Eiköhän se ole vähintään eräänlainen kirjoittamaton sääntö, ettei toisten haudoilla perseillä.
Tiedätkös mitä kirjoittamattomia sääntöjä maailmassa onkaan ollut. Onneksi monet niistä on jo lakkautettu. Kirjoittamattomatkin säännöt kun nimittäin muuttuvat aikojen kuluessa.
Toisekseen, haudoilla ei perseiltäisi, kun niitä hautoja ei edes tehtäisi! Tokihan monessa asiassa, tässäkin, jokaiselle sallittakoon tapansa, esitin tuossa vain oman kantani tähän asiaan. Jos jotkut ostavat omatuntoaan ostamalla halkoliiterin kokoisen hautakiven kuolleelle rakkaalle lähimmäiselleen, niin siitä vain, ei se minua häiritse, ihmetyttää toki noin yleisesti, miksi pitää noudattaa noin typerää traditiota siksi, että niin
on tapana.
Ja minkä ihmeen takia siellä hautausmailla pitää kävellä niin vakavina ja hiljaisina? Kunnioitusta, täh? Minulle parasta kunnioitusta voisi olla vaikka se, että matkalla mahdolliselle haudalleni viheltelisi kissanpolkkaa. Hyvällä mielellä se on parempi saapua! Noh, sille kunnioitukselle on kylläkin sinänsä se ja sama, sillä kuoltuani olen tietääkseni kuollut.
Minä ainakin muistelen edesmenneitä mieluiten vaikka kotosohvallani, ei siihen tarvita jonnekin keskiaikaistyyppiselle riittipaikalle menoa, jossa vahataan jotakin kivenmurikkaa. Muslimit suutelevat sitä kiveään pyhiinvaelluksellaan, minusta semmoinen käytös on kovin keskiaikaista ja jopa tragikoomistakin. Huvittaa kyllä lätkäpystienkin suutelot, tulee aina mieleen joku keskiaikainen taikamalja, kun sitä menoa katselee.