Tänään tuli käytyä katsastamassa tuo teos. Tai siis eilen, kun kello on yli puolenyön. Kyllähän tuo näkemisen arvoinen elokuva oli, mutta ei minusta kuitenkaan kaiken hypen arvoinen.
Tuntematon Sotilas pohjautuu minusta pitkälti vahvoihin ja persoonallisiin roolihahmoihin. Louhimiehen tekele poikkeaa minusta edeltäjiinsä ja alkuteokseen verrattuna siinä, että henkilöhahmot ovat hyvinkin pelkistettyjä. Lisäksi osa keskeisistä hahmoista jää täysin sivuosaan. Lehto on melko pienessä roolissa, ja Riitaojan rooli on vielä pienempi. Määttä taitaa olla käytännössä kokonaan pois, eikä Rahikainenkaan erityisen näkyvä ole.
Kotirintaman mukanaolo on ihan hyvä lisäys, mutta ei elokuva oikeastaan mitään muuta uutta näkökulmaa aiheeseen tuo. Sinänsä ymmärrän ainakin jollain tasolla Helsingin Sanomien kriitikon näkökulman. Mutta toisaalta, tarvitseeko elokuvan olla aina jotain uutta näkökulmaa korostava? Minusta ei, ja tässä mielessä Louhimiehen tekele täytti hyvinkin paikkansa. Se on elokuvana kuitenkin hyvä.
Elokuvan alkupuoli sortuu siihen, mihin moni muukin kirjaa kuvittava tekele: mennään melkoista matalalentoa, ja elokuva tuntuu vain joukolta valokuvia. Loppupuolelle tultaessa meno jämäköityy.
Jonkun väitteen mukaan Louhimies olisi maininnut, että jotkut asiat eivät mene kuin kirjassa. Itse en mitään mullistavaa tällaista havainnut. Oikeastaan Hietasen ja Veran välinen suhde on ainoa tällainen, ja senkin olisi voinut jättää pois - sen verran teennäinen se oli. Itse tunnistin kaksi ikonista kohtausta, jotka loistivat poissaolollaan - kovennettu ja suolainen silakka.
Mitä tulee roolisuorituksiin, niin onhan Eero Aho Rokkana hyvä. Mutta Paavo Liski oli vain vielä parempi. Itse pidin myös Samuli Vauramon Lammiosta. Ja Joonas Saartamo oli Lahtisena hyvä.
Mielestäni elokuva ei ihan yllä Mollbergin tekeleen rinnalle. Laineen se pätkii mennen tullen. Katsomassa se kannatti ehdottomasti käydä.