Tylsin tekemäsi työ

[KiVi]

Olisi hauska myös kuulla mikä on se duuni mikä ei ole tylsää.

Homman tylsyys määritellään vain yksilön korvien välissä. Jos asenne on perseestä, leijonankesyttäjänkin homma on tylsistä tylsin.

On tuossa totuuden siementä, että työssä viihtyminen on paljolti asenteesta kiinni. Onhan osa hommista silti objektiivisestikin arvioiden ihan kuolettavan tylsiä, esimerkiksi täällä mainittu kumilenkkien katkominen oikean pituisiksi palasiksi. Tuskin siinä kukaan jaksaa tuntikausia tsempata, miten tärkeää hänen hommansa on yhteiskunnan rattaiden pyörimiselle.

Eri asia sitten on, että toiset viihtyvät ulkotöissä ja toiset sisällä tai toiset haluavat tehdä jotakin konkreettista ja toiset nauttivat abstraktimmista kuvioista. Se, onko kirvesmiehen vai salkunhoitajan työ tylsempää, riippuu aivan täysin henkilöstä.

 

[calvin]

Mahtava ketju, viimeinkin pääsen avautumaan. Maatalosta kun olen kotoisin, niin tylsistä töistä ei ollut nuorempana puutetta. Laitetaan nyt vain top-3:

1) Sokerijuurikkaan perkaaminen. 10+ hehtaaria sokerijuurikasta, rivi kerrallaan peltoa päästä päähän jokainen rikkaruoho poistaen käsin tai kuokalla. Positiivista oli että tässä työssä ruskettui joko auringosta tai mudasta, riippuen oliko sateista vai aurinkoista.
2) Erilaisten kuormien purkaminen. Oma suosikkini oli hakekuorma, joka piti pussittaa apulantasäkkeihin ja kantaa säkit portaat ylös varastoon hakekattilan täyttöaukon viereen. Aina kun tuli koulusta kotiin ja huomasi pihassa kärryllisen haketta, niin sai yllättävän opiskelumotivaatioruiskeen.
3) Kyntäminen. Äestämässä sai sentään päästää kaasu pohjassa peltoa ympäri, mutta kyntäessä piti tehdä suoraa jälkeä kymmenien hehtaarien edestä kolme riviä kerrallaan. Aamusta iltaan, parhaimmillaan 12 tuntia päivässä.

Joo, minusta ei tullut maanviljelijää.

 

[Klose16]

Varmaan kitkeminen, vähän tylsää miettiä mikä asento olisi paras kun heti pitää kuitenkin vaihtaa toiseen. Toisaalta ulkoilmahommaa ja pidän sateesta. Ehkä joku paperien lajittelu sitten.

 

[KiVi]

Mahtava ketju, viimeinkin pääsen avautumaan. Maatalosta kun olen kotoisin, niin tylsistä töistä ei ollut nuorempana puutetta.

Minäkin olen maatalon kasvatti, eikä tullut jyväjemmaria minustakaan. Lapsuuden/nuoruuden työt eivät siltikään olleet minusta erityisen tylsiä - varmaankin sen takia, että niitä tehdessä meinasi kuolla vitutukseen. Tässä joitakin:

1) ruokinta-automaatin siivoaminen. Tehtävänä on kaapia irti 10-20 cm kerros lehmän paskaa ja kusta betonista lapiolla ja harjalla. Jos on aurinkoinen sää, paska ei lähde irti betonista. Jos on sateinen sää, seisot paska-kusi-liejussa. Selkää pakottaa huonot työasennot.

2) rehusiilon puhdistaminen. Puhdista painepesurin ja harjan kanssa ~ 100 neliömetriä betonista siiloa. Pinnoitus oli tietenkin mennyt pilalle, joten vanhat rehut ja muta tarttuivat hyvin kaikkiin pieniin koloihin. Ai sait tämän valmiiksi! Vieressä on toinen.

3) kuivaheinäpaalien teko. Puolitoista viikkoa vahdataan sääennusteita. Ei sada, jee! Pellolla kävelet ympyrää ja heität noin kymmenkiloisia paaleja pahimmillaan kolmen metrin korkeuteen. Jos olet kuorman päällä, asettelet sinne heitetyt paalit hyvin, että saadaan isompi kuorma. Kun kuorma on valmis, se ajetaan kuivurille. Kuivurilla joudut sisälle asettelemaan paaleja paikalleen. Paalit tulevat liukuhihnalta noin paali / puoli minuuttia tahdilla. Paalit pöllyävät, on vitun kuuma ja pitää olla pitkähihaiset/lahkeiset vaatteet päällä, koska heinä pistelee ihoa. Lado kolmetuhatta paalia kesässä.

4) rehuauman polkeminen. Istu traktorin hyttiin. Odota, että rehukuorma tulee. Levitä se ympäri siiloa. Levitys aloitetaan etukuormaajalla ja viimeistellään talikolla. Kun olet saanut kuorman levitettyä, ala ajaa traktorilla ees taas kuorman päältä, jotta ilma häviää rehuista. Toista kunnes tulee uusi kuorma. Tapa paarmoja.

5) lehmän poi'itus. Nuku. Äiti tulee herättämään aamuyöllä. Lehmä poikii, mutta ei jaksa itse puskea vasikkaa ulos. Lähde lehmän luo. Aseta ketju vasikan jalan ympärille ja vedä niin vitusti, jotta se pullahtaisi pihalle. Hae paskasta hyvää paikkaa jalalle.

6) lehmän sarven katkaiseminen. Mene kipulääkityn lehmän luo ja vedä rautasahalla merkki sarveen. Laita merkkiin vaijeri, joka on sidottu puupalikkaan molemmista päistään. Ala sahata. Palanut haisee ja lehmä mölisee ja riuhtoo. Älä lopeta ennen kuin sarvi on katki, ja sahaa rivakasti, jotta verisuonet palavat umpeen. Paskakin haisee.

Vittu mitä hommaa.

EDIT: Se täytyy sanoa, että lehmät ovat ihan hauskoja persoonia.

 

[J.Petke]

Kesätyö purkitustehtaassa. Työtehtävä:

Istu tuolille
Ota hihnalta avoin muovipussi, jossa jauhoa sisällä.
Sulje muovipussi polkimella, joka laskee muovin sulattavat leuat pussin ympärille.
Laita pussi toiselle hihnalle.
Toista 3 tunnin ajan, jonka jälkeen pääsi tauolle.
Työaika 8,5h

Tätä siis n. kuukauden ajan, jonka jälkeen hommat loppuivat.

 

[finnjewel]

Joko olen onnekas tai sopeutuva. Ei nimittäin tule mieleen yhtään tylsää työtä, vaikka työvuosia on useita kymmeniä.

Saapuvien ja lähtevien laivojen kirjaamista satamassa sekä huolitsijoiden, trokareiden ja laivahuorien em. paatteja koskeviin kysymyksiin vastaaminen.
Topparoikassa rautateillä. (kohteet ja työ vaihtelivat koko ajan)
TVH:lla mittamiehenä ym. (kevyttä itsenäistä ja liikkuvaa peruskartan tekoon liittyvää ulkotyötä, hyvää jengiä)
Makkaratehtaan jakeluauton kuljettajana (Ei ollut tylsää joskin yksi veemäinen pomo)
Teatterissa näyttämömiehenä (ei todellakaan tylsää, vaikka Kirsikkapuistoa - yli 30 esitystä - ja muutamaa muuta näytelmää tuli lähes loppuelämän tarpeiksi).
Varastomiehenä Ruotsissa. (Vaihtelu virkisti ja ruotsi tarttui. Hyvä liksa. Kroppa tuskin olisi kestänyt kovinkaan monta vuotta. Pomon motto: "viekää mahassanne jos viette mutta ei repussa")

Ja sitten varsinainen työura: byrokraattina valtiolla. Moni on ihmetellyt ja kysellyt eikö ole tylsää.
No ei ole, koska näennäisestä rutiinityöstä huolimatta uusia näkökulmia ja käytäntöjä ilmenee ja tarvitaan joka päivä. Lisäksi tehtäväkierto ml. 17 v ulkomailla eri maissa on avartanut vähintään riittävästi maailmankuvaa ja tarjonnut mahdollisuuden tutustua useisiin satoihin kollegoihin.

 

[kyykäärme]

Rauman paperitehtaalla olin -90 yo-kirjoitusten jälkeen muutaman kuukauden purkaushissin kuljettajana. Meluisa konesali, tupla kuulonsuojaus, ei voinut edes musiikkia kuunnella, 8 tuntia kerrallaan vääntelin muutamaa nappulaa. Päästelin uunikuormista puutavaraa kerroksittain liukuhihnalle. Ainut vaihtelu tuli lyhyistä tauoista ja välillä pitkistäkin katkoksista, kun jotain meni rikki.

Hyvää oli kunnon liksa sekä aamuvuoron työajat. Alkoi nimittäin vuoro jo aamukuudelta. Jäi paljon vapaa-aikaa töiden jälkeen. Armeijaan oli helppoa mennä tuon jälkeen, kun siellä sai aamulla nukkua pitkään.

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen olin kesän peltotöissä. Kitkin rikkaruohoja, keräsin herneitä, sipuleita, porkkanoita ja punajuuria. Tuokin oli välillä yksitoikkoista, mutta sai olla ulkona, keskustella muiden kanssa ja pystyi kuuntelemaan radiota töissä. Palkka oli kehno, mutta eipä pahimman laman aikaan auttanut kuin olla tyytyväinen, että edes jotain sai.

 

[Everton]

Varastomiehenä Ruotsissa. (Vaihtelu virkisti ja ruotsi tarttui. Hyvä liksa. Kroppa tuskin olisi kestänyt kovinkaan monta vuotta. Pomon motto: "viekää mahassanne jos viette mutta ei repussa")

Ei toivottavasti ollut Systembolaget?


Huikea ketju. Vasta tätä lukiessa tajuaa olevansa ainakin jossain suhteessa onnekas ihminen, jos tylsintä on ollut mainosten/ilmaisjakelulehtien lajitteleminen.

 

[sekolust]

Varastomiehen työ erään päivittäistavarakauppamme keskusvarastossa ei sopinut minun luonteenlaadulleni ollenkaan.

Katos, muitakin varastomiehenä rahaa tehneitä. Itse en keräilyä harrastanut, mutta muita hommia tuli vastaavassa paikassa tehtyä. Mulla tosin oli nelivuorotyö kesäisin ja se jos joku oli perseestä. Käytännössä 1/2 viikoista meni täysin ohi kun työpäivä oli joko 10-18 tai 12-20. Tuohon tunti suuntaansa, niin ei paljoa tarvinnut aamuisin mitään turhaa tehdä tai iltaisin korjata tilannetta. 6-14 oli sellaista myrkkyä, että hyi saatana. Sentään 14-22 oli vähän aamua vapaana, mitä nyt sekin meni myöhään nukuessa kun kotiin tuli päästyä siinä 2300 korvilla. Parina talvena tuota tuli myös ajoittain tehtyä, tosin tuolloin ei (thank god!) tarvinnut vetää noita aivan paskimpia vuoroja.

Käytännössä duuni oli helvetin monotonista. Mitään ei tarvinnut miettiä, jokainen päivä oli samanlainen ja haastavinta oli varmaan päästä talvella ajoissa perille. Ei muuten, mutta VR + lumi toi omia haasteitaan. Työkaverien kesken naurettiin, että koulutettu apinakin voisi noita hommia tehdä. Enää en tosin ole ihan varma edes sen koulutuksen tarpeellisuudesta... Ja kun jääkaappilämpötilassa tehtiin hommia, niin ehkä apinan turkkikin olisi ollut mukavampi kuin nuo työhaalarit.

Tuossa duunissa jaksoin yllättävän kauan ja useamman sopparinkin voimin. Hyvää tuossa duunissa oli palkka, muut sitten vähän mitä sattuu. Pari mukavaa tyyppiä tuolla oli, mutta hirveän sosiaalista väkeä ei liiemmin ollut. Melko kuvaavaa, että moni vakkari varoitteli tekemästä vakkarisopimusta: kuulema se oli johtanut monen kohdalla siihen, että oli jämähtänyt ns. helppoon elämään ja mielekkäiden duunien sijaan tuli tuota tehtyä. Ei tuo mitään ns. paskahommaa kuitenkaan ollut siinä mielessä, että suurta vitutusta tai vastaavaa ei tarvinnut kokea. Tylsää, mutta ei skeidaa.

Ei siinä, kyllä noita teki opintojen yhteydessä ja jos muuta hommaa ei olisi, niin voisin jopa mennä pieneksi toviksi takaisin. Ei tuo nautintoa ollut, mutta nopealla otannalla voisi luetella 10 vähemmän mielekästä hommaa. Tylsääkin hommaa teen mieluummin kuin en tee mitään tai teen jotain epämiellyttävää.

Noin muuten olen ollut varsin tyytyväinen töihini. Ruohoakin oli loppujen lopuksi ihan kiva leikata tai istua kopissa yötä myöten. Yleensä korvien välistä on paljon kiinni ja sen tietyn fiiliksen voi hakea mistä tahansa. Oli se sitten vapaus tehdä mitä tekee, ansiotaso, työnkuva tai mikä tahansa.

 

[JYP#44]

Annetaanpa oma korteni kekoon, vaikka itsellä melko suppea työura on vielä taustalla. Käynpä kaikki "ammattini" läpi tässä:

1) Seurakunnan hautausmaan kesätyöntekijä
15-kesäisenä tähän duuniin sitten pääsin. Perus hautausmaatyöskentelyä, kaivelin kuoppia arkuille, hautasin niitä, suoristin kaatuneita kiviä, huolsin teitä jne jne. Melko tylsää hommaa, vaikka minä olin paljon laajemmissa töissä kuin perus ruohonleikkaajat. En ole juurikaan asiakaspalvelija-ihmisiä, ja suorastaan vitutti ne mummot jotka tulivat aina häiritsemään töitä juttelullaan. Kaikista vittumaisinta olivat kun tulivat kyselemään aina jostain hautapaikoista. "Tiedätkös sinä kloppi missäs se Virtasen Joken hauta on, siis sen Hakalan talon vanhan isännän?". Sori, en tiennyt.

Tuli opittua myös se, että seurakunta ilmeisesti palkkaa säälistä ne toivottovimmat tapaukset töihin. Oma esimieheni oli todella kova vässykkä, ei uskaltanut juuri sanoa vastaan edes 15 vuotiaalle pojannulikalle. Esimerkkinä kun työhaastattelussa sain työpaikan, kysyin että alkaako työt silloin sovittuna päivänä klo 8 aamulla. Pomo sitten siihen vastasi jotain "no tu-tu-tuota voithan sä tu-tulla kahdeksaan jos ha-haluat". Tulkitsin tämän että työaika alkaa hautausmaalla klo 8. Noh, ekana päivänä töihin kahdeksaksi, ja joku toinen vakituinen työntekijä aloitti heti vittuilun "parempi myöhään kun ei milloinkaan". Sanoin että kahdeksalta me sovittin. Tämä vakkari sitten vastaa minulle että täällä aloitetaan työt kello 7 aamulla. Pomo tuli sitten nyökyttelemään siihen viereen että joo jos viitsit seitsemään tulla jatkossa niin ois hyvä. No olisinhan minä tullut jos oltaisiin sanottu! Kaikki työntekijät olivat jotain kouluttamattomia ex-alkoholisteja, vässyköitä tai sitten vain sellaisia kyrpiä jotka eivät muihin töihin varmaan pääsisi. Näistä viimeisenä mainittu "the kyrpä" oli kyllä kaikista vittumaisin. Mulle ei sen yhden kesän aikana auennut mikä sen äijän rooli oli seurakunnassa. Ainoat hommat jotka näin sen tekevät oli kun kaveri pesi hallilla Volvonsa joka päivä seurakunnan piikkiin. Tästä kyrvästä jäi vielä mieleen sellainen stoori, kun minun piti maalata jotain lattialistoja. Vässykkä-pomo antoi ohjeet että älä maalaa paksuja kerroksia maalilla, vaan puiden syyt saavat näkyä maalin läpi. Ok, minähän maalasin. Myöhemmin sitten siihen pölähtivät paikalle sekä herrat vässykkä että kyrpä. Herra K katseli maalaukseni tulosta ja alkoi kiroilemaan hirveästi. "Voi vittu, nää on ihan paskasti maalattu, siis aivan vituiksi. Kato nyt saatana näistähän kuultaa nää syyt läpi. Sano sille vitun kesätyöntekijälle että opettelee maalaamaan." Ja tosiaan tässähän piti tietää että maalasin samassa 20m² huoneessa samaan aikaan niitä listoja, ja varmasti näki minut muttei ollut munaa sanoa suoraan minulle työn jäljestä. Kyrpä poistui paikalta ja vässykkä alkoi puhumaan että joo eiköhän sittenkin maalata paksumpaa kerrosta.

2) Varusmiespalvelus yksikön kirjurina
Intissä olin kirjuri, lasketaan nyt tämäkin sitten työksi. Varmasti olin ehkäpä varuskunnan parhaissa hommissa, mutta ei poista sitä asiaa että vituttihan sielläkin välillä. Olin sellaisen yksikön kirjuri, joka koulutti uusia aliupseerioppilaita sekä kuljettajia. Yleensä kuskeja haukuttaan tyhmiksi ja laiskoiksi, mutta minun mielestäni aliupseerioppilaat olivat vielä pahempia. Kuskien kanssa ei ollut ikinä ongelmaa mistään, asiat hoituivat helpoimman kautta, mutta aliupseerioppilaille täytyi vääntää kaikki aivan rautalangasta.

Suurimman vitutuksen saivat aikaan kyllä sitten skapparit. Onneksi meidän yksikössä valtaosa kapiaisista olivat ihan asiallisia, mutta mukaan mahtui myös ne pari ylimielistä ääliötä. Kapteenimme oli vähän siinä rajamailla, oli olevinaan niin terävää äijää mutta unohteli ihan yksinkertaisiakin asioita. Esimerkiksi kerran päivystäjä toimitti asevahvuuslistan kapteenin allekirjoitettavaksi. Normaalisti tämän asevahvuuden kuittaa vääpeli, mutta nyt vääpeli oli poissa niin kapteenimme poikkeluksellisesti asetti puumerkkinsä. Noh, kapteeni huomasi heti että aseita on yksi vähemmän kuin miehiä ja veti siitä paniikin päälle. Siihen tuli sitten pari jotain muutakin kapiaista ja yhdessä he sitten alkoivat jo suunnittelemaan yksikön sulkemista ja että vartiopäällikkö tulee tutkimaan kaikkien kaapit. Päivystäjäkin siinä sitten hätääntyi eikä tajunnut katsoa aiempia asevahvuuksia, tai lukea päivystäjän pöydän ohjeita. Lopulta kapteeni sitten ehti jo tilaamaan vartiopäällikön paikalle, kunnes minä marssin kapteenin toimistoon ja kysyin että onkos yksikkömme yksi aseeton taistelija otettu laskuissa huomioon. Tällä kun ei asetta ole mutta on mukana miesvahvuudessa. Oli hauskaa nähdä kapteenin ilme kun hän selvästi tajusi että vittu, asevahvuudethan on sittenkin merkitty oikein. Siitä kapteeni sitten käski minun poistua, ja kuulin kirjurin toimistoon ku tämä soitti uudestaan vartiopäällikölle että ei tarvisekaan tulla. Kapteeni sanoi myös puhelimeen myös että "mähän tässä just sen äsken tajusin että meillä on yksi aseeton mies yksikössä, tuo ääliö tuolla päivystäjän pöydän takana alkoi vaan vaahtoamaan että meiltä olisi ase hukassa". Niimpä niin, mitään pienintäkään syytä tässä ei omasta peilistä herra kapteeni löytänyt.

Mutta ei siinä, varmasti leppoisia hommiahan nuo kapiaisen touhut ovat. Eipä tarvitse juuri ottaa stressiä mistään kun aina voi omista mokista syyttää varusmiehiä.

 

[sampio]

Varastomiehenä minäkin vietin sekavuoroja tehden vuoden verran. Yöt olivat yleensä viiden putkissa, mutta muuten aika sekalaista vuoroa alkaen milloin klo 6, 7, 8, 9, 10, 12, 14 tai 16. Yövuorot sitten tietysti klo 22 alkaen. Keräilyä ehkä puolet, kahta muuta tehtävää loput puoliksi. Hyvin kuivakkaa perusduunia, hyvänä puolena oli se, ettei tarvinnut paljon aivojaan rasittaa ja varastoduuniksi oli edes hiukan vaihtelua, kun tehtävänkuva vaihteli jonkin verran. Vuorot menivät kohtalaisesti, jos listat olivat selkeitä, duunia oli tasaisesti ja vuorossa sattui olemaan sopivaa porukkaa. Sitten taas kauheassa kiireessä tai toisaalta äärimmäisen hiljaisessa vuorossa porukassa, jossa ei juuri jutut synkanneet, oli tuo aikamoista kärsimystä. Siinä sitten siivoilin paikkoja vähän tarkemmin. No, ei nyt ehkä tylsin työ ikinä, mutta kyllä mun täytyy myös duunista saada jotain sisältöä, jotta sitä jaksan vuodesta toiseen. Hienoa, jos joku kykenee tekemään työnsä vain työnä, minä en siihen pysty. Nykyistäkin teen kohtalaisen pienellä palkalla, mutta viihdyn duunissani erittäin hyvin.

Aiemmin muistaakseni @benicio mainitsi muovitehtaalla työskentelyn. Minä olin kaksi vuoroa hommissa ja leipäännyin aivan totaalisesti jo siinä ajassa. Mun tehtaani suolsi erilaisia muovileluja, kastelukannuja yms. ämpäreitä, ja niistä sitten veistettiin ylimääräiset räimeet pois. Siis 8 tuntia miinus tauot (epämääräisissä taukotiloissa, paskaiset vessat yms.) jatkuvasti samaa duunia ja seuraavana päivänä hiukan eri homma samalla tavalla paikallaan tököttäen ja eri liikettä tehden. Aikamoista helvettiä mulle, en kestänyt siis kuin tuon kaksi päivää.

Juu, ja viikon kestin liimapuupalkkeja valmistavalla tehtaalla. Samanlaista mekaanista puuhastelua kuin tuo muovitehtaan duuni, samaa toistoa tunnista toiseen, mitä nyt liikuteltavat kappaleet vain olivat massiivisempia. Näiden työtehtävien välissä oli kolmisen vuotta aikaa ja tämän jälkimmäisen jälkeen en ole hakeutunut enää liukuhihnahommiin. Sen sijaan erilaiset rakennushommat ja kuivatkin asiakaspalveluduunit olen kestänyt oikein hyvin - raksaduuneissa näkee konkreettisesti etenemisensä ja pidän fyysisestä rasituksesta, ja aspa-duuneissa, niissä parissa mitä olen tehnyt, olen menestynyt erittäin hyvin, vaikkei töiden sisältö ole erityisemmin sykähdyttänyt. Toki tuohon raksapuoleen on todettava, että duunit olivat lyhyehköä kesätöitä. Voisin olla toista mieltä, jos olisi riekkunut rakennustelineillä marraskuun pikkupakkasilla tms.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Koulutukseen pakollisena kuulunut syventävien opintojen harjoittelu, jonka sattumien seurauksena suoritin valtionhallinnossa, sepä oli vasta kokemus. Siinä meni pari kesäkuukautta niin sanotusti siitintä hipelöiden. Asiallisia töitä oli ehkä parin viikon nettotyöpanoksen edestä, enempää ei oikein järjestynyt edes polvirukouksin. Tein silti lyhyeltä virkamiesuraltani noin 15-sivuisen harjoitteluraportin, jossa vuolain sanakääntein ylistin aikaansaannoksiani ja kokemusteni eteenpäinvieviä piirteitä akateemisen pätevöitymiseni kannalta.

Hinkkasin noin kuukauden verran erään julkaisusarjan viimeistä eeposta painokuntoon. Kyseessä oli tilastollinen raportti, jonka sisällön kaivaminen taulukoihin oli ehkä puolentoista päivän homma. Loput ajasta meni taulukkojen nysväämiseen, koska painosivut sekä tehtiin että viimeisteltiin 90-luvun alun MS Excelillä. Aina viikon päätteeksi esiliinakseni määrätty vanhempi kollega tarkasti aikaansaannokset kanssani suurennuslasilla ja millimetriviivottimella, kun sivut oli ekaksi tulostettu paperille. Siinä meni kokonaista kolme perjantai-iltapäivää, kun rivivälejä syynättiin ja korjattavat kohdat merkattiin ylös. Välillä oli pitkään hiljaista, kunnes "esiliinani" rykäisi paperien seasta "kuule Kääpiö, olisiko tuossa kohdassa solun korkeus sittenkin 8,43 eikä 8,00, on siinä vähän liikaa ilmaa välissä".

Olisi perkele pitänyt tehdä väitöskirja tuonne samaan butiikkiin.

 

[vilpertti]

Tylsin homma omalta työuralta on varmasti ollut kumitehtaalla työmiehenä. Laitoin jotain purua muottiin, painoin nappulaa, mäntä painoi purun kasaan muotissa, siivosin holkin raakileen roippeista ja laitoin pellille joka vietiin muiden toimesta uuniin. Yhteen työvaiheeseen meni noin 15-20 sekuntia ja sitä toistettiin se kahdeksan tuntia. Onneksi oli radio, silloin oli Juuso ja Peltsi aamusoussa. Mutta sen jälkeen tuli vaan paskaa. Kännykänkin pelit oli aika alkeellisia.

Homma loppui siihen, kun koripallo tuli suoraan peukaloon joka murtui.

Olin ollut tuolla kesätyössä kolmea päivää vaille jonkun karenssimäärän ja sain Kelalta sairaspäivärahakorvausta 50 euroa kolmen viikon saikusta.

 

[Glove]

Ei ole varsinaisesti älyttömän tylsää hommaa sattunut kohdalle...

Kesätöissä puita istuttamassa. Taimi putkeen, putki maahan, polkaise "kytkintä" jolla putken kärki aukeaa ja taimi tippuu reikäänsä. Parhaina päivinä n. 3500 kertaa. Työ kävi treenistä, olin syksyllä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Maisemat oli Ruotsin Lapissa ihan ok ja palkkakin urakka, joten sai tehdä melkeinpä niin paljon kuin halusi.

VR:llä ratahommissa. Toki tehtävät vaihteli, mutta loppuajan "ajoin" ruuvauskonetta, jolla kiristettiin kisko kiinni betoniseen ratapölkkyyn. Ruuvaa kiinni, siirrä laite toiselle puolen kiskoa, ruuvaa, mene seuraavan pöllin kohdalle, ruuvaa, vaihda puolta, ruuvaa. Tuota kun teki noin 10 km... Onneksi piti aina välillä päästää junat kulkemaan, joten tahti oli 1-1½ h töitä ja saman verran tai enemmänkin nukkumista autossa.

 

[Chespa]

Kakarana olin kesätöissä ja tehtävänäni oli lajitella useampi tuhat cd-leyä kahden ensimmäisen aakkosen mukaan. Ei siinä muuta mutta kun olit juuri saanut cd:t kivasti hyllyyn niin uudesta laatikosta löytyi sitten heti johonkin väliin meneviä levyjä niin kaikki piti taas purkaa. Tähän hommaan oli varattu aikaa viikko mutta meni kaksi.

 

[Ötökkä]

Olin joskus Tiimarissa inventaariopäivänä töissä. Laskin mm. yksittäisiä kirjekuoria, väripapereita, jotain nappeja. Onneksi kesti vain muutaman päivän.

 

[Bacon]

UPM-tehtaan sähköasentajana kesäduunissa tai oikeastaan joku huoltomiesjuttu se oli. Mitä kuului työnkuvaan? Vitusti peukaloiden pyörittämistä, loisteputkien sekä uloskäyntivalojen vaihtamista. Palkka oli ihan ok, mutta työkaverit vaikuttivat todella kyllästyneiltä itsekin koko duuniin ja itse työ oli sellaista ripulia, etten todellakaan ole menossa enää sinne. No nyt sitä ollaankin vähän eri alalla, vaikka sähköasentajan paperit löytyykin.

Edit. Tähän voisi lisätä vielä työajan, joka oli 7-16 ja se oli täyttä helvettiä ihmiselle, jonka pahin vihollinen on aamuherätykset tomaatin ja oksennustaudin ohella.

 

[Kalmari]

Reilut kymmenisen vuotta sitten olin tuoreena ylioppilaana paperitehtaalla töissä. Itse työhän oli simppeli ja rento, itse työn tekemiseen meni tunnissa noin vartti, jos sitäkään. Mutta kun sen muun ajan ei saanut aikaa kulumaan millään. Meillä oli koneen vieressä oma pieni koppi, missä sai istuskella ja katsoa Beloitin (se paperikone) rykimistä. Siellä ei vain saanut olla "mitään muuta kirjallisuutta kuin työoppaat" ja radiotakaan ei saanut olla (ei edes radiollisia Peltoreita), koska se voi vähentää työtehoa. "Todistetusti tiedetään, että jazzin ja muun älykkään musiikin kuunteleminen nostaa työtehoa 30%, mutta te nykynuoret kuitenkin kuuntelette sitä rokin räminää, niin sehän tunnetusti laskee työtehoa" tai jotain vastaavaa sanottiin työnopastuspäivänä. Neljä kuukautta se työ olikin sitä, että odotit tunnin verran jotta pääsisit tekemään töitä. Vitutuskäyrää nosti toki vielä 36-vuoro. Kun toiset lähti lauantai-illalla baariin tai festareille, Kalmari lähtikin tuijottamaan paperikonetta yövuoroon. No,voi toki olla, että jos en olisi tuolloin ollut niin ujo ja epäsosiaalinen, olisi ne työpäivät voineet kulua vauhdikkaamminkin.

Olen myös ollut kahdessa eri urheiluliikkeessäkin myyjänä. Toinen, joka on jo lopettanut toimintansa, oli työpaikkana varsin mainio, sillä esimiestä ei paikalla ollut ja olimme työntekijöiden kesken liikkeessä. Toisessa liikkeessä sitten oli esimies hengittämässä niskaan. Ja juuri tämä jälkimmäinen oli se veemäisempi paikka: jos asiakkaita ei ollut, piti yrittää olla tekevinään töitä, vaikka niitä ei ollut. Aika usein sitä hiljaisina päivinä tulikin pyöriteltyä jotain Niken lenkkareita käsissään parhaimmillaan puolen tuntiakin, kun pomon pöllön silmät ilmestyi hyllyn takaa vahtimaan tekemisiäni. Tuossa toisessa liikkeessä olikin rennompi ilmapiiri pomon puuttuessa ja siellä uskalsikin jutella toisten työntekijöiden kanssa tai lukea vaikka sanomalehteä.

Vaikka paperitehdashommaa pidinkin tylsänä, niin on nykyinenkin duunipaikka tehdastyötä. Poikkeuksena on toki se, että radiokuulokkeet saa olla päässä ja työn tekeminen on "vapaata", eikä niinkään kelloon sidoksissa tai linjatyöhön. Eihän se ehkä ole korkeakoulutetulle se koulutusta vastaavin paikka, mutta kieltämättä en vieläkään oikein tiedä, mitä haluaisin "isona" tehdä. Nykyinen työ nyt tuntuu tällä hetkellä hyvältä itselleni ja on parempipalkkaisempi, kuin mitä samaisen firman toimistohommista aikanaan sain. Ja kun työkaverit on mukavia ja esimieskin reilu (joustaa aika hyvin esim. lätkäharrastuksen suhteen), niin mikäpä siinä ollessa. Paskana puolena voisi sanoa aamuvuorojen alkavan klo 5, johon on hyvin vaikea tottua. Jos su-ma yö menee unien suhteen pieleen (kuten se usein menee), niin aika horroksessa alkuviikko menee. Varsinkin, jos maanantaina pitäisi jaksaa klo 21 mennä kiekkoakin pelaamaan.

 

[Mänizeri]

Tulitöiden jälkivartiossa oleminen. On tärkeä homma, mutta erittäin tylsää, joillakin tehdasalueilla piti olla 2h homman päättymisen jälkeen. Tosin kerran jouduin palokunnan kutsumaan paikalle ja aloittamaan alkusammutuksen, silloin ei ollut kyllä tylsää... (Heh.)

 

[NDT665]

Tylsin homma on ylivoimaisesti liikennelaskijan homma, jota kesti onneksi vain kuukauden päivät.
Tehtävänä oli, että pikkupomo roudaa meitä vuorolaisia viikolla kolmeksi päiväksi: alkuviikkona, loppuviikona ja viikolopuna johonkin kohteeseen.

Kädessä oli kansio, johon merkittiin yksi tolppa kohtaansa: rekka, paku, henkilöauto, kaksipyöräinen moottorivempain, pyöräilijä, jalankulkija, jotain muuta, mitä.
Lyijykyniä on varmuusvarastossa rasiallinen ja muutama mustekynäkin. Pelasin ristinollaa itseäni vastaan - yleensä voitin!

Eräällä todella tylsällä päätien ja metsätien liittymällä merkitsin lauantaina kuuden tunnin sessiolla yhden kokonaisen lenkkeilijän!
Peruskoululaiselle kelpasi silloin helppo raha, jonka eteen ei tarvinnut todellakaan tehdä lähes yhtään mitään.

 

[Jupe]

Hyvä ketju.

Aloitetaan niin että postitus jos varsinkin kiersi jakamassa postia ei yllä lähellekään tylsintä työtä, se oli suorastaan nastaa iskeä silmää mimmeille kun kiersit työpisteeltä toiselle postikärryjen kanssa. Ei ehkä mene mimmi-osastolle mutta Petri Variksen äidille olen jakanut postia voin paljastaa turhana tietona täällä kiekkopalstalla. Näitä postikeskuksia tuli tsekattua parikin, isojen firmojen pääkonttoreita pk-seudulla ja ilmapiiri niissä oli hyvä 90-luvulla. Yhteen pestiin kuului vieläpä autolähetin homma, sehän vasta supernastaa olikin transporterilla kaahata ympäri pk-seudun toimipisteitä.

Sanotaan tylsimmäksi työksi Eila Kaislan kautta saadut pari keikkaa ja onneksi olivat toisiaan ihan 1-2pv keikkoja.
1) Autojen laskeminen jossain tienvarressa, wohoo! Istut omassa autossa ja lasket autoja, kirjaat ylös, hienoa.
2) Erikoisrahan pussittaminen Rahapajalla. Hirveällä kiireellä kolikkoa kuoreen, siisteintä tietty oli Rahapajan turvatarkistukset, aika kattavat sanoisin.


_

 

[Kaheksas pakki]

Loistava ketju!

Vuokrafirmojen kautta on tullut kierrettyä vaikka minkälaisia paikkoja, mutta usein pestit ovat olleet niin lyhyitä päivän parin keikkoja etten niitä edes enää muista. Mutta laitetaan vaikka nyt tällänen lista. Mennään vaikka aikajärjestyksessä, paha laittaa näitä tylsyysjärjestykseen.

Mansikan poiminta. Pakko laittaa listalle, vaikka tämä ura kesti vain kaksi päivää. Kaverini äiti oli siellä poimijana ja sai minut ja kaverini sinne kesätöihin houkuteltua. Homma sovittiin niin että sen minkä kerää kokopäivänä, se punnitaan päivän päätteeksi ja saatiin rahat suoraan kouraan. Ekana päivänä kerättiin ihan hulluna mansikoita, saatiin jonkinlainen tili ja juotiin ne. Seuraavana aamuna pellolle krapuloimaan ja syömään maha kipeeksi mansikoista. Se kuulemma riitti. Nykyään naurattaa kun oma työurani alkoi näin mutta olihan se ihan vitun kypsää touhua.

Filmtown. 10 luokalla meillä oli peräti kahden kuukauden tet jakso, joulukuu ja tammikuu. Pääsin luokkakaverin kanssa filmtowniin. Emme saaneet olla kassalla, vaan me pyyhkisimme leffojen koteloja, imuroitiin, lajittelimme leffat aakkosjärjestykseen sekä hyllyihin että varastoon. Tätä kesti noin pari viikkoa kunnes meidät siirrettiin toiseen filmtowniin. Siellä sama homma paitsi että tämä filmtown on vaan helvetisti isompi, joten niitä vitun koteloja sai pyyhkiä aika monta. Siellä homma jatkui varmaa viikon, ja kun yhtenä aamuna menimme töihin ja kysästiin taas että mitäs vittua tänää tehdään, niin yksi työntekijä sanoi että viekää joulukuusi pihalle. Heitettiin kuusi pihalle ja mentiin hetken päästä takaisin kysymään lisätöitä niin kyseinen kaveri totesi että sitten voittekin painua helvettiin. Heh, taas tuli potkut. Onneksi pääsin johonkin järkevämpään paikkaan toiseksi kuukaudeksi.

DHL. Vuokrafirman kautta ajauduin tänne. Tänne tuli rekkakaupalla vaatteita, mitkä piti laittaa kokojen mukaan oikeisiin henkareihin ja niihin piti asentaa varashälyttimet. Kuteet piti sitten pakata siisteinä nippuina pahvilaatikoihin. Tätä 8,5 tuntia päivässä. Työ oli ihan vitun kypsää, tauot oli tarkkaan määrätty milloin ne oli ja minkä pituiset. Tein tota varmaan joku kuukauden tai kaksi.

Posti. Rahapulan takia hain tätä. Parin viikon homma, kiirejouluapulainen. Joulukorttien leimaus. 8-12 tuntisia päiviä, ainoa homma oli leimata joulukortti. Niit oli sit jokunen. Huh huh.

 

[Sipulikas]

Varmaan kaikista puuduttavinta on ollut rakennussiivous. Kohteina oli muun muassa rempattuja terveyskeskusten tiloja, kouluja ja muita julkisen puolen rakennuksia sekä uusia kerros- ja rivitaloja. Niissä samanlaisia huoneita tuntui riittävän yksi toisensa perään, ja jokainen piti puunata lattiasta kattoon samalla kaavalla. Kaikista vittumaisimpia olivat kuitenkin P1-kohteet, joihin liittyi yläpölyjen poisto. Homma tarkoitti käytännössä sitä, että kiivettiin joko rakennustelineille tai tikkaille ja jynssättiin kattolevyjen yläpuolelle jäävät putket, kaapelit ja muut kilkkeet niin puhtaiksi kuin vain suinkin saatiin. Jännittävin hetki oli, kun tarkastajat tulivat paikalle katsastamaan pölyarvot joillain tarralapuilla. Jos pölymäärä ylitti sallitut rajat, meni koko homma taas alusta uusiksi. Noiden jälkeen ei juuri jaksanut kättä tai päätä nostaa, kun koko päivä meni kattoa kohti kurotellessa. Turhan usein työpäivät vielä lipsuivat 12-tuntisiksi, kun urakoita oli ahnehdittu aivan liikaa resursseihin nähden. Samassa firmassa tuli myös pestyä iso osa kaupungin koulujen ja päiväkotien ikkunoista, ja sinä kesänä Miljoonasateen 506 ikkunaa soi repeatilla.

Teininä satuin olemaan kesätöissä UPM:n tehtaan siivouspuolella juuri työsulun aikana. Aluksi luvassa oli konttorisiiven ikkunoiden pesua, ja sen jälkeen pyyhittiin pölyjä keskusvaraston hyllyistä ja tavaroista. Ehkä siisteintä oli varastossa olleiden isojen moottoreiden puhdistaminen, kun käytössä oli Ghostbusters-henkinen selässä roikkuva imuri. Siihen ne hommat sitten loppuivatkin, ja suurin osa parin viikon rupeamasta kului vain kellon viisareita katsellen - hommia ei vain yksinkertaisesti ollut, kun tehdaskaan ei pyörinyt.

Aika tympäisevää oli myös taannoinen työ puhelinvaihteenhoitajana. Koko päivä siis puheluihin vastaamista ja yhdistämistä, ja aina säännöllisin väliajoin jonkun räyhääjän avautumista siitä, kuinka oli minun ja koko organisaation vika jos juuri sillä hetkellä tavoiteltu henkilö ei vastannut puhelimeen. Tästä voisi avautua pitemminkin, mutta jätettäköön se toiseen kertaan.

 

[avatar]

Aikanaan auoin kausiduunarina lisätienesteiksi Postin lajittelukeskuksella niitä punaisia joulukorttipusseja. Ainoa duuni oli siis vain aukoa niitä pusseja ja vain tarkistaa, että korteissa oli asianmukainen postimerkki. Eli yhdelle kortille ei jätetty kovin paljoa aikaa. Mutta ei duunia nyt tarvinnut millään orjavauhdillakaan tehdä. Muut sitten lajittelivat aikanaan kortit lajittelupuolella.

Tuota duunia voisi sanoa jo tylsäksi. Ei toki liksakaan ollut hääppöinen, mutta tuolloin kaikki lisäraha kelpasi. Se passasi, kun tein pääduunia iltavuorossa. Pitkiä päiviä. Aamulla Postilla ja illaksi varastohommiin trukin varteen. Vieläkin joskus mietin noita kultaisia aikoja, kun illan duunista TES:n mukaan jo pelkkä perusliksa ilman lisiä oli jotakuinkin 40 prosenttia enemmän.

Tylsyyteen auttoi hieman se, että saman pöydän ääressä oli yliopistolta vaihtareita painamassa samaa hommaa. Ja englanniksi sai jauhaa pari viikkoa. Nepalilaiset olivat mielenkiintoisimpia tyyppejä.

 

[Janippa]

Itselläkin kaksi aikaisempaa duunia nousee tämän ketjun mukaisesti ylitse muiden. En mitenkään järjestykseen näitä jaksa sen kummemmin miettiä.

Ensimmäisenä mansikanpoiminta. Ei hemmetti miten puuduttavaa hommaa, aurinko paistaa, on kuuma ja samanaikaisesti pitkänä kaverina tuolla puskissa kykkiminen aiheutti sen verran ison tatin otsaan, ettei tuota hommaa viikkoa kauemmin jaksanut. Taidettiin tehdä se 4 tuntia aina päivässä töitä ja sen jälkeen uimaan. Se kokeilu jäi tasan yhteen kertaan. Selkä oli ihan kohtalaisen kipeenä siitä kurottelusta ja kykkimisestä.

Toisena sitten jo myöskin aiemmin mainittu tulityövahti. Eräällä tehtaalla olleessa korjausseisakissa oli kolmen tunnin tulityövahdit aina sen jälkeen kun tulitöitä on tehty. Hyvänä puolena toki se, että ne ylimääräiset tunnit jotka tulityössä vietettiin, saatiin ylityökorvauksina takaisin. Työaika kun oli seitsemästä puoleen neljään, niin siinä keksittiin sitten että kun ne tulityöt hoidetaan aina puoli neljään asti, niin jollekin tulee 12 tuntinen työpäivä. Idea itsessään oli ihan mainio ja kun työporukan nuorimpana pyörin mukana, niin luonnollisesti ne hommat jäi aina minulle. Ihan mieluusti otin ne neljätuntiset ylityöt aina päivän päätteeksi mikäli mitään muuta hommaa ei vapaa-ajalle ollut sovittuna. Kertaakaan ei tarvinnut mitään kyteviä pesäkkeitä yms sammuttaa, joten se kolme tuntia meni aina istuskellessa ja odotellessa kotiinpääsyä. Ensimmäisen työvuoron jaksoin vielä kituuttaa ilman mitään apuvälineitä, seuraavana päivänä kannoinkin jo iPodin työhaalareiden taskussa paikalle ja kuuntelin sen kolme tuntia musiikkia istuen huoneennurkassa. Hauskaahan tästä tulityövahdin hommasta tekee se, että lähes joka päivä tulityöt lopetettiin kuitenkin jo yhden aikaan, mutta puoli neljältä joku keksi aina laittaa hitsipilliä tai rälläkkää vauhtiin, jonka jälkeen se kolmen tunnin tulivahdin homma alkoi alusta. Ehkä hivenen epärehelliseksi meni, mutta ei tuosta jälkikäteenkään mitään sanomista keneltäkään tullut.