Naisasiat

Prof. Puck kirjoitti:

Mulla ei riitä ymmärrys siihen, että hyvä ystävä ei uskaltaisi kertoa mulle totuutta. Ei sellaista voisi todellisena ystävänä pitää!

Laajenna klikkaamalla

Kyse ei ole uskalluksesta. Mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia latoa totuuksia vaikka kenen silmille. Mutta haluaminen on sitten eri juttu. Miksi ihmeessä pitää mennä ehdoin tahdoin pilaamaan kahden ihmisen elämää? Tuossa skenaariossa ei ole kenelläkään kuin hävittävää, niin parisuhteen kuin ystävyydenkin osalta.

"Moi! Mitä äijä pitkästä aikaa?" - "Mitäs tässä."
"Lemppasit sitten sen akan?" - "Joo, vuosia sitten."
"Mites duunissa menee?" - "No... mä sain fudut, kun ryyppäsin ihan holtittomasti sen eron jälkeen. Oon lähinnä ajelehtinut sen jälkeen."
"Tsemppiä!" - "Sä oot mun paras kaveri!"

Minä en todellakaan haluaisi tuossa (alkuperäisen dilemman) tilanteessa kuulla noita suuria uutisia. Mieluummin onnellisen tietämätön kuin 100% varmasti täysin hajalla. Jos Urpo on mennyt lyömään hynttyyt yhteen jakorasian kanssa, se olkoot hänelle tarpeeksi suuri rangaistus. Ja kyllä niillä menee poikki ennemmin tai myöhemmin, jos on mennäkseen. Miksi tuossa täytyisi toimia katalysaattorina.

Leonilta hyvä postaus.
"Alkaa ampuko viestintuojaa" harvemmin toteutuu näissä jutuissa.
Paskaa saa niskaan se joka kertoo, joskus yhdeltä, useimmiten kaikilta tahoilta ja hyväntahtoiseksi tarkoitettu teko osuu omaan nilkkaan.

Tadu kirjoitti:

Nääh. Kuten todettua. Ei missään tapauksessa kannata lähettää tollaista viestiä exällesi. Kylmästi vain olet välinpitämätön. Sinähän olet loistavassa tilanteessa nyt kun kaverisi on kerran oikeasti kaverisi. Tyttöystäväsi teki itsestään nolon. Älä paljasta, että sinua oikeesti ärsyttää tai kiinnostaa. Hiljaisuus ja välinpitämättömyys on myrkkyä naisille.

Laajenna klikkaamalla

Tää viesti on harvinaisen totta. Mulla rupee nelisen kuukautta tulemaan täyteen erosta, josta olen päässyt erittäin hyvin yli. Viimeisen kahden kuukauden aikana ex on tehnyt lähes kaikkensa saadakseen minut mustasukkaiseksi. Noh, ei varmasti arvannut ettei minua kiinnosta pätkääkään, ja "uuden" naiseni(olivat exän kanssa vielä jonkunaikaa sitten kavereita) kanssa nauramme exän toilailuille. Noh, nyt exälläni on huoran maine, ja lähes kukaan ei hänestä pidä. Tämä neuvoksi myös niille, jotka aikovat kostaa exälle. Kannattaa keskittyä uuteen elämään, lopputulos on kaikista paras.

Sent from my ZTE-BLADE using Tapatalk

Leon kirjoitti:

Kyse ei ole uskalluksesta... Miksi ihmeessä pitää mennä ehdoin tahdoin pilaamaan kahden ihmisen elämää?...

Minä en todellakaan haluaisi tuossa (alkuperäisen dilemman) tilanteessa kuulla noita suuria uutisia. Mieluummin onnellisen tietämätön kuin 100% varmasti täysin hajalla. Jos Urpo on mennyt lyömään hynttyyt yhteen jakorasian kanssa, se olkoot hänelle tarpeeksi suuri rangaistus. Ja kyllä niillä menee poikki ennemmin tai myöhemmin, jos on mennäkseen...

Laajenna klikkaamalla

Jees, ymmärrän pointtisi ja noin kirjoitettuna olen siitä melko pitkälti samaa mieltä. Ehkä suurin ero meillä on siinä, mitä tarkoitimme sanalla kaveri. En minäkään keneltäkään puolitutulta odota tilitystä asian tiimoilta, mutta jos oikeasti läheinen kaveri ei kertoisi totuutta, niin se itse asiassa tuntuisi ajan kanssa varmaan vielä pahemmalta kuin naikkosen pettäminen. Periaatteella (kärjistettynä) naisia tulee ja menee, mutta oikeat ystävät säilyy...

Totta toki on, että kyllähän tämän tarinan Unto saa tyttökaverinsa toilailut ennen pitkää selville joka tapauksessa, mutta edelleen mua ainakin vituttaisi suoraan sanottuna vielä enemmän jokainen tuhlattu päivä sellaisen likan kanssa, ja olisin pelkästään kiitollinen ystävälle, joka asian oikean laidan toisi minulle tiettäväksi.

Olen siis kertonut itse asiassa kahdellekin hyvälle ystävälleni naistensa pettämisestä (molemmissa tapauksissa kyseessä oli pitkään jatkunut pettäminen, ei mitkään yhden illan satunnainen kännipäinen toilailu...). Molemmat ovat edelleen hyviä ystäviäni. Totta on, että toinen kavereistani otti myös minuun alkuun hiukan etäisyyttä. Ajan kuluessa osasi kyllä ihan itsekin analysoida, ettei kovin fiksusti silloin toiminut.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen kysymys monessakin suhteessa. Jäin tuon Leonin vastauksen jälkeen miettimään, että kuinka paljon siinä on myöskin omaa itsekkyyttä, että kerroin kavereille? Ei sitä voi kokonaan kiistää, sillä kummatkin kaverit olivat (toinen on vieläkin) sellainen, jonka kanssa on lähes päivittäin tekemisissä. En minä olisi pystynyt olemaan heidän kanssaan luonnolisesti tekemisissä asiasta kertomatta. Kuitenkin sen verran luottamuksellista tietoa muutenkin keskenämme jaettiin.

Tuohon pettäjän käräyttämiseen antaa nykymallinen sosiaalinen media mitä parhaat lähtökohdat. Eli naamakirjaan valeprofiili ja sieltä kautta Untolle viestiä, että tarkkailee hieman Martan menemisiä. Soppa on valmis ja kavaltaja säilyy kasvottomana

Samaa viestiä voi viljellä myös vihamiehille tai henkilöille, jotka haluaa syystä tai toisesta muuten vain erottaa.

kharon kirjoitti:

Samaa viestiä voi viljellä myös vihamiehille tai henkilöille, jotka haluaa syystä tai toisesta muuten vain erottaa.

Laajenna klikkaamalla

Tuossa nyt ei ole mitään järkeä. En ymmärrä miksi pitää puuttua muiden asioihin. Ton pettämis jutun ymmärän, muuten en.



Sent from my ZTE-BLADE using Tapatalk

Cover kirjoitti:

Tuossa nyt ei ole mitään järkeä. En ymmärrä miksi pitää puuttua muiden asioihin. Ton pettämis jutun ymmärän, muuten en.

Laajenna klikkaamalla

Tuo loppuosa oli lähinnä kevennystä. Tosi samalla myös muistus siitä, että kaikki "kavaltajat" eivät aina ajattele asiaa yhtä vilpittömin mielin.


Sanansaattaja voi myös saada ryöpyn niskaansa siinä tapauksessa, että Martta osaa Untolle kertoa muunneltua totuutta. Eli varovainen kannattaa tosissaan olla ja siksi antaisinkin anonyymisti Untolle jotain johtolankaa, josta Unto saa itse pettämisen päätellä.

kharon kirjoitti:

Tuo loppuosa oli lähinnä kevennystä. Tosi samalla myös muistus siitä, että kaikki "kavaltajat" eivät aina ajattele asiaa yhtä vilpittömin mielin.


Sanansaattaja voi myös saada ryöpyn niskaansa siinä tapauksessa, että Martta osaa Untolle kertoa muunneltua totuutta. Eli varovainen kannattaa tosissaan olla ja siksi antaisinkin anonyymisti Untolle jotain johtolankaa, josta Unto saa itse pettämisen päätellä.

Laajenna klikkaamalla

Kannatettava keino, jos päättää asian paljastaa. Siinä on epäilyksenalaisia sitten ne Martan "poraajat", heidän mahdolliset puolikkaansa, muut sivulliset, Miina ja hekottava pappi, eikä kukaan varmaan tule viimeksi mainittua epäilemään tahi toiseksi viimeistä. Näppärää ja toimii, MOT.

En oikein ymmärrä, että miksi puolituttujen asioihin pitäisi puuttua? Jos kyseessä on oma ystävä, niin sitten toki. Omasta kokemuksesta tiedän, että viestinviejä joutuu melkoiseen ristituleen. Itselläni ei asiasta ollut ensikäden tietoa, ja kaikki vetivät sanansa takaisin. Mukava tilanne.

palle fontän kirjoitti:

En oikein ymmärrä, että miksi puolituttujen asioihin pitäisi puuttua? Jos kyseessä on oma ystävä, niin sitten toki. Omasta kokemuksesta tiedän, että viestinviejä joutuu melkoiseen ristituleen. Itselläni ei asiasta ollut ensikäden tietoa, ja kaikki vetivät sanansa takaisin. Mukava tilanne.

Laajenna klikkaamalla

Varmasti hauskaa kaikkien mielestä. Naurun lakattua nautittiin virvokkeita.

Ainoa tilanne, missä voisin kuvitella puuttuvani asiaan on se, jos lähisukulaistani vietäisiin kuin litran mittaa ja olisin asiasta 100% varma. Ja silloinkin miettisin asian hyvin tarkasti läpi ennen puuttumista. Ystävien, kavereiden ja puolituttujen kohdalla en ikinä, kuten jo mainitsin. Joihinkin asioihin on vain paras olla puuttumatta, vaikka se tuntuisikin aluksi hyvältä idealta. En silti kiellä sitä, etteikö joku voisi olla oikeasti kiitollinen moisessa tilanteessa.

Alkaa kesä olla ohi ja sen myötä jotenkin huomaa fokuksen muuttuvan taas hieman normaalimpaan suuntaan. Keväällä ihastuin tulisesti, mutta homma ei sitten lähtenyt kuitenkaan käyntiin. Tästä sitten vittuuntuneena manasin kaikki ihastus-hömpötykset alimpaan helvettiin ja päätin pitää hauskaa ainakin kesän. Muutama likka on eksynyt yökylään ja yhden mimmin kanssa käynyt treffeillä (toisetkin sovittiin, mutta mimmi veti ne pystyyn). Toisaalta eipä se edes kauheasti haitannut. Ihan selviä reboundeja nämä ovat mulle olleet, enkä oikein missään vaiheessa ajatellut näistä mitään sen vakavampaa tulevankaan. Vaikka kevään ihastuminen oli lyhyt, oli se yksi voimakkaimmista mun elämässä. Eikä siitä nyt ihan olkaa kohauttamalla mennä yli.

Nyt sitten kuitenkin alkaa huomamaan, että voisi olla itseasiassa ihan mukavaa tutustua johonkin naiseen vähän syvällisemmälläkin tasolla. Että se kovin juhlameininki alkaa tympimään ja syksykin on tuloillaan. Juhliminen saa pikkuhiljaa väistyä taas arkisempien asioiden edeltä. Ei oikein enää jaksa sekoilla, joten olenkin jo tovin korvannut sitä urheilulla ja terveellisillä elämäntavoilla.

Kattellaan sitten mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Tähän asti on ollut aika vaiherikasta menoa pienine ylä- ja alamäkineen. Vaikka tossa sanoinkin, että olisi kiva tutustua johonkin naiseen, en sitä nyt ala priorisoimaan sen enempää. Tulee kun on tullakseen. Niin on tähän astikin tullut. Muutaman kokemuksen viisaampana muistan kuitenkin seuraavat asiat naisten metsästyksessä:

1) Keskity omaan elämääsi, älä naisten perässä juoksemiseen.
2) Jos tapaamisten järjestäminen on vaikeaa heti alussa, on se sitä loppuun saakka.
3) Pysytään niissä +25-vee tylleröissä kun haetaan hyviä fiiliksiä myös henkisellä tasolla.
4) Luota intuitioosi. Jos hälytyskellot soivat, on se yleensä järjen ääni, jonka sitten oma tunnemaailma ovelasti hiljentää.
5) Ole oma itsesi heti alusta saakka.

Viimeinen kohta itse asiassa on ollut vähän haasteellinen. Kun viimeinen ihastus sanoi tykkäävänsä musta, koska olen niin kiltti, tiesin sen dumppaavan mut viikon sisällä. About näin siinä sitten kävikin. On tullut kesän aikana oltua suoranainen mulkku omalla mittakaavalla naisia kohtaan. Ja mitä vielä! Nehän on ihan valmista kauraa kun menee edes takaisin kuin päätön kana, kiusaa, nauraa ja puhuu aivan tyhjiä. Mutta tässäpä vain piilee se pieni ongelma. Kun mä käyttäydyn tuolla tavalla, ei se oo sitä mikä mä oikeasti olen. Ja se käy aika raskaaksi sitten pitkässä juoksussa, vaikka sillä mimmejä saakin. Fiilis on vähän sama kun ajelisi kaverin hienolla autolla. Vaikka se tuntuu vitun hienolta, on se silti kaverin auto - ei sun.

Eli kait se on viisainta mennä ihan omana itsenään, joka tietty ei tarkoita tossuna olemista. Mutta turha sitä on egoilla ja esittää jotain maailmanomistaja-elvistä. Jos se vetoaa naiseen, niin tuskin meidän arvot muutenkaan kauheasti kohtaisivat.

Birchman kirjoitti:

Koko teksti

Laajenna klikkaamalla

Tota ku luki ni tuntu ku olis koko teksti tullu omalta näppäimistöltä. Kesän aluks tapasin yhden naisen johon ihastuinki ja oli todella mukava. Jonki aikaa tapailtii, mutta lopulta ilmoitti ettei oo valmis mihinkään vakavaan suhteeseen jne. Noh, mitäpä tästä, seuraavana vkl tapasin toisen ihan lupaavan tapauksen ja jonki aikaa oltiin yhteydessä mutta oli kuulemma jotaki muuta viritystä tullu naikkoselle ennen ku oikein mtn saatiin aikaan.

Nyt ku kelailee ni eipä noi nyt niin haitannu. Ekan kanssa olis voinu pidempäänki olla ja kattoo mitä tulee mutta aina ei voi voittaa. Toinenki oli ihan mukava mutta eipä tässä keretty kunnolla tutustuunkaan ku eri paikkakunnilla ollaan. Kummatki kyllä kauheesti meinas että yhteydes olis mukava olla jne mutta taisi olla vaan sitä ettei tulis huono mieli kummallekkaan. Vaikkeivat pituudella pilattuja juttuja olleetkaan niin jotenki tuli itellekki yllärinä että nyt jopa kaipaa vähä vakaampaa parisuhdetta, ennen kesää olin ihan tyytyväinen sinkkuna oloon.

Mitäpä tästä jäi käteen, samaa ku Birchmanillä eli kesä on ohi ja menot menty. Uutta matoa koukkuun jos on tullakseen mutta dynamiitilla en kalastaan ala.

Birchman kirjoitti:

Nyt sitten kuitenkin alkaa huomamaan, että voisi olla itseasiassa ihan mukavaa tutustua johonkin naiseen vähän syvällisemmälläkin tasolla.

Laajenna klikkaamalla

Ei nyt suoraan liity aiheeseen, mutta minullekin kulunut kesä oli aikamoinen ahaa-elämys. Perhe oli 2 viikkoa lomalla siellä Suomessa samalla kun itse olin töissä täällä toisaalla. Ensimmäinen kerta siis todella moneen vuoteen kun meikäläinen olisi "yksin kotona", mikä mahtava tilaisuus tehdä kaikkea mitä yleensä ei voi tehdä koska vaimo ja lapset. En puhu mistään naisjahdista, vaan siis ihan in general äijäelämästä.

Annas olla miten kävi. Jos joku on nähnyt leffan "Hallpass" niin siitä saa vähän suuntaa, ja asiaan liittymättä on muuten ihan simo hyvä leffa. Enivei, jouduin toteamaan hyvin nopeasti että onpas tämä iso kämppä ihan hemmetin autio paikka, kun ei ole sitä lapsi & koiralaumaa jaloissa pyörimässä 24/7. En olisi uskonut.

Sitten seuraavaksi aukesi että hemmetti se vaimo muuten (kotiäiti) tekee ihan hemmetisti töitä talouden pyörittämiseksi. Itse hoidin vain itseäni, mutta jo siinä meni yllättävän paljon aikaa, siinä (töissäkäynnin ohessa) siivoat ja pyykkäät ja laitat ruokaa, käyt kaupassa, toteat että se kädestä jätetty tavara ei löytänytkään itsestään takaisin sinne minne se kuuluu, jne. Ja siis vaimo pyörittää tätä 8 hengen edestä (mukaanlukien koirat)! Mulla on loppujen lopuksi helppoa kun hoidan vaan rahaa taloon.

Ja sitten tajusin että itse asiassa en enää osaa nauttia sinkkuna olemisesta, en olekaan niin introvertti kuin luulin olevani. Aika nopeasti ne kaikki "kivat jutut" mitä voi tehdä yksinään alkoi maistua puulta, ja alkoi kaivata perhettä. "Kundien kanssa kaljalle" ei maistunut niin vapaudelta kuin olisin kuvitellut. Itse asiassa oli aika tylsää.

Nyt on ihan eri fiilis olla taas takaisin perheen kanssa, jotenkin osaa antaa vaimolle paljon enemmän kiitosta, ja arvostaa sitä mitä on. Onneksi ei tullut kokeiltua tätä minkään eron kautta, siinä olisi meinaan tullut aika iso ylläri.

Kaikkea sitä oppii ja kokee. Minä sielultani yksinäinen ja kovapäinen omantienkulkija olenkin näköjään oikeasti suurperheenisä. Ihan sisältä asti enkä vain näön vuoksi. Pitää korkata viskipullo sille. :-)

No joo, ehkä täälläkin pitää taas pistäytyä. Joskus aikoinaan kirjoitin tänne, että miksi mä aina löydän ne hankalat tytöt. Pikkuhiljaa olen alkanut pohtia, onko vika sittenkin minussa ja omassa käytöksessä.
Sitä yleensä vaan tuppaa olemaan niin saatanan uppiniskainen, ettei näe omassa käytöksessään mitään vikaa.
Tuli tuossa masennusketjussa jo avauduttua siitä kuinka tyttö vittuilee eikä ymmärrä blaablaablaa. Jos hieman avataan tarkemmin, niin kaksi viimeistä työpassia (10 päivää per passi) olen ollut käytännössä yksin, niin ettei tyttöystäväni ole ollut töissä kuin 2 päivää minun kanssani.
Eka kymppi meni ihan hienosti viimeistä iltaa lukuunottamatta. Tuli vähän otettua ja menihän se pari työkaverin (miespuolisia molemmat) vähän pitkäksi ja aamulla sitten piti nähdä tyttöä Helsingin keskustassa.
Ajoissa olin tapaamisessa, mutta olo ja kiroilun määrästä päätellen ulkonäkö sekä bensanhaju oli sitä sorttia, että sen oli ehkä spårassa jo joku haistanut.
Tapeltiin siinä päivä ja sain rauhoiteltua neitiä sen verran, että päästiin ihan hyvässä sovussa pitkäksi viikonlopuksi reissuun. Kauhean rähinän ja huudon sen päivän aikana kyllä sain osakseni ja ihan oikeutetusti.
Reissun loppuvaiheessa oltiin lentokentälle odottelemassa lentokoneen lähtöä ja tytön puhelin piippaa. Viestiä pukkaa. On kuulemma exä, joka on hyvä kaveri blaablaablaa, jonka kanssa soitellaan välillä ja on niin tärkeä vaikka ei nähdäkään.
Noh, eihän siinä mitään ole, mutta kun minulla ei saa olla sitten minkäänlaista naispuolista kaveria. On mustasukkainen on jo yhdestä hyvästä naispuolisesta työkaverista. Ei ole tämän työkaverin kanssa koskaan ollut mitään eikä tule olemaankaan. Kaiken hyvän lisäksi oma tyttöystäväni tuntee ihan hyvin tämän tytön, josta on mustasukkainen. Ei käy järkeen. Kai siinä joku logiikka on.
Jatketaan, tuokin saatiin selvitettyä ja sitten tuli taas töiden aika. Tyttöystävä perjantaina, minä sunnuntaina. Eli tässä tulee tämä 10 päivän putki, jolloin oltiin vain vain kaksi päivää samaan aikaan töissä.. Tämän työpassin päätteeksi olo oli todella huono (henkisesti) ja tuli vikana iltana jälleen vähän otettua, eli tein saman asian toistamiseen, jonka olin jo luvannut jäävän yhteen kertaa.
Nyt ollaan viikko oltu riidoissa tämän viimeisen keissin jälkeen eikä mitään leppymistä ole havaittavissa. Tiedän toki, että tein väärin, vituttaa jälkeen päin, mutta ei sille enää mitään voi. Nyt täytyy kuulemma pohtia sitä, onko meillä enää paluuta entiseen, kun olen tehnyt näin ikävästi.
En ole pettänyt, en ole edes ollut naispuolisten seurassa, olin vaan jäätävässä krapulassa molempina aamuina. Viimeisen viikon olen yrittänyt lepytellä häntä, mutta vastaus on jääkylmä. Ei mitään leppymisen merkkejä, vituttaa kuulemma ja on niin vihainen, ettei eteensä näe.
Aikaisemmissakin suhteissa olen pohtinut naisen vaikeutta, mutta ehkä se olenkin minä, joka olen se vitun vaikea, välinpitämätön ja kusipää.
Mä kun olen aina luullut, että parisuhteissa pitää yrittää tehdä kompromisseja ja ihmiset tekee virheitä.
Olen ollut myös ottavana osapuolena, kun kakkaa jaetaan, joten kyse ei ole siitä, etten tietäisi mikä on fiilis vain ainoastaan virhearvioinnista.

Bruno kirjoitti:

Mä kun olen aina luullut, että parisuhteissa pitää yrittää tehdä kompromisseja ja ihmiset tekee virheitä.

Laajenna klikkaamalla

Virheen tekeminen on anteeksiannettavaa, mutta virheen toistaminen on jo vittuilua tai vähintään välinpitämättömyyttä. Ongelmana tässä ei ole vain se, että olit maailmanluokan krapulassa kun teillä oli pitkästä aikaa yhteinen vapaapäivä, vaan myös se, että petit lupauksesi.

Ota vastaan se, mitä annetaan ja pidä jatkossa lupauksesi, kyllä se siitä. Selittely ja vähättely vain pahentavat tilannetta. Mustasukkaisuusdilemmasta kannattaa puhua ihan hyvässä hengessä.

Ja kannattaa jatkossa myös mennä ahdistavan työputken jälkeen kavereiden kanssa baariin. Ihmisellä saa myös olla tapa nollata tilanne kunhan se ei mene jatkuvaksi nollaamiseksi. Tuo mustasukkaisuuskuvio on niitä missä ei ole mitään järkeä, mimmeillä on ilmeisesti tapana olla mustasukkainen ihan johtuen kromosomeista ja saattaa sisältää sellaista logiikkaa, että itse voi olla vaikka kuinka läheinen exän kanssa, mutta toinen ei voi olla millään tapaa ystävä vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Jäätävä darra vaikka olisikin jonkinsortin petetyn lupauksen tuotos ei ole mikään syy viikon mykkäkouluun ja johonkin harkintakuvioihin. Kyynikkona sanoisin, että jos tosta palataan yhteen, niin saatat joutua sellaiseen pysyvään kiitollisuusvelan piiriin, että tähän asiaan palataan aina kun on mahdollista. Toisin sanoen, varma tie tossun alle.

Toisaalta voihan se olla niinkin, että olet ihan älyttömän hankala kusipää jonka pitäisi olla kiitollinen että joku jaksaa katsella tuollaista lupausten pettäjää, yhteisten vapaapäivien pilaajaa ja vieraiden naisten naurattajaa.

TQoFE kirjoitti:

Virheen tekeminen on anteeksiannettavaa, mutta virheen toistaminen on jo vittuilua tai vähintään välinpitämättömyyttä. Ongelmana tässä ei ole vain se, että olit maailmanluokan krapulassa kun teillä oli pitkästä aikaa yhteinen vapaapäivä, vaan myös se, että petit lupauksesi.

Ota vastaan se, mitä annetaan ja pidä jatkossa lupauksesi, kyllä se siitä. Selittely ja vähättely vain pahentavat tilannetta. Mustasukkaisuusdilemmasta kannattaa puhua ihan hyvässä hengessä.

Laajenna klikkaamalla

Tää on muuten hyvä :D

-Koska jo toisen kerran riipaisit töiden jälkeen olet joko välinpitämätön (lue narsisti) tai vittuilet (lue olet narsisti)
-Ongelma EI OLE SE, että olit sillä hetkellä top 10 krapulassa koskaan missään ikinä silloin kun teillä oli VIHDOINKIN PITKÄSTÄ AIKAA yhteinen vapaapaapäivä
-Vaan se että petit lupauksesi vitun sika (ja narsisti)

Lääkkeenä tähän:
-Kuuntele kaikki se vittuilu ja mykkäkoulu (en tiedä miten sitä kuunnellaan)
-Älä vähättele tuota TÖRKEÄÄ tekoasi tai selittele sitä sillä, että oikeasti teki mieli vetää pää täyteen poikien kanssa
-Tilanne on jo muutenkin paha, älä pahenna sitä (kukkia kannattaa kokeilla)

PS. Niin se mustasukkaisuusdilemma kannattaa laittaa nyt tässä vaiheessa hyllylle. Katkaise ensiksi välit siihen naispuoliseen työkaveriin ja älä mainitse ikinä tätä exmiestä. (Tämäkin on todennäköisesti sinun syytäsi)

Jaahas, tähänkin ketjuun nyt sitten asiaa taas....

Aloitin tuossa kolmisen kuukautta sitten uudessa työpaikassa ja oikeestaan samantien tapasin siellä yhden naisen, joka herätti kiinnostukseni. En jäänyt miettimään asiaa sen kummemmin, vaan rupesimme juttelemaan enemmän ja enemmän töissä ihan oikeastaan kaikista asioista mitä mieleen juolahti. Jossain vaiheessa keskustelut siirtyivät töistä vapaa-ajalle ja facebookiin ja siitä edelleen soitteluihin ja tekstailuihin. Loppujen lopuksi kysyin naista ulos ja tämä suostui hetkeäkään epäröimättä. No, käytiin syömässä ja teroittamassa meikäläisen luistimet ja sen jälkeen vain ajeltiin ympäriinsä ja juteltiin. Kaikki tuntui niin helpolta tämän naisen kanssa, huumorintajut klikkasivat, arvot klikkasivat, ulkonäkö klikkasi ihan saatanasti.... oikeastaan koko paketti oli niin täydellinen.

Heitin naisen metroasemalle, ja siinä hetken aikaa metroaseman kupeessa autossa istuessamme, tuijotimme toisiamme silmiin ja sen jälkeen se oli menoa... suutelimme pitkään. Olin aivan pilvissä tämän jälkeen ja niin oli nainenkin. Tapasimme vielä muutamia kertoja työn ulkopuolella ja tunteet kasvoivat... En ole rehellisesti ikinä ihastunut noin nopeasti kehenkään, vaan olen yleensä varovainen. Tämän naisen kanssa ei vain kiinnostanut... Halusin vaan antaa mennä, välittämättä mistään. Halusin tämän naisen.

Mikä oli sitten ongelmana? Omasta mielestäni ehkä paskin asia ikinä. Nainen on intialainen kulttuuritaustaltaan, tosin suomessa syntynyt ja suomen kansalainen. Isänsä vain on todella uskonnollinen ja vanhoillinen, ei hyväksy edes intialaista miestä tyttärelleen jos ei ole samaa "kastia", eli ilmeisesti haluaa itse valita vävynsä. Tämä nainen oli omien sanojensa mukaan todella ihastunut minuun, mutta tiesi että jossain vaiheessa meidän juttu kuitenkin loppuisi viimeistään isänsä takia. Isä oli kuulemma aiheuttanut tämän naisen isosiskon miehelle ja tämän perheelle myös aikamoisia ongelmia, kun ei miestä hyväksynyt.

En tiennyt enkä tiedä vieläkään mitä pitäisi ajatella. Mikään juttu minkään naisen kanssa ei ole tuntunut noin oikealta noin nopeasti ja sitten kaikki vain viedään jonkun uskonnon takia. En vain pysty ymmärtämään, että eikö esim. tämän naisen isä halua tyttärensä olevan onnellinen. Tämä nainen kunnioittaa vanhempiaan niin syvästi, ettei ikinä haluaisi tehdä heidän tahtonsa vastaisesti. Silti kaikki tuntuu vaan niin väärältä. En tiedä pitäisikö tässä tehdä joku radikaali ratkaisu ja ottaa auto alle, kidnapata nainen mukaan ja ajaa Mexicoon....

Saatanan saatana.

Meksikossa on ainoastaan n. 2000 intialaisen maahanmuuttajan yhteisö. Ihan ok valinta, toki USA on aika lähellä.

Indian immigration to Mexico - Wikipedia, the free encyclopedia

fat of the land kirjoitti:

Jäätävä darra vaikka olisikin jonkinsortin petetyn lupauksen tuotos (...)

Laajenna klikkaamalla

Todella mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Lupaukset saa pettää ja tehdä tasan niin kuin sattuu huvittamaan, vaikka muuta olisi sovittu.

Aikuisen ihmisen on kyettävä pitämään lupauksensa. Se ei ole mies eikä mikään, joka ei pidä kiinni sovituista asioista; ja sama toki koskee myös naisia. Joskus toki voi tapahtua jotain odottamatonta, mutta tässä tapauksessa oli kyse Brunon omasta valinnasta - pää täyteen ja invalidisoiva kankkunen eivät tule ihan pyytämättä ja yllätyksenä.

Bruno kirjoitti:

Nyt ollaan viikko oltu riidoissa tämän viimeisen keissin jälkeen eikä mitään leppymistä ole havaittavissa...

Laajenna klikkaamalla

Sillä nar.. naisella on vain eri intressit, kuin sinulla, joten et paljoa voi lepytelllä häntä. Nainen alkaa omistuksenhaluiseksi ja määräileväksi osapuoleksi heti, kun sillä on suunnitelmissa yhteisen pesän duunaaminen ja kaks' plus-lehden tilaaminen.
Se etsii potentiaalista isää lapselleen ja on vain pettynyt toimintaasi.

Nou hätä brother Bruno, sen naisen suunnitelmat eivät kohtaa sinun "välillä voin ottaa rennosti"-ajattelutapaasi. Puhu perheestä, arvoista ja sen semmoisista asioista, niin asiat etenee, mutta jos et halua sitoutua vaippojen vaihtoon, niin lähde radalle, niin ei ota enään yhteyttä.

Tai sitten duunaa frendien kanssa dokailut niin, ettei nainen saa tietää siitä, niinkuin muutkin valaistuneet.

TQoFE kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Lupaukset saa pettää ja tehdä tasan niin kuin sattuu huvittamaan, vaikka muuta olisi sovittu.

Laajenna klikkaamalla

Ei, vaan kuten kirjoitin. Niin jäätävä kankkunen, vaikka olisikin tullut jonkin lupauksen pettämisen seurauksena ei ole mikään syy viikon mykkäkouluun ja koko suhteen tilan uudelleenarvioimiseen.

Toki lähtökohta on se, että lupauksia ei petetä. Mutta sellaista ihmistä ei olekkaan, etteikö välillä niitä pettäisi. Eri asia on tärkeät lupaukset, kuten uskollisuus tai jonkun alkoholistin lupaus pysyä raittiina. Jälkimmäisessä toki puhutaan sairaudesta... Tässä nyt on enemmänkin kyse siitä että on tehty lupaus turhaan mitä ei voi pitää. Varmaan osana rauhantekemistä. Virhe, josta nyt sitten maksetaan. Mutta jos joku arvioi koko suhteen tilaa sen perusteella, että nyt kuukaudessa on kahdesti päivä mennyt pilalle darran vuoksi, niin silloin voi ehkä kyseisellä henkilöllä liian suuret odotukset siitä mitä reaalimaailma ja parisuhteet todellisuudessa on.

Eihän toimiva parisuhde voi perustua mihinkään laadittuun sääntölistaan ja niiden noudattamiseen. Vaan isompiin lupauksiin; olen uskollinen, tuen ja puolustan sinua, autan arjen pyörittämisessä, yritän huomioida sinun tarpeesi parhaani mukaan jne.

fat of the land kirjoitti:

Ei, vaan kuten kirjoitin. Niin jäätävä kankkunen, vaikka olisikin tullut jonkin lupauksen pettämisen seurauksena ei ole mikään syy viikon mykkäkouluun ja koko suhteen tilan uudelleenarvioimiseen.

Laajenna klikkaamalla

Viikko on paljon, tästä olemme yhtä mieltä. Toisaalta, kyseessä on Brunon kertoman mukaan melko tuore suhde ja luottamuspulaa jo ennestään, yhdistettynä masennusketjun teksteihin. Viinalla masennusta - joka jo itsessään on iso haaste parisuhteelle - tuskin parannetaan.

Tässä nyt on enemmänkin kyse siitä että on tehty lupaus turhaan mitä ei voi pitää. Varmaan osana rauhantekemistä. Virhe, josta nyt sitten maksetaan.

Laajenna klikkaamalla

Mikäli ei pysty pitämään lupaustaan olla hankkimatta krapulaa tietyksi päiväksi, on varmaan syytä miettiä tarkemmin omaa viinankäyttöään. En minäkään lasiin sylje (päinvastoin), mutta ymmärrän, että on hetkiä jolloin viskipullon tyhjentäminen ei tule kyseeseen.

Mutta jos joku arvioi koko suhteen tilaa sen perusteella, että nyt kuukaudessa on kahdesti päivä mennyt pilalle darran vuoksi, niin silloin voi ehkä kyseisellä henkilöllä liian suuret odotukset siitä mitä reaalimaailma ja parisuhteet todellisuudessa on.

Laajenna klikkaamalla

Brunon viestin perusteella heillä on vain pari yhteistä vapaapäivä kuukaudessa. Mielestäni ei ole lainkaan kohtuutonta odottaa, että se invalidisoiva darra hankitaan joksikin muuksi päiväksi.

iibor kirjoitti:

Mikä oli sitten ongelmana? Omasta mielestäni ehkä paskin asia ikinä. Nainen on intialainen kulttuuritaustaltaan, tosin suomessa syntynyt ja suomen kansalainen. Isänsä vain on todella uskonnollinen ja vanhoillinen, ei hyväksy edes intialaista miestä tyttärelleen jos ei ole samaa "kastia", eli ilmeisesti haluaa itse valita vävynsä. Tämä nainen oli omien sanojensa mukaan todella ihastunut minuun, mutta tiesi että jossain vaiheessa meidän juttu kuitenkin loppuisi viimeistään isänsä takia. Isä oli kuulemma aiheuttanut tämän naisen isosiskon miehelle ja tämän perheelle myös aikamoisia ongelmia, kun ei miestä hyväksynyt.

Laajenna klikkaamalla

Hanki neljäkymmentä lehmää ja tekstiilitehdas. Eiköhän ne kelpaa isälle myötäjäisiksi.

Että silleen...

TQoFE kirjoitti:

Viikko on paljon, tästä olemme yhtä mieltä. Toisaalta, kyseessä on Brunon kertoman mukaan melko tuore suhde ja luottamuspulaa jo ennestään, yhdistettynä masennusketjun teksteihin. Viinalla masennusta - joka jo itsessään on iso haaste parisuhteelle - tuskin parannetaan.

Laajenna klikkaamalla

Melko tuore suhde kyseessä, 7 kuukautta yhdessä oltu. Tiedän tehneeni virheen. Ja oikeassa olet masennuksen suhteen. Viina ei fiilistä paranna.

TQoFE kirjoitti:

Brunon viestin perusteella heillä on vain pari yhteistä vapaapäivä kuukaudessa. Mielestäni ei ole lainkaan kohtuutonta odottaa, että se invalidisoiva darra hankitaan joksikin muuksi päiväksi.

Laajenna klikkaamalla

Heinäkuu oli poikkeus. Silloin oli vähän yhteisiä vapaapäiviä, elokuussa niitä taas riittää. Toki arviointivirhe sen suhteen, etten osannut olla ottamatta, kun se yksi yhteinen päivä koittaa. Ja tein sen toistamiseen.

Ainiin. Laitetaan nyt tähän vielä vaikkei kuulukaan. Kun olen hirmuisen paljon yksin, tunnen oloni yksinäiseksi (esim. töissä, jossa ollaan pitkään), niin ratkaisu on pitkän passin jälkeen pullo. Kun sitä tarttisi olkapäätä, mutta ei ole tarjolla, niin flinda tarjoaa sen "olkapään"