Tylsin tekemäsi työ

[KiVi]

Mikä töistäsi on ollut hirveintä tervan juontia? Missä minuutit tuntuivat tunneilta ja päivät viikoilta? Monilla meistä on kokemusta työtehtävistä, joissa on käyty pelkästään siitä saatavan vastikkeen takia. Tähän ketjuun saa avautua niistä.

Varastomiehen työ erään päivittäistavarakauppamme keskusvarastossa ei sopinut minun luonteenlaadulleni ollenkaan. Ensinnäkin kyseessä oli kolmivuorotyö, eli aamuvuoroon piti tulla kuudeksi. Jos herätyskellon lukema alkaa vitosella, minulla alkaa pohdinnan paikka siitä, pitäisikö jotakin muuttaa. Nyt se alkoi nelosella. Työn sisältö oli seuraavanlainen:

1) laita luurihässäkkä päähän ja pyydä siltä tilaus puhumalla sen kanssa.
2) hae keräysvaunullasi sopiva määrä rullakkoja kyytiin ja lyö niihin oikeat laput.
3) kerää rullakoihin luurihässäkän kertomat tuotteet. Kuittaa kaikki liikkeesi luurille.
4) muovita rullakot ja vie ne oikealle laiturille.
5) toista eläkeikään asti.

Luurin monotonisesta äänestä ja sen vaatimusten kuittaamisesta hajoaa pää noin tunnissa. Tuotteiden kaivelusta hyllyjen perukoilta hajoaa selkä noin neljässä tunnissa. Tauolla muut keräilijät tutkivat käytettyjä autoja netistä. Tai no, yksi oli hyvä jätkä.

Onneksi olin töissä nollasopimuksella, joten töihin ei ollut pakko raahautua kovin usein. Jotkut kuulemma olivat painaneet pelkkää yövuoroa vuosikymmenen. Haluaisin tietää, millainen sellaisen ihmisen mielenmaisema on.

Olen tehnyt myös useimpien vieroksumaa kaupan kassan duunia, ja se oli ihan helvetin viihdyttävää ja siistiä sisätyötä, jossa aika lensi hyvässä seurassa verrattuna varastoapinan hommaan.

Onko muille jäänyt traumoja joistakin töistä?

 

[Vanha Len]

Raision Tehtaat ja vuosi 1986. Työhön kuului vastaanottaa liukuhihnalta 40...tai oliko 45 kilon jauhosäkki ja asettaa se trukkilavalle. Olin tuolloin aika helvetin rimpula ja muutaman sadan säkin jälkeen oli takki suht tyhjä. Ai niin mutta työpäivää olikin kulunut vasta kaksi tuntia.

Taakkaa pahensi huonosti suunniteltu liukuhihna. Eli ongelmaksi muodostui hihnan osa, joka kuljetti jauhosäkkejä ns ylämäkeen. Kun hihna tuli jauhoiseksi niin säkit liukuivat takaisin muodostaen noin kymmenen säkin sumpun. Sitten vaan tikapuita ylös ja purkamaan sumaa. Tämän jälkeen kiireellä ottamaan säkit vastaan ja kovaa vauhtia lavalle. Tämä poisti kaiken puhdin lihaksista. Kunnes huomaa, että siellä on perkele uusi suma. Lisäksi varaston vakioveijari (noin 60- vuotias ukko) hoputti ja vittuili. Noin kuukauden kidutin itseäni tuossa duunssa mutta sitten onneksi sain siirron toisiin duuneihin.

Oli kyllä todella rankka tinki. Kotiin kun pääsi niin suihkun kautta nukkumaan...aamuun asti.

 

[kahden suunnan sentteri]

Paperitehtaan lähtevien varastossa trukkien pihteihin oli tulossa automaattisesti rullien koodit lukevat lukijat, mutta niissä oli ollut alkuun toimintavarmuusongelmia, ja selvittelyn ajaksi tehtaan oli palkattava manuaalista työvoimaa varmistamaan, että kuhunkin junavaunuun menee tismalleen oikeat rullat. Sain paikan sattumalta sukulaissuhteilla, ja työnkuva oli 80-90 prosenttia ajasta istua pienessä kopissa vanhojen äijien kanssa jotka olivat istuneet siinä kopissa aivan liian monta vuosikymmentä, ja ainoastaan noin 10-20 prosenttia ajasta seisoa junavaunun ovensuussa merkitsemässä korostustussilla mitkä numerosarjat vaunuun menneissä rullissa olivat. Toki se tessin mukainen lähes kolmen tonnin kuukausipalkka teini-ikäiselle kesätyöläiselle vähän tylsyyttä kompensoi, mutta sinä kesänä kyllä todellakin realisoitui yläasteen opinto-ohjaajamme hokema johtoajatus, että ehkä se palkka ei ole työssä se oleellisin juttu pidemmän päälle.

 

[PataJaska]

Muistaakseni se oli kesä 2002 kun olin aavistuksen reilu parikymppisenä kesätöissä eräässä pienessä porilaisessa sanomalehdessä, poliittisesti värittyneessä tietenkin kuten pikkulehdet aina ovat. Sain oman pikkuruisen työhuoneen (oikeastaan se oli enemmänkin koppi), mikä tuntui ihan hienolta, mutta käytännössä ainoa työtehtäväni oli vastata puhelimeen. Lehteen oli vain yksi numero, joka tuli siihen meikäläisen päivystämään luuriin. Yleensä kun puhelin soi tapahtui jompikumpi seuraavista:

1) käänsin puhelun sille henkilölle, jolle soittajalla oli asiaa
2) joku halusi tilata lehden tai peruuttaa tilauksen. Paljon tuli puheluita että alkuperäinen tilaaja on kuollut (lukijakunta oli keskimäärin varsin iäkästä), jolloin toistin aina saman lauseen: "teillä on kaksi vaihtoehtoa, joko tilaus lopetetaan tai lehti käännetään tulemaan kuolinpesän nimellä". Hoidin siis sivutoimena myös tilaajarekisteriä, joka oli aivan jumalattoman pitkä, epäselvä ja onnettomasti tehty luettelo nimiä ja osoitteita

Välillä tuli myös kaikenlaisia muita "piristäviä" puheluita. Esimerkiksi kauppamiehet,yleensä ulkomaalaiset, soittelivat ja puhelut olivat tyyliä: "hei, nyt teidänkin lehtenne pitää ostaa oma painokone! Normaalihinta 20 miljoonaa, mutta nyt ainoastaan teille erikoistarjouksena vain 17 miljoonaa"

Oi voi :D ja se oli vielä kaunis kesä mikä tuossa meni..

 

[mjr]

Opiskeluaikoina tallensin yhden kevään jostain korvesta lähetettyjä nuhruisia lumensyvyys- ja veden virtaama -lomakkeita päätteelle. Tosin opin käyttämään numeronäppäimistöä jollain konekiväärivauhdilla katsomatta ollenkaan sormiin tai näytölle. (Ei aina hyvä: jos oli tullut vaikka toisella rivillä enter-virhe niin meni koko lomake uusiksi...)

 

[benicio]

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin melkein kaikki kesä- ym työt oli ihan perseestä. Ei välttämättä tylsiä, mutta ahdistavia. Perseysjärjestyksessä kuitenkin ehkä seuraavasti:

1. Rikkaruohojen ym haittakasvien kitkentä luomupellolta. Käytännössä siis ihan kävellä silmä kovana keskellä peltoja ja nyppiä käsin kaikenmaailman kortteet ja keisot hevon helvettiin. Kun peltoa on kymmeniä hehtaareja, niin eihän se homma valmiiksi tule ikinä, ja se siinä ehkä eniten ahdisti. Vitun kuumakin oli.

2. Muovityöntekijä. Kone sylkee loppumattomasti jotain jäähdyttimen paisunta-astioita tai öljypurkkeja ja niistä sitten veistelet purseet pois ja laitat eteenpäin. Ja sama uudestaan, kahdeksan tuntia päivässä, viisi päivää viikossa. Ahdistusta hiukan lievitti se, että tiesi ettei sitä joudu koko elämäänsä tekemään, ja että jotkut työkaverit olivat sitä tehneet koko ikänsä.

3. Matkapuhelintyöntekijä (external tietysti). Nokia 1100 kasattiin muistaakseni n. 1000 kpl per vuoro. Siinä alkoi karvat ja pölyhiukkaset näytön suojakelmun välissä tulla uniinkin. Anekdoottina: Normaalissa Euroopan markkinoiden käyttöohjekirjassa joku tummaihoinen torikauppias heittää appelsiinin valkoiselle asiakkaalle, Etelä-Afrikan versiossa roolit oli toisinpäin. Muistaakseni. Voitte Nokia tulla ite kertomaan, oliko järkeä kasata Suomessa halpis-puhelinta Afrikan markkinoille? Vaikka ei se tainnut siellä jossain Unkarissa sen paremmin mennä.

4. Sienimötyöntekijä. Koko kesä pimeässä ja kylmässä sienimössä roudaamassa poimijatädeille sienirasioita. Tässä oli kuitenkin jo hyviäkin puolia, eli jää selkeästi mitalisijojen ulkopuolle.

5. Apumies kipsilattian teossa. Säkki painoi muistaakseni 40kg, ja niitä piti tunkea siihen sekoitusvehkeeseen juuri vittumaisesti liian kiivaalla tahdilla, varsinkin kun toinen apumies hyytyi aina ja jaksoi laittaa vain joka kolmannen säkin. Onneksi tätä oli vain satunnaisesti, loppuaika meni rakennuksilla siivoillessa ja sluibaillessa, eikä se nyt niin tylsää ollut.

 

[teroz]

Tein tasan kolme päivää hommaa, jossa toimittiin "liittymänä" kahden eri järjestelmän välillä. Kaksi kivikautista järjestelmää eivät tukeneet toisiaan, myyntijärjestelmän tiedot eivät siirtyneet tuotannonohjausjärjestelmään automaattisesti, vaan siinä piti olla naputtelija välissä. Eli päivät menivät aivan täysin siihen, että syötettiin sama tieto myyntipuolelta tuotantopuoleen, ja sitten vielä printattiin tuotannon lista ja avot. Siirrettävien rivien määrä oli vielä aivan posketon. Onneksi tuli sitten soitto toisesta työpaikasta, jossa olin käynyt haastattelussa ja se ura tässä jäi siihen kolmeen päivään.

 

[iibor]

..........

Ihan mielenkiinnosta, sattuiko kyseinen varasto olemaan tuossa Tikkurilan vieressä sellainen iso punainen tiilihökötys? Itse nimittäin tein tuossa paikassa samaa duunia, samoilla työvälineillä vuosina 2005-2006 alta parikymppisenä kloppina ja pakko sanoa, että johan oli paska duuni! Kuitenkaan tylsin tekemäni työ se ei ollut.

Tylsimmän duunin arvonimen saa turvatarkastajan työ Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kuuntele siinä sitten 12h vittuilua asiakkailta, kun vesipulloa ei voi viedä koneeseen. Lisäksi TES aivan helvetin huono, huonoin mahdollisesti ikinä. Kertoo paljon, ettei tuota TESiä ole ollut työntekijäpuolelta yksikään ihminen neuvottelemassa. Lisäksi vielä se, etten itsekään hyväksynyt kaikkia noita turvasääntöjä, mitä nykyään on, niin olihan se nyt perseestä yrittää ihmisille selittää miksi sitä Kallen mätitahnaa ei voi viedä koneeseen.

Jokainen päivä tuntui vähintään 36 tuntiselta ja olin aivan loppu jokaisen työpäivän jälkeen.

 

[septi]

Olin eräällä konsulttifirmalla kesätöissä aikoinaan ja päätehtäväni oli tehdä liikennemerkkikartta AutoCAD -pohjaan eräälle pienelle kaupungille. "Kuljin" siis Googlen street viewllä tuota kaupunkia ympäri ja aina kun näin street viewssä liikennemerkin tai katuvalaisimen, merkkasin pohjakarttaan mikä merkki tai valaisintyyppi missäkin kohdassa oli...

Oikeastaan kaikissa muissa duuneissa olen viihtynyt mutta tuo oli tajuttoman tylsää. Pari kuukautta meni että sain kartan valmiiksi ja sen jälkeen pääsin onneksi maastoryhmän mukaan ja sain olla loppuajan kesätyöstäni ulkona.

 

[KiVi]

Ihan mielenkiinnosta, sattuiko kyseinen varasto olemaan tuossa Tikkurilan vieressä sellainen iso punainen tiilihökötys?

En muista rakennuksen väriä, mutta Hakkilasta se löytyy.

 

[Siivu]

Helppo! Armeijan jälkeen opiskelupaikan avautumista odotellessa olin puolisen vuotta töissä nuorten työpajalla. Mm. halpaa työvoimaa paikallisyrityksien alihankintakanavana hyödynnettäväksi siis.

Eräs paikallinen kumialan yritys teetätti silloin meillä suunnattoman pitkän kuminauhan pätkinnän ~20cm pätkiksi. Tämä tietysti käsin. Teimme siis simppelin mittasapluunan puusta ja seuraavat 2-3 viikkoa pätkin kahden muun kaverin kanssa kuminauhaa mattopuukolla. Aivot sai jättää tosiaan narikkaan aamulla töihin mennessä ja tupakkia kului...

 

[Schwein]

No nyt on hyvä ketju!

Laitetaanpa top-3 käänteisessä järjestyksessä. Järjestykseen vaikuttaa ratkaisevasti odotettavissa ollut työuran kesto kyseisessä hommassa.

2 ja 3)
Kesätöistä hautausmaan puutarhanhoitajan homma oli raskasta ja tylsää, eikä palkkakaan päätä huimannut. Samana kesänä olin ehtinyt olla raksahommissa Tukholmassa (pimeästi). Purimme yhtä toimistoa sisältä. Muuten hauskaa, mutta päivät olivat aivan liian pitkiä, minkä vuoksi myös yöunet jäivät liian vähäisiksi. Kuitenkin siinä tienasi parissa viikossa enemmän kuin puutarhahommissa viidessä viikossa. Tosin reilumpaa olisi tietysti laskea tunnit päittäin, mutta oli siellä raksalla se tuntiliksakin kovempi.

1)
Nyt tulee jo paljastettua ehkä enemmän kuin tarkoitus on, mutta opiskelin farmaseutiksi lukion jälkeen. Tuota työtä jaksoin valmistumiseni jälkeen 1,5 vuotta. Onhan niitä toki paljon tylsempiäkin hommia olemassa, niin kuin ylempänä mainitut tehdastyöt esimerkiksi. Mutta ei tuo farmaseutin hommakaan ainakaan meikäläistä varten ollut. Asia valkeni jo työharjoittelussa, jota olin kovasti odottanut. Ensimmäinen päivä meni uutudenviehätyksessä lennokkaasti, mutta muistan elävästi sen, että jo toisen päivän ensimmäisen tunnin aikana tuli sellainen rintaa puristava tunne, että tätäkö on koko loppuelämä... Paina vuoronumeronappia, kysy moneksiko kuukaudeksi sitä mieliala- tai verenpainelääkettä laitetaan. Kaikkein pahinta oli juuri se, että aika mateli niin hitaasti eteenpäin.

Siinä onkin suurin ero verrattuna nykyiseen työhöni, jossa olen viihtynyt jo kymmenen vuotta: siinä missä apteekissa tuli kytättyä kelloa, että helvetti, vielä noin monta tuntia, tulee nykyisin katsottua, että jumaliste kun kello on paljon. Lisäksi voin hyvällä omalla tunnolla vaikka kirjoittaa jatkoaikaan työpäivän aikana, kun se työaika nyt ei ole mikään tarkka 8-16. Usein tulee ihan mielenkiinnosta tehtyä pidempää päivää.

 

[Tombe76]

Oneksi olin töissä nollasopimuksella, joten töihin ei ollut pakko raahautua kovin usein. Jotkut kuulemma olivat painaneet pelkkää yövuoroa vuosikymmenen. Haluaisin tietää, millainen sellaisen ihmisen mielenmaisema on.

Mä irtisanouduin aikoinani puolustusvoimien virasta kun mittari tuli täyteen. Tarjolla olisi ollut mm. AUK-linjajohtajan pesti yms. mutta kun äijiä oli lähtenyt talosta ja palkka oli kasvaneesta työmäärästä johtuen vakio ja työmäärään ja vastuuseen nähden pieni, äänestin jaloillani.

Koska päiväkään työttömänä en ole ollut etsin uutta työpaikkaa. Löysinkin itseni Keskon pakastevarastolta 70km:n päästä kotoa keräilijän hommasta, jonka mielsin itselleni väliaikaiseksi ratkaisuksi.

Tuo väliaikaisuus kesti 6 vuotta. Siitä 4-5v pelkkää yövuoroa tehden. Viihdyin hyvin, koska hommasta sai töitä tekemällä työn vaativuuteen nähden helvetisti rahaa. Ehkä n.50t vuodessa oli Tombe-varastomiehen ansiot nykypalkkatasoon suhteutettuna.

Työ oli tylsää mutta otin sen siltä kantilta että kunto pysyy hyvänä (kun teki tauotta töitä) ja se on rahantekoväline. Eikä tarvitse viedä töitä kotiin ja stressata esim. seuraavan päivän oppitunneista. Kunnian himon tarvetta voin kyllä täyttää muuallakin. Töihin menin vain tekemään töitä. Ei viitsinyt ajaa 140km päivässä jotta olisi saanut täytellä ristikoita kahvihuoneessa peruspalkalla.

Tajusin kyllä ettei homma ole tuolla työtahdilla eläkevirka. Tsäkä kävi kun pääsin 1,5kmn päässä olevaan paperitehtaaseen hommiin, jossa oma valttini kouluttamattomana oli vain työmoraalini.

Nyt olen noita hommia tehnyt 8v. Eipä tämäkään duuni ole hirveän monipuolista mutta a) palkka on hyvä, b) lyhyt työmatka, c) koneet tekee työn, ei oma kroppa, d) 5-vuorotyö antaa vapauksia.

Tässä hommassa voisin olla eläkeikään asti... ja hoitaa kunnianhimoliset asiat edelleen muualla. Onneksi firmamme tekikin viime vuonna parhaan tuloksen 10 vuoteen joten sen puoleen tulevaisuus on ihan itsestä kiinni. L

Siinä hieman ex-varastomiehen mielenmaisemaa. Jos asuisin lähempänä varastoa saattaisin olla siellä vieläkin töissä. Suurin syy poislähtöön oli kodin ja työpaikan välinen etäisyys. Vai työ tosin olikin fyysistä. Mutta niin ovat monet muutkin duunit.

 

[alwahla]

Kirjasin eräälle pikkufirmalle hintatietoja eri tuotteista parin vuoden ajan. Kohteina olivat enimmäkseen sokerit, kahvit, limut, oluet, vessapaperit sekä toisinaan myös pesukoneet. Työ tehtiin eläkeläismiehen autotallissa ja käytössä oli IBM 286. DOS-pohjainen ohjelma tuli vuosien aikana erittäin tutuksi ja muistan vieläkin suurimman osan tuotekoodeista, jotka minun piti kirjata. Parhaimmillaan tein tuota hommaa 14 tuntia päivässä huikealla 300 euron palkalla. Talvella autotalli oli usein kylmempi kuin ulkoilma, mutta siellä sitä tuli silti oltua vähintään 5 tuntia päivässä. Luultavasti kirjasin reilusti yli puoli miljoonaa hintatietoa, mutta vielä tähänkään päivään mennessä en ole huomannut, että tuo työni olisi saanut ihmeempiä muutoksia aikaan esim. kahvin hinnassa.

 

[douppi]

Opiskeluaikoina tein 8 viikon kesätyösopparin yhden ison tehtaan konttorin kanssa. Tehtäväni oli hyväksyä ostolaskuja ja käsitellä ne järjestelmään maksua varten. Kuulostaa suorastaan täydellisesltä kesätyöltä, ja periaatteessa kaikki olikin ok, mutta voi hyvää päivää miten puuduttavaa ja tylsää hommaa se oli. Päivät meni tooooosi hitaasti, eikä samassa työhuoneessa ollut aikas erikoinen henkilö työkaverina ainakaan lisännyt työniloa silloin. Onneksi oli fiksumpaakin väkeä siellä sentään. Olin aika nuori ja kaipasin äxöniä sekä samanhenkistä juttuseuraa. Tuolta niitä ei juuri saanut, joten pitkäntuntuiset 8 viikkoa oli kyllä :D

 

[KiVi]

opiskelin farmaseutiksi lukion jälkeen.

Tämä oli mielenkiintoinen. Useampi lukioaikainen luokkakaveri lähti nimittäin opiskelemaan farmasiaa tai jotain muuta apteekin täti -alaa, koska kemia oli niin kivaa. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään, luulivatko he pääsevänsä tuotekehityksen etulinjaan tai jotain jänniä pommeja kasaamaan. Päivänselväähän se on, että valtaosa jengistä istuu valmistumisen jälkeen jossain Sastamalan apteekissa antamassa kipulääkkeitä mummoille. Pakkohan aivojen on sulaa tuossa.

Edit: @Tombe76 kiitos katsauksesta! Sain oman urani aikanakin sen käsityksen, että yövuorolaisille maksetaan aika hyvin. Eikö siellä yön pimeydessä silti tule ajateltua, että tämäkö on minun paikkani maailmassa?

 

[Schwein]

Useampi lukioaikainen luokkakaveri lähti nimittäin opiskelemaan farmasiaa tai jotain muuta apteekin täti -alaa, koska kemia oli niin kivaa. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään, luulivatko he pääsevänsä tuotekehityksen etulinjaan tai jotain jänniä pommeja kasaamaan. Päivänselväähän se on, että valtaosa jengistä istuu valmistumisen jälkeen jossain Sastamalan apteekissa antamassa kipulääkkeitä mummoille. Pakkohan aivojen on sulaa tuossa.

Osut niin naulan kantaan kuin olla ja saattaa. Sellainen nuoruuden hairahdus se oli meikäläiselläkin. En minäkään jälkikäteen osa sanoa mitä oikein ajattelin. Jaa, taisi muuten olla opintojen ohjaaja lukiossa joka tuota keksi ehdottaa. Perkele, kaikkihan on sen syytä!

Vakavasti puhuen, sehän siinä varmaan eniten aivoja sulattaakin, että siihen kuitenkin on ihan kouluakin käyty. Vaikkei se farmaseutin tutkinto kovin kummoinen olekaan, mutta silti. Onhan se hassua, että murto-osaa opiskelluista asioista tarvitaan käytännössä. Sanottakoon nyt tuon alan puolustukseksi kuitenkin, että silloin harvoin kun tarvitaan, se osaaminen on toki oikeasti tarpeen. Mutta pysy nyt siinä vireessä kun se suurimmaksi osaksi on koko ajan sitä ihan samaa... siellä Sastamalan apteekissa.

 

[punasydän]

Ihan mielenkiinnosta, sattuiko kyseinen varasto olemaan tuossa Tikkurilan vieressä sellainen iso punainen tiilihökötys? Itse nimittäin tein tuossa paikassa samaa duunia, samoilla työvälineillä vuosina 2005-2006 alta parikymppisenä kloppina ja pakko sanoa, että johan oli paska duuni! Kuitenkaan

En muista rakennuksen väriä, mutta Hakkilasta se löytyy.

Heetkinen hetkinen, KV2 tarjoaa työtä, jota viihdyttävämpää ja monipuolisempaa saa etsiä. Kun tuon korvaan puhuvan kapistuksen ääntäkin saa muutettua vaikka päivittäin aina heleästä naisäänestä mörisevään ukkoon. Ja puhenopeuttakin voi säätää! Tai jos ei halua luureja korville, niin ainahan voi hakea tarrat tai vaikka pyytää pikatreidiä naapurin H-hallille! Rajattomasti vaihtoehtoja, mukavaa kaksivuorotyötä. Eikun hetkinen, vuosi takana, ei enää sekuntiakaan edessä.

 

[Gagne]

Kyllähän se oli kesätöiden aikaan se yötuuriviikko kun neljänä yönä katselin rikkinäistä PMC-pahvipurkin tekijää. Koneen vieressä piti olla kun ei voinut tietää josko sähkäri saisi sen ihan justiinsa pelaamaan. Lukea ei saanut koska se olisi ollut turvallisuusriski ja ISO-standardien vastaista. Se toisin oli vain tuo yksi viikko. Muutenhan se masiina sylki 220 Mäkkärin mukia minuutissa. Silloin eI kerinnyt tulemaan tylsää.

Tai niin, olinhan mä sitä ennen maustetehtaalla pari kesää pussittamassa käsin Keitto-Sitonal-nimistä grillimakkaran jäykistäjää. Kilon pusseja ja tonni/häkki. Oli aika yksitotista puuhaa.

 

[Tombe76]

Eikö siellä yön pimeydessä silti tule ajateltua, että tämäkö on minun paikkani maailmassa?

Eipä juuri tullut.

Itseasiassa olin viime yönäkin nykyduunissani yövuorossa ja nyt klo 13-14 auttelen alakoulu-ikäistäni poikaani matikanläksyissä. Tuli juuri koulusta kotiin. Helpotusta lisää myös palkkataso. Saman palkan saa kuin entistä "monipuolista" työtä tekemällä mutta kaksi kertaa kuussa.

On mukava olla kotona lapsia vastassa vaikka tekisikin hieman tylsempää duunia. Hyvin ehdin käydä harrastamassakin ennen kuin puoliso tulee omasta 8-16 duunistaan kotiin.

Ja niinkuin kirjoitin. Työ on minulle vain ja ainoastaan rahantekoväline.

Edit: Parin viikon metsäleireillä PV:n hommissa kyllä tuli mietittyä paljonkin että halvalla menee vapaa aika... velipoikani on joskus todennut että monesti funtsii, nykyään 2 lapsen isänä, työmatkoillaan Jenkeissä tai Kiinassa tai muualla Aasiassa että kiva olisi olla kotona perheen kanssa.

Eli onko "tylsä duuni" aina huono juttu? Ei välttämättä.

 

[Kumielvis]

Makkaratehtaalla olin kerran 3kk kesäduunissa pakkaajana. Saihan siitä rahaa.

 

[cottonmouth]

1) laita luurihässäkkä päähän ja pyydä siltä tilaus puhumalla sen kanssa.

3) kerää rullakoihin luurihässäkän kertomat tuotteet. Kuittaa kaikki liikkeesi luurille.

Luurin monotonisesta äänestä ja sen vaatimusten kuittaamisesta hajoaa pää noin tunnissa.

Heh, lisäksi tuo robotti kuulemma voi vielä vittuilla. Eräältä kaverilta juuri tuosta kuittaamisesta kuultua:

-Kalapuikot, 15

-Sanoit kahdeksan, tarkoititko 15?

-Kalapuikot, 15

-Sanoit kuusi, tarkoititko 15?

...

Omalta kohdalta vastaisin huvipuistotyöntekijä. Tai oikeastaan siinä oli paljon hyvää (saman ikäistä ja ulospäinsuuntautunutta porukkaa, joista suurin osa oli vielä vastakkaista sukupuolta), mutta toisaalta pari aivan perseestä olevaa aspektia. Olin "pelimies" eli hoidin näitä puistosta löytyviä sammakkonlyönti-, narunveto- sun muita pelejä. Yksi epäkohdista oli juuri tuo mainittu sammakkopeli, jossa oli siis tarkoitus kumivasaraa "alasimeen" lyömällä lingota sammakko pyöriville lumpeenlehdille. Ensinnäkin ääni, joka tuosta lähti oli infernaalinen, varsinkin jos oli hieman krapulassa. Vittumaista oli myös, kun vanhemmat antoivat pikkulastensa läimiä tuota alasinta ihan huvin vuoksi. Lisäksi pömpeli, jossa joutui seisoskelemaan oli useammalta sivulta avoin, joten sinne tuuli esteettä sisään ja satoikin. Jos sillä nyt oli mitään väliä, koska veteen (pelihän oli aikamoista kusetusta luonnollisesti) lässähtävät sammakot kastelivat pelinhoitajan joka tapauksessa. Sammokat myös haisivat vastenmieliselle ja olivat aivan limettyneitä. Mitään viihdykettä, kuten lukemista tai kännykän räpläämistä ei luonnollisesti sallittu, vaikka puistossa ei olisi ollut yhtään asiakasta.

Toinen todella karu rasti oli ns. Kusti-peli (tunnettiin Kusti-sellinä), jossa myytiin arpoja. Täälläkin nökötettiin yksin. Aluksi ei saanut edes istua, mutta tämä onneksi muutettiin. Sellissä vitutti lähinnä yksinkertaiset asiakkaat. Samat sutkaukset (Älä ota siitä päältä, ne on piilottanut voitot sinne alemmas.), solvaukset (Tämä on huijausta kaikki.) ja sekoileminen palkintojen kanssa (Onkos tämä kampa? Ei se on pullonavaaja.) toistuivat läpi koko päivän.

Toisaalta tuolla oli paljon hauskojakin pelejä, mutta niihin liittyi yleensä aina se, että niissä ei tarvinnut nyhjätä yksikseen.

 

[Squit]

Lihafirmassa tuotannossa on oltu patkahommissa. Liian aikainen heratys ja kiirreellista hommaa, mutta kivasti tuli liikuntaa. Parin kuukauden aikana tippui kymmenisen kiloa painoa, kun viskoo paivan aikana yli kymmenen tuhatta kiloa lihaa erimuoidoissa hakkiin ja hakit uuniin. Aika meni kivasti kun teki mukavien jatkien kanssa toita ja juttu lensi.

Mutta mika oli perseesta, niin kerran jouduin lihajalostamon pakkauspuolelle tuurailemaan. Ensin halkasin 4kg kinkkuja keskelta puukolla ja pussitin niita tyoparille, joka vakuumilla pisti pussit lyttyyn. Tyotahti oli helvetinmoinen, koska tyopari oli kokeneempi ja sille piti matskua antaa koko ajan. Taukojen valilla ei oikeasti ollut hetkeakaan aikaa olla tekematta mitaan. Halki, poikki ja pussiin. Lisaksi se tyotaso oli 5 cm liian matala ja alaselkaa sarki ihan perkeleesti. Sitten kinkut loppuivat ja ajattelin etta jess, takaisin tuotantoon, mutta ei. Pakkauslinjastoon kavi kasky. Siella kone syotti mulle sellaisia kinkunviipale kasoja, jotka oli liian kevyita tai liian painavia ja sitten yhdistelin eri kasoja, jotta niista saatiin validi kasa ja ei muuta kuin linjalle. Jossakin kohtaa olin siella paniikissa kun ei edes miesta perehdytetty hommaan ja totta kai naisia oli kaikki muu ja ne pyoritteli silmiaan siella. Voi vittu rupes niin vituttaa ne akat, tuotannossa oli kanssa paskahommia, mutta siella oli hyvia jatkia jonka kanssa lappa lensi ja niin meni aikakin kepeesti. Mutta nyrpeita norsunvittunaama akkojen kanssa kun tekee hommia, niin ei voi kuin vituttaa. Lisaksi homma oli puuduttavaa, mutta silti tarvi olla nopea, lisaksi siella oli hemmetin kylma, jotain +6 astetta niin alkaa paleluttaa kun seisot siina vaan. Kaiken kruununa kukaan ei puhu sulle, mutta kuin vain pyorittelee silmia, niin tuli sen paivan aikana selvaksi, etta tassa on sitten paska duuni ja kuka helvetti jaksaa tallaista vuosikausia?

Jos on hyvat tyokaverit, niin paskempaakin hommaa jaksaa tehda.

 

[Tombe76]

Olisi hauska myös kuulla mikä on se duuni mikä ei ole tylsää.

Kun itse toimin aikoinani panssarivaunujen ajokouluttajana, monesti oli mielessä että taasko sinne torniin pitää lähteä keikkumaan. Ajokoulutusvaiheessa homma muuttui hyvinkin rutiininomaiseksi ja jopa toisinaan tylsäksi. Varsinkin kylmällä ja sateella homma oli hyvinkin hanurista. Ja helpommalla pääsi esim. parempiliksaisessa kerääjän hommassa, jossa Iltalehti ei virheen seurauksena tehnyt lööppejään.

Toisaalta itse olen sitä mieltä ettei tylsiä hommia edes ole... tai sitten lähes kaikki hommat ovat tylsiä.

Homman tylsyys määritellään vain yksilön korvien välissä. Jos asenne on perseestä, leijonankesyttäjänkin homma on tylsistä tylsin.

 

[Tarinankertoja]

Olisi hauska myös kuulla mikä on se duuni mikä ei ole tylsää.

Kaikki kesät kesäteatterissa olivat yhtä juhlaa. Suurin osa talviteatterivuosistakin oli hienoja. Tuolloin työpaikalle tuli mentyä vapaapäivinäänkin koska seura...

konsulttihommat on sitten tylsähköjä, tosin rahallisesti parempia. Nyt tosin ajattelin että fuckthemoney, pitää saada tehdä jotain mistä oikeasti pitää tai joka olisi jotenkin merkitsevää (arvopohjalta) ja tähtään jälleen uranvaihtoon... koulutuksen kautta tietysti.