. Jäin pois ja olin jossain aivan skutsissa. Siis ei mitään hajua. En löytänyt edes osoitekylttiä tai mitään. Seikkailin edestakas. Bussikuskikin jätti, kun painoin nappia niin ihan siihen paikkaan. Eli ei siis mihinkään pysäkille. Seikkailin varmaan tunnin, kunnes löysin kyltin. Ainut vaan, että en ollut enään Helsingissä vaan Vantaalla. No onneksi taksikuski löysi minut ja vei kotiin. Muuttui 20 minuutin kotimatka 3 tunnin kotimatkaksi ja kivaa oli.

Olin Oulussa Jalometalli nimisellä festivaalilla käymässä ja suunnitelmani oli tulla yöjunalla takaisin. Noh 7 aikaan aamulla joku tulee herättelemään mua hotellin kylpyammeesta. Se oli mielenkiintoinen herätys.

Taidan olla tylsä ihminen, koska olen aina onnistunut hilaamaan itseni joko kotiini taikka vaihtoehtoisesti hotellihuoneeseeni kännin kovuudesta huolimatta. Viimeksi olen ollut kunnolla kännissä vuonna 2009.

alwahla kirjoitti:

Taidan olla tylsä ihminen, koska olen aina onnistunut hilaamaan itseni joko kotiini taikka vaihtoehtoisesti hotellihuoneeseeni kännin kovuudesta huolimatta.

Laajenna klikkaamalla

Sama juttu minulla. Oli känni kuinka kova tahansa, aina olen sieltä itseni löytänyt minne oli tarkoituskin päätyä. Tai no, kerran heräsin yöllä ja yhtään tajuamatta mitään, aloin pukemaan vaatteita päälle kun luulin olevani väärässä paikassa. Sitten tajusin, että hetkinen, täällähän minun pitikin olla ja painuin takaisin nukkumaan.

cottonmouth kirjoitti:

Tämänkaltaisen pyykinkuivaustelineen päälle. Siinä mielessä hämmentävää, että selvinpäin ei varmaan tuollaisen päälle edes osaisi mennä. Sieltä kuitenkin silloin noin 80-kiloinen ukkeli heräsi. Muistan hämärästi, että olin yrittänyt taitella laitetta kasaan, mutta siinä onnistumatta yritin kiivetä tuon ylitse. Ilmeisesti kesken tämän suorituksen olivat voimat sitten päässeet loppumaan. Jälkeenpäin selvisi, että olin saattanut myös ulostaa kotiviinisammioon samassa toiletissa. Onneksi kyseessä oli tyhjä yksilö, joten jonkinlainen sopu säilyi. Good times.

Laajenna klikkaamalla

Pakko oli lainata tätä cottonmouthin kolmen vuoden takaista viestiä. Itse erään känni-illan päätteeksi olin kyll päätynyt ihan omaan sänkyyn tuhisemaan. Oon kuitenkin yöllä unissani päättänyt kiivetä tuolille ja oon hypännyt juuri samankaltaisen pyykkitelineen päälle. Oli melko mielenkiintoinen herätys. Pyykkiteline ei Rambo-hyökkäyksestäni säilynyt hengissä.. Onneksi asuin tuolloin vielä yksin, mutta kuulen tästä silti edelleen tyttöystävältäni.

Itse vastauksena otsikon kysymykseen. Eräillä festareilla onnistuin sammumaan bajamajaan, mutta onneksi heräsin ekaa kertaa kaupungissa olleen kaverini 55. soittoyritykseen juuri ennen alueen kiinnimenemistä. Fuksisyksynä oon sammunut jonkin tuntemattoman omakotitalon pihalle, josta onneksi heräsin itse auringon noustessa.

En ole toistaiseksi kerennyt kuin kerran sammua, heräsin mökillä porukoiden sängystä poikittain sikiöasennossa.

Vesilätäkköön jälkakäytävällä Jouppilanvuoren edessä, räntäsateessa. Tätä ennen yritin polttaa vodkaa lämmitelläkseni käsiä. Itku tuli kun ei syttynyt.