Yksi ihan arkielämän fakta on se, että kun ihmiset totutetaan hyvään, keskinkertaista hieman parempi on huono. Realiteetit katoavat, kun ihmiset oppivat siihen, että jotakin tulee helposti. Tämä kohdistuu myös siihen, miten Lukkofanit kokevat Lukon pelin. On niitä, jotka juuri nyt ovat kiinnostuneita Lukon otteista, koska joukkue menestyy tai pelaa hyvin, mutta kun notkahdus tapahtuu, miten käy?
Vastuu Lukon menestyksestä on toki joukkueen pelaajilla ja valmentajilla, mutta pelaajien otteisiin saattaa kyllä hämmästyttävällä tavalla vaikuttaa se, miten raumalaiset itse joukkueensa ottavat. Tulee voittoja tai tappioita, joukkuetta on rakastettava. Huonon päivän tullen pelistä on löydettävä hyvät asiat, mutta puututtava siihen, mikä on huonosti; hyvän päivän tullen pelistä on löydettävä huonot asiat, mutta korostettava sitä, mikä siinä on hyvää.
Pohjavireeltään joidenkin kirjoitukset täällä ovat sellaisia, että hyvistäkin peleistä kaivetaan ne huonot piirteet ja keskitytään niihin ("Lukko on taantumaan päin, voitti vain 2-1" tai "notkahdus tulee") ja kun homma kusee, niin se huonojen piirteiden kaivaminen tuplaantuu. On melko perisuomalaista kaivella kaikki huonot asiat esiin, mutta tällä hetkellä niin Morrisonin, Petruzalekin kuin Keräsen puheista huokuu luottamus, jota ei tarvitse hukuttaa tappion odotuksella. Esimerkiksi Morrison sanoi, että on loppupeleissä aivan sama tulevatko voitot yhdellä tai kymmenellä voitolla, tärkeää on, että voittoja tulee. Se on pohjoisamerikkalainen ajattelutapa. Meilläpäin sen sijaan on taipumuksena alkaa odottaa tappiota siinä vaiheessa, kun omat ovat aallonharjalla. Ja niin uskomatonta kuin on, ne tappiot tulevat...
Lisäys: Itse luotin Uramaan viime kaudella, harmi vain, että pelit menivät niin kuin menivät. Joukkue oli liian hajallaan, jengiä tuli ja meni. Olen samaa mieltä siitä, että Uraman potkiminen olisi ollut karkea virhe ja puusilmäisyyttä joukkuejohdolta. Mutta toisaalta on huomattava ero Uraman ja muiden tulleiden sekä menneiden valmentajien välillä. Urama on ensimmäinen raumalainen päävalmentaja - ehkä varauksella Westerlundin ja - Keinosen jälkeen 90-luvun alussa. Kun sydän on niin lukkolainen kuin se Uramalla on, se antaa paljon virheitä anteeksi. Jos Mika Toivola olisi ollut viime kaudella joukkueen valmentajana, on hyvinkin todennäköistä, että valmentaja olisi täksi kaudeksi vaihtunut.