MM 2017: Suomi

Tila
Viestiketju on suljettu.
Ja se tärkein / suurin ongelma on siinä, että keskustelu ei edelleenkään siirry pelitavasta siihen miksi Suomen pelaajat ovat hitaita ja yksinkertaisesti kaikilla osa-alueilla parhaita jäljessä, eikä huipulle saada kuin kourallinen yksilöitä siinä missä käytännössä samalta viivalta lähtevä länsinaapuri haastaa tosissaan jo Kanadan tähtisikermän. Samalla kun Suomi ei pysty edes täydellisellä suorituksella haaveilemaan voitosta. Se on surullista. Yhtä surullista kuin se, että tästä keskustelemisen sijaan keskustellaan meidän pelin nyansseista.
Olet oikeassa, tämä on huiman tärkeä keskustelu. Mutta se ei tähän yksittäiseen turnaukseen liity millään tavalla, tämä keskustelu pitää käydä muualla, jos me sitä haluamme netissä puida.

Marjamäen - tai kenen tahansa valmentajan - on asemansa kannalta järkevintä yrittää tehdä yksittäisessä turnauksessa mahdollisimman hyvä tulos. Laajempi peli-identiteettikeskustelu on eri asia.
 

Fiftie

Jäsen
En kyllä ymmärrä sitäkään, että vaikka Suomella nyt ois yksilötaidoiltaan äärimmäisen hyvät pelaajat, niin miksei sitten muka kannattais pelata taktisesti hyvää jääkiekkoa?
 

mjr

Jäsen
Ja se tärkein / suurin ongelma on siinä, että keskustelu ei edelleenkään siirry pelitavasta siihen miksi Suomen pelaajat ovat hitaita ja yksinkertaisesti kaikilla osa-alueilla parhaita jäljessä, eikä huipulle saada kuin kourallinen yksilöitä siinä missä käytännössä samalta viivalta lähtevä länsinaapuri haastaa tosissaan jo Kanadan tähtisikermän.

Tämä nyt ei liity tähän turnaukseen, mutta itse olisin ollut huomaavani tässä tilanteessa tiettyä muutosta parempaan suuntaan viime aikoina... Ihan lyhyenä kommenttina sanoisin myös, että takavuosien ongelmat keskittyivät juniorivalmennuksen äärimmäiseen joukkue- ja taktiikkakeskeisyyteen - oli tärkeämpää saada kurinalaisia luisteluraketteja tuomaan valmentajalle turnaus- ja sarjavoittoja ja vähemmän tärkeää kehittää yksilö- ja taitokeskeisesti huippulupauksia ja jopa olla hieman kärsivällinen vaikkapa ikäistään kookkaampien ja tilapäisesti kömpelömpien pelaajien suhteen. Tässä on nyt viime vuosina tapahtunut merkittävää muutosta yksilökeskeisen fokuksen voittaessa yhä enemmän alaa.
 

Blackie

Jäsen
Suomi on 18-vuotiaissa kolme kertaa peräkkäin finaalissa ja voitti viime vuonna sekä 20- että 18-vuotiaiden maailmanmestaruudet. Tänäkin vuonna draftista tulossa useampi ykköskierroksen varaus. Mennyttä ei saada takaisin, mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen pystytään kuitenkin vaikuttamaan. Cannibal tuntuu enemmän keskittyvän siihen, mitä on jo tapahtanut, eikä voida saada takaisin.

Se täytyy toki sanoa, ettei hajuakaan noista 2000-luvun alun ikäluokista.
 
Olen tässäkin ketjussa kirjoittanut ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, missä tilanteessa peliä kannattaisi hidastaa. Sinun kanssasi jankkaaminen on ihan turhaa. Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä eroa on Meidän pelin teorialla ja kulloisenkin päävalmentajan tavalla tulkita sitä. Olen monessakin viestissä myös kritisoinut mm. Marjamäen passiivisia pelivalintoja. Meidän peli itsessään ei vaadi jatkuvaa passiivista trapia tai hitaita lähtöjä, vaan kaikkien päätösten tekemistä pelin sen hetkisen tilanteen (vastustajan viisikon toimien ja muodon) mukaan. Huomautan, että kaikki Suomen kärkivalmentajat ovat Meidän pelin miehiä. Sinä sitten suuressa viisaudessasi näet, että vituiksi menee, vaikket tunnu ymmärtävän koko asiaa. Valitettavasti Suomella ei ole sellaista pelaajamateriaalia, että voisimme pärjätä ilman viimeisen päälle hiottua joukkuetaktiikkaa, jossa kulloinenkin peliteko yritetään valita tilanteen edellyttämällä tavalla.

Tapasi keskustella on todella raskas. Sen sijaan, että keskityt haukkumaan minua, voisit lukea kriittisesti myös omat tekstisi. Itse teen niin jokaisen viestini kohdalla.
Tässä ajatuksessa sinä ja Marjamäen pelitapakin menee pahasti vihkoon. Olet sanonut esimerkkejä tilanteista, missä kannattaa hidastaa jne, mutta kun sinä ja näköjään Latekaan ei ymmärrä sitä, että et vain yksinkertaisesti voi vastustajan viisikkoa katsomalla tehdä ratkaisuja alkaa alustamaan pelitoimia, joiden suorituksen on määrä aktivoitua joskus 20 sekunnin päästä. Lätkää täytyy elää hetkessä.

Meidän pelissä ei sinällään kait ole mitään vikaa, vaikka en varsinaisesti sen tarkkoja määritelmiä tiedäkään. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että meidän peli on vahvasti yhteistyöjääkiekko ja kaverin auttamista tilanteissa ja sitä Laten lätkä ei missään nimeessä ole. Tuolla pelitavalla Leijona joutuu kovin usein yksinäisiin tilanteisiin.

Nykyaikaisessa jääkiekossa kannattaa tunnustaa pari faktaa.

1. Hyökkäyspelissä täytyy olla monipuolisuutta ja yllätyksellisyyttä. Jos vastustaja tietää tasan tarkkaan, mitä me tehdään, he voivat ottaa puolustuspelissä aloitteen ja ajaa Leijonat niille urille kuin haluavat. M

1.1 Jos halutaan pelata kiekkokontrollia, sitä ei vain yksinkertaisesti voida pelata minkään riskejä välttelevän muotin mukaan. Kontrollin säilyttäminen puolustus ja keskialueella elävän viisikon voimin on kohtuu helppoa. Mutta kiekollisen pelin on oltava rohkeaa!!!!! Tää Laten hoki itseasiassa on mun mielestä näyttänyt hitaasti lähdetyltä pystysuunnan kohnotuskiekolta.

2. Passiivinen trappi ei toimi, ei vain kertakaikkiaan toimi. Tässä muotissa Leijonat valahtaa väkisinkin omalle alueelle ja seisovin jaloin muodostavat nykyaikaisille taitaville hyvin luisteleville kiekkoilijoille lähinnä jonkin sortin pujotteluradan.

2.1 Sama passiivisuus puolustusalueella, ei vain toimi. Ei me voida antaa kaikkea aloitteellisuutta hyökkäävälle joukkueelle. Puolustusalueellakin täytyy harjoittaa riskin hallintaa ja fiksusti ylimiehittää tilanteita elävän viisikon voimin.

Jotta me saataisiin käynnistettyä kaikilla sylintereillä toimivan jääkiekkojoukkueen puolustuskoneisto, meidän on pakko myös hyökätä rohkeammin hyökkäysalueella. Nyt kun me pyrittiin koko ajan pitämään pelin alla kolme äijää, me ei missään vaiheessa päästy hyökkäysalueella antamaan kunnon painetta ja vastustaja sai pelin hallinnan itselleen ilman kummoisempaa hikoilua. Ennen kuin vastustaja on päässyt meidän siniselle, meidän täytyisi päästä yrittämään kiekon riistoa ainakin pari kolme kertaa. Nythän oikeastaan ensimmäiset kiekon riisto yritykset(muuta kuin ne teennäiset seisovin jaloin mailan heiluttelut), oli vetojen blokkauksia ja maalivahtien torjuntoja. Ja kun nämäkin tilanteet oli aloitettu vastustajan pillin mukaan, yleensä vastustajan pelaajilla oli suotuisa liike tilanteeseen nähden ja he voittivat hyvällä prosentilla kakkoskiekkoja.

Kun melkein kaikki joukkueet Suomea lukuunottamatta puolustaa koko kentän matkalta, niin meillä on aina melkoisen kivinen tie, että me päästäis oman maalin takaa lähtevistä suorista hyökkäyksistä luomaan maalipaikkoja. Hyviä suoria hyökkäyksiä saadaan huomattavasti todennäköisemmin, kun saadaan aikaiseksi riistoja hyökkäys ja keskialueella. Jotta hyökkäyspeli ei jää kokonaan piippuun, on pakko puolustaa agressiivisemmin.
 
Tässä ajatuksessa sinä ja Marjamäen pelitapakin menee pahasti vihkoon. Olet sanonut esimerkkejä tilanteista, missä kannattaa hidastaa jne, mutta kun sinä ja näköjään Latekaan ei ymmärrä sitä, että et vain yksinkertaisesti voi vastustajan viisikkoa katsomalla tehdä ratkaisuja alkaa alustamaan pelitoimia, joiden suorituksen on määrä aktivoitua joskus 20 sekunnin päästä. Lätkää täytyy elää hetkessä.

Meidän pelissä ei sinällään kait ole mitään vikaa, vaikka en varsinaisesti sen tarkkoja määritelmiä tiedäkään. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että meidän peli on vahvasti yhteistyöjääkiekko ja kaverin auttamista tilanteissa ja sitä Laten lätkä ei missään nimeessä ole. Tuolla pelitavalla Leijona joutuu kovin usein yksinäisiin tilanteisiin.

Nykyaikaisessa jääkiekossa kannattaa tunnustaa pari faktaa.

1. Hyökkäyspelissä täytyy olla monipuolisuutta ja yllätyksellisyyttä. Jos vastustaja tietää tasan tarkkaan, mitä me tehdään, he voivat ottaa puolustuspelissä aloitteen ja ajaa Leijonat niille urille kuin haluavat.
1.1 Jos halutaan pelata kiekkokontrollia, sitä ei vain yksinkertaisesti voida pelata minkään riskejä välttelevän muotin mukaan. Kontrollin säilyttäminen puolustus ja keskialueella elävän viisikon voimin on kohtuu helppoa. Mutta kiekollisen pelin on oltava rohkeaa!!!!! Tää Laten hoki itseasiassa on mun mielestä näyttänyt hitaasti lähdetyltä pystysuunnan kohnotuskiekolta.

2. Passiivinen trappi ei toimi, ei vain kertakaikkiaan toimi. Tässä muotissa Leijonat valahtaa väkisinkin omalle alueelle ja seisovin jaloin muodostavat nykyaikaisille taitaville hyvin luisteleville kiekkoilijoille lähinnä jonkin sortin pujotteluradan.

2.1 Sama passiivisuus puolustusalueella, ei vain toimi. Ei me voida antaa kaikkea aloitteellisuutta hyökkäävälle joukkueelle. Puolustusalueellakin täytyy harjoittaa riskin hallintaa ja fiksusti ylimiehittää tilanteita elävän viisikon voimin.

Jotta me saataisiin käynnistettyä kaikilla sylintereillä toimivan jääkiekkojoukkueen puolustuskoneisto, meidän on pakko myös hyökätä rohkeammin hyökkäysalueella. Nyt kun me pyrittiin koko ajan pitämään pelin alla kolme äijää, me ei missään vaiheessa päästy hyökkäysalueella antamaan kunnon painetta ja vastustaja sai pelin hallinnan itselleen ilman kummoisempaa hikoilua. Ennen kuin vastustaja on päässyt meidän siniselle, meidän täytyisi päästä yrittämään kiekon riistoa ainakin pari kolme kertaa. Nythän oikeastaan ensimmäiset kiekon riisto yritykset(muuta kuin ne teennäiset seisovin jaloin mailan heiluttelut), oli vetojen blokkauksia ja maalivahtien torjuntoja. Ja kun nämäkin tilanteet oli aloitettu vastustajan pillin mukaan, yleensä vastustajan pelaajilla oli suotuisa liike tilanteeseen nähden ja he voittivat hyvällä prosentilla kakkoskiekkoja.

Kun melkein kaikki joukkueet Suomea lukuunottamatta puolustaa koko kentän matkalta, niin meillä on aina melkoisen kivinen tie, että me päästäis oman maalin takaa lähtevistä suorista hyökkäyksistä luomaan maalipaikkoja. Hyviä suoria hyökkäyksiä saadaan huomattavasti todennäköisemmin, kun saadaan aikaiseksi riistoja hyökkäys ja keskialueella. Jotta hyökkäyspeli ei jää kokonaan piippuun, on pakko puolustaa agressiivisemmin.

Aika laillahan minä voin nuo sinun prinsiippisi allekirjoittaa. Olen itse toitottanut koko ajan, että minustakin ote saisi olla aggressiivisempi. Eilen trap valui liikaa, mutta jenkkejä vastaan tämä Suomen "passiivinen" trap toimi erittäin hyvin eikä lähtenyt valumaan. Eli ei trap ole automaattisesti huono vaihtoehto, vaikka tietysti olisi karvattava aggressiivisesti, kun paikka on. Se on sitten toinen juttu, että milloin Ruotsin supertaitavia pakkeja kannattaa mennä ahdistelemaan.

Ja tietenkään Meidän pelissä ei ole ideana alustaa jokaista toimea 20 sekuntia. Ensimmäinen ajatus pitääkin olla aina, että nyt ylös, mutta usein tuon aloitteen suoritettuaan ehtii homman vielä vetää takaisin, jos tilanne näyttää epätoivoiselta. Tämän käännön voi tehdä sama pelaaja tai syötön jo tapahduttua se seuraava pelaaja.

Jos joku kaipaa näistä asioista esimerkkiä, niin katsokaa esimerkiksi Ylen Aamu-tv:n Aamujää, Jakso 11 (Yle Areena). Siellä Antti Pennanen näyttää klipin, jossa Suomi ensin palauttaa kiekon keskialueelta omiin (kun vaihtoehto oli dumpata päätyyn), ottaa rauhallisen viivelähdön, pääsee vastustajan päähän kulmamyllyyn ja maalintekopaikoille. Sieltä syntyi myös se pitkä hyökkäys, joista moni on (itseni mukaan lukien) haaveillut. Ja kun jenkit saivat sitten kiekon, he kuljettivat sen vain keskialueelle ja luovuttivat sen takaisin Suomelle. Tuossa nämä omatkin ajatukseni on puettu konkreettiseen muotoon. Toki tuo on vain yksi esimerkki. Ruotsia vastaan sama olisi ollut mahdollista, koska tuota keskialueelta tapahtuvaa palautusta on yleensä aika järjetöntä lähteä ainakaan maalin taakse karvaamaan (karvaus myöhästyisi todella paljon).
 

JypFabu

Jäsen
Paikoitellenhan tuo oli kiekkokontrollin irvikuvaa.

Pelitapakeskustelua, joo. Minä kyllä oikeasti käyttäisin termiä jääkiekon irvikuva.

Tässä perusteita:

Hoettu mantra hidastaminen on tragikoomisuudessaan vertaansa vailla. Se voi onnistua vain siinä tapauksessa, että vastustaja päättää siihen suostua (vrt. Usa) Muutoin se onnistuu (tai mikään muukaan taktinen toimi), jos joukkueella on henk. koht. tai joukkue taitoa riittävästi ottaakseen aloitteet itselleen. Ei voi ottaa aloitteita itselleen hidastelemalla, pelasipa meidän, heidän tai teidän peliä. Ne aloitteet saa vaan kykenemällä haastamaan ja hallitsemaan virtausta. Esim. eilinen Venäjä Kanada. Voi ja saa ajatella, että Venäjä tunaroi, mutta tosiasia on, että kanada kykeni haastamaan ja muuttamaan pelin virtauksen. Siis koohotti Venäjän kumoon lisäämällä tempoa.

@Aleksandros ym. pelitapajonglöörit kyllä oikeasti ymmärtävät paljon siitä meidän pelistä, mutta aika vähän itse jääkiekosta. Millään lähtöjen laskennalla tai stigaukkohallinnalla ei ole oikeasti jääkiekon ytimessä. Tämä ei ole mahdollista, koska kentällä on kaksi joukkuetta.

Toki, suomalaisessa "pelifilosofiassa" on muutoinkin rakenneltu jääkiekon vastaisia ajattelutapoja, jotka ei voi viedä kovin pitkälle, ajatelkaapa esimerkiksi hyvin yleistä hokijargonia " maalivahti antoi voittoon mahdollisuuden" tai "voittava maalivahti". Huomaako kukaan tässä piilevän pähkähulluuden. Eiköpä koko ajatuskulun pitäisi mennä toisin päin, siis joukkue antaa mahdollisuuden maalivahdille olla voittava. Muutoinkin koko ajattelu pohjaa liikaa omiin peruuttelulle ja selviytymiselle, kun sen perusajatuksen pitäisi olla haastaa ja voittaa.

Edelleen, ajattelen kuten kirjoitin aiemmin, että menestys kv - kentillä edellyttää riittävää kykyä eri tempoihin, koska se aloite otetaan vastustajalta vain yksilötaidoilla tai kyvyllä tempon vaihdoksiin, mutta vain hidas ei saa aikaan mitään vielä siitäkin hidastamalla, ainakaan omalle joukkueelle

Jatkuvaa on täällä määkiminen siitä, kuinka muka joukkue ei taidollisesti pärjää, mutta kyllä minulla herää kysymys, että miksi ei pärjää. Suomessa on riittävä määrä pelaajia, joiden taitotaso riittää varmasti siinä kuin muidenkin kärkijengien. Kaksi isoa tätä estavää asiaa kyllä kuitenkin löydän: viturallaan olevan asenteen ja liigan nostalgiaträppi. Näillä ei pärjää. Totuus on, että suomen on mahdotonta tuottaa riittävää määrää pelaajia "kovemmista" sarjoista, eikä asiaa auta, vaikka pääosin sellaisen joukkueen saisikin kasattua, koska sellaisia valmentajia ei suomella ole, jotka kykenisivät erilaisella mentaliteetilla (vältellään tappiota) joukkuetta käskemään ja luomaan riittävän varion erilaisia lähestymistapoja erilaisiin tilanteisiin.

Liian pitkään suomikiekossa on muutenkin koko kentässä nojailtu menneisiin, kuin persut impivaaraan, mutta lohdullista ja toivottavasti totta, oli Aravirran kommentti, että uusia tuulia on jo alettu toteuttaa juniorikentässä, kunpa jo ensi kaudella liigassakin. Onhan nimittäin jotenkin hirtehistä, että aikuisen ammatikseen kiekkoa pelaavan pelaajan (Savinainen) piti viime kaudella mennä luistelukouluun! Mitä ne sen junioriaikana on valmentaneet? Hitaita lähtöjä ja meidän peliä? Laajenna asia joukkueeseen joka nyt suomea edustaa, monenko luistelutaito ja nopeus riittää a - sarjalaisille, puhumattakaan kärjestä. Vai mennäänkö tässäkin hitaampi on nopeempi periaatteella?

Lopulta, on turhanaikaista pelin kannalta semantikoida hidastamisesta ja lähtöjen tyyleistä, kun nämä ei lopulta ole oleelliset asiat, joissa peli ratkaistaan. Perusasiat löytyy luistelusta, pelitaidoista ja pelikäsityksestä, vasta näiden päälle voi sitten joku insinörtti tulla piirteleemään kiemuroita. Pelitapa on tasan niin hyvä tai paska, kun tuloksetkin ja syyt tuloksiin näkee, kun katsoo ne pelit, eikä tukkimiehellä vetele viivoja lähdöistä käsittämättä näkemäänsä.
 
En kyllä ymmärrä sitäkään, että vaikka Suomella nyt ois yksilötaidoiltaan äärimmäisen hyvät pelaajat, niin miksei sitten muka kannattais pelata taktisesti hyvää jääkiekkoa?

Tietysti kannattaisikin. Voi vain kuvitella, kuinka hienolta peli näyttäisi, kun laadukkaat yksilöt kiskoisivat Meidän peliä kaikkine rytmeineen. Puolustajat selviäisivät vastustajan paineesta leikiten, syötöt napsuisivat lavasta lapaan eivätkä pomppisi lavan yli, pelaajat olisivat nopeita ja fyysisiä jne. Suomellahan on esimerkiksi puolustus ollut viimeiset 10 vuotta aivan mikkihiiriosastoa ja silti on menestytty laadukkaalla yhteistyön jääkiekolla varsin mukavasti.

On vain niin, että usein huippuyksilöt ovat melko hankalasti valmennettavia ja oman arvonsa tuntevia. Siksi luulen, että nyt tapahtunut piristyminen pelaajatuotannossa ei juurikaan tule näkymään arvokisamenestyksessä. Kaiken a ja o menestymisessä on kuitenkin sitoutuminen yhteiseen tekemiseen ja pelitapaan. Ja mitä kauemmin pelaajat pelaavat NHL:ssä, sitä vähemmän kiinnostuneita he ovat opiskelemaan eurovalmentajien aivoituksia. Saa ne miljoonat muutenkin tilille.

Paremmilla pelaajilla saa toki anteeksi pelitavallisia heikkouksia, mutta olisihan se hienoa, jos tätä myönnytystä ei tehtäisi.
 

Fiftie

Jäsen
Tietysti kannattaisikin. Voi vain kuvitella, kuinka hienolta peli näyttäisi, kun laadukkaat yksilöt kiskoisivat Meidän peliä kaikkine rytmeineen. Puolustajat selviäisivät vastustajan paineesta leikiten, syötöt napsuisivat lavasta lapaan eivätkä pomppisi lavan yli, pelaajat olisivat nopeita ja fyysisiä jne. Suomellahan on esimerkiksi puolustus ollut viimeiset 10 vuotta aivan mikkihiiriosastoa ja silti on menestytty laadukkaalla yhteistyön jääkiekolla varsin mukavasti.

On vain niin, että usein huippuyksilöt ovat melko hankalasti valmennettavia ja oman arvonsa tuntevia. Siksi luulen, että nyt tapahtunut piristyminen pelaajatuotannossa ei juurikaan tule näkymään arvokisamenestyksessä. Kaiken a ja o menestymisessä on kuitenkin sitoutuminen yhteiseen tekemiseen ja pelitapaan. Ja mitä kauemmin pelaajat pelaavat NHL:ssä, sitä vähemmän kiinnostuneita he ovat opiskelemaan eurovalmentajien aivoituksia. Saa ne miljoonat muutenkin tilille.

Paremmilla pelaajilla saa toki anteeksi pelitavallisia heikkouksia, mutta olisihan se hienoa, jos tätä myönnytystä ei tehtäisi.


Aivan asiaa kirjoitat! Tälläkin forumilla on kyllä Karri Kiven sanoin todellisia pelitapamörköjä ja viisikkovihaajia.

Haluan nyt tähän yksilökeskusteluun sanoa, että maailman parhaat tekevät omalla ajalla ihan hemmetisti töitä, että kehityisivät yksilönä. Ei se pelkkä joukkueharjoittelu siinä riitä mitenkään. Jos ne suomalaiset juniorit oikeasti eläis sen kiekon kanssa päivät pitkät, niin tulis taidollisesti parempia pelaajia. Suomessa on sellainen ajattelu valloillaan, että jos keskitytään pelaamaan taktisesti hyvin, niin sitten tulee paskoja yksilöitä.
Eihän missään Espanjassa esim. näin ajatella jalkapallon puolella. Joukkuepallopelit on nimenomaan joukkuelajeja, jossa yhteistyö on kaiken a ja o.
 

El Lude

Jäsen
TParemmilla pelaajilla saa toki anteeksi pelitavallisia heikkouksia, mutta olisihan se hienoa, jos tätä myönnytystä ei tehtäisi.

Meidän pelillä pelaajat Stiga-ukko-orjiksi, jotka tekevät kaikissa tilanteissa niin kuin Marjamäki haluaa ja vielä täysin virheettömästi? Kuinka kauan mielestäsi Meidän pelillä pärjätään kansainvälisissä kekkereissä? Jos saisin päättää, niin maajoukkue pelaisi tätä "Meidän peliä" kuten KalPa pelasi hopeakaudella.
 
Pelitapakeskustelua, joo. Minä kyllä oikeasti käyttäisin termiä jääkiekon irvikuva.

Tässä perusteita:

Hoettu mantra hidastaminen on tragikoomisuudessaan vertaansa vailla. Se voi onnistua vain siinä tapauksessa, että vastustaja päättää siihen suostua (vrt. Usa) Muutoin se onnistuu (tai mikään muukaan taktinen toimi), jos joukkueella on henk. koht. tai joukkue taitoa riittävästi ottaakseen aloitteet itselleen. Ei voi ottaa aloitteita itselleen hidastelemalla, pelasipa meidän, heidän tai teidän peliä. Ne aloitteet saa vaan kykenemällä haastamaan ja hallitsemaan virtausta. Esim. eilinen Venäjä Kanada. Voi ja saa ajatella, että Venäjä tunaroi, mutta tosiasia on, että kanada kykeni haastamaan ja muuttamaan pelin virtauksen. Siis koohotti Venäjän kumoon lisäämällä tempoa.

@Aleksandros ym. pelitapajonglöörit kyllä oikeasti ymmärtävät paljon siitä meidän pelistä, mutta aika vähän itse jääkiekosta. Millään lähtöjen laskennalla tai stigaukkohallinnalla ei ole oikeasti jääkiekon ytimessä. Tämä ei ole mahdollista, koska kentällä on kaksi joukkuetta.

Toki, suomalaisessa "pelifilosofiassa" on muutoinkin rakenneltu jääkiekon vastaisia ajattelutapoja, jotka ei voi viedä kovin pitkälle, ajatelkaapa esimerkiksi hyvin yleistä hokijargonia " maalivahti antoi voittoon mahdollisuuden" tai "voittava maalivahti". Huomaako kukaan tässä piilevän pähkähulluuden. Eiköpä koko ajatuskulun pitäisi mennä toisin päin, siis joukkue antaa mahdollisuuden maalivahdille olla voittava. Muutoinkin koko ajattelu pohjaa liikaa omiin peruuttelulle ja selviytymiselle, kun sen perusajatuksen pitäisi olla haastaa ja voittaa.

Edelleen, ajattelen kuten kirjoitin aiemmin, että menestys kv - kentillä edellyttää riittävää kykyä eri tempoihin, koska se aloite otetaan vastustajalta vain yksilötaidoilla tai kyvyllä tempon vaihdoksiin, mutta vain hidas ei saa aikaan mitään vielä siitäkin hidastamalla, ainakaan omalle joukkueelle

Jatkuvaa on täällä määkiminen siitä, kuinka muka joukkue ei taidollisesti pärjää, mutta kyllä minulla herää kysymys, että miksi ei pärjää. Suomessa on riittävä määrä pelaajia, joiden taitotaso riittää varmasti siinä kuin muidenkin kärkijengien. Kaksi isoa tätä estavää asiaa kyllä kuitenkin löydän: viturallaan olevan asenteen ja liigan nostalgiaträppi. Näillä ei pärjää. Totuus on, että suomen on mahdotonta tuottaa riittävää määrää pelaajia "kovemmista" sarjoista, eikä asiaa auta, vaikka pääosin sellaisen joukkueen saisikin kasattua, koska sellaisia valmentajia ei suomella ole, jotka kykenisivät erilaisella mentaliteetilla (vältellään tappiota) joukkuetta käskemään ja luomaan riittävän varion erilaisia lähestymistapoja erilaisiin tilanteisiin.

Liian pitkään suomikiekossa on muutenkin koko kentässä nojailtu menneisiin, kuin persut impivaaraan, mutta lohdullista ja toivottavasti totta, oli Aravirran kommentti, että uusia tuulia on jo alettu toteuttaa juniorikentässä, kunpa jo ensi kaudella liigassakin. Onhan nimittäin jotenkin hirtehistä, että aikuisen ammatikseen kiekkoa pelaavan pelaajan (Savinainen) piti viime kaudella mennä luistelukouluun! Mitä ne sen junioriaikana on valmentaneet? Hitaita lähtöjä ja meidän peliä? Laajenna asia joukkueeseen joka nyt suomea edustaa, monenko luistelutaito ja nopeus riittää a - sarjalaisille, puhumattakaan kärjestä. Vai mennäänkö tässäkin hitaampi on nopeempi periaatteella?

Lopulta, on turhanaikaista pelin kannalta semantikoida hidastamisesta ja lähtöjen tyyleistä, kun nämä ei lopulta ole oleelliset asiat, joissa peli ratkaistaan. Perusasiat löytyy luistelusta, pelitaidoista ja pelikäsityksestä, vasta näiden päälle voi sitten joku insinörtti tulla piirteleemään kiemuroita. Pelitapa on tasan niin hyvä tai paska, kun tuloksetkin ja syyt tuloksiin näkee, kun katsoo ne pelit, eikä tukkimiehellä vetele viivoja lähdöistä käsittämättä näkemäänsä.
Mitä nyt viimeisen muutaman vuoden aikana tullut seurattua noita junnujen arvokisoja, niin en olisi kovinkaan huolissani. Hyvät tulokset kisoissa ei ole mitään sattumaa. Suomalaiseen kiekkoon on lähivuosina tulossa valtava määrä hyvin liikkuvia taitavia pelaajia. Esim. tämän vuoden u18 joukkueesta lähes kaikki luisteli mun mielestä hiton hyvin! Ja toinen kiva yksityiskohta, vedot on heillä jo nyt parempaa tasoa kuin keskiverto Liigapelaajalla. Taitavaa pelaajaa on kyllä tulossa isossa määrin ja osa on jo ammattiuransa viime vuosina aloittanutkin. Tämä tulee toivottavasti parantamaan myös Liigakiekon tasoa, kunhan nuoret eivät karkaa muualle ja valmentajat sekä tuomarilinjaan vaikuttamaan pystyvät tahot ovat halukkaita kyseenalaistamaan nykytilannetta.

Pelaajat on siis jo kehittynyt, pysyykö valmennus kehityksessä mukana?
 
Meidän pelillä pelaajat Stiga-ukko-orjiksi, jotka tekevät kaikissa tilanteissa niin kuin Marjamäki haluaa ja vielä täysin virheettömästi? Kuinka kauan mielestäsi Meidän pelillä pärjätään kansainvälisissä kekkereissä? Jos saisin päättää, niin maajoukkue pelaisi tätä "Meidän peliä" kuten KalPa pelasi hopeakaudella.

Määritelmäsi ja sitä kautta näkemyksesi Meidän pelistä on sen verran ontuva, että vastaukseni tuskin auttaa sinua mitenkään. Meidän peli ei kuitenkaan ole yhtä kuin Marjamäen oma tulkinta (tälle joukkueelle tänä keväänä) siitä.
 
Suomalaiseen kiekkoon on lähivuosina tulossa valtava määrä hyvin liikkuvia taitavia pelaajia. Esim. tämän vuoden u18 joukkueesta lähes kaikki luisteli mun mielestä hiton hyvin! Ja toinen kiva yksityiskohta, vedot on heillä jo nyt parempaa tasoa kuin keskiverto Liigapelaajalla. Taitavaa pelaajaa on kyllä tulossa isossa määrin ja osa on jo ammattiuransa viime vuosina aloittanutkin.
Tämä mainitsemasi ikäluokka (96-99) on muuten käytännössä ensimmäinen, jonka pelaajapolku on kulkenut Meidän peli-ajattelumallin läpi.

Mutta se siitä. Mukavaa, että tällä palstalla on ollut värikästä ja monipuolista keskustelua. Makaavassa vedessä on niin sanotusti ollut liikehdintää.
 
@Aleksandros ym. pelitapajonglöörit kyllä oikeasti ymmärtävät paljon siitä meidän pelistä, mutta aika vähän itse jääkiekosta. Millään lähtöjen laskennalla tai stigaukkohallinnalla ei ole oikeasti jääkiekon ytimessä. Tämä ei ole mahdollista, koska kentällä on kaksi joukkuetta.

Jalkapallossa on kentällä kaksi joukkuetta, samoin kuin vaikkapa koripallossa. Molemmissa tätä "stigaukkoilua" harrastetaan huomattavasti enemmän, perusteellisemmin ja systemaattisemmin kuin jääkiekossa. Jääkiekko vain on kehityksessä vielä hieman jäljessä. Laji taktistuu koko ajan lisää. Esimerkiksi Nashville kiskoo ihan perinteisiä viivelähtöjä NHL:ssä oikein hyvällä menestyksellä tämän vuoden pudotuspeleissä. Meidän pelissä keskeinen pelin rytmittäminen on kaaoksen hallintaa. Sitä tullaan jatkossa tarvitsemaan yhä enemmän, koska pelaajat muuttuvat koko ajan nopeammiksi ja urheilullisemmiksi ja kaaos sitä myöten lisääntyy.
 
Tämä mainitsemasi ikäluokka (96-99) on muuten käytännössä ensimmäinen, jonka pelaajapolku on kulkenut Meidän peli-ajattelumallin läpi.

Mutta se siitä. Mukavaa, että tällä palstalla on ollut värikästä ja monipuolista keskustelua. Makaavassa vedessä on niin sanotusti ollut liikehdintää.
Joo, olen selkeästi Teemu Selänteen ja monen muun ammattikiekkoilijan kanssa samassa veneessä. Valaiskaa nyt joku vähän meitä lätkästä tietämättömiä, että mitä meidän peli virallisesti tarkoittaa. Oppisimmepahan minä ja kenties Teemukin, jos hän täällä käy lueskelemassa jotain uutta jääkiekosta.

Lainattu kirjoittaja ei taida itsekään tietää, mitä meidän peli tarkoittaa?
 
Joo, olen selkeästi Teemu Selänteen ja monen muun ammattikiekkoilijan kanssa samassa veneessä. Valaiskaa nyt joku vähän meitä lätkästä tietämättömiä, että mitä meidän peli virallisesti tarkoittaa. Oppisimmepahan minä ja kenties Teemukin, jos hän täällä käy lueskelemassa jotain uutta jääkiekosta.

Lainattu kirjoittaja ei taida itsekään tietää, mitä meidän peli tarkoittaa?

Jossain toisessa ketjussa autoinkin samojen ongelmien kanssa paininutta henkilöä. Lukemalla esimerkiksi Petteri Sihvosen artikkelit Urheilulehdistä vuodesta 2004 alkaen saa aika hyvän käsityksen asiasta.
 
Suomessa on riittävä määrä pelaajia, joiden taitotaso riittää varmasti siinä kuin muidenkin kärkijengien.
Tämähän on ihan paskapuhetta. Tai kyllä, taitoa ehkä, mutta ei samaan pakettiin luistelua. Sitten on niitä, joiden liike riittää, mutta ei taito.

Tämän takia Suomi ei voi pelata kuten eilen Ruotsia vastaan yritti. Kun Pihlström haastaa Hedmanin hyökkäyssinisellä, se kiekko jää toistuvasti siihen. Suomen materiaali ei riitä Kanadaa tai Ruotsia vastaan pelaamaan samaa peliä kuin he. Ei riitä vauhti, ei riitä yksilöiden pelaaminen. Ehkä joskus riittää, kun kaikki parhaat ovat mukana.
 
Jossain toisessa ketjussa autoinkin samojen ongelmien kanssa paininutta henkilöä. Lukemalla esimerkiksi Petteri Sihvosen artikkelit Urheilulehdistä vuodesta 2004 alkaen saa aika hyvän käsityksen asiasta.
Kiitos vinkistä, mutta taidan jättää väliin.

Näin meidän peli tiivistettiin jossain Leijonien valmennusopuksessa.

Hyökkäyspelaaminen
1. Maalinteko
2. Tilan voittaminen
-> Pelinopeus eteenpäin
3. Tilan tekeminen
-> Kiekkokontrolli
4. Puolustusvalmius


Puolustuspelaaminen
1. Maalinesto
2. Riisto omalle joukkueelle
-> Paine
3. Tilan voittamisen estäminen
-> Keskustan puolustaminen
4. Hyökkäysvalmius

Onhan tämä yksinkertaisuudessaan kuvaus hyvästä jääkiekkopelaamisesta ja näiden pitäisi kyllä tulla kaikilta ihan luonnostaan.

Tuossa opuksessa on käyty paljon läpi jääkiekon alkeita. Onhan nuot lähes kaikille jääkiekosta mitään ymmärtäville suurilta osin itsestään selvyyksiä, mutta jos jotain kiinnostaa opetusmateriaalit käykää lukemassa. Se mikä pisti silmään, tuosta löytyi aika paljon eriäväisyyksiä Laten hokiin. Kysynkin, onko Laten hoki Meidän peliä vai ei?
 

JypFabu

Jäsen
Suomalaiseen kiekkoon on lähivuosina tulossa valtava määrä hyvin liikkuvia taitavia pelaajia. Esim. tämän vuoden u18 joukkueesta lähes kaikki luisteli mun mielestä hiton hyvin! Ja toinen kiva yksityiskohta, vedot on heillä jo nyt parempaa tasoa kuin keskiverto Liigapelaajalla.

Tää on tietysti totta, ja sitä alleviivaa tietysti sekin, että suomalaiset huiput pärjää huippusarjoissa yksilöinä ja joukkueen osasina, kuin muutkin huiput. Mutta jos jotain tuohon kuvaamaasi kaipaisin, niin panostusta pelikäsityksen kehittämiseen, sen sijaan, että niille opetetaan joku pelikäsitys jota on noudatettava. Kv - kiekossa ei ole aikaa käydä valkulta kyselemässä, että mihin pitäs syöttää tai syötellä pelitavan vankina tiloihin, jotka itsekin näkee järjettömiksi. Monet träppikiekon kannattajat hokevat täällä mantrana yhteistyöjääkiekkoa. Hyssykät sentään Sama kun hokisi, että pannaan housut jalkaan suihkin jälkeen, varsinkin jos ulos on menossa. Joukkuepeli toimiakseen perustuu aina yhteistyöhön, ei se mikään Suomen erikoisoikeus tai viisaus ole, eikä koskaan tule olemaankaan. Oleellista kai on tapa, jolla sitä yhteistyötä toteutetaan.

Pelikäsityksen aapisen ensimmäinen asia on tunnistaa pelin virta, jotta siihen voi vaikuttaa, eikä tämä tarkoita mitään sooloilua tai koohotusta, vaan pelkästään sen käsittämistä miten se toteutuu tässä ja nyt ja seuraava sivu sitten niitä mahdollisia tapoja muutoksen teolle. Monen olen täällä lukenut kirjoittavan voitonriemuisena, että näittekö, Kanadakin palauttaa ja lähtee välillä hitaasti, mutta kukaan näistä ei ole sanallakaan huomioinut niitä todellisia eroja, joita niissä lähdöissä on. Viisikoissa ihan lähdöistä riippumatta parhaat liikkuu koko ajan kiekottomana tarjoten vaihtoehtoja liikkeeseen, ei seisoskellen kiskoilla ja katsellen, että mitähän se kiekollinen keksii tehdä.

Suomalainen kiekko rakentuu perustaltaan Suomessa, vaikka kuinka moni sitten päätyisi leveämmän leivän äärelle, siksi sen kanssa pitäisi olla koko ajan hereillä ja tarjota ihan ylimmälläkin tasolla eri tyyleillä pelattavaa jääkiekkoa, jotta jalkeille saataisiin mahdollisimman monipuolisia pelaajia sitä yhteistyötä toteuttamaan. Ensimmäiseksi pitäisi agressivisesti alkaa brändäämään ajatusta, että emme ole kasvattaliiga, pieni detalji, mutta painokas, niinkuin sanat yleensä ovat.
 

Cannibal

Jäsen
Tietysti kannattaisikin. Voi vain kuvitella, kuinka hienolta peli näyttäisi, kun laadukkaat yksilöt kiskoisivat Meidän peliä kaikkine rytmeineen. Puolustajat selviäisivät vastustajan paineesta leikiten, syötöt napsuisivat lavasta lapaan eivätkä pomppisi lavan yli, pelaajat olisivat nopeita ja fyysisiä jne. Suomellahan on esimerkiksi puolustus ollut viimeiset 10 vuotta aivan mikkihiiriosastoa ja silti on menestytty laadukkaalla yhteistyön jääkiekolla varsin mukavasti.

On vain niin, että usein huippuyksilöt ovat melko hankalasti valmennettavia ja oman arvonsa tuntevia. Siksi luulen, että nyt tapahtunut piristyminen pelaajatuotannossa ei juurikaan tule näkymään arvokisamenestyksessä. Kaiken a ja o menestymisessä on kuitenkin sitoutuminen yhteiseen tekemiseen ja pelitapaan. Ja mitä kauemmin pelaajat pelaavat NHL:ssä, sitä vähemmän kiinnostuneita he ovat opiskelemaan eurovalmentajien aivoituksia. Saa ne miljoonat muutenkin tilille.

Paremmilla pelaajilla saa toki anteeksi pelitavallisia heikkouksia, mutta olisihan se hienoa, jos tätä myönnytystä ei tehtäisi.

Nyt en saanut täysin kiinni tästä. Eli et usko parempien pelaajien tuovan enemmän menestystä, koska diivailevat enemmän eivätkä sitoudu pelisysteemiin? Missä menee sitten raja, jonka jälkeen pelaajasta tulee itsekäs "liability"? NHL:ssä 40+ pistettä? Ihan hyvin näyttää esimerkiksi Ruotsilla toimivan. Ainoa iso maa, jolla tällainen ongelma on toisinaan ollut on Venäjä, mutta kyllä sielläkin siitä huolimatta on menestystä tullut aika mukavasti.

Se miksi jankutan tästä yksilön kehittämisestä edelleenkin on se (ja samalla katselen taas tätä kärsimysnäytelmää Venäjää vastaan) että vuosi vuodelta tuo puolustustaistelu käy yhä tuskaisemmaksi kun muut menee ohi oikealta ja vasemmalta ja voittaa kaksinkamppailut. Mitä väliä silloin on sillä miten Suomi omaa systeemiään pelaa? Kun koko peli pelataan Suomen päässä.
 

Fiftie

Jäsen
Pointtihan on nyt se, että jos sulla on oikeasti laadukkaat pelaajat ja ne myös pelaa loistavalla pelikirjalla, niin silloin se peli on vielä paljon paremmin halussa, kuin jos vain on laadukkaat pelaajat, mutta ei kunnollista pelikirjaa.

Kuten tuolla aikaisemmin sanottiin jalkapallosta ja koripallosta, niin ne on kyllä taktisessa mielessä paljon edellä jääkiekkoa.
 
Nyt en saanut täysin kiinni tästä. Eli et usko parempien pelaajien tuovan enemmän menestystä, koska diivailevat enemmän eivätkä sitoudu pelisysteemiin? Missä menee sitten raja, jonka jälkeen pelaajasta tulee itsekäs "liability"? NHL:ssä 40+ pistettä? Ihan hyvin näyttää esimerkiksi Ruotsilla toimivan. Ainoa iso maa, jolla tällainen ongelma on toisinaan ollut on Venäjä, mutta kyllä sielläkin siitä huolimatta on menestystä tullut aika mukavasti.

Se miksi jankutan tästä yksilön kehittämisestä edelleenkin on se (ja samalla katselen taas tätä kärsimysnäytelmää Venäjää vastaan) että vuosi vuodelta tuo puolustustaistelu käy yhä tuskaisemmaksi kun muut menee ohi oikealta ja vasemmalta ja voittaa kaksinkamppailut. Mitä väliä silloin on sillä miten Suomi omaa systeemiään pelaa? Kun koko peli pelataan Suomen päässä.

Ihan hyvin ymmärsit. Luonnollisestikaan mitään saavutusrajaa ei olemassa ja pelaajat ovat tässäkin asiassa yksilöllisiä. En väitä, että näin tapahtuu, vaan sanoin, että pelkään näin käyvän.

Tuo puolustustaistelu alkoi Jukka Jalosen aikakauden jälkeen. 2014 ja 2017 Suomella on ollut mikkihiiriporukat. 2015 ja 2016 oli Kari Jalonen puikoissa, joka lähti kaikessa puolustuksen kautta, vaikka viime keväänä materiaali olisi mahdollistanut rohkeammankin pelin. Itse tätä kovasti silloinkin kritisoin. Ja kyllä huonollakin materiaalilla voi pelata rohkeasti, osoittihan sen Jukka Jalonen 2013, kun Suomi pelasi todella iloista peliä. Tosin välierissä tuolloinkin loppui paukut kesken. Eli jostain syystä viimeiset vuodet koutsit ovat lähteneet todella varovaisella taktiikalla peleihin. Varmaan se johtuu Suomen pakiston pehmeydestä ja kädettömyydestä, mutta ei se pakisto sen parempi ollut Jukka Jalosenkaan aikakautena. Puolustusvoittoinen peli ei mitenkään seuraa Meidän pelistä, vaan se on koutsien omaa painotusta.
 

Fiftie

Jäsen
Edelleen sanon, että Jukka Jalosen kanssa nuoret pelas siten, että pelityyli muistutti Barcelonaa jalkapallossa, ja se oli myös meidän peliä.
Ei siinä ollut kyse vain siitä, että pelkästään puolustetaan. Kiekollisesti oltiin paljon rohkeampia.
 

Drag

Jäsen
Näiden MM-kisojen lopputulos voitaisiin vielä kääntää suomalaisen jääkiekon kannalta positiiviseksi. Tämä saavutettaisiin jos Jääkiekkoliitto ilmoittaisi maanantaiaamuna että Marjamäen sopimus on purettu. Miehen suoritukset ja saavutukset, tai oikeammin saavuttamatta jäämiset, on jo nähty. Jokainen päivä jonka Marjamäki jatkaa peräsimessä lykkää suomalaisen jääkiekkoilun nousua ainakin kuukaudella ja ajaa meitä vain syvemmälle suohon. Marjamäen lähtö on ainoa tapa osoittaa että jotain edes opittiin. Suomen taaksepäin luisteleva, hidas pelityyli on häviävää ja kuolevaa kiekkoa ja neljäskin sija on tälle joukkueelle huomattavasti parempi tulos kuin suoritus.

Jos liitossa on maanantaina krapula-aamu tiistaikin vielä menisi.

Huoh....
 
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös