Naisasiat

Andji kirjoitti:

Joulun lähestyessä olisi hienoa, jos pääsisit puhumaan asioista jonkun kanssa. Sinun ongelmasi liippasivat niin läheltä omia aikaisempia pään sisäisiä sotkuja, että halusin yrittää auttaa.

PS. Jätä se yksinhuoltaja rauhaan, ainakin seurustelumielessä. Kaveriksi voit ruveta, jos niin haluat.

Laajenna klikkaamalla

Tuo ammattiauttaja voisi ollakin hyvä idea, mutta itse en vain sellaisesta innostu. Moni pystyy ilman ammattiauttajaakin pärjäämään naisasioissa ja vieläpä kiitettävällä tavalla. Se ei oikein ole vahvan ihmisen merkki, jos tällaisissa asioissa menisi terapeutin/muun vastaavan pakeille. Eli ilman tuota on vain pärjättävä.

Aivan liikaa mielestäni on muut ihmiset joutuneet auttamaan, pienissäkin yksityiskohdissa. Kaikki tietysti tarvitsevat joskus apua, mutta ei koko ajan. Nyt on tullut ainakin itsellä aika alkaa ajattelemaan niillä kuuluisilla omilla aivoilla ja pärjäämään vähän itsekin tässä maailmassa.

Tuo yksinhuoltaja vain on itselle sellainen henkilö, kehen haluaisin tutustua myös siinä mielessä. En oikein itse osaa arvottaa, että hän ei itselleni sopisi. Tietysti sen näkisi sitten myöhemmin, mutta tällä hetkellä ajattelen toisin. Kun joku tapaa jonkin viehättävän ja itseä aidosti kiinnostavan naisen niin tuskinpa siinä alkaa miettiä heti, miksi suhde ei voisi onnistua. Sen näkee vasta sitten myöhemmin. Voi hyvin olla, etten ole niin hyvä mies hänelle kuin hän haluaisi (fiksu, komea, asioita osaava, jne.), mutta sitten on vain pyrittävä siihen. Itsekin kuitenkin samoja asioita tavoittelen.

Tieten tahtoen en siis etsi mitään helpompia tapauksia vaan sellaisia jotka itseä kiinnostavat.

HIFK kirjoitti:

Se ei oikein ole vahvan ihmisen merkki, jos tällaisissa asioissa menisi terapeutin/muun vastaavan pakeille. Eli ilman tuota on vain pärjättävä.

Laajenna klikkaamalla

Paskat. Se juuri on sitä rohkeutta ja vahvuutta, että hyväksyy ja pystyy tunnustamaan omat heikkoutensa ja kykenee hakemaan apua niihin.

Ota hyvä mies vähän "iisimmin" välillä. Sinähän poltat itsesi ihan loppuun tällä naisjahdilla. Anna se naisen tulla sinun maailmaan sitten, kun aika on siihen kypsä.

Omasta tilanteesta sen verran, ettei muutosta edelliseen päivitykseen, mutta ei hätiä mitiä. En ole onneksi kehenkään "pakkomielteisesti" ihastunut. Enkä hae tällä hetkellä mitään suhdetta tai muuta. Elämä on just hyvä nytten.

HIFK kirjoitti:

Tuo ammattiauttaja voisi ollakin hyvä idea, mutta itse en vain sellaisesta innostu. Moni pystyy ilman ammattiauttajaakin pärjäämään naisasioissa ja vieläpä kiitettävällä tavalla.

Laajenna klikkaamalla

En minäkään sellaista ajatellut silloin, kun omien naisongelmieni kanssa painiskelin. Omaksi onnekseni sain naispuolisia ystäviä sieltä sun täältä, se pelasti paljon. Siispä sinunkin kannattaa ensin yrittää etsiä naispuolisia ystäviä ja jutella heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Äläkä tee sitä virhettä, että alat mustasukkaiseksi, jos he ovat sinkkuja ja valikoivat vain jotain paskoja naisenhakkaajia seurustelukumppaneikseen eivätkä sinua. Ole kaveri. Älä enempää. Tosin tämäkin taitaa olla aika yksilöllistä. Mikä toimii toisella ei välttämättä toimikaan kaikilla. Mutta käsittääkseni sinulla ei ole paljonkaan naispuolisia ystäviä. Hanki niitä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta iän myötä niitä tulee yllättävänkin paljon. Mutta, kuten anatsukin totesi, ei ole heikkoutta myöntää avuntarvettaan. Se ei tee sinusta yhtään vähempää kuin olet. Luulenpa, että moni täällä olisi helvetin tyytyväinen, jos ensi vuonna aloittaisit jonkun viestisi: "Kävin tänään tapaamassa psykiatriani..." Minä ainakin olisin.

Tieten tahtoen en siis etsi mitään helpompia tapauksia vaan sellaisia jotka itseä kiinnostavat.

Laajenna klikkaamalla

Omaan "tasoon" kannattaa tietenkin aina tähdätä. Jos karrikoidut esimerkit sallitaan, niin sinuna en lähtisi saalistamaan ketään jääkiekosta kiinnostumatonta, joka on kuitenkin kotona opetettu vihaamaan HIFK:ta (ja tuota esimerkkiä voi sitten soveltaa aika moneen muuhunkin tilanteeseen). Vaikkei tuo lainattu kohta aivan tuota tarkoittanutkaan. Toisaalta, ja anna anteeksi, jos sekoitan päätäsi liikaa, toisen ihmisen mielenkiinnon kohteista voi oppia pitämään siksi, että toinen pitää niistä. Itse en ollut suurikaan koiraihminen ennen kuin tapasin tyttöystäväni, mutta nyt innostun koirista tavattoman paljon.

Ehkä, mitä tällä yritin hakea on se, että: joutunet tinkimään hieman omasta mukavuudestasi löytääksesi sen kivan tytön vierellesi, mutta ajan kuluessa huomaat, että sillä ei ole väliä. Saatat laillani oppia pitämään tytön pitämistä asioista. Ei pidä tähdätä tähtiin, jos tavoite on olla yksinkertaisesti onnellinen.

Ja omista naisasioistani, jos joku ei tajunnut vielä edellisistä viesteistäni; muutosta ennen tämän illan viestejä -tilanteeseen on tapahtunut sen verran, että parisuhteessa ollaan ja onnellisia. Kerrankin. Löysin ihanan naisen enkä halua hänestä luopua. Palstan kyynikot olkoot mitä mieltä tahansa, olen onnellinen ja näytän sen jopa hymiöllä viestini perään.

=)

HIFK kirjoitti:

Tuo ammattiauttaja voisi ollakin hyvä idea, mutta itse en vain sellaisesta innostu. Moni pystyy ilman ammattiauttajaakin pärjäämään naisasioissa ja vieläpä kiitettävällä tavalla. Se ei oikein ole vahvan ihmisen merkki, jos tällaisissa asioissa menisi terapeutin/muun vastaavan pakeille. Eli ilman tuota on vain pärjättävä.

Laajenna klikkaamalla

Ei sinulle ammattiauttajaa naisasioiden selvittämiseen suositella, vaan ihan oman päänuppisi ja itsetuntosi reilaan saamiseen. Naisasiat kyllä tulevat sitten ajallaan kun muut asiat ovat kunnossa, luotat itseesi etkä pyri todistelemaan mitään ylimääräisiä.

Ensimmäinen askel sinun tilanteessa taitaa ollakin juri tuo, että sinun täytyy myöntää itsellesi että et ole henkisesti kauhean vahvalla tolalla. Sinne sinulla on täysi potentiaali, mutta työtä on tehtävä. Ammattiauttajasta voisi olla suurikin apu tässä. Ei ole helppoa, mutta lienee välttämätöntä ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin ennemmin.

HIFK kirjoitti:

Tuo ammattiauttaja voisi ollakin hyvä idea, mutta itse en vain sellaisesta innostu. Moni pystyy ilman ammattiauttajaakin pärjäämään naisasioissa ja vieläpä kiitettävällä tavalla.

Laajenna klikkaamalla

Vahvasti samalla kannalla Infamousin kanssa. Et sinä ammattiauttajalle mene mitään naistenkaatajahenkeä rakentamaan, vaan tervehdyttämään tuota hirmuista alemmuudentuntoasi. Sinun pitää ihan oikeasti ymmärtää, että kun luotat itseesi ja pidät itsestäsi niin muut tekevät samoin. Siis sellainen terveellinen itseluottamus.

Itse olin nuorempana varsin ujo, ja itseluottamukseni ei todellakaan ollut kovin hyvällä tasolla naisten suhteen. Kuitenkin luonteeltani olen varsin puhelias, joten töiden ja opiskelujen kautta noita naispuoleisia sai kavereiksi ja sitä huomasi olevansa ihan hyvä tyyppi. Niitä naisia oppii ymmärtämäänkin ihan eri tavalla kun heidän kanssa juttelee ihan kaveritasolla.

Eli pähkinänkuoressa, koita saada itsetuntosi kuntoon, siitä se kaikki lähtee. (Ja tiedän, helpommin sanottu kuin tehty ja vie aikaa, mutta kyllä sinä siihen pystyt.)

HIFK kirjoitti:

Tuo ammattiauttaja voisi ollakin hyvä idea, mutta itse en vain sellaisesta innostu. Moni pystyy ilman ammattiauttajaakin pärjäämään naisasioissa ja vieläpä kiitettävällä tavalla. Se ei oikein ole vahvan ihmisen merkki, jos tällaisissa asioissa menisi terapeutin/muun vastaavan pakeille. Eli ilman tuota on vain pärjättävä.

Laajenna klikkaamalla

Toistan sulle samaa tantraa kuten muutkin. Ei se ole heikkoutta, jos ei hae apua ja pyrkii sitä kautta selviämään. Minulla oli hieman samanlainen tilanne syksymällä tuon avun hakemisen suhteen. Pitkä suhde kariutui ja olin aivan rikki. Ei maistunut koulu eikä kavereille osannut oikein kertoa tunteita siinä pelossa, että sieltä tulee vain "joo nii, joo, noh unohdat vaan". Olin siinä kohtaa hakenut koulun seiniltä koulupsykologin puhelinnumeron ja valmis soittamaan siihen. Se kylläkin jäi sitten tekemättä ja elin elämäni pahimman 1,5kuukautisen. Mieli teki puhua, mutta en uskaltanut. Minun onnenani oli, että tunsin muutaman naispuolisen henkilön, joille uskalsin näistä kertoa. Olo parantui samantien. Eli ohjeena sinulle hae ammattiapua vaikka se kuulostaisi nololta ja vastaavalta, mutta moni muu siihen ei pysty vaikka tarvisisi sitä.

Voidaankin siirtyä sun tilanteeseen. Mitä olen tässä sivussa seurannut muutaman sivullisen. Itsetuntosi on maan alla ja ajattelet olevasi aina se paskin ja turhin jätkä. Mutta oikeasti nyt herätys! Ajattelutapasi on todennäköisemmin vienyt itsesi tähän. Mulla oli samalaine tyyli ajatella itsestäni ennen tuota pitkää suhdetta. "Ei kukaan huomaa mua" "Olen vaan aaveena täällä". Halu päästä siitä kiltistä pojan maineesta oli kova, mutta itse myönnän tehneeni sen väärin. Kännissä örvellen tietenkin. Noh maine muuttui, mutta ei niinkään paremmaksi. Etenkään, kun luonteeltani olen kiltti ja ymmärtäväinen. Mitä nyt voisin ohjeena antaa sulle niin, jos baareista haluat etsiä seuraa itsellesi niin vähän itsevarmuutta ettei ne tytöt saa samantien kuvaa sinusta, että olet juurikin epävarma. Ja mietit mitkä on sun vahvuudet. Susta kyllä jotain hyvääkin pitää löytyä! Ainakin vähintään osaat kirjoittaa täällä paremmin kuin moni ylioppilas.

No tuota terapeuttijuttua ei pidetä hirveän positiivisena juttuna muiden ihmisten silmissä. Eikä sitä oikein mielletä kenenkään henkisesti vahvan ja terveen ihmisen jutuksi. Ja kyllä, hävettäisi käydä millään ammattiauttajalla. Tietysti eri asia joku urheilupsykologi/muu vastaava, kun siinä on kuitenkin ihan erilaisista asioista kyse. Siis hieman kovemmista hommista kuin ujous, tms.

Kyllähän tuo etsiminen jopa haittaa omaa tekemistä, mutta sitten taas jos vain olen, niin eipä varsinkaan silloin mitään tapahdu. Tai siis oikeastaan mitään ei tapahdu, jos sille ei mitään tee. Naiset harvoin niitä aloitteita tekee, eikä ne kotiovelta tule hakemaan. On kyseessä sitten ravintola, kirjasto tai vaikka opiskelupaikka, niin eipä asiat itsekseen luonnistu, vaan pitäisi sitten osoittaa myös sitä mielenkiintoa. Ja olla naisten mieleen. Eli vain pelkkä oleminen jossain ei oikein auta.

Tiedän kyllä mitä tarkoitatte, mutta tuotakin on kokeiltu jo about 15-vuotiaasta lähtien, että on mukana kaikissa jutuissa, mutta eipä ne naiset koskaan ole mitään kontaktia ottanut. Kun ei mitään asian eteen tehnyt ja oli vaan, niin eipä naiset sellaisesta kiinnostu.

HIFK kirjoitti:

No tuota terapeuttijuttua ei pidetä hirveän positiivisena juttuna muiden ihmisten silmissä. Eikä sitä oikein mielletä kenenkään henkisesti vahvan ja terveen ihmisen jutuksi. Ja kyllä, hävettäisi käydä millään ammattiauttajalla. Tietysti eri asia joku urheilupsykologi/muu vastaava, kun siinä on kuitenkin ihan erilaisista asioista kyse. Siis hieman kovemmista hommista kuin ujous, tms.

Laajenna klikkaamalla

Kenelle sitten olit aikonut kertoa :)? Kukaanhan ei tiedä, jos et itse kerro.

Sitäpaitsi henkisesti vahva ja terve ihminen osaa hakea apua itselleen, kun omat keinot eivät riitä tai ovat tuloksettomia. Kukaan ei ole kaikkien alojen asiantuntija.

HIFK kirjoitti:

No tuota terapeuttijuttua ei pidetä hirveän positiivisena juttuna muiden ihmisten silmissä. Eikä sitä oikein mielletä kenenkään henkisesti vahvan ja terveen ihmisen jutuksi. Ja kyllä, hävettäisi käydä millään ammattiauttajalla. Tietysti eri asia joku urheilupsykologi/muu vastaava, kun siinä on kuitenkin ihan erilaisista asioista kyse. Siis hieman kovemmista hommista kuin ujous, tms.

Laajenna klikkaamalla

Paskanmarjat. Jälleen esimerkki vääränlaisesta suomalaisesta jääräpäisyydestä ja "Perkele-asenteesta". Aivan kuten tant gredulin tuossa juuri kysyi, kysynpä minäkin: kenelle siitä ajattelit kertoa? Laitatko Post-it-lapun otsaasi, missä lukee: "Itsetuntoni on nollissa, käyn terapiassa. Potkaise minua."? Ja veikkaan, että jos näin tekisit, saisit osaksesi luultavasti enemmän kannustusta kuin selän takana kuiskuttelua. Ja mitä sitten, vaikka joku vähän ymmärtävä ihminen naureskelisi? Luultavasti saisit siellä terapiassa työkaluja tämänkin asian selättämiseen.

Eihän urheilupsykologiassa välttämättä ole aina kysymys mistään sen kummemmasta kuin heikkouksien kääntämisestä vahvuuksiksi. Ja jokaisella ihmisellä on 100%:n varmasti joku heikkous. Mikä voisi olla tätä "kovempi homma"?

Alhainen itsetunto on aika helvetin kova homma. Se vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen ja sinunkin kohdallasi huono itsetunto rajoittaa elämääsi aika tavalla. Miksi et pyrkisi pääsemään kaikin mahdollisin keinoin siitä eroon? Mikä on se juttu, mikä puoltaa sitä, että sinä et tarvitse terapiaa? Luultavasti meistä jokainen olisi jonkun sortin terapian tarpeessa. Kuka mistäkin syystä. Minä ainakin :). Maailma olisi paljon parempi paikka elää, jos ihmiset hoitaisivat epävarmuustekijöitään kuntoon ammattiauttajan avustuksella. Sen sijaan jengi tappaa itsensä ja toisiaan, hakkaa lapsiaan ja puolisojaan, dokaa ja vetää muita aineita. Henkisestä väkivallasta puhumattakaan.

Hyvä HIFK, miksi et tekisi kaikkeasi saavuttaaksesi parhaan mahdollisen elämän itsellesi?

HIFK kirjoitti:

Ja kyllä, hävettäisi käydä millään ammattiauttajalla. Tietysti eri asia joku urheilupsykologi/muu vastaava, kun siinä on kuitenkin ihan erilaisista asioista kyse. Siis hieman kovemmista hommista kuin ujous, tms.

Laajenna klikkaamalla

Molemmissa kyse on siitä, että ihmisellä on henkilökohtaisia ongelmia, joita hän ei pysty yksin käsittelemään. Molemmissa hän tarvitsee ammattiauttajaa, jotta hän saisi asiansa selvitettyä ja "parannuttua". En usko, että on järkevää lähteä vertaamaan keskenään kahta eri tarvetta psykologille, koska niiden taustalla on sama asia.

Jos tarvitsee, sitten tarvitsee. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Minä kävin jälleen tänään ammattiauttajalla eli psykiatrin pakeilla tuli tunti istuttua, eikä hävetä yhtään enkä se takia tunne itseäni heikommaksi ihmiseksi. Positiivista noissa käynneissä on juurikin asioista puhuminen sellaisen kanssa, joka oikeasti asioista jotain tietää ja osaa kysellä oikeat kysymykset ja saa itsenikin ajattelemaan. Pikkuisen enmmän tämän päivän jälkeen on tunnelin päässä valoa havaittavissa vaikkeikaan hurjasti, mutta ehkä juuri sen ratkaisevan verran, että minulla voi sittenkin olla tulevaisuus.
Tämä nyt ei mitenkään liittynyt naisasiohin, mutta HIFK:n päätä yritän lähinnä saada kääntymään.
Vuoden rankimmat päivät meillä yksinäisillä edessä eli kovia aikoja, mutta kyllä me saatana kestetään! Jatkoajassa on aina juttuseuraa.

MrMacmanaman kirjoitti:

Olen iskenyt silmäni yhteen neitoon, joka on samassa koulussa kuin minä. Ongelmani on, että olen suoralta sanoen umpisurkea tekemään aloitetta naisten kanssa. En olen koskaan seurustellut ja tilastoni aloitteiden tekemisessä on 3 tappiota. Tämä tyttö on kaverinani facebookissa, mutta en ole koskaan puhunut hänen kanssaan. Kertokaa nyt joku vähän tyhmälle mitä kannattaisi tehdä.

Laajenna klikkaamalla

Tuossa kerroin pari kuukautta sitten ihastuksestani ja nyt olemme olleet melkein viikon yhdessä. Vaikea kuvailla tätä tunnetta jota koen tälläkin hetkellä. Tämän onnistumisen myötä tuntuu, että mikään ei ole (ainakaan tällä hetkellä) mahdotonta. Enpä oikein muuta sanottavaa tähän kohtaa keksi.

HIFKille sanoisin, että kirjoituksiesi perusteella olen mielestäni melko samantyyppinen ihminen kuin sinä. Toivottavasti tapaukseni antaa sinulle tsemppiä omissa naisasioissasi.

Deny defeat and rise on victory's wings.

MrMacmanaman kirjoitti:

Tuossa kerroin pari kuukautta sitten ihastuksestani ja nyt olemme olleet melkein viikon yhdessä. Vaikea kuvailla tätä tunnetta jota koen tälläkin hetkellä. Tämän onnistumisen myötä tuntuu, että mikään ei ole (ainakaan tällä hetkellä) mahdotonta. Enpä oikein muuta sanottavaa tähän kohtaa keksi.

Laajenna klikkaamalla

Onnea! Miten tilanne eteni, jos saa kysyä?

Tuossa ammattiauttaja jutussa on myös se, että vaikka saisinkin itsetuntoa takaisin sun muuta, niin tilanne ei kuitenkaan mikään kovin ihanteellinen ainakaan itselle olisi.

Kun esim. ajattelee miehiä, jotka oikeasti saavat naisia. Siis jotka ovat komeita ja fiksuja. Naisia riittää yhden yön suhteisiin, että vakavampiinkin. Kaikki miehet eivät vastaavaan pysty/kykene vaikka heillä olisikin hyvä itsetunto, tms.

Esim. eräs armeijakaverini on tällainen. Oikeasti naisten silmissä komea, fiksu, miehekäs ja miellyttävä mies. Kaikki miehet eivät tällaista huomiota saa. Naiset jopa tekevät aloitteita tälle miehelle, vaikka tämä menisi vieraaseenkin paikkaan. Naisia on riittänyt elämän aikana vaikka muille jakaa. Eikä mitä tahansa naisia, vaan sellaisiakin paljon, joita useimmat miehet pitävät oikeasti seksikkäinä ja kauniina. Eli tuossakin joku mies saa jonkun naisen joka ei vastaa täysin omia odotuksia, mutta sitten taas joku saa sellaisia, jotka saattavat jopa ylittää tason/vaatimukset.

Omaa fiksuuttani ja ulkonäköäni on arvosteltu erittäin paljon, joten on aika epätodennäköistä, että terapia pitkällä tähtäimelläkään auttaa noin paljon. Kyllähän nuo aikaisemmat jutut kertovat jo aika paljon. Oikeasti miellyttävät miehet eivät saa tällaista kritiikkiä osakseen, vaikka olisivatkin ujoja, tms.

Moni ehkä kysyy, onko tuo sitten tavoiteltavaa, mutta itselleni vain on. Kyllähän se jo kertoo aika paljon itsestä, että naiset pitävät.

Tasan ei käy onnen lahjat, tiedän. Toisilla miehillä on elämän aikana vaikka sata naista, toisilla muutama. Asiaan voi aina vaikuttaa, mutta eipä se kaikkea kuitenkaan ratkaise. Toisissa miehissä vain moni asia on kohdallaan ja toisissa vain on sitä jotain. Toisten miesten ei tarvitse tehdä juuri mitään tällaiste asioiden eteen ja toisten on vaikeaa saada minkäännäköistä kontaktia.

Samahan se on esim. lätkän parissa. Toiset panostaa vähemmän ja kehittyy paljonkin kovemmiksi pelaajiksi kuin toiset, jotka panostavat vielä enemmän. Harva tosissaankaan pelaava yltää edes ylimmille sarjatasoille. Toiset saa, toiset ei.

Eihän tietysti kenenkään ihmisten elämää pitäisi verrata toisiinsa, mutta itselleni elämäntaso ja laatu riippuu erittäin paljon siitä, kuinka hyvin onnistun. Tiedän vain, että monella miehellä niitä ykköskorin naisia vain riittää, ja itselle ei oikein mitään. Ja se vituttaa tälläkin hetkellä erittäin paljon. Ja ylipäätään tuo, että toiset miehet vain ovat naisten silmissä miellyttävämpiä kuin toiset. Eihän sille sitten mitään voi, mutta mietin vain, että kannattaako mistään terapiasta maksaa noinkaan paljoa, kun se tulos ei mikään kovin hääppöinen tule olemaan. Uskon, että saan tuon ujouden ainakin jotenkin pois itsestä.

Eikä kaikkea uskottavuutta saa takaisin millään. Miehinen ulkonäkö on mitä on, ja vaikea tuolle älylliselle tasolle on mitään tehdä. Kun haukutaan tyhmäksi, niin haukutaan tyhmäksi. Eipä sille mikään terapeutti mitään voi. Ihmisten asenteet ja ajatukset ovat mitä ovat, eihän sille mitään voi.

Eli ei tuo ammattiapu nyt niin tärkeä itselle kuitenkaan ole.

Nyt on kyllä tätä HIFK:n tarinaa hetken seuranneena pakko tuoda omat kokemukset julki.

Olen ujo. Pari vuotta sitten en edes uskaltanut soittaa pizzataxille. En vieläkään hanki esimerkiksi verokorttiani puhelimitse, koska puhuminen tuntemattoman ihmisen kanssa ahdistaa, uskon että nolaan itseni. Kai tää jonkinasteinen sosiaalisten tilanteiden pelko on.

Tästä huolimatta, tai ehkä juuri tästä syystä, tulen toimeen naisten kanssa. Reilusti paremmin kuin miesten. En muista ikinä yrittäneeni iskeä naista. Lähes kaikki seksi- tai seurustelusuhteet naisten kanssa on lähteny liikkeelle ihan kaveripohjalta. Duunikavereita, kavereita, kavereiden kavereita.. Niin se piiri pieni pyörii. Esimerkiksi baarissa ollessani tulee tutustuttua kavereiden kavereihin, ja niiden kanssa tulee pakostikin juteltua illan aikana, kun tiskillä istutaan. Huumorintaju kai siinä naisiin tutustumisessa auttaa eniten. Mielestäni viljelen hyvin huonoa huumoria, jostain kumman syystä naiset tykkää, miehet vittuilee. Yleensä kuitenkin se nainen kiinnostui minusta.

Tahtoisin itsekin tietää, mikä mussa kiinnostaa daameja. Ainoa asia mikä tulee mieleen on se, että olen aina positiivinen. Sain duunissakin pienen palkankorotuksen, kun olen kuulemma "ilopilleri". Sellainen naisten naurattaja, joka kokoajan piikittelee ja kiusaa mimmejä. Sillä peitän oman epävarmuuteni, ja se jollain kummallisella tavalla toimii.

Olis mukava tietää, että kiinnostuuko naiset sitä enemmän, mitä enemmän niille kettuilee? Jotenkin näin se tuntuis toimivan, ainakin omalla kohdalla.

Huonoin "iskurepliikki" minkä olen koskaan heittänyt, on duunikaverille joka oli tiskin takana, kun itse olin vapaalla. En itse muista, koska olin niin kaameassa jurrissa, mutta meidän ruokalistalla oli "Orimattilan kanaa". Mimmi sattui olemaan orimattilasta kotoisin, ja olin kuulemma kovaan ääneen lausunut tiskillä, että "Aina mulle yks tommonen Orimattilan kana maistuis..!". Viikkoa myöhemmin seurusteltiin, ja myöhemmin kertoi että tämä omintakeinen huumori oli avainasia.

Helvetti, en mä edes itse tiedä mitä tällä oli tarkoitus sanoa. Pointti oli kaiketi se, että kannattaa mennä omilla vahvuuksilla. Itselläni pärstäkerroin on aika lähellä nollaa mielestäni, enkä tietoisesti koita naisia iskeä. En ole sosiaalinen muuta kuin duunissa, tai sopivassa nousuhumalassa. Sieltä ne mimmit löytyykin mun kohdalla.

Tää teksti ei siis ollut mitään egoilua, päinvastoin. Kiinnostaa itseänikin, miten ne naiset musta kiinnostuu. Olen ylikiltti naisille, mutta kuitenkin kettuilen. Että mikään paha poika-juttukaan ei nyt oikein ole asian ydin. Mitään tää sepustukseni ei varmaan auttanut, mutta koitetaan.

HIFK:n ristiretkeä jonkin aikaa sivusta seuranneena isketään sitten täältäkin lusikkaa soppaan sekaan.

Kuten moni on sinullet jo sanonutkin, se suurin ongelmasi ei nyt ole ne naiset ja naisasiat kuten nostat viesteissäsi toistuvasti esille. Ymmärrän, että ongelmat sillä saralla ovat omiaan laskemaan itseluottamustasi ja hiljaiselo ko. osa-alueella on ehkä yksi niistä syistä, jotka ovat ajaneet ajatusmaailmasi tuohon pisteeseen.

Jos lukaiset läpi viimeisimpiä viestejäsi ja niihin saatuja vastauksia, niin huomannet itsekin sellaisen tosiasian, että n. 100 % vastaajista ei pidä naisasioitasi nyt sinä varsinaisena ongelmana, toisin kuin viesteistäsi päätellen sinä teet. Olet siis melko yksin vastaväitteidesi kanssa. :) Sinun tulisi nyt ehdottomasti käsittää se, että olet siinä tilanteessa, että ongelmasi ei ole naisasiat vaan tuo käsityksesi omasta itsestäsi. Niin kauan kun pusket päätä seinään naisten suhteen ja tuo todellinen ongelma jää korjaamatta, et pääse eteenpäin. Kun itseluottamuksesi ja minä-käsityksesi on nykyisen kaltainen, vaikuttaa se moniin muihinkin elämän osa-alueisiin.. sosiaaliseen kanssakäymiseen, jaksamiseen, terveyteen, ylipäätään siihen että pystyt elämään, tekemään ja toteuttamaan itseäsi. Ajatellaan, että elämääsi lyödään nyt yhtäkkiä nainen.. en tiedä olisiko se välttämättä edes hyvä asia tällä hetkellä. On toki mahdollisuus, että itseluottamuksesi nousee sitä kautta ja homma toimii, mutta yhtä suuri mahdollisuus on sille, että et pysty nykyisellä meiningilläsi olemaan riittävän vahva parisuhteeseen, joka puolestaan voi ajaa fiilikset vieläkin syvemmälle. Monesti olen kuullut sanottavan parisuhteesta niin, että täytyy olla tyytyväinen ja sinut itsensä kanssa ennen kuin voi tehdä toisen ihmisen tyytyväiseksi. Unohda ne naiset nyt kokonaan, ole suorastaan välinpitämätön kyseisten olentojen suhteen. Eivät ne määritä sitä kuka sinä olet.

Ymmärrän tietyllä tapaa näkemyksesi ammattiauttajasta. Näinhän meistä suomalaisista jurottajista iso siivu ajattelee, puhuminen ja avautuminen on heikkoutta. Paskan marjat. Suurempaa heikkoutta on se, että ei riitä kantti kohdata niitä ongelmiaan. Tottakai helpompi reitti monelle on se, että avaudutaan ja keskustellaan jonkun perhe- / tuttavapiiriin kuuluvan henkilön kanssa, mutta jos sopivaa henkilöä ei sieltä tunnu löytyvän, niin ei ole häpeä kääntyä ammatti-ihmisen puoleen. Et sinä sitä kenenkään muun takia tee kuin itsesi.

HIFK kirjoitti:

Kun esim. ajattelee miehiä, jotka oikeasti saavat naisia. Siis jotka ovat komeita ja fiksuja. Naisia riittää yhden yön suhteisiin, että vakavampiinkin. Kaikki miehet eivät vastaavaan pysty/kykene vaikka heillä olisikin hyvä itsetunto, tms.


Omaa fiksuuttani ja ulkonäköäni on arvosteltu erittäin paljon, joten on aika epätodennäköistä, että terapia pitkällä tähtäimelläkään auttaa noin paljon. Kyllähän nuo aikaisemmat jutut kertovat jo aika paljon. Oikeasti miellyttävät miehet eivät saa tällaista kritiikkiä osakseen, vaikka olisivatkin ujoja, tms.

Laajenna klikkaamalla

Tekstistäsi pomppasi silmilleni nämä kaksi. Hieman huolestuttavaa, että sinulla on tuollainen ajattelumaailma, jossa vain komeat saavat naisia. Tässä oikeasti sinun kannattaisi mennä ammattiauttajan puheille. Edes tunniksi. Siinä ei ole mitään hävettävää. Kuka sinua haukkuisi edes siinä kohtaan?

Pakko tuoda myös omakohtaisia kokemuksia, sillä itsekoen ettei minulle ole annettu suuriä elämän lahjoja kun synnyin. Naamataulussa komistaa vino ja järkyttävän iso nenä. Josta olen kyllä saanut kuulla muutaman otteeseenkin. Etenkin yläasteella, jolloin omatuntoni täysin pohjalle valuikin. Samoin puheviastani, jossa ei muuten olisi niin suurta ongelmaa, mutta kyseinen kirjain on etu- ja sukunimessä kaupunginosassa jopa tiessä missä asun. Ei oo helppoo siis koittaa tutustua ylipäätänsä kehenkään tässä tilanteessa. Silti ihmettelen, että minulla on enemmän ollut sutinaa naisten kanssa kuin monella muilla kavereilla. Itse olen aina lähestynyt tyttöjä helpommin kuin jätkiä. Senkin takia minulla kaveripiiristäni on suurinosa tyttöjä eikä poikia. Ongelmaksi muodostui ajanmittaan se, että jokaisen tytön suusta, josta vähänkin olin kiinnostunut tuli jossain vaiheessa sanat "oot oikeesti loisto ystävä. Sellainen kenelle voi puhua" Siinä vähän aikaan mietitään mitäs me nyt tehtiin väärin.

Rohkeasti nyt siis sinne ammattiauttajan puheille, sillä ongelmat eivät ole tässä nyt naisasioissa selvästikkään!

Kulkija kirjoitti:

Tekstistäsi pomppasi silmilleni nämä kaksi. Hieman huolestuttavaa, että sinulla on tuollainen ajattelumaailma, jossa vain komeat saavat naisia. Tässä oikeasti sinun kannattaisi mennä ammattiauttajan puheille. Edes tunniksi. Siinä ei ole mitään hävettävää. Kuka sinua haukkuisi edes siinä kohtaan?

Laajenna klikkaamalla

Siis en tarkoittanut että vain komeat saavat naisia, vaan että jos mies on oikeasti komea että myös fiksu, jne. niin kyllähän sellaiset miehet vain saavat osakseen sitä naisten huomiota. En siis tarkoita että komeus yksinään ratkaisee mitään, vaan osana sitä kokonaisuutta. Onhan tuonkin armeijakaverin ulkonäköä kehuttu naisten osalta paljonkin, ja vaikka se ei pääasia olekkaan, niin silti naiset ovat täysin hurmaantuneita tämän miehen läsnäolosta.

Komeus yhdistettynä sitten fiksuuteen vaikka huumorintajuun, miehekkyyteen, yms. niin tuskin naiset karttavat, jos vielä osaisi sujuvasti sanailla ja keskustella, ottaa naiset huomioon, jne. Tuokaan ei mikään mahdoton yhtälö ole, kun sellaisen jopa itse tunnen. Tuossakin vain niin suuri osa heijastuu juuri siitä, miten miehekkään oloinen tuo kaveri on ja vielä monien naisten suusta sanottuna. Siis ei ole todellakaan mikään kalju hieltä haiseva öykkäri vaan positiivisella tavalla erittäin miehekäs, joka on todella komea ja fiksu. Ja fiksuuttakin on kehuttu myös todella paljon.

En ehkä tuota ammattiauttajaa juuri tähän ongelmaan etsi, mutta kyllä sitä itsetuntoa vain yritän itse kohentaa. Kohentuu sitten jos kohentuu. Onnistumisten kautta ainakin itse yritän kohentaa.

Ja moni varmasti ihmettelee, kun vertaan itseäni muihin. Koska pidän siitä oikeasti. Monta kertaa tulee nähtyä omat heikkoudet ja vahvuudet, kun miettii, mitä joku toinen on. Aina yritän mennä parempaan päin, ja mallia katsoa oikeasti osaavilta. Monta kertaa kun peilaa itseään muihin, niin minä ainakin näen siinä realistisesti, mitä olen ja mitä en. Se on vaikeaa nähdä se usein, mutta sittenpähän oppii. Mitä on tehnyt tai tekee väärin. Omia ratkaisujaankin pysähtyy miettimään välillä, että mitä itseä fiksumpi ihminen tekisi tässä tilanteessa. Yleensä juuri toisin. Sitten kun tekee samoin kuin joku fiksumpi ihminen, osoittautuu se lopulta paremmaksi kuin oma ratkaisu.

Flip#51 kirjoitti:

Onnea! Miten tilanne eteni, jos saa kysyä?

Laajenna klikkaamalla

Aloitin juttelemisen hänen kansaan facebookissa, mutta en pyytänyt häntä vielä ulos tai mihinkään. Viime kuussa törmäsin häneen Sportin matsissa ja menin puhumaan hänelle. Sen jälkeen juttelimme taas facebookissa muutamia päiviä ja huomasin, että hän on tullut aktiivisemmaksi keskusteluissa eikä pelkästään minun tarvinnut tuottaa väkisin jotain juteltavaa. Sitten hän kysyi, että lähtisinkö kahville koulupäivän jälkeen, mutta minä lähdin (tietenkin) helsinkiin juuri sinä päivänä. Menimme kuitenkin seuraavana päivänä ja jäimme pyörimään kaupungille iltaan asti. Tämän jälkeen olemme usein tapailleet ja viime viikolla suutelimme ensimmäistä kertaa. Siinähän se.

Mato viritetty koukkuun.. Toivotaan, että se saalis siihen sitten nappaa.. Mutta hyvältä näyttää pitkästä aikaa..

Red Label kirjoitti:

...

Laajenna klikkaamalla

Mitä vittua? Onks mulla täällä kakkosnicki, josta en edes tiedä? Sen verran samanlaista settiä, suurin osa tosta vois olla mun kirjoittamaa.

Mullahan on kans pitkälti se ongelma, että kun tulee duunikavereiden, eli naisten kanssa hengattua paljon ja baareissa käytyä, niin sittenhän monesti tapahtuu se normaali. Ja mä kun en baareissa jaksa/osaa ketään pokailla, niin ei mua kyllä kukaan tule pokailemaankaan, lauma naisia ympärillä, enkä oikein minkään näköinenkään ole.

Mutta joo, kuulemma persoonallinen ja erikoinen huumori toimii. Mun duunipersoona on aika erilainen kuin vapaalla, tulee heitettyä paljon läppää ja huudeltua mitä sattuu, vapaalla yleensä sitten vähän hiljaisempi, riippuen vähän seurastakin tietysti.

Nimimerkki HIFK:lle kyllä voi suositella jotain terapiaa ja ammattiapua, ei niistä tarvi kellekään huudella, eikä ne nykyaikana mikään häpeän aihe ole. Itsekin nappeja tullut popsittua ja käyty jonkun kanssa juttelemassa, eri asioista kyllä, mutta apua oli silti.

HIFK kirjoitti:

Ja moni varmasti ihmettelee, kun vertaan itseäni muihin. Koska pidän siitä oikeasti. Monta kertaa tulee nähtyä omat heikkoudet ja vahvuudet, kun miettii, mitä joku toinen on. Aina yritän mennä parempaan päin, ja mallia katsoa oikeasti osaavilta. Monta kertaa kun peilaa itseään muihin, niin minä ainakin näen siinä realistisesti, mitä olen ja mitä en. Se on vaikeaa nähdä se usein, mutta sittenpähän oppii. Mitä on tehnyt tai tekee väärin. Omia ratkaisujaankin pysähtyy miettimään välillä, että mitä itseä fiksumpi ihminen tekisi tässä tilanteessa. Yleensä juuri toisin. Sitten kun tekee samoin kuin joku fiksumpi ihminen, osoittautuu se lopulta paremmaksi kuin oma ratkaisu.

Laajenna klikkaamalla

Miksi kukaan nainen seurustelisi Sinun kanssasi kun Sinua ei ole. On vain nuori mies joka yrittää esittää jotain aivan muuta, unohtamalla itsensä kokonaan. Yksikään nainen ei halua miestä, joka yrittää olla jotakin. Naiset haluavat miehen joka on jotakin. Kaikki naiset eivät varmasti halua sinua sellaisena kuin oikeasti olet, mutta yksikin natsatessaan riittää. Koskaan et saa tietää haluaako kukaan Sinua, josset koskaan aio olla Sinä. Teeskennellenkö aiot loppuelämäsi viettää?

HIFK kirjoitti:

Ja moni varmasti ihmettelee, kun vertaan itseäni muihin. Koska pidän siitä oikeasti. Monta kertaa tulee nähtyä omat heikkoudet ja vahvuudet, kun miettii, mitä joku toinen on. Aina yritän mennä parempaan päin, ja mallia katsoa oikeasti osaavilta. Monta kertaa kun peilaa itseään muihin, niin minä ainakin näen siinä realistisesti, mitä olen ja mitä en. Se on vaikeaa nähdä se usein, mutta sittenpähän oppii. Mitä on tehnyt tai tekee väärin. Omia ratkaisujaankin pysähtyy miettimään välillä, että mitä itseä fiksumpi ihminen tekisi tässä tilanteessa. Yleensä juuri toisin. Sitten kun tekee samoin kuin joku fiksumpi ihminen, osoittautuu se lopulta paremmaksi kuin oma ratkaisu.

Laajenna klikkaamalla

Ihan ekaks, Hyvää Joulua!

Kuules, muita tutkimalla löydät muita, et muuta, eikä sillä viisiin mennä sinun kannalta parempaan päin koskaan. Itseäsi tutkimalla saatat löytää löytää itsesi.

Jokaisella on itsensä suhteen ns. "sokea piste" eikä se löydy muita peilaamalla, jos nyt löytyy mitenkään.

Huomioi myös, että ne kaukaa katsellut kiiltokuvat kaiken saavista miehistä ja mielikuvat laatunaisen olemuksesta eivät ole koskaan kuvattavissa määreillä, joissa vilahtaa sana realismi. Vasta kun tapaat miehen joka on saanut sen yhden ja rakkaan, olet tavannut miehen, joka on saanut haluamansa. Päämäärättömät harhailijat on lopulta samassa veneessä kuin sinäkin - jotakin vailla, muttei tiedä mistä ja kuinka sen löytää.

Moni on suosittanut sulle ammattiapua, ihan ok. ei varmasti olisi haitaksi, minä kuitenkin suosittelen pysähtymään. Tyhjennä pääsi turhasta. Sitten ryhdy eheytymään ja etsi itsesi sisältäsi, itseäsi tarkkailemalla, ei muita.

Naisesta (suhteesta) ei ikävä kyllä ole kuin haittaa sinulle tässä kohtaa janaa kun seisot. Avaa silmäsi kaikelle muulle mitä maailmassa on. Eräänä päivänä se nainen sitten tulee, kun on aika, jos hyvin käy. Voit myös lopulta huomata, ettei suhteessa elo olekaan sinun juttusi, itsensä kanssakin kun pahuksen hieno elää.

Näitä tarinoita täältä lukiessa, tuli mieli itsekin avautua tänne. Tarinan keskiössä ovat tietenkin naiset, mutta myös itsetunto. Etenkin nimimerkki HIFK:n innoittamana.

Ensinnäkin on sanottava HIFKille, että olet saanut täältä jo tukun hyviä neuvoja. Hölmöä toistaa samaa, mutta toistanpa kuitenkin; ongelmasi ei ole naiset, vaan sinä itse. Se, miten näet itsesi. Ja sitten omaa elämänkertaa naisiin liittyen ja itsetunto-ongelmiin.

Sehän alkoi jo varmaan ala-asteelta. Olen böndeltä kotoisin ja elin siellä elämäni ensimmäiset 20 vuotta. Nyt olen vuoden asunut Helsingissä.

Jo ala-asteella tunsin olevani huonompi kuin muut. Välillä alitajunnassa, välillä tiedostaen. Luulen nyt tietäväni miksi. Pieni kaupunki, pienet piirit. Opettajilla omat suosikkilapsensa, enkä kuulunut koskaan niihin. Muiden vanhemmat olivat vähintäänkin ystäviä opettajien kanssa tai sitten vain "jotain". Aina kaikessa oli tietyt suosikit, jotka tekivät jotakin.

Luokka pysyi samana ylä-asteelle. Siellä ei juurikaan ollut enää opettajien kanssa ongelmia, mutta sitten astuivat kuvaan tytöt. Olin jälkikäteen ajateltuna tyttöjen koulukiusaama koko ylä-asteen. Ne nälvivät ja ivasivat aina kun tilaisuus tuli. Vaatteista, milloin mistäkin. Jopa suosikkijoukkueesta, vaikka eivät siitä vittuakaan ymmärtäneet. Jos IFK hävisi edellisenä iltana, ei ollut kiva mennä kouluun. Tytöt nälvivät ensin siitä ja sitten kehittivät jotain muuta. Nykyään olen näiden tyttöjen kanssa hyvissä väleissä. Mietin joskus, oliko se sittenkin jotain muuta kuin todellista vittuilua? Oliko siinä kuitenkin jotain muutakin takana? Ehkä, ehkä ei.

En ole ollut koskaan mikään naistenmies, vaikka jostain kumman syystä minua moni sellaiseksi on joskus väittänytkin. Tulen kyllä erinomaisesti toimeen niiden kanssa, mutta siihen se yleensä jääkin. Saan joskus katseita naisilta esim. bussissa, mutta en tiedä mitä ne katsovat. Näkevätkö ne minussa hyvännäköisen jätkän, johon haluaisivat ottaa kontaktia vai ihan jotain muuta? Vai katsovatko vain. Ylä-asteen vaikutuksista johtuen olen edelleen hiukan epävarma, mitä nainen minusta haluaa. Joskus kaverini on joutunut kysymään, että etkö nähnyt, miten toi katsoi sua. No, enpä nähnyt kyllä.

Olen seurustellut kahdesti. Ensimmäinen oli jo tosi nuorena (17v) ja kesti 9kk. Seuraava oli sitten pidempi setti eli 3,5 vuotta. Se päättyi minun aloitteestani kuukausi sitten. Päivääkään en ole katunut.

En edes tiedä, mistä heikko suhtautuminen asiaan "minä ja naiset"-asiaan johtuu, mutta kovasti se vain vaikuttaa edelleen. Tunnen itseni usein huonommaksi kuin olenkaan naisen seurassa. En osaa selittää, mistä se johtuu.

Kokemuksieni pohjalta voin sanoa sinulle, HIFK, että ensinnäkin ei kannata masentua. Baarissa naisten iskeminen ei ole ainoa kanava löytää naisia, vaikka toki yksi niistä. Niitä voi löytää ihan mistä vaan, vaikka dösapysäkiltä. Ja baarissa pakkeja tulee ihan kaikille. Siis ihan jokaiselle. Se, että niitä tulee on ihan normaalia. Pahinta on väkisin yrittäminen. Naiset huomaa sen, eikä niitä sellainen kiinnosta. Itse olen löytänyt molemmat tyttöystäväni sattuman kautta eli en ollut iskupuuhissa sinä iltana. ja kaikki yhden illan suhteetkin ovat syntyneet ikään kuin vahingossa. Älä masennu ja pidä lippu korkealla! Ensin sinun täytyy päästä itsesi kanssa sinuiksi, sen jälkeen olet vasta valmis ottamaan selvää toisista ihmisistä.

Tarkoitin lähinnä sitä, että en millään esim. jaksaisi siivota kämppääni. Ja kun miettii, että siivoisiko, on vastaus aina ei. Mutta kun alkaa miettimään, että joku fiksumpi ihminen kyllä siivoisi, niin otan siitä sitten mallia ja siivoan.

Tai sitten joku fiksumpi pelaaja pelaisi futista ilman turhanpäiväistä koohotusta ja hätäilemättä. Niin olen aina pelannut, ilman minkäännäköistä järkeä. Nyt kun on alkanut miettimään ihan oikeasti, että mitä joku fiksumpi pelaaja tekisi vastaavassa tilanteessa, niin peli on ihan erinäköistä. Kun siihen on tullut sitä järkeä ja rauhallisuutta.

Esim. tuollaisissa tilanteissa on vain itseni pakko alkaa miettimään, että mikä on järkevää ja mikä ei. Millä tavoin kehittyy esim. futiksen peluussa. Moneen kertaan asuntoon on tullut ihan melkein ventovieraita tyyppejä ja kämppä on näyttänyt ties miltä. Siitä saa vain aika ikävän kuvan. Mutta kun miettii, että antaako fiksu ihminen itsestään tuollaista kuvaa, niin tuskin.

Loppujen lopuksi niistä fiksuista ratkaisuista vain tulee omia juttuja. Eikä tarvitse siinä kohtaa miettiä, mitä tekisin toisin.

Opiskeluissa saattaa olla vaikka koe tai tentti. Tietää, että aihealue ei ole kovinkaan hyvin hallussa, mutta ei jaksa edes valmistautua siihen. Ja mitä tekisi taas fiksumpi ihminen? Kun tuota miettii, niin äkkiä sitä sitten vain tarttuu siihen kirjaan ja alkaa opiskelemaan niitä vaikeita juttuja.

Eipä tuo armeijakaveri nyt kovin hukassa ole. Noita seurustelu -ja seksisuhteita on riittänyt elämän aikana vaikka kuinka paljon. Yksi lapsikin on tullut ja sekin täysin tiedostaen, ei siis ollut mikään vahinkolapsi.

Ehkä nuo miehet, joilla niitä naisia riittää, ovat hukassa, mutta miksi sitten he saavat niitä naisia ja minä en? Jos kerran samassa veneessä ollaan? Miksi sitten naiset ovat kiinnostuneita heidän seurastaan noin paljon, mutta itse en saa mitään kontaktia? Jos meillä kerran on sama ongelma, niin en vain yksinkertaisesti ymmärrä, miten tuo on sitten mahdollista?

Naiset kehuvat tätäkin miestä komeaksi, fiksuksi, tekevät aloitteita, haluavat tämän miehen seuraa, jne. Mutta samaa ei tapahdu minun kohdallani, vaan päinvastoin. Ei kehuta komeaksi, fiksuksi, eivät tee aloitteita, eivät halua seuraani, jne. Jokuhan tuossa on.

Ja jotkut miehet vain haluavat esim. seksisuhteita ja sen jälkeen vaikka seurustelusuhteen. Kun tulee vaikka sitten se ero, niin taas voi hakea seksisuhteita, sun muuta ja kuka ties sitten siinäkin tärppää. Helppohan se on valita kun naisia kuitenkin riittää.

Toisilla miehillä vain sitä valinnanvaraa on. Toiset sitten joutuvat tyytymään niihin pikkupottuihin. Ja jos vaikka sieltä joku kaunis mukaan jollekkin tarttuisi, niin kuinkahan paljon samantasoisia naisia on ollut miehillä, joilla sitä valinnanvaraa on? Kymmeniäkin äkkiä.