Suomalaiset Olympialaisissa

[Tombe76]

Olen vähän sitä mieltä että jos noin paljon jäädään omasta ennätyksestä, kannattaa pronssimitali palauttaa.

Samaa mieltä. Samoin esim. Mitchell Wattin on syytä palauttaa pituuden olympiahopea, koska hyppäsi vain 816, ja ennätys kuitenkin on 854cm. Naisten 1500m:ltä ei olisi pitänyt jakaa mitaleita ollenkaan, koska hölkkäsivät 1.kierroksen 75 sekunttiin, ja loppukireistä huolimatta ajat jäivät varsin heikoiksi.

 

[Tuusa]

Teidän mielestä Utriainen suoriutui urakastaan hyvin ollessaan kisassa 69.? Minusta ei, ei millään mittarilla. Edellisen kirjoittajan vertaukset ovat vailla vertaa.

 

[Tombe76]

Teidän mielestä Utriainen suoriutui urakastaan hyvin ollessaan kisassa 69.? Minusta ei, ei millään mittarilla. Edellisen kirjoittajan vertaukset ovat vailla vertaa.

Kuka on kirjoittanut, että Utriainen suoriutui urakastaan hyvin ollessaan kisan 69. Ei nyt kuitenkaan kirjoiteta toisten nimissä. Jos vaikka Tuusakin lukisi uudestaan mitä esim. minä kirjoitin.

Ei tuo Utriaisen juoksu ollut millään mittarilla hyvä juoksu kokonaisuutena, mutta jälkikäteen on turha ruveta huutelemaan miksi mies oli kisoissa. Maratonjuoksu on niin herkkä laji, että pienikin epäonnistuminen energiansaannissa tai vauhdinjaossa voi johtaa juuri tuollaiseen suoritukseen mitä Utriainen tänään teki. Plussaa siitä ettei keskeyttänyt, aika moni keskeytti.

Utriainen oli kisoissa, koska oli saavuttanut ne rajat jotka vaadittiin kisapaikkaan. Aina ei voi tehdä sitä parasta suoritusta, vaikka täältä jatkoajasta ja television takaa tosin löytyy paljon niitäkin.

 

[DAF]

Kyllä. Väkimäärät pitää huomioida. Latvia, Liettua ja Slovenia menestyvät paremmin. Suomi ei pärjää ns. omassa viiteryhmässään. Olemme 1,3-miljoonaisen Viron tasolla. Maan, jonka BKT on alle 10% Suomen vastaavasta.

Kuuluvatko siihen viiteryhmään myös (ilmeisesti, kun Sloveniakin) mm. Portugali, Kreikka, Bulgaria ja Itävalta, jotka olivat Suomea heikompia? Laskisin nuo maat toki eri viiteryhmään, kun ovat kaikki selvästi Suomea suurempia väkimäärältään...

 

[J.Grönvall]

Näyttäisi hieman siltä, että tähän keskusteluun osallistuneista jopa suurimman osan mielestä Suomen huippu-urheilu voi edelleen hyvin, tai ainakaan ei saa ääneen sanoa, että suoritustaso oli melko heikko. Roikutaan lillukanvarsissa ja laskeskellaan, että pärjäsikö 70- vai jopa 71-prosenttia urheilijoista hyvin.

Minua vain hiertää edelleen sen romahtaneen tulostason lisäksi se, jos tähtäimenä on esimerkiksi ollut Lontoo ja tuloksena on tämä nyt nähty. Ei se kovin hyvää kuvaa anna valmennuksen tai harjoittelun tasosta, eikä liioin meidän urheilijoidemme lahjakkuudesta.

Meidän huippumme on kapea ja myös kansallinen taso on muutamaa lajia lukuunottamatta aika mitäänsanomaton. Syiksi on tarjottu jo vaikka mitä mutta olennaisinta on, että tämä tilanne on todellinen.

Koska huippu on kapea niin mitalitkin jäävät tietysti vähiin, koska tuskin koskaan tulee kisoja joissa jokainen tähti onnistuu. Joskus meillä on ollut samaan aikaan mitalitoivoja useammissakin lajeissa, eikä tästä ole edes kovin kauaa. Näissä kisoissa realistiset toiveet olivat ammunnassa, purjehduksessa ja keihäänheitossa. Siten voisi kai sanoa, että kisoissa onnistuttiin niin kuin pitikin.

Se mikä minua risoo on juuri tuo huipun tasoittuminen, eli, että ne potentiaaliset mitaliurheilijat ovat niin vähissä. Ja vielä enemmän se repii, että on lajeja joissa on ihan lähihistoriassakin vielä kansainvälistä menestystä mutta ne opit on onnistuttu hukkaamaan jonnekin. Kaikki ei johdu siitä, että toiset ovat vain parempia kuin ennen.

Jos tässä ketjussa mainittu Tero Pitkämäki on urallaan pystynyt yli 87-metrin keskiarvoon (eikös se sitä luokkaa ollut?) mutta tällä hetkellä paras on maksimissaan 85 metriä, niin jotainhan siinä on tapahtunut. Ja puhutaan yhdestä heitosta jälkimmäisen kohdalla, ei edes keskiarvosta.

Samalla, kun Pitkämäen paras taso on laskenut niin myös koko Suomen taso on tullut alas. Tämäkin johtuu ihan siitä, ettei ole kasvanut uutta tähteä tilalle. Ennen niitä tuli aina, nyt on ollut hiljaisempaa. Ja kun mietitään, että tällainen kehitys on tapahtunut lajissa joka on ollut meikäläisten leipää jo 50-luvulta asti, niin mitä se on sitten muissa lajeissa, joissa se huippu ja tietotaito ei ole alunperinkään ollut samaa tasoa?

Esimerkiksi Jonathan Åstrandin aika oli suomalaisittain hyvä, 20,73. Jos asia ajatellaan siltä kantilta, että urheilija harjoittelee vuosia olympialaisiin ja jää lopulta ennätyksestään kaksi kymmenystä, niin oletteko tyytyväisiä? Todella moni kuitenkin myös tekee niitä uusia ennätyksiä. Ja mikäli useampi tällainen urheilija nauttii valtiontukea ja sponsorirahaa koko sen ajan, niin pitääkö sitä tukea ehdoin tahdoin jatkaa, vai saako vaatia myös tuloksia?

Itse olen sitä mieltä, että kunnon reality check olisi paikallaan. Siksi kannatan sitä, että ainoastaan A-rajan ylittäneet urheilijat sekä erittäin lupaavat B-rajan ylittäjät lähetettäisiin kisoihin. Se kertoisi suoraan missä Suomi oikeasti menee. Nyt tämä vähän hämää, kun edelleen lähetetään suht iso joukkue kisoihin mutta sinnekin mahtuu vielä aivan liikaa "kisaturisteja".

 

[Lunatico]

Oliko se eilen kun Ylen studiossa oli joku Fonectan (?) edustaja haastateltavana, niin hän kertoi, että kun norjalaisilla oli mennyt vuoden '88 Olympialaiset penkinalle (viisi mitskua), siellä oli herätty ja tehty asialle jotain. Seuraavissa Olympialaisissa tuleksena oli 20 mitalia. Tämä sama kaveri kertoi, että Norjassa panostetaan urheiluun 100M€ enemmän kuin meillä ja Ruotsissa peräti 200M€ enemmän. Suomessa tuosta rahamäärästä jääkiekko lohkaisee kolmanneksen (!) ja lopuille, kymmenille lajeille, jää se mitä jää jäljelle jaettavaksi.

 

[The Hockey Handbook]

Ei se normaalitaso yleensä ole kaukana ennätysten tuntumasta.

Noh nyt vuorostaan sinä saat laittaa sitten faktaa ja tilastoa tässä asiassa pöytään ja kaivaa ne urheilijoiden normaalitasot, kerta ne noin hyvin tiedät.

Sinähän varsinainen tilastotieteilijä olet. Laitoit tuohon omaan esimerkkilistaasi myös Ruuskasen, joka heitti 84.12 ja mielestäsi hänkin jäi "normaalitasoltaan"? Mikä on mielestäsi Ruuskasen normaalitaso? Tiedoksi, että Ruuskanen on uransa aikana heittänyt kolme kertaa yli 85m (87.33 vuonna 2008, 85.39 vuonna 2009 ja 85,03 vuonna 2009) niin eikö tuo olympialaisten 84.12 ole oikeastaan "normaalitasoa" parempi suoritus?

 

[J.Grönvall]

Suomessa tuosta rahamäärästä jääkiekko lohkaisee kolmanneksen (!) ja lopuille, kymmenille lajeille, jää se mitä jää jäljelle jaettavaksi.

No nyt aukesi Bryggaren puheet vähän eri tavalla :D Hyvin on Kummola hommansa hoitanut, ei voi muuta sanoa.

 

[aquanqua]

Pienemmissä lajeissa voidaan tuloksia saada aikaan lyhyessäkin ajassa. Keihäänheiton tuore olympiamestari kertoi aloittaneensa lajin vasta vuonna 2009.

 

[Kaivanto]

Pitkämäen tapauksessa on syytä epäillä pään kestävyyttä. Mies on ollut maailman korkeimmalla huipulla kauan, mutta silti kirkkaimmat arvokisamitalit yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ovat kiertäneet miestä.

Näillä kriteereillä pää on kestänyt suomalaisista keihäänheittäjistä ainoastaan Jonni Myyrällä ja Matti Järvisellä.

 

[Kaivanto]

Olisi kyllä hienoa nähdä suomalaisiltakin yleisurheilussa mm tai olympiakisoissa tuollainen trinidadin tasoinen paukku, että jollain tyyliin hikisen b-rajan ylittäneenä mentäisiin kisoihin ja tuotaisiin mitali. Tälläisiä ilonaiheita ei meillä ole oikeastaan ollut. Evilän mm-pronssi on oikeastaan ainoa joka tuli hieman edes "puskista".

Walcott oli ylittänyt A-rajan. Heli Rantasen ja Arsi Harjun olympiakullat eivät tulleet puskista?

 

[Individual]

Kari Niemi-Nikkola ilmeisesti lukenut Jatkoaikaa:

Olympiavalintoja kehitet "turisteja" kisoihin - MTV3.fi - Urheilu - Olympialaiset

"- Selkeät alisuorittamiset eivät kuulu olympiatasolle. Kisojen jälkeen täytyy aloittaa lajiliittojen kanssa pohdinta siitä, miten valintajärjestelmää kehitetään. Pitää varmistaa, että jokaisella mukana olevalla urheilijalla on menestyspotentiaali, Niemi-Nikkola ennakoi." - mtv3.fi

 

[Steegil]

Walcott oli ylittänyt A-rajan. Heli Rantasen ja Arsi Harjun olympiakullat eivät tulleet puskista?

Kuulassahan oli 2000-luvun alussa hyvinkin yleistä, että jenkit olivat lähes aina aivan pihalla arvokisoissa, vaikka heillä oli se pari metriä paremmat tilastotyönnöt. Harjun mahdollisuukista saatiin jo viitteitä karsinnasta, jossa mies heitti ennätyksensä. Mitalia kukaan tuskin piti ihmeenä sen päälle 21m karsintaheiton jälkeen, mutta kulta oli melkoinen yllätys.

 

[Lexaa]

Sinähän varsinainen tilastotieteilijä olet. Laitoit tuohon omaan esimerkkilistaasi myös Ruuskasen, joka heitti 84.12 ja mielestäsi hänkin jäi "normaalitasoltaan"? Mikä on mielestäsi Ruuskasen normaalitaso? Tiedoksi, että Ruuskanen on uransa aikana heittänyt kolme kertaa yli 85m (87.33 vuonna 2008, 85.39 vuonna 2009 ja 85,03 vuonna 2009) niin eikö tuo olympialaisten 84.12 ole oikeastaan "normaalitasoa" parempi suoritus?

Voidaan myös lukea niitä tekstejä.. Minä sanoin että omasta mielestäni noin 80% epäonnistui näissä arvokisoissa, ja noin joka viidennes eli 20% onnistui. Luuletko tosiaan että Ruuskanen on epäonnistuneiden listassa? Lasken itse onnistujiin. Kinnusen, Ruuskasen, Åstrandin ja Keskisalon. Okei olin hieman metsässä tuossa ja se onnistujien luku oli jotain 30-35% luokkaa, mutta se on silti aivan liian vähän.

Ja tuossa listasin vain urheilijat ja heidän ennätyksensä, kun joku pyysi faktoja kehiin. Missään en sanonut että tässä on lista flopanneista. Listallani pyrin vain osoittamaan että ennätyksistä oltiin kaukana.

Se että joku laskee Pitkämäen tai vaikkapa Erikssonin onnistujiin on itselleni ihan ok, mutta itse hieman petyin. Toki Pitkämäen tämän kauden tasoon nähden miehen tulos ja kunto oli erinomainen, sitä en kiistä, mutta mahdollisuudet jackpottiin oli olemassa, ja mies itsekään ei ole tyytyväinen kun kulta oli otettavissa.

Kuinka moni oikeasti oli tyytyväinen meidän yleisurheilijoittemme panokseen?

Kuulasta osasin Sydneystä odottaa mitalia, kun se oli meidän leipälajeja tuolloin, myöskin vahva karsinta osasi odottaa jackpottia. Rantasen kulta taas oli kyllä hieman puskista tullut. Toki meillä tapana on odottaa aina kultaa kun joku keihäässä finaaliin pääsee.

Kyllä näköjään osataan silti tekstistä poimia tietty osa ja sitten ei lueta edes aikaisempia kirjoituksia tai muita viestejä.

Mutta nyt oikeasti toivon, että nämä kisat toimivat nyt herättäjänä ja Riossa ei tälläistä mahalaskua odoteta.

Walcott oli ylittänyt joo A-rajan, mutta olihan se mm. Jere Bergiuksellakin, eli ei se aina kerro mitään. Paukku ja puskista tuo kulta oli joka tapauksissa tullut.

 

[Kaivanto]

Harjun mahdollisuukista saatiin jo viitteitä karsinnasta, jossa mies heitti ennätyksensä. Mitalia kukaan tuskin piti ihmeenä sen päälle 21m karsintaheiton jälkeen, mutta kulta oli melkoinen yllätys.

Joo niin saatiin. Jos finaalipäivän aamuna paljastaa näin korttinsa, rohkenen pitää yllätyksenä.

 

[Shardik]

Tämä sama kaveri kertoi, että Norjassa panostetaan urheiluun 100M€ enemmän kuin meillä ja Ruotsissa peräti 200M€ enemmän.

Helppohan tuollaisia lukuja on heitellä. Pitää kuitenkin muistaa, että Ruotsissa on tuplasti väkeä meihin verrattuna ja täten on helpompi löytää niitä varoja jakoon. Norjalaisilla on taas sen kuuluisan öljyteollisuuden takia varaa laittaakin rahaa haisemaan. En nyt sano, etteikö Suomessa pitäisi panostaa enemmän urheiluun ja jotain täälläkin pitää ehdottomasti tehdä, mutta täällä ajetaan asioita kuitenkin taloudellisesti vähän eri lähtökohdista kuin Norjassa ja Ruotsissa.

 

[Raibe]

Täysin samaa mieltä Niemi-Nikkolan kanssa. Suomalaisia vaivaa vuosikymmen toisensa perää tämä sama tauti, jossa lähdetään "vähän haistelemaan" Olympia-henkeä ja tullaan kotiin sijoituksella 363, kun osallistuneita oli vajaa 200. Tämä asenne ja sen jalkautuminen myös harjoittelukulttuuriin sekä asenteisiin tuo tälläisiä sysipaskoja tuloksia.

On ihan täyttä paskapuhetta selittää, että muut sitä ja tätä, Ruotsi tuota ja Kiinalaisia nyt vaan on miljoona kertaa enemmän. Ok, ei tietenkään voida päästä ihan tuonne kinukkien ja jenkkien mitali-määriin. Kuitenkin 10-15 laattaa pitäisi tulla joka kisoista automatic, jos järjestelmä toimii oikein ja urheilijoiden asenne sekä motivaatio on kunnossa.

Minä arvostan urheilijoita, jotka ilmoittavat mitalikorokkeella, että ottaa päähän, kun tuo kaveri vierässä oli parempi. Se kertoo siitä, että tahto ja taistelu-ilme mahdollistaa sen menestyksen.

Summa summarum, paskat kisat kaikilta muilta paitsi purjehtijoilta. Mäkelä-Nummelakin voi mennä vaikka mökille ampumaan olut-tölkkejä, jos se mitalin saaminen on niin vaikeaa, kuten ennen kisoja marisi medialle.

 

[Individual]

Summa summarum, paskat kisat kaikilta muilta paitsi purjehtijoilta. Mäkelä-Nummelakin voi mennä vaikka mökille ampumaan olut-tölkkejä, jos se mitalin saaminen on niin vaikeaa, kuten ennen kisoja marisi medialle.

Noh, Mäkelä-Nummela kuitenkin toi edellisistä kisoista maamme ainoan kultaisen mitalin, eli on se joskus osunut muuhunkin kuin oluttölkkeihin.

 

[SamSal]

Täysin samaa mieltä Niemi-Nikkolan kanssa. Suomalaisia vaivaa vuosikymmen toisensa perää tämä sama tauti, jossa lähdetään "vähän haistelemaan" Olympia-henkeä ja tullaan kotiin sijoituksella 363, kun osallistuneita oli vajaa 200. Tämä asenne ja sen jalkautuminen myös harjoittelukulttuuriin sekä asenteisiin tuo tälläisiä sysipaskoja tuloksia.

On ihan täyttä paskapuhetta selittää, että muut sitä ja tätä, Ruotsi tuota ja Kiinalaisia nyt vaan on miljoona kertaa enemmän. Ok, ei tietenkään voida päästä ihan tuonne kinukkien ja jenkkien mitali-määriin. Kuitenkin 10-15 laattaa pitäisi tulla joka kisoista automatic, jos järjestelmä toimii oikein ja urheilijoiden asenne sekä motivaatio on kunnossa.

Minä arvostan urheilijoita, jotka ilmoittavat mitalikorokkeella, että ottaa päähän, kun tuo kaveri vierässä oli parempi. Se kertoo siitä, että tahto ja taistelu-ilme mahdollistaa sen menestyksen.

Summa summarum, paskat kisat kaikilta muilta paitsi purjehtijoilta. Mäkelä-Nummelakin voi mennä vaikka mökille ampumaan olut-tölkkejä, jos se mitalin saaminen on niin vaikeaa, kuten ennen kisoja marisi medialle.

Kyllähän näitä kovalla asenteella olevia urheilijoita on Suomessakin ollut esim. Evilä, Palander ja Pitkämäkikin lähti hakemaan maailmanennätystä.

Jokainen heistä on maailmanmestari, mutta kun aletaan miettimään millaista kohtelua nämä urheilijat ovat saaneet valtamedioilta ja esimerkiksi tältäkin keskustelupalstalta. Isottelijoita, suurisuita ja uhoilijoita. Sitten ollaan naureskeltu, kun julkisesti kova tavoite on ilmoitettu ja ei olekkaan mennyt ihan putkeen "mitä toikin uhoo" Aina ollaan sanottu että se ja se oli onnenkantamoinen."

Sami Jauhojärvi on yksi parhaista esimerkeistä. Joka kerta ilmoittaa kullan tavotteeksi ja kun ei ole onnistunut niin puukkoa tulee.
Ei perussuomalainen välitä urheilusta vaan voittamisesta ja kaikkein parasta on suomalaiselle kun jo kerran voittanut epäonnistuu.

Jos voittaa arvokisoissa pidetään sitä tuurina jollei voita MC:ssä esim Palander 2000-2003 ja kun alkoi MC:ssä menestymään ja ei enää tullutkaan Arvokisoista kultaa niin Suomalaisten arvostus muuttuikin arvokisapainotteisiksi."Kyllähän se tuolla kuntasarjassa pärjää, mutta arvokisoissa menee paska housuun".

Ei ihme ettei urheilijat uskalla oikein puhua mitään. Jos loukkaannut niin heti alkaa hirveä epäily. (Keskisalo). Jne.jne.

 

[Tombe76]

Noh, Mäkelä-Nummela kuitenkin toi edellisistä kisoista maamme ainoan kultaisen mitalin, eli on se joskus osunut muuhunkin kuin oluttölkkeihin.

Taisi osua aika hyvin näissäkin kisoissa. Mutta paskahan se oli kun ei ollut paras. Eihän meillä Suomessa ole muita vaihtoehtoja.

 

[Individual]

Kyllähän näitä kovalla asenteella olevia urheilijoita on Suomessakin ollut esim. Evilä, Palander ja Pitkämäkikin lähti hakemaan maailmanennätystä.

Jokainen heistä on maailmanmestari, mutta kun aletaan miettimään millaista kohtelua nämä urheilijat ovat saaneet valtamedioilta ja esimerkiksi tältäkin keskustelupalstalta. Isottelijoita, suurisuita ja uhoilijoita. Sitten ollaan naureskeltu, kun julkisesti kova tavoite on ilmoitettu ja ei olekkaan mennyt ihan putkeen "mitä toikin uhoo" Aina ollaan sanottu että se ja se oli onnenkantamoinen."

Tämä on kyllä totta. Ensiksi kun voittaa hehkutetaan täälläkin yhtenä kyynelmerenä, mutta kun aikaa kuluu, eikä siitä arvokisavoitosta alakaan dominointi ja voittoputki, niin alkaa puukkoa lentämään ja vittuillaan joka välissä. Mitä tahansa urheilija tekeekin, on se väärin. Tarvisiko urheilua seuraava kansamme mahdollisesti hieman henkistä valmennusta, kun ei se pää tunnu pystyvän käsittelemään isojen kisojen paineita. :)

En siis tarkoita, että urheilijoita pitäisi käsitellä silkkihansikkain, mutta joku järki on hyvä pitää mukana.

 

[Raibe]

Taisi osua aika hyvin näissäkin kisoissa. Mutta paskahan se oli kun ei ollut paras. Eihän meillä Suomessa ole muita vaihtoehtoja.

Ymmärsitkö lukemasi viestistäni? Et ainakaan oikein. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, että ei voita. Lyhyellä matikalla joka lajissa voi olla vain yksi olympia-voittaja kerrallaan olympiadin aikana. Mutta siinä on vikaa, jos lähtee jo etukäteen kitisemään siitä kuinka vaikeaa se on ja, kun ne muutkin on niin kovia.

Myös pari viestiä ylempänä olevaan viitaten, minä arvostan näitä Palandereja, Pitkämäkiä ja muita, jotka lähtevät rohkeasti tavoittelemaan sitä kultaa ja sen myös kertovat ennakkoon. Minusta se kertoo siitä, että pakka on kutakuinkin kunnossa ja on valmis kestämään ne paineet. Pitkämäki, Palander ja ketä näitä nyt on, ovat kaikki lajinsa voittajia joistakin kisoista tai cupeista. Heille ei riitä, muu kuin se korkein sijoitus.

Toki on olemassa realiteettejä. Mainitaan nyt vaikka esimerkkinä uinnista Hanna-Maria Seppälä. Edellisten kisojen 100m vu 4. oli jo ihan ok tulos. Tänä vuonna hän tiesi, ettei ole kunnossa ja välieräkin oli kova saavutus. Pitääkö tälläisiä henkilöitä ottaa matkaan vain siksi, että pääsevät ehkä sinne välierään ja sitten tippuvat? Olisiko hänen itsensäkin kannattanut tajuta, että "Hei, voisin jäädä himaan treemaamaan ja hakemaan sitten niitä mitaleja joistakin arvokisoista, kun olen kunnossa". Nuokin rahat oltaisiin voitu säästää johonkin järkevämpään. Nuorien urheilijoiden kohdalla tilanne on aavistuksen kimurantti, kun jostakin pitää saada myös kuupalle kokemusta. En kuitenkaan tiedä onko Olympia-kisat se paikka, jossa tehdään pohjia kuupan pääkopan suhteen. Kyllä sitä paineensietokykyä pitää olla muutenkin.

Kyllä lähtökohtaisesti kisoihin valittavalla urheilijalle mielestäni täytyy olla jollakin tasolla saumat menestyä, tai jokin muu painava peruste valinnalle. Painava peruste ei voi olla juuri ja juuri A- tai B-rajan ylittänyt tulos.

Ei minun paatoksestani tarvitse olla samaa mieltä, enkä kaipaa sympatia-pisteitä. Kyllä minä tiedän, että se ei ole helppoa menestyä juuri tiettynä hetkenä esim. neljän vuoden välein. Urheilijalle tai meillä kansan urheilufaneilla ei ole kuitenkaan oikeutta vajota kaiken maailman tekoselitysten taakse, vaan repiä maksimit irti joka suhteessa kaikesta. Myös järjestelmän täytyy tunnistaa eri lajien lahjakkuudet ja kyetä tukemaan niitä, huolimatta siitä, että mikä se laji on. Me olemme menestyneet esim. lätkässä vuosikymmenet hyvin verrattuna moneen muuhun, jolla pitäisi olla paljon suuremmat ja paremmat resurssit. Miksi sitten menestymme? Koska uskomme siihen ja tiedämme, että se on mahdollista. Olemme myös valmiita tekemään työtä sen eteen. Kehitämme järjestelmää jatkuvasti, ja jos talentteja ei nouse, järjestelmä nousee heti arvostelun kohteeksi.

Kritiikki kehittää, kun se otetaan oikein, ja ennen kaikkea ymmärretään syyt, miksi sitä menestystä ei saavuteta.

 

[J.Grönvall]

Taisi osua aika hyvin näissäkin kisoissa. Mutta paskahan se oli kun ei ollut paras. Eihän meillä Suomessa ole muita vaihtoehtoja.

No joo, mutta itse ihmettelin sitä, että puolustava olympiavoittaja antaa itselleen arvosanaksi yhdeksän, kun jää kuudenneksi (vai seitsemänneksi). Tulos oli ampuja-asiantuntijoiden mukaan sama kuin viimeksi, mikä taas kertoo ettei hän pystynyt kehittymään mihinkään. Tämä taas ihan auttamatta heittää päälle sen varjon, että tuliko edellinen kulta muiden mokailun vuoksi, vai onko tässä nyt tiputtu kyydistä. Tai sitten kyse on siitä, että ammunnassa myös puhdas onni ilmeisesti näyttelee myös suurta roolia. Nythän se Italian mimmi veti kauhean tuloksen ja muitakin tuli vielä oikealta ja vasemmalta ohi.

Monesti tähdet taas syntyvät juuri sillä, että he kaivavat kerta toisensa jälkeen kovissa paikoissa vielä ylimääräisen vaihteen silmään. Se on sitä häviämisen vihaamista mikä suomalaisilta ikävä kyllä vähän puuttuu.

Tämä on kyllä totta. Ensiksi kun voittaa hehkutetaan täälläkin yhtenä kyynelmerenä, mutta kun aikaa kuluu, eikä siitä arvokisavoitosta alakaan dominointi ja voittoputki, niin alkaa puukkoa lentämään ja vittuillaan joka välissä. Mitä tahansa urheilija tekeekin, on se väärin. Tarvisiko urheilua seuraava kansamme mahdollisesti hieman henkistä valmennusta, kun ei se pää tunnu pystyvän käsittelemään isojen kisojen paineita. :)

Suomihan on siitä hauska urheilukansa, ettei se oikeasti tajua edes jääkiekosta hevon kukkua. Siksi ne reaktiotkin ovat aika voimakkaita suuntaan tai toiseen. Ja sitten on se perinne jonka mukaan jokainen urheilija täytyy haukkua varmuuden vuoksi.

En minäkään nyt väitä olevani suuri tietäjä mutta keskivertoa enemmän kyllä väitän tajuavani urheilusta. Sen vuoksi on hauskaa seurata kuinka takit kääntyvät vinhaa vauhtia suoritusten mukana.

Kuitenkin, kun sitä menestystä löytyy historiasta pilvin pimein, niin eipä tämä toisaalta yllätä.

 

[Hemingway]

Ei minun paatoksestani tarvitse olla samaa mieltä, enkä kaipaa sympatia-pisteitä.

Ei urheilijan tulos uhoamalla parane. Se lisää vain paineita. Jos heittää ennen kisoja toistuvasti lähelle ysikymppiä, voi puhua voittamisesta. Jos heittää ennen kisoja toistuvasti lähellä kasikymppiä, voitosta uhoaminen on silkkaa typeryyttä.

Huippu-urheilulle on ominaista realismi. Huippu-urheilijat tietävät mahdollisuutensa. Uho kuuluu asioista ymmärtämättömille penkkiurheilijoille ja teineille, joille reaaliteetit eivät ole vielä selvinneet. Johan joku suomalainen teiniuimarikin ehti uhoamaan tulevasta menestyksestään. Nolo jätkä. Miksi uhota, kun todennäköisyys menestykseen on pieni? Tekisi vain nöyrästi työtä eikä turhaan kasaisi paineita, niin olisi paljon helpompi päästä eteenpäin.

Nöyryys ja pienin askelin asetetut realistiset tavoitteet ovat tie eteenpäin. Miksi lupailla sellaista, mistä ei voi mennä takuuseen? Ei muussakaan elämässä niin toimita.

 

[Nypsi]

Täysin samaa mieltä Niemi-Nikkolan kanssa. Suomalaisia vaivaa vuosikymmen toisensa perää tämä sama tauti, jossa lähdetään "vähän haistelemaan" Olympia-henkeä ja tullaan kotiin sijoituksella 363, kun osallistuneita oli vajaa 200. Tämä asenne ja sen jalkautuminen myös harjoittelukulttuuriin sekä asenteisiin tuo tälläisiä sysipaskoja tuloksia.

Eikös vasta julkaistu joku tilasto, mistä kävi ilmi, että Suomi on voittanut eniten olympiamitaleita asukaslukuun nähden? Siihen nähden ihmetyttää tämä jatkuva itkeminen miten suomalaisilla ei pää kestä ja asenne ei ole kunnossa. Joten kyllähän tuo sinun väitteesi on täyttä huuhaata, että suomalaisia olisi vuosikymmeniä vaivannut joku "tauti".