Ei se ole mitään politiikkaa että valittaa kaikesta muttei kuitenkaan halua ajaa asiaansa millään tavalla. Eli typerän yksinkertaisesti sanottuna: kai siitä järjestelmästä tulee diktatuuri kun päättävä elin päättää ja ne "väärät", mutta kansan mielestä oikeat Ikat ja Tamit, vaan kitisee vieressä.
Väitän että tuo edellinen on seuras eikä syy. Ei urheiluhallinnossa ja päätöksenteossa yleisestikään ottaen ole mitään avoimeen demokratiaan kuuluvia elementtejä muuta kuin muodon vuoksi. Ei meillä eikä muualla. Ei tässä järjestelmässä, jossa ei ole julkisia vaaleja voi millään päästä vaikuttamaan oppositiosta, koska äänekästä oppositiohenkilöä ei kukaan suostu ottamaan mukaan. Urheilupolitiikasta voidaan puhua, mutta sillä on aivan omat lainalaisuutensa ja logiikkansa.
Diktatuuri muodostuu siitä, että johtajat ja heidän päätöksensä ovat kenttäväen vaikuttamisen "yläpuolella". "Urheiludemokratiassa" on sentään se huono puoli ettei järjestelmällä ole absoluuttista valtaa vaientaa oppositiota ja arvostelijoita. Tähän toki on keinoja, kuten erilaiset sanktiot ja näitähän olemme nähneet.
Miettikääpä esim. Kansainvälistä Olympiakomiteaa ja sen jäseniä. Mahtavia virkoja kaikkine etuineen! Ja pallilla saa istua niin kauan kuin perse siinä pysyy eikä hölmöile vaan nauttii kuninkaallisesta kohtelusta ympäri maailman. Sitten kun ei pysy enää dementoituneena olympialaisten avajaisissa niin saa lähteä seuraavaan huippuhotelliin viimeistä lelpoa odottamaan ja olympialiike maksaa kaiken.
Uskaltaako joku väittää että esim. Kalervo Kummolan seuraaja valitaan jollain demokraattisella tavalla? Toki sinne loppumetreille voidaan rakentaa näennäisdemokraattinen vaali, mutta vaaditaan melkoinen "koplaus" ja "lautakuntatyö" ennen kuin tuonne loppusuoralle pääsee. Ja tuossa valmisteluvaiheessa se demokratia muuttuu sisäpiiridemokratiaksi.
Ja miksiköhän ihmeessä noihin Suomikiekon johtotehtäviin on niin vähän julkista tunkua? Mitä luulette tapahtuvan jos joku olisi alkanut haastaa Kummolaa aktiivisesti jo aikaa sitten? Olisikohan tällä henkilöllä ollut hyvätkin mahdollisuudet päästä lopulta Kummolaksi Kummolan paikalle? Ja miksi esim. näyttää siltä että Jukka Toivakka pelasti Mestiksen ottamalla johtotehtävät Hiltusen jälkeen haltuunsa?
Olisi niin hienoa jos voisi uskoa Suomijääkiekkodemokratiaan tai edes jonkinlaiseen demokratiaan urheilujohtamisessa. Minä en usko. Tai uskon, jos sitä verrataan vaikkapa maailman ensimmäiseen demokratiaan mahtavassa Kreikassa muinoin. Se oli sentään sitä aitoa oikeaa demokratiaan.