Kiekollisempi JYP-menestystarina vai floppi?

[JypFabu]

Tätä pelaamisen rytmittämisen ongelmaa lähdettiin viime kesänä purkamaan hitaiden lähtöjen kautta. Siis riistopeliä pelaava joukkue, joka luo maalipaikkansa kiekottoman pelaamisen avulla, lähti rytmittämään peliään kiekollisten keinojen kautta. Tämä on täysin väärä lähtökohta ja Dufva tiesi sen, ei kyennyt allekirjoittamaan valittua pelitapaa ja loppu on historiaa. Riistojoukkue ei ideaalitilanteessa ole kiekollinen kuin vastaan hyökätessään ja ylivoimissa. Muun aikaa joukkue on kiekottomana ja virittää vastustajalle ansaa. Jos riistojoukkue pyrkii pitämään kiekkoa hallussaan se ei ammu itseään jalkaan, se ampuu itseään haulikolla suuhun.

Kertakaikkisen hieno kirjoitus sulta, tällaisia lisää!

Lainaamassani, luulen sun osuvan aika ytimeen. Dufva ei saanut palikoita enää uskottavalla tavalla vanhan pohjalta järjestettyä, liekö sitten syynä ihmisen luontainen muutosvastarinta, tai henkinen paukkujen loppuminen. Kuitenkin, ei se mahdoton rasti ole, vaikkei vähäteltävä ja ihan oikein, niinkuin sanot, oleellinen pointti ei kiteydy millaisin läpsyttelyin omista lähdetään, tai palaillaanko hurrityyliin tms. Tämän luulen tällä hetkellä olevan se polttavan pohdinnan kohde valmennuksella: mitä muutetaan, miten muutetaan ja miten muutosta toteutetaan. Kerran on menty jo kiville, toiseen ei ole varaa, mutta runkosarjan aikana pitäisi löytää sapluuna, jolla haastetaan kovimmatkin.

Rytmityksen ongelma mun silmin kiteytyy parhaiten lukemattomissa pikku huolimattomuuksissa ja hutiloinneissa, niin visikkona puolustaessa, kuin hyökätessäkin.

Tämä muutos, millainen se on ja miten siihen pyritään, on minusta kaikkein kiinnostavin seurattava JYP pelissä lähitulevaisuudessa (mj-tauon jälkeen).

Kiekollinen joukkue vuorostaan rakentelee ansaa (Blues viime keväänä) yhtä menestyksekkäästi, jos pelitavallisia reagointimalleja on tasan yksi, joten ihan en allekirjoita tuota ampumisvertausta, mieluumminkin kokisin niin, että JYPillä oli tasan yksi oljenkorsi ja jos se pelattiin upoksiin, upposi myös JYP. Siksi vaatimus monipuolistamisesta pelaajistosta ja JYPin johdosta käsin oli perusteltu ja ennenkaikkea myös mahdollinen toive. RD ei saanut nahkaansa luotua, mutta mikään ei sano, etteikö Aho voisi onnistua, se jää nähtäväksi. Vanhalla tyylillä ei vaan muidenkin pelin kehittyessä riitä eväät aiempaan menestykseen, tekisi mieli sanoa, että se on runkosarjatyyli ja toimii, kun niin moni joukkue on vaiheessa pelinsä kanssa, mutta pleijareissa ei enää haparoivia paketteja tule vastaan. Toivotaan, ettei myöskään JYP ole sellainen enää ensi keväänä, kun mitaleita ratkotaan, kevät sen näyttää.

Nyt on kuitenkin paras aika homman hakemiseen ja valmistumiseen, kunhan ote keskikastissa vaan säilyy runkosarjassa, sieltä on hyvä iskeä.

 

[Musta87]

koko teksti

Ihan hyvää pohdintaa, mutta hieman puutteelista: pallopelit, kuten koripallo, jalkapallo ja jääkiekko perustuvat tietynlaiselle jatkumolle. Peli ei ole katkonaista vuorotellen hyökkäämistä ja puolustamista, kuten vaikkapa pesäpallo tai amerikkalainen jalkapallo. Peli on koko ajan samaan aikaan hyökkäämistä ja puolustamista. Kuten RuuhkaTukkakin mainitsee (luin rivien välistä) se miten puolustat määrää paljon sitä miten hyökkäät, mutta sitten unohdetaan se, että samoin se miten hyökkäät määrittää sitä mistä asemista puolustat. Tai tässä hyökkäysalueen puolustuspeliä koskevassa väittelyssä karvaat (joka sekin on tietysti puolustamista). JYP ei tällä hetkellä pysty pelaamaan RDmäistä kolmioprässiä, koska hyökkäykset eivät tule kolmelta kaistalta. Jos JYP haluaa säilyttää arvonsa hyvänä riistojoukkueena, tulee joukkueen ensin saada hyökkäyspelinsä sille tasolle, että karvaukseen ehditään. Ilman rintamahyökkäyksiä ei kovaa aggressiivista painetta kannata harrastaa. Jos nykyisiä haasteita yritetään ratkaista ohjauspeliä lisäämällä, seuraa tästä ongelma siinä, ettei JYP tiedä tuossa tilanteessa mitä tehdä seuraavaksi. Koska ongelmat hyökkäyspelaamisessa ovat tällä hetkellä niin syvällä, luultavasti kiekko vain lyötäisiin trapista tulleen riiston jälkeen takaisin vastustajalle ja taas ohjattaisiin ja riistettäisiin keskialueella ja lyötäisiin päätyyn jne jne jne... Mistä JYP tuolloin loisi maalintekotilanteet?

Valmennuksen arvojärjestyksessä pitäisi tällä hetkellä olla ykkösenä sen hetken kuntoon laittaminen kun JYP saa kiekon joko keskialueella tai varsinkin omalla alueella. Näistä tilanteista hyvärakenteisen (sopivat etäisyydet + kenttätasapaino) kolmen / neljän pelaajan rintamahyökkäyksen rakentaminen -on se sitten hitaammin tai nopeammin- tuottaisi hyviä saumoja tehokkaisiin suoriin hyökkäyksiin ja varsinkin kulmapeliin / kolmioprässiin.

Pelkkä karvauksen kaksivaiheesuuden kuntoon laittaminen ei tässä vaiheessa riitä, kun ykkösvaiheen vastakarvaan / kolmioprässiin ei nykyisellä hyökkäyspelaamisella päästä eikä keskialueen riistojen jälkeen osata hyökätä.

Tätä pelaamisen rytmittämisen ongelmaa lähdettiin viime kesänä purkamaan hitaiden lähtöjen kautta. Siis riistopeliä pelaava joukkue, joka luo maalipaikkansa kiekottoman pelaamisen avulla, lähti rytmittämään peliään kiekollisten keinojen kautta.

Ehkäpä JYPissä tehtiin sama johtopäätös kuin Suomen Jääkiekkoliitossa reilu vuosi sitten, ettei tällaiset "riistojoukkueet" enää voita nykykiekossa mitään suurta.

 

[Alvajärven Urho]

...Koko teksti...

Ruuhkatukalle suosittelisin tuon kirjoituksen jälkeen vähintään apuvalmentajan paikkkaa JYPin liigaorganisaatiossa. Huikeeta! Joka sana analyysissasi oli totta.

Sen verran vielä JypFabulle ja muille, jotka puolustelevat Ahoa ja muuta valmennusjohtoa. Se mitä puhutaan lehdistölle, ei tarvitse olla totta. Ei pelaajien eikä valmennuksen suusta kuultuna. Mutta tänä vuonna, jokaisen tappiopelin jälkeen jätkät säveltää mitä uskomattominta paskaa haastatteluissa. Yksi puhuu huonosta valmistautumisesta, yksi turhista jäähyistä, yksi vastustajan hyvyydestä, yksi huonosta pelin alusta.. Ei olisi käynyt laatuun parina viime vuonna. Kukaan ei tunnusta, että oltiin huonompia, tappiolle etsitään tekosyitä. Se nyt on vaan ensimmäinen asia kehityksen tiellä - tunnusta tappiosi, että voit lähteä kehittämään peliäsi.

Pelillisistä yksityiskohdista vielä. Minua ärsyttää se, että viime vuonna loistavasti pelannut PPP-ketju pidetään erillään, vaikka nykyketjuilla ei ole ainakaan parempia tuloksia tullut. Tuppurainen pelaa ihan hyvin yksilönä, mutta ei hän tee mitään hyvää kentällisen pelille. Pesonen ja Tuppurainen eivät uskalla syöttää toisilleen, kun kiekko ei ikinä tule takaisin. Pihlströmin kanssa Pesosen kiemurat ja Perrinin kokonaisvaltainen peli toimivat, koska ei Pillulle syötetty kuin avopaikkaan tai kulmajätöillä. Hytösen ketjussa on ihan sama kuka kolmantena pelaa, Tuppurainen kolmanneksi niin on muuten Suomen parhaiten karvaava ketju tai Pihlman kolmanneksi.. Niin no, joskus ketju Hytönen - Louhivaara - Pihlman toimi.

Nämä ovat yksityiskohtia, jotka eivät toimi jos koko kuva on perseellään, mutta eipä varmaan haittaisi kokeilla. Olisi helpompi tuoda tuohon uutta, jos pohjalla olisi toimiva yhteistyö.

 

[Huerzo]

Täällä sivuttiin oivaa asiaa - siitä, mitä pelaajat puhuvat ja miten ne menevät ristiin toistensa kanssa. No, itse en pidä ihmeellisenä sitä, ettei pelaajien näkökulma pelillisiin asioihin ole yksiselitteinen. Tai että niistä voisi ylipäätään onkia tietoa siitä mikä toimii pelissä ja mikä ei. Osa pelaajista vain sanoo jotain ympäripyöreää ja pseudoanalyyttista, koska tietää ettei kuuntelijan (=toimittaja) osaaminen riitä kuitenkaan laittamaan pelaajaa ahtaammalle.

Mutta se mitä yksikään pelaaja ei ole maininnut (mitä olen itse kuullut), on joukkuehenki. "Meillä on hyvä joukkuehenki" tai vastaavat kuulostavat pelaajien laukomista latteuksista latteimmilta, mutta kun niitä ei kuule, voi epäillä joukkuehengessä olevan parantamisen varaa.

Kiekollisempaa JYPiä on parasta arvioida maajoukkuetauon jälkeen. Tuskinpa monikaan hurrikaaninuttu lähtee leijonamiehistön mukaan juurohokki-turneelle nähdyillä näytöillä. Joten ainakaan joukkuetreenien laatu ei jää siitä kiinni.

 

[JypFabu]

Sen verran vielä JypFabulle ja muille, jotka puolustelevat Ahoa ja muuta valmennusjohtoa. Se mitä puhutaan lehdistölle, ei tarvitse olla totta. Ei pelaajien eikä valmennuksen suusta kuultuna. Mutta tänä vuonna, jokaisen tappiopelin jälkeen jätkät säveltää mitä uskomattominta paskaa haastatteluissa. Yksi puhuu huonosta valmistautumisesta, yksi turhista jäähyistä, yksi vastustajan hyvyydestä, yksi huonosta pelin alusta.. Ei olisi käynyt laatuun parina viime vuonna. Kukaan ei tunnusta, että oltiin huonompia, tappiolle etsitään tekosyitä. Se nyt on vaan ensimmäinen asia kehityksen tiellä - tunnusta tappiosi, että voit lähteä kehittämään peliäsi.

Sen verran korjaisin päätelmääsi, etten puolustele Ahoa ja muuta valmennusjohtoa, mä en vaan tuomitse niitä, koska mun mielestä kenelläkään ei voi olla todellista perustelua sille näin vähällä näytöllä ja hankalassa tilanteessa.

Sitäkään en oikein ymmärrä, mikä järki olisi todeta asiaa, joka on itsestäänselvyys, aina kun olet hävinnyt, olet ollut huonompi, paskaako sitä toistelemaan. Sen sijaan on luonnollista, myös muille valmentajille kuin Aholle, pyrkiä kiteyttämään niitä syitä tulokseen. Ainakin minusta on tälle kaudelle realisoitunut noista luettelemistasi huono valmistautuminen (sen nyt näkee sokea reettakin), Myös turhat ja hölmöt jäähyt on kohtaloksi koituneet, mikä sekään ei yllätä lopputulemallaan nykyliigassa ja kaippa siellä on vastassa ollut hyviä joukkueitakin, jotka ovat pelillisesti onnistuneet. Mikäli haluat jotain muunlaista analyysiä kuulla, kohdista tyytymättömyytesi median edustajiin, nehän ne kysymykset asettelee ja sillä tavalla määrittää jargonin, jonka kuulemista suositaan. Toisaalta, heti pelin jälkeen tai sen aikana voi olla turha ongiskella syvempiä analyysejä yhdeltäkään valkulta.

Kirjoittamasi perusteella päättelen, että kommenttejasi nykyistä valmennusjohtoa kohtaan ohjaa enemmän joku henkilökohtainen antipatia kyseisiä toimijoita kohtaan, kuin punnittu pohdinta tai faktatieto heidän kyvyistään ja mahdollisuuksistaan tehtävässä onnistua. Toivotaan ettei moinen tunnepohjainen ankkurointi estä sua näkemästä asian todellista tolaa, kun on sulla tekstiesi puolesta ihan asiapuolellakin valtavasti annettavaa tälle palstalle ainakin minun mielestäni. Minä kai liputan mustavalkoisuutta ja juoksuhauta debatointia vastaan, enkä halua ottaa asennetta, jossa tekstin sisältö niputellaan oletettujen sympatioiden tai antipatioiden mukaan.

 

[RuuhkaTukka]

Ihan hyvää pohdintaa, mutta hieman puutteelista: pallopelit, kuten koripallo, jalkapallo ja jääkiekko perustuvat tietynlaiselle jatkumolle. Peli ei ole katkonaista vuorotellen hyökkäämistä ja puolustamista, kuten vaikkapa pesäpallo tai amerikkalainen jalkapallo. Peli on koko ajan samaan aikaan hyökkäämistä ja puolustamista. Kuten RuuhkaTukkakin mainitsee (luin rivien välistä) se miten puolustat määrää paljon sitä miten hyökkäät, mutta sitten unohdetaan se, että samoin se miten hyökkäät määrittää sitä mistä asemista puolustat. Tai tässä hyökkäysalueen puolustuspeliä koskevassa väittelyssä karvaat (joka sekin on tietysti puolustamista). JYP ei tällä hetkellä pysty pelaamaan RDmäistä kolmioprässiä, koska hyökkäykset eivät tule kolmelta kaistalta. Jos JYP haluaa säilyttää arvonsa hyvänä riistojoukkueena, tulee joukkueen ensin saada hyökkäyspelinsä sille tasolle, että karvaukseen ehditään. Ilman rintamahyökkäyksiä ei kovaa aggressiivista painetta kannata harrastaa. Jos nykyisiä haasteita yritetään ratkaista ohjauspeliä lisäämällä, seuraa tästä ongelma siinä, ettei JYP tiedä tuossa tilanteessa mitä tehdä seuraavaksi. Koska ongelmat hyökkäyspelaamisessa ovat tällä hetkellä niin syvällä, luultavasti kiekko vain lyötäisiin trapista tulleen riiston jälkeen takaisin vastustajalle ja taas ohjattaisiin ja riistettäisiin keskialueella ja lyötäisiin päätyyn jne jne jne... Mistä JYP tuolloin loisi maalintekotilanteet?

Ymmärrän mitä ajat takaa ja tahtoisin tässä todeta että on ollut erittäin mukava lukea hyvin jäsenneltyjä ja perusteltuja tekstejäsi.

On aivan totta että puolustusvalmius ja hyökkäysvalmius ovat seurausta toinen toisistaan, eli niin puolustat kuin hyökkäät ja päinvastoin. On myöskin aivan totta että joukkue ei pääse kolmioprässiin, koska pelaajat eivät liiku kentällä tiiviinä viisikkona ja omilla kaistoillaan. En kuitenkaan jaa näkemystäsi ikuisesta trap-päätykiekko-trap-päätykiekko jatkumosta. Tuo passiivinen vaihe on nimenomaan se toinen vaihtoehto, jolla päästään rintamassa alueelle ja voidaan aloittaa kolmioprässi. Toinen vaihtoehto on luonnollisesti rintamahyökkäys omista, joka yleisimmin toteutuu joko hitaanalähtönä tai pakki-pakki-syötön jälkeen puolinopeana. Sekin on totta että karvaukseen päästään kaikkein puhtaimmin tuollaisen rintamahyökkäyksen tuloksena. Kuitenkin samaan voidaan päästä myös trapin kautta keskialueella voitetun kiekon avulla. Pelaajien kaistat eivät tässä tapauksessa ole niin optimaaliset, mutta toisaalta karvauksen aloittamista helpottaa huomattavasti vastustajan puolustusvalmius välittömästi riiston jälkeen. Optimitilanteessakin vastustaja on lähtenyt omista rintamana ja pelaajat ovat erinomaisesti omilla kaistoillaan ja paketti tiivis kiekon menetyksen tapahtuessa. Kuitenkin vastustajan haitaksi on luettava se että liikesuunta ja rintamasuunta on riiston tapahtuessa väärä. Meidän osalta vain liikesuunta on väärä, rintamasuunta ja siten tietoisuus vastustajan ja kiekon liikkeistä on meidän pelaajilla parempi. Tämä tasoittaa tilannetta kummasti verrattuna omista lähteneeseen rintamahyökkäykseen.

Sen verran täytyy vielä avata näkemystäni tilanteesta, että osittain ongelman muodostaa paikkapuolustuksen puute. Tästä syystä omissa tapahtuva kiekonriisto ei tuota juuri koskaan kenttätasapainoa. Dufvan ratkaisu oli toimittaa kiekko nopeasti vastustajan päätyyn ja ryhmittyä keskialueelle hakemaan riistoa ja näin päästä hyökkäämään hyvällä kenttätasapainolla, joko suoraan, kiekosta luopumalla ja karvaamalla tai puolinopeasti pakkien kautta päätykiekolla tai avauksella hyökkäyssinisen päälle.

Myös riskit mitä kumpaankin pelitapaan liittyvät ovat varsin vertailukelpoisia. Pelin rytmittäminen kiekollisen pelaamisen kautta johtaa kasvaneeseen kiekon menetyksen riskiin omalla alueella, oman siniviivan päällä ja keskialueella. Tällä tavoin annetaan vastustajalle mahdollisuus hyökätä vastaan erittäin vaarallisilta alueilta. Toisaalta pelin rytmittäminen kiekottoman pelaamisen kautta johtaa kiekonhallinnan menettämiseen vastustajalle. Jos vastustaja kykenee tässä tapauksessa joko purkamaan meidän keskialueen puolustuksen tai karvauksen olemme täysin aseettomia.

Kysymys kuuluukin kumpi näistä tavoista rytmittää peliä on parempi? Muodikas vastaus on kiekkokontrolli ja hitaat lähdöt omista. Viisi vuotta sitten muodikas vastaus on trap ja kiekko syvään mahdollisimman nopeasti. Molemmilla tavoilla on hyvät ja huonot puolensa. Loppujen lopuksi vastaus tähän kysymykseen ei ole merkittävä joukkueen menestyksen kannalta. Tärkeintä on että tuo valinta kumpuaa valmentajan omasta näkemyksestä, valmentajalla on olemassa harjoitepankki tuon pelitavan harjoittamiseen ja joukkue joka tuota pelitapaa noudattaa on kyseiselle pelitavalle sopiva.

Valmennuksen arvojärjestyksessä pitäisi tällä hetkellä olla ykkösenä sen hetken kuntoon laittaminen kun JYP saa kiekon joko keskialueella tai varsinkin omalla alueella. Näistä tilanteista hyvärakenteisen (sopivat etäisyydet + kenttätasapaino) kolmen / neljän pelaajan rintamahyökkäyksen rakentaminen -on se sitten hitaammin tai nopeammin- tuottaisi hyviä saumoja tehokkaisiin suoriin hyökkäyksiin ja varsinkin kulmapeliin / kolmioprässiin.

Pelkkä karvauksen kaksivaiheesuuden kuntoon laittaminen ei tässä vaiheessa riitä, kun ykkösvaiheen vastakarvaan / kolmioprässiin ei nykyisellä hyökkäyspelaamisella päästä eikä keskialueen riistojen jälkeen osata hyökätä.

Olen kanssasi osittain samaa mieltä, mutta väitän edelleen että meillä olivat molempina pettymykseen päättyneinä kausina kaikki kohdillaan. Ainoa virhe mitä tehtiin oli se että pelit yritettiin voittaa väkisin. Pelasimme pelkkää kiekko päätyyn lähimmät perään, vaikka oikea valinta usein olisi ollut kiekko päätyyn ja paketti kasaan keskialueelle. Sitten kun se riisto olisi saatu olisi paketti ollut kasassa hyökkäystä tai päätykiekkoa ja karvastusta varten. Nyt tuota pelin rytmittämistä ei tehty kiekottoman pelaamisen kautta ja valmennus ei selvästi osannut luoda rytmitystä kiekollisen pelaamisen kautta ja seurauksena oli pannukakku.

Tähän kauteen lähdettiin ajatuksella että pelin rytmittäminen hoidetaan kiekollisen pelaamisen kautta. Tämä ajatus ei kuitenkaan selvästi ollut Dufvan tietämyksen tai näkemyksen takia kestävä ratkaisu. Ongelma yritettiin kiertää joko apuvalmennuksen asiantuntemukseen nojaten tai sitten Dufva teki parhaansa ja loi parhaan näkemyksensä ja tietämyksen nojalla tuon hitaan lähdön rytmittämään peliä. Valitettavasti tulos oli aivan järkyttävä. Se nopeasti kuopattu hidaslähtö tarkoitti sitä että joukkueen ryhmittyessä ylittämään omaa sinistään kaikki hyökkääjät ja toinen pakki etenivät samassa rintamassa ja kiekollinen pakki taustalla antoi syötön usein keskikaistalla olevalle toiselle pakille tai keskushyökkääjälle. Kun kaikki olivat täysin samassa rintamassa eikä minkäänlaista porrastusta ollut, keskikaistalle avauksen saanut pelaaja saattoi valita joko vastustajan ohjaajan harhauttamisen tai poikittaissyötön omaa sinistä pitkin. Ei liene yllätys että vastustajat riistivät huikean määrän kiekkoja meidän omalla sinisellä ja mikä pahinta loivat aivan käsittämättömän määrän 2-1 ja 3-1 hyökkäyksiä.

Erittäin sekava kirjoitus joten lienee suotavaa vetää hieman yhteen. Nyt olemme tilanteessa että meidän pelaamista ei rytmitä mikään pelitapaan kuuluva, rytmittäminen on täysin pelaajien oman näkemyksen vastuulla. Seurauksena on yhden tai kahden miehen pistot vastustajan alueelle, jossa kiekko menetetään ja tällöin paketti on hajalla. Vastustaja pääsee helposti meidän keskialueen puolustuksen ohi, kun se ei ole ehtinyt järjestyä. Tämän takia melkoinen määrä ajasta käytetään omissa pyörimiseen ja kiekonriiston tapahduttua viisikko on väsynyt ja aivan miten sattuu, johtuen mies-miestä vastaan puolustamisesta. Seurauksena on uusi yhden tai kahden miehen pisto keskialueelle tai parhaimmillaan hyökkäysalueelle ja jälleen uusi kiekonmenetys ja taas pyöritään omissa. Aiemmin Dufva ratkaisi tämän ongelman toimittamalla kiekon vastustajan päätyyn nopeasti ja sitten ryhmittämällä koko joukkueen keskialueelle. Tämän kauden alussa ongelma pyrittiin ratkaisemaan pakkien kiekottelulla ja edellä mainitulla katastrofaalisella hitaalla lähdöllä. Nyt ei käytetä kumpaakaan vaihtoehtoa vaan pelien voittaminen on kiinni onnesta, yli- ja alivoimasta ja yksilötaidosta.

JypFabun tavoin seuraan suurella mielenkiinnolla kuinka tämä ongelma ratkaistaan.

 

[Musta87]

En kuitenkaan jaa näkemystäsi ikuisesta trap-päätykiekko-trap-päätykiekko jatkumosta. Tuo passiivinen vaihe on nimenomaan se toinen vaihtoehto, jolla päästään rintamassa alueelle ja voidaan aloittaa kolmioprässi.

Juuri näin voisi olla, mutta JYPin tasoisesti organisoidulla hyökkäyspelaamisella en ainakaan tällä hetkellä usko tämän onnistuvan. Tuota yritin korostaa sillä, että tärkeää olisi organisoida se hetki kun kiekko riistetään / irtokiekko voitetaan kuntoon. Jos pelaajille ei ole selvää, mitä kiekolla tehdään kun se lapaan saadaan, JYPin nykysysteemissä ns. voitetaan tilaa eli pelataan eteenpäin kuljettamalla tai siirtokiekolla. Tästä vedin tuon kieltämättä varsin suoraviivaisen trap-päätykiekko-trap-ajatuksen.

Toinen vaihtoehto on luonnollisesti rintamahyökkäys omista, joka yleisimmin toteutuu joko hitaanalähtönä tai pakki-pakki-syötön jälkeen puolinopeana. Sekin on totta että karvaukseen päästään kaikkein puhtaimmin tuollaisen rintamahyökkäyksen tuloksena. Kuitenkin samaan voidaan päästä myös trapin kautta keskialueella voitetun kiekon avulla. Pelaajien kaistat eivät tässä tapauksessa ole niin optimaaliset, mutta toisaalta karvauksen aloittamista helpottaa huomattavasti vastustajan puolustusvalmius välittömästi riiston jälkeen. Optimitilanteessakin vastustaja on lähtenyt omista rintamana ja pelaajat ovat erinomaisesti omilla kaistoillaan ja paketti tiivis kiekon menetyksen tapahtuessa. Kuitenkin vastustajan haitaksi on luettava se että liikesuunta ja rintamasuunta on riiston tapahtuessa väärä. Meidän osalta vain liikesuunta on väärä, rintamasuunta ja siten tietoisuus vastustajan ja kiekon liikkeistä on meidän pelaajilla parempi. Tämä tasoittaa tilannetta kummasti verrattuna omista lähteneeseen rintamahyökkäykseen.

Siis ihan vilpittömästi pakko sanoa: aivan erinomaista tekstiä. Tähän rintamahyökkäyksen mahdollisuuteenkin voidaan vaikuttaa keskialueen trapissa sillä mitä ns. painottoman puolen hyökkääjä tilanteessa tekee: ts. tukkiiko keskustaa, auttaako riistossa vai pitääkö pelin ensisijaisesti leveänä. En ota siihen kantaa mikä näistä on paras vaihtoehto, koska se riippuu niin paljon tilanteesta, mutta levällä pysyminen (mikäli puolustamisen kannalta mahdollista, ts. riisto saadaan ilman tukea) tuottaa parhaan mahdollisuuden kolmen kaistan rintamahyökkäykseen.

Sen verran täytyy vielä avata näkemystäni tilanteesta, että osittain ongelman muodostaa paikkapuolustuksen puute. Tästä syystä omissa tapahtuva kiekonriisto ei tuota juuri koskaan kenttätasapainoa. Dufvan ratkaisu oli toimittaa kiekko nopeasti vastustajan päätyyn ja ryhmittyä keskialueelle hakemaan riistoa ja näin päästä hyökkäämään hyvällä kenttätasapainolla, joko suoraan, kiekosta luopumalla ja karvaamalla tai puolinopeasti pakkien kautta päätykiekolla tai avauksella hyökkäyssinisen päälle.

Tähän sama. Siksipä oikestaan mikään SM-liigajoukkue ei JYPin lisäksi puolusta mies vs mies-puolustusta omissa. Syksyllä tähänkin minusta haettiin muutosta modernimman alue- ja miespuolustuksen yhdistelmän suuntaan, mutta nyt on palattu vanhaan juoksemiseen. Miksi?

Myös riskit mitä kumpaankin pelitapaan liittyvät ovat varsin vertailukelpoisia. Pelin rytmittäminen kiekollisen pelaamisen kautta johtaa kasvaneeseen kiekon menetyksen riskiin omalla alueella, oman siniviivan päällä ja keskialueella. Tällä tavoin annetaan vastustajalle mahdollisuus hyökätä vastaan erittäin vaarallisilta alueilta. Toisaalta pelin rytmittäminen kiekottoman pelaamisen kautta johtaa kiekonhallinnan menettämiseen vastustajalle. Jos vastustaja kykenee tässä tapauksessa joko purkamaan meidän keskialueen puolustuksen tai karvauksen olemme täysin aseettomia.

Tähänkin osittain sama, mutta myös osittain eri. Itse ajattelen asian niin, että kiekkokontrolli omissa / keskialueella parantaa oman joukkueen hyökkäyspelin rakennetta niin paljon, ettei menetyksen uhka kasva. Siirtokiekoilla nopeasti ylöspäin pelattaessa kiekko tavallaan tietoisesti luovutetaan vastustajalle ja pyritään kovalla prässillä riistämään nopeasti takaisin. Tällä kaudella tällaisesta roiskimisesta on seurannut vastustajille useita maalintekopaikkoja / maaleja. Vielä viime kaudella (runkosarjan aikana) JYPin hyökkääjät pääsivät näihin siirtokiekkoihin kiinni tai antamaan välittömän paineen vastustajan kiekolliseen pelaajaan, mutta nyt vastustajien monipuolistettua syöttösuuntiaan (alaspäin ja poikittain) ei prässäämään enää päästä. Tästä jäi mielestäni aika paljon kiinni viime kevään Blues-sarjassa. Omissa ja keskialueella enemmän lapaan (lyhyesti) syöttämällä kiekonpitoaika JYPillä lisääntyy eikä tarvitsekaan jatkuvasti prässätä ja riistää.

Se nopeasti kuopattu hidaslähtö tarkoitti sitä että joukkueen ryhmittyessä ylittämään omaa sinistään kaikki hyökkääjät ja toinen pakki etenivät samassa rintamassa ja kiekollinen pakki taustalla antoi syötön usein keskikaistalla olevalle toiselle pakille tai keskushyökkääjälle. Kun kaikki olivat täysin samassa rintamassa eikä minkäänlaista porrastusta ollut, keskikaistalle avauksen saanut pelaaja saattoi valita joko vastustajan ohjaajan harhauttamisen tai poikittaissyötön omaa sinistä pitkin. Ei liene yllätys että vastustajat riistivät huikean määrän kiekkoja meidän omalla sinisellä ja mikä pahinta loivat aivan käsittämättömän määrän 2-1 ja 3-1 hyökkäyksiä.

Hitaan lähdön tarkoitus on murtaa vastustajan ohjauspeli. Jos nyt en ole aivan hakoteillä, käytännössä kaikki liigajoukkueet pelaavat 1-2-2 trapia. Tuo trap murtuu hitaalla lähdöllä parhaiten siten, että ohjaava pelaaja (ns. kärki) pelataan pois yhdellä syötöllä kärjen viereen / taakse. Itse näin JYPiltäkin ihan hyviä hitaita lähtöjä, joissa syöttöketju kulki jotakuinkin pakki-pakki-sentteri-laita-sentteri. Porrastusta toki on löydyttävä, mutta minusta se on vähän 90-lukulaista, että yksi laituri karkaisi "tekemään tilaa" pystyyn kun pelataan 5v5. En tiedä tarkoititko tätä ratkaisuksi porrastukseen? Tarkoitus hitaassa lähdössä on se, että kiekollisella pakilla olisi valittavinaan neljä syöttösuuntaa, joista poimia parhaiten trapin murtava.

Tärkeintä on että tuo valinta kumpuaa valmentajan omasta näkemyksestä, valmentajalla on olemassa harjoitepankki tuon pelitavan harjoittamiseen ja joukkue joka tuota pelitapaa noudattaa on kyseiselle pelitavalle sopiva.

Aamen.

 

[Baldrick]

Mutta se mitä yksikään pelaaja ei ole maininnut (mitä olen itse kuullut), on joukkuehenki. "Meillä on hyvä joukkuehenki" tai vastaavat kuulostavat pelaajien laukomista latteuksista latteimmilta, mutta kun niitä ei kuule, voi epäillä joukkuehengessä olevan parantamisen varaa.

Kyllä tuota kerrottiin jo kauden alkupeleissä. "Meillä on hyvä meininki kopissa ja kaikki luottaa, että niitä voittoja tulee ennen pitkää." Jotenkin tuohon tyyliin varmaan kolme eri pelaajaa kommentoi JYPin tilannetta.

 

[Alvajärven Urho]

Sitäkään en oikein ymmärrä, mikä järki olisi todeta asiaa, joka on itsestäänselvyys, aina kun olet hävinnyt, olet ollut huonompi, paskaako sitä toistelemaan. Sen sijaan on luonnollista, myös muille valmentajille kuin Aholle, pyrkiä kiteyttämään niitä syitä tulokseen. Ainakin minusta on tälle kaudelle realisoitunut noista luettelemistasi huono valmistautuminen (sen nyt näkee sokea reettakin), Myös turhat ja hölmöt jäähyt on kohtaloksi koituneet, mikä sekään ei yllätä lopputulemallaan nykyliigassa ja kaippa siellä on vastassa ollut hyviä joukkueitakin, jotka ovat pelillisesti onnistuneet. Mikäli haluat jotain muunlaista analyysiä kuulla, kohdista tyytymättömyytesi median edustajiin, nehän ne kysymykset asettelee ja sillä tavalla määrittää jargonin, jonka kuulemista suositaan. Toisaalta, heti pelin jälkeen tai sen aikana voi olla turha ongiskella syvempiä analyysejä yhdeltäkään valkulta.

En tarkoittanut vastauksia kysymyksiin. Joko ne kysymykset ovat laatua Tyni "miten luonnehtisit maaliin johtanutta tilannetta" tai sitten toimittajan omaa (yksipuolista) näkemystä tukevia kysymyksiä "olitteko aggressiivisempia pelin alussa kuin lopussa". Noihin vastaukset on ihan yks lysti minulle. Monta vuotta esim. pelin jälkeisissä presseissä on annettu niin valmentajille kuin pelaajille ensin "vapaa" sana, kerro kommentit pelistä. RD:n aikaan nämä olivat jopa tylsiä kuunneltavia, kun pelaajasta riippumatta sieltä tuli heti yllättävän hyvää, aina samansuuntaista analyysia siitä mitä siellä kentällä tapahtui. Ei tule enää. Peliä kommentoidaan henkilökohtaisista näkemyksistä, koska se joukkueen yhteinen näkemys ei ole selkeä! Tämä koskettaa pääosin pelaajia, mutta vastuu tämän näkemyksen iskostamisesta pelaajien selkärankaan on Jyrki Ahon. Toinen asia - viime kausilla RD aloitti aina jorinat siitä, että valmistautuminen peliin oli onnistunut (tai sitten ei). Nyt tuota syytä ei ole käyttänyt oikeastaan kukaan. Miksi ei? Eikö nyt ymmärretä, miten peleihin valmistaudutaan? Tullaan peliin ja aletaan vasta kaukalossa miettiä, mitä tapahtuu ja haukutaan vaikka tuomarit pelin jälkeen, jos tapahtumat eivät miellyttäneet.

Tällä jorinalla tarkoitan sitä, että syy tappiolle on aina se, että vastustaja oli parempi. Miksi oli parempi, se on se asia! Oliko valmistautuminen onnistunut; pelasimmeko itse niin hyvin kuin olisimme voineet? Vai pelasimmeko hyvin, mutta vastustaja on vaan tällä hetkellä parempi?

Kirjoittamasi perusteella päättelen, että kommenttejasi nykyistä valmennusjohtoa kohtaan ohjaa enemmän joku henkilökohtainen antipatia kyseisiä toimijoita kohtaan, kuin punnittu pohdinta tai faktatieto heidän kyvyistään ja mahdollisuuksistaan tehtävässä onnistua. Toivotaan ettei moinen tunnepohjainen ankkurointi estä sua näkemästä asian todellista tolaa, kun on sulla tekstiesi puolesta ihan asiapuolellakin valtavasti annettavaa tälle palstalle ainakin minun mielestäni. Minä kai liputan mustavalkoisuutta ja juoksuhauta debatointia vastaan, enkä halua ottaa asennetta, jossa tekstin sisältö niputellaan oletettujen sympatioiden tai antipatioiden mukaan.

Kiitoksia. Voin sen verran sanoa, että toivon Ahon onnistuvan. Ei ole henkilökohtaisia antipatioita, päinvastoin. Vaimo tuntee jotakin kautta ja mieluummin minä näkisin Ahon siellä onnistuvan kuin jonkun valmiin palkkasoturin (tyyliin Rautakorpi). Valitettavasti näen asiassa paljon muutakin. Aho on kotikaupungissaan, pallilla jota hän on varmasti valmennusuransa alusta asti himoinnut. Hänelle jo tuolla pallilla oleminen on palkinto; samoissa junnujoukkueissa pelanneet kaverit painaa raksalla ja Aho paistattelee kaupungin ehkä eniten media-aikaa nauttivassa tehtävässä. Meillä on joukkue, jolla voisi pelata mestaruudesta, mutta pystyykö mestarille vaadittavaa vaatimustasoa pitämään yllä henkilö, joka on sillä hetkellä tyytyväinen? Vrt. henkilö, joka pyrkisi tehtävässä näpäyttämään epäilijöitä, jolla olisi jo kaapissa hopea ja pronssi, mutta ei sitä kultalätkää? Ahon asema on valitettavasti henkilökohtaisesti tuttu lähipiirilleni urheilusta, ei toisin kiekon parista, joten pystyn näin jälkikäteen eläytymään tilanteeseen varsin hyvin. Aholle olisi ollut helpompi tulla JYPin puikkoihin huonompaan JYP-joukkueeseen tai aloittaa päävalmentajaura toisessa seurassa. Valitettavasti sanonta "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" pätee liian usein urheilussa, kun pelataan niistä viimeisistä senteistä.

RuuhkaTukalle ja Mustalle isot hatunnostot. Hienoa keskustelua, jatkakaa. Nämä minun ja JypFabun keskustelut ovat ihan pikkuasioita, mikäli pelitapakeskustelunne johtaa tuloksiin. :)

 

[JypFabu]

RuuhkaTukalle ja Mustalle isot hatunnostot. Hienoa keskustelua, jatkakaa. Nämä minun ja JypFabun keskustelut ovat ihan pikkuasioita, mikäli pelitapakeskustelunne johtaa tuloksiin. :)

Juuri näin. Allekirjoitan.

Aikalailla me varmaan myös samoin nähdään noita JYP asioitakin. Otin vaan kiinni muutamasta ilmaisustasi, jotka jäivät mietityttämään.

Voihan se olla, niinkuin sanot, että pelaajien kommentointi mediassa ilmentää sanomaasi epäyhtenäisyyttä, toisaalta se voi myös ilmentää asioiden keskeneräisyyttä ja pelaajat kommentoivat kukin oman näkemyksensä puitteissa. Toki voi myös olla positiivisesti pelaajilla tunne, että saa vapaasti tuntemuksensa sanoa, mene ja tiedä.

Tuo kertomasi Ahon tilanteesta herättää kyllä pienen huolen, mutta toivotaan, että paistattaa nyt hetken ja hoksaa sitten että on paikassa, jossa duunia tekemällä on käden ulottuvilla jotain isompaakin saalista.

Äänensävyni on edelleen sordiinolla kritisoimaan, koska ymmärrän aseman, johon mies pääsi/joutui, eikä tähän rakoon juuri muuta voinut, kun yrittää raapia pisteitä, saada peliä auki ja vasta tauko suo sitten syvällisemmän välskäröinnin joukkeelle. Ainakin vielä uskon, että koko troikka yhdessä hakee askelia seuraavaan hyppyyn. Marmatan sitten jos menee kiville, tai ammattitaito ei selvästi riitä.

 

[opelix]

Onkohan vaan hyvin menneen vieraspelin jälkeistä toiveajattelua kun olin eilisessä pelissä näkevinäni hieman aiempaa enemmän kiekollisia elementtejä suhteessa vaikka Dufvan JYPiin. Alakerrassa palauteltiin monestikin ja alueelle mentiin usein ei niin ilmiselvimmällä kuviolla,peli kun oli vielä vieraissa. Toki isompi kenttä antoi tähän oman mahdollisuutensa. Viikonvaihteessa toivon kotona saman kehityksen jatkumoa,ei aina päätyyn ja puolet perään-peliä.

 

[david]

Onkohan vaan hyvin menneen vieraspelin jälkeistä toiveajattelua kun olin eilisessä pelissä näkevinäni hieman aiempaa enemmän kiekollisia elementtejä suhteessa vaikka Dufvan JYPiin. Alakerrassa palauteltiin monestikin ja alueelle mentiin usein ei niin ilmiselvimmällä kuviolla,peli kun oli vielä vieraissa. Toki isompi kenttä antoi tähän oman mahdollisuutensa. Viikonvaihteessa toivon kotona saman kehityksen jatkumoa,ei aina päätyyn ja puolet perään-peliä.

Sama havainto niin eilisestä kuin muutamasta matsista jo aiemmin. Näyttää siltä, että Aho suhtautuu pelitapaan Ristoa avarakatseisemmin. Sisääntuonteja on erilaisia ja hyökkäyspäässä saa käyttää luovuutta. Aho on tehnyt sen, mihin RD ei pystynyt. Eli pitämään puolustuspelin viime kausilta tutun tiiviinä lisäten kuitenkin kiekollisia vapauksia ja variaatioita.

 

[Jay Low]

Alakerrassa palauteltiin monestikin ja alueelle mentiin usein ei niin ilmiselvimmällä kuviolla,peli kun oli vielä vieraissa.

Njoo, JYP teki muutaman kiekkokontrolliteon Tepsi-matsissa, mutta mun mielestä ne oli ennemminkin "pelin rauhoitteluja" kesken molempien joukkueiden vaihtojen. Kun JYP oli lähtenyt hyökkäykseen, niin ei siitä enää palauteltu tai kevennelty. Hytönen tosin teki pari kertaa keskialueen palautuksen kun huomasi pelaavansa 1vs4-hyökkäystä vastustajan siniviivalla.

Kyllä JYP aika puhdasta coast-to-coast -peliä pelasi. Klassiseen tyyliin kiekkoa kärkipelaajalle ja kiekkoa nopeasti maalille. Mutta helvetin hyvin pelasivat, tuollainen suoraviivainen peli noin taitavilla ja urheilullisilla pelaajilla on melkoista myrkkyä tämän hetkiselle Tepsille, jonka oma peli on prosessissa (lue: aika sekaisin).

 

[Lavalin Leijona]

Kyllähän se on nyt nähty, et turha yrittää JYPin kauheesti kiekollisia hienouksia. Puolustuksesta löytyskin hyvin kiekollista osaamista, mut hyökkääjät onkin sellasia puukäsiä, ettei oo mahiksia.

 

[Alvajärven Urho]

Aloin miettimään JYPin tilannetta pikkuisen eri katsontakannalta kuin P. Sihvoset ja muut "asiantuntijat". Lähden liikkeelle ongelman kautta, koska pelitaso oletettavasti paranisi, mikäli JYP saisi tehtyä enemmän maaleja. Tämän varmaan allekirjoittaa kaikki, JYP on tehnyt tilanteisiin nähden liian vähän maaleja viime aikoina. Maalinteko vapauttaisi peliä, johtoasemassa olisi kivempi pelata, voisi antaa peliaikaa vähemmän pelanneille, Pilestä/Turresta/Hytösestä yms. saisi enemmän irti kun reppu heiluisi silloin tällöin. Kirjoitan nyt pelkästään tasakentällisin pelattavasta maalinteko-ongelmasta, koska mikäli meille tulee maaleja tasakentällisin, se pakottaa myös vastustajaa rikkomaan enemmän = JYPille ylivoimaa enemmän ja ns. helpompia maalintekopaikkoja enemmän. Jos tasavoimin emme tee maaleja, jäähyt menevät 0-0 -ottelussa aika tasan eikä ylivoimayrityksiä tule enempää kuin vastustajallakaan. Kirjoitan myös suurimmaksi osaksi hyökkäysketjuista enkä kentällisistä, koska maalinteon tulee suurimmaksi osaksi perustua ketjun tehoihin riippumatta pakkiparista takana.

Miksi JYP luo tilanteita, mutta ei tee maaleja? Paljolti on tietysti kiinni pelaajatyypeistä, jotka noihin tilanteisiin pääsevät. Se ei kuitenkaan ollut ongelma viime kaudella, jonka jälkeen joukkueesta on poistunut maalintekijäksi luettavista henkilöistä ainoastaan Pihlström. Hänenkään ei voi laskea olevan luontainen maalintekijä, mutta viime kauden nopeudella, itseluottamuksella ja röyhkeydellä oli aina siellä missä oli maalipaikka - kovalla prosentilla lätki kiekot reppuun. Ongelma ei siis ole (pelkästään) materiaalissa, vaan myös muissa asioissa. Kun pelitapa edelleen tuottaa maalipaikkoja, vika ei ole (pelkästään) siinäkään. Jos ajatelmieni pohjalle olisi tukena tilastoja, haluaisin nähdä tilaston kenelle nämä maalipaikat nykyisin siunaantuvat versus viime kausi. Mutu-tuntumalla niitä tulee kuitenkin Louhivaaralle, Pesoselle, Tuppuraiselle, Hytöselle, Pihlmanille - pelaajille, jotka ovat tehneet maaleja ennenkin. Toki myös muille, mutta jos nämä räppäisivät sen avausmaalin avauskympillä, saisi se Sipiläinenkin alivoimalla taas sisään.

Jaottelen ajatusmaailmassani maalintekotavat tasavoimin seuraavasti: 1) omasta päästä lähtenyt hidas, kontrolloitu hyökkäys, 2) keskialueella/keskialueen aloituksista haltuun saatu kiekko, josta nopea kontrolloitu hyökkäys, 3) hyökkäysalueella karvaamalla voitettu kiekko, josta korkeintaan parilla syötöllä maalipaikka, 4) hyökkäysalueen aloitusvoitto, josta parilla syötöllä maalipaikka, 5) kulmapeli, josta syntyy väännön jälkeen maalipaikka.

Mieleeni on parin viime pelin aikana tullut kaksi asiaa, jotka pelitavasta/rytmistä/vaihtojärjestyksestä ja muusta johtuen vaikeuttavat JYPin maalintekoa. Ensimmäisenä tulee mieleen maalipaikkojen sekalaisuus, joka johtuu pääosin toisesta ongelmasta - maalipaikkojen ajoituksesta. Selvennys hajatelmalleni:
Ykkösketjumme (Perrinit) rakentaa mielestäni parhaat ja tehokkaimmat maalipaikkansa suorista, nopeista hyökkäyksistä tai välittömästi näiden jälkeen syntyneistä lyhyistä kulmapeleistä. Tätä tukee nopeiden laitureiden (Tuppurainen, Pesonen) ominaisuudet. Ketjussa ei ole erityisen vahvaa rouhijaa, joten pitkän kulmapelin jälkeen maalipaikkoja ei tälle ketjulle paljon tule. Pitkät syöttöpelit tahtovat tukehtua Pesosen hautomiseen, jona aikana vastustaja merkkaa nopeimmatkin pelaajat, eikä syöttöpaikkoja löydy. Kenttä ei myöskään ole erityisen hyvä karvaamaan, vaikka Tuppurainen toki luistelee kilometrin enemmän pelissä kuin hitaammat kaverit. Kiekkoa niistä harvemmin saadaan. Kenttä tekee pääosan maaleistaan tavoilla 1, 2 ja 4. Kentällinen pitäisi saada TUOREENA jäälle silloin kun kiekko on JYPillä omassa päädyssä tai meillä on hyökkäyspään aloitus.
Kakkosketjumme (Hytöset) rakentaa parhaat ja tehokkaimmat maalipaikkansa karvauksista voittamistaan kiekoista. Omat hyökkäykset tukehtuvat keskialueelle tai niistä tulee lähes poikkeuksetta Louhivaaran kuljetus yksinäisenä maalille. Pilen pelatessa kentässä myös kulmapeleistä onnistutaan joitakin kiekkoja voittamaan. Tämä ketju jäälle siis silloin, kun kiekko on vastustajalla tai aloitus keskialueella, koska paikat rakennetaan tavoilla 2, 3 ja 5.
Kolmosketjumme (Asplundit) ei rakenna maalipaikkoja. Jalat ja kuljetus/syöttötaidot eivät riitä kiekon ylöstuontiin saati sitten karvaamaan. Tehokkaimmin tämä kenttä pelaa katkaistessaan vastustajan hyökkäyksen keskialueella tai päästessään hyökkäyspään aloitukseen. 2 ja 4. Riippuen laitureista voidaan myös kulmapelillä joskus jotain voittaa.
Nelosketju (Lahdet) on puhdas karvauspoppoo, joka ei edes yritä rakentaa peliä. Kaikki paikat syntyvät karvauksista (3) ja taklaamalla aikaan saaduista kulmapeleistä (5).

Miksi yllä oleva "analyysi"? Siksi, että vaikka kuinka olemme yrittäneet kiekollistaa peliämme, emme tee sitä joukkueen materiaalin hyödyksi tällä hetkellä. Hyvin usein ainakin kotipeleissä pelataan ihan suoraan tällä ketjujärjestyksellä. Hyökkäyspelin kannalta tärkeintä olisi, että Perrinin kenttä pääsisi aloittamaan kiekko hallussa tuoreella jalalla. Mikäli Lahdet ovat olleet kentällä juuri ennen Perrinin kenttää, viime töinään Lahti lähtee puskemaan 1 vs. 4 hyökkäykseen tai roiskaisee kiekon hyökkäyspäätyyn ilman karvaajia. Tuppuraisen ja Pesosen tullessa jäälle kiekko on vastustajalla ja pakit kiekottelevat ensimmäisen puoli minuuttia ykkösnyrkkimme vaihdosta näiden juostessa kiekon perässä. Ei näin. Jos on tavoitteena antaa ykkös- ja kakkosketjulle paras mahdollisuus hyökätä, tehdä maali, pitää edeltävänkin ketjun ymmärtää pelin virtauksesta sen verran, että kiekko on vaihdon tapahtuessa siellä missä pitääkin. Omilla. Noo, Hytösten vahvuus ei ole omista lähteminen, mutta mikäli Vatanen sattuu olemaan samaan aikaan jäällä, sekin korjaantuu. Mikäli tätä hyökkäyspeliin tähtäävää ajoitusta saataisiin parannettua vaihtojärjestyksellä ja kenties sillä, että ei mentäisi niin selkeästi vuorotellen (RD:hän vaihtoi kenttää joka aloituksessa ihan vaihtamisen ilosta), se toisi myös maalipaikkoihin selkeyttä. Ykkönen tietäisi kentälle mennessään, että pääsevät lähtemään omista ja käyttämään harjoiteltua sisäänvientiä/laukausta-ohjausta jne. Ja kakkonen samoin. Kun nyt käytetään puolet vaihdosta kiekon ja vastustajan perässä juoksemiseen, on kenttäryhmitys aina erilainen kun se kiekko vihdoin omille voitetaan. Jokainen maalipaikka on erilainen, eikä kuviota ole voitu reenata. Tätä tarkoitin maalipaikkojen sekalaisuudella.

On sitten makuasia, pitäisikö kaikkien JYP-kenttien pystyä pelaamaan samanlaista JYP-kiekkoa. Tällä hetkellä vahvuudet eri kentillä ovat todella erilaiset. Jos halutaan samankaltaistaa, että jokaisesta ketjusta löytyy jonkin verran karvausvoimaa, jonkin verran nopeutta, pelintekotaitoa tms., pitää mennä ketjumuutoksiin. Tämä oli enemmän RD:n tapa, mutta tuntuu että Aho ajattelee asiasta eri tavalla ja haluaa, että meillä on neljä eri tavalla pelaavaa ryhmitystä, selkeä ykkönen ja selkeä nelonen.

Miten tämä liittyy kiekollisuuteen? Se liittyy siten, että pelataksemme erilaisilla tavoilla eri hyökkäysketjujen osalta, kiekon on oltava enimmäkseen meidän hallussa. Jos se on enemmän vastustajalla, emme voi valita miten pelaamme vaan vastustaja tekee sen meidän puolesta. Pakottaa karvaamaan, juoksemaan ja taklaamaan. Se sopii osalle, mutta ei kaikille. Puolustajien pitää pystyä valitsemaan kussakin tilanteessa (erityisesti kun kiekko on oman maalin takana hallussa vaihdon tullessa), miten kannattaa lähteä. Pitää kiekkoa ja odotella, että hyökkääjät hakevat rintamassa (Perrinit) vai kenties avata pitkällä pystyyn, josta kiekko pelataan syvälle ja lähdetään haastamaan pakkeja lähellä vastustajan maalia (Lahdet). Vai jotain tältä väliltä?

En tiedä oliko tässä tutkailussa päätä eikä häntää, mutta tällä hetkellä peli tuntuu tältä. Tämä ei ollut mikään kiekkoammattilaisen analyysi, kuten varmasti läpi paistaa, mutta maallikkoanalyytikon silmin tähän rytmittämiseen pitää nyt tauolla keskittyä. Pelitilanteissa pitää olla paremmin selvillä miten pakki avaa ja valmennusjohdon pitää oikeasti miettiä kenet kannattaa milloinkin jäälle heittää.

 

[Humpauttaja]

Jälleen kerran ansiokasta pohdintaa AU:lta!! Tekstin voisi kokonaisuudessaan postata Jyrki Ahon sähköpostiin. Siinäpä olisi harjoiteltavaa joulutauoksi ylivoiman ja maalitekoreenien (laukausreenit) oheksi.

 

[FiveHole]

Ykkösketjumme (Perrinit) rakentaa mielestäni parhaat ja tehokkaimmat maalipaikkansa suorista, nopeista hyökkäyksistä tai välittömästi näiden jälkeen syntyneistä lyhyistä kulmapeleistä.
...
Kenttä ei myöskään ole erityisen hyvä karvaamaan, vaikka Tuppurainen toki luistelee kilometrin enemmän pelissä kuin hitaammat kaverit. Kiekkoa niistä harvemmin saadaan. Kenttä tekee pääosan maaleistaan tavoilla 1, 2 ja 4. Kentällinen pitäisi saada TUOREENA jäälle silloin kun kiekko on JYPillä omassa päädyssä tai meillä on hyökkäyspään aloitus.

Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan AU:lta, vaikka kirjoituksen alkupuoliskolle olikin eksynyt hieman omasta näkemyksestäni poikkeava teksti. Ainakin viime aikoina on omaan silmääni osunut melkoisen monta kertaa se, että Perrinin kenttä voittaa karvaamalla kiekon itselleen, ja pääsee sen seurauksena hyvältä sektorilta laukomaan. Sitä en kyllä kykene muistamaan, onko näistä karvauksista maaleja juurikaan tullut, mutta ei se silti paikkojen laaduttomuudesta kerro. Osa noista karvausvoitoista tosin on ollut käsittämättömiä aivopieruja vastustajalta, mutta se kuitenkin kertonee osaltaan Pesosen ja Tuppuraisen antamasta hyvästä paineesta, jonka avulla siniviivan tienoilla päivystävä Perrin pääsee siihen lopulliseen hätäsyötön katkaisemiseen.

Mutta kuten totesin, muuten mielestäni hyvin ajatuksia herättelevä kirjoitus, ei ollut tullut niinkään ketjukohtaisesti ajateltua miten esim. nuo kiekon päätyyn dumppaamiset ja vaihtoon luistelut voivat vaikuttaa.

 

[Alvajärven Urho]

...Ainakin viime aikoina on omaan silmääni osunut melkoisen monta kertaa se, että Perrinin kenttä voittaa karvaamalla kiekon itselleen, ja pääsee sen seurauksena hyvältä sektorilta laukomaan. Sitä en kyllä kykene muistamaan, onko näistä karvauksista maaleja juurikaan tullut, mutta ei se silti paikkojen laaduttomuudesta kerro. Osa noista karvausvoitoista tosin on ollut käsittämättömiä aivopieruja vastustajalta, mutta se kuitenkin kertonee osaltaan Pesosen ja Tuppuraisen antamasta hyvästä paineesta, jonka avulla siniviivan tienoilla päivystävä Perrin pääsee siihen lopulliseen hätäsyötön katkaisemiseen.

Tämä on totta. Johtuu myös paljolti siitä, että Perrinit ovat olleet pakotettuja tuohon, koska kiekko on luovutettu vastustajalle heidän tullessaan jäälle. Mikäli eivät onnistu hetkessä karvaamaan kiekkoa itselle, vaihto on hyökkäyspelin osalta suhteellisen hyödytön. Pidän Tuppuraista ihan hyvänä karvaajana, kelaa nopeudellaan kiinni hitaan pakin pitkältäkin takamatkalta, mutta Pesosta en pidä kummoisena karvaamaan. Tuppuraisen kova vauhti pakottaa vastustajia noihin aivopieruihin, hätäisiin syöttöihin, joka on toki hyvä meidän kannalta. Silti väitän, että tästä ketjusta (ja sitä kautta koko joukkueesta) saisimme enemmän irti jos he pääsisivät aloittamaan vaihdon kun kiekko on hallussa eikä vastustajalla.

 

[Mosabacka]

Kiitokset Alvajärven Urholle minulle uudesta näkökulmasta. En ole koskaan ajatellut, että myös lentovaihtoihin voisi rakentaa "harjoiteltu ykköskentän hyökkäys" -ideaa.

Ikivanha vaihtoklassikko on tietenkin kolmosen tai nelosen hyökkäyspään pyöriminen jäähyä metsästäen tai pakottaminen hyökkäyspään aloitukseen, jonka jälkeen ykkönen tai kakkonen pääsee yrittämään maalintekoa. Tällöin vältetään "karvaus" tai omasta päästä lähteminen, joka vie energiaa.

Lentovaihdolla "maalintekoketjuille" kiekon saaminen vaatii kuitenkin rohkeata kiekottelua myös heikommilta ketjuilta, mutta ennen kaikkea JYPin pakeilta. Asia ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä NHL:n puolella suurin osa joukkueista ohjaa vaihdon tapahtuessa yksittäisen pelaajan puskemaan siniviivan yli ja laukomaan maalia kohti.

 

[Alvajärven Urho]

Niinhän se tietysti on, mutta tähänhän nämä kiekollista peliä Suomessa pelaavat joukkueet (KalPat yms.) pyrkivät. Kun kiekko on aina vaihdon tapahtuessa omilla, voi itse MÄÄRÄTÄ pelin temmon ja sen, miten lähdetään maalia hakemaan. Pitkä kirjoitukseni oli tässä ketjussa nimen omaan sen takia, että mikäli JYP aikoo pelata noin erilaisilla ketjuilla, kiekollista peliä on lisättävä erityisesti vaihtojen läheisyydessä, jotta pääsemme itse valitsemaan hyökkäystyylimme. Jos siihen pystyy KalPan pakisto, pystyy siihen meidänkin (väitän, että meillä on parempi myös kiekollisesti).

Jos emme tätä kiekollista elementtiä pelityyliimme lisää, meidän tulee rakentaa ketjumme tasapäisemmiksi ja pelata pystysuunnan kiekkoa. Silloin on ihan sama missä kiekko on kun vaihto tapahtuu - pyrkimyksenä on joka tapauksessa ajaa nopeasti ylös, taklata ja aiheuttaa hämminkiä vastustajan puolustuksessa, saada kiekonriistoja ylhäällä ja rakentaa niistä maalipaikat.

 

[david]

Lienee aika lämmitellä tätäkin ketjua henkiin. Voidaan sanoa, että Aho on tuonut JYPin peliin loppukautta lähestyttäessä selvästi aikaisempaa enemmän kiekollisia variaatioita varsinkin oman pään kiekonhallinnan osalta. Enää ainoa vaihtoehto ei ole se roiskaiseminen, vaan kiekkoa uskalletaan syötellä myös alaspäin ja pakki-pakilla puretaan painetta oppikirjan mukaan.

Täytyy kyllä myöntää, että miellyttäähän tällainen peli omaakin silmää enemmän kuin ainainen roiskiminen ja yhdellä ja ainoalla pystysuunnan mallilla "puskeminen". Annakin Aholle ansaitusti pisteitä siitä, että joukkue on saatu tuloksellisesti huippuiskuun ja pelitapaa pystytty monipuolistamaan samaan aikaan!

 

[opelix]

Kyllä vain,kotipeleissä olen viihtynyt kyllä tämän vuoden puolella paremmin kuin vuosi sitten samaan aikaan vaikka silloinkin tuli lähes pelkästään voittoja. Kyllä sen saman filmin katsominen pelistä toiseen puudutti.

Mielenkiintoista nähdä kuinka käy kun tosipelit alkavat. Onko Jyp haavoittuva saaliseläin vai se saalistaja? Vaikea vielä sanoa mutta tuskin nyt murenee ihan samalla tavalla kuin viime keväänä Vatasen polven myötä. Nyt on uskoa että voitaisiin pärjätä myös ilman Samia.

 

[Tiityy]

Toivon piiitkää kevättä, mutta valitettavasti pilviä on taivaalla. En väitä tietäväni, mitä olisi pitänyt tehdä Vatasen loukkaantumisen jälkeen, mutta nyt mielestäni tilanne on se, että jos johonkin homma kaatuu, se kaatuu maalivahteihin.

Perustan väitteeni siihen, että kun kaksi joukkuetta pelaa vastakkain vahvuudet tuppaavat tasoittumaan, mutta mahdolliset heikkoudet nousevat ratkaisevaksi. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että esim. HIFK:lla olisi sellaista heikkoutta, että JYP pystyisi maalivahtien tasossa olevan eron kuromaan kiinni.

Puuh... sekavaa mutta ymmärtänette tarkoituksen. Epäilen suuresti onko meillä voittavaa maalivahtia ja väitän että olisi pitänyt hankkia maalivahti, mutta valitettavasti ne rahat kuluivat Skrbekiin ja Hubacekiin.

Elekee lynkatko, toivon todella että Helenius tekee "Niemet", mutta vähän huonolta näyttää...

 

[J.S:P]

Itsellä vähän samankaltaiset pelot että maalivahtipeli on se johon meno tyssää, itselläni jo pitkään ollut epäilystä siitä että Myllykosken pää ei kestä tiukoissa paikoissa ja Helenius on kummiskin hieman kysymysmerkki vaikka tilastot hyviltä näyttävätkin, mutta toivottavasti ollaan väärässä.

 

[Nypsi]

Jotenkin tuntuu, että jos Heleniuksen tilalla olisi joku "dennisendras" samoilla tilastoilla, kukaan ei epäilisi mitään. Harvemmin näkee tälläistä että joukkueella on maalivahti joka johtaa kaikkia tilastoja ja silti epäillään, että maalivahti pettää. Tokihan Helenius voi romahtaa, mutta en tiedä millaisilla näytöillä ja tuloksilla maalivahdin pitäisi pelata, että häneen voisi luottaa.