Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
The White Stripes: White Blood Cells.
Tää Jack White on mielenkiintonen ihminen.
Tää Jack White on mielenkiintonen ihminen.
Tosi vähän oli Klubilla väkeä. Kymmenissä nuo lasketaan, jos nyt heitän että 60-70 henkeä niin tuskin olen kaukana totuudesta. Toki keikka oli keskellä viikkoa, mikä hillinnee ihmisten menohaluja (tosin Jex Thoth seuraavana keskiviikkona veti paikan täyteen, tai ainakin melkein). Ja kyllä Sahara tuli Tampereella viimeisenä uusista biiseistä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Aholan millään kokoonpanolla livenä ja Sininen yö on aina ollut suosikkini DH:n biiseistä, joten minulle kyllä kelpasi, ja Sydänpuu tosiaan toimi myös.Oliko Tampereella paljon porukkaa? Eilen Tavastian keikka osoitti, että Ahola ei nyt hirveästi buustia saanut soolouralleen Don Huonojen loppuunmyydystä Hyvää yötä ja huomenta 20-vuotiskiertueesta. Kun tulin jotain 20 minuuttia ennen alkua paikalle, siellä oli varmaan vain muutama kymmenen henkeä. Lopulta kuitenkin tuli ihan kohtuullisesti yleisöä, vaikkei mitenkään täyttä ollutkaan ja Tavastia oli pienemmässä konfiguraatiossaan eli parvi ja takaosan baari suljettuna.
Keikka oli kuitenkin mainio, samat biisit tuli kuin tuollakin ja lisäksi Päivämme eivät ole luetut. Ahola kyllä väitti Saharaa ensiesitykseksi, mutta kusetti tai muisti väärin ilmeisesti. Taustabändi oli etenkin Arttu Takalon vibrafoni- ja kosketintyöskentelyn ansiosta mainio, eikä Mikko Kaakkuriniemen rummuttelulla voi mennä pieleen. Don Huonojen biisiseissä olisi saanut puolestani olla Sinisen yön osalta kierrätystä, hyvä biisi mutta livenä vähän puhkisoitettu. Sydänpuu sen sijaan oli ehkä paras versio, jonka olen siitä kuullut, eikä vähiten Takalon vibrafonin johdosta.
Jack Whitestä on joku musiikkitoimittaja laukaissut, että hän käsittelee bluesia kuin hullu tiedemies. Ei mene pahasti metsään tuo kuvaus. Erittäin mielenkiintoinen muusikko. Ihan kaikki tuotanto ei osu meikäläisen makuun, mutta parhaimmillaan aika huikea.
Saatana, että olikin kova livenä. Anteeksi kiroiluni, nyt kuuntelemaan lisää. Ehkä pitää raapustaa myöhemmin ajatuksia tuosta keikasta enemmän....The Last Internationale. ...
Ja kah, nehän esiintyvät huomenna Tavastialla.
Periaatteessa en haluaisi antaa ulkomusiikallisten seikkojen vaikuttaa siihen mitä kuuntelen, muttä tämä on sen rajan toisella puolella, en suostu kuuntelemaan musiikkia, jonka esittäjällä on ämpäri päässään...Tää on hyvä. Enää 304 Pukettipään soololevyä kuuntelematta.
Periaatteessa en haluaisi antaa ulkomusiikallisten seikkojen vaikuttaa siihen mitä kuuntelen, muttä tämä on sen rajan toisella puolella, en suostu kuuntelemaan musiikkia, jonka esittäjällä on ämpäri päässään...
Periaatteessa en haluaisi antaa ulkomusiikallisten seikkojen vaikuttaa siihen mitä kuuntelen, muttä tämä on sen rajan toisella puolella, en suostu kuuntelemaan musiikkia, jonka esittäjällä on ämpäri päässään..
Sama. Ja ne nunchakut...
Näistä "uudemmista" thrash metal bändeistä suosittelen kaikille Vektoria. Vektorilla on tosin paljon progressiivisenkin metallin elementtejä. Viime aikoina itsellä on ollut kuuntelussa Quasarbornin debyyttilevy The Odyssey to Room 101. Tääkin menee sinne thrash-prog linjalle ja toimii mainiosti.Minä kuuntelen juuri nyt Evileä, periaatteessa hyvää meininkiä vanhan Slayerin ja Metallican jalajäljissä, eli mielellään tätä kuuntelee, mutta kaipaisin lopulta jotain omaperäisyyttäkin tähän.
Ghost - Prequelle
Kolme kertaa olen nyt ehtinyt pyöräyttää levyn läpi. Odotukset Ratsin ja Dance Macabren jälkeen levyä kohtaan olivat todella kovat ja eipä tarvinnut pettyä. Kaikki muut biisit ovat todella kovia, paitsi Faith ja Helvetesfonster jäävät hieman muiden varjoon.
Yleisesti kun olen lukenut kommentteja levystä, niin Faith vaikuttaa olevan monille levyn ykköskappaleita, mutta itselleni ei. Ei ole missään tapauksessa huono, mutta muihin nähden heikompi.
Helvetesfonsterin kohdalla samanlaiset tuntemukset ja saattavat johtua paljolti siitä, levyllä on toinenkin instrumentaali Miasma, joka on aivan törkeän kova biisi. Muutenkin ehkä hieman yllättävää, että oikeastaan yhdeksästä biisistä kaksi on instrumentaaleja.
Lisää kuuntelua, mutta itse väitän, että tässä on yksi vuoden levyistä ellei jopa vuoden levy.
Kuuntelin Terminal Reduxin, musiikillisesti oikein osuva, mutta tuo "noita-akka" laulutyyli on jotain sellaista jota ei enää jaksaisi kuunnella yhtään...Näistä "uudemmista" thrash metal bändeistä suosittelen kaikille Vektoria.