Helppoahan tuo testien välttely loppujen lopuksi on. Jos harjoítuskaudella testaajat tulee sopimattomaan aikaan, niin eikun ikkunasta pihalle lakanaköyttä pitkin, ja testiin sitten vasta muutaman päivän päästä kun aineet on elimistöstä häipynyt. Pari kertaa vuodessa kestää tuon tehdä. Ennen kilpailuja pitää sitten vain olla sopiva varoaika, eikä silläkään ole niin väliä jos ei aio sijoittua kolmen parhaan joukkoon. Nykyään tosin taisi olla että kisoissa testataan joku arvalla vedetty vielä mitalikolmikon lisäksi.
Jostain 80-luvun hämärästä muistan lehtijutun talviurheilijasta, joka viipyi tuntikaupalla dopingtestissä, eikä millään meinannut tulla purkkiin täytettä. En ole kyllä yhtään varma, mutta olisiko ollut Alberto Tomba. Silloin viattomuuden tilassa ei tullut ajateltua siitä sen enempää, mutta myöhemmin on tullut mieleen, että oliko siinä joku pelko, että jotain saattaisi näkyä vielä, joten vitkuteltiin mahdollisimman pitkään.
Lahden 2001 suomalaiskärythän oli kanssa tuollaista näkyy-ei näy vatulointia. Kaisa Varis siitä testistä nyt ainakin liihotteli puhtaana läpi, vaikka varmaan oli samaa ainetta ottanut.
Tämä voideselitys nyt on ilmeisen tiedossa ollut meriselitys ollut pyöräilyssä, koska tuon mainitun italialaisen pyöräilijän lisäksi kikkaa on käyttänyt ainakin Lance Armstrong vuonna 1999. Voidetta takapuoleen, koska satula hiertää, sehän toki on järkeenkäypää kilpapyöräilyssä. Hiihdossa ei voi käyttää ihan samaa tekniikkaa, koska ainakaan satula ei hierrä, mutta huulirasva on looginen, ainahan hiihtäjillä on rohtuneet huulet. Joten ei ole kovin vaikea päätellä, miten norjalaiset on päätyneet ostamaan steroidia sisältävää huulirasvaa pahan päivän varalle varastoon.