Mistä ovat JYP-fanit ilmestyneet?

Isäni on kannattanut JYPiä 70-luvulta lähtien, joten syntyessäni minulle ei annettu paljoa valinnan varaa. Ensimmäisen JYP-paitani muistaakseni sain jo kaksi vuotiaana eli isäni vain kylmäverisesti päätti, että sinä kannatat JYPiä. En edes uskalla ajatella mitä olisi käynyt, jos olisin murrosiässä alkanut glooryhuntata esimerkiksi Tapparaa.

Todellinen fanius alkoi minulla viisi kuusi vuotta sitten. Kuten sanoin niin JYP on ollut suosikkini jo pikkupojasta lähtien, mutta ei se ollut samanlaista kuin tänä päivänä. Kannattaminen on muuttunut rakkaudeksi, intohimoksi ja toisinaan myös vihaksi. Nuoresta iästä huolimatta olen ehtinyt seurata joukkuetta kuitenkin jo aika kauan, mutta vuosi vuodelta mielenkiintoni ja sympatiani seuraa kohtaan vain voimistuu. Kyllä voi sanoa, että JYP on iso osa elämääni, jota ilman en osaa, enkä halua elää.

FinnFromManchester kirjoitti:

Isäni on kannattanut JYPiä 70-luvulta...

Laajenna klikkaamalla

Well played, Sir!

Koulukavereiden mukana lähdin katsomaan muutamaa peliä, muistaakseni vuonna -87 tai -88. Kipinä syttyi heti, pelit kuunneltiin radiosta tai katsottiin hallilla.

Vuosina 2000-2002 olin sitten ulkomailla ja ei tullut sen kummemmin seurailtua. 2003 muutin Kajaaniin, jonka jälkeen olen käynyt katsomassa kauden aikana pari ottelua J-kylän vierailujen aikana, ja pelin tai kaksi Kuopiossa & Oulussa. Tällä kertaa kerran jopa Hartwallilla asti, kun satuin paikkakunnalle oikeaan aikaan.

reilut 20 vuotta seurattu kyseistä jengiä, josta n.11 vuotta etänä, mutta kai sydämestä on hurrikaaninmuotoinen tullut. Näin voisikin sanoa, että "Miehen saa eroon JYPistä, mutta ei JYPiä miehestä..."

No minähän ilmestyin äitini mahanahkan läpi. Se väkisin haetusta hassuttelusta...

Ala-asteella 1-2 luokalla menin ensimmäiseen matsiin hippokselle isukin kanssa. Toki ennen tätä muistan kun puhuttiin JYPistä ja kuinka isä kävi kaverinsa kanssa katsomassa pelejä ja palasi ääni poissa takaisin. Tiedostin siis toki joukkueen.

Tuo ensimmäinen matsini oli MUISTAAKSENI K-espoota vastaan. JYP hävisi ottelun 5-2 tai 5-3. Tämän muistan. Muistan myös että hallilla tuoksui jollekin mystiselle. Makkaran ja kahvin ja muiden odöörien sinffonia. "Tämä on se paikka missä tapahtuu hienoja asioita." Ensimmäisistä peleistä muistoksi jäi JYP HT:n hieno heilutuslippu. On se vieläkin tallessa uuden veroisena.

Koko ala-asteen kävin säännöllisesti peleissä aina isän kanssa. Se oli hienoa. Koko alkuviikon aina odotti että torstaina pääsee hallille, JEEJEE! Sitten sitä aikaa kulutti pyöräilemässä. Aina ajeltiin jossain kavereiden kanssa ja kohnittiin lehtiroskiksia. Sitten tuli kotiin ja tuijotteli sarjataulukkoa teksti-tv:ltä. "Noin ja noin monta pistettä eroa JYPillä ja Ässillä..."

Ylä-asteella käytiinkin sitten useammin matseissa, ei nyt joka pelissä mutta säännöllisesti kuitenkin.

Elämäntapahan tämä on nykyään. JYPin mukaan periaatteessa sovitaan menot ja tulot. Kotipelit käyn pääsääntöisesti kaikki katsomassa ja vieraspeleistä usean minne FC järkkää matkoja.

Koko tämä varmaan apaut 20v kestänyt kannatuskaarihan huipentui 2009 vuonna mestaruuteen. Hieno päivä oli 14.4.2009. Muistakaa puhua siitä lapsillenne ja lapsenlapsillenne. Minulle itselleni isona asiana tulee pohkeessa oleva JYP-aiheinen tatuointi: siinä on oikeasti kaikki se mitä JYP merkitsee minulle.

(Ala-asteen jälkeen ei isäni olekaan käynyt peleissä minun kanssani. Hemmetti, pitääkin ostaa 2 lippua johonkin pleijarimatsiin ja mennä istumakatsomoon ihmettelemään ja fiilistelemään.)

Ensimmäinen muistikuvani JYPistä tai silloisesta JyP HT:sta sijoittuu aikaan, jolloin JyP HT pelasi vielä divarissa. Isäni vei minut katsomaan ottelua. Istuimme katsomo-osan B1 päädyn keskiosassa. Ensimmäisen erätauon alkaessa jäälle tuli ilkeä ja erittäin pelottava sekä nuoren miehenalun mielestä vaarallinen jäädytyskone. Siinäkohtaa rohkeuteni petti ja meidän oli evakuoiduttava hallista.

JyP HT:n nuostua korkeimmalle sarjatasolle alkoi nuoren miehen itsetunto kasvaa jo siinä määrin, että hallille uskaltauduttiin uudelleen. Tällä kertaa hyvän ystäväni, hänen isänsä ja isosiskonsa seurassa uskalsin katsoa ottelun loppuun. Ottelu oli kaudella 86-87 pelattu peli Kuopion KalPaa vastaan. Takkiinhan siinä tuli 4-7. Mutta voi veljet sitä innokkuutta ja tarmokkuutta, minkä tuo peli pikkupojan mieleen jätti.

Lapsuudessa pelejä seurailtiin suurimmaltiosin radiosta (Radio Jyväskylä tai Radio Keski-Suomi). Hallilla käytiin katsomassa pelejä muutamia / kausi. 90-luvun alun playoff peleihin ei enää raaskinut lähteä. Olihan playoff-liput 5 mk (25 mk) kalliimpia mitä runkosarjanpelin liput (20 mk). Älkää vaan kysykö miten voin muistaa pelien lippujen hinnat. Kai lippujen hintojen nousu playoffeihin oli niin katkeraa, kun itse piti ne maksaa viikkorahoista.

Iän karttuessa ovat myös lisääntyneet vierailut Hippoksella ja nykyisellä Synergia-Areenalla. Hienoimpana hetkenä silmieni verkkokalvoille on tatuoituneena illan 14.4.2009 tapahtumat. Tosin kellon kääntyessä kohti aamuyötä ovat muistikuvat hieman heikentyneet.

JyP HT ja JYP on allekirjoittaneelle tarjonnut n. 25 vuoden yhteisen taipaleen aikana suuria tunteita. Peleissä on käyty kannattamassa omia, siellä on kulutettu aikaa, siellä ollaan oltu edustamassa, sinne on viety pitkänmatkan vieraat ja siellä on jopa käyty treffeillä. JYP on aina ollut minulle se numero 1 ja sitä se tulee aina olemaan.

Itsellä peleissä käynti alkoi silloin, kun JYP pelasi divaria Hippoksen ulkojäillä. Aluksi isän kanssa, mutta myöhemmin yksin, koska joka matsiin oli päästävä. Välillä mentiin pummilla ja joskus jopa maksettiin. Olin tällöin ala-asteikäinen.

Tähän aikaa kaupungissa oli vielä tiukka Lohi vs. JyP HT vastakkainasettelu. Eli työväenluokka vs. "porvarit". Itsehän en tuossa iässä välittänyt politiikasta yhtään mitään. Asuttiin kuitenkin seudulla joka oli "punainen" ja koulukaverit pelasi Lohessa. Tästä huolimatta pyysin mutsin ompelemaan JYPin hihamerkin toppatakin hihaani. Koulussa tuli vähän "puukättä", mutta merkki pysyi ja takki oli päällä monet talvet.

Ulkokentältä on tosi hauskoja muistoja, siellä oltiin pakkasesta tai lumisateesta huolimatta katsomosssa. Välillä lenti lumipallot kohti tuomareita ja muuta "mukavaa". Jopa vastustajan kassarit saivat joskus osansa, ja muistan heidän jopa torjuneen lumipalloja joskus :) Järkkärit katsoivat läpi sormien touhua, oli vähän erilaista meininkiä kuin nykyään.

Sitten JYP meni ja voitti divarin ja pääsi karsimaan Jokereita vastaan. Karsinnan kotimatsi jouduttiin pelaamaan Kuopiossa, koska täällä ei ollut hallia. Olihan sinnekkin päästävä. Sitten tuli halli ja nousu Liigaan. Hallilla tuli notkuttua joka matsissa vielä 90-luvun buumiin yli. 2000-luvulla matsit väheni, mutta kannatus on pysynyt aina. Radiosta kuunneltiin ja paikanpäällä käytiin enää noin 10 kertaa vuodessa. Sama tahti on vieläkin, mutta ainoastaa sillä erotuksella, että kaikki matsit tulee telkkarista ja ne voi kytätä omalta sohvalta. Lisäksi JYP dominoi liigaa.

Tätä en olisi uskonut ikinä seisoessani Hippoksen tekojään puukatsomossa!

Taitanee olla minun vuoroni avautua. Nyt on hyvin aikaa kirjoitella kun koeviikkokin on päättynyt ja loma alkamassa.

Itsehän taidan olla palstan nuorimpia, ainakin tähän ketjuun vastanneista. Eli olen juuri täysi-ikäisyyden portteja kolkuttava lukiolainen, eli en ole edes elänyt sillä ekalla menestyskaudella. Olen siis syntynyt 1993.

Pikkupoikana (alta 7v) lätkää tuli seurattua vain Leijonien osalta. Joitain hataria muistikuvia löytyy jo vuoden 1997 kotikisoista. Sm-liiga oli jotain tuntematonta, tosin urheiluruudun pätkiä Sm-liigasta tuli katsottua silloin tällöin. Koska edes lukutaitoa ei ollut, en juurikaan itse joukkueita seurannut vaan kiinnitin enemmän huomiota muihin, tärkeämpiin seikkoihin kuten pelipaitojen väriin. Lähetyksessä näytetyssä koosteessa kannustin aina sitä kenellä oli hienomman väriset pelipaidat.

Sitten tuli vuosi 2000 ja ekaluokka kutsui. Koulusta saatiin tarjous Koululainen-nimiseen lehteen, jonka vanhempani minulle tilasivat. Ekassa numerossa syksyllä oli tietenkin käsittelyssä Sm-liigaa, joka juuri avasi uutta kauttaan. Koululaisessa oli jokaisesta seurasta tehty pieni esittely, kotikaupungit, kapteenit, mitalit ja viime vuosien sijoitukset. Katseskelin sieltä mistä löytyy minulle lähin Sm-liigaseura ja sieltä löytyi JYP Jyväskylästä (en asu Jkl vaan naapurikunnassa, 30km Jyväskylään). Vanhemmat on aika hokenut että paikallinen on aina parasta, joten naps päätin alkaa kannattamaan JYPiä.

Ensimmäiset faniuteni kaudet olivat vähän mitä olivat. Matseja tuli seurattua oikeastaan ainoastaan urheiluruudusta ja sunnuntaisin hockey night (paitsi ne koskaan JYPin pelejä näyttäneet). 2. fanitukseni kausi, eli 2001-02 oli se kausi kun isäni opasti miten radiosta voi kuunnella JYPin pelejä. Samalla kaudella opin teksti-tv:stä katsomaan tuloksia. Siltä kaudelta muistan selvästi miten JYP jäi juuri ja juuri playoffien ulkopuolelle.

Seuraavalla kaudella isäni tuli kysymään että kiinnostaako lähtee katsomaan matsia paikan päälle. En tiedä miksi en aiemmin ollut tajunnut kinuta matsiin menemistä, mutta 11.1.2003 nähtiin minun ensimmäinen JYP-matsini. Vastassa oli Kärpät (tuleva hopea-joukkue). Kärpät teki ekan maalin, mutta JYP tasoitti myöhemmin ja matsi päättyi 1-1. Maalintekijöitä en muista, sen muistan että Jouni Kulonen otti JYPiltä ulosajon ja Parta-Pekka Poikolainen yhden kaksminuuttisen. Samalla kaudella käytiin katsomassa myös toinen matsi, JYP-Tappara, josta JYP otti kuokkaan 0-5. Mutta se ei fanitusta lannistanut. Keväällä oltiin ihan haltioissa kun JYP meinasi tehdä ihmeen ja pelata itsensä välieriin. Lopulta se jäi kuitenkin vain haaveeksi. Jotain muistikuvaa on Kari Tynin legendaarisesta "ERKKI ERKKI ERKKI!" huudoista kun Perrin sen kuuluisan maalin teki. Perrin oli kova jätkä jo silloin ja hieman ketutti kaverin lähteminen kauden jälkeen. Tästä kaudesta lähti tosifanitukseni, eli jokainen matsi radiosta ja kaikki JYPpiin liittyvät jutut piti lukea lehdestä yms.

Kausi kaudelta on matseja tullut katsottua entistä useammin paikanpäältä ja nykyään niitä mennään katsomaan aina kun ei muuta ohjelmaa ole ja kyydit onnistuu, eli n 10 kertaa kaudessa. Paljon ollaan noustu fanitukseni alkuajoista ja mikäpä sen hienompaa! On nähny heikkoa ja vähän parempaakin aikaa.

Hienoimpana hetkenä on mieleen jäänyt sama kuin lähes kaikilla muillakin. Ehkäpä finaalipäivää vielä suuremmin on jäänyt kansanjuhla Aren aukiolla, jossa olin luonnollisesti paikalla. Muistan vieläkin kun Nykäs-Masa sanoi pilke silmäkulmassa että "Tiistaina minä itkin, en akan takia vaan JYPin takia." Vituttavimpana hetkenä tulee mieleen kausi 2005-06 (?) milloin JYP pelasi Bluesia vastaan säälipleijareita. Bluesin jätkän maila kopahti joukkuekaveria naamaan ja ankaran tuomarivirheen takia jäähylle passitettiin JYP-pelaaja. Blues teki lopulta maalin ja kausi loppui siihen.

Tässä minun stoorini, saa nähdä löytyykö palstalta ketään minua nuorempaa :D

Syksyllä -89 jaettiin Huhtasuon ala-asteen välituntipihalla jengit, sieltä se JyP HT silloin jäi. Varsinainen hc-fanitus taisi saada alkunsa joskus -92 tai -93, osittain menestyksen, osittain muualla asumisen vuoksi. Kankaanpäässä oltiin niin perkeleen Ässää niihin aikoihin, joten oli kiva olla se yksi vastahankaan. JYP on pysynyt mukana noista päivistä asti oikeastaan aina. Ensimmäinen paikan päällä nähty matsi taisi olla -94 JyP HT - Reipas, johon Jämsän Kiekko-Susien ylpeänä junnuna ilmaiseksi silloin pääsi.

Nähty peli jäi muuten pitkäksi aikaa ainoaksi, sillä samana keväänä perhe muutti Ouluun. Kärppäfaniksi en kahdeksan Oulun vuoden aikana alentunut, vaikka kävinkin paikan päällä seuraamassa joukkueen nousemista pitkän korpitaipaleen jälkeen takaisin liigaan. 2002 koitti paluu Jyväskylään ja ensimmäinen asia mitä tuoreena paluumuuttajana tein, oli piletin ostaminen JYPin peliin. Nykyään asustelenkin ihan hallin vieressä ja seurailen paikallista lätkää myös muilta osin suht runsaasti.

Hassua, että tällaiseen teemaan tuli juuri tänään törmättyä, sillä iltapäivällä romukaappia tonkiessani sieltä löytyi mun vanhat mitalit, JYP-viirit ja diplomit turnauksiin osallistumisista. Eli oma pelitaustahan siellä varmaan eniten painaa. Jos mäkin olisin raaskinut pyytää kitaran lisäksi isältä uudet isommat varusteet, niin eiköhän sitä oltais NHLssä vieläkin...

Eka muistikuva JYPin peleistä on tuolta ulkojäiltä, mutta varsinainen fanitus alkoi sitten kun halli tuli. Aika paljon meni tunteja ihan vaan hallilla lorviessa ja JYPin treenejä katsellessa. Se varsinainen pikkupojan fanitusaika oli kiivaimmillaan divarivuosina ja liigaan nousu oli aivan älytön elämys - silloin Hippos repesi. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin tytöt kiinnostaa enemmän ja se hikisten äijien fanittaminen väheni vähenemistään. Mutta ei loppunut missään nimessä, missään välissä.

Aikuistuttuani muutin Kärppien reviirille ja täällä on nyt etäfanitettu JYPpiä kohta 20 vuotta. Saattaa olla, että tuo työpaikan jokapäiväinen (nykyään jostakin kumman syystä katkeroitunut) naljailu näiden kahden joukkueen paremmuudesta on pitänyt myös omaa faniuttani yllä. Pelejä en näe livenä kuin vajaa 10 per kausi, mutta tänäkin vuonna on kaikki tullut "nähtyä", useimmiten sen helvetin Lieveilmiön välityksellä. Enää en jaksaisi viettää kesääni katsomassa JYPin treenejä, mutta silti tuntuu, että viimeisen about 7 vuoden aikana JYP on ollut jopa paljon isompi juttu kuin silloin muksuna. Dufvan aikanahan tosin JYPpiä on ollut aika helppo fanittaa.

Niinno, "oikeaksi" JYP-faniksi ei voi tulla, sellaiseksi synnytään =/ eli näin... tai jotain...

En jaksa etsiä parempaa ketjua niin laitetaan nyt tänne. Eli semmoinen kysymys, että mitä mahtoivat jypin fanit tarkoittaa tuolla a-junnunen finaalissa matinkylässä esillä olleella lakanalla varustettuna tekstillä "Rampa kalakattaa-vai mitä Laakso". Aleksi Laakso tuntui muutenkin olleen jyväskyläläisten fanien hampaissa koko ottelusarjan.

Eli jotain taustoitusta tuolle lakanalle ja muulle huutelulle olisi kiva saada.

Ensimmäisen kerran matsiin houkutteli kaveri. Oli ensimmäinen jäähallikausi ja vastassa Vaasan Sport. Ari Lundberg sai lättyyn ja tipahti suorilta jaloilta. Tunnelma oli huumaava ja siitä lähtien oli selvä, että kaikkiin peleihin oli päästävä. Divarin aikaan tunnelma oli jopa liiga-aikaa parempi, koska halliin mahtui yli 5000 katsojaa, joista vielä suurin osa seisomakatsomossa. Legendaarisia oli matsit kerhoa vastaan, jonka kanssa kilpailtiin vuosittain kärkisijoista. Divariaikojen legendoja oli Henry Saleva, joka välillä huvitti yleisöä pitämällä kiekkoa suuhteettoman pitkään hallussaan. Viljo ja Arttu olivat myös persoonia, jotka jäivät kaikkien mieleen. Sitten koitti nousu, en ollut uskoa korviani kun kuulin Rono Järvelän ja Kari Suoraniemen siirtyvän JYPpiin. Maajoukkueen kärkipelaajia molemmat. Ensimmäinen kausi liigassa olikin huikea. Kurkisen tekemä tulokkaiden piste-ennätys varmistyi viimeisessä pelissä Ässiä vastaan Antero Kivelän avustuksella. Lopulta JYP päätyi viidenneksi, joka oli tulokasjoukkueiden ennätys. Silloinhan vain 4 parasta pääsi pudotuspeleihin. Sitten meno hiipui muutamaksi kaudeksi, kunnes Aravirta tarttui puikkoihin. Tuloksena loppuottelupaikka Tepsiä vastaan. Muistan välierät Ilvestä vastaan hyvin. Se hetki kun Pepi Rastela varmisti loppuotteluun pääsemisen oli poksauttaa hallin katon ilmaan. Ensimmäisen kerran loppuotteluun, se oli jotain käsittämätöntä. Sitten olikin meikäläisellä edessä muutto pääkaupunkiin ja JYP kotipelit jäi vähiin. Kotipelit oli ja on edelleen isoin asia mitä ikävöin Jyväskylästä. Tuli sitten kierrettyä liigapaikkakunnat ja katsottua monta vieraspeliä. Jäänyt hyvin mieleen esimerkiksi kautta aikojen toinen voitto turussa. Kerranhan kupittaalla oli voitettu 7-6 jatkoajalla, mutta nyt tuli voitto suomen ensimmäisessä suurhallissa. JYP fanejakin tuli junalla 700 kpl. Kyseessä oli siis runkosarjamatsi. 92 tuli vielä hopeaa, kiitos Teemu Selänteen, mutta sitten alkoikin loiva alamäki. Kaikki nämä vuodet sai pääkaupunkiseudun JYP fani osakseen lohdutusta ja sääliä. Koitti kuitenkin RD:n aika ja JYP alkoi menestyä. Enää ei sääliä ja lohdusta satele, kateellisten naljailua ja vahingoniloa kyllä. En tiedä sitten olenko masokisti, mutta täytyy sanoa että on ollut ihanaa olla JYP fani.

Törmäsin Googlen kautta tuoreeseen pro graduun "Punainen, musta, valkoinen – tutkimus urheiluyleisöstä ja JYP-faniudesta". Eipä muuta kuin selailemaan, jos vaan akateemisen tekstin seasta jaksaa skipata yli kuivimmat teoriat!

Linkki pro gradu -työhön

Jos nillitys sallitaan, niin JYP olisi seuran nimi, ei Jyp...mutta onpa eräänlainen katsaus JYP-fanin sielunmaisemaan. Ehkä tällekin palstalle kirjoittavia löytyy ko. työn tutkimusaineistosta?

Huerzo kirjoitti:

Ehkä tällekin palstalle kirjoittavia löytyy ko. työn tutkimusaineistosta?

Laajenna klikkaamalla

Kyllä vain löytyy, liekö allekirjoittaneen lisäksi tiedossa ainakin kaksi tuttua JYP-osion nimimerkkiä jotka tuohon ottivat osaan.

Asuin 120 kilometrin päässä Jyväsylästä lapsuudessani. Olen aina pitänyt Jyväskylää Suomen Parhaana Kaupunkina. Ollessani pieni, kaikki mikä tuli Jyväskylästä, oli kultaa. Kuunneltiin selostuskia Radio Keski-Suomesta 90-luvun alussa (allekirjotuksessa mainitaan vuosi 1991) ja tietysti oli Kari Tyni selostamassa. Siitä se sitten lähti. Kauden mittaan JYPin nousua seurattiin, JYP nousi lopulta runkosarjan voittoon ja finaaleissa tuli se kirvelevä tappio Jokereille. 1993 kevään jälkeen monta pettymystä mahtunut, mutta JYP on pysynyt. Ei ihan joka vuosi tullut käytyä peleissä, mutta sitten kun omalta paikkakunnalta tuli JYPiin pelaaja, oli siellä käytävä useamminkin. Nyt asutaan vähän liian kaukana, mutta peli per kausi-tahti on säilynyt.

Nostetaas pitkästä aikaa.

Täällä päässä on kenties osion nuorimpia kirjoittelijoita. JYPin ottelussa kävin joskus 2000-luvun alkupuoliskolla ekaa kertaa, mutta silloin joukkueen otteet ei niin kovaa kiinnostanut. Itseasiassa taisi olla JYP-SaiPa-matsi, JYPille 2-0 voitto, jos en väärin muista.

Sitten itse asiaan. Kuluu muutama vuosi.. Pienen paikkakunnan joku taho pistää ilmoituksen "Matka jääkiekko-otteluun Jyväskylään".

Kaverini, joka kannattaa vierasjoukkuetta, sanoo että "Tuolloin olisi jääkiekkomatsi tiedossa, ilmottaudu". Ilmoittauduin. Olin pitkään jonossa, vko ennen ottelua saan tiedon että "Pääset katsomaan ottelua". Tässä vaiheessa hypin ilosta. Sitten rupesin tutustumaan JYPin pelaajistoon. Ensimmäisenä mieleen jäi maalivahtikaksikko Wallinheimo-Tuokkola (tuossa matsissa tosin Tuokkola taisi pelata).

JYP voitti tuon matsin, ja siitä lähtien on tullut JYPiä kannatettua/fanitettua, oli ne kaudet sitten pettymyksiä tai ei. Kumma kyllä, ekasta mestaruudesta en muista niin paljoa mitä toisesta. Radio Citylta kuuntelin selostusta.. Sitä onnen määrää kun "King Eric" ampuu jatkoajalla ratkaisumaalin.

Nyt asun vielä kauempana mitä tuolloin, mutta samoilla linjoilla yritetään mennä mitä Jyppimies ylempänä. Pari peliä per kausi.

Kun kerta tää keskustleu nostettiin ylös, niin kerrotaas omakin historia JYPin kannattajana.

Jyväskylän seudulta kun oon kotoisin, niin JYP on ollut tietysti se luonnollisin vaihtoehto jota oon alkanut kannattamaan. En muista minkä ikäisenä tää kannatus alkoi, mutta muistan että aikoinaan tuli keittiössä kuunneltua radiosta JYPin pelejä, kun Jussi Tarvainen vielä pelasi JYP:ssä ensimmäistä kauttaan, joten ainakin syksystä -97 on tullut seurattua säännöllisesti nimenomaan radiosta käsin JYPin pelejä.

Nimittäin ensimmäistä kertaa kun menin paikanpäälle katsomaan JYPin peliä oli silloin kun muutin aikoinani Turkuun ja eka peli olikin TPS-JYP, tosin en oo tästä ihan varma että kävinkö tona syksynä Hippoksella aikaisemmin katsomassa jonkun yksittäisen JYPin pelin, mutta toi nyt tuli ekana mieleen. Turussa asuessa tuli käytyä katsomassa jokainen JYPin vieraspeli Tepsiä vastaan. Kävin toki myös Jyväskylässä katsomassa pelejä, kun olin käymässä porukoiden luona vierailulla.

Alkoi muuten hyvin noi pelit mun kannalta. Taisin katsoa melkeinpä kymmenen peliä ennenkuin näin JYPin ottavan turpaan ensimmäisen kerran ja se vasta ärsyttikin, kun oli tottunu et kun meen peliin - JYPi voittaa. :D

No tässä kun oon nyt muuttanut Helsinkiin Turusta, niin tuli viime kautena käytyä katsomassa JYPin vierasmatseja, niin Hartwallilla, Nordiksella kuin Espoossakin. :) Espoossa tais tulla voitto 2-0, Hartwallilla rankkareilla 1-2 ja Nordiksella tuli kunnolla pataan numeroin 6-1. Ehkä eniten oon yllättävää kyllä viihtynyt Espoossa, jotenkin se halli on sopivan kokoinen ja intiimi verrattuna vaikka hartwalliin tai etenkin Turun HK-Areenaan, joka on itseasiassa aika kolkkokin (toki vaikutti vähäinen yleisömääräkin).

Tällä kaudella ois taas tarkoitus käydä katsomassa vierasmatsit Nordiksella ja Espossaa sekä pari matsia Synergiallakin. :) Nykyään (valitettavasti) kun sinne tuntuu mahtuvankin katsomaan. Voi niitä aikoja, kun ei mahtunu edes seisomakatsomoon vaan piti olla melkeinpä Hallin käytävällä ja peliä pystyi seuraamaan käytännössä vaan screenin kautta.

ps. itse kuulun näihin "hillittyihin" faneihin. En omista mitään JYP fanituotetta ja kannustankin aika rauhallisesti. :) Toki aina maalintullen hyppään spontaanisti hurraamaan ja taputtamaan ja mikäs on sen mieluisampaa kuin juhlia JYPin maalia vierashallissa. :D Jostain syystä aina oon kumminkin istunut vierashallissa jonkun toisen JYP-kannattajan vieressä, joten ilkeiltä katseilta ja huuteluilta oon säästyny.

Tulipas kerrottua, en tiedä jaksaako kukaan tämmöstä stooria lukea.

Varhaisin JYP-muistikuva on ensimmäiseltä koululuokalta, eli kauden on silloin täytynyt olla 96-97. Istuin jossakin talon huoneista kuunnellen peliä ja tein jonkun sata sivua matikan kirjan tehtäviä. Aika pitkään meni ennenkuin pääsin paikan päälle ja se oli joku JYP-Tappara -peli, joka päättyi 5-2 kotijoukkueelle. Olin jo yläasteikäinen tuolloin, mahdollisesti kahdeksannella luokalla ja kyseessä oli ehkä jopa kauden avaus. Sen jälkeen kävin muutaman kerran kaudessa, kunnes aktivoiduin enemmän lähempänä täysi-ikäisyyttä. Sitä kesti muutaman kuukauden, jonka jälkeen muutin ensin Lahteen ja palasin Jyväskylään 2012-finaalien alkaessa. Se olikin mielenkiintoista aikaa, kun paikallista jengiä vastaan JYP pelasi. Hyvät väännöt oli lahtelaisten kavereiden kanssa tuolloin. Saman vuoden kesällä muutin Turkuun ja täällä on menty siitä lähtien. Nykyään tulee käytyä katsomassa pelejä aina kun siihen on mahdollisuus. Valmennusvelvollisuudet pitävät kausien aikana minua paljon viikonloput poissa ja viikoillakaan ei usein Jyväskylään pääse. Joitain kertoja kuitenkin kaudessa käy niin hyvin, että kotipeli pelataan lauantaina, kun olen kotikonnuilla. JYPillähän on se ärsyttävä politiikka, että haluavat perjantaikotipelejä, joihin en ehdi. Enemmän tuleekin käytyä vieraspeleissä, joskin nekin yleensä osuvat semmoisille päiville, että velvollisuudet pitävät hallilta poissa. Vaihtelevasti 4-10 peliä varmaan kaudessa kertyy, riippuen tuurista. Fanituotteita löytyy fanipaita, pipo ja muki. Muutakin olen harkinnut, mutta tuppaavat olemaan käyttövaatteina varsinkin rumia. Nyt on hieman parempaa näkyvillä.

Mun varhaisin muisto JYPistä on kait vuodelta -92 kun löysin velipojan ostaman edellisen kauden JYPin kausikirjan. Sellainen paksuhko A5-kokoa oleva harmaa kirja. Velipoika ei edes ollut kovakaan fani, mutta oli sellaisen hommannut. Siitä se se sitten jotenkin vain lähti. Illat tuli kuunneltua radiosta Tynin selostamana lähes kaikki pelit ja aika monet Highlightit tuli tallennettua C-kasetille. Pari kertaa vuodessa tulee kuunneltua ainakin JYP-Jokerit-peli joka päättyi 5-3. Sjögren tais tehdä pari. Vielä en oo löytänyt parempaa selostajaa... Mieleen myös jäänyt 16-0-matsi. Oli kait lähellä mun 6-vuotissynttäreitä joulukuussa -92?
Ikäni täällä yli sadan kilometrin päässä Jyväskylästä asuneena hallissa käynnit on jääneet vähemmälle. Varmaan -95 vuodesta lähtien pari peliä kaudessa ja sitten 2010 lähtien noin viisi peliä kaudessa. Itsellä kans on ollut tuuria paikanpäällä nähdyissä peleissä kun oon tainnut olla häviämässä vain kolmea peliä. Urhon kausikortti ollut alusta lähtien ja nyt Ruutu-palvelu. Nykyisin jää alle viisi peliä kaudessa näkemättä, toki jotkin jälkilähetyksenä.

Jälkipolvea on jo tullut ja kyllä niille yritetään kovasti Hurrikaanisydäntä kasvattaa. On tullut hommattua parit pipot, koti- ja vieraspaita omalla nimellä ja numerolla (pelaan ite niillä kerran pari viikossa kaveriporukassa), takki ja housut JYP-logolla, fanipaita ensimmäisiltä hurrikaanivuosilta jne.
Lempipelaajia matkan varrelta olleet Jyrki Jokinen, Kimmo Salminen, Markus Hätinen, Jari Jääskeläinen ja nyt Hännikäinen tekee vaikutusta. Jostain syystä tuo työmyyräosasto sytyttää enemmän fanittamaan. Lempiketju ja tilanne tieten Lahti-Riska-Sipiläinen ajamassa vastustajan päätyyn. Se vastustajan pakin ilme ja hätäinen ratkaisu kun miehet jyrää kolmatta kertaa äijää seinään...

Nuorena poikana tuli käytyä katsomassa JYPin pelejä vuosituhannen alussa. Ensimmäisen pelini taisin käydä kuitenkin isäni kanssa jo 97-98-vuosien hujakoilla. Sitten tuli breikki katsomiseen ja en oikeastaan seurannut edes pelejä, kunnes kävin katsomassa D-Teamin ilmaismatsin 2008 vuonna ja sitten taas innostuin käymään hallilla. Nykyään tosin heikon laadun takia en seuraa kotimaista kiekkoliigaa kovinkaan tarkasti. Lueskelen uutiset ja Jatkoajan keskustelupalstalta selviää loput. Pelit on niin tylsiä, ettei ihminen jaksa niistä viihtyä. Jos nyt joku heivaisi sen nahkatukan helvettiin sieltä ja hommais Matikaisen, niin olisi jo parempi. Sitten, kun Liiga vielä keksisi olla viheltämättä jäähyjä, ottelurangaistuksia ja antamatta pelikieltoja (Nordlund-Peltonen) puhtaista taklauksista, niin löytäisin ehkä takaisin hallille. En toki pidätä hengitystäni...

Ensikosketukseni JYP (HT:hen) oli talvilomareissullani Suomeen vuonna 1982, kun olemme katsomassa divarimatsia Hippoksella. Siihen asti olin tottunut seuraamaan jääkiekkoa istumapaikalta Pacific Colliseumilla, niin jyväskyläläinen kiekkokulttuuri täyteen ahdatussa piippuhyllyseisomakatsomossa oli vaikuttava kokemus. Minulta kun kysytään "mistä olet kotoisin", niin yleisin vastaus minulla onkin "etten ole oikein mistään kotosin" :), mutta kai Suomea ajatellen voidaan minun olevan eniten keskisuomalainen joten luonnollisesti JYP HT oli sitäkin kautta helppo valinta. Toki on huomioitava sekin, että siihen aikaan Tappara Fan Club oli "ainoa" valtakunnallisia faneha huomiova taho, joten Tappara sai paljon kannattajia sitä kautta - varsinkin kun pärjäsivät.

Näin ulko-keskisuomalaisena olen seuraanut JYPiä etäänä ja vieraspeleissä kun hurrikaanit saapuvat tänne kylään ja nyt on ilahduttavaa että JYP-värejä näkyy katsomossa enemmänkin, kun 90-luvun loppupuolella ja 00-luvun alussa meitä oli todella harvalukuisesti vieraspeleissä.

Luonnollisesti sykähdyttävin hetki kun ensimmäinen mestaruus jota on kiva fiilistellä vieläkin - onneksi otin talteen RadioJKL:n lähetyksen mp3-muodossa. Pakko myöntää, että itkuhan siinä pääsi.

No Smoking Team:sta Hurrikaaneihin - vain yksi seura meidän perheessä.

Esittäydynpä minäkin palstaveljille. JYPiä on tullut seurattu säännöllisen epäsäännöllisesti aina divariajoista lähtien. Silloin kloppina kun jonkun I-divisioonan pelin kerkesin isäni kanssa katselemaan ennen liigaan nousua. Divarista mieleen jäi pelaajana erityisesti Henry Saleva ja hänen pyörityksensä - sekä Niemisen Lasse, joka ei tuntunut saavan kiekkoa sisään sitten millään (ainakaan niissä matseissa jotka näin).

Liiganousun jälkeen Hippoksella tuli käytyä kohtuulisen tiheästi aina vuoteen -93, jolloin edessä oli armeijaan lähtö. Tämän jälkeen tie vei sitten muille paikkakunnille, joten JYPin seuraaminen jäi lähinnä urheiluruutujen varaan. Aktiivisempaan seurantaan palasin hyvin sitten sopivasti takaisin kaudelle 2008-2009. Tätä nykyä pohjoisessa asustava etäkannattaja kun olen, tulee matseja käytyä katsomassa paikanpäällä valitettavasti vain 1-2 kauteen. Loput joudun seuraamaan televisiosta/netistä.

Mestaruudet oli toki hienoja hetkiä, samoin kuin Dufvan ja Ahon kaudet muutenkin, mutta olen myös pitänyt tästä nykymenosta. Viime kausi nyt ei tuloksellisesti (eikä osin pelillisesti) ollut mitään parasta A-ryhmää, mutta laitoin tuon uudistuneen joukkueen kasvukipujen piikkiin. Tämän kauden koen erittäin mielenkiintoiseksi - meillä on paljon nuoria rosterissa ja pelikin tuntuu viimein loksahtelevan kohdilleen. Tämän kiekollisemman JYPin meno on parhaimmillaan viihdyttävää katseltavaa. Kertoohan siitä joukkueen tekemien maalien määräkin.

Toivon mukaan Joulutauon jälkeen pääsen taas paikanpäälle jonkun matsin lomillani seuraamaan.

JYP on ollut liigataipaleensa ajan minun suosikkijoukkueeni, olen siis ollut kannattaja vuodesta 1985 lähtien. Ensi syksynä tähän asiaan tulee pieni muutos, kun JYP putoaa kakkossuosikikseni. Nykyisen kotikaupunkini Kouvolan joukkue näes nousee liigaan. Olen tällä seudulla kuitenkin jo parikymmentä vuotta asustellut ja KooKoon pelejä käynyt katsastelemassa, joten muutos on melko looginen.

KooKoon taival tullee olemaan kivisempi kuin JYPin koskaan, mutta pakko tässä on paikallista seuraa tukea. JYP pysyy kuitenkin sydämessäni, ja kannustan seuraa kaikkia muita vastaan.

Jos JYP-kannattajia Kouvolaan eksyy, niin tulkaa ihmeessä hallilla jutustelemaan. Siellä minä varmaan ensi kaudella pelien aikana melko usein olen kuitenkin.

Onko JYP-faneja tulossa huomenna Kisapuistoon? Katsoin vaan että vierasjoukkueen fanien osa katsomosta on vapautettu joten käsittääkseni ei olisi tulossa teiltä päin joukkoja tänne? Harmi jos näin on..

Sputnik Corner kirjoitti:

Onko JYP-faneja tulossa huomenna Kisapuistoon? Katsoin vaan että vierasjoukkueen fanien osa katsomosta on vapautettu joten käsittääkseni ei olisi tulossa teiltä päin joukkoja tänne? Harmi jos näin on..

Laajenna klikkaamalla

Muutamia omakyytiläisiä on kuulemma tulossa mutta fanimatkaa ei sinne ole tietääkseni tulossa.