Jatkoajan leffakerho

[Vintsukka]

Sotahistoriasta kiinnostuneet huomio: Peter Jacksonin ensimmäisen maailmansodan dokumenttileffa They Shall Not Grow Old tulee Suomen teattereihin tulevana perjantaina. Tuo tuskin kovin montaa viikkoa ohjelmistossa pysyy, joten kannattaa varmaan käydä tsekkaamassa kun ehtii.

Dokumentissa on sodasta paljon alkuperäistä liikkuvaa kuvaa, joka on restauroitu ja väritetty, sekä veteraanien haastatteluita 60- ja 70-luvuilta. 3D-versiokin tuosta pyöri jenkeissä mutta Suomeen ei se versio näytä rantautuvan.

Finnkino - They Shall Not Grow Old

 

[Nelfor]

Viime aikoina on tullut katsottua todella paljon leffoja. Niin paljon, että jälkikäteen on vaikea kasata ajatuksia yksittäisistä leffoista, kun jollain tapaa sekoittuvat mielessä keskenään.

Olen aika kasuaali elokuvakatselija siinä mielessä, että harvoin haen leffoilta jotain todella syvällistä tarinaa ja kerrontaa, vaan yleensä maistuu paremmin rento viihde, joka mahdollistaa aivojen lepuuttamisen. Siksi saatan myös tykätä sellaisista leffoista, jotka ovat täyttä myrkkyä leffaharrastajille tai muille ihmisille ylipäätään.

Mutta asiaan. Tässä muutama viime aikoina näkemäni leffa ja ajatuksia niistä:

Kong: Skull Island (2017)
Uutta King Kongia uusissa maisemissa. Elokuvan alun pohjustus ja taustatarina ovat kohtalaisen mielenkiintoisia, eli alkua ei tarvitse tuskissaan katsoa. Kun sitten päästään itse asiaan, niin hahmojen epäloogiset ratkaisut ja suoranainen tyhmyys ovat liikaa jopa minun kaltaiselleni leffakatselijalle. Visuaalisesti leffa on todella komeaa katsottavaa ja toimintakohtauksissa on paljon hyvää, mutta juonta viedään alun jälkeen mielestäni aika tylsään suuntaan ja kokonaisuutena leffasta jää kohtalaisen tyhjä fiilis. Periaatteessa tämän olisi pitänyt olla kuin tehty meikäläiselle, mutta silti jouduin pettymään aika pahasti.

5/10

Rampage (2018)
Yllä arvosteltua Kongia parempi monsterileffa. Ei tästä mitään syvällistä juonta kannata hakea, koska sitä ei ole. Homma kuitenkin toimii. Katsojaa ei aliarvioida liikaa, vaikka luonnollisesti kohtauksia vedetäänkin aika härskisti yli, kuten genrelle on ominaista. Visuaalisesti komeaa kamaa, sopivasti pilkettä silmäkulmassa ja riittävän mielenkiintoista kerrontaa, että leffa pitää näpeissään, eikä päästä tylsistymään. Ei mikään mestariteos, mutta toimivaa kevytviihdettä.

7/10

Baywatch (2017)
Jos joku lähtee Baywatch leffaa katsomaan aivojen kanssa, niin tekee suuren virheen. Itse heitin aivot narikkaan ja odotin paskaa läppää, rentoa meininkiä ja kevyttä viihdettä. Sain mitä odotin. Onhan tässä oikeasti niin tyhmääkin läppää, ettei niille jaksa nauraa, mutta toisaalta ne kykenee myös antamaan anteeksi. Vaikka itse tästä pidin, niin olen aika varma, että iso osa ihmisistä ei kykene asettamaan aivojaan sellaiseen asentoon, että kykenisi tästä nauttimaan. Mukavasti kevyttä huumoria ja silmänruokaa, toimii vaikkapa krapulaista sunnuntaita piristämässä.

7/10

Thor: Ragnarok (2017)
Mitä sitä turhia kiertelemään, eli pamautetaan se oleellisin heti alkuun: mielestäni MCU:n paras leffa. Huumoria viljellään alusta loppuun paljon ja se toimii loistavasti. Thor näyttää itsestään uusia puolia, kuten myös Loki. Korg on hahmona aivan huippu. Huikeita näyttelijasuorituksia nähdään käytännössä kaikilta päähahmoilta. Vaikka leffa onkin oikeastaan pääasiallisesti rentoa toimintakomediaa, niin siinä nähdään myös isoja käänteitä koko MCU-leffasarjaa ajatellen. Eli myös juonen osalta selkärankaa löytyy, eikä koko leffaa palloilla täysin tyhjänpäiväisten asioiden parissa. Loppuun täytyy mainita vielä yksi oleellinen asia: Hulk.

10/10

 

[Tarinankertoja]

They Shall Not Grow Old

Vaikuttava... pitääkin käydä viä kankaalta kattomassa. Dokkari tän tekemisestä on myös must, jos on leffateknologiasta kiinnostunut.

 

[Kersakovi]

Ready Player One (2018) - IMDb

Olen lykännyt tätä Ernest Clinen kirjaan perustuvan elokuvan katsomista tarkoituksella jo kuukausia, koska alkuperäisteoksen pelimäistä seikkailua, jännitystä sekä 80-90 -lukujen popkulttuuria yhdistelevä tarina sai minut kirjaa lukiessani useammankin kerran syvän liikutuksen valtaan siitä syystä, että satuin elämään lapsuuteni ja pitkän pätkän nuoruuttani kyseisillä vuosikymmenillä. Elokuvaversiossa on tehty ymmärrrettäviä kompromisseja mukaan otettujen (tuoreempien) popkulttuuriviittausten suhteen, koska epäilemättä yleisöpotentiaali ei olisi ollut riittävä jos kosiskelemaan olisi lähdetty ainoastaan kaltaisiani nostalgiasta herkistyviä muumioita.

Juonta lyhyesti: Virtuaalimaailman (OASIS) ja valtavan omaisuuden sillä luonut eristäytynyt nero James Halliday heittää lusikan nurkkaan ja haastaa postuumisti pelaajat pääsiäismunajahtiin, jossa panoksena on miehen jälkeensä jättämä omaisuus ja virtuaalimaailman hallinta. Elokuvan päähenkilö Wade Watts on yksi pelaajista, joka on omistanut elämänsä Hallidayn haasteen päihittämiseen ettei paha megakorporaatio IOI muuttaisi sitä kasvottomaksi rahantekokoneeksi. Vuosikausiin kukaan ei ole löytänyt ainoatakaan pääsiäismunan löytämiseen tarvittavasta kolmesta avaimesta, kunnes Hallidayn elämän läpikotaisin tuntema Watts onnistuu löytämään ensimmäisen avaimen... Tästä eteenpäin luvassa onkin sitten oikein mukava ja suoraviivainen sekoitus pelaamista, jännitystä, ystävyyttä ja rakkautta, unohtamatta tietenkään erinomaista musiikkia ja viittauksia eri aikakausien popkulttuuriin. Ja visuaaliselta anniltaan tämä elokuva yksinkertaisesti on yksi parhaista koskaan näkemistäni.

Lähdin katsomaan elokuvaa hieman skeptisellä mielellä, koska tiesin jo etukäteen että alkuperäisteoksen mukailussa on otettu aika isojakin taiteellisia vapauksia ja tosiaan aivan ymmärrettävästi, että porukka löytäisi teattereihin ja vuokraamoihin. Olin jopa jollain tavalla positiivisesti yllättynyt että reilu parituntinen vierähti rattoisasti ja tarinaan tehtyjen muutoksien ansiosta jonkinlaista tuoreuden tuntuakin löytyi mukaan. Toki mitään aivoja nyrjäyttävää monimutkaisuutta tai ennennäkemätöntä ihmissuhdedraamaa on turha odottaa, mutta nostalgia- ja popkulttuuritrippinähän tämä toimi oikein mainiosti! Jos kirja oli omalla kohdallani 10/10, nii elokuvalle antaisin arvosanan

8/10

 

[Tarinankertoja]

Olen lykännyt tätä Ernest Clinen kirjaan perustuvan elokuvan katsomista tarkoituksella jo kuukausia,

Sama... pitäsköhän vihdoin...

 

[Kersakovi]

Sama... pitäsköhän vihdoin...

Kyllä minä ainakin suosittelen katsomaan, jos kirjasta tykkäsit! Kunhan vain alusta lähtien muistaa sen, että tiettyjä muutoksia on jouduttu tekemään juonen suhteen suurempien yleisömassojen houkuttelemiseksi, niin elokuvasta pystyvät nauttimaan myös kirjan lukeneet ja siitä pitäneet. Ja tosiaan aikamoista silmäkarkkiahan tuo on alusta loppuun!

 

[Vintsukka]

Olin mä kuullut että tämä Rennyn ja Syltyn Driven on huono leffa, mutta en mä sitä ihan näin huonoksi olisi uskonut. About kaks kolmasosaa katsoin ja oli pakko pitää tauko kun meinasi pää räjähtää. Huomenna vaikka loput.

 

[npc]

Sellainen elokuva on kuulkaas saanut Parhaan elokuvan ehdokkuuden ja voittanut parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen kuin Ghost - näkymätön rakkaus. Yhteensä leffa keräsi viisi ehdokkuutta, joista vielä Whoopi Goldberg voitti parhaan naissivuosan esittämällä itseään (silti ainoa syy jaksaa loppuun saakka). Parhaiten tämä parodioistaan tunnetun Jerry Zuckerin ohjaama elokuva muistetaan nykyaikana tästä valamiskohtauksesta (Youtubeen vie). Älkäämmekä unohtako myöskään kohtausta, jossa

Spoileri

tuo Patrick Swayzen esittämä kuollut mies ottaa haltuunsa Whoopi Goldbergin ruumiin hyväilläkseen Demi Mooren esittämää rakastaan. Siinäkin tietysti kyse on vain lähinnä pelkästä syliin sulkemisesta, ei sillä että haluaisin erityisesti nähdä Whoopi Goldbergin seksikohtauksessa.

Itselleni tuo näyttäytyi höhlänä ja jopa vähän campin puolelle parissa kohtaa lipsahtavana yliampuvana roskana, eikä elokuvaa varsinaisesti palvele myöskään sen tyylistä huokuva ehta 80-90 lukujen taitteen kevyen viihde-elokuvan tunnelma. Ehkä tuo yltiöromanttinen ja mielikuvitusta kutitteleva aihe sitten jollain tapaa kolahti tuolloin katsojakuntaan, mutta omaa mielikuvitustani tuo ylipitkä ja jopa minulle siirappinen teos ei loppuun saakka pystynyt vangitsemaan. Katson ja pidän yleensä kaikenlaisista musikaaleista ja rakkauselokuvista.

Pirusti on tullut nähtyä Oscar-ehdokkaita, mutta tuo on toistaiseksi jäänyt mieleen omassa luokassaan. Ja kun kyse ei edes ole mistään yhdestä Oscar-ehdokkuudesta, vaan viidestä + kahdesta voitosta. Ehkä sitten ajan hammas on tätä pahasti nakertanut. Tietysti aikalaisarvosteluja lukemalla pääsisi paremmin perille siitä, mikä tässä niin erityisesti viehätti. Toki onhan siinä ihan loistava, universaali ja lohduttavakin aihe, jota jokainen on pohdiskellut. Mutta toteutus ja jossain määrin itse tarinakin jättää niin paljon toivomisen varaa.

Muistan kun tämä ilmestyi. Siinä kun tyttöjen piti nyyhkyttää niin ÄIJJÄT vitsaili kaikelle epäloogisuudelle kuten että miten tyyppi voi hypätä junan seinän läpi ja tömähtää lattialle sen sijaan että läpäisisi sen ja putoisi raiteille ja siitä jojona aina maan keskipisteeseen asti. Jos haamuilla nyt siis on joku massa ylipäätään.

Sitten tajusin myöhemmin elokuvan olevan yksi kauneimmista naistenvälisestä rakkaudesta kertova aikaansa edelläoleva teos. Tuon ajan elokuvissa ei ollut Hollywoodissa sopivaa tehdä homoleffoja - vähän myöhemmin vuonna -93 tehtiin kyllä se Philadelphia-leffa TriStar Picturesin taholta, mutta se oli ihan okoo kun homo kuolee lopussa - tässä taas lesbot jäävät epäkorrektisti henkiin.

Ja meitä insinööriputkiaivoja vedettiin ihan höplästä.

 

[KaljaVeikko]

Tulevan Terminator-elokuvan tuore traileri--> https://www.youtube.com/watch?v=DGEGZ3wQnPM

Jokohan lopultakin saisi siedettävän jatko-osan Terminator kakkoselle?

 

[Pluton]

Tulevan Terminator-elokuvan tuore traileri--> https://www.youtube.com/watch?v=DGEGZ3wQnPM

Jokohan lopultakin saisi siedettävän jatko-osan Terminator kakkoselle?

Trailerin perusteella toiveet jopa heräsi lisää (joko vihdoinkin), tietty jo aiemminkin kun Cameron mukana tuottajana. Trailerista ei paljoa muuta saa irti kuin päähenkilöiden naamat esitellään, mutta hyvä näin.
Katsoin perään Genisyksen trailerin ja vertailemalla huomaa että hommassa on taas joku tolkku.

 

[Tarinankertoja]

Lumiukko



Sarjassa leffoja, joita on vältellyt, koska on lukenut kirjan.. tai itseasissa kaikki Nesbøn Hole kirjat. Onhan Lumiukko niistä parhaita, mutta kun se ei varsinaisesti ole itsenäinen teos, ja Holen hahmo on ns. ”valmis” niin vähän pelkäsi miten se elokuvaksi kääntyy.

Hole itsesään on uskottava, mutta jos ie tunne Holea, ymmärtääkö että mies tulee ryyppyputkelta jotka on tavallisia tai sitä jatkuvaa tupakanpolttoo tai yksityiskohtia, kuten vinyylinen kuuntelua? Rakel ja Oleg on myös hyviä hahmoja, ja näyttelijät tekee hyvää työtä…

Mutta sitten niitä amerikkalaisten perisyntejä, kun tehdään elokuvaa pohjoisessa, on se sitten skandinaavissa tai Kanadassa. Oslo on kuvattu Oslossa.. hyvä.. Mutta taas on jäällä tapahtumat lähinnä koomisia, usvaa liikkuu jään pinnalla, avannot syntyy ihmisen/auton kokoisena ja vieressä voi seisoa, kova pakkanen ja jääsilppua. Pakkaslunta sataa ja tehdään lumiukko… ohjaaja on kuitenkin ruotsalainen, mutta noi lienee kuvattu studiossa, ei aidossa ympäristössä…

No noi on ulkoisia hölmöyksiä näin suomalaisena. Itse tarinaa kuljetetaan yllättävän hyvin, jos tuntee Holea, mutta sitten se kirjan piinaavin ja jäännin kohtaus on jätetty kokonaan pois. Eli kun Rakel on sulavan lumiukon hartioilla hirttosilmukka kaulassa, eikä Holella ole tästä mitään hajua. Lopusta on tehty vähän turhan ”jenkki” nopeine ratkaisuineen, jotenkin tältä ois siinä mielessä odottanut enemmän…

Mutta olihan Michael Fassbender ihan uskottava Hole, ja leffana huomattavasti parepi kuin jenkkiversio Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia kirjasta (The Girl with the Dragon Tattoo).


Vain Holen tunteville… muuten lukekaa niitä kirjoja



5/10

 

[Walrus21]

Lumiukko

Kirja on oma suosikkini Nesbön tuotannosta. Elokuva oli kuitenkin, kuten toteat, aika heikko.

Kävin katsomassa teatteriversion silloin kun se tuli, mutta aika vähän on jäänyt mieleen. Avopuoliso, joka ei kirjaa ole lukenut, ei oikein pitänyt rainasta - saati että olisi tuon pohjalta innostunut kirjaa lukemaan.

Vähän on liian paljon tavaraa tungettu samaan pakettiin. Muistelisin, että tuota politiikka-kulmaa ei Nesbön romaanissa juuri ollut. Sen sijaan tietty mystiikka ja kauhu leijaili mukavasti ilmassa ja osui hyvin yksiin Holen ryyppyreissujen ja epävakauden kanssa. Elokuva on lähtenyt sekoittamaan useita teemoja, eikä lopputulos ole näin ollen kaksinen.

Yksinkertaisemmalla reseptillä olisi tullut parempaa jälkeä.

 

[Tifosi]

Klassikkoviikko ennennäkemättömiä mutta hehkutettuja leffoja takana.

Leffat joista pidin:
Treasure of Sierra Madre -Ei yhtään turhaa kohtausta mutta ehkä vähän turhan nopeasti Bogart alkoi sekoilemaan vaurauksista. Kova näyttelysuoritus silti.
High Noon -otti heti startissa otteeseen ja mielenkiinto kasvoi kellon raksuttaessa reaaliajassa.

Leffat jotka ei keikuttanut venettäni mihinkään suuntaan:
Dial M for murder
Kramer vs Kramer

Leffat joiden meno ei ollut mun pala kakkua:
Dances with wolves - 4 tuntia joita en saa ikinä takaisin
Maltese Falcon

 

[Tinke-80]

Yleensä scifileffoille annetaan lähtökohtaisesti huonoja pisteitä imdb:ssä. Ja kun kyseessä on indie scifileffa niin vielä huonommat pisteet kyseinen leffa saa melkein lähtökohtaisesti. Sen takia uskalsin katsoa imdb:ssä 5,2 pistettä saaneen Rim of the World indie scifi pätkän, ikävä kyllä. En voi suositella tätä tekelettä kellekään, en toimintaleffojen, enkä edes scifin ystäville. Eikä tämä oie edes niin huono että menisi läpällä. Ei missään nimessä jatkoon.

https://www.imdb.com/title/tt8179388/

 

[Buster]

Lumiukko

Odotin itsekin elokuvaa aikanaan paljon ja oli puhetta, että elokuva olisi potentiaalinen ehdokas Oscar-kilpaankin saakka. Alun perin Martin Scorsesen piti toimia ohjaajana, mutta hän luovutti ohjakset Tomas Alfredssonille, mikä ei silti hillinnyt tippaakaan odotuksia. Pettymys oli teatterissa valtaisa ja juoni oli ihan selkeästi sekava, kuin paloja puuttuisi sieltä täältä.

Ohjaaja Tomas Alfredson heitti likapyykin vahvasti supistetun esituotannon ja kiirehdityn kuvausaikataulun piikkiin. Hänen mukaansa käsikirjoituksesta jäi 10-15% kuvaamatta, mikä johti narratiivisiin ongelmiin leikkausvaiheessa ja varmaankin sen seurauksena Scorsesen luottoleikkaaja Thelma Schoonmaker tuotiin sisään yrittämään ihmeitä. Siihen päälle sitten kurkkusyöpähoitojen seurauksena kuvausten aikaan puhekyvytön Val Kilmer, joka äänitti dialoginsa jälkituotannossa. Aikanaan luulin, että miehellä oli vain ränni päällä.

Itse olen Hammer tuotannon parissa viihtynyt. Teatterissa on toki käyty katsomassa Aladdin, joka kuitenkin musikaalin ja alkuperäisen musiikin varaan kasattuna toimi edes jossain määrin siedettävästi, vaikka kolmannesta aktista oli tehty melkoinen sotku ja moderni musiikkivideo siellä seassa erottui negatiivisessa mielessä, vaikkakin muutoin Jasmineen kohdistuneet nykyaikaiset viilaukset olivat erinomaisia. Myös Jafarin esittäjän karismattomuus niin kasvoissa kuin äänessä oli aika masentavaa todeta. Will Smith toimi hyvin ja Henkikään ei näyttänyt niin oudolta ulkonäkönsä puolesta kuin joissain trailereissa. Joko sitä oli ehostettu vielä, tai sitten se ei vain kokonaisessa tarinassa ja trailereiden kautta ulkonäköön tottuneena enää edes huomannut.

John Wick 3 sen sijaan oli älyttömän kova ja intensiivinen. Nyt mukana oli mielestäni enemmän mustaa huumoria, tai ainakin se toimi paremmin, minkä seurauksena tuo naurettavuuden rajoilla varovasti asteleva fantasiajuonikaan ei tökkinyt kakkososan lailla. Muistikuvieni varassa arvioiden myös varsinaista juonta oli vähemmän ja äärimmäisin yksinkertaisin sapluunoin mentiin, mikä auttoi.

Hitto muuten sitä kakkosen metroammuskelua vaimennetuilla pistooleilla ihmisjoukossa kenenkään huomaamatta, vaikka kai sen tarkoitus oli olla hauska. Mutta kun elokuvassa pidetään kuitenkin aika paljon huolta aseisiin ja taisteluihin liittyvistä realistisista yksityiskohdista, tai jotka ainakin tavalliselle katsojalle näyttävät olevan realismin rajoissa, niin onhan tuollainen nyt outoa.

Oli tässä kolmosessakin omat töksäyksensä, mutta elokuvan itseironinen ote ja mahtavat toimintakohtaukset saivat antamaan kaiken anteeksi silmääkään räpäyttämättä. Ja mukana tunnistettavia kasvoja muista toimintaelokuvista. Pitkään mietin kuka oli se orientaalisia piirteitä omaava pahis, joka Wickin perään palkattiin, koska oli niin tutun näköinen kaveri. Sehän oli Mark Dacascos höpsöstä, mutta tunnelmallisesta ja viihdyttävästä Brotherhood of the Wolfista, jossa hän esitti taistelulajit hallitsevaa intiaania.

 

[Vintsukka]

Lumiukko

[...]

Vain Holen tunteville…

Kyllä minä suosittelisin tuota myös hyvin huonojen elokuvien ystäville. Yhtään Nesbøn kirjaa en ole lukenut, mutta viihdyin teatterissa mainiosti, kun suurin osa kestosta meni ihmetellessä, miten noin huono ja sekava leffa on ylipäätään kehdattu laittaa teatterilevitykseen. Suosikkikohtauksiin kuuluu mm. se outo konsertti/tanssiperformanssi ja Oslo hakemassa seuraavaa "World Cup of Winter Sportsia" (oliko tämä kirjassa Olympialaiset?).

Myös trailerin katsominen näin jälkikäteen on hauskaa, kun trailerista varmaan puolet ei ole päätynyt lopulliseen leffaan, ja mukana on repiikkejä jotka antavat juonesta täysin väärän kuvan.

 

[El Gordo]

Peter Jacksonin paras elokuva on nyt elokuvateattereissa. Käykääs katsomassa.

 

[hablaa]

Peter Jacksonin paras elokuva on nyt elokuvateattereissa. Käykääs katsomassa.

Heavenly Creatures on uusintakierroksella?

 

[Tarinankertoja]

Suosikkikohtauksiin kuuluu mm. se outo konsertti/tanssiperformanssi ja Oslo hakemassa seuraavaa "World Cup of Winter Sportsia" (oliko tämä kirjassa Olympialaiset?).

.. tästä tuli viä mieleen... nehän pelas junnulätkää.. mikä helvetin kaukalo toi oli? Pehmustetut laidat suorakulmaisilla kulmilla? Siis oikeasti? Ohjaaja on ruotsalainen, ja tietää taatusti mitä on jääkiekko. Pelaajatkin pelas ihan oikeeta kiakkoo.. kaukalo oli vähintään kummallinen. Katsellessa mietin, että oisko kaukalon laidoissa ollut mainokset ja jotta ne ei näy, oli tuotu mustia pehmusteita laidoiksi.. toisaalta kiekkoa kuvatiin myös kaukalon ulkopuolelta, jossa myös näkyi noi pehmikkeet..



WEird.. Mulle ei juoni jäänyt epäselväksi, koska sen muisti kirjasta niin hyvin, ja Holen, Olegin ja hahmot on niin tuttuja.. siksi ehkä jopa 5.. (on kyllä ehkä liikaa, jos leffaa ajattelisi irrallaan Holen maailmasta..)

Prattin osuus oli siivottu käytännössä pois ja tää tekninen poliisigadget oli täysin weird, mitä sillä tehtiin?


Enive, tässä syy, miksi välttelen leffoja kirjoista jotka olen lukenut…(pitäs TV sarjaketjuun varmaan laittaa The Passagesta.. prkl)

 

[Tarinankertoja]

Leffat joiden meno ei ollut mun pala kakkua:
Dances with wolves - 4 tuntia joita en saa ikinä takaisin
Maltese Falcon

Muut samalla kannalla, mutta näistä Maltan Haukka on ensimmäinen suurten studioiden ns Film Noir rikoselokuva ja vaikka sen jälkeen esim Bogart esiintyi viä paremmissa vastaavissa, on tämä klassikkoasemansa ansainnut kuvauksensa ja rakenteensa ansiosta.



Dances with Wolves… jos 4 tuntia, olet kattonu pidennetyn The Special Edition. Se on liian pitkä. Alkuperänen leffa, joka oskaritkin voitti, oli 3h. Kerrankin kirja vääntyi aika mallikkaasti leffaksi.. tarinahan kopsattiin Avatariin aika suorilta

 

[JMT]

Itse tykkäsin noista John Wick chapter 1&2 leffoista. Kolmonen tulee olemaan pakkohankinta. Onhan John top5-listalla kun mietitään planeetan kovinta kovinta jätkää.

 

[El Gordo]

Heavenly Creatures on uusintakierroksella?

Ei kun tämä on vanhempaa tuotantoa. Kuvaukset päättyi jo yli 100 vuotta sitten. Post-production vaihe vähän venähtänyt.

 

[Tarinankertoja]

Vuori välissämme



Huonojen leffojen viikonloppu jatkui The Mouintain Between us leffalla.. No, kuten aiemmin todettua, elokuvat, joissa taistellaan luontoa vastaan eristyksissä, on katsomislistalla. Tämä varauksella, sen verran siirappiselta ennakkokuvaus vaikutti.



No, olihan se alkupuoli, jossa oltiin keskellä vuoristo lumihangessa, oli puumaa ja tiukkaa tilannetta, ihan ok. Selviytymisen kannalta toki vähän huonohkoja ratkaisuja jne.. mutta sitten elokuva muuttui todella siirappiseksesi ihmissuhdemössöksi. Ja siis ihmissuhdemössöstä tehtävät elokuvat voivat olla erinomaisia, mutta ne vaativat taitavaa ohjausta ja näyttelijätyötä (äkkiä mieleen tulee vaikkapa Pitkän päivän ilta), mutta tää oli ihan kauheeta. Se että luonto osuus oli ehkä puolet leffasta (kun se täysin epäuskottava ihmissuhdemössö alkoi jo mettässä ja majassa) ja koko komeuden kruunasi aivan helvetin siirappinen loppu.



Kate Winslet on aikuisiällään ollut hyvinkin tarkka kässäreistään (mm The Dressmaker), joten miten tää on livahtanut läpi?



hukkaan heitetty parituntinen…

 

[Tarinankertoja]

Tulevan Terminator-elokuvan tuore traileri--> TERMINATOR: DARK FATE | Official Trailer #1

Nyt vasta katoin (kun oon niin väsynyt näihin vanhojen juttujen loputtomille jatko-osille.. tai no SW kelpaa, vaikka taso laskeekin kokoajan)

Mutta siis tossa on Björkin "Hunter" biisistä coveri. Oli pakko kuuklata, että kyseessä on 'Hunter' artistilta nimeltä Riaya ft. John Mark McMillan (laulu)

USA:ssa trailerit leikkaa ulkopuoliset firmat ja musat valitaan niihin täysin erikseen leffasta, joten tuskin on Björkkiä leffassa... mutta lisäsi mun kiinnostusta heti, vaikkei traileri itseään lupaile kun sitä vanhaa samaa tiukkapaikka tiukka pelastus äksöniä, joka on jo aika monasti nähty.

 

[Buster]

Samppa Batalin kotimainen elokuva Äiti kostautui hyväksi ja vangitsevaksi elokuvaksi, vaikka onkin hieman "karhea reunoilta". Elokuvassa perhesurmasta vankilaan joutunut ja nyt sieltä vapautunut äiti palaa tapahtuma- ja kotipaikkakunnalleen etsimään tytärtään. Stigmatisointi on kuitenkin vahvasti läsnä paikkakunnan asukkaiden keskuudessa ja ketään ei kiinnosta tietää tapahtuman taustoja, joten sympatiaa ei ole luvassa. Tässä myös kerrotaan sivulauseissa kahdesta eri naissukupolvesta ja heidän asemansa kehityksestä. Elokuvassa ja lopun kliimaksissa voi nähdä myös selvää symbolismia. Esimerkiksi, miten ei haluta kohdata ja käsitellä epämukavia asioita, vaan ne pyritään sulkemaan mielestä. Miten vahvoja perhesiteet ovat, ainakin vanhemman ja erityisesti äidin side lapseensa.

Tässä tuli myös eilen mietittyä omaa hurahtamista elokuviin, mikä tapahtui siinä 2007 - 2008. Sitten tajusin taas, kuinka järkyttävän kova elokuvavuosi 2007 oikein oli ja sen vuoden hedelmiä riitti nautittavaksi ihan vuoteen 09 ja 2010 saakka. Ja pidemmällekin.

Mutta miettikää nyt:

Spoileri

Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta, Menetetty Maa, There Will Be Blood, Into the Wild, Zodiac, Superbad, Knocked Up, Hot Fuzz, Juno, Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi, 3:10 Lähtö Yumaan, Gone Baby Gone, In the Valley of Elah, Persepolis, Eastern Promises, American Gangster, An American Crime, Planet Terror, 300, Michael Clayton, Atonement, Before the Devil Knows You're Dead, Shooter, Perhonen lasikuvussa, Väärentäjä, Lust Caution, Pariisin varpunen, The Savages, The Man From Earth, Orpokoti, Reign over Me, Stardust, I Am Legend, Breach, Vratne Lahve, Rottatouille, 99 Francs, The Kite Runner, Across the Universe, Tropa de Elite, The Lookout, Hairspray, 28 Weeks Later, Simpsonit elokuva, Enchanted, The Bourne Ultimatum, The Visitor, 4 kuukautta 3 viikkoa ja 2 päivää, Once, Aleksandra, Boy A, Taivaan reunalla, Katyn, Son of Rambow, Lars and the Real Girl, Death at a Funeral, Death Proof, Joulutarina, Musta jää, Miehen työ, Tummien Perhosten koti, Tali-Ihantala 1944, Raja 1918, Charlie Wilsonin sota, Hallam Foe, Control, Nothing is Private, And When Did You Last See Your Father?, The Bucket List, The King of Kong, Summer Days with Coo ja jopa ensimmäinen Transformers.

Ja kuinka moni noista on vielä klassikkokamaa. Useita kympin elokuvia ja kaikkien aikojen parhaimpiin lukeutuvia moderneja komedioita. Tässähän melkein alkaa miettimään, että missä kohtaa kaikki meni vikaan. Ja tuolta varmaan voi vielä jotain oikein kovaa kamaa puuttuakin.