Naisasiat

fat of the land kirjoitti:

Aajoo, no sittenhän peli on selvä. Ilmeisesti kuitenkaan pillua ei saatu, aika heikko esitys. Todellinen alfauros saa ekoilla treffeillä, lupaa ei tarvitse edes kysyä.

Laajenna klikkaamalla

Niin tässä onkin se, että jos on tarpeeksi haluttava mies treffeillä, niin varmasti saisi myös seksiä. Eihän seksistä ensitreffeillä muuten edes puhuttaisi, jos kukaan ei niin ikinä tekisi.

Ja ylipäätään, jos olisin ollut kiinnostavampi mies, niin eipä olisi ongelmaakaan enää.

HIFK kirjoitti:

Niin tässä onkin se, että jos on tarpeeksi haluttava mies treffeillä, niin varmasti saisi myös seksiä. Eihän seksistä ensitreffeillä muuten edes puhuttaisi, jos kukaan ei niin ikinä tekisi.

Ja ylipäätään, jos olisin ollut kiinnostavampi mies, niin eipä olisi ongelmaakaan enää.

Laajenna klikkaamalla

Tää on kyllä ihan totta.

No lisätään nyt sen verran, että ihan tottahan se on. Kyllä ne komeat ja karismaattiset miehet saa paljon enemmän seksiä kuin ei niin komeat ja vässykät. Tosin, loppujen lopuksihan sitä tarvitsee vain yhden hyvän jolta saa sitten seksiä ihan niin paljon kun siihen on valmis panostamaan.

Siinähän se juurikin on, että tuo kyseinen nainen olisi juuri siihen omaa mieleen: Ikää reilu 10 vuotta enemmän, ulkonäkö erittäin kuuma hiuksia, kasvoja, vartaloa, rintoja, persettä, jne. myöten, huumorintajua, asennetta ja sanavalmiutta löytyy vaikka muille jakaa, älyä, fiksuutta ja näkökulmaa on erittäin paljon, jne.

Lisäksi kun moni nainen pukeutuu kauniiksi, hienoksi, jne. niin hyvin, hyvin, harva pukeutuu tyylikkäästi. Linnan juhlissahan näkee kaikenlaista mekkoa ja kolttua, mutta kuinka moni on ollut tyylikäs? Tämä nyt vain esimerkkinä. Se tyylikkyys on kyseisen naisen kohdalla aivan eri asteella. Pukeutuu niin tyylikkäästi ja kauniisti, että saa sen kuuluisan pään moneen kertaan pyörälle ja monelle mutkalle. Harvoin jos koskaan näkee tuollaista tyylitajua naisella. Ja tietenkin kun se yhdistetään tuohon kaikkeen edellä mainittuun, niin ei tarvitse mistään unelmoida. Siinä se nainen on. Paljon enemmän kuin mitä uskallan keneltäkään naiselta vaatia.

Miten esim. naisen hiukset voivat olla tuolla tavalla seksikkäät? Monesti sellaisia näkee, mutta että tuolla tavalla kuitenkin? Ja ne tuoksut, jos ei osaisi hillitä itseään, niin menisin ihan halujen mukaan. Joskus tehnyt mieli sanoa kun ollaan kahden kesken, että... No, ihan kaikkea en sentään paljasta, mutta välillä tekisi mieli sanoa sellaisia sanoja ja juttuja, joita ei haluaisi/uskaltaisi sanoa kenellekkään muulle.

Jos olisin komeampi ja muutenkin parempi viettelijä, niin itsellä olisi sanat varmaankin jokaiseen tuollaiseen tilanteeseen. Ainoa vaan, että kukaan ei kiinnostu tuollaisista jutuista. Tuon naisen kohdalla voisin sanoa vaikka mitä juttuja, kehua häntä muustakin kuin rinnoista ja perseestä, jne. Mutta sitten kun kehun häntä kauniiksi tai kehun hänen mekkoaan, niin sitten vastataan näin.

Ei itselläni ole mitään halua kertoa jollekkin tavalliselle naiselle tällaisia juttuja, muuten valehtelisin suoraan. Kyllä sen huomaa silloin, kun joku tarkoittaa jotain ja milloin ei tarkoita. Ei siinä ole sitä tunnetta mukana lainkaan. Tuon naisen kohdalla olisi.

HIFK kirjoitti:

Jos olisin komeampi ja muutenkin parempi viettelijä, niin itsellä olisi sanat varmaankin jokaiseen tuollaiseen tilanteeseen. Ainoa vaan, että kukaan ei kiinnostu tuollaisista jutuista. Tuon naisen kohdalla voisin sanoa vaikka mitä juttuja, kehua häntä muustakin kuin rinnoista ja perseestä, jne. Mutta sitten kun kehun häntä kauniiksi tai kehun hänen mekkoaan, niin sitten vastataan näin.

Laajenna klikkaamalla

Laita mulle yyveellä tuon naisen yhteystidot niin tsekkaan tilanteen ja lupaan puhua positiiviseen sävyyn puolestasi. Alkoi kiinnostamaan tää ope...siis siksi etten oikein hallitse kielijutuja jossa hän voisi auttaa.

Vanha Len kirjoitti:

Laita mulle yyveellä tuon naisen yhteystidot niin tsekkaan tilanteen ja lupaan puhua positiiviseen sävyyn puolestasi. Alkoi kiinnostamaan tää ope...siis siksi etten oikein hallitse kielijutuja jossa hän voisi auttaa.

Laajenna klikkaamalla

En minäkään niitä kielijuttuja hallitse, en siis taida edes perusasioita ruotsista. Mutta kun aikuislukiota käyn, niin ehkä ne ruotsin kurssit sujuisivat paljon paremmin, kun olisi joku kokeneempi apuna... Monessakin mielessä siis.

Mutta kuitenkin, tällä hetkellä siis osaa kyllä vituttaa tuo homma. Voin lohduttautua aina sillä, että kyseinen nainen ei tiedä, mitä menettää, mutta karuinta on se, että tiedän, mitä itse menetän. Vaikka ei mitään sen vakavampaa seurustelusuhdetta tulisikaan, niin ainakin petihommiin sitten. Eipä tarvitsisi sen enempää ikinä varmaan toivoakkaan.

Pikainen galluppi:

Kuinka moni on ostanut puolisolleen kukkia, ihan muutenvaan? Ei siis merkkipäivän kunniaksi, vaan ihan ilahduttaakseen. Eikö se ole vähän niin, että kaikki naiset tykkäävät saada kukkia? Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta näin pääsääntöisesti.

Itse avasin pelin orkidealla, uskoisin kelpaavan.

fat of the land kirjoitti:

Pikainen galluppi:

Kuinka moni on ostanut puolisolleen kukkia, ihan muutenvaan? Ei siis merkkipäivän kunniaksi, vaan ihan ilahduttaakseen. Eikö se ole vähän niin, että kaikki naiset tykkäävät saada kukkia? Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta näin pääsääntöisesti.

Itse avasin pelin orkidealla, uskoisin kelpaavan.

Laajenna klikkaamalla

Check!

Taannoin puolisolle ostelin kukkasia silloin tällöin ja oli aina mielissään, yhteyteen vielä jokin juttu mistä hän tykkäsi, esim suklaata. Vielä se miten antaakin se yllätyksen niin sillä saa todella hyvän vaikutuksen parhaimmillaan ja hyödyn myös. Kannatan todella paljon kyseistä elettä.

-Niks- kirjoitti:

Check!

Taannoin puolisolle ostelin kukkasia silloin tällöin ja oli aina mielissään, yhteyteen vielä jokin juttu mistä hän tykkäsi, esim suklaata. Vielä se miten antaakin se yllätyksen niin sillä saa todella hyvän vaikutuksen parhaimmillaan ja hyödyn myös. Kannatan todella paljon kyseistä elettä.

Laajenna klikkaamalla

Kertoo mies, joka tunnustautui pleijeriksi toisessa ketjussa. Ja hymiö tähän.

Täällä esitetty mielipide naisten ylivallasta parisuhdemarkkinoilla on ihan taivaan tosi. Se, miten kukakin antautuu sille ylivallalle, on jokaisen oma asia. Mutta ruikuttamalla (esim. täällä) asia ei parane ja esim. nimim. HIFK:n kannattaisi todella tulla ulos siitä suppeasta maailmankatsomuksestaan ja tehdä asialle jotain.

Itse en todellakaan ole mikään supliikkimies tai "naistenkaataja", vaikka ulkonäköäkin on jotkut naiset joskus kehuneet. Mulla se on kuitenkin valintakysymys, vaikka ainahan ne naisasiat vois paremminkin mennä. Niinkuin varmaan suurimmalla osalla miehistä.

Naiset on vaan niin v**un hankalia elämänmuotoja että viimeisen parisuhteen jälkeen melkein toivoin, että olisin ennemmin napitusten elokuvan Alienin kanssa, kuin ihmiskaksilahkeisen.

Ongelmamme meillä on kaikilla...

Noissa kukkasissakin on aina se juttu, että vaikka itse veisin naiselle kukkasia, niin siinä täytyy sitten myös olla varma, että kyseinen nainen on kiinnostunut. Koska oleellista ei ole se, mitä tekee, vaan se, että kuka tekee. Jos vie kukkasia naiselle, joka ei ole kiinnostunut, saattaa hyvinkin ainoastaan vaivaantua. Jos taas nainen on kiinnostunut, niin varmasti pitää siitä.

Sitten taas aina puhutaan siitä, että miehen pitäisi olla maltillinen, eikä heti näyttää kiinnostustaan naista kohtaa, tavallaan heti mene asiaan. Herättää tavallaan sen nainen kiinnostuksen. Totta, mutta toimii ainoastaan siinä vaiheessa, jossa nainen on edes kiinnostunut. Muutenhan on ihan turhaa odottaa mitään vastakaikua.

Sitten välillä tulee neuvoja, että ottaisin ohjat omiin käsiini vaikka tuon opettajanaisen kanssa. Sitten taas sanotaan, että anna naisen kiinnostuksen herätä, että älä ole itse aktiivininen. Miten sitten pitäisi tehdä? Aina välistä sanotaan, että tee noin, ja sitten taas joskus päinvastoin.

Ei pitäisi olla liian aktiivinen, mutta toisaalta pitäisi tehdä aloite. Jos nainen kerrran odottaa, että mies ottaa ohjat ja on aktiivinen, niin sitten kuitenkin itseni neuvotaan, että älä ole noin aktiivinen. Eihän se juttu ikinä sitten edisty, jollein nainen itse sitten tee sitä seuraavaa liikettä. Mutta miten se nainen tekee mitään seuraavia liikkeitä, jos kerran se odottaa miehen niin tekevän?

Pitäisi olla aktiivinen, mutta ei todellakaan pitäisi olla aktiivinen. Pitäisi tehdä aloite, mutta varsinkaan aloitetta ei pitäisi tehdä. Älä paljasta naiselle ensimmäiseksi paljoakaan mitään, mutta sitten taas valitetaan, että et kertonut naiselle paljoakaan itsestäsi.

Eivätköhän nuo ohjeet ole loppupeleissä täyttä sontapaskaa kaikki. Jos kaksi ihmistä oikeasti ovat kiinnostuneet toisistaan, niin ei siinä mitään aloitteita aleta odottamaan, kumpi tekee mitäkin, tarvitse miettiä kuinka paljon itsestäni kerron tai tarvitse miettiä, olenko liian aktiivinen vain en.

Tuollaisessa tilanteessa ei voi mennä liian nopeasti, vaikka kyseessä olisikin joku tutustumisvaihe. Silloin kun alusta asti molemmat ovat huomanneet sen, että tuossa toisessa on sitä jotain, niin se on silloin menoa se. Nainen testaa miestä aina silloin, kun se on epävarma kyseisestä miehestä ja vasta yrittää herätellä mielenkiintoaan. Nuo ovat aina vähän huonoja juttuja. Molemmat kyttäävät, flirttailevat, jne. Mutta sitten kun se homma on ihan selvä alusta asti, niin silloin tarvitse mitään miettiä.

HIFK kirjoitti:

Koska oleellista ei ole se, mitä tekee, vaan se, että kuka tekee.

Laajenna klikkaamalla

Tämän kiteytyksen olen itsekin todennut pitävän hyvin paikkansa, ei pelkästään naisasioissa vaan ihan yleensäkin. Tämä liittyy juuri siihen, että valtaosa naisista reagoi täysin päinvastaisesti siihen, että lausuuko runoja Edelmannin Samuli vai Frangenin Simo. Samulilla voi olla vaikka hamekin päällä ja silti kostuneet pikkuhousut lentävät.

Miksi muuten sinä HIFK noita vanhempia naisia katselet? Merkittävä ikäero ei ainakaan paranna mahdollisuuksia toimivaan parisuhteeseen. Itse olen omasta kokemuksestani huomannut, että huomattavasti vanhempi emäntä ei vaan toimi. Kyllä parisuhteessa miehellä on oltava enemmän elämänkokemusta. Ihmisen elämässä kun on noita biologiaan perustuvia kausia ja ne eivät oikein mene yhteen jos ikäeroa alkaa olla merkittävästi. Ei ikä rakkaudessa kaikkea ratkaise, mutta on onnellisuuden kannalta merkittävä tekijä kylläkin. Voikin aivan hyvin olla, että ikäeronne ruotsin opettajan kanssa on se, mikä häntä jatkon kannalta askarruttaa.

Ymmärrän, että sulla voi olla vahvoja antipatioita ikäisiäsi naisia kohtaan, niin minullakin on ollut. Siinä sitten alkaa kiihkeä nuori mies katsella vanhempia, kun ei oman ikäisiltä (tai nuoremmilta) saa huomiota. Ota huomioon että nainen ei todellakaan parane vanhetessaan. Nainen on kauneimmillaan 20-28 -vuotiaana. Se on lyhyt aika se, ja sen jälkeen voikin sitten pitää jo autonvaihtoviikkoja.

fat of the land kirjoitti:

Pikainen galluppi:

Kuinka moni on ostanut puolisolleen kukkia, ihan muutenvaan? Ei siis merkkipäivän kunniaksi, vaan ihan ilahduttaakseen. Eikö se ole vähän niin, että kaikki naiset tykkäävät saada kukkia? Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta näin pääsääntöisesti.

Itse avasin pelin orkidealla, uskoisin kelpaavan.

Laajenna klikkaamalla

Eivät ne kaikki niistä niin pidä. Exälle aikoinaan niitä ostelin välillä. Aivan suhteen alkuvaiheessa menivät vielä ns. romanttisena eleenä, myöhempinä vuosina kukista ilahtuivat eniten kaksi kissaani, jotka söivät kukat. Nykyisin kasvatan vain ruohoa...

...nimittäin kissanruohoa, joka miellyttää orkideoita ja piikikkäitä ruusuja enemmän.

Tämä nyt perustuu vain minun elämänkokemuksiini sekä näkemyksiini siitä miten homo sapiens -laji toimii darwinististen lainalaisuuksien mukaan, mutta sellainen näppituntuma minulla on, että loppujen lopuksi keskiverrot miehet ovat romanttisempi ja enemmän tunteiden vallassa oleva sukupuoli kuin keskiverrot naiset. Miehet tuntuvat hullaantuvan pitkälti vaistojen varassa, ja ihastuksen/himon/rakastumisen (kutsukaa sitä miksi lystäätte) koittaessa ei ole niin väliä naisen sosioekonomisella asemalla tai siitä, miten saisi itselleen laskettua parhaan hyötysuhteen parisuhdemarkkinoilla.

Osalla naisista taas on tavallaan kyynisempi ja koleampi pohdinta siitä, miten suhde heitä hyödyttää ja miten "sulhaskokelas" sijoittuu vertailussa. Vertailubarometreina ovat esimerkiksi varallisuus, yhteiskunnallinen asema, fyysisyys ja sosiaalinen status. Jos vertailu tuottaa riittävän tuloksen, niin se tuottaa myös luvan ihastua. Tunteet ovat siis aitoja, mutta niitä edeltää varsin vahva suodatin ja esivalinta. "Valta on viehätysvoimaa"-ajattelun turvin esim. Nurmijärven romeo Matti Vanhanen valittiin aikoinaan Suomen seksikkäimmäksi mieheksi pääministerikaudellaan. Sen sijaan eipä ole Tarja Halosta valittu Suomen seksikkäimmäksi naiseksi, vaikka hän on ylimmässä mahdollisessa virassa.

Parisuhteen aikana taas voi käydä niin, että naisen mieli muuttuu jo kauan ennen kuin mies tietää siitä mitään ja kauan ennen kuin käytös mitenkään muuttuu. Sitten jonain kauniina päivänä käy niin, että nainen ilmoittaa muuttavansa pois tai haluaa miehen muuttavan. Perusteluna voi olla "haluan olla vapaa ja omillani, tilanne on nyt muuttunut"-jupina, johon ei kunnon perustetta löydy, mutta tosiasiassa (ex-)mies on joko tipahtanut parisuhdemarkkina-arvossaan tai sitten on löytynyt kovemmat statsit omaava könsikäs, joka kenties on ollut kuvioissa jo pidempään. Lopputuloksena on nainen, joka on sisimmässään loppuunkäsitellyt koko eroprosessin aikoja sitten (samalla kun on feikannut normaalia arkea) eikä enää lähtöhetkellä tunne kuin helpotusta. Toinen lopputulos on ex-mies, jonka ylle on taivas pudonnut ja joka ei murtuneena voi ollenkaan käsittää, miksi ja miten näin on käynyt ja tunsiko hän lopulta koskaan kunnolla sitä naista, jonka kanssa onnellisena eli.

Toki miehetkin voivat jättää ja jättävätkin puolisoitaan, mutta aika harva mies kykenee käyttäytymään täysin normaalisti ja sitten tiputtamaan puolihuolimattomasti eropommin kun omat suunnitelmat ovat toteutusvalmiit. Yleensä jos mieheen iskee esim. ihastuminen vieraaseen naiseen, niin sen kyllä huomaa. Syynä voi tietysti olla se, että naiset ovat verbaalis-sosiaalisesti keskimäärin miehiä lahjakkaampia ja siis parempia valehtelemaan ja peittämään todelliset tunteensa. Pintatason tunne-elämästä ei yhtään tiedä, mitä syvissä vesissä liikkuu.

Miksikään universaaleiksi totuuksiksi en ylläolevia ajatuksia suinkaan väitä, kunhan vain perustuvat sekä omiin kokemuksiini että ystävieni ja tuttavapiirini kokemuksiin/näkemyksiin siitä, miten luonnonvalinta toimii parisuhteiden muodostamisissa ja päättymisissä. Irralliset ja yksittäiset seksisuhteet ovat sitten hieman eri asia, mutta eipä niistä nyt sen enempää.

Totta on, että tuo menee kyllä joka asiassa niin, että riippuu niin paljon henkilöstä, mikä hyväksytään ja mikä ei, mikä on hauskaa ja mikä ei. On kyse sitten työpaikasta, harrastuksesta, naisjutuista, jne.

Olet oikeassa myös siinä, että jos etsin yli 30-vuotiasta naista tässä iässä, niin mahdollisuudet ovat kyllä aika huonot. Voipi käydä niinkin (aika suurellakin todennäköisyydellä), että joku nainen jaksaisi jonkun aikaa olla kanssani, mutta huomaa sitten nopeastikkin, että tämä ei ole se juttu, mitä hän haluaa. Helposti itselleni löytyy kyllä se korvaava vaihtoehto, jo pelkän iän takia. Tuo opettaja varmasti sitä miettii, että olenko juuri minä se mieshenkilö. Alkuun saattoi treffeillä ja niiden jälkeen, kun osoitin kiinnostusta, olla ikään kuin "huumassa". Piti aidosti siitä, mutta myöhemmin kun huuma oli mennyt, niin saattoi ajatellakin, että ei todellakaan näin.

Kyllähän hän minulle selkeitä elkeitä tarjosi, mutta sitten kun siitä tuli ikään kuin totta, niin mieli varmasti muuttui. Onhan kyseinen nainen vanhempi, paljon korkeammalla sosiaalisessa asemassa ja koulutuksessa reilusti korkeammalla, taloudellinen tilanne runsaasti parempi, jne. Ei varmasti ole helppoa ei.

Tuo, että ei saa oman ikäisiltään sitä huomiota tai ei "irtoa", niin sitten kääntää katseensa niihin vanhempiin naisiin, jossain määrin tuon pitäisikin olla helpompaa. Mutta veikkaan kyllä, että on huomattavasti helpompaa löytää esim. seksiseuraa ravintolasta kuin yrittää saada sitä työtoveriltaan, joka sattuu olemaan lukion ruotsin opettaja. Näin ainakin luulen.

Mutta oikeastaan kyse on siitä, että kun kukaan aiempi naishenkilö ei ole niitä samanlaisia tai tasoisia viboja elämäni aikana tarjonnut, niin nyt sitten kolahti tuollainen nainen. Kukaan oman ikäiseni tai vähän vanhempi ei ole ikinä ollut samalla tavalla kiinnostava. Kyllähän se jo jotain kertoo. Itseäni vain viehättää se kypsyys, toisen sosiaalinen, koulutuksellinen ja muunkinlainen korkeampi asema, jne. Se vain luo sen oman jännitteensä, mielenkiintoisuutensa ja seikkailunsa.

Siinä tavallaan oman ikäisen kanssa on samalla viivalla. Kun itseäni kiinnostaa myös se elämänkokemuskin paljon, se vain luo sen oman jännitteensä siihen touhuun.

Minä lopetin kukkien kärräämisen, koska joka kerta, kun kukkia osti, oli vastauksena:"NOH, MISTÄS NYT TUULEE JA MITÄ VITTUA SÄ OOT TEHNYT, KUN KUKKIA TUOT,HÄH?!?!?!?!?"
Helpomalla pääsi, kun tuli paikalle, haisi pahalle, kävi paskalla ja totesi haluavansa juoda pari kaljaa.
Tai sitten minä vedän puoleeni huonon itsetunnon omaavia naisia.

Huomenna siis jälleen työpäivä, eli olisiko nyt mitään sellaisia juttuja, joilla tuon opettajatilanteen voisi vielä kääntää toisinpäin? Eli jos välttelee koko ajan, niin voiko naisen kiinnostus tuosta enää herätä lainkaan? Monesti kuulee aina sanottavan, että jos se kiinnostus kerran menee, niin sitä ei enää takaisin saa. Eli kokeneempien neuvoja kaivataan.

Elokuvissahan aina on tilanne, jossa joku tyyppi on naisen silmissä sellainen inhottava, eikä oikein jaksaisi kiinnostaa naista mitenkään. Kuitenkin sitten rakastuvat, jne. No tämä nyt on vain pelkkää elokuvaa kuitenkin.

Ja tuossa kun vielä puhuttiin siitä, että nuo reilusti vanhemmat naiset eivät niitä parhaimpia vaihtoehtoja itselle olisi, niin täytyy kuitenkin ajatella se aina niin, että mistä oikeasti tykkää. Jos tykkää vastaavanlaisista naisista ja joutuu karusti pettymään, niin eipä sille sitten voi mitään. On ainakin tehnyt niin kuin on halunnut ja harva suhde kestää ihan sinne kuolemaan asti. Kyllähän monet muutkin ja lukuisat ihmiset aina valittavat, että olisi pitänyt tehdä toisin parisuhteissa, mutta kyse on kuitenkin siitä, että tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Kaikki ihmiset lopulta pettyvät joskus ihmissuhteissa ja vaikka tuo ratkaisu ei ikinä kestäisikään, niin on silloinkin tehnyt niin kuin on halunnut Ei se, mikä sopisi itselle tai mikä olisi se paras vaihtoehto järjellisesti ajateltuna, vaan se mistä oikeasti pitää.

fat of the land kirjoitti:

Kuinka moni on ostanut puolisolleen kukkia, ihan muutenvaan? Ei siis merkkipäivän kunniaksi, vaan ihan ilahduttaakseen.

Laajenna klikkaamalla

En ole ostanut, koska naisten ei kuulu ostaa miehille kukkia. Ilahdutan mieluummin muilla keinoin, kuten laittamalla ruokaa, hieromalla tai ostamalla olutta. Tai siivoamalla, jos ei ole yhteinen asunto, mutta suhde on senlaatuinen, että siivoaminen tai tiskaaminen ei ole loukkaus toisen yksityisyyttä kohtaan.

Itse arvostan eniten ns. arkipäivän huomaavaisuutta ja pieniä tekoja. Että (mieluimmin vieläpä oma-aloitteisesti) avataan ovet, kannetaan kaikki painava, tarjoudutaan auttamaan / viemään / tuomaan / hakemaan, puhutaan kohteliaasti (voisitko / ojentaisitko / kiitos) ja ollaan vähän hereillä toisen mahdollisten tarpeiden suhteen. Onko kylmä, haluatko lämpimämmän puseron, teenkö sullekin leivän jne.

Kaikesta tuosta käytännönläheisyydestä huolimatta kukkia, jotka loppujen lopuksi ovat turhia, on mukavaa saada ja ottaisin mielelläni niitä vastaan useamminkin. Tässä tapauksessa laadulla tai määrällä ei ole niinkään väliä - kaikkein tärkeintä on se ajatus. Että toinen tekee jotain pyyteettömästi ja silkasta ilahduttamisen halusta.

HIFK kirjoitti:

Huomenna siis jälleen työpäivä, eli olisiko nyt mitään sellaisia juttuja, joilla tuon opettajatilanteen voisi vielä kääntää toisinpäin?

Laajenna klikkaamalla

Takuuvarma keino on kertoa naiselle, että on hieman alustavaa säpinää erään "toisen" kanssa. Siitähän naiset innostuvat ja tulee aikaiseksi niinsanottu "naaraiden tappelu uroosta". Tuo uros olet tässä tapauksessa just sä.

Testaa...et menetä mitään. Tai sitten aivan kaiken. Mut et siltikään menetä mitään.

Tänään leffateatterissa oli se Kaurismäen uusin; Le Havre. Tietääkö joku täällä, että miten se elokuva päättyi?

Bruno kirjoitti:

Minä lopetin kukkien kärräämisen, koska joka kerta, kun kukkia osti, oli vastauksena:"NOH, MISTÄS NYT TUULEE JA MITÄ VITTUA SÄ OOT TEHNYT, KUN KUKKIA TUOT,HÄH?!?!?!?!?"

Laajenna klikkaamalla

Tähän sanasta sanaan sama. Räjähdin silloin nauramaan kybällä, kun oma eukkoni nuo syytökset lateli. Myöhemmin ostin sille kaktuksen.

fat of the land kirjoitti:

Pikainen galluppi:

Kuinka moni on ostanut puolisolleen kukkia, ihan muutenvaan? Ei siis merkkipäivän kunniaksi, vaan ihan ilahduttaakseen. Eikö se ole vähän niin, että kaikki naiset tykkäävät saada kukkia? Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta näin pääsääntöisesti.

Itse avasin pelin orkidealla, uskoisin kelpaavan.

Laajenna klikkaamalla

Pariinkin otteeseen ja aina hieman puun takaa tuli annettua. Kerran annoin pienenä anteeksipyyntönä ja se oli vain osa lahjaa. Kyllähän silloinen eukko niistä aina tykkäsi, mutta tässähän pätee vähän sama, kuin kaikessa muussakin ei liian usein. Muuten menettää arvonsa. Itselläni on hyvin hiljaista naisrintamilla tällä hetkellä. Siihen saksalaiseen kyllä vielä yhteyksissä olen ja aika suorin sanoin puhutaan tunteistamme. Kummatkin kyllä tiedostaneet ettei mitään siitä tule.

Sinkuudesta sen verran, että en ymmärrä mikä hinku ihmisillä on nykyään etsiä se kumppani itselleen ja pelkää olla sinkkuna. On häpee olla sinkku? eeeh? Kesän tuli sinkkuna oltua taas ja oli kyllä elämäni parasta aikaa. Paljon sain tehdä ja kokea sellaista mitä parisuhteessa ei ehkä hyväksyttäisi.

Vanha Len kirjoitti:

Takuuvarma keino on kertoa naiselle, että on hieman alustavaa säpinää erään "toisen" kanssa. Siitähän naiset innostuvat ja tulee aikaiseksi niinsanottu "naaraiden tappelu uroosta". Tuo uros olet tässä tapauksessa just sä.

Testaa...et menetä mitään. Tai sitten aivan kaiken. Mut et siltikään menetä mitään.

Laajenna klikkaamalla

Tuon olen moneen kertaan jo kuullutkin, mutta olen aina sanonut, että tuo konsti on äärimmäisen huono, koska kun nainen ei ole kiinnostunut, niin mielellään kyllä luovuttaa meikäläisen sen "toisen" luo. Koska kun hän ei ole kiinnostunut, niin hän ei myöskään menetä mitään.

Naaraat tapaavat aina tapella jostain halutusta uroosta ja itse kun en kuulu siihen joukkoon. Eli ei minusta ketkään tappele, ne on ne muut miehet, joista tapellaan.

Tässäkin pätee aina se, että ei sillä ole väliä mitä tekee, vaan kuka tekee. Haluttu mies vai minä?

Eli kun ei ole kiinnostunut, niin on silloin vain helpottunut, että joku "toinen" ottaa. Pääseepähän sujuvasti eroon.

Eiköhän tuo Vanha Len tarkoittanut nimenomaan kiinnostuksen testaamista sillä menetelmällä. Jos ei reagoi mitenkään, niin häntä ei kiinnosta ja sillä selvä. Jos reagoi, niin tiedät että on kiinnostusta. win-win -situation. Oot saakeli ihan samanlainen kun mun kaveri. Yhyy yhyy oon niin ruma ja kaikkea, niin ei ne missit mua ota.

Kaveri vaan otti itseään niskasta kiinni ja pyysi treffeille erästä tyttöä, joka on käsittämättömän kaunis ja vakaavarainen ja kaikinpuolin hieno ihminen. Nyt he ovat olleet yhdessä jonkin aikaa. Häntäkin sai potkia persiille jatkuvasti, kun vinkui miks mä saan ja se ei.

Kyllä mä kukkia tykkään saada. Kukkien saaminen ja antaminen ei vain jotenkin istu suomalaiseen kulttuuriin muuten kuin "juhlapäivinä". Itsekin myönnän, että kiitoksen sanomisen jälkeen kysyn aina mieheltäni, että mitäs sitä nyt on tullut tehtyä. Puoliksi se on tietysti huumoria, mutta totta toinen puoli. Nykyään olen jo enimmäkseen päässyt tästä ja osaan ottaa kukat ihan ilahduttamisen keinona. Useimmiten, kun minulle kukkia annetaan, idea on lähtenyt lapsilta kauppamatkalla, kun ovat nähneet jonkun kauniin kimpun. Mutta en suinkaan laittaisi vastaan, jos esim. kerran viikossa mies ottaisi tavakseen mulle/ kotiin kukkia tuoda. Kiva ja huomaavainen tapahan se olisi.

Arjen askareissa auttamisen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta monissa huusholleissa näin ei ole. Että siinä mielessä olen kyllä TQoFE:n kanssa samoilla linjoilla. Jos se ei kuitenkaan ole ns. vaihtoehto, onhan ne kukat oikein hyvä keino ilahduttaa toista. Kunhan sitten muistaa, ettei saa olla liian tosikko ja herkkähipiäinen... saattaa nimittäin ainakin alussa naiselta tulla tuo "Mitä sä olet nyt tehnyt"-kysymys :). Toistoharjoitukset toimii tässäkin asiassa.

Saattaa äkkiä luulla, että joka naista vain kokeilen, että kun ei hänen kanssaan onnistu, niin heti vaihdetaan kohdetta. Varmasti aika lipevän oloista toimintaa.

Tuo on kyllä varmuudella täysi kiinnostuksen tappaja. Helposti nimittäin ajattelee, että menköön. Mutta kun se kiinnostus pitäisi jotenkin saada heräämään, ei tuhottua niitä vähäisiäkin rippeitä, jos siis niitä edes on.

Tuossa mietin, että varmasti se, että kysyin sitä suudelmaa, saattoi olla syynä tuohon. Menin tavallaan liian nopeasti eteenpäin, kun olisi vain pitänyt ottaa rauhallisesti.

Mutta tässä onkin juuri se, että jotkut naiset haluavat, että mies suutelee ensitreffeillä, toinen taas sanoo ottavansa etäisyyttä, jos ei tunne niin hyvin. Mutta mistä sitten tietää, että kumpaa nainen edustaa? Jos ei suutele, syytetään siitä, ettei ollut aktiivinen ja jos yrittää suudella, niin väitetään, että on liian tungetteleva. Kumpaakin pitäisi tehdä, mutta ei missään nimessä kumpaakaan pitäisi tehdä.

Nuo on lopulta aina huonoja tuollaiset jutut ja treffit, että katsellaan millainen se toinen on, mikä on homman nimi, nainen testailee paljon, kun on epävarma, jne. Jos ihan oikeasti kaksi ihmistä on oikeasti kiinnostuneita toisistaan, niin minkäänlaisia tutustumisleikkejä ja testejä ei tarvita. Sen vain näkee toisesta, että synkkaako vai ei. Ensisilmäyksellä olen ainakin itse huomannut, tulenko koskaan kiinnostumaan kunnolla vai en. Sellaiset hiljalleen tapahtuvat kiinnostumiset on aina sellaisia ihan ok-juttuja, mutta eivät sen enempää.

Heti vain kun ne fiilikset tulevat, niin se on siinä. Silloin ei tarvitse arvuutella, onko toinen kiinnostunut vai ei, voinko tehdä näin ja näin, jne. Silloin ei ole mitään väärää juttua tai virhettä, oliko liian aktiivinen vai passiivinen, jne. Kaikki on silloin juuri oikein.

Kulkija kirjoitti:

Paljon sain tehdä ja kokea sellaista mitä parisuhteessa ei ehkä hyväksyttäisi.

Laajenna klikkaamalla

Jos nyt otetaan itsestäänselvä pettäminen pois yhtälöstä niin mitä muuta ei parisuhteessa hyväksytä?

BOL kirjoitti:

Arjen askareissa auttamisen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta monissa huusholleissa näin ei ole. Että siinä mielessä olen kyllä TQoFE:n kanssa samoilla linjoilla. Jos se ei kuitenkaan ole ns. vaihtoehto, onhan ne kukat oikein hyvä keino ilahduttaa toista.

Laajenna klikkaamalla

Eikös tällänen suhde nyt ole aika perseestä? Käytännössä mies ilahduttaa ainoastaan antamalla rahaa, joko suoraan tai sitten jonkin esineen kautta.

Kulkija kirjoitti:

Sinkuudesta sen verran, että en ymmärrä mikä hinku ihmisillä on nykyään etsiä se kumppani itselleen ja pelkää olla sinkkuna. On häpee olla sinkku? eeeh?

Laajenna klikkaamalla

Mä vähän edelleenki luulen et ihmisellä pitää olla omassa elämässä/päässä jotain vikaa jos on ihan pakko löytää se suhde ja varsinkin jos sitten vielä tyydytään ihan keneen tahansa. Haetaan jotain jännitystä tylsään elämään, yksin ollessa on liikaa aikaa miettiä miten perseestä elämä oikeastaan on tai jotain muuta vastaavaa.

****

Yh:n luona tuli käytyä vielä tuossa torstaina vähän nopeampi visiitti. Juteltiin vähän niitä näitä, oltiin vaan eikä siin mitään ihmeempiä. Vähän kokeilumielessä yritin et oisko voinu yöksi jäädä, mut nainen piti päänsä ja sano vaan et nyt on pakko saada nukuttua rauhassa tää yö. Uutta meikäläiselle et on tällänen vahvempi nainen joka pitää sen oman päänsä eikä ala turhia miellyttämään. Ja tykkään kyllä.

On kyl muutenki niin outo tilanne tää. Oikeastaan jo ennen ekoja treffejä oli sellanen fiilis et ihan ku menis jonku vanhan tutun luo kylästeleen, ei jännittäny yhtään tai mitään. Nainen oli iteki kaverilleen sanonu et ihan ku joku vanha tuttu menneisyydestä tulis käymään kylässä. Ite kyl oon aika sosiaalinen ihminen, mut kyllä mua aina jännittää uusien ihmisten seurassa - varsinkin jos treffeistä puhutaan. Toki vaarana on et tää meneeki vaan kaverisuhteeksi, mutta kyllä se tietty seksuaalinen jännite on ilmassa.. mut aika näyttää. Jos uskoisin uudelleensyntymiseen niin olisin varma et oon tuntenu tän naisen jossain edellisessä elämässä.

Muuten ei ookaan tarvinu koko ajan olla facebookissa tai tekstiviestejä näpyttelemässä naiselle eikä oo tullu mitään ihme skitsoiluja toiselta osapuolelta. Jotenkin molemmat vaan uskaltaa olla oma itsensä ja jos se ei riitä toiselle niin sit ei riitä. Enkä oo ite yhtään stressannu tai kuvitellu omiani mistään. Mitähän vittua tää on? :D

thego kirjoitti:

Eikös tällänen suhde nyt ole aika perseestä? Käytännössä mies ilahduttaa ainoastaan antamalla rahaa, joko suoraan tai sitten jonkin esineen kautta.

Laajenna klikkaamalla

Nyt meni hieman ohi. Kerrotko missä kohtaa BOL (tai minä) puhui rahan antamisesta?