Kolahtaako klassinen musiikki?

  • 27 948
  • 185

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Kysynpä täältä, vaikkei suoraan klassista musiikkia koskekaan. Eli onko nuo musiikkitalon kauimmainen parvipaikka (K) kuinka perseestä vai kannattaisiko mieluummin ottaa läheltä mutta takaviistosta permantopaikka, esim. J-permannolta? Hintaa noilla on saman verran eli 40 euroa.

Lainaanpas sinua nyt uudelleen koska et ole aiemmin vastannut kirjeisiini.Miltä vaikutti tuo paljon kehuttu "uuden" musiikkitalon akustiikka?Mitä oli tuona iltana ohjelmassa? Tuo punainen huutomerkki kertoo että sinua on lainattu joten vastaa rohkeasti.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...Miltä vaikutti tuo paljon kehuttu "uuden" musiikkitalon akustiika?...

Et kysynyt minulta, mutta tartun tähän: Musiikkitalon ja pääsalin akustiikan ongelma on se, että se on tehty liiankin orkesterilähtöisesti. Akustiikka orkesterin välittömässä läheisyydessä on hyvä, kauempana ja erityisesti orkesterin takana akustiikka on mielestäni heikko. Salia markkinoitiin aikoinaan sillä, että akustiikka on loistava kaikkialla, mutta kyllähän tuolla käyvät jo tietävät, että istumapaikkojen suhteen on todella hyviä ja sitten varsin huonoja paikkoja.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Et kysynyt minulta, mutta tartun tähän: Musiikkitalon ja pääsalin akustiikan ongelma on se, että se on tehty liiankin orkesterilähtöisesti. Akustiikka orkesterin välittömässä läheisyydessä on hyvä, kauempana ja erityisesti orkesterin takana akustiikka on mielestäni heikko. Salia markkinoitiin aikoinaan sillä, että akustiikka on loistava kaikkialla, mutta kyllähän tuolla käyvät jo tietävät, että istumapaikkojen suhteen on todella hyviä ja sitten varsin huonoja paikkoja.

Kiitos vastauksesta.En ole kovin tarkalla korvalla seurannut keskustelua musiikkitalon liepeiltä, muistan vain sen valtavan pöhinän joka valmistumisen alla oli.Akustiikkaa kehuttiin maasta taivaaseen ennen ensimmästäkään soittimen äännähdystä.Konseptina tuo, että orkesteri on ikäänkuin salin keskellä, on mielenkiintoinen.Mutta kuten totesit, ääni ei ilmeisesti jakaudu tasaisesti salissa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Do diid,konsertista on kotiuduttu ja millaisesta!Bändi soitti aivan upeasti, niinkuin on viimeaikoina totuttu.Laitetaanpas tähän vanhaan malliin illan ohjelma:
Pjotr Tsaikovski (1840-1893) Romeo ja Julia alkusoitto
Sergei Rahmaninov (1873-1943) Rapsodia Paganinin teemasta op.43
Sergei Prokofjev (1891-1953) Osia baletista Romeo ja Julia, koonnut Santtu-Matias Rouvali
1. Scene
2. Morning dance
3.Young Juliet
4.Masques
5.Montagues and Capulets
6.Dance
7.Friar Lawrence
8.Death of Tybalt
9.Romeo and Juliet's parting
10.Aubade
11.Romeo and Juliet's tomb
12.Juliet's death

Ilta aloitettiin Tsaikovskin tulkinnalla tutusta tragediasta.Onhan tuo kaunista, niin kaunista.Johtoteema herkistää karskeimmankin karjun lähes kyyneliin.
Illan toinen makupala oli Rahmaninovin tulkinta Paganinin teemasta joka on varmasti monelle tuttu, tuo teema siis.Aikas moni hevikepittäjä on tästä tehnyt oman versionsa, muistaakseni myös Yngvie.Käsiohjelmasta lainattuna muutama sananen illan solistista.

Voitettuaan kansainvälisen Frederic Chopin-kilpailun Varsovassa vuonna 2010 pianisti Yulianna Avdeeva on saavuttanut nopeasti suosiota intensiivisen musikaalisena, syväluotaavana ja älykkäänä tulkitsijana sekä teknisenä taiturina.Avdeevan laaja ohjelmisto ulottuu Bach-tulkinnoista aikamme musiikkiin ja hänet tunnetaan myös periodisoitinten taitajana. Sooloresitaalien ja lukuisten orkesterivierailujen lisäksi Avdeeva suhtautuu intohimoisesti kamarimusiikkiin.Tänä iltana venäläissyntyinen pianisti tulkitsi rapsodian, joka lukeutuu maailman virtuoosisimpiin.Avdeeva ja Rouvali ovat esiintyneet yhdessä aiemminkin, muunmuassa Radion Sinfoniaorkesterin kanssa tammikuussa 2012.

Jos palstaveli Flusher on linjoilla niin olen varma että olisit nauttinut Avdeevan soitosta tänä iltana.

Ja sitten illan päättäneeseen Prokofjevin tulkintaan tutumpaakin tutummasta tragediasta.Lainataan jälleen käsiohjelmaa.Venäläismodernisti otti teeman haltuun baletin keinoin.Nelinäytöksinen tulkinta nuoren rakkauden voimasta sai ensiesityksensä vuonna 1938.Balettia esitetään myös orkesterisarjoina kuten tänä iltana.
Sitten vähän omaakin eli paikoin tuntui että korvanlehdet lepattivat kun puhaltimet, etenkin vasket kera lyömäsoittajien painoivat tosissaan menemään.Eri aikakausien säveltäjistä puhutaan vaikka aihe on sama mutta Prokofjevin tulkinta on melkoisesti raskaampaa, vaikkakin joissain teemoissa päästään lähes samaan herkkyyteen kuin Tsaikovski.

Lainataan jälleen käsiohjelmaa:Tragedian väistämättömän päätöksen tuo Julian kuolema, viimeinen osa, joka on myös koko baletin viimeinen osa.Herätessään Julia huomaa Romeon kuolleen ja näkee oman kuolemansa ainoana tienä jakaa elämänsä rakastettunsa kanssa.Konsertin sävelkieli ilmentää ehdotonta rakkautta, jolle molemmat nuoret antavat henkensä.
Ilta oli menestys sekä kuuntelijoille että orkesterille.Kiitos Tampere Filharmonia.
 
Viimeksi muokattu:

Flusher

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Panthers
Jos palstaveli Flusher on linjoilla niin olen varma että olisit nauttinut Avdeevan soitosta tänä iltana.
Tietysti ollaan linjoilla! Hyvää ohjelmaa Tampereella, mukava lueskella raporttiasi venäläisestä illasta. Vaikka Venäjää sorsitaan muissa ketjuissa ihan aiheesta, on heillä aina ollut klassisen musiikin kulttuuria enemmän kuin täällä Suomessa.

Tsaikovskin alkusoitto on kyllä dramaattinen ja mahtava. Avdeeva tosiaan niittänyt jo kansainvälistäkin mainetta, tosin tuo Chopin-kilpailun voitto herätti runsaasti keskustelua siitä, oliko hän se oikea voittaja. Kuitenkin loistava pianisti, ja vaativan kappaleen soitti eilenkin näköjään. Tuosta Paganinin teemasta on kyllä väsätty varmaan kymmeniä eri versioita, niin soolopianolle, pianoduolle, kuin piano-orkesteriteokseksi, unohtamatta kaikkia sovituksia muille soittimille.

Prokofiev tosiaan erottuu illan säveltäjien joukosta, hänen tyyliinsä kuuluu klassisten piirteiden lisäksi myös omanlaatuinen huumori, ironia, lyömä- ja puhallinsoitinten ahkera käyttö ja suorastaan provokatiivisuus. Tuo on kyllä ehdottomasti hieno sarja musiikkia baletista. Moni lienee ehkä kuullut baletin viitososan "Montagues and Capulets", tuttavallisemmin "Ritarien tanssi". On esiintynyt aika usein TV:ssäkin. Tässäpä siihen osaan linkki YouTubeen (hyperlinkitys kun näköjään ei uudella palstalla toimi lainkaan..) https://www.youtube.com/watch?v=DUmq1cpcglQ
 
Viimeksi muokattu:

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Tietysti ollaan linjoilla! Hyvää ohjelmaa Tampereella, mukava lueskella raporttiasi venäläisestä illasta. Vaikka Venäjää sorsitaan muissa ketjuissa ihan aiheesta, on heillä aina ollut klassisen musiikin kulttuuria enemmän kuin täällä Suomessa.

Tsaikovskin alkusoitto on kyllä dramaattinen ja mahtava. Avdeeva tosiaan niittänyt jo kansainvälistäkin mainetta, tosin tuo Chopin-kilpailun voitto herätti runsaasti keskustelua siitä, oliko hän se oikea voittaja. Kuitenkin loistava pianisti, ja vaativan kappaleen soitti eilenkin näköjään. Tuosta Paganinin teemasta on kyllä väsätty varmaan kymmeniä eri versioita, niin soolopianolle, pianoduolle, kuin piano-orkesteriteokseksi, unohtamatta kaikkia sovituksia muille soittimille.

Prokofiev tosiaan erottuu illan säveltäjien joukosta, hänen tyyliinsä kuuluu klassisten piirteiden lisäksi myös omanlaatuinen huumori, ironia, lyömä- ja puhallinsoitinten ahkera käyttö ja suorastaan provokatiivisuus. Tuo on kyllä ehdottomasti hieno sarja musiikkia baletista. Moni lienee ehkä kuullut baletin viitososan "Montagues and Capulets", tuttavallisemmin "Ritarien tanssi". On esiintynyt aika usein TV:ssäkin. Tässäpä siihen osaan linkki YouTubeen (hyperlinkitys kun näköjään ei uudella palstalla toimi lainkaan..) https://www.youtube.com/watch?v=DUmq1cpcglQ

Kakkelia on kipattu itänaapurin niskaan tälläkin palstalla ja ihan aiheesta,kuten totesit.Minulle venäläisyys on ennenkaikkea jääkiekkoa,klassista musiikkia sekä kirjallisuutta.Politiikka on mitä on ja sen kanssa täytyy yrittää elää.Klassisen musiikin taitajia tuolla naapurissa kuitenkin riittää ja alan opinahjot lienevät melko korkeatasoisia.Eri instrumenttien osaajia valmistuu yhtenä köytenä.Jatkan eilisen konsertin perkaamista iltamyöhällä kun päivän askareet on suoritettu.

e.vai oli Avdeevan voitto kyseenalainen,tuomaritoiminta aiheuttaa parranpärinää siis muuallakin kuin kaukalossa :)
 
Viimeksi muokattu:

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Tragedian innoittamat (käsiohjelmasta Maija Leinon sanoin)

Tsaikovski ei ollut ensimmäinen tragedian tulkiksi ryhtynyt säveltäjä vaan yksi monista taiteilijoista,joita nuoren rakkauden ehdottomuus innoitti.Idean Romeo ja Julia-alkusoittoon Tsaikovski sai The Mighty Fiveksi nimitettyyn venäläisryhmään kuuluneelta Mili Balakirevilta vuonna 1869.Venäläiskansalliseen ilmaisuun ja sen kehittämiseen keskittynyt ja muodollista koulutusta vieroksunut viisikko vierasti herkkää Tsaikovskia,jonka ilmaisu poikkesi Balakirevin,Borodinin,Musorgskin,Rimski-Korsakovin ja Cuin ihannoimasta tyylistä.

Kohtalo on sana,joka edelleen liitetään Tsaikovskiin varauksetta.Niinpä Balakirev koki Shakespearen tragedian ihanteeliseksi viitekehykseksi nuorelle lahjakkuudelle,jonka venäläisromantiikka pohjaa kaikenkattavaan tunneskaalaan,totuttuihin muotoihin ja lyyrisiin melodioihin.Teoksen ensimmäinen versio syntyi 1860- ja 70-lukujen vaihteessa mutta itsekriittinen Tsaikovski muokkasi sitä vielä useasti ja lopullinen versio oli valmis vasta vuonna 1880.

Tsaikovski ei kirjoittanut musiikiksi näytelmän juonta vaan pikemminkin maalasi orkesterin tulkittavaksi 1500-luvun klassikkotragediaa leimaavia kohtalokkaita ja loputtoman rakastavia sävyjä.Teos tuo esiin sen tunteiden kirjon,jonka Shakespeare loi kirjallisuuden keinoin,mutta rakenne kumpuaa musiikillisesta perinteestä,ei näytelmän juonesta.

Vaikka Tsaikovski ei etenekään juonen johdattelemana,hän tekee silti jotakin rakenteellisesti alleviivaavaa samalla tavoin kuin Shakespeare näytelmässään:sävelkieli paljastaa heti aluksi kirvelevän traagisen lopputuleman,tarinan kohtalokkaan päätöksen.
Alkusoittofantasian käynnistää klarinettien ja fagottien hillityn raskasmielinen johdanto.Ohjelmallisen teoksen tasaisen lyyrinen avauskommentti kuvaa Veli Lorenzoa,munkkia joka vihkii nuoret rakastavaiset ja suojelee heitä,mutta joka samalla onnistuu aiheuttamaan tarinan lohduttoman päätöksen.

Muun orkesterin liityessä mukaan viedään tekstuuri vähitellen voimistuvaan suvantoon,jossa toistetaan useaan kertaan surumielinen musiikillinen aihe,nouseva kulku,joka pysähtyy lepäämään harpun F-molliarpeggioiden ajaksi.Jousten pizzicatot ja niiden yllä laulavat puupuhaltimet johdattavat kohti uhkaavaa crescendoa.Ennen sotaisaa allegroa pysähdellään vielä harpun sovitteleville murtosoinnuille.Vähitellen tempo kiihtyy ja sointi voimistuu.

Musiikki yltyy sukuriitaa ilmentäväksi lyömäsoitinten säestämäksi koko instrumenttikirjon viliseväksi pauhuksi,jonka laantuessa tavoitetaan lopulta nuoren rakkauden lempeä voima.Korvia hivelevä Romeon ja Julian teema avautuu aluksi hillityn kauniina.Vähitellen kiihkeys yltyy ja rakkauden nimkkomelodian osaa kulttuurissamme kantava teema kuullaan lopulta koko orkesterin antaumuksellisena julistuksena.

Yltyneen pauhun myötä hiljennytään lopukkeeseen,jonka taustalla patarumpu varjostaa ehtymättä ja luo tragedian tuntua.Hengittävä päätäntö tuo jälleen kuultavaksi tutut harppusoinnut,jotka ovat nyt pintapuolisesti valoisampia levähdyksiä duurissa.Patarumpujen tärinä saattelee koko orkesterin painokkaisiin loppusointuihin,jotka julistavat nuoren rakkauden ehdottomuutta-ja samalla sen kuolettavaa traagisuutta.

Onhan tuo aivan uskomattoman kaunis tuo johtoteema.Herkistää aina kun sen kuulee.Jatketaan saunomisen jälkeen.Se mikä jaksaa kerta toisensa jälkeen ihmetyttää on tuo Tsaikovskin kyky ilmaista musiikin keinoin erilaisia inhimillisiä tunteita.Ja ensimmäistä kertaa kuunteluhistoriani aikana kuulin spontaanit Bravo-huudot teoksen loputtua eikä aplodeista tahtonut tulla loppua millään.
 
Viimeksi muokattu:

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Tragedian innoittamat osa 2 (käsiohjelmasta osin Maija Leinon sanoin)

Flusherille,kyllähän se on tuo linkittämäsi teema mikä varmasti on kaikkein tunnetuin tuosta Prokofjevin tulkinnasta Romeo ja Julia.
Konsertin jälkipuoliskon avannut kohtaus antaa solistinroolin ensin fagoteille.Solistista roolia ottavat lisäksi viulut,oboet ja viimeisenä huilut.Heräävään aamuun johdattelee seuraavaksi kuultu kohtaus,jonka täyteen tanssilliseen vilskeeseen puhkeava kokonaisuus muistuttaa Shakespearen kielellisistä koukeroista,pokkuroivista eleistä ja paikoittaisesta komiikasta.

Orkesterisarjan kolmannessa osassa luonnehditaan nuorta Juliaa-vasta 14-vuotias tyttö halutaan naittaa Parisille,ylimykselle,joka on sukua itse prinssille.Julia kuitenkin rakastuu juhlissa tapaamaansa Romeoon silmittömästi.Rytmikkään leikkisässä neljännessä osassa lyömäsoittimilla on tärkeä rooli.Tanssillinen staccato-melodia kuullaan ensin klarinettisoolona,minkä jälkeen vuorottelu jatkuu viulujen sekä klarinetin ja muiden puhaltimien välillä.Osa sykkii arvoituksellisena alusta loppuun,aivan kuin naamiaiset.

Viides osa esittelee yhden maailman kuuluisimmista orkesterikuulokuvista.Romeon ja Julian sukujen väliseen riitaan keskittyvä kohtaus alkaa hurjilla crescendoilla,valtaviksi yltyvillä uhkasoinnuilla,joiden jälkeen jouset jäävät soimaan hiljaiseksi huminaksi.Äkkiä käynnistyvää huipputunnettua melodiaa säestävät matalalla vaappuvat vaskisoinnut.Osa kätkee sisäänsä myös jyrkän kontrastin tummasävyiseen tekstuuriin.Valoisan herkän suvannon jälkeen teema saa kuitenkin vielä otteen.Kuudentena kuullaan vilkkaana sykähtelevä tanssi,joka luovuttaa useita solistiosuuksia oboelle.

Seitsemäs osa kuvaa rakastavaiset vihkivää Veli Lorenzoa.Tyynen rauhallinen andante,painokas mutta maltillinen kuulokuva ilmentää Prokofjevin sävelkielen kehittymistä vähitellen laulavampaan suuntaan.Kahdeksas osa puolestaan kuvaa Julian serkun Tybaltin kuolemaa.Romeo tappaa Tybaltin,koska sotatahtoinen,raivomielinen Tybalt on ensin surmannut Romeon ylimmän ystävän Mercution.Osa alkaa saman tien sotaisissa tunnelmissa,nopeat staccatot ja vilisevät melodiat hallitsevat kuulokuvaa,kunnes lopulta yllytään dramaattisen hitaaseen ja maanisen toteavaan vaskien hallitsemaan jättiklangiin.

Seuraava osa kuvaa Romeon ja Julian eroamista edeltävää yötä.Kysymyksessä on lähestyvä ero ja hyvästely,eron lähestymisestä kauhistuminen.Balettikohtaus sijoittuu Julian makuuhuoneeseen ja sen tanssillinen liikekieli viestii rakkautta,epätoivoa ja ikävää.Kymmenentenä kuullaan aamusoitto,serenadi joka seuraa Julian myrkyn nauttimista.Osan päätteeksi järkyttyneet ystävät ja sukulaiset luulevat tytön kuolleen.Toiseksi viimeinen osa kiteyttää sen traagisen epäonnen,johon tarina Romeosta ja Juliasta ajautuu.Julian kuolemasta kuullut Romeo nauttii tappavaa myrkkyä.Hän rientää Capuletien sukuhautaan ja kuolee rakastettunsa vierelle.Dramaattinen ja julistavan voimakas osa päättyy pysäyttävän hiljaisiin tahteihin ja lopulta rauhoittavaan C-duurisointuun,jossa piccolohuilu kuuluu ylitse muiden.Tragedian väistämättömän päätöksen tuo Julian kuolema,viimeinen osa,joka on myös koko baletin viimeinen kohtaus.Herätessään Julia huomaa Romeon kuolleen ja näkee oman kuolemansa ainoana tienä jakaa elämänsä rakastettunsa kanssa.Konsertin päätöksen sävelkieli ilmentää ehdotonta rakkauttta,jolle molemmat nuoret antavat henkensä.

Istuimme konsertissa oikealla permannolla toiseksi viimeisellä rivillä ja äänenpaine noissa forte fortissimo-kohdissa oli lähes henkeäsalpaava joten voi vain kuvitella miltä tuntui istua etummaisissa riveissä.Kaikenkaikkiaan Prokofjevin musiikissa on mielestäni valtava dynamiikka ,välillä musiikki etenee aivan kuin kuiskaten,välillä taas tuutataan niin että heikompaa hirvittää.Ei tarvitse ihmetellä miksi lyömäsoittajien edessä istuvilla puhaltajilla on istuimien selkänojiin integroidut kuulosuojaimet.Tulee meinaan melko kovaa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Kahden Romeo ja Julia-tulkinnan väliin mahtui Rahmaninovin variaatio Niccolo Paganinin kapriisista nro 24.Rahmaninov sävelsi rapsodian Paganinin teemasta vuonna 1934.Konserton mittasuhteet saava orkesteriteos koostuu johdannosta,teemasta ja kahdestakymmenestäneljästä variaatiosta.Yulianna Avdeeva soitti intohimoisesti ja vangitsevasti.Pianonsoittoa kun en hallitse niin en voi arvioida Avdeevan taitoa mutta kaikki juoksutukset kyllä tulivat kellon tarkkuudella ainakin omin korvin havaittuina.Paganini oli viuluvirtuoosi vailla vertaa kuten oli Rahmaninov pianovirtuoosi.Paganini oli paitsi säveltäjä myös esiintyvä taiteilija,yleisöä villitsevä viulutaituri,joka kiersi lukuisia konserttilavoja.Venäläismestari Rahmaninov on vastaava tapaus,mutta hänen omin instrumenttinsa oli piano.Tämä teos oli piristävä poikkeus iltaan sillä vaikka Paganinin teema tuttu olikin niin Rahmaninovin tulkinta siitä oli minulle uusi.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Muutamia mietteitä viime torstain konsertista ja orkesterista yleisemmin.Tampere Filharmonian kotisali on siis Tampere-talon iso sali joka vetää 1800 kuulijaa ja viime torstain konsertti oli loppuunmyyty.Kaupungissa on havaittavissa buumin tynkää jonka aikaansaa Santtu-Matias Rouvali.Orkesteri soi upeasti ja nuoren kapellimestarin energia tarttuu soittajiin.Arvostelut konserteista ovat olleet pääsääntöisesti kiittäviä.Uusi jatkosopimus pitää Rouvalin Tampereella kesään 2019 asti ja uskon että homma tuosta vielä paranee.Viime kaudelle kausikortteja myytiin karvan alle 500 ja uskon että tälle kaudelle niitä on myyty vielä enemmän.

Seuraava mielenkiintoinen konsertti on 14.11 jolloin ohjelmassa on seuraavaa:
Ravel: La Valse
Ravel: Pianokonsertto vasemmalle kädelle
Tsaikovski: Sinfonia nro 5
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Oli aivan pakko mennä tuonne Sinäputken syövereihin ja kaivaa sieltä tuo Rahmaninovin rapsodia Paganinin teemasta,tällä kertaa pianossa Yuja Wang.Mainiota lähikuvaa solistin sormista noissa nopeissa osissa,erittäin teknistä.Toisella kuuntelukerralla teoksesta saa paljon enemmän irti.Aivan mahtavan upea teema alkaa videon ajassa n.15 min.Olisikohan kyseessä 18:a variaatio jota käsiohjelma kuvailee näin:Kahdeksastoista osa,muunnelmista kaikkein kuuluisin,antaa jälleen pianistille romanttisen solistiroolin.Säästelemättömän kaunis sävelkieli antaa vähitellen myös tilaa laveana soivalle jousistolle.

Avausmelodia ei ole yksinomaan nerokasta melodiantajua vaan se on inversio Paganinin teemasta,samainen melodia ylösalaisin käännettynä ja vaikuttavan herkällä harmonialla höystettynä.Yritän tehdä linkin tuohon pätkään:
http://www.youtube.com/watch?v=93YckYs2nU0
Tosiaan tuo lumoavan kaunis teema alkaa videolla hieman viidentoista minuutin jälkeen.Kauniilta se kuulosti torstainakin mutta nyt toisella kuuntelulla se kolahti tosissaan.

e.eihän tuo linkki tietenkään toimi
e2.linkkiä muokattu,nyt toimii
 
Viimeksi muokattu:

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Aamulehdessä musiikikriitikko Harri Hautala kuvailee viime torstain konserttia seuraavin sanankääntein:"Santtu-Matias Rouvalin johtama Tampere Filharmonia syttyi pääteemassa ja muuallakin Tsaikovskissa aivan huumaavan ilmaisuvoimaiseen soittoon.Hän myös nivoi saumattomasti toisiinsa teoksen erilaiset teemat ja tunnevirrat.Hidastukset ja kiihdytykset olivat aina musiikkia palvelevia ja luontevia.

Harvoin ovat sävellys ja tulkinta syleilleet toisiaan yhtä lämpimästi, intiimisti ja kohtalonomaisesti.Jospa vain orkesterista olisi löytynyt yksi muskelivaihde lisää draaman voimallisimmalla huipulla, niin täyttymys olisi ollut ylittämätön.
Tsaikovskin tulisuuden jälkeen Sergei Rahmaninovin Paganini-rapsodia tarjosi sopivasti viileämpää menoa klassishenkisessä tyylikkyydessään.Osaava mutta etäinen venäläispianisti Yulianna Avdeeva soitti solistina ihailtavan selkeästi ja ilmavasti.Runollisimmat osuudet tarjoili kuitenkin herkkäsointisesti liikkunut orkesteri.

Sergei Prokofjevin Romeo ja Julia-baletista kuultiin Rouvalin rakentama hyvin rytmitetty ja dramaattinen orkesterisarja.Rouvali sai orkesterin eläytymään osien nopeasti vaihteleviin tunnelmakuviin iskevästi ja elävästi.Filharmonia soitti tarvittaessa juurevan muhkeasti, mutta myös kirkkaasti ja keveästi.Tasapaino ja täsmällisyys olivat kiitettävää tasoa.Sarjassa kuultiin myös lyhyt sellosoolo, jossa yleisölle esittäytyi ensimmäisen konserttinsa soittanut orkesterin uusi soolosellisti Joona Pulkkinen."

Taidatkos tuon paremmin sanoa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Tietysti ollaan linjoilla! Hyvää ohjelmaa Tampereella, mukava lueskella raporttiasi venäläisestä illasta[?j]https://www.youtube.com/watch?v=DUmq1cpcglQ[/url]

Tämän Flusherin laittaman linkin takaa löytyy siis tuo Prokofjevin "Ritarien tanssi".Tämän toisen linkin takaa löytyy puolestaan John Williamsin Tähtien sota-elokuvaan säveltämä Darth Vaderin teema.Esikuvia ja innoittajia ei tarvitse kaukaa hakea.
https://www.youtube.com/watch?v=ehrj58nJBJI

e.kylläpäs kesti ennenkuin sain linkin toimimaan mutta sitkeys palkittiin.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Käväisin katsomassa jo kolmannen kerran Onegin-baletin. Tuo on niin saatanan hyvä teos, ettei mitään rajaa. John Crankon koreografia, johon musat on valittu "all stars"-periaatteella, lähinnä Tsaikovskin pianolle tekemistä sävellyksistä.

Suosittelen lämpimästi jopa "vasta-alkajille", sillä esitys on jaettu kolmeen osaan, eli kaksi väliaikaa, paketti on kompakti ja tiivis.

Murhaavan surullista tulkintaa, herkistyn joka kerta. Kun tämä Onegin vuosien tauon jälkeen palasi ohjelmistoon, niin eräs tuttavapariskunta hankki liput joka näytökseen.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Käväisin katsomassa jo kolmannen kerran Onegin-baletin. Tuo on niin saatanan hyvä teos, ettei mitään rajaa. John Crankon koreografia, johon musat on valittu "all stars"-periaatteella, lähinnä Tsaikovskin pianolle tekemistä sävellyksistä.

Suosittelen lämpimästi jopa "vasta-alkajille", sillä esitys on jaettu kolmeen osaan, eli kaksi väliaikaa, paketti on kompakti ja tiivis.

Murhaavan surullista tulkintaa, herkistyn joka kerta. Kun tämä Onegin vuosien tauon jälkeen palasi ohjelmistoon, niin eräs tuttavapariskunta hankki liput joka näytökseen.

Täällä vapaan puolella on kyllä ihan omakin ketju teatteritaiteelle, oopperalle, baletille ym.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Täällä vapaan puolella on kyllä ihan omakin ketju teatteritaiteelle, oopperalle, baletille ym.

Ja tässä se ketju on:
http://keskustelu.jatkoaika.com/thr...teeketju-keskustelua-teatteritaiteesta.56637/

Keskusteltakoon tässä ketjussa esittävästä taiteesta kuten teattereista, sirkuksista, varietee- ja kabaree-esityksistä, miksei myös musikaali- ja oopperaesityksistä. Kuuluvathan nekin teatteritaiteeseen. Saa avautua vaikkapa pantomiimista tai kabukista, jos siltä tuntuu. Kesäteatteritkin kelpaavat mainiosti, tai vaikkapa katuteatteri.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Täällä vapaan puolella on kyllä ihan omakin ketju teatteritaiteelle, oopperalle, baletille ym.

Juu, siis tiedän tämän kyllä...

..vaikka viestini jäi nyt vähän vajaaksi, niin kirjoitin tähän ketjuun ennen kaikkea siksi, että tykkään kovasti tuosta ideasta ottaa näitä "highlight"-klasaribiisejä ja tehdä niistä kokonaisuus.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Nyt kun linjoilla näyttäisi olevan muitakin niin heitän ilmaan kysymyksen:olenko palstalaisista ainoa joka käy konserteissa?
Suomessa on monta hyvää orkesteria, RSO, HKO, Tampere Filharmonia ja Sinfonia Lahti tulee nyt ensimmäisenä mieleen.Mikä on tilanne muissa suurissa kaupungeissa kuten Turku ja Jyväskylä? Sinfonia Lahtea olen kuullut joskus vuosia sitten kun Sibelius-talo oli melko uusi.Jostain muistan lukeneeni että Lahdessa on satsattu orkesteriin viime aikoina paljon.Kertokaa kokemuksianne niin saadaan keskustelua aikaiseksi, on tylsää höpötellä itsekseen.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Nyt kun linjoilla näyttäisi olevan muitakin niin heitän ilmaan kysymyksen:olenko palstalaisista ainoa joka käy konserteissa?
Suomessa on monta hyvää orkesteria, RSO, HKO, Tampere Filharmonia ja Lahti Sinfonia tulee nyt ensimmäisenä mieleen..

Et nyt ainoa ole, kyllä mä käyn konserteissa, mutta näiden isojen perusjuttujen (esim. RSO) sijaan vähän erilaisia settejä. Itse olen pianisti ja käyn siksi katsomassa paljon pianokonsertteja. Suosikki tietysti erilaiset Chopin-tulkinnat. Samoin erilaiset barokkikonsertit mm. Ritarihuoneella kiinnostavat. Oopperaa käyn katsomassa paljon, mutta en modernia, vaan ainoastaan vanhoja klassikkoja. Itse asiassa suosikkejani ovat kevyet hupaelmat, kuten Mozartin Cosi fan tutte, eivätkä nämä raskaammat "wagnerit".

Jos mielenkiintoisista konserteista noin yleisellä tasolla puhutaan, niin Sibelius-akatemiassa sellaisia löytyy paljon, uusia tuoreita nimiä.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Et nyt ainoa ole, kyllä mä käyn konserteissa, mutta näiden isojen perusjuttujen (esim. RSO) sijaan vähän erilaisia settejä. Itse olen pianisti ja käyn siksi katsomassa paljon pianokonsertteja. Suosikki tietysti erilaiset Chopin-tulkinnat. Samoin erilaiset barokkikonsertit mm. Ritarihuoneella kiinnostavat. Oopperaa käyn katsomassa paljon, mutta en modernia, vaan ainoastaan vanhoja klassikkoja. Itse asiassa suosikkejani ovat kevyet hupaelmat, kuten Mozartin Cosi fan tutte, eivätkä nämä raskaammat "wagnerit".

Jos mielenkiintoisista konserteista noin yleisellä tasolla puhutaan, niin Sibelius-akatemiassa sellaisia löytyy paljon, uusia tuoreita nimiä.

Olisi mukava kuulla konserttikokemuksista tässä ketjussa varsinkin näistä uusista nousevista kotimaisista nimistä, miksei muistakin.Tampereella lippu orkesterin konserttiin maksaa 22 euroa joten hintojen kalleudesta tämä harrastus ei jää kiinni monellakaan.Lisäksi on olemassa opiskelija- ja eläkeläisalennukset.
Itse pidän siitä kun livetilanteessa voi seurailla soittajien ja kapellimestarin toimintaa lavalla.Konserttitilanteessa ei ole häiriötekijöitä vaan voi keskittyä täysin musiikkiin.Joskus on hauska myös katsella konserttitallenteita Sinäputkesta, varsinkin kun haluaa tutustua johonkin uuteen tuttavuuteen.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Kuuntelin jälleen tuon Rahmaninovin tulkinnan tuosta Paganinin teemasta ja kyllä tuo 18:a variaatio herkistää kerta toisensa jälkeen.Nerokas melodia ja loistavaa orkestraatiota.Liikutun kyyneliin aina kun kuulen tuon melodian.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Kyllä kolahtaa, orkesterimusiikki lähinnä, harvemmin tulee pienempiä kokoonpanoja kuunneltua. Pianoa tuli nuorempana soitettua varsin pitkään vaikkakaan ei häävisti, mutta sellaista en enää edes omista ja kuuntelupuolella sinfoniat ja vastaavat inspiroivat paljon enemmän.

Suomessa on monta hyvää orkesteria, RSO, HKO, Tampere Filharmonia ja Lahti Sinfonia tulee nyt ensimmäisenä mieleen.Mikä on tilanne muissa suurissa kaupungeissa kuten Turku ja Jyväskylä?

Turussa on tasoltaan noihin ihan vertailukelpoinen, kooltaan Sinfonia Lahden luokkaa oleva orkesteri, legendaarinen Leif Segerstam tahtipuikon varressa. Se kun listaasi lisätään niin käsittääkseni kärki on koossa, esim. Jyväskylä on noista jo soittajamäärältään hädin tuskin puolet ja menee ennemmin sinne kansalliseen sarjaan, mitä ei sitäkään Suomessa onneksi ole syytä väheksyä - toivotaan että Suomen ilmeisen laajahko kenttä jotenkin kestää kaikki säästökuurit ja ihmisten käyttövarojen niukkuuden. Ainakin omaa korttani tykkään tuossa asiassa kantaa kekoon pääsylipun muodossa kun hinnat eivät tosiaan ole pahoja, suosittelen muillekin musiikkilajin ystäville, musiikkinautinnon lisäksi satsaus tulevaisuuteen.

Konserteissa siis käyn semiaktiivisesti ja matkatessa pyrin eri pumppuja tsekkaamaan (on muuten yllättävän mielenkiintoista vertailla, varsinkin jos jotain samaa kappaletta sattuu kuulemaan monelta orkesterilta), mielipiteitä voi värittää se, että oma suosikkiklassinen menee sinne raskaaseen osastoon, ja Mahlerit ja Stravinskyt nyt aika lailla vaativat vähintään Lahden tai Turun kokoisen miehistön, toki sen parempi jos ollaan noiden kolmen suurimman mitoissa, eikä vaikkapa Brahmsinkaan musiikissa siitä äänimassasta ainakaan haittaa ole. Siten esim. Rovaniemellä soittava pikkuorkesteri (en nyt ehkä osin kellonajan vuoksi saa nimeä päähäni) meni itselläni hiukan ohi genren vaikka olen siitä kuullut kehuja.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Kyllä kolahtaa, orkesterimusiikki lähinnä, harvemmin tulee pienempiä kokoonpanoja kuunneltua. Pianoa tuli nuorempana soitettua varsin pitkään vaikkakaan ei häävisti, mutta sellaista en enää edes omista ja kuuntelupuolella sinfoniat ja vastaavat inspiroivat paljon enemmän.



Turussa on tasoltaan noihin ihan vertailukelpoinen, kooltaan Sinfonia Lahden luokkaa oleva orkesteri, legendaarinen Leif Segerstam tahtipuikon varressa. Se kun listaasi lisätään niin käsittääkseni kärki on koossa, esim. Jyväskylä on noista jo soittajamäärältään hädin tuskin puolet ja menee ennemmin sinne kansalliseen sarjaan, mitä ei sitäkään Suomessa onneksi ole syytä väheksyä - toivotaan että Suomen ilmeisen laajahko kenttä jotenkin kestää kaikki säästökuurit ja ihmisten käyttövarojen niukkuuden. Ainakin omaa korttani tykkään tuossa asiassa kantaa kekoon pääsylipun muodossa kun hinnat eivät tosiaan ole pahoja, suosittelen muillekin musiikkilajin ystäville, musiikkinautinnon lisäksi satsaus tulevaisuuteen.

Konserteissa siis käyn semiaktiivisesti ja matkatessa pyrin eri pumppuja tsekkaamaan (on muuten yllättävän mielenkiintoista vertailla, varsinkin jos jotain samaa kappaletta sattuu kuulemaan monelta orkesterilta), mielipiteitä voi värittää se, että oma suosikkiklassinen menee sinne raskaaseen osastoon, ja Mahlerit ja Stravinskyt nyt aika lailla vaativat vähintään Lahden tai Turun kokoisen miehistön, toki sen parempi jos ollaan noiden kolmen suurimman mitoissa, eikä vaikkapa Brahmsinkaan musiikissa siitä äänimassasta ainakaan haittaa ole. Siten esim. Rovaniemellä soittava pikkuorkesteri (en nyt ehkä osin kellonajan vuoksi saa nimeä päähäni) meni itselläni hiukan ohi genren vaikka olen siitä kuullut kehuja.

Hienoa kuulla kommentteja myös Turun suunnalta.Leif Segerstam on loistava kapellimestari ja Rouvalin oppi-isä.Kyllähän tämä taloudellinen tilanne leikkaa myös kulttuurin määrärahoista mutta kannetaan me osaltamme vastuuta ja käydään paikanpäällä konserteissa.Tampereella taantuma ei ole näkynyt konserttien yleisömäärissä.Santtu-Matias Rouvali on saanut aikaan buumin joka näkyy yleisömäärissä positiivisella tavalla.
 

kovalev

Jäsen
Toisin kuin esim. pop- ja rockmusiikissa, taidemusiikki on aina parhaimmillaan livenä. Itse näkisin, että tutustuminen taidemusiikkiin kannattaa aloittaa nimenomaan käymällä konserteissa ja mahdollisimman monipuoisesti niissäkin. Konservatorioissa on erittäin korkeatasoisia oppilasesityksiä ja lähes poikkeuksetta ilmaiseksi. Sinfoniaorkestereiden keikoille taas ainakin opiskelijat pääsevät naurettavan halvalla, ja normaalilipun hintakin taitaa olla keskimäärin edullisempi kuin vaikkapa jääkiekon lokakuinen runkosarjaottelu.

Maailman paras kuulostaa toki hyvältä vaikka vain tubenkin välityksellä:

https://www.youtube.com/watch?v=BPnHAKeXi-g
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Meillä suomalaisilla on Sibelius,norjalaisilla on Grieg,tanskalaisilla Nielsen ja ruotsalaisilla on ......ööö....Abba.Muistuuko mieleen yhtään ruotsalaista klassisen musiikin säveltäjää?Tarkoitan siis kansainvälisesti tunnettua sanotaan vaikka romantiikan aikakaudelta.Minä en pysty nimeämään ainuttakaan.Mistä mielestäsi johtuu että kansankoti ei ole tuottanut klassisen taitajia?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös