Missed opportunity...
En tiedä onko tämä nyt oikea ketju tälle avautumiselle, mutta kun ei tuolla SM-liigaosiossakaan tälle meikäläisen omalle ihmettelylle kovin sopivaa ketjua ollut, eikä tätä aivopierua varten uuttakaan viitsi perustaa, niin tulkoot julki sitten täällä...
Vuorotellen on nimittäin tehnyt mieli itkeä ja nauraa, kun on seurannut SM-liigan, tuon ainoan suomalaisen todellisen ammattilaisurheilusarjayhteisön, edesottamuksia tänä keväänä. Se tiedetään, että urheilu ja liiketoiminta ovat vaikea yhtälö sovittaa yhteen. Silti ansaintalogiikka toimii urheilubisneksessäkin kuten muualla; sinne, missä on kysyntää, on viisainta luoda myös tarjontaa.
SM-liigan osalta voidaan sanoa, että tänä(kin) keväänä junan annettiin ajaa ohi, ja huolella. Kiekkobisnes Suomessa ei ole perin suuri bisnes verrattuna monen muun suuremman kiekkomaan vastaavaan. Silti SM-liigan rahavirrat ovat tämän maan urheiluelämän mittakaavassa melko mittavat. Mutta suurikin virta muodostuu alkujen aluksi useammasta pienemmästä purosta. Nyt yksi puro haluttiin padota, peitellä ja lähestulkoon unohtaa koko sen olemassaolo.
Ja kyseessähän on, totta kai, loppujen lopuksi seitsemänteen otteluun venynyt SM-liigakarsinta Porin Ässien ja Vaasan Sportin välillä. Puuduksiin saakka jaksettiin toriparlamenteissa ennakkoon tuomita tasoero liigakiekon ja Mestiskiekon välillä liian suureksi, jotta karsintasarjasta saataisiin kunnon spektaakkelia aikaiseksi. Virallisella tasolla yhtä julmaa tuomiota ei ennakkoon uskallettu julki lausua, mutta teot ja etenkin tekemättäjättämiset paljastavat lopulta sen, että nyt kärrättiin iso kasa euroja ohi liigan kassakaappien.
Toimitusjohtaja Vuorisen johdolla on karsintojen tv-näkymättömyyttä perusteltu mitä moninaisimmilla syillä. Kaikki selitykset ovat hyviä, mutta samaan aikaan täysin tyhjänpäiväisiä. Liigakarsinnat olisi saatu televisioon, mikäli niin olisi haluttu. Mutta se olisi vaatinut enemmän töitä kuin jälkikäteen selittely. Niinpä päätettiin, että selitellään mieluummin kuin nostetaan aihe työlistalle.
Jääkiekko on Suomessa suuri laji. Se kiinnostaa näin keväisin myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät talvisin muutoin halleilla esiinny. Kevään viimeiset ottelut, olivatpa ne Leijonien edesottamuksia MM-kisoissa tai SM-liigan finaaliotteluita, kiinnostavat. Nyt SM-liigalla oli käsissään kaikki kortit hyödyntää yhtä uutta tuotetta, jossa ei draamaa tai tarinaa tarvitse sen enempää keksiä; kyse on elämästä ja kuolemasta. Ei tietenkään kirjaimellisesti, mutta hei, markkinoinnissa kärjistäminen on aina sallittua.
Sen sijaan, että nyt olisi nostettu tämä pitkästä aikaa kiekkokauden huipennukseen paluun tehnyt karsintasarja parrasvaloihin luomalla asetelmista entistäkin herkullisemmat ja otsikoimalla kohtaaminen raflaavasti, sen eteen ei haluttu tehdä elettäkään. Tv-kamerat pimenivät kunnes seitsemänteen otteluun kuin ihmeen kaupalla saatiin Urheilukanava paikan päälle. Jäi tunne, että SM-liiga halusi ennemminkin unohtaa ja pimentää sen pienenkin kiinnostuksen karsintoja kohtaan. Mutta heidän onnettomuudekseen karsinnoissa oli vastakkain kahden länsirannikon joukkueen lisäksi herrat Suhonen ja Tamminen.
Valtakunnan mediaa oli mahdoton pitää erossa näistä peleistä ja se pinnan alla koko ajan pauhannut kiinnostus nousi pintaan väksinkin, huolimatta siitä ettei SM-liiga aihetta halunnut sen enempää alleviivatakaan. Iltapäivälehdet, televisiokanavat ja sanomalehdet kertoivat toinen toisensa perään valmentajien raflaavista lausunnoista ja siitä kuinka Vaasassa kiekkohuuma on noussut uskomattomiin mittoihin. Ja tällä kohtaa SM-liiga viimein jäi kiinni housut kintuissa. Kuului kysymys, "miksei näitä otteluita näytetä televisiossa?"
Televisiointi on kustannuksia aiheuttavaa toimintaa, kyllä. Mutta ei sitä kukaan ole hyvää hyvyyttään pyytänytkään tekemään. Jollei tällä mediahuomiolla SM-liigan myynti- ja markkinointiosasto osaa tehdä televisiointikustannusten verran euroja mylläkästä, lienee paikallaan pieni itsetutkiskelu.
Eikä kyseessä ole pelkästään ne eurot, jotka karsintahuumasta olisi jäänyt viivan alle näiden parin viikon aikana. Tämähän olisi ollut sitä suurta draamaa, jota suuri yleisö kaipaa. Tämä olisi ollut omiaan tuomaan lisää katsojia jääkiekkoilulle Suomessa ylipäätään. Mutta SM-liiga ei selvästikään ole kiinnostunut siitä. Nyt halutaan nostaa esille vain liigan välierät ja finaalit, ja unohtaa karsinnat. Kaikessa hiljaisuudessa toivotaan, ettei se Sport nyt vaan nousisi, koska pitkään marmoroituna seisoneesta SM-liigapatsaasta vaihtuisi näin ollen yksi monen mielessä ikiaikaiseksi muodostunut osa, kun Ässät tippuisi pois ja Sport liittyisi joukkoon.
Eikä tämän alunperin pitänyt edes mennä tiukille. Ässien piti olla rutinoituneempi ja kaikin puolin selvästi parempi joukkue. Ei sillä hengellä, joka alemmasta sarjasta tulevalla joukkueella on päällä, pitänyt pystyä oikeasti haastamaan liigajoukkuetta. Eli sen lisäksi, että SM-liiga arvioi karsintojen asetelmat väärin urheilullisesti, se kusi omille nilkoilleen myös päästäessään tämän mediaspektaakkelin käsistään hyödyntämättä sitä taloudellisesti juuri millään tavalla.
Kävipä viimeisessä karsintaottelussa kuinka tahansa, Vaasan Sport on Juhani Tammisen johdolla tehnyt Mestikselle suuren palveluksen nostaessaan Mestiksen mukanaan kiekkokansan tietoisuuteen. Ikonijoukkue nimeltä Porin Ässät on joutunut hikoilemaan kentällä tosissaan kyetäkseen pitämään vaasalaiset aisoissa. Kaiken huipentumana Ässät on luvannut jopa pelaajilleen bonuksen, mikäli sarjataso ei karsintojen päätteeksi vaihdu. Kuinka moni yritys palkitsee työntekijät sen jälkeen, kun vuoden työ on mennyt päin persettä (urheilullisesti ja taloudellisesti), ja lopulta homman ratkaiseva kahden viikon jakso on huipentumassa. Eli annetaan kannustinrahaa, jotta jätkät pelaisivat tosissaan ja yrittäisivät kaikkensa edes viimeisissä peleissä? Ei tule tapahtumaan meidän firmassa...
Kaikesta huolimatta toivoa sopii, että tämä kevät opettaa liigayhteisölle, ja etenkin sen promootiosta vastaavalla SM-liiga Oy:lle jotain. Pitkin talvea keskitytään liekittämään julkisia lausuntoja antaneita valmentajia muutaman tuhannen euron sakoilla ja puristetaan eurot siis oman väen joukosta, kun samaan aikaan euroja olisi ollut tarjolla ulkopuolelta säkkikaupalla. Mutta jos ei kiinnosta, niin ei väkisin... Ihmettelen vaan.