Kiusaaminen ja miksi sallit koulukiusaamisen?

No jaa, edelleen pitäisin fiksumpana puhua asiasta omille vanhemmilleen kuin hakata takaisin, ellei tilanne nyt ihan konkreettista itsepuolustusta vaadi. Ei ole heikkoutta puhua ja keskustella aikuisten kanssa, vaan lapselta ja nuorelta se nimenomaan vaatii palleja. Mutta tässä nyt näyttäytyy ehkä konkreettisesti sukupolvien erot, kun omia kokemuksia projisoidaan estoitta nykypäivään. Kai se vaimonkin voi pitää hellan ja nyrkin välissä eikä ne mitään äänioikeutta tarvitse.

Itsekin hiukan ihmettelen tätä monestakin suunnasta tulevaa ohjetta laittaa kampoihin, ihanko tapella? Jo noin lähtökohtaisesti aika huono ohje kun kiusaajat on yleensä vanhempia ja monesti ne on porukassa missä on nastempi hörötellä nuorempien nöyryyttämiselle. Siihen tilanteeseenko ohjeistetaan lasta laittamaan vastaan tappelemalla? Voi tulla aika pahasti turpaan, kaatua, lyödä päätä asfalttiin, nykyään vielä pahimmat sekopääyksilöt potkivatkin vielä perään jne. On kyllä viimeinen ohje mitä itse antaisin. Tuota ennen tulee kaikki muuta vaihtoehdot, lähde vaikka juoksemaan pois tilanteesta jos et muuta keksi suuntaan jossa on muita ihmisiä. Ei siinä menetä kasvojaan, puhumattakaan että jäisi heikoksi loppu elämäkseen, tsiisus mitä tuubaa. Aikuisiälläkin kannattaa ehkä lähteä siitä nakkikioskinujakasta takavasemmalle eikä osoittaa sitä lapsena opittua vahvuutta pieksemällä niitä suunsoittajia.

Ymmärrän tuon ohjeen jotenkin vielä sellaisena jos saman luokan joku samanikäinen nulikka aukoo päätään niin joskus ehkä kannattaa suutahtaa tönäistä kunnolla, osoittaa että on tosissaan ja nyt loppuu tää nälviminen.

_

Jupe kirjoitti:

Itsekin hiukan ihmettelen tätä monestakin suunnasta tulevaa ohjetta laittaa kampoihin, ihanko tapella? Jo noin lähtökohtaisesti aika huono ohje kun kiusaajat on yleensä vanhempia ja monesti ne on porukassa missä on nastempi hörötellä nuorempien nöyryyttämiselle.

Laajenna klikkaamalla

Olisi varmaan pitänyt täsmentää, että olen edelleen samaa mieltä silloisesta omasta tilanteestani.

Jos omia lapsiani nyt kiusattaisiin, käskisin niiden sanoa koulussa olevansa vihervassareita, jolloin kiusaajat ovat automaattisesti natseja, heidän vanhempansa ovat natseja, lapset ja vanhemmat ristiinnaulitaan loppuelämäkseen somessa, vanhemmat menettävät työpaikkansa, kiusaajat eivät tule koskaan pääsemään töihin, ja koko perhe elää loppuelämänsä kadulla sossutukien varassa, joista valtaosa tulee lasteni tilille vahingonkorvauksena väkivaltaisesta viharikoksesta.

Sosiaalityöntekijä uskoi kiusaajien valheet - teki pikkutytöstä lastensuojeluilmoituksen tutkimatta asiaa

Nostellaan taas ketjua ylös. Harmi ettei tämä tyttö ymmärtänyt hakata kiusaajiansa. Olisi koko juttu ratkennut sillä!

Jupe kirjoitti:

Ymmärrän tuon ohjeen jotenkin vielä sellaisena jos saman luokan joku samanikäinen nulikka aukoo päätään niin joskus ehkä kannattaa suutahtaa tönäistä kunnolla, osoittaa että on tosissaan ja nyt loppuu tää nälviminen.

_

Laajenna klikkaamalla

Nostellaas ketjua hiukan.

Itsellä sellainen tilanne, että poika aloitti juuri toisen luokan. Samalla luokalla on muutama hivenen ehkä häiriintyneempi yksilö, jotka siis aiheuttavat yleistä härdelliä ja härnäävät muita. Nyt yksi näistä on välituntisin ottanut meidän jätkän silmätikuksi ja vetelee silloin tällöin nyrkillä, kaataa maaha tai vetelee hupusta yms. Ei siis mitään kunnolla turpaan vetämistä, vaan sellaista jatkuvaa häirintää. Opettaja kyllä on puhutellut tätä pikkunilkkiä useampaan otteeseen, mutta eihän nuo puhuttelut mitään auta, senhän näki jo omalla ala-aste ajalla.

Olen tähän asti ohjeistanut muksua pysyttelemään erossa tästä jannusta ja viettämään aikaansa välitunneilla niiden parempien kavereiden kanssa, mutta tämä yksi jantteri on kuulemma jatkuvasti härsimässä. Kohta olen siinä pisteessä että annan kölville vapaat kädet ja luvan painaa tätä nilkkiä kunnolla turpaan jos häröily ei lopu. Tilannehan on juurikin tuo mitä Jupe tuossa ylempänä on kirjoittanut. Pahimmillaanhan homma eskaloituu ja lähtee kintaasta, jolloin muut lähtevät mukaan tähän touhuun. Tietysti meidän poika siinä joutuu leimatuksi jos antaa lentopallomailasta, ja viestiä sataa varmasti opettajalta kotiin, mutta mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Takaisin töniminen tai vastaavanlainen nälviminen todennäköisesti vain lisäisi vettä myllyyn.

peno kirjoitti:

, Takaisin töniminen tai vastaavanlainen nälviminen todennäköisesti vain lisäisi vettä myllyyn.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Voi siinä käydä toisinkin päin. Mulla on muutama vastaava kokemus nuoruudesta ja nopeasti kyllä loppui kun antoi samalla mitalla takaisin ja nilkki huomasi ettei toi perkele alistukaan kiusattavaksi. Tosin löytää sitten kyllä yleensä jonkun muun silmätikuksi, joten pitäisihän se kokonaan poikki saada. Valitettavasti vaan tietty porukka ei kykene keksusteluun eikä edes ymmärrä puhetta, mikä melkoisesti kyllä hankaloittaa asioiden selvittelyä.

peno kirjoitti:

Nostellaas ketjua hiukan.

Itsellä sellainen tilanne, että poika aloitti juuri toisen luokan. Samalla luokalla on muutama hivenen ehkä häiriintyneempi yksilö, jotka siis aiheuttavat yleistä härdelliä ja härnäävät muita. Nyt yksi näistä on välituntisin ottanut meidän jätkän silmätikuksi ja vetelee silloin tällöin nyrkillä, kaataa maaha tai vetelee hupusta yms. Ei siis mitään kunnolla turpaan vetämistä, vaan sellaista jatkuvaa häirintää. Opettaja kyllä on puhutellut tätä pikkunilkkiä useampaan otteeseen, mutta eihän nuo puhuttelut mitään auta, senhän näki jo omalla ala-aste ajalla.

Olen tähän asti ohjeistanut muksua pysyttelemään erossa tästä jannusta ja viettämään aikaansa välitunneilla niiden parempien kavereiden kanssa, mutta tämä yksi jantteri on kuulemma jatkuvasti härsimässä. Kohta olen siinä pisteessä että annan kölville vapaat kädet ja luvan painaa tätä nilkkiä kunnolla turpaan jos häröily ei lopu. Tilannehan on juurikin tuo mitä Jupe tuossa ylempänä on kirjoittanut. Pahimmillaanhan homma eskaloituu ja lähtee kintaasta, jolloin muut lähtevät mukaan tähän touhuun. Tietysti meidän poika siinä joutuu leimatuksi jos antaa lentopallomailasta, ja viestiä sataa varmasti opettajalta kotiin, mutta mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Takaisin töniminen tai vastaavanlainen nälviminen todennäköisesti vain lisäisi vettä myllyyn.

Laajenna klikkaamalla

Pojilla tuo on niin erilaista. Itse kouluaikoina sai lähinnä kuulla haukkumista kokoajan, muutaman kerran vain meni fyysiseksi. Luulisi nyt koulun puuttuvan tuohon touhuun, kun sen fyysisen tönimisen ym luulisi näkevän helpommin.

Oletko yrittänyt ottaa yhteyttä ko pojan vanhempiin?

peno kirjoitti:

Pahimmillaanhan homma eskaloituu ja lähtee kintaasta, jolloin muut lähtevät mukaan tähän touhuun.

Laajenna klikkaamalla

Onhan tuo jokseenkin tuttu tilanne omasta nuoruudesta, moni täälläkin varmasti kokenut vastaavia tilanteita. Kuullut vastaavia tuttujen muksujen kohdalla jne. Tuossa ylhäällä tulikin jo pari neuvoa. Tulisi ensimmäiseksi mieleen onko pojalla oma kaveripiiri siellä pihalla? Joukossa on voimaa, ja tarkoitan henkistä voimaa, omasta nuoruudesta jotenkin muistan että useat tilanteet ratkennut sillä kun sen sun pojan kaveripiirin tyypit käy sanomassa nilkille jotain, tai käy porukalla sanomassa. Suurin teho on jos luokan tytöt käy sanomassa, 99% häiriköistäkin uskoo tyttöjä, se on vaan niin.
Tuon jälkeen jos vielä pahenee niin ehkä tosiaan ottaisin yhteyttä nilkin vanhempiin kuten yllä neuvottiin.
Edelleenkään en lähtisi yksin laittamaan vastaan, vetämään turpaan. En tietty tunne tapausta mutta arviolta 99% kiusaajista valitsee kiusattavaksi itseään heikompia tai kiusaajia monesti vielä se nilkkiporukka kun mennään kohti teini-ikää, tähän kun yhdistää tuon nilkkiluonteen, ei empatiakykyä, ei vastuunkantoa jne voi tarkoittaa pahoja seurauksia nujakasta, mainitsemaani surutonta lyömistä, potkimista, päälle käymistä. Onko asian ratkaisemin tällä tavoin ja tällä riskillä sen arvoista. Ei mun mielestä.

_

Yhteys opettajaan ja pyydät järjestämään tapaamisen, johon osallistuu opettaja, rehtori, te vanhemmat ja kiusaavan pojan vanhemmat. Tilaisuudessa käydään läpi, mitä on tapahtunut, sekä sovitaan yhdessä toimenpiteet joilla varmistetaan, että kiusaaminen loppuu välittömästi. Ja siitä eteenpäin aivan joka kerta yhteyttä opettajaan, rehtoriin ja kiusaajan vanhempiin, jos kiusaamista vielä tapahtuu.

Olen saanut tyypin vanhemmista melko välinpitämättömän kuvan. Toinen on ulkomaalainen eikä juurikaan puhu suomea, toinen taas on täysi lapanen joka tuskin edes tietää monettako luokkaa lapsensa käy. Näenkin usein koululla isovanhemmat saattamassa tuota muksua, eli haastava tilanne kaikin puolin. Saattaa kaverin käytös osin johtua juurikin siitä, että vanhempia ei kiinnosta oman muksun touhut paskan vertaa ja tuskin on paljon rajojakaan kotona vedelty.

Ensimmäisenä tietysti täytyy varmistaa että oma muksu ei provosoi millään lailla. Jos tuo päällekäyminen jatkuu siitä huolimatta, niin täytynee laittaa pressurea vielä enemmän koulun suuntaan.

Tänään muistutin vielä omaa muksua siitä, että itseään saa ja pitää puolustaa jos toinen käy oikeasti väkivaltaiseksi. Jos alistuu tässä vaiheessa toisen pelinappulaksi, niin samaa on odotettavissa seuraavat kahdeksan vuotta peruskoulun loppuun asti.

Nykyinen koulujärjestelmä aiheuttaa ja ylläpitää kiusaamista todella tehokkaasti. Yksi suuri ongelma lienee se, että kaikki saman ikäluokan oppilaat tungetaan väkisillä samaan ryhmään. Toinen on se, ettei oppilailla ole juurikaan oikeuksia tai vaikutusvaltaa koulun toiminnassa. Otan tästä esimerkin Sudbury Valleyn koulusta oppimispsykologi Peter Grayltä: "If one child appeared to be picking on another, older children would step in quickly and stop it… Moreover, the democratically created rules and judicial system prevent serious bullying. A student who feels harassed in any way can “bring up” the offender, to appear before the Judicial Committee, which comprises school members of all ages. Because students make the rules and have responsibility for enforcing them, they have far more respect for the rules than do students in a standard school".

Muuta loistavaa kirjoittelua aiheesta tässä artikkelissa. Samoin tässä jutussa.

On tämä nykyhomma perkeleellistä, ei taida suurin osa kiusaamisista päättyä "koulun" puuttumisin? ei niillä ole kykyä tai resusrsseja. eivät pysty edes opettajia suojelemaan meidän parempien lapsilta.

Rikosilmoitus: Todistusaineistoa ja rikosilmoitus tai tutkinta pyyntö
Lastensuojeluilmoitus: kiusaajasta ja hänen perheestään
Ilmoitus huolesta: sosiaaliviranomaisille, että henkilöt eivät ole kunnossa
Tutkintapyyntö koulusta: Ilmoitus, että mitään ei ole tehty asian eteen

Jos kuvittelee väkivallan olevan ratkaisu, pitää sitä kuitenkin harjoitella vähintäänkin riittävästi. Ammattiväkivalturitkin treenaavat myllytystä tai iskua kunnolla. Ei kannata epäonnistua. Tiedän tapauksesta, jossa kiekkojunnun polveen järjestettiin harjoiteltu sivuttaispotku, kun ei mennyt viesti muuten perille.

Ei saa yllyttää väkivaltaa tai ihmisten eliminointiin. Myöskään ihmisten rotua ja uskontoa tai muuta vakaumusta ei saa sotkea ei inklusiivisesti mihinkään. Tällä palstalla ei katsota hyvällä sellaista menoa.

Normaaliahan on, että kiusattu joutuu muuttamaan/häipymään. Olen tässä huomannut (ja niin on varmasti moni muukin), että oikeastaan mihin tahansa ihmisten väliseen kiusaamiskonfliktiin joutuminen tietää sitä, että ITSE joudut häipymään. Kaikki on tehty vähän kuin syyllisten suojeluun milloin missäkin tilanteessa, ja monessa tapauksessa he itse hallitsevat tilannetta joko tahattomasti tai tahallisesti, riippuen vähän kiusaamistilanteista ja kiusaajista. Jos kiusaaja on vaikkapa pomo, niin ollaan liki mahdottomassa tilanteessa kiusauksen suhteen. Ei ole ketään, kelle valittaa. Joudut itkemään nurkassa kollegalle. Eikä hänkään tietysti voisi ratkaista tällaista tilannetta.

Jouduin itse suhteellisen pitkäaikaisen (useampi kuukausi) nettikiusaamiseen kohteeksi ja nyt kun olen lähtenyt pois/ottanut runsaasti etäisyyttä, niin tilanne on osittain rauennut. Olo on nyt todella hyvä, koska otin ja lähdin pois pomottavasta ympäristöstä, joka on myrkyllinen minua kohtaan. Siis, ihan kammottava stressi katosi kokonaan harteilta. En edes tajunnut kaiken aikaa olleeni kiusattu ja sorsittu. Mietin vaan, että miksi ahdistaa ja masentaa käytös minua kohtaan. Teenkö mukamas itse kaiken väärin? Ei, kiusaaja teki. Ja pari tyyppiä samassa yhteisössä sitten alkoivat puolustaa minua ja sanomisiani. Tällaistakin voi siis tapahtua, ettei siis välttämättä jää aina yksin. Sellaista rohkeutta tarvitaan aina lisää.

Historiasta voin kertoa, että minä en provosoinut missään vaiheessa suoraan kiusaajaa, mutta hänen näkemyksensä minusta, myös sairauteni vuoksi, muuttuivat täydellisesti, vaikka olemme tunteneet entuudestaan jo vuosia. Kyse ei kuitenkaan ole ystävyyssuhteesta. Minusta tuli hänelle erinäisten muutosten myötä ongelma. Ja hän rakensi sen ongelman ihan itse, vaikka ei kysyttäessä ymmärtäisi tai myöntäisi toimiaan minua kohtaan. Eli vierittäisi vaan syyt minun niskoilleni. Ei hän mikään psykopaatti tai narsisti ole, mutta tietää oman arvonsa. Yleensähän kiusattu ihminen ärsyttää jotakuta niin paljon, että kiusaaja ei lopulta hallitse itseään, tekojaan tai sanojaan. Näin kävi minullekin lopulta. Asiallisesta ja älykkäästä yhteisön johtajasta kuoriutui pikkumielinen kiusaaja, sillä ehkä hänellä itsellään vain alkoi liian huono olla.

Olen ihan reilusti aikuinen ihminen, ja minua kiusannut ihminen vielä vanhempi, joten kyllä tätä tapahtuu muuallakin kuin kouluissa - ja paljon. Toivon, että tämä auttaa jotakuta kirjoittamaan kokemuksiaan. Kukaan ei kiellä elämästä elämäänne, paitsi te itse itseltänne, jos ette toimi ajoissa. Kenenkään kärsimys ei ole pienempi toista, vaan kaikki me olemme tasaveroisia.

Aina yhtä epämukava ja ikävä aihe.
Koskettaa itseäni aika paljon, kun toivon, että parin vuoden sisään työpaikkakin löytyy koulusta.

Kiusaamista on tutkittu paljon. Yhteisön ryhmäyttäminen näyttää olevan ainoa pysyvä tapa ennaltaehkäistä kiusaamistapauksia. Kun kiusaaminen on alkanut niin opettajan ja muun henkilökunnan mahdollisuus puuttua siihen on kovin vähäistä. Kiusaaminen laajenee niin nopeasti koskemaan myös vapaa-aikaa ja kaikkia niitä paikkoja, joihin opettajat eivät pääse.

Opettajan pitäisi pyrkiä ymmärtämään kaikkia oppilaita. Opettaja ei ole ammattikoulutettu tuomari, joten tuomarointi on hyvin vaikeaa ja kiusaamisen tunnistaminen myös erittäin vaikeaa. Opettajalle ei läheskään aina kerrota koko totuutta.

Mustanaamio kirjoitti:

On tämä nykyhomma perkeleellistä, ei taida suurin osa kiusaamisista päättyä "koulun" puuttumisin? ei niillä ole kykyä tai resusrsseja. eivät pysty edes opettajia suojelemaan meidän parempien lapsilta.

Rikosilmoitus: Todistusaineistoa ja rikosilmoitus tai tutkinta pyyntö
Lastensuojeluilmoitus: kiusaajasta ja hänen perheestään
Ilmoitus huolesta: sosiaaliviranomaisille, että henkilöt eivät ole kunnossa
Tutkintapyyntö koulusta: Ilmoitus, että mitään ei ole tehty asian eteen

Jos kuvittelee väkivallan olevan ratkaisu, pitää sitä kuitenkin harjoitella vähintäänkin riittävästi. Ammattiväkivalturitkin treenaavat myllytystä tai iskua kunnolla. Ei kannata epäonnistua. Tiedän tapauksesta, jossa kiekkojunnun polveen järjestettiin harjoiteltu sivuttaispotku, kun ei mennyt viesti muuten perille.

Ei saa yllyttää väkivaltaa tai ihmisten eliminointiin. Myöskään ihmisten rotua ja uskontoa tai muuta vakaumusta ei saa sotkea ei inklusiivisesti mihinkään. Tällä palstalla ei katsota hyvällä sellaista menoa.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä määrällisesti suurin osa päättyy koulun puuttumiseen. Valitettavasti kaikkein rajuimmat ja pahimmat eivät aina tähän kuulu ja muodostuu karmeita ihmiskohtaloita.

Luullakseni osa omista ongelmistani johtuu siitä, että olin kiusattu ja sitten lähdin kostolle. Se on jatkunut näihin päiviin eikä välttämättä ole hyvä juttu. Tarkoitan sitä, että koko homma menee överiksi ja kiusaajasta tulee kiusattu. Oli se hyvä, ettei lapsuudessa ja nuoruudessa ollut niin tietoa kouluampumisista, olisin ihan hyvin voinut käydä pasauttamassa muutamalta tyypiltä pään seinälle. Myös muutamalta opettajalta, jotka eivät todellakaan olleet hommiensa tasalla. Jäljelle on jäänyt raivo, joka näkyy erilaisina fantasioina. Tietäisittepä. Mitä kaikkea. Arvet se jätti ja ne näkyvät. Olet jossain kirotussa pienessä koulussa se ainoa, joka ohitetaan pihalla kun vähän kutsuja järjestetään. En minä ole kyennyt antamaan anteeksi. Kotikiusaaminen päälle. Missään ei ollut hetken rauhaa. Olin varmaan "erilainen" ja se oli niille pässeille aivan liikaa.

Koulukiusaamista en kokenut kuin muut, koska se ei ollut järjestelmällistä ja jatkuvaa, vaan jaksottaista, mikä ei tietysti tee siitä vähemmän hyväksyttävää. Jos ihmisiä on kiusattu lihavuudesta, niin minua pienuudesta. Laiha pieni poika oli jotenkin punainen vaate joillekin. Ei ne kokoisiinsa puuttuneet, kun olivat niin nössöjä. Lisäksi vielä kun oli/on paljon luomia, niin niistäkin kiusattiin. Käytännössä tämä tarkoittaa nykyelämässä sitä, että ilman paitaa olen vain kotona ja lääkärin luona. Kaikkialla muualla paidattomuus nostaisi epämiellyttävän stressin ja ne vuosia kalvavat muistot esiin. Ymmärrän siis hyvin, jos joku on traumatisoitunut niin pahasti vielä vaikeammista asioista, että elämä on aikuisenakin, noh, hankalaa.

@Turha Kaukalo

Minulla on myös noita fantasioita, lähinnä siis joskus miettii, että olisipa ollut voimia tempaista turpiin. Ja jos saisin vaikka tietää, että joku kiusaajistani sairastaa syöpää, niin tervemenoa vaan on minun ensimmäinen ajatukseni. Minä en välitä pätkääkään siitä, että onko kiusaajalla itsellään paha olla vai ei. Jos on, niin aloittaa jonon lyhentämisen itsestään vaan mieluusti. Voin vaan kuvitella mitä joku käy mielessään, kun on vuosien ja vuosien ja eri kouluasteiden läpi kestävää nöyryytystä. Otan tästä viestistä pelikiellon, jos lasketaan fantasioinniksi. Se on minun tunteeni asiaa kohtaan.

Turha Kaukalo kirjoitti:

Luullakseni osa omista ongelmistani johtuu siitä, että olin kiusattu ja sitten lähdin kostolle. Se on jatkunut näihin päiviin eikä välttämättä ole hyvä juttu. Tarkoitan sitä, että koko homma menee överiksi ja kiusaajasta tulee kiusattu. Oli se hyvä, ettei lapsuudessa ja nuoruudessa ollut niin tietoa kouluampumisista, olisin ihan hyvin voinut käydä pasauttamassa muutamalta tyypiltä pään seinälle. Myös muutamalta opettajalta, jotka eivät todellakaan olleet hommiensa tasalla. Jäljelle on jäänyt raivo, joka näkyy erilaisina fantasioina. Tietäisittepä. Mitä kaikkea. Arvet se jätti ja ne näkyvät. Olet jossain kirotussa pienessä koulussa se ainoa, joka ohitetaan pihalla kun vähän kutsuja järjestetään. En minä ole kyennyt antamaan anteeksi. Kotikiusaaminen päälle. Missään ei ollut hetken rauhaa. Olin varmaan "erilainen" ja se oli niille pässeille aivan liikaa.

Laajenna klikkaamalla

Tämä meni tunteisiin, vähän liian samankaltaisia kokemuksia kuin minulla. Kotona ei kiusattu, mutta koulussa sitäkin enemmän. Kaikilla mahdollisilla tavoilla. Pienessä koulussa kun jäät sosiaalisten ympyröiden ulkopuolella niin olet todella yksin. Voi helvetti että vihasin sitä paikkaa. Pahimpina aikoina kohtelivat minua kuin spitaalista, ihan silkan erilaisuuden takia. Turpaan tuli välillä, eikä kenellekään voinut kertoa koska peloteltiin että vasikointi pahentaisi tilannetta entisestään.

Yläasteella vaihtui koulu ja tilanne parantui, mutta arvet ja itsetunto-ongelmat jäivät pysyviksi. Ei minulla ollut mitään kouluampumisfantasioita, mutta sanotaan nyt kiltisti näin että en laittaisi pahakseni ollenkaan jos joku kävisi antamassa "silmä silmästä"- oikeutta pahimmille kusipäille. Tai no turhaan valehtelenkaan, on niitä kostofantasioita ollut. Tosin sain ne suunnattua ajatukseen jonka mukaan menestyminen olisi paras kosto. Edelleen pyrin siihen, vaikka varmaan tuskin monikaan - jos kukaan peruskouluaikaisista kusipäistä pitäisi minua tällä hetkellä menestyneenä. Parempia kai nämäkin kuin väkivaltaiset ajatukset.

Harmi vain että pakonomainen tarve menestyä ja olla muuta kuin mitä on heijastuu muillekin elämän osa-alueille. Se on aiheuttanut ongelmia sosiaalisissa suhteissa ja muutenkin omien ajatuksien kanssa on toisinaan kovin vaikea olla. Nuorempana oireilin tästä kaikesta ja olin melko moniongelmainen tapaus. Ne ongelmat ovat selätetty, mutta eihän tämä rikottu ihminen muutu ehjäksi vain sillä. En tiedä auttaisiko jos asioista puhuisi, en ole koskaan ollut minkäänlaisen ammattiavun piirissä, eikä ihan rehellisesti kukaan ulkopuolinen osaisi mitenkään edes epäillä että minulla on tällaisia ongelmia. Jotkut läheisetkin olivat suorastaan järkyttyneitä kun kerroin millaista lapsuus todellisuudessa oli ja että millaisia ajatuskeloja sen vuoksi pyörittelen päivittäin. Ei tämä näy ulkopuolelle, muuta kuin ehkä kompensointina sekä pienessä että suuressa mittakaavassa.

Vanhaan aikaan oli sentään opettajia jotka puuttui jämäkästi asioihin, täytyy kertoa oma
kokemus josta minulla on huono omatunto vielä lähes 40 vuotta myöhemmin ;

Syyllistyin kaverini kanssa erään naapurustossa asuneen hieman autistisen kaverin kiusaamiseen,
tämä kaveri ei ollut samassa koulussa kun me, tai oli aluksi mutta hänet siirrettiin
muistaakseni oppimisvaikeuksien vuoksi erityisluokalle joka oli toisessa koulussa.

Asia tuli ala-asteemme rehtorin tietoon, ja tämä tiukka täti marssitti meidät tämän uhrimme kotiin
pyytämään henkilökohtaisesti anteeksi. Näin teimme, ja sen koommin en kiusannut ketään,
sain kuulla kotonakin kunniani koska siitä ilmoitettiin myös vanhemmilleni.

Ja minuakin on kiusattu, varmaan siitä syystä että en ole se ihan tavanomaisin ihminen, ja olin
jo nuorena vähän omalaatuinen persoona, nehän saatttaa helposti joutua tikunnokkaaan, vasta
keski-ikäisenä sain selville että olen Asperger-henkilö, mutta vähän lievemmän luokan sellainen.
En kuitenkaan saanut mitään pahoja arpia, pääsin siitä hyvin yli, ja tiedän että parille minua
kiusanneelle on käynyt vähän huonommin elämän polulla, niin se karman laki iskee.

Mitä olen omien lasten kautta selvitellyt kiusaamista, niin näissä tapauksissa lapset olivat aika herkkiä tulkitsemaan asioita kiusaamiseksi. Ongelmana on se, että kun viestitellään, niin asioita tulkittiin vähän väärin ja mieli pahoitettiin usein syyttä. Toki noista sitten kasvoi isompia puroja, kun olivat "selvitelleet" ominpäin asioita ja syyttelyä puolin ja toisin. Viime aikoina näitä tyttöjen välisiä juttuja ei ole ollut, mutta joskus voi olla kyse aika pienistäkin jutuista, joilla on yllättävän isokin vaikutus.

Pottakameli kirjoitti:

Mitä olen omien lasten kautta selvitellyt kiusaamista, niin näissä tapauksissa lapset olivat aika herkkiä tulkitsemaan asioita kiusaamiseksi. Ongelmana on se, että kun viestitellään, niin asioita tulkittiin vähän väärin ja mieli pahoitettiin usein syyttä. Toki noista sitten kasvoi isompia puroja, kun olivat "selvitelleet" ominpäin asioita ja syyttelyä puolin ja toisin. Viime aikoina näitä tyttöjen välisiä juttuja ei ole ollut, mutta joskus voi olla kyse aika pienistäkin jutuista, joilla on yllättävän isokin vaikutus.

Laajenna klikkaamalla

Nora Bhatia antoi hetkeksi kasvot tyttöjen väliselle henkiselle väkivallalle useampi vuosi sitten. Pullo viinaa ja sammuminen hankeen. Mutta enpä usko, että tällainen sitten muistuu useimmille mieleen. Olen itse aika herkkä huomaamaan ja kokemaan kiusaamista. Jos se on jatkuvaa, niin sitten sen huomaa kaikki, mutta harva tekee mitään. Klassikko on, että katsellaan vaan vierestä huuli pyöreänä, eikä älytä tehdä mitään. Pojilla kiusaaminen voi toki olla myös väkivaltaista, jos tytöt on viheliäisempiä suustaan.

@Spire @Turha Kaukalo

Valitettavan läheltä liippaa. Ala-asteella kiusaaminen oli pahimmillaan juuri samaan aikaan kun vanhemmat erosivat. Se terrorisointi oli aivan uskomatonta, ja minäkuva tuhottiin pitkäksi aikaa. Jälkikäteen ihmettelen, miten niistäkin ajoista edes selvisi jotakuinkin järjissään. (No en nyt tiedä). Ne saatanat uhkasivat jopa tappaa. Tuli se ihmisten julmuus liiankin hyvin selväksi. Olen ihmetellyt, miten pienelle paikkakunnalle mahtuu sellainen määrä psykopaatteja. Ja tietenkin heillä oli omatkin puolustajansa.

Edelleenkin tuottaa vaikeuksia luottaa ihmisiin, ja solmia mitään pysyvää. Ei kai se auta muu kuin elää vaikka toisten kiusana, nuo eräät eivät taida koskaan mitään katumusta tuntea ja kuolevat ihan tyytyväisinä. Eihän se elämä koskaan ole reilua.

Näin vältyt koulukiusaamiselta.

1. Kiusaa itse. Käännä vastapalloon. Älä hyväksy. Valitse onneton, jota kykenet kurmuttamaan. Kurmuta häntä.

2. Valita opelle. Ole ikuisesti se, joka valitti opelle.

3. Tutustu kiusaajaan, ystävysty. Kohta teillä on yhteinen harrastus.

4. Haistata kaikille ja kaikelle vitut.

Olo on kuin nurkkaan ajetulla koiralla. Tässä tavallaan koetetaan kieltää minulta minun itseni persoonalliset tavat toimia ja elää eräässä yhteisössä. Muut kyllä saavat tehdä pääasiassa mitä haluavat, mutta minä olen silmätikku ja idioottimaisen vänkäämisen kohde. Ja se ei lopu koskaan, vaan kyttäysvaihde on päällä kaiken aikaa. Persoonallisuuksia siis arvostellaan, mikä on minun mielestäni tässä raskauttavinta.

Onneksi tilanne on sellainen, että tarvittaessa voin paeta "helposti", koska kyse on netistä ja siellä tapahtuvasta kiusaamisesta. Voi painaa ruksia yläkulmasta ja kaikki on niin sanotusti done and gone. Mielestä mikään ei silti niin vain häivy. Tuo nurkkaan ajettu tuntemus onkin lähinnä henkinen umpikuja, mutta olen minä niitä ennenkin selvittänyt.

Ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät vaan voi jättää kaikkea taakseen, koska toisinaan kyse on koko omasta "perinnöstä", jota pitää suojella. Tuo nyt ei varmaan kerro mitään kaikille suoraan, mutta joku voisi esimerkiksi ihan viisastella jollekulle, että senkun vaihtaa työpaikkaa, jos on kiusaamista. Ei sitä niin vaan vaihdeta, kiusaaminenkin monesti seuraa perässä. Eikä vaihdeta varsinkaan, jos olet uhrannut elämästäsi osan sille duunille juuri siellä missä ikinä oletkaan. Tykkäät muuten olla, mutta joku nälvii joka kulman takana. Siinä tulee ristiriitainen olo. Pitäisikö siis luovuttaa ja hautautua kauas pois kaikista?

No, en selitä nyt enempää koska muuten tässä menee koko päivä...

godspeed kirjoitti:

Olo on kuin nurkkaan ajetulla koiralla. Tässä tavallaan koetetaan kieltää minulta minun itseni persoonalliset tavat toimia ja elää eräässä yhteisössä. Muut kyllä saavat tehdä pääasiassa mitä haluavat, mutta minä olen silmätikku ja idioottimaisen vänkäämisen kohde. Ja se ei lopu koskaan, vaan kyttäysvaihde on päällä kaiken aikaa. Persoonallisuuksia siis arvostellaan, mikä on minun mielestäni tässä raskauttavinta.

Onneksi tilanne on sellainen, että tarvittaessa voin paeta "helposti", koska kyse on netistä ja siellä tapahtuvasta kiusaamisesta. Voi painaa ruksia yläkulmasta ja kaikki on niin sanotusti done and gone. Mielestä mikään ei silti niin vain häivy. Tuo nurkkaan ajettu tuntemus onkin lähinnä henkinen umpikuja, mutta olen minä niitä ennenkin selvittänyt.

Ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät vaan voi jättää kaikkea taakseen, koska toisinaan kyse on koko omasta "perinnöstä", jota pitää suojella. Tuo nyt ei varmaan kerro mitään kaikille suoraan, mutta joku voisi esimerkiksi ihan viisastella jollekulle, että senkun vaihtaa työpaikkaa, jos on kiusaamista. Ei sitä niin vaan vaihdeta, kiusaaminenkin monesti seuraa perässä. Eikä vaihdeta varsinkaan, jos olet uhrannut elämästäsi osan sille duunille juuri siellä missä ikinä oletkaan. Tykkäät muuten olla, mutta joku nälvii joka kulman takana. Siinä tulee ristiriitainen olo. Pitäisikö siis luovuttaa ja hautautua kauas pois kaikista?

No, en selitä nyt enempää koska muuten tässä menee koko päivä...

Laajenna klikkaamalla

Tunnen tuon tunteen, mutta sopeutuminen on väistämätöntä, välttämätöntä. Ei toisten "idiotismille" mitään voi. Onneksi moni ei tiedä mitä hänestä ajattelen.
Pitää vain luottaa siihen, että yhteisössä ei ei ole ketään johon voit luottaa. Missään olosuhteissa ei saa ilmaista miten oikeasti ajattelee.
Ehdottomasti pitää hankkia jotain muuta sisältöä elämään, se auttaa jaksamaan ja pääsee pakoon ilman että pakenee.