Mielenkiintoinen sarja menossa. Hyvää otatusta sekä kentällä että tässä ketjussa - molemmissa menee myös sopivasti asiattoman puolelle :)
Tässä tiivistetysti ajatuksiani kahdesta ekasta pelistä sekä keskustelussa käydyistä heitoista (ja tunnustan että näen asiat Jymy-lasien takaa)
- Ihan selvää on, että Haapakosken loukkaantuminen vaikutti peliin tänään, ehkä jopa ratkaisevasti, Hänen roolinsa niin sisällä, ulkona kuin henkisestikin on ratkaiseva. Toki, niillä pelataan joita on ja tulos ratkaisee, mutta tämä ei missään nimessä ole selittelyä Vimpelin taholta vaan ihan faktaa. Ja ihan samaan tapaan Jymy on valitellut Roopen ja Kostin terveyshuolia kauden mittaan, ja valittelisi nytkin jos joku avainpelaaja loukkaantuisi.
- Tuomarointi oli tänään hataraa. Nopeassa pelissä tulee virheitä vääjäämättä kaikissa lajeissa, mutta auktoriteetin tulisi säilyä tuomareilla, ja tänään se oli hakusessa. Tuomarointi ei kuitenkaan ratkaissut tänään - Haapakosken puuttuminen oli isompi tekijä.
- Molemmat joukkueet ovat kivikovia kotonaan. Sanoisin, että Jymyn vierasvoitto on todennäköisempi kuin Vimpelin, mutta Vimpelin ei toisaalta tarvitsekaan voittaa ieraissa. Etu sarjassa on nähdäkseni yhä Vimpelillä.
- Joukkueet ovat niin tasaiset, että pienet asiat ratkaisevat kentällä. Sama tulee jatkumaan koko sarjan ajan, joten tämä(kään) ottelusarja ei tule ratkeamaan "voittamisen kulttuuriin" tai muuhun pseudohorinaan, vaan kumpi pystyy pelaamaan kovemmalla tasolla varmemmin. Joukkueiden vahvuudet ja heikkoudet on moneen kertaan käsitelty.
- Jani Komulaisesta: Mies toden totta suli finaaleissa PattUa vastaan aikanaan, sillä kertaa hän ei ollut lainkaan oma itsensä myöskään mailan varressa. Muut finaali- ja pleijarisarjat sen sijaan ovat osoittaneet, että hän on lajin kovimpia voittajia ja yksi kaikkien aikojen pelaajista, erityisesti mailassa hän on tehnyt usein ihmeitä. Myönnän kuitenkin auliisti, että hän on melko [rumahko termi]n oloinen kentällä, ilkkuu vastustajille ja psyykkaa nuoria kavereita epäurheilijamaisella tavalla. Saman kategorian kaveri oli myös takavuosien legenda Kari Hakkarainen Jymystä, toki on näitä muissakin joukkueissa.
Asia erikseen on sitten se, voidaanko peliminän ja henkilön itsensä välille vetää yhtäläisyysmerkit: aika moni huipputason urheilija elää niin vahvasti mukana pelissä, että voi sanoa tämän persoonan muuttuvan kentällä. Silti ei pidä ajatella, että siviilirooli on "feikkausta". Hieman kärjistäen: en pitäisi Jari Litmasta läpeensä epärehellisenä miehenä, vaikka hän on pelikentillä harhauttanut ja hämännyt ihmisiä vuosikausia...