Voisikohan tämä seikka liittyä mitenkään siihen millaisia massoja liikutellaan? Suomen kiekkojoukkueiden kannattajaporukoita on turha verrata vaikkapa Saksan tai Englannin jalkapallosarjojen faniyhteisöihin. Puhutaan niin eri luokan volyymeista. Päivätyössä käyvällä ihmisellä on vuodessa tietty määrä lomapäiviä ja kesäloman + joulun ajan vapaiden lisäksi niitä saattaa juuri ja juuri muutama irrota sopivaan tilaisuuteen eikä se sopiva tilaisuus yleensä ole joku tiistai-iltainen runkosarjapeli Raumalla.
Teoriasta käytäntöön on pitkä matka ja näkemyksiä kummastakin näkökulmasta tarvitaan, vaikka toisaalta on kai väliä vain teoilla (ja niiden merkityksillä).
Kun nykyinen, vanhempi sukupolvi siirtyy sivuun ja 90-luvulla syntyneet nousevat enemmistöön kannattajaporukoissa uskon, että Suomen kannatuskultturi (lajista riippumatta) alkaa kehittymään kovalla vauhdilla. Nykyään modernin kulttuurin kehityksen esteenä toimii juurikin tämä vanhempi (40+) väestö, joka omistaa ristiriitaisia näkemyksiä sen suhteen, millaisia suomalaisen kannatuskulttuurin ihanteet ovat.
Toki kannattajat voivat olla hienoja persoonia jne, mutta sellaiset sanotaanko 20-30v ikäluokan (kaljut) miehet ovat niitä, jotka pitävät eniten ääntä katsomossa ja ovat innokkaita kannatustoiminnan edistäjiä. En missään nimessä tarkoita sitä, että vanhempi väestö pitäisi poistaa hallista.Hienoimmat tuntemani fanit ovat viidenkympin tuntumassa. Alle kaksikymppisistä ei ole muuta kuin pieksämään suutaan.
Hienoimmat tuntemani fanit ovat viidenkympin tuntumassa. Alle kaksikymppisistä ei ole muuta kuin pieksämään suutaan.
Toki kannattajat voivat olla hienoja persoonia jne, mutta sellaiset sanotaanko 20-30v ikäluokan (kaljut) miehet ovat niitä, jotka pitävät eniten ääntä katsomossa ja ovat innokkaita kannatustoiminnan edistäjiä.
Kannattaa jo nyt henkisesti varautua siihen, että 10-20 vuoden päästä nykyisille faniryhmille capoineen nauretaan ja heidät koetaan kehityksen jarruina ja ollaan sitä mieltä, että suomalainen fanikulttuuri voi edistyä vasta, kun viime vuosituhannella syntyneet poistuvat katsomoista lauluryhmineen ja tilalle saadaan nykyaikaisia 2000-luvulla syntyneitä faneja.
Kun nykyinen, vanhempi sukupolvi siirtyy sivuun ja 90-luvulla syntyneet nousevat enemmistöön kannattajaporukoissa uskon, että Suomen kannatuskultturi (lajista riippumatta) alkaa kehittymään kovalla vauhdilla. Nykyään modernin kulttuurin kehityksen esteenä toimii juurikin tämä vanhempi (40+) väestö, joka omistaa ristiriitaisia näkemyksiä sen suhteen, millaisia suomalaisen kannatuskulttuurin ihanteet ovat.
Tapparan fanclubiin kuuluu yli 3000 jäsentä, yhdistyksellä on valuuttaa tilillä huhujen mukaan yli 100 000 €, yhdistyksellä on palkattu työntekijä, jne. Näillä spekseillä voisi kuvitella Tapparan kannattajatoiminnan olevan valtakunnan parasta. Mutta kaikkihan tietää millä tasolla katsomokulttuuri on.
Mutta entä jos se tulevaisuuden ihanne ei olekaan näyttävä, äänekäs ja ohjattu kannattajatoiminta, vaan esim. spontaani, peliin keskittyvä ja siinä mukana elävä tai esim. analyyttinen tapa katsoa urheilutapahtumaa?
Jos katsomon näyttävyyden ja äänekkyyden ihannoimisen sijaan keskiöön nouseekin itse kentällä tapahtuva urheilutapahtuma, sen seuraaminen ja siihen reagointi? Entä jos tulevaisuudessa selkä kentälle päin tapahtuva capoilu nähdäänkin välinpitämättömyytenä itse urheilutapahtuma kohtaan ja oman katsomotoiminnan korostaminen katsojakeskeisenä itsekorostuksena, jossa ei anneta arvoa itse pelille? Tai päälle liimattuna ja turhana mekaanisena kohkaamisena, jossa itse urheilu jää kakkoseksi ja jossa sitä ei ymmärretä ja arvosteta, eikä spontaaniutta ja pelitapahtumia kunnioiteta.
Ei sitä koskaan tiedä.
Raumalla nyt ainakin on katsomossa jo helvetisti nuoria ja lapsia jotka laulaa mukana ja kasvaa kiinni tähän kulttuurin puhtaan tietämättöminä siitä, miten paljon täällä vielä 2000-luvun alkupuolella oltiin muuta maailmaa perässä.
Eli lapset kasvavat autuaan tietämättöminä siitä, että lätkäpeliin voi mennä myös ensisijaisesti katsomaan sitä peliä ja mahdollisesti juttelemaan siitä vieruskaverin kanssa, eikä ensisijaisesti laulamaan.
Eihän kaikkien tarvitse olla siellä seisomakatsomossa huutamassa, mutta onhan se kivaa osallistua tunnelman luontiin. Kannattaa joskus kokeilla.
Eli lapset kasvavat autuaan tietämättöminä siitä, että lätkäpeliin voi mennä myös ensisijaisesti katsomaan sitä peliä ja mahdollisesti juttelemaan siitä vieruskaverin kanssa, eikä ensisijaisesti laulamaan. Minustakin on mukavaa, jos hallissa on mökää, mutta hieman minulla tökkii tuo oikeinkannattajien ylenkatse meitä kohtaan, jotka tykkäämme keskittyä jäähallissa ensisijaisesti matsin katsomiseen.
Keskustelu tuntuu yhtä absurdlta kuin varoittelu siitä, että jos homoseksuaalit saisivat mennä naimisiin saisi se kaikki muutkin homostelemaan ja olisi uhka perinteisille mies-naissuhteille.
Absurdia on myös se ajattelutapa, että homostelu on ainoa oikea tapa ja kaikki muut tavat on väärin tai vähintään naurettavia. Se on niinku moderni seurustelukulttuuri.
Minusta tämä aika ajoin pullahteleva keskustelu siitä "saako hallille tulla enää vain katsomaan peliä" on aivan kummallista. Varmasti sitä tekee tulevaisuudessakin ylivoimainen enemmistö hallilla olevista ja ihan hyvä niin. Jos nyt viime vuosien aikana on viimeinkin saatu liigapaikkakunnille kautta Suomen sen lisäksi äänekästä kannustustoimintaa niin eihän se herrajestas ole pois tuolta perinteiseltä olemiselta. Keskustelu tuntuu yhtä absurdlta kuin varoittelu siitä, että jos homoseksuaalit saisivat mennä naimisiin saisi se kaikki muutkin homostelemaan ja olisi uhka perinteisille mies-naissuhteille.
Taas päästään jännän äärelle. Kuinka kannatuskulttuuri olisi pois yhdeltäkään analyyttisemmalta kiekon ystävältä? Miksi ihmeessä pitää aina hakea vastakkainasetteluja jopa saman lajin ja joukkueen katsojien kesken? Jos ei seisomakatsomossa laulaminen kiinnosta, niin miksi hyökätä sitä vastaan? Vai onko kyseessä sama ilmiö kuin kaikessa muussakin; uusi ja tuntematon pelottaa?
Absurdia on myös se ajattelutapa, että homostelu on ainoa oikea tapa ja kaikki muut tavat on väärin tai vähintään naurettavia. Se on niinku moderni seurustelukulttuuri.