Jatkoajan leffakerho

[pernaveikko]

Esim. tällaisten Malin matkatarinoiden jälkeen kompetenssini arvioida jotain Afrikan tilannetta saattaa olla aavistuksen parempi kuin keskimääräisellä valkoihoisella jääkiekkokannattajalla, vaikka ihonväristäni tai etnisestä taustastani sitä ei välttämättä uskoisikaan.

Eli kompetenssia oli, mutta eihän sitä voinut tietää. Sen olisi ehkä voinut jollain tavalla ohi mennen tuoda esille muutenkin kuin toteamalla, että toinen leffa oli parempi, koska siinä tapettiin enemmän.

Eikä tämä nyt kai edes niin off-topicia ole. Kai tositapahtumiin perustuvien elokuvien taustoistakin saa puhua. Ja nämä pätkät taitavat olla vielä sieltä realistisemmasta päästä verrattuna joihinkin "löyhästi tositapahtumiin" perustuvista.

 

[Mr.Fox]

Eli kompetenssia oli, mutta eihän sitä voinut tietää. Sen olisi ehkä voinut jollain tavalla ohi mennen tuoda esille muutenkin kuin toteamalla, että toinen leffa oli parempi, koska siinä tapettiin enemmän.

Totta turiset! Ehkä olisin voinut eilisessä viestissäni tuoda paremmin esille miksi Shooting Dogs on mielestäni niin paljon parempi kuin Hotel Rwanda. Kyse ei missään nimessä ole siitä, että siinä vain tapetaan enemmän.

Muutamia yksityiskohtia, jotka - omien tietojeni mukaan - vielä lisäävät elokuvien erilaisuutta autenttisuuden suhteen:

- Shooting Dogs on käsittääkseni ainakin osittain kuvattu Rwandassa
- Hotel Rwanda on kuvattu muistaakseni pääosin Etelä-Afrikassa
- Shooting Dogsin sivuosanäyttelijöinä käytettiin lukuisia oikeita selvitytyjiä - so. kansanmurhasta selvinneitä
- Shooting Dogs perustuu pääasiassa eurooppalaisen papin, lähetyssaarnaajan ja opettajan (?) näkemyksiin tapahtuneista
- Shooting Dogsin kuvauspaikat ovat autenttisempia: kuvataan enemmän oikeata afrikkalaista elämää, hökkelikyliä sekä eurooppalaisten rakentamia kirkkoja ja kouluja
- Hotel Rwanda on - huolimatta tositapahtumista - omasta mielestäni aavistuksen enemmän "hollywoodmainen" juuri tuon tapahtumapaikan (länsimainen hotelli + puhelut Belgiaan jne.) johdosta
- Shooting Dogs pureutuu mielestäni paremmin perus-rwandalaisen sielunelämään - kuinka he kokivat nämä hirmuteot ja "osasivat" jopa odottaa näitä - pelko oli koko ajan läsnä
- niinkin tyhmä yksityiskohta, mutta mielestäni Hotel Rwandassa liikutaan vähän liikaakin puku päällä - ts. pääosissa olivat liiaksi ns. paremman luokan rwandalaiset
- Shooting Dogsissa pääosissa ovat nämä köyhät, tavalliset afrikkalaiset ihmiset sekä heitä auttavat eurooppalaiset

Ainakin toistaiseksi mä olen käsittänyt niin, että et ole vielä nähnyt Shooting Dogsia? Todennäköisesti ymmärrät huomattavasti paremmin tekstini sen jälkeen, kun olet esim. nähnyt kohtauksen, jossa eurooppalaiset poistuvat. Sitä tunnetilaa on vaikea sanoin kuvata, kun eurooppalaiset lastataan YK:n kuorma-autoihin koulun (vai kirkon?) pihalla. Sadoittain tutseja jää itku kurkussa rakennuksen suojiin tietäen ja jopa nähden, että porttien ja aitojen takana odottavat hutu-kapinalliset machetejen ja astalojen kanssa. He odottavat vain sitä hetkeä, kunnes viimeinenkin YK:n kuorma-auto poistuu pihasta. Kuolema ja kuolemanpelko tuntuvat niin todellisilta juuri sillä hetkellä!

Eikä tämä nyt kai edes niin off-topicia ole. Kai tositapahtumiin perustuvien elokuvien taustoistakin saa puhua. Ja nämä pätkät taitavat olla vielä sieltä realistisemmasta päästä verrattuna joihinkin "löyhästi tositapahtumiin" perustuvista.

Ei missään nimessä ole off-topicia puhua tositapahtumiin perustuvien elokuvien taustoista. Tarkoitin off-topicilla vain kertomustani elokuvan arvostelijan - eli omista - taustoistani!

 

[pernaveikko]

- Hotel Rwanda on kuvattu muistaakseni pääosin Etelä-Afrikassa

Kiitos mielenkiintoisista jutuista, mutta tähän on pakko vähän tarttua. Et varmaankaan ehkä luule, että Rocky IV kuvattiin Neuvostoliitossa?

Siellä kuvataan missä viranomaiset sen sallivat ja asialle ei mitenkään järkevästi mitään voi. Kuvauspaikalla ei ole arvosteluihin mitään merkitystä, jos se on vain noin muuten tehty kunnolla.

Mitäs elokuvia niitä onkaan missä Helsingissä on kuvattu itärajan taakse sijoittuvia juttuja, kun henkilökunnalla on helpompaa olla Suomessa.

 

[Cemetery Gates]

Suomeksi se kakkamaa taitaa olla kuitenkin Ruanda. Niin että haluatteko ostaa vokaalin?

 

[pernaveikko]

Suomeksi se kakkamaa taitaa olla kuitenkin Ruanda. Niin että haluatteko ostaa vokaalin?

Mitenhän tämä nyt menikään, "hotel" taitaa olla myös hotelli suomeksi. Eiköhän ole järkevintä puhua elokuvista niiden alkuperäisellä nimellä.

Tai no voidaan tietenkin keskustella myös yhdestä maailmanhistorian parhaimmasta elokuvasta Rita Hayworth - Avain pakoon.

 

[Ted Raikas]

Tai no voidaan tietenkin keskustella myös yhdestä maailmanhistorian parhaimmasta elokuvasta Rita Hayworth - Avain pakoon.

Joka taasen on alkuperäiseltä nimeltään romaanimuodossa: Rita Hayworth and Shawshank Redemption

Koen jotenkin hauskaksi asiaksi, että tuosta suomeksi väännetystä nimestä jaksetaan murmuttaa, vaikka se osaltaan myötäilee vain alkuperäistä kirjan nimeä. Noin muutenkin tuskin kenenkään elokuvanautinto on varsinaisesti edes mennyt pilalle tuon suomennoksen takia...

 

[pernaveikko]

Koen jotenkin hauskaksi asiaksi, että tuosta suomeksi väännetystä nimestä jaksetaan murmuttaa, vaikka se osaltaan myötäilee vain alkuperäistä kirjan nimeä. Noin muutenkin tuskin kenenkään elokuvanautinto on varsinaisesti edes mennyt pilalle tuon suomennoksen takia...

Ei minunkaan mielestä käännöksen täydellinen epäonnistuminen itse elokuvanautintoon vaikuta.

Redemptionia ei tietenkään hankalana ulkomaankielisenä sanana voi jättää suomennokseen, mutta eiköhän sitten olisi voinut olla ihan vain Shawshank, mikä on selkeästi erisnimi. Tai sitten Pako Shawshanksista.

Miten elokuvan nimen voisi kääntää kirjan nimen perusteella, siitähän vasta soppa syntyisi.

 

[heavy]

Joka taasen on alkuperäiseltä nimeltään romaanimuodossa: Rita Hayworth and Shawshank Redemption

Kyseessähän oli novelli, ei romaani.

 

[fat of the land]

Menee aika off-topiciksi, mutta...Tarkoitin vain, että Hotel Rwandassa ei mielestäni näytetty riittävästi sitä raakuutta. Ymmärrät pointtini, kun olet nähnyt Shooting Dogsin. Hotel Rwanda on vakuuttava ja puhutteleva elokuva - Shooting Dogs on vain vakuuttavampi ja puhuttelevampi.
...

Olen itse nähnyt aiemmin tuon Shooting Dogsin. Eilen illalla katsoin Hotel Rwandan ja... mun mielestäni Shooting Dogs on parempi ja realistisempi ja vakuuttavampi kuvaus niistä raakuuksista ja mielettömyyksistä, joita silloin vuonna 1994 tapahtui Rwandassa.

Kiitos vinkistä Shooting Dogs, laitetaan katselulistalle.

Olisko Mr.Fox sillä tapaa, että fiilis olisi vähän sama kuin katsoessa ensiksi Battle Royalen ja siihen perään Nälkäpelin?

Itse olen katsonut Hotelli Ruandan kertaalleen ja olin kyllä jossain määrin koskettunut siitä raakuudesta ja kiinnostuinkin aiheesta sen verran paljon että ostin taannoin mm. Ruandan kriisiin liittyvän kirjan "Afrikan Maailmansota", joka oli monella tapaa aika raskasta luettavaa. Mutta varmasti aiheesta on olemassa epä-Hollywoodmaisempi kuvaus, joka voi olla tylyä katseltavaa sekin.

Oletan että johonkin tuohon välimaastoon menisi Last King of Scotland, joka kyllä on aika brutaali leffa Idi Aminin aikalailla kiistämättömästä hulluudesta. Tuota suosittelen jos ei ole nähtynä vielä. Ei mitään hyvän mielen elokuvaa.

Keski-/Itä-afrikan kriisi on vähän sellainen aihe, että länsimailla ei oikein ole vieläkään pelimerkkejä käsitellä omaa toimintaa siellä millään tavalla kriittisesti. Eikä siitä olekaan helppo tehdä elokuvaa joka saisi samanlaista sympatiaa kuin vaikkapa Schindlerin lista. Samahan koskee vaikkapa entistä Jugoslavian sotaa.

Materiaaliahan luulisi löytyvän aivan uskomattomat määrät.

 

[Musta Nuoli]

Kyseessähän oli novelli, ei romaani.

Kyseessähän ei ollut varsinaisesti novelli vaan ns. pitkä novelli eli yleisemmin pienoisromaani, englanniksi novella. Tarinallahan on pituutta toistasataa sivua.

Enkkuwikin novella-artikkelissa onkin muun muassa seuraavaa:

Notable examples
Famous English language novellas include:
---
Stephen King's Rita Hayworth and Shawshank Redemption

Pahoittelut joutavasta saivartelusta, mutta koska korjasit Ted Raikkaan viestiä väärin, niin oli pakko korjata korjaustasi.

Elokuva on erinomainen, kuten on myös Stephen Kingin neljän pienoisromaanin kokoelma Kauhun vuodenajat, jonka tarinoista kolme on filmatisoitu ja joka leffa on loistava. Stand By Me - viimeinen kesä sekä Mallioppilas - The Apt Pupil ovat ne kaksi muuta. Mallioppilaassa Sir Ian McKellen esittää varsin hyytävästi amerikkalaisessa nukkumalähiössä asuvaa entistä natsikomentajaa, jonka salaisuuden paikallinen lukiopoika selvittää ja kiristää tätä kertomaan muistelmia keskitysleireiltä.

 

[mice]

Vilkaiskaa sellainen leffa, kuin Exam (2009), jos ette ole nähneet.

Mielestäni varsin hyvä pätkä: The final candidates for a highly desirable corporate job are locked together in an exam room and given a test so simple and confusing that tension begins to unravel.. Tämä lainaus imdb:stä.

Ihan mukavaa viihdettä, sopii vaikka perjantai-illan loikoiluhetkeen sohvanurkassa.

elokuva imdb:ssä:
Exam (2009) - IMDb

Katsoin juuri, ei nyt ehkä ihan parhaasta päästä, jollain tavalla ei mikään sen kummoisempi tai piinaavan jännittävä. Vartijan roolisuoritukselle toki täydet pisteet ja ihan katsottava leffa, mutta ei kyllä tarvitse uudelleen katsoa.

Ideana kuitenkin pidän erittäin paljon näistä pienessä tilassa tapahtuvista ongelmanratkaisuista missä alkaa luurankoja paljastumaan ja silti olisi yhdessä pärjättävä. Luonnollisesti kaveria ei aina tueta vaan uhrauksiakin tulee.

Elikä siis varsinkin ensimmäinen Saw. Mitä näitä olisi muita vastaavaan ideaan perustuvia?

Niin, pahoittelut jos jäit edellisen viestini takia siihen käsitykseen, että kyseessä olisi joku kautta aikain paras elokuva. :)

Enemmän viittasin tuohon, mitä itsekin kirjoitit, että kiehtovia nämä ongelmanratkaisu-elokuvat, joissa pieni ihmisryhmä yrittää saada jotain aikaiseksi.

Kysyit vastaavan tyylisistä leffoista, niin omaan mieleeni tulee ainakin Cube-trilogia. Omaan makuun tosin ehkä hieman outoa science fictioniakin osittain, mutta eka leffa oli ihan katsottava.

Ja tätä tukee varsin mainiot pisteet myös imdb:n puolella tämän genren leffalle, eli 7,4: Cube - kuutio (1997) - IMDb

Das Experiment

Tämä oli muistaakseni ensimmäinen saksalainen leffa, jonka katsoin pelkästään kuulopohjalta. Muistaakseni meillä oli DVD-versio, jossa ei ollut mitään tekstityksiä - tai sitten vaihtoehtoina oli joku ranska, italia tms. joista ei kuitenkaan olisi ollut mulle mitään hyötyä.

Suomi-wiki: "Sosiaalipsykologinen elokuva tarkastelee, miten erilaiset yksilöt vaikuttavat toisiinsa yksilöinä ja ryhminä. Ryhmä miehiä suostuu teljettäväksi vankilaan tutkimuksen ajaksi. Heidän on toteltava vartijoita ja kutsuttava toisiaan numeroilla, ei nimillä. Tutkiva journalisti (Moritz Bleibtreu) tekee aiheesta juttua."

Killing Room vuodelta 2009 on yksi hieman saman aihepiirin leffa. Löytyy mm. Netflixistä, josta sen itse juuri äsken katsoin. Yllättävän toimiva ja otteessaan pitävä kokonaisuus, vaikkei nyt hirveästi mitään uutta tai ihmeellistä tarjoakaan.

 

[motamoro]

Sawit, Cubet, Exam, The Killing Room ja The Experiment tullut katsottua aiemmin, ei taida enään ko. aihepiiriin löytyä leffoja? Kaikki omasta mielestä hyvin viihdyttäviä elokuvia, koska mielestäni suljetun tilan elokuvissa on sitä jotain. Vähän samasta syystä tuli joskus Big Brotheriakin katsottua (hymiö). Melko paljon noita ns. Mystery-thrillereitä tullut katseltua ylipäätään IMDB-listojen perusteella.

Das Experiment tuli yllätyksenä sillä tavalla, että on alkuperäinen versio The Experimentille joka on "Hollywood-remake". Tarjoaako tämä elokuva enään mitään uutta lopulta jos toisen jo katsonut?

 

[passenger]

Ruandaan liittyen suosittelen katsomaan myös paikan päällä toimineiden YK-joukkojen komentaja Romeo Dallairen kirjaan perustuvan leffan Shake Hand with the Devil - leffan.

 

[Girardi #5]

Tuli nähtyä vloppuna seuraavat pätkät:

Bullet to the Head
Vuonna 85
Stand Up Guys

Ihan jees leffoja, kotimainen Vuonna 85 saa kyllä kehuja musastaan!

 

[Tadu]

Tuli katsottua eilen Prisoners.

Mielestäni erittäin taidokkaasti tehty ahdistava thrilleri, joka piti hyvin otteessaan loppuun saakka. Elokuvan loppupuoli kasasi irtonaiset langat yhteen hyvin. Näyttelijäsuoritukset (eritoten Hugh Jackman ja Jake Gyllenhaal) olivat erinomaiset.

****/*****

 

[Tim Callahan]

Tuli katsottua eilen Prisoners.

Mielestäni erittäin taidokkaasti tehty ahdistava thrilleri, joka piti hyvin otteessaan loppuun saakka. Elokuvan loppupuoli kasasi irtonaiset langat yhteen hyvin. Näyttelijäsuoritukset (eritoten Hugh Jackman ja Jake Gyllenhaal) olivat erinomaiset.

****/*****

Ehkä yksi parhaimmista trillereistä mitä olen katsonut. Ei lähtenyt liikaa vääntämään juonikiemuroita, vaan piti langat suht hyvin katsojan käsissä. Hyviä näyttelijäsuorituksia ja laatua läpi leffan.

Spoileri

Oli muuten yksi elokuvahistorian pahimmista cheapshoteista käsikirjoittajilta se kohtaus missä muksu sairaalassa sanoi Hugh Jackmanin esittämälle hahmolle "You where there too.." Hetken aikaa saatiin luotua jo kunnon SAW:mainen twisti, joka kuitenkin nopeasti kuopattiin.

 

[ms.qvist]

Elokuva on erinomainen, kuten on myös Stephen Kingin neljän pienoisromaanin kokoelma Kauhun vuodenajat, jonka tarinoista kolme on filmatisoitu ja joka leffa on loistava. Stand By Me - viimeinen kesä sekä Mallioppilas - The Apt Pupil ovat ne kaksi muuta. Mallioppilaassa Sir Ian McKellen esittää varsin hyytävästi amerikkalaisessa nukkumalähiössä asuvaa entistä natsikomentajaa, jonka salaisuuden paikallinen lukiopoika selvittää ja kiristää tätä kertomaan muistelmia keskitysleireiltä.

En aivan täysin allekirjoita arviotasi kyseisen neljän pienoisromaanin kokoelmasta kuvatuista elokuvista. Kaksi niistä on toki oikein hyviä ja jopa loistavia elokuvia eli Stand by me sekä Shawshank Redemption. Nämä kaksi elokuvaa jokaisen leffafanin tulisi nähdä vähintäänkin kertaalleen sillä niissä kerronta on loistavaa ja samaten niissä on tavoitettu minusta oikein mainiolla tavalla Kingin teosten henki ja syvyys, asia johon aina ei päästä vaikka edellytyksiä olisi.

Sen sijaan kolmas filmatisointi eli Mallioppilas ei yllä minusta samalle tasolle elokuvana eikä elokuva kaikessa tee oikeutta Kingin teokselle, ei etenkään samalla tavalla kuin kaksi muuta filmatisointia (Stand by me ja Shawshank Redemption) tekevät. Mallioppilaan kohdalla kirja on minusta elokuvaa hienoisesti parempi ja ainakin minua kirjan tarina kosketti elokuvan kerrontaa enemmän. Mutta tästä kritiikistä huolimatta on kuitenkin todettava, että myös kyseinen elokuva kannattaa katsoa ja se kuuluu King-filmatisointien parempaan ja onnistuneempaan puoliskoon.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Sen sijaan kolmas filmatisointi eli Mallioppilas ei yllä minusta samalle tasolle elokuvana eikä elokuva kaikessa tee oikeutta Kingin teokselle, ei etenkään samalla tavalla kuin kaksi muuta filmatisointia (Stand by me ja Shawshank Redemption) tekevät. Mallioppilaan kohdalla kirja on minusta elokuvaa hienoisesti parempi ja ainakin minua kirjan tarina kosketti elokuvan kerrontaa enemmän. Mutta tästä kritiikistä huolimatta on kuitenkin todettava, että myös kyseinen elokuva kannattaa katsoa ja se kuuluu King-filmatisointien parempaan ja onnistuneempaan puoliskoon.

Toki Shawshank Redemption ja Stand By Me ovat astetta korkeammassa kategoriassa minullakin. Varsinkin ensin mainittu on ansaitusti eli listauksien kärjessä, kun mietitään maailman parasta elokuvaa. Mallioppilas ei tässä kategoriassa ole, mutta rehellisyyden nimissä ei ole kovin moni muukaan elokuva.

Mallioppilasta pidän kuitenkin henkilökohtaisesti erittäin toimivana elokuvana, ja varsinkin sen loppukohtaus toimi selvästi paremmin kuin pienoisromaanin loppu, joka jäi mielestäni melko latteaksi verrattuna teoksen alkuosan tunnelmaan ja henkilöhahmojen psykologiaan.

Minulle Mallioppilas on se elokuva, josta Sir Ian McKellen jäi mieleen kauan ennen kuin hänestä tuli koko maailman tuntema Gandalf- ja Magneto-hahmojensa myötä. McKellen tavoitti mielestäni pelottavan täydellisesti mentaalisen muutoksen kiristetystä eläkeläispapasta vanhaksi natsiksi, jonka muistojen heräämisen myötä myös vuosikymmenien takainen julmuus ja ajatusmaailma saivat uutta verta.

Parhaiten tätä kuvaa kohtaus, jossa teinipoika pakottaa McKellenin hahmon marssimaan ostamassaan halvassa natsiuniformussa. Aluksi kohtaus näyttää hieman vaivaannuttavalta, ja McKelleniä käy jopa hieman sääliksi, kun sadistinen nulkki pakottaa papparaisen nöyrtymään. Mutta sitten vähin elein kohtauksen luonne muuttuu, ja hanhenmarssia marssivasta vanhuksesta heijastuu "täysi natsius", pelottavan fanaatikon olemus hätkähdyttävän väkevänä.

Eli pitäydyn alkuperäisessä arviossani ja pidän näitä kaikkia kolmea elokuvaa erinomaisina elokuvina. Toki tähän arvioon vaikuttavat myös henkilökohtaiset preferenssini, natsit tuovat yleensä aina lisämielenkiintoa ja natseista saa usein ylimääräistä inspiraatiota ja kontrasteja tarinaan kuin tarinaan.

Shawshank Redemption on, kuten sanottua, ykkösenä, mutta tämä on vähän sama kuin vertaisi vaikkapa Rembrandtin Yövartiota Vermeerin Maitotyttöön. Tai vertaisi Paavo Nurmen uraa Lasse Vireniin. Viren on nelinkertainen olympiavoittaja, mutta Nurmi on täysin omassa sarjassaan eli juoksijoiden kuningas ja vahva kandidaatti kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi.

 

[M@rko77]

Tuossa joulukuun alussa tuli bongattua Menneisyys ja Isänmaallinen mies -rainat. Menneisyys oli parhautta, mutta tuosta kotimaisesta jäi sellainen väkisin väännetty kuva. Pamela Tola melkein alasti ihan ok, Suosalokin menetteli. Leffa ei vaan oikein toiminut.

 

[Girardi #5]

Winter's Bone oli hyvä, pienellä budjetilla ja karuissa maisemissa kuvattu tarina jossa perheen 17v likka (Jennifer Lawrence) etsii amfetamiinin valmistaja isäänsä. Leffan kovin jätkä on John Hawkesin esittämä "Teardrop".

 

[Girardi #5]

Ainiih, ja muistakaa kaikki katsoa varsinainen joululeffa Yksin kotona! :) Me katsotaan se tänään.

 

[Baldrick]

Olen nyt katsonut Snabba Cash -trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja perkele, että on hyvää pohjoismaalaista rikosdraamaa. Jos joku tykkää Man som hatar kvinnoreista ja Tappajan näköisistä miehistä, kannattaa ehdottomasti katsoa!

Myös The Butler -elokuva oli varsin hieno tekele, joka kertoo mustan miehen matkasta läpi 1900-luvun aina nykypäivään asti, päätyen presidentin pidetyksi hovimestariksi. Samalla elokuva seuraa rotuerottelua jenkkilöissä hänen elämänsä aikana. Perustuu ilmeisesti tositapahtumiin, tarkemmin en mittakaavasta tiedä. Ainakin Eugene Allen-niminen kaveri on palvellut 8 eri presidenttiä ja häneen tämä tarina pohjautuu. Ilmeisesti melkolailla täysin tositarinaa koko setti.

 

[ms.qvist]

OLin lukenut Nicolas Winding Refnin Only God forgivesistä hyvin kriittisiä arvioita, eikä se juhli pisteillä IMDb:n sivuillakaan joten ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan korkeilla tämän elokuvan suhteen. Ja nyt elokuvan katsottuani mietin todella pitkään, että mitä muut katsojat ovat elokuvalta odottaneet ja mitä he ovat kaivanneet kun lopulta ovat kritisoineet elokuvaa ja jopa dumanneet sen täysin. Minun on yksinkertaisesti pakko todeta, että pidin tästä elokuvasta oikein paljon ja se oli kaikella tapaa toimiva paketti ja vähäeleisyydessään hyvin tyly ja paikoin jopa hyytävän tyly elokuva.

Jos Ryan Gosling oli Drivessä ollut hiukan persoonaton eikä kenties noussut sille tasolle mitä olisi ollut odotettavissa niin Only God forgivesissä hän oli minusta huomattavasti parempi ja hänen viipyilevä otteensa elokuvassa oli todella toimiva. Ja roolihahmonsa oli onnistuttu rakentamaan siten, että siinä oli syvyyttä ja persoonaa ja sen toiminta oli paikoin ennakoimatonta - mukana oli siis miellyttäviä yllätysmomentteja. Jos Gosling oli hyvä niin sitä oli myös Crystalia näytellyt Kirstin Scott Thomas, joka oli todellinen "kohtalon nainen" tässä elokuvassa ja jonka otteita oli todella kiehtovaa ja ihailtavaa katsoa. Hänestä huokui yhdellä kertaa lämpöä että piinaavaa kylmyyttä ja kenties jopa pahuutta mutta samalla häntä katsoessa tuli tunne, että tuon naisen sanomana olisin valmis tekemään mitä tahansa - vaikkapa murhaamaan veljeni tappajan. Ja elokuvan kolmas kova oli thaimaalainen Vithaya Pansringarm Changina, josta ei lopulta voinut sanoa onko hän hyvien puolella vai pahojen puolella vai onko hänellä oma moraalinsa, mikä ajaa hänet tiettyihin tekoihin. Hyvin monisäikeinen hahmo, jossa oli kiehtovaa särmää ja persoonaa matkassa. Leffan lopuilla Crystalin ja Changin kohtaaminen oli kaikella tapaa sähköinen ja ensimmäisen eleisiin ja ilmeisiin ohjaaja oli saanut hyvin puettua draaman koko kaaren ja ymmärryksen, että se oli sitten siinä. Ei ollut enää tietä pois siitä ahdingosta.

Ja pidin myös elokuvan tiiviistä ja tummanpuhuvasta tunnelmasta. Synkeistä paikoin hyvinkin punahehkuisista kuvista, jotka tukivat tapahtumia todella voimallisella tapaa. Tuli suuren suuri houkutus matkata Bangkokiin näkemään ja kokemaan elokuvan tunnelma - jollaisen kenties jostain sivukujilta ja ahtaista seksiluolista olisi mahdollista löytää, mutta löytyisikö seuraavana päivänä sivukujilta sitten päätön vladin ruumis...

vlad.

 

[Musta Nuoli]

OLin lukenut Nicolas Winding Refnin Only God forgivesistä hyvin kriittisiä arvioita, eikä se juhli pisteillä IMDb:n sivuillakaan joten ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan korkeilla tämän elokuvan suhteen. Ja nyt elokuvan katsottuani mietin todella pitkään, että mitä muut katsojat ovat elokuvalta odottaneet ja mitä he ovat kaivanneet kun lopulta ovat kritisoineet elokuvaa ja jopa dumanneet sen täysin. Minun on yksinkertaisesti pakko todeta, että pidin tästä elokuvasta oikein paljon ja se oli kaikella tapaa toimiva paketti ja vähäeleisyydessään hyvin tyly ja paikoin jopa hyytävän tyly elokuva.

Jos olisi pitänyt etukäteen arvioida, niin jotakuinkin tuollaiseen arvioon olisin veikannut sinun päätyvän tästä elokuvasta. Only God Forgives on jälleen oivallinen elokuva Refniltä, jo kolmas putkeen (Valhalla Risingin odinistinen mystiikka on omassa sarjassaan, ja Drive on kokonaisuutena väkevä elokuva).

Only God Forgives on oman elokuvavuoteni kohokohtia, joko ykkönen tai kakkonen koko vuoden teatteriensi-illoista, joita olen siis nähnyt toistaiseksi 60 kappaletta. Dualistisesti ykköspaikasta kilvoittelee tämän kanssa Pilvikartasto, jonka humaanimpi sanoma peilaa ihmisyyden olemusta melko erilaisesta näkökulmasta. Kummassakin elokuvassa on yhteistä tietty fatalismi ja usko siihen, että kaikilla teoilla on seurauksensa ja hintansa, joka täytyy ennemmin tai myöhemmin maksaa tai sitten irtautua noidankehästä kokonaan.

Saatan kallistua Pilvikartaston puoleen ykköspaikan suhteen, mutta vain nippa nappa ja senkin takia, että kaipaan välillä positiivisempaa idealismia ihmisyyteen. Only God Forgivesin olemus on sellainen, jonka uskon heijastavan ihmisyyden todellista luonnetta, mutta Pilvikartaston lähtökohta on sellainen, jonka toivoisin sitä heijastavan.

 

[Osmo Rapeli]

Tuossa kiinnostuneille Rotten Tomatoesin suosituksia kuluneen vuoden "off the radar" -elokuvista:

Best Movies Off the Radar 2013 - Rotten Tomatoes

En ole nähnyt yhtään, mutta tuossahan on monta kiinnostavan oloista pätkää!