Pelinumeroista puheenoleen, Pohjois-Amerikassa on kovasti kummasteltu Mikko Koskisen pelinumeroa 19. Sillä eihän maalivahdilla voi tuollaista numeroa olla. Siellä tuo numero tunnetaan muutamien legendaaristen huippusenttereiden (Yzerman, Sakic, Trottier ym.) pelinumerona. Euroopassa taas 19 on totuttu näkemään melko useinkin maalivahdin selkämyksessä.
Neuvostoliitossa perinteisesti käytössä olivat numerot 1-20, joista maalivahdeille ensimmäinen ja viimeinen eli 1 ja 20 ja numerot siltä väliltä sitten kenttäpelaajille. Siitä tuo legendaarisen Vladimir Tretjakin numero 20, jota myöhemmin esimerkiksi Jevgeni Nabokov ja Ed Belfour käyttivät kunnianosoituksena Tretjakille.
Ja kaiketi aiemmin kun joukkueen koko on ollut pienempi, niin tuo 19 on tullut suurin numero, joten siksi sitä on maalivahdeilla nähty. Ja nykyisin onneksi myös Koskisella, niin perinteitä säilytetään, vaikka ne eivät oikein pohjoisamerikkalaiseen urheilukulttuuriin tunnu sopivan kitkattomasti. Tshekkoslovakiassa taas maalivahdit pelasivat numeroilla 1 ja 2. Tämä perinne näkyy edelleen ja vuosittain maajoukkueissa (Tshekki ja Slovakia) nähdään noita numeroita maalivahdeilla.
Nyt kun Koskinen on löynyt numerolla 19 kunnolla läpi NHL:ssä, niin olisi komeaa nähdä joku tsekki- tai slovakkimolari breikkaamassa läpi numerolla 2. Taas saisivat ihmeteltävää.