Hiihtolajien MM-kisat turhia!

[tomageeni]

Tämä on vähän tulkinnanvarainen juttu. Taso on siinä mielessä arvokisoissa kovempi että viivalle on valikoitu "parhaista parhaat". Toisaalta maailmancupissa on viivalla myös niitä suurmaiden kakkoskategorian hiihtäjiä(jollain Norjalla nuokin ovat pirun kovia...), jotka pystyvät parhaimmillaan taistelemaan ihan kärkisijoista, joten siinä mielessä mc:ssä on kovempi taso.

Pitää kuitenkin muistaa että olympialaisiin ja arvokisoihin valmistaudutaan ihan eri tavalla kuin yksittäisiin mc-startteihin. Kuntohuippu ajoitetaan ja harjoitukset suunnitellaan tukemaan niitä päämatkoja. Lisäksi henkinen lataus on varmasti eri luokkaa, ja voi olla varma että jokainen jättää ladulle kaikkensa. Yksittäisissä mc-osakilpailuissa voi on enemmän satunnaisia poisjääntejä ("ei jaksanu" tai "varmuuden vuoksi"), sitten kokeillaan uusia suksipareja ja voiteita, tai vauhdinjakoa.

Näin ollen sanoisin että arvokisoissa taso on keskimäärin kovempi kuin yksittäisissä mc-osakilpailuissa. Toki jos hiihtäjien "yleistasoa" halutaan vertailla, niin maailmancupin kokonaispisteet on paljon parempi mittari kuin yksittäinen arvokisastartti.

Lisäksi vielä arvokisoissa tulee ns. korvienväli-factory mukaan, eli toiset saavat "tosipaikassa" vähän lisäbuustia, ja joillain taas paletti hajoaa.

 

[Barnes]

Näin ollen sanoisin että arvokisoissa taso on keskimäärin kovempi kuin yksittäisissä mc-osakilpailuissa.

Joo, oikeassa olet. Yritin vain tuoda esiin sen etteivät nämä hiihtoasiatkaan ole aina ihan mustavalkoisia.

 

[DAF]

Se kuntohuipun ajoittaminen on erityisesti kestävyyslajeissa ylipäätään olennainen osa lajia, joten siksi väheksyntä "yhdessä kisassa pärjäämisestä" on turhaa ja harhaista. Eivät edes Sundby ja Johaug ole tasaisen kovassa kunnossa arvokisavuotta, vaikka hurjaa meno onkin.

 

[MustatKortit]

Tämä on kyllä vaikea kysymys... penkkiurheilijana mm-kisat kyllä kiinnostavat vastakin ja onhan se hienoa - joskin nykyään norjalaisten ylivoiman takia tylsää - kun joka hiihtomaan parhaat kisaavat vastakkain maineesta ja kunniasta.

Toisaalta sitten taitaa olla niin, että mikäli Norja saisi ottaa enemmän urheilijoita kisoihin, niin sieltä löytyy B-tason hiihtäjiä, hyppääjiä ja yhdistetyn menijöitä, jotka hekin suurelta osin menisivät A-tason suomalaisten edelle niille pistesijoille.

 

[Hejony]

Toisaalta sitten taitaa olla niin, että mikäli Norja saisi ottaa enemmän urheilijoita kisoihin, niin sieltä löytyy B-tason hiihtäjiä, hyppääjiä ja yhdistetyn menijöitä, jotka hekin suurelta osin menisivät A-tason suomalaisten edelle niille pistesijoille.

Tämähän nyt on sama hyvin monessa lajissa, eikä siksi ole mielestäni kovin toimiva argumentti juuri hiihdon MM-kisoja vastaan. Kanadan B-maajoukkue lähtisi olympiakiekkoon aikalailla samalta viivalta, ellei jopa ennakkosuosikin asemassa verrattuna USA:n, Ruotsiin, Suomeen ja Venäjään. Vaikken lajia kovin hyvin tunne, niin olettaisin että myös olympiakoriksessa USA:n B-maajoukkue olisi finaalisuosikkeja. Futiksessa tasoerot ovatkin jo pienempiä, mutta varmaan joku aikansa hallitsija (Espanja pari vuotta sitten, ehkä Saksa nykyään) voisi olla mitalikamppailussa myös kakkosjengeillään. Se on ihan luonnollista, että eri lajien suurmailla materiaali on laaja, toki Norjan nykytilanne hiihdossa on varmaan pahimmasta päästä.

Itse asiaan sen verran, että kyllä kaltaiselleni semiseuraajalle hiihdon MM-kisat puolustavat paikkaansa kisakalenterin kirkkaimpana tähtihetkenä. Perusteluita täällä on jo aikaisemmin hyvin esitetty. Totta kai se on ihan selvää, ettei yksittäistä kisaa aina se absoluuttisesti paras aina voi voittaa, kun välineasiatkin näyttelevät suurta roolia. Ei se minua ainakaan häiritse, kun en sellaista MM-kisoilta odotakaan. Vaan huippujännittäviä kisoja kaikkensa antavilta urheilijoita, joista sitten aina yksi voittaa ja saavuttaa legendan statuksen.

 

[Hiihtofani]

Itse näen asian niin, että en aseta mc:a ja mm-kisoja vastakkain, vaan näen asian niin, että mc on paikka, missä maastohiihtäjä voi tienata rahaa, kun taas MM-kisoissa mitataan hiihtäjien absoluuttinen paremmuus.

 

[Surukuku]

Tämmöisissä väline- ja olosuhdelajeissa ei ole olemassa mitään absoluuttista paremmuutta yhden kilpailun perusteella, älytön ajatuskin. Tulosluettelo kuvaa vain sen yhden kilpailun paremmussjärjestystä, olipa se sitten piirikunnalliset, MC-, MM-kisat tai Olympialaiset. Maailman cupin voittanut on aika selkeästi sen kauden paras lajissaan, vaikkei edes olisi osallistunut MM-kisoihin, tms. Lukuisat ovat ne urheilijat, jotka ovat olleet jollain kaudella parhaimpien joukossa lajissaan cup-pisteden perusteella, mutta ovat joko sairastuneet tai muutoin epäonnistuneet juuri arvokisoissa - esim, Mäkäräisen Kaisa Sotshissa.

Jos muistellaan Heikkisen Matin voittoa Oslossa pertsan 15 kilsalla, siinä kisan paras ruotsalainen taisi olla jossain 20:n huonommalla puolella, kun naapurit eivät vielä voitelussaan hallinneet Holmenkollenin erikoisia lumen kosteusolosuhteita. Sillä kaudella Matti oli pisteissä jossain 25:nen tienoilla edellään useampi ruotsalainen, esim. Daniel Rickardsson, joka oli kauden mc-kisoissa nimenomaan tuolla pertsan 15 kilometrilla podiumilla useampaan kertaan ja mc-pisteissä distanssimatkoilla toisena ja kaikki mukaan laskettuna kolmantena. Jos nyt joku asiaa ymmärtämätön sitten tuomitsee hiihtäjien absoluuttisen paremmuuden juuri tuon yhden kisan perusteella, hän ei voisi enempää olla väärässä.
Silti, Matti on maailmanmestari sillä matkalla sinä vuonna, ei mitään pois Matilta (ja huoltoryhmältä), hieno mies edelleen, mutta ei paras sillä matkalla koko kautta tarkasteltaessa.

 

[MustatKortit]

@Surukuku :n kanssa samoilla linjoilla. Maailmancupin kokonaisvoitto - oli sitten kyseessä mikä hiihtolaji tahansa alppihiihdosta yhdistettyyn - taitaa parhaiten kuvata sitä paremmuutta, eli yksittäisten piikkien sijaan vaaditaan pitkäkestoista ja läpi kauden jatkuvaa menestystä.

Toki maailmanmestaruus on aina maailmanmestaruus.

 

[DAF]

Kuvaa varmasti juuri näin. Lajin sisäinen arvostus vain vaihtelee - pohjoismaisten lajien puolella MM- ja olympiavoitot ovat edelleen arvossaan, mutta alppipuolella on "aina" (ainakin 30 vuotta) ollut niin, että maailmancup arvostuu selkeästi MM-kisojen yläpuolelle.

 

[Hiihtofani]

Tämmöisissä väline- ja olosuhdelajeissa ei ole olemassa mitään absoluuttista paremmuutta yhden kilpailun perusteella, älytön ajatuskin. Tulosluettelo kuvaa vain sen yhden kilpailun paremmussjärjestystä, olipa se sitten piirikunnalliset, MC-, MM-kisat tai Olympialaiset. Maailman cupin voittanut on aika selkeästi sen kauden paras lajissaan

Kumpi on parempi urheilija Kerttu Niskanen vai Krista Pärmäkoski?

Laskin kummankin urheilijan maajoukkueuran sijoituksellisen keskiarvon ns. non-tour kilpailuista eli puhtaissa distanssi- ja sprinttikilpailuissa.

Krista Pärmäkoskella on parempi keskiarvo. Hän on sijoittunut keskimäärin urallaan sijalle 18.25 siinä missä Niskanen 19.70.

Niskanen on kuitenkin parempi distanssihiihtäjä ja hänellä on suurempi todennäköisyys saada arvokisamitali. Ero tulee siinä, että Pärmäkoski on reilusti parempi sprinttihiihtäjä kuin Niskanen.

Lyhyesti: Pärmäkoski on parempi mc-hiihtäjä, mutta Niskanen on parempi arvokisahiihtäjä.

 

[Individual]

Uskaltaako @Hiihtofani yhtään aprikoida Pärmäkosken MM-menestystä Lahti 2017? Okei, kausi ei luonnonlumien osalta kait ole vielä edes kunnolla alkanut, mutta mitä luulet? Ja tää ei ole mikään vittu***kysymys, vaan ihan vilpittömin mielin olen liikenteessä.

 

[ernestipotsi]

Hiihtoa vaivaa vähän sama kuin uintia kesäolympialaisissa: kilpailuja on aivan liikaa. Matkoja, tyylejä yms ja samat hiihtäjät osallistuvat (kärjistetysti) kaikkiin kilpailumuotoihin,

 

[Toppeli]

Minusta keskustelu tästä on hiukan jos ei nyt typerää, niin turhaa. Molemmille on paikkansa ja ainakin itselle maailmanmestaruuskisojen poistaminen veisi selkeästi kiinnostusta pois lajista ja ne on kilpailukauden kohokohta. Maailmancupista löytyy tasaisin suorittaja ja paras yleishiihtäjä. Maailmanmestaruuskisoista löytyy minun mielestä kyseisen matkan ja tyylin paras hiihtäjä, vaikkakin otanta on vain yhden kisan mittainen.

Maailmancupissa on oikeastaan yksi epäkohta lähinnä maailmancupin voittamisen kantilta. Minusta Tour de ski on todella hyvä keksintö, mutta sen arvo on nykyisellään liian suuri. En nyt tarkkaan muista pistelaskua, mutta mikäli tour de ski jää kesken esim. sairastumisen takia, ei paljon jakoja jää voittotaistoon vaikka muuten hiihtäisi hyvän kauden. Löytäisikö joku muuten tähän liittyen pistelaskusysteemin. Oliko nykyisellään voittajalle jotain 400 pistettä ja tuliko vielä yksittäiskisoista lisäpisteitä.

 

[El Gordo]

aprikoida Pärmäkosken MM-menestystä Lahti 2017?

Kotikisoissa on pärjättävä, joten eiköhän sieltä ole kaksois- ja kolmoisvoittoja tulossa vuoden 1989 malliin ainakin naisille, sekä viestivoitto. Miehistäkin jollekin saattaa osua pöljä päivä.

Pitäisi olla helppoa nyt, kun venäläiset on enimmäkseen kärähtänyt ja norjalaiset on astmalääkekohu pelotellut ruotuun. Suomalaiset taas on viime kerran hemohes-jupakasta varmasti viisastuneet sen verran, ettei menestys nyt jää moisista pikkujutuista kiinni. Tai yleensäkään ei jää kiinni.

 

[Hiihtofani]

En usko että nämä astma jutut vaikuttavat juuri millään tavalla esmes Norjan menestykseen eikä muihinkaan maiden välisiin kilpailutilanteisiin.

Uskaltaako @Hiihtofani yhtään aprikoida Pärmäkosken MM-menestystä Lahti 2017? Okei, kausi ei luonnonlumien osalta kait ole vielä edes kunnolla alkanut, mutta mitä luulet? Ja tää ei ole mikään vittu***kysymys, vaan ihan vilpittömin mielin olen liikenteessä.

En usko Pärmäkosken henk. koht. mitaliin, enkä välttämättä edes viestimitaliin. Miksi? Siksi että Suomen taso on niin jäätävän kova, että Pärmäkoski ei välttämättä edes mahdu viestikokoonpanoihin, no ehkä parisprinttiin kyllä.

mutta sen sijaan uskon menestykseen mc:ssa ja voi vaikkaa voittaa sen, jos keskittyy siihen täysillä ja esim menee Tour De Skille. Nythän on niin, että varmaan monet suomalaiset eivät panosta mc:iin ja jättävät mm. TDS väliin niin kuin ruotsalaiset tekivät vuonna 2015.

 

[Barnes]

Minusta keskustelu tästä on hiukan jos ei nyt typerää, niin turhaa.

Mielestäni hiihdon ja yhdistetyn kohdalla ehdottomasti näin, ampumahiihdon kohdalla "no joo", koska huolimatta mc-voiton korkeammasta arvostuksesta MM-kisoille löytyy roolinsa tärkeimpänä yksittäisenä kisana, mäkihypyssä voidaankin jo runsaasti kyseenalaistaa MM-karkeloiden arvo mäkiviikon myötä.

Alppihiihdossahan tilanne on sitten sellainen, että maailmancup ja sen tietyt yksittäiset kisat asettuvat selkeästi MM-kisojen edelle, minkä takia alpissa MM-arvostuksesta keskusteleminen on hyvin perusteltua.

 

[Salama44]

Ei pidä paikkaansa.

Usain Bolt on maaiman nopein ja paras sen vuoksi että voittaa sen oikean MM- tai Olympiakisan. Kukaan ei muista montako timanttiliigan osakilpailuvoittoa hänellä on.

Arvokisat ovat urheilussa kauden kohokohta ja maailmancupit vain bisnestä. Edellyttäen tietenkin että kaikki parhaat ovat mukana. Näin ei ole esim. jääkiekossa.

 

[Salama44]

Seuraavat suomalaiset ovat voittaneet hiihdon maailmancupin.

Juha Mieto 2 kertaa, Marja-Liisa Kirvesniemi 2 kertaa, Marjo Matikainen 3 kertaa ja Virpi Kuitunen 2 kertaa.

Kenen kohdalla se on ollut heidän suurin puheenaihe ja saavutus?

Miedon kohdalla Olympikullan häviäminen harmittaa enemmän, Marja-Liisan kohdalla Sarajevon kultamitaleja ei korvaa mikään cup, Marjon kohdalla cupit jäävät Calgaryn ja Lahden mitalien varjoon, Kuitusen kohdalla MM-mitalien määrää ja kahtaTour de Skin voittoa ei voi korvata cupin voitolla.

Cup on ollut heille kaikille hyvä lisäansio, mutta varsinainen maine ja kunnia on hankittu arvokisamitaleilla. Arvokisavuosina cup on myös jätetty toissijaiseen arvoon ja jätetty kisoja väliin ja tähdätty kunto kauden tärkeimpään kisaan.

 

[DAF]

Arvokisat ovat urheilussa kauden kohokohta ja maailmancupit vain bisnestä. Edellyttäen tietenkin että kaikki parhaat ovat mukana. Näin ei ole esim. jääkiekossa.

Paitsi alppihiihdossa, jossa nimenomaan niitä maailmanmestareita jne. ei juuri kukaan muista, mutta kristallipallot ovat niin lajin piirissä kuin yleisössäkin arvostetuimmat by far. Toki se sattuman merkityskin on paljon suurempi kuin maastohiihdossa, jossa keskimäärin se paras tuppaa voittamaan myös arvokisoissa.

 

[Barnes]

Arvokisat ovat urheilussa kauden kohokohta ja maailmancupit vain bisnestä.

Riippuu vähän. @DAF mainitsi jo alppihiihdon, joten minä mainitsen mäkihypyn. Mäkihypyssähän on se tilanne, että mäkiviikko ajaa osalla urheilijoista arvostuksessa MM-kisojen edelle. Vähän sama tilanne kuin Stanley Cupin ja olympiakullan arvostus, eli riippuu keneltä kysyy.

Itse kuulun siihen lahkoon, joka arvostaa mäkiviikon heittämällä MM-karkeloiden edelle.

 

[El Gordo]

Kyllä mä sijoitan mäkiviikon voiton johonkin MM-hopean tasolle mäkihypystä puhuttaessa, kulta menee sitten jo selvästi edelle.

Esim. Jari Puikkosen maailmanmestaruus Lahdessa 1989 on paljon ikimuistoisempi tapaus kuin Risto Laakkosen mäkiviikon voitto samana vuonna.

Janne Ahosen useista mäkiviikon voitoista muistan lähinnä sen viidennen ja viimeisen, joka olikin spesiaalitapaus kun tuli ennätys. Mutta ne aiemmat 4 voittoa on jo unohtunut, sen sijaan ne 2 henk. koht. maailmanmestaruutta muistuu kirkkaasti mieleen Ahosen uran hienoimpina hetkinä.

 

[Hiihtofani]

Seuraavat suomalaiset ovat voittaneet hiihdon maailmancupin.

Juha Mieto 2 kertaa, Marja-Liisa Kirvesniemi 2 kertaa, Marjo Matikainen 3 kertaa ja Virpi Kuitunen 2 kertaa.

Kenen kohdalla se on ollut heidän suurin puheenaihe ja saavutus?

Miedon kohdalla Olympikullan häviäminen harmittaa enemmän, Marja-Liisan kohdalla Sarajevon kultamitaleja ei korvaa mikään cup, Marjon kohdalla cupit jäävät Calgaryn ja Lahden mitalien varjoon, Kuitusen kohdalla MM-mitalien määrää ja kahtaTour de Skin voittoa ei voi korvata cupin voitolla.

Nämä olivat silloin ennen vanhaan.

Maastohiihtoakaan ei voida verrata mihinkään yleisurheiluun. Maastohiihdossa on paljon enenmmän muuttuvia tekijöitä. Keli, maasto, kalusto, päivän vire vaihtelevat päivästä toiseen ja sijoitukset vaihtelevat paljon enemmän verrattuna johonkin yleisurheiluun.

Maastohiihdon mc alkoi vasta 80-luvulla, joten kysymyksessä on vasta varsin uusi ilmiö. mc on kuitenkin koko ajan kasvattanut suosiotaan verrattuna näihin perinteisiin arvokisoihin jo edellä johtuvista syistä, mutta myös tämän D-kysymyksenkin johdosta. Onhan se ihan huvittavaa, kun se toinen on tähdännyt siihen yhteen kisaan ja sitten joku lumisade sotkee kisan ja olet ynnä muilla sijoilla, kun se toinen on kiertänyt kaikki mc-kisat ja kerännyt kaikki palkintorahat itselleen ja onhan se urheilullisestikin paljon kovempi juttu ja haastavampi juttu olla vireessä kaikissa kisoissa..

Toki maastohiihdon mc:ssa on näitä ongelmakohtia mm. tourit ja sprintit ja muut.

 

[Fordél]

Seuraavat suomalaiset ovat voittaneet hiihdon maailmancupin.

Juha Mieto 2 kertaa, Marja-Liisa Kirvesniemi 2 kertaa, Marjo Matikainen 3 kertaa ja Virpi Kuitunen 2 kertaa.

Kenen kohdalla se on ollut heidän suurin puheenaihe ja saavutus?

Miedon kohdalla Olympikullan häviäminen harmittaa enemmän, Marja-Liisan kohdalla Sarajevon kultamitaleja ei korvaa mikään cup, Marjon kohdalla cupit jäävät Calgaryn ja Lahden mitalien varjoon, Kuitusen kohdalla MM-mitalien määrää ja kahtaTour de Skin voittoa ei voi korvata cupin voitolla.

Cup on ollut heille kaikille hyvä lisäansio, mutta varsinainen maine ja kunnia on hankittu arvokisamitaleilla. Arvokisavuosina cup on myös jätetty toissijaiseen arvoon ja jätetty kisoja väliin ja tähdätty kunto kauden tärkeimpään kisaan.

Ontuva kysymys sikäli, että kun samaan aikaan on kuitenkin kisattu arvokisoissa niin tottakai niitä pidetään suurempina saavutuksina. Mutta jos hiihdossa ei olisi ollut MM-kisoja vaan vain jokavuotinen maailmancup ja olympialaiset neljän vuoden välein, tilanne olisi toinen. Ja onhan tälle näkemykselle ihan perustelunsa. Mitä järkeä on ratkaista maailmanmestari yhdessä kisassa, kun sen voi tehdä tasapuolisemmin usean kisan yhteistuloksella.

 

[El Gordo]

Mitä järkeä on ratkaista maailmanmestari yhdessä kisassa, kun sen voi tehdä tasapuolisemmin usean kisan yhteistuloksella.

Eihän se ole sama asia. Maailmanmestari on jonkun tietyn lajin ja matkan mestari, esim 10 km perinteisellä. Aika köyhäähän se olisi, jos tuollaista erityisosaamista ei koskaan mitattaisi MM-tasolla, vaan kaikkien matkojen yhteistulos olisi ainut missä voisi mitalia tavoitella.

 

[Fordél]

Eihän se ole sama asia. Maailmanmestari on jonkun tietyn lajin ja matkan mestari, esim 10 km perinteisellä. Aika köyhäähän se olisi, jos tuollaista erityisosaamista ei koskaan mitattaisi MM-tasolla, vaan kaikkien matkojen yhteistulos olisi ainut missä voisi mitalia tavoitella.

Aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi alppihiihdossa jaetaan maailmancupin kokonainaiskisan voittajan lisäksi kristallipallot syöksyn, pujottelun jne. cupin voittajille, voitaisiin hiihdossa jakaa mestaruudet sprinttihiihdon, normaalimatkojen, pitkien matkojen jne. mestaruudet tai sitten ihan matkoittain (10 km p, 50 km v jne.). Ensiksi mainittuahan toki jo osaksi tehdään hiihdon maailmancupissa tehdään, mutta niillä ei ole MM-arvoa (aivan kuten ei ole alppihiihdossakaan). En kuitenkaan keksi miksei voisi olla eli ihan hyvin voitaisiin jakaa maailmanmestaruudet yksittäisen MM-kisamatkan sijaan monen kisan yhteistuloksen perusteella.