Projekti: Kissa

alwahla kirjoitti:

En ole koskaan päässyt näkemään näyttelykissaa normaalielämässä. Mikä on suurin ero normaalin kotikissan ja näyttelyissä alvariinsa käyvän kissan välillä? En puhu nyt ulkonäöllisistä seikoista, vaan luonteesta.

Laajenna klikkaamalla

ei mitään...


Näyttelyissä Kissan käytös voi olla ihan eri kuin kotioloissa, jotkut viihtyy jotkut ei.


Ne on "missikisoja" jossa kissan ulkonäköä ja rakennetta verrataan rodun sertifikattiin, kuvaukseen, joka on viä sit erilainen riippuen "kissaliitosta".
Suomessa toimii kolme kansainvälisesti merkittävää kissojen kattojärjestöä: FIFe, TICA ja CFA. Näillä kaikilla on pitkä historia ja ne kuuluvat maailmanlaajuisesti tärkeimpiin kissajärjestöihin.


FIFe eli Fédération Internationale Féline perustettiin alkujaan Euroopan kansainväliseksi kissayhdistykseksi 1949. FIFe on kansallisten jäsenjärjestöjen liitto. FIFeen ei siis voi kuulua suoraan henkilöjäsenenä, vaan jonkin kansallisen jäsenjärjestön (Suomessa Suomen Kissaliitto ry:n) kautta. FIFessä on 40 hyväksyttyä kissarotua, FIFen muodostavat kansalliset jäsenjärjestöt rekisteröivät vuosittain yhteensä yli 110 000 sukutaulua ja 3000 kissalan nimeä sekä järjestävät yli 650 näyttelyä vuodessa.


TICA eli The International Cat Association on alun perin pohjoisamerikkalainen kissajärjestö, joka on perustettu 1979. TICAssa kissat rekisteröidään genotyypin perusteella, ja TICA onkin maailman suurin geneettinen kissarekisteri. TICAn merkittävä ero useimmista muista kattojärjestöistä poiketen on se, että TICAan voi kuulua suoraan henkilöjäsenenä. Nykyään TICAssa on mukana 215 jäsenyhdistystä (clubs) ympäri maailman. Pelkästään Euroopassa on 55 jäsenyhdistystä. TICAssa on 57 hyväksyttyä kissarotua. TICA-tuomareita on 157, ja näyttelykalenterissa yli 130 näyttelyä ympäri maailman.

CFA eli The Cat Fancier's Association on alkujaan yhdysvaltalainen vuonna 1906 perustettu kissayhdistys. Nykyään CFA on Pohjois-Amerikan johtava kattojärjestö ja maailman suurin kissarekisteri. CFA:han kuuluu yli 650 jäsenyhdistystä (clubs) ympäri maailman. CFA:ssa on 39 hyväksyttyä kissarotua, ja yhdistys järjestää maailmanlaajuisesti yli 400 näyttelyä vuosittain.

Eri kattojärjestöjen alla mm. rotujen rotumääritelmissä on pieniä tai joissain tapauksissa merkittävämpiäkin eroja, samoin näyttelytoiminta poikkeaa eri kattojärjestöjen alla merkittävästi toisistaan, rekisterit rakentuvat hiukan eri periaatteille (esim. TICAssa rekisteröidään silmien väri aina, FIFessä vain tietyillä roduilla), ja kattojärjestöjen päätöksentekorakenteet poikkeavat toisistaan.

Meilla on kaksi persialaissisarusta, kolli ja neiti.

Tama tyttokissa on taydellinen diiva ja varmasti ihmisena olisi pihtari, hienohelma, maailman vittumaisin esimies jne. Kolli puolestaan olisi Timo Jutila.

Sisko on veljeaan about 8 kuukautta vanhempi ja vaikka veljensa onkin about 3 kiloa painavampi niin kylla se diiva vain nayttaa broidilleen aina kaapin paikan kun lattialla painivat.

Mielenkiintoisinta on se, etta en tarvitse enaa edes heratyskelloa aamuisin, vaan molemmat kissat tulevat about 2 minuuttia ennen heratyskellon soimista kavelemaan selan/vatsan paalle, nuolemaan naamaa, hakkaamaan tassuilla poskelle (ilman kynsia) jne. Illalla nukkuvat molemmat sangyssa tyynyn paalla ja varina & se kehraaminen on valilla aika infernaalinen.

Viimeisin villitys on se, etta molempien mielesta kaikki perkeleen ovat on oltava auki. Kaappien ovet, ovi eteiseen, ovi keittoon, keittion kaappien ovet, pesukone pitaa olla kipattuna auki. Muuten alkaa melkoinen show kun kolli tulee sohvalle repimaan vaatteista ja siskonsa seisoo kiinni olevan oven edessa ja naukuu hiljaa.

Alkuviikolla koitin sitten, etta mita tapahtuu kun laitan kaikki ovet kiinni ja vuoron peraan kavivat kissat ovien luona maukumassa. Eivat ne esimerkiksi halua edes sinne eteiseen tai kaappeihin sisalle, ne ovat taytyy vaan ilmeisesti olla auki. Miksi, en tieda.

Paitselo kirjoitti:

Hänellä oli nuorena myös sellainen hauska tapa, että kun häntä leikitin häittämälle hänelle pallon, niin hän ryntäsi pallon perään sellaisella tarmolla, että kämpän matot olivat rullalla - ja sitten kun hän sai sen pallon kiinni niin hän nappasi sen hampaisiinsa, käveli rauhallisesti eteeni ja pudotti pallon jalkojeni juuren. Sitten tiukka tuijotus minua silmiin - ja pystyin lähes kuulemaan miten hän ajatteli, että "heitä jo uudestaan hölmö".

Laajenna klikkaamalla

Meidän toinen kissa jaksaa hakea pallon (pitää mahtua suuhun, pitää olla karvapäällysteinen ja helisevä) muutaman kerran, kunnes siirtyy leikkimään sillä itsekseen. Bravuuri on kytätä olkkarin matolla metrin kahden päässä ja leikkiä maalivahtia, kun pallon neppaa jalalla ilmaan kissan yli. Uskomattomat refleksit noilla kissoilla kyllä on. Pallo lähtee kuitenkin aika lujaa jalasta (voisin heittääkin, mutta footbag-tyylinen neppailu on hauskempaa) ja kissa ehtii n. 1,5 metrin korkeudella lyömään palloa, vaikka pallo on lähtenyt 1,5 metrin päästä. Eli ehtii arvioida pallon suunnan, nopeuden ja tarvittavan hyppykorkeuden siinä ajassa. Matalat, "epäonnistuneet vedot" eivät sitä yleensä innosta, korkeita kaaripalloja oikein odotetaan.

Ja viime aikoina suosittua iltapuuhaa on ollut pallon tuominen sänkyyn kun olen vetäytynyt nukkumaan. Kun pallon heittää, kissa syöksyy nanosekunnissa perään ja tuo pallon hampaissaan uutta kierrosta varten. Jos en pian reagoi, alkaa katti leikkiä pallolla kynsien samalla lakanat hajalle. Tätä en tietenkään salli, joten nappaan pallon käteeni. Jos heitän sen pois, se tulee bumerangina takaisin. Jos nappaan sen nyrkkiini, tulee jätkä hetken päästä kynsimään sen nyrkistä pois. Jos piilotan sen peiton alle, alkaa summittainen peiton alle syöksyily ja kynsillä hapuilu, joka päättyy joko lakanoiden tai ihmislihan repeämiseen -> ei hyvä. Hauskaa kunnes alkaa syödä aikaa yöunilta.

Otinpa minäkin kissan tuossa muutama kuukausi takaperin. 4-5 -vuotias kissaneiti hesystä muutti tänne ja hyvin on yhteiselämä sujunut :) Nykyään saan jo nukkua vähän pitempään aamulla ja jopa torkuttaa herätyskelloa mutta alkuaikoina oli niin että kellon soitosta meni se muutama sekunti kun oli tassu naamassa, enemmän tai vähemmän kynnet ulkona :) Ei siinä sitten viitsinyt jäädä makoilemaan, ehdin töihinkin hyvissä ajoin.

Kissa on ollut ilmeisen hyvässä kodissa aiemmin kun ei tunnu olevan mitään traumoja, pölynimuri ei juuri aiheuta reaktiota ja pienet ja isot tarpeet teki alusta alkaen oikeaan paikkaan. Eikä juuri tunnu pelkäävän muita ihmisiä, lähinnä tutkii lievästi kiinnostuneena. Jämäkkä "EI" on pitänyt myös kynnet pois ei-tovotuista paikoista, enimmäkseen... Eli joku on tehnyt hyvän pohjatyön, miksi lie joutunut luopumaan tuosta?

Väliläl mekkaloi kun ei saa huomiota jos teen töitä tai olen puhelimessa mutta sehän on ihan normaalia kissan käytöstä :)

Jatkellaan kissatarinointia. Nuoremmalla katilla on jokin ihmeellinen fiksaatio muovikasseihin. Todella tarkkana saa olla, ettei unohda muovikassia, pakastepussia tai jotain muuta vastaavaa kissan ulottuville. Sehän hyökkää heti nakertamaan muovia ja seurauksena on lopulta laattaus, kunneivät ne muovin riekaleet varmaankaan kovin mukavalta mahassa tunnu.

Vaikka kaveri joka kerta yrjöää, niin intoa se ei vähennä. Jos vain muovia on saatavilla, niin syödähän se pitää. Olen miettinyt pääni puhki, että mistä tuo mieltymys on peräisin. Eläinsuojeluyhdistyksen kautta saatu katukissa se on alunperin, joten epäilen, että on pentuna tottunut etsimään sapuskaa roskapusseista tms.

Kollilla oli toisinaan tapana herättää minut nuuskuttamalla ja huohottamalla aivan silmien edessä. Useimmiten ukko vaan tyytyi rääkymään kuin palosireeni, talvella vähemmän, kaikkina aikoina huomattavasti enemmän.

Neiti puolestaan määki rumasti jonkin aikaa, kunnes ryhtyi joko järsimään pahvilaatikoita, paperia tai ylipäänsä mita tahansa tai sitten hyppimään oven kahvaa vasten. Kahvat olivat kovilla joka kerta ja yleensä kolmen hypyn jälkeen oli pakko avata ovi.
Syy suljettuun oveen oli se, että neidillä oli paha tapa purra ukkoa ihan muuten vaan. Lisäksi jo aiemmin mainitsemani tapa nyysiä toisen ruoat aiheutti sen, että tietyn aikaa yöstä neiti oli pakko pitää muussa huoneessa.

Trekolmestar kirjoitti:

Jatkellaan kissatarinointia. Nuoremmalla katilla on jokin ihmeellinen fiksaatio muovikasseihin. Todella tarkkana saa olla, ettei unohda muovikassia, pakastepussia tai jotain muuta vastaavaa kissan ulottuville.
- - -

Laajenna klikkaamalla

Saman tyyppinen juttu on meidän ikäneidolla. Mutta onneksi se vain nuolee muovikassia, jos sellaisen löytää. Varsinkin yöllä se on ärsyttävää, kun heräät pussin rapinaan ja joudut nousemaan etsimään kattia ja kassia.

Joku tuossa aiemmin mainitsikin siitä, että kattimaailmassa se on narttu joka pitää jöötä. Vaikka meidän ikäneito on 3 kg ja kollipentu 7 kg, niin eilenkin oli taas koominen näky, kun kollipentu rötkötti lattialla kaikessa rauhassa. Narttu tuli viereen ja laski tassunsa sen pään päälle, hetken tuijotuskisaa ja sitten mentiin: kolli edellä ja narttu perässä. Mitään syytä tapahtuman alulle ei ollut. Kai sitä pentua pitää aina vähän kouluttaa; oli varmaan ainakin suunnitellut tekevänsä jotain pahaa.

Trekolmestar kirjoitti:

Jatkellaan kissatarinointia. Nuoremmalla katilla on jokin ihmeellinen fiksaatio muovikasseihin. Todella tarkkana saa olla, ettei unohda muovikassia, pakastepussia tai jotain muuta vastaavaa kissan ulottuville. Sehän hyökkää heti nakertamaan muovia ja seurauksena on lopulta laattaus, kunneivät ne muovin riekaleet varmaankaan kovin mukavalta mahassa tunnu.

Vaikka kaveri joka kerta yrjöää, niin intoa se ei vähennä. Jos vain muovia on saatavilla, niin syödähän se pitää. Olen miettinyt pääni puhki, että mistä tuo mieltymys on peräisin. Eläinsuojeluyhdistyksen kautta saatu katukissa se on alunperin, joten epäilen, että on pentuna tottunut etsimään sapuskaa roskapusseista tms.

Laajenna klikkaamalla

Eipä tuossa mitään ihmeempää, oma vanhempi kissani (edesmennyt jo) oli hyinkin kiinnostunut muovipusseista, sekä erityisesti sellofaanista. Ei kyllä koskaan selvinnyt miksi. Sitä oli ilmeisen mukava pureskella.

Mitenkäs kissat suhtautuu muuttoon? Osoitteenvaihdos on tiedossa tässä lähiaikoina ja mietin miten sen voisi tehdä niin että kissalle koituu mahdollisimman vähän stressiä. Vanha sohva ja runkopatja löytyvät uudestakin kämpästä raavittavaksi :D

Vanha uskomus lienee se että kissat kiintyvät paikkaan, eivät niinkään ihmisiin mutta tämä on jo käsittääkseni vanhentunutta tietoa. Olen kyllä lukenut kuinka kissa on yhtäkkiä kadonnut uuden asunnon pihapiiristä ja löytynyt jälkeenpäin hengailemasta vanhalla pihalla ties kuinka monen sadan kilometrin päässä jne.

Kissani ei juurikaan tunnu ottavan stressiä mistään, joulun pyhinä oltiin pari päivää toisaalla kyläilemässä ja hyvin meni sielläkin kun näytti missä on hiekkalaatikko ja mistä löytyy ruokaa.

Jakke Huuliparta kirjoitti:

Mitenkäs kissat suhtautuu muuttoon? Osoitteenvaihdos on tiedossa tässä lähiaikoina ja mietin miten sen voisi tehdä niin että kissalle koituu mahdollisimman vähän stressiä. Vanha sohva ja runkopatja löytyvät uudestakin kämpästä raavittavaksi :D

Vanha uskomus lienee se että kissat kiintyvät paikkaan, eivät niinkään ihmisiin mutta tämä on jo käsittääkseni vanhentunutta tietoa. Olen kyllä lukenut kuinka kissa on yhtäkkiä kadonnut uuden asunnon pihapiiristä ja löytynyt jälkeenpäin hengailemasta vanhalla pihalla ties kuinka monen sadan kilometrin päässä jne.

Kissani ei juurikaan tunnu ottavan stressiä mistään, joulun pyhinä oltiin pari päivää toisaalla kyläilemässä ja hyvin meni sielläkin kun näytti missä on hiekkalaatikko ja mistä löytyy ruokaa.

Laajenna klikkaamalla

Varmasti kissa kohtaista, mutta me kun muutettiin kaksi kattia mukana toiseen osoitteeseen ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Nämä samat kissat olivat aikasemmin olleet hoidossa mummolassa aina silloin tällöin muutaman päivän ajan, joten olivatkohan jo tottuneet paikan vaihteluun. Eivät ole sisäkissoja vaan liikkuvat ihan vapaasti ulkona, mutta aina ovat löytäneet takaisin oikeaan paikkaan.

Meidän vanhempi kissa on ruvennut vähän vanhoittelemaan. Kuseksii välillä sisällä vähän minne sattuu. Kävi jo lääkärissä, mutta mitään mainittavaa ei löytynyt. Kissa vaikuttaa ihan terveeltä eikä käytös ole muuttunut. Ison asiansa tekee kyllä hiekkalaatikolle, mutta virtsa tuntuu välillä karkailevan. Eipä tuosta nyt suurempaa haittaa ole, mutta tietenkään virtsan haju ja sen siivoaminen ei ole mieluista puuhaa. Jotakin lääkettää ilmeisesti vaivaan kokeillaan, mutta en ole nyt varma mitä siihen oli määrätty.

Kissojen kanssa tuli koettua kolme muuttoa ja ainakin meidän tapauksessa tässä oli kolme muuttoa liikaa.

Neidin epilepsia (jota ei tarpeeksi ajoissa saatu selville) aiheutti ongelmia, samoin kuin ukon pelko uutta kohtaan. Kumpikin kissa kammosi autoja. Ukko pystyi nukahtamaaan autoon, kun tarpeeksi oli kilometrejä alla, mutta neiti vaahtosi koko ajan. Muutot oli kuitenkin pakko suorittaa, joten tilanteeseen piti sopeutua.

Kummallakin nousi pulssi lähes kaksinkertaiseksi normaaliin verrattuna heti autoon astuttaessa ja varsinkin viimeinen muutto (Nummela-Stadi) osoittautui jopa ukolle vaikeaksi palaksi. Neidin ahdistus kun tarttui kääkkään.

Meille tuli marraskuussa hoitoon mummini kissa, ja ainakaan tuossa vaihdoksessa ei mitään ihmeellistä ollut. Toki saattoi auttaa, että kissa oli elänyt reilun kuukauden "yksin", kun mummini oli ollut erinäisissä sairaaloissa/hoitolaitoksissa. Eli siis joku oli käynyt ruokkimassa/putsailemassa jälkiä, mutta muuten oli neito ollut yksin. Oli varmaan mukavaa sillekin päästä taas ihmisten pariin. Ei tosiaan sen ihmeemmin kiukutellut täällä uudessa asunnossa, vaikka oli koko elämänsä (14 vuotta) asunut samassa paikassa ja vain kesäisin välillä ollut isovanhempieni mökillä. Taitaapi tuosta tulla meidän kissa, kun näyttää, ettei mummi enää kuntoudu yksineläjäksi.

Nyt tuli kysyttävää palstan kissaihmisiltä ja miksei -tohtoreiltakin.

Kollipennulla, 6v, kun on karvaton laikku kyljessään. Huomasin laikun pari viikkoa sitten mutten sen enempää siihen huomiota kiinnittänyt, koska nartun kanssa nuo reuhaavat ja aina ajoittain karvatupsutkin pöllyävät. Nyt kuitenkin huomasin että karvaton alue oli laajentunut kaksinkertaiseksi.

Karvaton alue on ihan normaalin kissanihon värinen, kissa ei sitä nuole eikä aristele. Mutta karvat on poissa. Katti on ihan perusmaatiaiskissa, tosin väriltään sellainen että eräs eläinlääkäri luuli sitä Venäjän siniseksi. No ei ole, mutta kohta se on Kiinan kalju, eikä se ole hyvä juttu.

Onko kyseessä joku iho/hilsetauti vai mikä, ei voi tietää, mutta enempi olisin kiinnostunut saamaan hoito-ohjeita, jottei tuo tosiaan täysin kaljuunnu koko katti. Eläinlääkäri on aivan viimeinen keino, koska kattia ei saa autoon millään ilveellä, tai jos saa niin se ripuloi, oksentaa ja huutaa koko matkan voe, voe, voe niin että ihmiset kääntyvät katsomaan ja syyttävät eläinrääkkäyksestä.

Mikä neuvoksi?

fiftyeight kirjoitti:

Mikä neuvoksi?

Laajenna klikkaamalla

Onko kissasi ulko- vai sisäkissa? Mitä ruokaa syö? Kissathan ovat lihansyöjiä ja ovat erittäin herkkiä allergisoitumaan esim. viljaruuille. Karvanlähtö voi myös johtua luonnollisesta asiasta, eli kissan "turkinvaihdosta". Kissahan pudottaa alkukeväästä karvojaan, sillä se ei tarvitse kesällä yhtä paksua turkkia kuin talvella. Tämä ilmenee runsaana karvanlähtönä varsinkin ulkokissoilla. Yksi vaihtoehto on myös madot, mutta tuo on poissuljettu, sillä todennäköisesti olet jo madotukset tehnyt. Jos kuitenkin ilmenee, että syy on ruokavaliossa, niin rasvahappolisä (Viacutan, Aptus Eforion) ja biotiinikuuri ovat hyvä apu karvanlähtöön.

Niin, ja kokeile antaa kissalle myös raakaa lihaa (jos ei syö jo). ÄLÄ missään nimessä anna kissalle kevytraksuja, sillä entisellä kissallani karvat oikein karisivat pienenkin annoksen jälkeen. : D

Summasummarum, vitamiininpuutos tjsp. on oma veikkaukseni. Juttele kuitenkin alan ammattilaisen kanssa asiasta ennen kuin teet mitään mitä olen sanonut, sillä menen tässä ihan omalla kokemuksella kissojen hoidosta. Kalaöljy on kuitenkin yleisesti hyväksi todettu niksi karvojen lähtöön. Sitä kannattaa ensimmäisenä kokeilla.

Jos on mahdollista, niin kutsu vaikka eläinlääkäri käymään teillä, sillä hankala on täältä näytön toiselta puolelta määrätä mitään hoitokeinoja. Tai sitten vain viet sen kissan sinne eläinlääkärille. Se pieni maukuminen/ripulointi/oksentelu autossa on pientä verrattuna siihen, että se kissa saa turkkinsa takaisin.

kesäesa kirjoitti:

Onko kissasi ulko- vai sisäkissa? Mitä ruokaa syö? Kissathan ovat lihansyöjiä ja ovat erittäin herkkiä allergisoitumaan esim. viljaruuille.
- - -
Niin, ja kokeile antaa kissalle myös raakaa lihaa (jos ei syö jo).
- - -

Laajenna klikkaamalla

Kissat ovat sisäkissoja. Syövät sekä märkää ruokaa että kuivaraksuja. Juuri eilen laitoin niille jauhelihaa ja viikottain saavat possua ja kanaa. Yleensä pyritään ostamaan hieman parempia ja kalliimpia ruokia, ei ihan halvimmat edes maistu niille.

Tuo vitamiinipuutos kävi itsellänikin mielessä ja madotuksesta on jo jonkin aikaa. Sen tekeminen onkin sitten taas oma juttunsa, mistähän löytyisi pajahanskat ja sepän nahkaessu? Vapaaehtoisesti ei matolääkkeet mene alas.

Kiitos vinkeistä, yritän ensin käydä eläinkaupassa ja hakea kissanvitamiineja yms.

fiftyeight kirjoitti:

Vapaaehtoisesti ei matolääkkeet mene alas.

Laajenna klikkaamalla

Näin annat kissalle pillerin.

Nosta kissa syliin ja pitele sitä vasemmalla käsivarrellasi kuin pitelisit lasta. Aseta oikea etusormi ja peukalo kissan suun molemmin puolin ja paina hellästi poskia samalla kun pidät pilleriä oikeassa kädessä. Kun kissa avaa suunsa, pudota pilleri sen suuhun. Anna kissan sulkea suunsa ja nielaista.

Nosta pilleri lattialta ja kissa sohvan takaa. Pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja toista prosessi. Hae kissa makuuhuoneesta sängyn alta ja heitä hionneessa kämmenessäsi pehmennyt pilleri pois.

Ota uusi pilleri pakkauksesta ja pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja pidä kiinni takajaloista lujasti vasemmalla kädelläsi. Pakota kissan leuat auki ja työnnä pilleri suun takaosaan oikealla etusormellasi. Pidä kissan suuta kiinni laskien samalla hitaasti kymmeneen.

Poimi pilleri akvaariosta ja kissa kirjahyllyn päältä. Huuda vaimo sisään pihalta.

Polvistu lattialle pitäen kissaa kiilattuna lujasti polviesi väliin pitäen kiinni etu- ja takakäpälistä. Älä välitä kissan matalasta mouruamisesta. Käske vaimon pitää kiinni kissan päästä lujasti yhdellä kädellä, samalla kun tunget puista viivotinta kissan suuhun. Liu´uta pilleri suuhun viivotinta pitkin ja hiero kissan kurkkua voimakkaasti.

Hae kissa verhotangosta ja ota uusi pilleri pakkauksesta. Pistä muistiin uuden viivottimen osto siputun tilalle ja repaleisten verhojen vaihto. Lakaise sirpaleiksi rikkoutuneet kukkapurkit ja kukkien mullat lattialta.

Kääri kissa isoon pyyhkeeseen ja pyydä vaimoasi makaamaan kissan päällä niin, että sen pää juuri ja juuri näkyy vaimosi kainalon alta. Pistä pilleri mehupillin päähän, pakota kissan suu auki kampeamalla lyijykynän varrella ja puhalla mehupilliin.

Varmista kissan lääkepaketista, ettei pilleri ole vaarallinen ihmiselle. Juo lasi esim. vettä, että saat pillerin maun pois suustasi. Laita laastari vaimosi käsivarteen ja pese veri pois matosta kylmällä vedellä ja saippualla.
Hae kissa naapurin halkoliiteristä.

Ota uusi pilleri. Laita kissa kaappiin ja sulje kaapin ovet kaulan kohdalta niin että kissan pää jää näkyviin. Pakota suu auki ruokalusikalla. Ammu pilleri kissan kurkkuun kumilenkistä sormiesi väliin tehdyllä ritsalla.

Hae ruuvimeisseli työkalupakista ja kiinnitä kaapin ovet takaisin saranoilleen. Laita kylmähaude poskellesi ja tarkista rokotuskortistasi viimeisimmän jäykkäkouristusrokotuksen päivämäärä. Heitä repalainen ja verinen paitasi roskiin ja hae uusi paita makuuhuoneesta. Soita palokunta hakemaan kissa puusta tien toiselta puolelta.
Pyydä anteeksi naapurilta, joka törmäsi autollaan puun runkoon väistäessään kissaasi.

Ota viimeinen pilleri paketista. Sido kissan etu- ja takakäpälät yhteen rautalangalla ja sido se kiinni ruokapöydän puiseen jalkaan. Etsi paksut näppylähanskat vajasta. Pakota kissan suu auki teräksisellä jakoavaimella.
Työnnä pilleri kissan suuhun ja iso könttä raakaa jauhelihaa perään. Pidä kissan päätä pystyasennossa ja kaada puoli litraa vettä sen kurkkuun jotta pilleri varmasti huuhtoutuu alas.

Pyydä vaimoa viemään sinut ensiapuun ja istu rauhallisesti kun tohtori nyppii avohaavoistasi jauhelihan jämät ja puun säleet, ompelee tikit sormiisi ja käsivarsiisi sekä poistaa pillerin muruset vasemmasta silmästäsi.

Muista laittaa ostoslistaan uuden ruokapöydän hankinta.

Soita eläinlääkärille ja pyydä kotikäyntiä.
------------------------------------------------------------------------

Miten koiralle annetaan pilleri?

1. Kiedo pilleri pekoniin.
2. That´s it.

^ On se niin kivaa, kun tällaiset ohjeet löytyvät vasta nyt netin ihmeellisestä maailmasta. Olisi aikonaan säästynyt monelta vaivalta. :)

En ole ikinä niin hirveä kissaihminen ollut, mutta kun runsaat kolmetoista vuotta sitten tutustuin nykyiseen vaimooni, oli heidän taloudessaan silloin runsaan vuoden ikäinen narttu. Ajan myötä elukkaan jollain tavoin kiintyi, vaikka ei meistä ikinä mitään superbestiksiä tullutkaan. Hyvin tultiin toimeen, vaikka Kisu pari kertaa ilkeyksissään kävikin kusemassa mun kengät piloille.

Nyt kuitenkin viime keskiviikkona tuli Kisulle aika lähteä kissojen taivaaseen. Oli viikon verran ihan flaati ja selvästi sairas. Eläinlääkäri sitten varmisti, että Kisun munuaiset ja maksa olivat aivan paskana ja eikä siinä juurikaan muuta vaihtoehtoa ollut, kun antaa se viiminen piikki. Totta kai suretti se kissakin, mutta eniten sattu sydämeen, kun näki rouvan musertavan surun, kun hän piteli Kisua viimeisiä hetkiä sylissään.

Kyllähän se kissa tai koira on kiva ja monelle paras kaveri, mutta se luopumisen tuskakin on jotain ihan järkyttävää. Nyt on vaimo kahden vaiheilla, hankkiiko uuden kissan vai ei. Jos uuden hankkii, niin toivottavasti olis ainakin yhtä pitkäikänen kun tää entinen. En haluais kokea samanlaista juttua ihan heti uudestaan, vaikka elukoistahan tässä vaan on kyse. Paljon ikävämpiäkin sattuu maailmalla päivittäin.

Kissat ovat kyllä mahtavia otuksia. Vaikeita ovat tulkita, kuten naiset.
Jostain joskus luin, että kissat kokevat uhkaavaksi suoraan silmiin tuijottamisen, mutta mikäli kissa tuijottaa suoraan silmiin niin sille pitää räpsytellä silmiä ja se räpsyttelee takaisin. Ja räpsyttely tapahtuu silleen hitaasti.
Tätä olen nykyiseen kissaani kokeillut ja se toimii. Välillä räpsyttelemme toisillemme silmiämme pitkäänkin. En tiedä mitä merkitystä tuolla on, mutta mukavaa puuhaa se on, kun saa kontaktin tuollaiseen erikoiseen luontokappaleeseen.

Mitähän helkkaria pitäisi tehdä, kun 8 kk:n ikäiset kissanpojat aina välillä oksentelevat matoja? MATOJA!!Ulosteissa niitä ei näy. Niille on annettu matokuurit jo kolme kertaa ja se yksi, joka laitetaan niskaan ulkoloisten yms. häätämiseksi pääasiassa, mutta kuulemma vaikuttaa matoihinkin. Suolinkaisia näyttävät olevan. Ruoka ei ole kuin erittäin harvoin raakaa, joten siitä ei voi olla kyse. Kysyin myös eläinlääkäriltä asiasta ja sain vastauksen, että tämmöistä voi vaan tapahtua! En oikein niele tuota vastausta.

Kissojen alkuhistoriasta tiedän sen, että ovat maalaistalosta lähtöisin ja olleet sen ajan siellä kokonaan ulkokissoja ja syöneet kuulemma ihan kaikkea pienestä alkaen. Kalanperkuujätteet ja mitä lie sitten muutakin pitänyt sisällään, sain vaikutelman, että mitään kaupan ruokia ei ollut ostettu. Voisiko tuo aika vieläkin jotenkin vaikuttaa?

Ovat myös sisäkissoja ja ulkona kulkevat ainoastaan valjaissa, koska vilkas liikenne kulkee ihan talon ohitse ja katit olisivat entisiä ilman niitä. Ne on myös leikattuja äskettäin.Rokotukset ok, kaiken pitäisi olla ok, mutta silti aina vaan välillä oksentavat matoja. Ulkoisesti ovat hyvinvoivan näköisiä ja turkki kiiltää. Pelottaa, että niillä on joku sairaus, jonka vuoksi tulevat kuolemaan nuorina. Ei jaksais sitä surua nyt, kun vasta kesällä edellinen kissa kuoli syöpään.

Vuokralainen kirjoitti:

mutta mikäli kissa tuijottaa suoraan silmiin niin sille pitää räpsytellä silmiä ja se räpsyttelee takaisin. Ja räpsyttely tapahtuu silleen hitaasti.
Tätä olen nykyiseen kissaani kokeillut ja se toimii. Välillä räpsyttelemme toisillemme silmiämme pitkäänkin. En tiedä mitä merkitystä tuolla on, mutta mukavaa puuhaa se on, kun saa kontaktin tuollaiseen erikoiseen luontokappaleeseen.

Laajenna klikkaamalla

Jep, olen huomannut saman. Olen tulkinnut sen kissan tavaksi ilmoittaa ettei sen katse uhkaava, ja sama tietysti toisin päin. Kissoillahan on tapana pitää välillä tuijotuskilpailuja ilman räpsyjä kun niilla on tappelu (leikki tai tosi) menossa. Pyrinkin räpsyttämään silmiäni jos tulee katsottua kissaa pitempään ettei kissaa ahdista.

Vuokralainen kirjoitti:

Kissat ovat kyllä mahtavia otuksia. Vaikeita ovat tulkita, kuten naiset.
Jostain joskus luin, että kissat kokevat uhkaavaksi suoraan silmiin tuijottamisen, mutta mikäli kissa tuijottaa suoraan silmiin niin sille pitää räpsytellä silmiä ja se räpsyttelee takaisin. Ja räpsyttely tapahtuu silleen hitaasti.
Tätä olen nykyiseen kissaani kokeillut ja se toimii. Välillä räpsyttelemme toisillemme silmiämme pitkäänkin. En tiedä mitä merkitystä tuolla on, mutta mukavaa puuhaa se on, kun saa kontaktin tuollaiseen erikoiseen luontokappaleeseen.

Laajenna klikkaamalla

rpeez kirjoitti:

Jep, olen huomannut saman. Olen tulkinnut sen kissan tavaksi ilmoittaa ettei sen katse uhkaava, ja sama tietysti toisin päin. Kissoillahan on tapana pitää välillä tuijotuskilpailuja ilman räpsyjä kun niilla on tappelu (leikki tai tosi) menossa. Pyrinkin räpsyttämään silmiäni jos tulee katsottua kissaa pitempään ettei kissaa ahdista.

Laajenna klikkaamalla

Kissojen kommunikointi on pääasiallisesti kehon kieltä. Kyllähän ne juttelee ihan erilaisin äännähdyksinkin, mutta enemmän ne katsovat kehon kieltä. Tämä silmät hitaasti kiinni ja hitaasti auki tarkoittaa kissoille sitä että kissa tykkää katseen kohteesta. Mun kisut saattaa käydä kehrämään kun niille tekee samoin. Hyvinkin tyytyväinen vaikutelma tulee kissoista kun niille vastaa tuolla tavalla.

Kissat todellakin tuijottavat silmiin ennen tappelua ja saattavat murista/mouruta ennen kuin hyökkäys tapahtuu. Se on pelottelua ja yritys välttää tappelu. Jos kissa ei halua tapella, se yleensä kääntää katseen pois itse. Ongelma ihmisen kanssa kommunikoinnissa on se ettei ihmisellä ole karvoja niin paljon että se olisi tulkittavissa kissojen silmin ja se ettei ihmisellä ole häntää.

Hännästä tuli mieleeni että minä en kyllä ymmärrä tuota mun narttua, joka nostaa hännästään karvat pystyyn kun sitä rapsuttaa. Muuten ei nouse karvat pystyyn ja kissa kehrää ja kiehnää ihan normaalisti. Kummallinen tapa. Sama kissa on ihan ekstaasissa jos pääsee pitkien hiuksien lähelle. Se kehrää ja taputtelee kynsien kanssa kohteen päänahkaa. Samalla kuola valuu oikein noroina sen suusta. Sekin on kummallinen tapa. Muut kissat eivät tee mitään tämän tyylistä.

Pakkipari kirjoitti:

Sama kissa on ihan ekstaasissa jos pääsee pitkien hiuksien lähelle. Se kehrää ja taputtelee kynsien kanssa kohteen päänahkaa. Samalla kuola valuu oikein noroina sen suusta. Sekin on kummallinen tapa. Muut kissat eivät tee mitään tämän tyylistä.

Laajenna klikkaamalla

Minusta tuo kuulostaa "tarpomiselta", joka on jäänne pentuajalta kun ne polkevat nisistä maitoa.
Kyllä meidän kissat tota aika ajoin tekee, juurikin silloin kun niillä on hyvä olla. Narttu polkee joskus lampaan taljaakin tuolla tavoin. Tosin eivät sentään kuolaa.

rpeez kirjoitti:

Minusta tuo kuulostaa "tarpomiselta", joka on jäänne pentuajalta kun ne polkevat nisistä maitoa.
Kyllä meidän kissat tota aika ajoin tekee, juurikin silloin kun niillä on hyvä olla. Narttu polkee joskus lampaan taljaakin tuolla tavoin. Tosin eivät sentään kuolaa.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä minä tuon "leipomisen" ja sen mistä se tulee tiedän ja tuo kissakin tekee sitä ajoittain muuten, mutta hiusten ja nimenomaan pitkien hiusten kohdalla tuo kissa tekee tuota. Nartun ei tarvitse kuin tulla pitkien hiusten välittömään läheisyyteen niin alkaa kehräys ja kohta kuola valumaan. Sillä on vaan joku fiksaatio pitkiin hiuksiin.

Täältä löytyy yksi kappale todella hellyydenkipeitä kissa herroja, Töistä kun tulee kotiin, niin heti ovella alkaa sen päiväinen marmatus että missä sitä ollaan taas viivytty. Häntä on paksuna ja jaloissa täytyy luonnollisesti kiehnätä niin ettei mihinkään suuntaan pääse liikkumaan.

Nukkumaan mennessä tullaan ihan kylkeen kiinni kehräämään, ja en ole ikinä kuullut yhdenkään kissan kehräävän yhtä kovaan ääneen. koita siinä sitten nukkua, varsinkin kun välillä täytyy tuoda se kissanruoalta haiseva suu ihan naamaan kiinni ja alkaa pesemään minun partaa.

Ilmeisesti jotain vihjailua että saisin minäkin välillä peseytyä, hän kun itse pesee turkkiaan vähän väliä, ja jos erehdyt esimerkiksi silittämään, niin silloin tulee vihainen mulkaisu jas koko peseytyminen täytyy aloittaa alusta. On kyllä niin silkinpehmeä turkki että ei ole hukkaan mennyt peseytymiseen kulutettu aika.