Leffojen edeltävät osat

Mielensähyvittäjä

Tarina kertoo miehestä, jonka mielestä kaikki on nykyisin paremmin kuin ennen ja joka on kovin hyvillään, ettei tarvitse enää elää mitään pula-aikaa tai heilua hyisellä pellolla kun voi asua mukavasti kaupunkiasunnossa, naukkailla Gambinaa ja katsoa tietokoneelta pornoa. Valitettavasti tarina ei menestynyt odotetulla lailla, eikä sen iskulause "kyllä minä taas mieleni iloiseksi sain" tuntunut toimivan, joten konseptia muutettiin päinvastaiseen suuntaan.

Urho Hyötyjoki

Nuori Spede Pasanen loi ensimmäisenä hahmonaan Urho Hyötyjoki -nimisen komean herrasmiehen, joka asustelee Turussa ja työskentelee pankinjohtajana. Hampaansa hän hoidattaa yksityishammaslääkärillä ja Urhon purukalusto sisältääkin kultahampaan. Vaimo on köyhästä Unkarista kotoisin ja hyödyntää räikeästi miehensä varallisuutta.

Elokuvan juoni on yksinkertainen. Urho juo punkkua appiukkonsa, joka on hänen paras ystävänsä, kanssa. Vaimo ei ikinä mene töihin, mutta sepä ei Urhoa haittaa, rahaa kun on. Joskus hänen kaverinsa Herkkä-Häkkinen(autokorjaamon omistaja) ja Sjöström(valvova rakennusmestari) tuovat Urholle pullaa.

Hahmoja pidettiin yleisön keskuudessa liian täydellisinä suomalaisiin elokuviin, joten Spede uutisti koko konseptin, tuloksena Uuno Turhapuro -elokuvasarja.

Tähtien rauha

Alle kymmenvuotiaan Aku Louhimiehen esikoisohjaus Luke Skywalkerista, joka päättää orpokodin johtajan Obi-Wan Kenobin vuosien hyväksikäytön traumatisoimana lähteä orpokodista sisarensa Leian kanssa etsimään oikeaa isäänsä kylmästä ja pimeästä avaruudesta seuranaan kolmijalkainen Yoda-koira, jonka neljännen jalan Luke vahingossa leikkaa valomiekallaan elokuvan alussa. Matkalla Yoda saa vesikauhun ewokin puremasta ja tappaa Leian. Haudattuaan sisarensa ja työnnettyään Yodan ilmalukosta avaruuteen Luke lopulta löytää syöpään kuolemassa olevan Darth Vaderin syrjäiseltä planeetalta, joka viimeisinä sanoinaan tunnustaa olevansa Luken isä. Tämän jälkeen Luke murtuu lopullisesti ja tekee itsemurhan valomiekallaan.

Suomalaisten kriitikoiden ylistyksestä huolimatta elokuvan oikeudet myydään Yhdysvaltoihin ja loppu on historiaa.

Ruuhkakilometrit

Nuoren Steven Spielbergin ohjaamassa elokuvassa Dennis Weaverin esittämä kaupparatsu David Mann ajaa suurkaupungin ruuhkassa. Koko elokuva vietetään Mannin ajaman auton sisällä ja dramaattisia hetkiä koetaan, kun Mann läikyttää housuilleen juomapullosta limua, yrittää vaihtaa ruuhkassa kaistaa ja löytää radiosta kanavaa, joka soittaa muutakin kuin diskoa. Rikkinäiset liikennevalot aiheuttavat lisäjännitettä ja dramaattisessa loppuhuipennuksessa hitaasti kulkeva mummo, jonka kasvoja ei näytetä, ylittää kadun Mannin auton edestä ja matka hidastuu entisestään "Oh snap!", Mann toteaa ja on vähällä töötätä.

Surkean ennakkokatselupalautteen jälkeen elokuva jäi hyllylle, mutta jatko-osa, jossa David Mann vihdoin kaupungista poispäästyään kohtaa maantiellä murhanhimoisen rekan, sai paremman vastaanoton.

Levolliset

Kesä Tampereella 1980. Lääketieteen opiskelija Pertti tulee kesäduuniin Tampereen ambulanssiin. Tutustuu työtovereihinsa ja Särkänniemessä Erjaan, jonka kanssa alkavat tapailla. Kuudennella tapaamisella Erja ehdottaa suukkoa, mutta Pertti kieltäytyy, Pertti kertoo säästävänsä itseään hääyötä varten. Erja tähän, että hänkin säästää itseään hääyötä varten, mutta silti voisi vähän suukittaa. Pertti hermostuu ja tappaa Erjan. Pertti kätkee työtoveriensa kanssa Erjan ruumiin Ratinan kalkkiviivojen alle.

Uusi vuosi Tampereella 2000. Perinteiseen tapaan Pertti tulee viettämään uutta vuotta Manseen kesän 1980 työtoveriensa kanssa. Vuosituhannen vaihtuessa Erja tule kummittelemaan seurueeseen ja raiskaa Pertin. Epätoivoinen Pertti hyppää parvekkeelta kuolemaan. Lopputekstit.

Elokuvaa on esitetty toisinaan snuff-festivaaleilla, vaikkei (ehkä) kuulukaan genreen. Vitun huono rainahan on kyseessä, onneksi tehtiin sitten vähän jymäkämpi sukupolvikuvaus myöhemmin, vai oliko jo ennen.

Levoton. Raaka ja paljastava dokumenttielokuva ohjausfantasioissaan yökaudet pyöriskelevästä Akusta, joka ei saa naista eikä elokuvaa.

Max. Autioituneella seudulla työtön kaveri rakentelee tekemisen puutteessaan härveleitä ja unelmoi valloittavansa niillä maailmaa.

Man Without Name a. k. a. Ennio Morricone. Amatööripätkässä keskitytään itse asiaan; vihaisiin lännenmiehiin, jotka tekevät kaikkensa näyttääkseen vakuuttavilta, kunnes ampuvat lopulta vahingossa toisensa.

Ranuan Hillamarkkinoilla

Elokuva tehtiin rillumarei-kulttuurin kultakaudella. Elokuvan piti tarjota kansalle naurua ja hupailua. Ainoa huono juttu oli, että elokuva oli äärettömän tylsä, siinä ei tapahtunut yhtään mitään.

Juoni on kyhätty kolmen kaveruksen ympärille, jotka lähtevät etelästä Ranualle hillamarkkinoiden aikaan. Ovat kuulleet juttuja, että ensin poimitaan kovasti hillloja ja sitten juodaan ja naidaan koko rahan edestä. Saavuttuaan ranualle paikalliset neuvovat pojille parhaat jänkät josta poimia hillaa. Koko kaksi tuntinen hillan poiminta osuus menee lupsakasti sääskiä kirotessa ja kumpparista vettä ravistaen. Elokuvassa ei ole yhtään konnaa, kaunista naista, viinaa eikä vitsiä. Kaverukset saavatkin paikallisten avustuksella melkoisen määrän hilloja ämpäreihin ja huokaisevat helpotuksesta kun saatanallinen poiminta on ohi.

Myytyään hillat he menevät tai menisivät paikalliseen krouviin juhlimaan. Huono juttu on vain, että Ranualla ei ole viinan tippaakaan koska paikalliset ovat lestoja. Etelässä heidän kuulemat juttunsa markkinoista osoittautuu kusetukseksi. Tästä suivaantuneina kaverukset päättävät lähteä helvettiin ranualta, kiroavat koko kylän alimpaan helvettiin vielä lähtiessään. Päättävät, että eivät enään koskaan mene perse pitkällä hillloja poimimaan jänkältä sääskien keskelle. Yksi kaveruksista huomaa, että tuossahan on Rovaniemi melkein naapurissa. miehet ovat kuulleet, että lapista voisi löytää myös kultaa ja niin he suuntaavat kohti lapin pääkaupunkia. Joku oli vieläpä kuullut, että Pohjanhovista irtoaa aina.

Jatko-osa Rovaniemen Markkinoilla olikin sitten jo kansan mielestä hauska elokuva ja yksi rillumarei-kulttuurin parhaista elokuvista.

Timo Koivusalo ja Ranuan omapoika Pertsa Koivula kuulemma suunnittelevat uusinta filmatisointia elokuvasta Ranuan Hillamarkkinoilla. Odotamme innolla.

Poikakuningas

Aki Kaurismäen tuntematon ohjaus kertoo Ruotsin kuningasparista, jolle syntyy kauan toivotun poikalapsen sijasta se poikalapsi samalla kun vanha kuningas elää rauhassa kuten koko maa. Vähän yksinkertaisen ja puppelin oloinenhan se poika on, mutta kyllä siitä vielä hetero ja merimies saadaan. Loppuelämänsä poikakuninkaalla, Kalle Kustaalla, on hassu merimieslakki päässä julkisissa esiintymisissä. Syvällisen ja mullistavan filosofisen koulutuksen sijasta poikakuningas viihtyy pornoluolissa ja riiaa lentoemäntä-Sylviaa, eikä minkäänlaista konfliktia synny koska Ruotsin kuninkaalla on vähemmän valtaa kuin apinain kuninkaalla.

Paska leffahan siitä syntyi, joten Akin veli Mika päätti vaihtaa kuninkaan sukupuolta ja kaivaa historiasta sellaisen ajankohdan, jolloin Ruotsi vielä oli suurvalta, kävi sotaa ja jolloin kuninkaallisillakin oli joku muu funktio kuin heilutella kättä parvekkeelta.

Adrian

Robert "Robbie" Balboa viettää rauhallista elämää kuvataiteen opettajana. Sen sijaan hänen Adrian-vaimonsa on painin olympiavoittaja, mitä Robbie kammoaa, koska painihan on väkivaltainen laji. Elokuva keskittyy Adrianin valmistautumiseen Los Angelesin kesäolympialaisia varten, missä Adrian puolustaa olympiavoittoaan neuvostoliittolaista haastajaa, Ivanka Dafosvkaa, vastaan. Robbie kuitenkin yrittää saada vaimonsa luopumaan olympiaedustuksesta, tuloksetta.

Elokuvauransa alkupuolella ollut Sylvester Stallone löysi elokuvan käsikirjoituksen ollessaan Miamin yliopiston kirjastossa ja päätti muokata hahmoja ihan toisenlaisiksi. Lisäksi neukut kohdattaisiin vasta elokuvasarjan neljännessä seikkailussa, tuloksena Rocky-saaga.

Dunkirk 1930

Rauhallinen ranskalainen rannikkokylä saa odottamattomia vieraita, kun pari brittituristia ja pari saksalaisturistia saapuu paikalle nauttimaan katukahviloista ja idyllisestä miljööstä. Rannikolla on mukava hiekkaranta ja aallonmurtajakin. Brittituristit naureskelevat leppoisasti, että täältähän näkee miltei kotiin Englantiin asti, ja että sopivalla pienveneellä varmasti pääsisi tarpeen tullen veneilemään, kunhan nuo saksalaiset eivät roikkuisi koko ajan samassa seurueessa. Taivaalla huristelee pienkone. Muuta ei vajaan parin tunnin aikana tapahdukaan.

Ei tämä konsepti oikein iskenyt tulta Hollywoodin tuotantokoneiston pukumiesten keskuudessa, joten päätettiin tehdä elokuva samaisesta kaupungista kymmenen vuotta myöhemmin, jolloin paikalla oli enemmänkin brittejä ja saksalaisia.

Once Upon a time in Espoo

Quentin Tarantinon käsikirjoitus, joka kertoo faktan ja fiktion sekamelskaisen tarinan Espoon villistä 1960-luvusta. Tarina keskittyy Sbede Pattersoniin, Simon Salmoniin ja Wesley-Matt Loirneen, kolmen suomalaisen näyttelijä-käsikirjoittajan elämään Suomifilmin kulta-ajan katatoonisen melankolisessa tylsyydessä. Mukana seikkailaa sivuhahmoina jännittävyydessä maljasienen tasolla olevat Danny Burned, Olaf Stream ja Ansel ”Trap” Icon. Tarinan miljöönä toimii legendaarisen kuppaisen Suomifilmi-tuotantopaikkojen lisäksi lähinnä Sbeden asunto, jossa Sbeden lisäksi sekä Simon että Wesley-Matt asuvat. Samalla seurataan myös Sbeden vittumaisen Gustafsson-nimisen naapurin teini-ikäistä kusipääkakaraa, joka on suurin toivein lähdössä kaverinsa ja parin tytön kanssa läheiselle järvelle telttailemaan. Sattuman oikusta teinien telttaretkeä ei kuitenkaan tapahdu, sillä Koskenkorvalla ja sotaveteraanin Wesley-Mattille myymällä pervitiiniannoksella pollansa sekoittanut näyttelijäkolmikko takoo naapurin vittupää-teini Nilsin talikolla ja petkeleellä jauhelihaksi, ja Sbede lopuksi vielä polttaa jäännökset, läppäisee otsaansa ja sanoo ”Eh, namely”.

Quentin luetutti käsikirjoituksen Leonardo DiCapriolla, ja kysyi voisiko hän esittää Sbedeä, ja kysäistä samalla Brad Pittiltä ja Tom Cruiselta josko nämä suostuisivat Simonin ja Wesley-Mattin rooleihin. Leo kysyi Quentiniltä ketä vittuja nää Sbedet ja muut on, sanoi että tämähän on ihan vitun tylsä ja ketään kiinnostamaton setuppi, ja ehdotti Quentinia siirtämään elokuvan tapahtumat johonkin hieman 60-luvun Espoota mielenkiintoisempaan paikkaan ja ajankohtaan. Quentin pohti asiaa, ja päätti sittenkin muuttaa Espoon Hollywoodiksi, sivuhahmotkin muuttui siinä samalla Bruce Leeksi ja Steven McQueeniksi, ja Tarantino kaivoi jonkun paikallisen tragedian saamaan Bodom-järven murhien sijaan fiktiivisen, yliväkivaltaisen oikaisun.

Harri Pottanen

Suomalainen varhaiskasvatuselokuva, jossa rillipäinen Harri-poika opettelee käymään potalla. Kun tämä ei oikein onnistu, yritetään Harria suostutella erilaisilla taikatempuilla. Siellä tehdään puuskupuh harjoituksia, esitetään rohkelikkoa, juostaan päin seinää ja välillä vedetään huispausta, kun yritetään saada hutikakka kiinni.

Lopulta tärähtää kunnon tylypaska ja Harrista tulee kunnon päräyttelijä

Joku brittikirjailija sai tuon elokuvan käsiin ja sovelsi siitä jonkun menestyskirjasarjan, mikä ihan hyvällä menestyksellä filmatisoitiinkin.

Matkalla luokkakokoukseen
Kaverukset kidnapataan matkalla luokkakokoukseen, ja heidät viedään kauhujen taloon naispuolisten luokkakavereidensa kidutettaviksi. Verta, suolenpätkiä ja nöyryytystä.
Lopulta he heräävät pää kipeänä yksiöstä Jakomäessä, olivat sammuneet, nukkuivat luokkakkouksen ohi ja kaikki oli vain unta.

Hobitti

Taru Sormusten Herran esiosa, joka kuvataan miltei täysin studiossa green screenin edessä. Kepeä ja ohut kirja kasvatetaan massiiviseksi trilogiaksi ilman koherenttia tarinaa ja ympätään mukaan kolmiodraamaa sekä pahiksia. Luonnollisesti ohjaajana on Peter Jackson, vaikka hänet pitäisi pakottaa siihen tehtävään.

Puppe Aikahenkilöhenkilö

Timo Koivusalon ohjaama maaseutu-henkinen komedia, jossa ei ole yhtään hauskaa kohtaa. Puppe on 14-vuotias sukupuoli-identiteettiään etsivä keppihevos-harrastaja. Elokuva päättyy 15 minuutin jälkeen kohtaan jossa Puppen Joposta katkeaa ketjut soratiellä, paikallinen metsämies Martti ajaa ohi Opelillaan ja karhu paskoo metsään. Elokuva saa 3 esi-jatko-osaa eikä kukaan tiedä miksi.