Junttimaisinta mitä tiedät

[cottonmouth]

Olen nyt asunut 14 vuotta Helsingissä ja vaikea olisi kuvitella muuttavansa enää pois.* Riittävän suuri, mutta toisaalta kuitenkin tarjoaa ihan riittävästi tilaa ainakin allekirjoittaneelle. Omakotitalossa en koskaan ole asunut, mutta sekä allekirjoittaneen, että vaimon vanhemmilla on isot mökit jotka lankeavat meille aikanaan eli mitään erityistä haluakaan ok-taloon ei ole kuin ehkä koirien kannalta. Käytiin tosin katsomassa paria omakotitaloa muutama viikko sitten Vantaan puolella, mutta aika unelmakohde saa olla, että vantaalaiseksi cotton rupeaa. Ei Helsingistä muuttaminen mikään mahdottomuus tietenkään ole, mutta jos ei pakottavaa syytä tule vastaan, niin eiköhän täällä vielä tovi asuta.

Tuntemattomien kohtaaminen on ystävällisempi ja rennompi tapahtuma pienellä paikkakunnalla kuin Helsingissä, pääsääntöisesti.

Toisaalta Helsinki on taas homogeeninen mitä tulee ihmisten ystävällisyyteen ja yleiseen hyvätapaisuuteen mikä on muuta Suomea alempana.

Se mitä itse olen Suomea kiertänyt, niin asia menee omien havaintojen perusteella niin, että kyllähän jossain Leprassa ja muilla toreilla riittää hupiukkoa höpöttämään elämästään ja kassakin saattaa alkaa kertomaan pahimmillaan jostain rättiviikoistaan tjsp., eikä siinä, jos siitä tykkää ja laskee sen ystävällisyydeksi. Käytöstavat ja hyvätapaisuus menee ainakin oman kokemuspinnan perusteella kuitenkin 10-1 Helsingille. Osataan ottaa toiset huomioon, kun on totuttu, että ihmisiä on ympärillä, pidetään ovia auki jne. muuta peruskohteliaisuutta, kiitetään ja liikennekin on periaatteessa huomattavasti sulavampaa selvästi suuremmalla automäärällä.

Helsingissä (asuneenakin) siellä ei ole mitään muuta vikaa kuin liikkuminen paikasta toiseen. Kaikki kestää, menit sitten fillarilla, autolla, sporalla.

Osin näin ainakin nyt Kehien remonttien aikana, mutta toisaalta Helsinki lienee ainoa Suomen kaupunkin, jossa joukkoliikenne esim. mahdollistaa autottomuuden noinkin laajalla alueella. Nykyisin liikun sekä autolla, että julkisilla ja toki ajoittain matkat kestävät, mutta toisaalta, kun katsoo kartaa, niin eivät ne matkatkaan usein ihan mitään pikkukaupungin siirtymiä ole kilometrienkään osalta.

* = toki kaikki riippuu elämän prioriteeteista. Eräs insinöörituttu veisti osuvasta, kun kysyin miten viitsii asua Varkaudessa. Kuulemma Suomessa on suurimman osan vuodesta pimeää ja suurin osa paikoista näyttää muutoinkin samalta. Kun tulee töistä kotiin, vetää verhot kiinni ja alkaa juoda kaljaa, niin se on aika sama missä asuu. Noh, näinpä.

 

[godspeed]

No se kääntöpuoli, että kadulle voi kuolla sairaskohtaukseen, kun kaikki luulee, että se on vain joku pultsari tai narkkari. Kukaan ei tule kysymään, että hei mikä sun on. Ja muissakaan tilanteissa ei välitetä toisesta, ei ole yhteisöllisyyttä kuten pienemmällä paikkakunnalla.

Olen nähnyt kun pultsari tuupertuu katuun muutaman tuhannen ihmisen pikkupaikkakunnalla. Kyllähän siinä ihmisiä ympärille kerääntyi, mutta jos vaikka olisi pitänyt elvyttää, niin en olisi antanut sitä suun kautta vaan korkeintaan painelemalla. Mutta koska paikalla oli jo tarpeeksi oman elämänsä lääkäreitä, niin en jäänyt ihmettelemään.

 

[Sanainen arkku]

@pettter

Tiedän, ettet ole niin kännissä kuin annat ymmärtää, mutta eihän Helsingin vaihtoehto kai ole Temmes? Hintalaatusuhde on tämä: omaiseni asuu Kampissa tyydyttävä-kuntoisessa yksiössä työvankina. Meidän vuokralaiset asuvat täysin remontoidussa kolme kertaa isommassa asunnossa kahden minuutin päässä juna-asemasta, josta pääsee Kamppiin alle tunnissa ja seuraava juna on jo matkalla ennen kuin on perillä. Vuokra on lähes sama. Kummassakaan asunnossa asukas ei tarvitse autoa, mutta toisessa sen saa pysäköityä varmasti kodin eteen.

Missäkö tapahtumassa kävin eilen? Töissä, kuten useimmat. Sen jälkeen autoin yhtä autojen kanssa vähän minuakin kömpelömpää kaveria auton ajovalopolttimen kanssa. Yleisötilaisuuksissa en viihdy, kuten en viihdy ahtaudessa muutenkaan pl. lätkämatsit. Yhtenä iltana kyllä katsoin pesäpallo, maakuntasarjaa, koska oli hyvä keli. Edellinen "tapahtuma" jossa kävin oli Historic Rallin EM-osakilpailun kaupunkierikoiskoe. Hienoissa tapahtumissa pahinta on ihmisten paljous pienessä tilassa. Jonotus, väistely yms. ei ole minun hommaani.

Töissä käyminen on junttia. Sen jälkeen ei useinkaan kaipaa mitään ihmishälinää.

 

[Pekko Pelikaani]

Muutenkin maalaiset autoilee. Mä meen metrolla maan alla.
kauppa.

Ai että mä oon kade kun meillä täällä landella ei oo metroa millä pääsis suhaamaan....kyllä teillä Stadissa kelpaa. Montako linjaa siellä oikein on?

 

[KiVi]

Eiköhän kunkin asuinpaikka ole kompromissi työn/opiskelun, omien mieltymysten ja rahan suhteen.

Pentuna asuin maalla omakotitalossa isona kaupungissa kerrostalossa. Molemmissa on ollut kivaa, mutta hyvin erilaista. Kaupungin isoimpia plussia ovat olleet anonymiteetti ja mahdollisuus pyöriä erilaisissa porukoissa. Maaseudun isoin plussa on, että siellä on kauniimpaa.

 

[Trenchtown]

Kaupungin isoimpia plussia ovat olleet anonymiteetti ja mahdollisuus pyöriä erilaisissa porukoissa. Maaseudun isoin plussa on, että siellä on kauniimpaa.

Vaikka ei varsinaisesti ketjun aiheeseen liitykään, niin kirjoitan silti. Itse lapsuuden ja nuoruuden maalla asuneena kaipaan sieltä eniten hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Meiltä oli lähimmälle bussipysäkillekin kahdeksan kilometriä, että asuttiin vielä viitekehyskin huomioiden "korvessa". Ikävimpänä maaseudun piirteenä pidän tuota mainitsemaasi anonymiteetin mahdottomuutta. Tietenkin olen maineeni kasvamisessa auttanut omalta osaltani pitämällä kakarana huolta siitä, että puheenaihetta ja paheksujia riitti.

Ehkä se johtuu juurikin maalla asutusta lapsuudesta, että en ole käytännössä koskaan pohtinut sinne takaisin muuttamisen mahdollisuutta. Omakotitaloa ja kaikkia sen mukana tulevia pihaduuneja yms. en kaipaa ollenkaan. Polttopuiden kaataminen ja metsässä repiminen + tietenkin sitten aikanaan sirkkelöinnit ja halkojen pinoamiset päälle. Perunoiden istuttamista ja nostamista, lumitöitä traktorilla ja käsipelillä. Talon lämmittämistä muistelen lämmöllä, ai että se oli mukava herätä kouluaamuna, kun kämpässä oli raikkaat +16 astetta lämmintä ja ennen kouluun lähtöä piti polttaa sekä pystymuureissa että leivinuunin pesässä pari sylillistä puita, vain jotta iltapäivällä koulusta palatessaan sai lämmityssouvin aloittaa edes siedettävistä lähtökohdista.

Paljon jäi askareita mainitsemattakin, mutta vaikka se silloin ymmärrettävästi vitutti, niin näin jälkikäteen ajateltuna hyvä että meidän on pitänyt ns. kantaa kortemme kekoon. Joka tapauksessa olen asunut oikeastaan koko aikuiselämäni ajan kerrostalossa ja tarkoitus on jatkaa samalla asumismuodolla. Kyllähän se omakotitalon yksityisyys, oma piha ja tilavuus houkuttelisivat, mutta onhan tämä kerrostalossa asuminen kaikin puolin helpompaa, siitä ei pääse mihinkään. Vielä kun olen aina ollut luonnostani melko laiska ja nyttemmin vielä sairauskin rajoittaa liikkumista ja tekemistä, niin pidän tätä asumismuotoa juuri mun tilanteelleni ylivoimaisesti parhaana.

 

[Kirjoittelija]

Mitäs Helsingissä sitten on, Tuska ja Flow?

Sideways ja Flow. En minäkään ole niissä käynyt mutta paremmat kattaukset niillä on kuin maaseudun festareilla. Flow'hun en valitettavasti kehtaa mennä, koska minulla ei ole riittävän trendikkäitä vaatteita. Ruisrockissa ja Provinssissa sen sijaan olen käynyt esim. Toolia katsomassa ja voisin mennä toistekin, koska sinne välttää jotenkin tällaisen maalaisjuntinkin garderoobi.

 

[Valioyksilö]

Helsingin korkeat asumiskustannukset on yleinen (ja tosi) väite, mutta kun lasketaan tulotaso asumiskustannuksien jälkeen:

Tilastokeskus - 2. Asumiskustannusten tulo-osuudet jatulotaso asumiskustannusten jälkeen

"Suuralueen mukaan asumiskustannusten jälkeinen tulotaso oli omistusasunnoissa asuvilla kotitalouksilla korkein Helsinki-Uudellamaalla (mediaani 25 095 euroa), matalin Pohjois- ja Itä-Suomessa (mediaani 19 456 euroa) vuonna 2012. Pääkaupunkiseudun omistusasujien tulotaso oli kaikkein korkein: 25 934 euroa kotitalouden kulutusyksikköä kohti vuonna 2012. Vuokralla asuvien asumiskustannusten jälkeisten ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 13 531 euroa Helsinki-Uudellamaalla, jossa pääkaupunkiseudulla 14 389 euroa ja muualla 11 854 euroa. Manner-Suomessa muualla vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten jälkeinen tulotaso vaihteli Pohjois- ja Itä-Suomen 10 089 eurosta Etelä-Suomen 11 001 euroon kulutusyksikköä kohti vuonna 2012."

Tämän tietysti selittää työmarkkinat Helsingissä.

 

[RexHex]

Mä kävin ensin Satamahulinoissa kuuntelemassa Jukka Poikaa ja joku teinityttöjen suosikkikin siellä heilui kun vetelin sivummalla kaljaa ja sitten kävin Rööperi-festissä. Tom Sjöberg heitti rock'n rollia. Safkat ajattelin hakea Teurastamon torstaimarketista kun siellä päin usein pyörin, mutta satoi vettä. Rautatientorin Herkkujen Suomi -tapahtuman jätin viikonlopulle. Tänään ajattelin mennä katsomaan MIL-Espaa, mutta hainkin Alepasta kaljaa ja tulin himaan. Illalla on Roihuvuoren kyläjuhlat ja pari muutakin olis kalenterissa. SUOMEN (huom. ei Punkalaitumen eikä Mäntyharjun) kansallismuseon ilmaisperjantaihin en kännissä viitsi mennä.

Siis Jukka Poika. Tämä kaverihan pyörii traktorilla ympäri maakuntia. Tom Sjöberg, eikö se oo se kaveri tanssii tähtien kanssa? Eikö semmoisia hinttejä löydy joka pitäjästä? Ainakin täältä löytyy. Teurastamoja on meillä maallakin, niin jotenkin hassulta kuullostaa hehkuttaa Teurastamon TORSTAI MARKETTIA. Vittu meillä se teurastamo on avoinna joka päivä, halusit sitten possua tai pässiä tai mitä vaan. Rautatiekin täältä maalta löytyy. Se tosin menee ohi pitäjän ja ei ne junat tänne pysähdy, mutta on kyllä rautatie ja torikin. Naurattaa tuo Alepa nimitys. Meilläpäin niitä kutsutaan ihan rehellisesti Saleksi, ehkä hesalaisia on helpompi huijata tuolla nimellä. En muuten tiennyt että Roihuvuori on kylä, vaikka tiesin että siellä on lähinnä juntteja.

 

[RauMan]

Tähän sinänsä paikoitellen hyvään vertailuun täytyy vain todeta että kaikissa paikkakunnissa löytyy hyvät puolensa. Itse arvostan pienen paikkakunnan helppoutta liikkumisessa. Muutama vuosi sitten olin töissä Rauma- nimisen kylän keskustassa. Työaika päättyi kello 18:00, kun oli sovittu että kaveri hakee autolla niin ei ollut hankaluuksia olla jäähallilla istumassa klo 18:20 arkena. Ottelun päätyttyä kotona oltiin klo 21:15 viimeistään.
Jos haluaa kansainvälisen tason esityksiä nähdä niin auto alle ja kolmen tunnin päästä on pelipaikalla.
Toki valintoja nämä.

Raumahan on sinänsä loistavalla paikalla että kansainvälisestikin mitattuna, kuinka monella kaupungilla on kolme lentokenttää? Pohjoinen ( Pori), itäinen (Tampere) ja eteläinen (Turku). Tämä siis Ryanair- mittarilla vrt Frankfurt (Hahn)

 

[pettter]

Hintalaatusuhde on tämä: omaiseni asuu Kampissa tyydyttävä-kuntoisessa yksiössä työvankina. Meidän vuokralaiset asuvat täysin remontoidussa kolme kertaa isommassa asunnossa kahden minuutin päässä juna-asemasta, josta pääsee Kamppiin alle tunnissa ja seuraava juna on jo matkalla ennen kuin on perillä. Vuokra on lähes sama.

Jos mulla olisi kolme huonetta niin vuokraisin ne kaksi ylimääräistä. Mä kuitenkin oon vaan yks ihminen.

Ja ei kait kotona silleen tarvitse kuin makuuhuoneen kun pubit on olohuone. Ja koko kaupunki. Ostarit jne, missä hengaileekaan iltaisin. Puistot kanssa ja varsinkin ne. Espallakin on aika kansainvälinen meininki, mikä on kiva ja mitä kaipaa. Jotkut tykkää rannoista enemmän tai kallioista, mutta mulla on kaipuu ihmisten luokse. Talvella tietty on vähän nihkeämpää, vaikka kyllä mä silloinkin käppäilen keskustassa kalja kädessä. Siellä lumikin sulaa heti maasta niin ei sohjossa tarvitse talsia kuten pienemmillä paikkakunnilla. Jotkut menee kauppakeskuksiin viihtymään ja jotkut leffaan ja jotkut baariin. Jotkut vaikka kuntosalille tai minne tahansa. Kaikki aika kotona ja töissä menee hukkaan elämästä.

Ai että mä oon kade kun meillä täällä landella ei oo metroa millä pääsis suhaamaan....kyllä teillä Stadissa kelpaa. Montako linjaa siellä oikein on?

Himasta pääsee nopeasti ja kätevästi keskustaan ja Kallioon ja Itikseen. Minne muualle sitä tarvii mennä? No jäähallille matsipäivinä, mutta sinnekin pääsee suoralla bussilla nopeasti.

 

[Stevie]

Eräs tuttu sanoi mulle joskus että: "Muuta maalle, oot silloin paljon onnellisempi" Oliko hän @pettter oikeassa? Sulla taitaa olla kokemusta vastata.

Vähän ohi ketjun aiheesta, mutta keskustellaan kun aloitettu.

 

[Kirjoittelija]

En muuten tiennyt että Roihuvuori on kylä

En minäkään mutta kaipa se "kyläjuhlat" on vähän myyvempi nimi kuin "lähiöjuhlat".

Raumahan on sinänsä loistavalla paikalla että kansainvälisestikin mitattuna, kuinka monella kaupungilla on kolme lentokenttää? Pohjoinen ( Pori), itäinen (Tampere) ja eteläinen (Turku). Tämä siis Ryanair- mittarilla vrt Frankfurt (Hahn)

Eipä tuolla Tampereen lentokentällä tee enää juuri mitään Ryanairin vedettyä lennot minimiin. Hesa-Vantaalle täältä Tampereelta täytyy lähteä, jos haluaa lentsikalla maailmalle mennä.

 

[pettter]

Eräs tuttu sanoi mulle joskus että: "Muuta maalle, oot silloin paljon onnellisempi" Oliko hän @pettter oikeassa? Sulla taitaa olla kokemusta vastata.

Niin en mä tiedä. Riippuu mistä tykkää ja mitä haluaa ja mihin on tottunut. Me asuttiin teini-iässä maalla neljä vuotta + inttivuosi. Silloin en halunnut edes tutustua niihin paikallisiin. No koulua kävin pääosin kauempana kaupungissa sen ekan ysiluokan jälkeen siellä landella.

Aiemmin kellään meidän luokalla ei ollut mopoa eikä kukaan koskaan niistä mitään puhunutkaan, mutta sitten zup ja mä olinkin luokan ainoa jätkä jolla ei ollut. No en hankkinut tai ikinä en sekuntiakaan edes miettinyt että hankkisinko kun ei tippaakaan kiinnosta.

Toi tottumisjuttu on muuten aika isossa roolissa varmaan. Mä synnyin kerrostaloon ja tää tuntuu kaikkein luontevammalta ihmiselle tai siis mulle. Tulee sellainen hyvä fiilis kun tietää että ihmisiä on joka puolella, vaikka niiden kanssa ei koskaan edes juttelisi tai mitään. Omakotitalossa on jotenkin orpo olo. Koko ajan on tunne että elämästä puuttuu nyt jotain. Pelottaakin jopa vähän. Kaupungissa ei koskaan tarvii pelätä mitään eikä tänne voi eksyä kuten metsään.

 

[pernaveikko]

Toi tottumisjuttu on muuten aika isossa roolissa varmaan. Mä synnyin kerrostaloon ja tää tuntuu kaikkein luontevammalta ihmiselle tai siis mulle. Tulee sellainen hyvä fiilis kun tietää että ihmisiä on joka puolella, vaikka niiden kanssa ei koskaan edes juttelisi tai mitään. Omakotitalossa on jotenkin orpo olo. Koko ajan on tunne että elämästä puuttuu nyt jotain. Pelottaakin jopa vähän. Kaupungissa ei koskaan tarvii pelätä mitään eikä tänne voi eksyä kuten metsään.

Ne harvat kerrat kun joskus olen mökillä yksin selvinpäin, niin laitan ovet lukkoon yöksi. Jotenkin siinä on orpo-olo, vaikka nykyrakentamisella naapurit ovat hyvinkin lähellä. Tietenkin kerrostalossakin laittaa ovet kiinni ihan vain häröilyn takia, mutta se on aivan eri asia.

En halua tuntea naapureitani, mutta jotenkin se johonkin helpottaa, että niitä on ja välillä kuuluu elämän ääniä. Ei ole yksin tässä kylmässä ja julmassa maailmassa, vaikka sinänsä viihtyykin yksin. Nykyisessä kotikaupungissani on reilu miljoona asukasta, juuri sopivankokoinen paikka ihmisen elää.

 

[ISH]

Neljä vuotta sitten asuin 41 neliön kerrostalokaksiossa Espoossa ja olin ihan tyytyväinen.

Nyt asun 60 km päässä Helsingistä 228 neliön omakotitalossa, 2000 neliön tontilla. Enpä voisi olla onnellisempi.

Jos joutuisin muuttamaan takaisin kerrostaloon, ampuisin itseäni naamaan. Jos ei olisi vaimoa ja lapsia.

 

[Kirjoittelija]

Mä synnyin kerrostaloon ja tää tuntuu kaikkein luontevammalta ihmiselle tai siis mulle. Tulee sellainen hyvä fiilis kun tietää että ihmisiä on joka puolella, vaikka niiden kanssa ei koskaan edes juttelisi tai mitään. Omakotitalossa on jotenkin orpo olo. Koko ajan on tunne että elämästä puuttuu nyt jotain. Pelottaakin jopa vähän. Kaupungissa ei koskaan tarvii pelätä mitään eikä tänne voi eksyä kuten metsään.

Minun mielestäni kerrostaloasumisessa parasta on se, ettei tarvitse osata itse huolehtia kiinteistöstä. Mulla kun on peukalo keskellä kämmentä, ei omakotitalossa asumisesta tulisi yhtään mitään. Puukäsitöissäkin jouduin ala-asteella tukiopetukseen.

 

[vetti]

Niin en mä tiedä. Riippuu mistä tykkää ja mitä haluaa ja mihin on tottunut.

Toi tottumisjuttu on muuten aika isossa roolissa varmaan. Mä synnyin kerrostaloon ja tää tuntuu kaikkein luontevammalta ihmiselle tai siis mulle. Tulee sellainen hyvä fiilis kun tietää että ihmisiä on joka puolella, vaikka niiden kanssa ei koskaan edes juttelisi tai mitään. Omakotitalossa on jotenkin orpo olo. Koko ajan on tunne että elämästä puuttuu nyt jotain. Pelottaakin jopa vähän. Kaupungissa ei koskaan tarvii pelätä mitään eikä tänne voi eksyä kuten metsään.

Joo, noin se menee, kerrankin täsmälleen samaa mieltä @pettter in kanssa. Kerrostaloon mut on myös kannettu, yhtä rivarinpätkää lukuunottamatta sellaisessa aina asunut. Ex-anoppilassakin tuli orpo olo omakotitalossa jossain maalla keskellä ei-mitään.

Mökki tuli tosin hommattua, hassua ettei siellä ole ollenkaan orpo olo tai pelkää et eksyis vaikka pari viikkoa lomallakin tuli siellä yksin vietettyä lähes ilman viinaa. Ehkä mä oon keski-ikäistynyt tai jotain. Mut en mä sinne koskaan muuttais.

Mut jokainen toivottavasti on ja elää siellä missä haluaa, etuineen ja haittoineen. Jollekin se on se iso tontti, joillekin metro jalkojen alla. Mulle se on toi jälkimmäinen.

 

[Vanha Len]

Jollekin se on se iso tontti, joillekin metro jalkojen alla. Mulle se on toi jälkimmäinen.

Hell yeah! Meneviä miehiä ollaan.

 

[julle-jr]

Kyllä vesistön tulee olla niin lähellä, että voit kävellä rantaan uimaan. Ja talvella vastaavasti haluat kävellä sinne pilkille kaira kädessä. Helsingin huonoin puoli on juuri se, että rannassa asuminen on niin kallista. Ja talvella meri ei välttämättä jäädy.

Mä en sen sijaan oikein ymmärrä noita ihmisiä on liian vähän tai liian paljon juttuja. Niitä on sen verran kuin on eikä niistä tai niiden olemattomuudesta tarvitse välittää. No ruuhkat ja jonottaminen tosin on perseestä.

 

[vetti]

Kyllä vesistön tulee olla niin lähellä, että voit kävellä rantaan uimaan. Ja talvella vastaavasti haluat kävellä sinne pilkille kaira kädessä. Helsingin huonoin puoli on juuri se, että rannassa asuminen on niin kallista. Ja talvella meri ei välttämättä jäädy.

Mä en sen sijaan oikein ymmärrä noita ihmisiä on liian vähän tai liian paljon juttuja. Niitä on sen verran kuin on eikä niistä tai niiden olemattomuudesta tarvitse välittää. No ruuhkat ja jonottaminen tosin on perseestä.

Himasta kilometrin verran meri ei aina jäädy(ehkä 4/5 talvista jäätyy pilkkimiskuntoon), landella 10m päähän mökistä järvi jäätyy 5/5 talvista. En valita, näin keskituloisena.

 

[Sanainen arkku]

Kyllä vesistön tulee olla niin lähellä, että voit kävellä rantaan uimaan. Ja talvella vastaavasti haluat kävellä sinne pilkille kaira kädessä. Helsingin huonoin puoli on juuri se, että rannassa asuminen on niin kallista. Ja talvella meri ei välttämättä jäädy.

Mä en sen sijaan oikein ymmärrä noita ihmisiä on liian vähän tai liian paljon juttuja. Niitä on sen verran kuin on eikä niistä tai niiden olemattomuudesta tarvitse välittää. No ruuhkat ja jonottaminen tosin on perseestä.

Vesistön läheisyys on välttämättömyys. Pelkkä sinne (minun tapauksessa järvelle) katsominen puhdistaa sielun ihmisten aiheuttamasta paskasta. Kun kauniin kesäpäivän järvi tarjoaa aktiviteettia ja vilvoitusta, syksyn vaahtopäät herättävät kunnioitusta ja tuovat jotain todella jylhää mieleen. Talvi menee itsellä horroksessa siihen saakka, kunnes tulee helmikuun kirkkaat päivät. Silloinkin niitä mennään viettämään tuttuun rantaan. Valkoisen järvenselän moninkertaistama valo sisältää lupauksen tulevan kesän purjehduksista.

Toisille meri on se juttu. Minun mittakaavaani sopii järvi paremmin. Toiset järvet ovat tärkeämpiä kuin toiset, mutta Päijänne rönsyineen merkitsee ylivoimaisesti eniten. Sen rannalla on tullut vietettyä lukemattomat nuoruuden tunnit ihan vaan istuen, ja siellä Sanainen arkku sulkeutuu. Siellä hengityskin tuntuu tapahtuvan suoraan rintakehän läpi.

 

[julle-jr]

Himasta kilometrin verran meri ei aina jäädy(ehkä 4/5 talvista jäätyy pilkkimiskuntoon), landella 10m päähän mökistä järvi jäätyy 5/5 talvista. En valita, näin keskituloisena.

Jos asuisin Helsingissä perheasunnossa jossakin miellyttävässä paikassa rannassa tai sen välittömässä läheisyydessä (esim. joku Jollas tai Tammisalo. Tai Kulosaari ja Munkkiniemi jos lähemmäs kantakaupunkia mennään), ei olisi toivoakaan, että rahat riittäisivät kohtuullisen ajomatkan päässä sijaitsevaan rantamökkiinkin vielä. Ei vaikka tuloni ovat ihan ok.

Harmi sinänsä, Helsinki on kuitenkin synnyinkaupunki, jossa suurin osa sukulaisista ja moni kaverikin vielä asuu.

 

[heavy]

Nyt asun 60 km päässä Helsingistä 228 neliön omakotitalossa, 2000 neliön tontilla.

Kuulostaa helvetin esikartanolle.

 

[pettter]

2000 neliön tontilla.

Mitä tolla on mitään merkitystä? Tontti on maata, multaa tai hiekkaa tai mitä se onkaan. Olis sentään vaikka jäätelöä niin sen voisi syödä. Mä en ole koskaan tajunnut tota maalaisten juttua. Eikö kannattaisi myydä jos siitä vähänkään rahaa saisi? Rahalla voisi sitten ostaa jotain kivaa, mistä saisi hyötyä tai nautintoa tai ylipäätänsä mitään.