Huonointa lyriikkaa – omat ehdotukset kehiin!

[cosmic_rodeo]

Annika Eklund - Rakkaudessa voitolla.

Muutamia irtorivejä:

"Me nolla-nollaa pelattiin/ puolustuksiimme luotettiin/ varman päälle kumpikin/ tunnustellen edettiin/ erään toiseen"

"Sä sitten tulit lujaa niin/ mua silloin väärin taklattiin"

"Me ollaan rakkaudessa voitolla/ kun peli jatkuu eikä luovuteta/ me ollaan rakkaudessa/ me jotka maljan taas lopussa saa"

Häh! Onko Timo Jutila siirtynyt kirjoittamaan iskelmälyriikkaa vai mitä helvettiä tämä on?

Minä haluan kuulla tämän kappaleen uudestaan ja uudestaan. Onneksi se löytyi Spotifysta. Karmeaa, rakkausasioiden vaikeutta urheilusanastoa hyödyntäen, umpisurkeita kielikuvia ja ihan kamala meininki muutenkin. Klassikkokamaa.

 

[varatuomari]

Joskus reilut kymmenen vuotta takaperin oltiin yhteiskeikalla parin Anjalankoskelaisen bändin kanssa ja käteen lykättiin joku kokoelma- levy, jolta edelleen löytyy kipale, joka on syöpynyt muistini syövereihin suvereenisti huonointa lyriikkaa ikinä- kategorian voittavana tekeleenä. Bändin nimeä en valitettavasti muista, mutta kappaleen nimi taisi olla : "Minun mielestä elämä ei anna armoa", joka oli myös kertosäkeen avauslause. Voiko kökömpää lausetta enää olla? Lisäilen tekstin tänne, mikäli levy jossain vaiheessa löytyy.

Suomeksi laulavilta black- bändeiltä löytyy myös kerrassaan uskomatonta paskaa. Esimerkkinä katkelmia Uhrilehdon Viha ja ikuinen vitutus- kappaleesta:

"Minua on alkanut jo aikaa
sitten vittuttamaan, silti vihani
kasvaa ja jatkuu vaan.
Mikä tämän jatkuvan,
loputtomiin kestävän vihan
puuskan voisi sammuttaa? "

ja lisää:

"Milloin tämä kaikki päättyy,
milloin voitonlaulumme
vihdoin raikaa?
minä olen vittuuntunut!"

Kertakaikkisen nerokasta. Vieläpä ilmeisen vakavissaan tehtyä.

Huonoa lyriikkaa mahtuu totta vie maailmaan sellainen liuta, ettei äkkiseltään uskoisi. Toisaalta joskus huono lyriikka on jo niin huonoa, että siitä tulee oikeastaan hyvää. Täytyykin kaivaa suomen huonon kirjallisuuden seuran antilogia esille.

 

[Benny]

Mahtaako olla jo mainittu mutta Michael Jacksonin Smooth Criminal vetää melko sanattomaksi.

Annie Are You OK
So, Annie Are You OK
Are You OK, Annie
Annie Are You OK
So, Annie Are You OK
Are You OK, Annie
Annie Are You OK
So, Annie Are You OK
Are You OK, Annie
Annie Are You OK
So, Annie Are You OK,
Are You OK, Annie

 

[Harri2001]

Vain ajan hiekkaa.

Kertosäkeistössä lauletaan: ajan hiekkaa vain, ajan hiekkaa, hiekkaa vain. tjsp

Mietin radioita kuunnellesssani, että onkohan biisin sanoittanut jokin rekkakuski kyllästyessään hiekkakuormien ajamiseen? AKT:n tunnusbiisi?

Jos kyseessä onkin vainajan hiekkaa?

Tai tiimalasissa olevaa tavaraa.

 

[Kommentaattori]

Anna Puu: C'est la vie

Viesti tuli, Siinä kerrottiin
Suhdanteiden olevan nyt niin
Et ei oo kotiin mulla enää asiaa
Vai niin, siis jouduin nielemään
Ei kämppää ei poikaystävää
En olis saanut luottaa tähänkään

iin, iin, ään, vää, kään, blaablaa. Loppusoinnuissakaan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta sillä narisevalla nuotilla laulettuna tämä on todella raskasta tekstiä.

Joopa joo...ja tämä kipale soi taukoamatta radiossa. Miksi, oi miksi?

 

[varatuomari]

Bändin nimeä en valitettavasti muista, mutta kappaleen nimi taisi olla : "Minun mielestä elämä ei anna armoa", joka oli myös kertosäkeen avauslause. Voiko kökömpää lausetta enää olla? Lisäilen tekstin tänne, mikäli levy jossain vaiheessa löytyy.

Löytyihän levy viimein kaapin perukoilta. Oikein pahaa teki kuunnella kyseinen biisi pitkästä aikaa. Tässä siis kokonaisuudessaan tämä hehkuttamani laatulyriikan helmi. Hyi helvetti.

"Elämä ei anna armoa

1. Olen jäänyt alle myrskytuulien/ en ole pystynyt sieltä ylös nosuemaan,
kunpa pääsisin luokse sateenkaarien/ ja näkisin huomisen

Minun mielestä elämä ei anna armoa!

C: Toivon että onnistun ylittämään sillan kapean/ jonka jälkeen löydän, onnen, vapauden / toivon että onnistun kulkemaan läpi pimeän maan

2. Muistan kuinka mulle aikoinaan sanottiin: / sä hajotat itses ja saat muut syyttä kärsimään,
ei elämäni ollut oikein kohdallaan / mutta nyt koitan jatkaa kulkuain

Minun mielestä elämä ei anna armoa!"

Siinäpä se. Vuosia aikaa edellisestä kuulemasta, mutta yhtä kamalalta se kuulosti vielä tänäkin päivänä. Huh, Elämä ei anna armoa.

Levyhyllystä löytyi myös Juustopäiden levy, josta piti pari biisiä kuunnella. Tähän ketjuun kuulunee myös Aggressiivinen lapsi- biisistä löytyvä raadollinen kuvaus vankilaelämästä:

"Täällä linnassa saa vain keittoja, lyöntejä ja heittoja, kun täältä koittaa vapaus, en ole sama tapaus."

No, tosin menlko nuoria sällejähän nuo tuolloin olivat, joten ehkä lyyrinen nerous on puhjennut kukkaan iän kartuttua, ken tietää.

 

[-OO-]

Kolme kaverusta on päättänyt yrittää tehdä maailman ärsyttävimmän biisin yhdistelemällä kaikkia mahdollisia ärsyttäviä elementtejä musiikista jonkun 90-luvulla tehdyn gallupin pohjalta. Lyriikoissa on hienolla tavalla yhdistetty elementtejä esim. rap- ja country-musiikista. Esim. seuraava pätkä on todellinen lyriikan helmi:

Yo, I’m ropin’ up my saddle for the long long ride
Every time I see the desert there’s something inside says
Yo, yo, this is the life
Give me open land and a big ol’ knife
To get some bear, deer, even a snake
I light me a fire, do the shake and bake
I say yo, yo, I’m a cowboy now.

YouTubesta voi kuunnella tuon biisin kokonaan (3 osassa)
Worst music ever! (part 1)
Worst music ever! (part 2)
Worst music ever! (part 3)

 

[Johannes]

http://www.lyricstime.com/u2-one-lyrics.html
Minusta Bono on kehnoimmillaan todella mahtipontinen sanoittaja ja tunnelmaltaan loistava "One" on siitä hyvä esimerkki.

Norsua ahdetaan Trabantin takapenkille esim. tässä kohdassa.

"Have you come here for forgiveness
Have you come to raise the dead
Have you come here to play Jesus
To the lepers in your head"

tai

"You say
Love is a temple
Love a higher law
Love is a temple
Love the higher law
You ask me to enter
But then you make me crawl
And I can't be holding on
To what you got
When all you got is hurt"

 

[Teho Ton]

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Eppu Normaalin koko tuotanto sopisi ketjuun kuin nyrkki leukaperiin. Erityismaininta tämän orkesterin kohdalle on annettava ärsyttäville loppusoinnuille, samaan tasoon pääsee jokainen lukemisen ja kirjoittamisen taidot oppinut. Seuraavana yksi omista inhokeistani(Njet, Njet):
"Beibee rakastan sua syvästi
Beibee ethän koskaan sano hyvästi
Jos lähdet niin pillahdan itkuun
ja hukutan itteni kaljan litkuun"

 

[Uleåborgir]

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Eppu Normaalin koko tuotanto sopisi ketjuun kuin nyrkki leukaperiin.

Mahtaa olla sulla aika suppeat tiedot Eppujen lyriikoista. "Älä mene, njet njet" ei varsinaisesti kuvasta koko tuotantoa.

Epuilla on sellaisiakin riimejä kuin:

ja kulttuurifriikki huusi "ylös sanskriitti",
on pyhä riitti/ tietty körttiläisbiitti (Pidetään ikävää)

Täytyy olla hieman yleistietoa, että tuo avautuu.

kai tää on mesta nasta/ en tiedä paremmasta
ainakin kaupunginjohtajasta/
tää lähentelee taivasta - -

mut talo jossa on arava-laina/
ei ole avara aina

(Puhtoinen lähiöni)

Niinkuin kuuluu asiaan/
kaikki tähdet/
kuu ja kaikki muu/
aikakin/
Niin myös aikanaan/
sinä lähdet/
pois häipyy taikakin/
siksi rakastan sua nyt

(Kaikki häipyy on vain nyt)

Sanaa en sano/
en voi kun en voi/
on päässäni hiljaista/
tahtoisin kiljaista/

Voi onneton/
mikä nyt on/
miksi mun suuni on sanaton?/
Mielessä hiljaa sanontaa lainaan/
sanaisen arkkuni sisällä vainaan

(Arkussa vainaan)

Oli piiput ennen puuta hipit rautaa/
Nyt ne kaiken kauniin hautaa/
Haudalle laitan kukkasen/
ja kukoistavan toivon edes sen

(Hipit rautaa, tässäkin täytyy hieman älytä yhteiskuntaa, jotta sanoma avautuisi)

Näitä riittää. Martti Syrjän äiti on muuten Kirsi Kunnas, millä on suuri vaikutus Martin kirjoittajantaitoihin. Kahden ylimmän biisin sanat ovat tosin Mikko Saarelan kirjoittamia, vähän Pantseakin taitaa olla mukana Pidetään ikävää -viisussa. Musiikkia voi pitää huumorimusiikkina, mutta Eppu Normaali parhaimmillaan teki hyvin yhteiskuntakriittistä musiikkia, jonka tekstit Martti vielä osasi upottaa runomittaan. Nyky-Eppu Normaali on pankkineideille sopivaa taustahyminää, muzakkia ja hissimusaa.

 

[Teho Ton]

Mahtaa olla sulla aika suppeat tiedot Eppujen lyriikoista. "Älä mene, njet njet" ei varsinaisesti kuvasta koko tuotantoa

Suurin osa Eppujen levyistä löytyy tai on löytynyt levyhyllystä, ja pidemmän aikaa olen bändistä jollain tasolla digannut. Eli tiedot eivät ole suppeat. Lyrikoita pidän silti pääasiassa todella tylsästi ja taidottomasti kyhättyinä, Eppujen musiikin kautta välittyvä tunnelmointi on se koukuttava tekijä.

Sanaa en sano/
en voi kun en voi/
on päässäni hiljaista/
tahtoisin kiljaista/

Voi onneton/
mikä nyt on/
miksi mun suuni on sanaton?/
Mielessä hiljaa sanontaa lainaan/
sanaisen arkkuni sisällä vainaan

Tämä oli toinen vaihtoehtoni minkä meinasin postata, mutta päädyin Njet Njettiin. Varsinkin hiljaista- kiljaista, ja "on" päätteen päälle kyhätyt "ton" loppusoinnut ovat ainoastaan lyrikaalista pahoinvointia. Lainauksesi lopussa oleva kohta ei tähän enää olisi kuulunut, nerokas kohta itsessään. Vaatii pelisilmää saada helpoista loppusoinnuista hyvännäköisiä, tuossa siinä on onnistuttu.

 

[-OO-]

Suurin osa Eppujen levyistä löytyy tai on löytynyt levyhyllystä, ja pidemmän aikaa olen bändistä jollain tasolla digannut. Eli tiedot eivät ole suppeat. Lyrikoita pidän silti pääasiassa todella tylsästi ja taidottomasti kyhättyinä, Eppujen musiikin kautta välittyvä tunnelmointi on se koukuttava tekijä.

Minä taas pidän Syrjän Martin sanoituksia erittäinkin taitavasti tehtyinä. Juuri se pyrkimys loppusointuihin pakottaa sanoittajan etsimään luovia ratkaisuja ja parhaimmillaan tuloksena on todellisia helmiä jossa on onnistuttu luomaan mahtava kielikuva jollekin ihan yksinkertaisellekin asialle.

Esimerkkinä vaikka Rannalla vihreän joen -biisin alku:
Kiikkustuolissa istun,
ja sinua muistelen.
Muistini tylsillä luistimilla,
luoksesi luistelen.

Tuollaisia helmiä on Eppujen sanoituksissa vaikka miten paljon. Minä ainakin tykkään.

 

[Sininen Lanka]

Toivo Kärki sanoi jo aikanaan, että riimit on tärkeä osa pop-musiikkia, koska silloin kansa osaa laulaa kappaleet mukana.

 

[Delter]

Kyllä Eput ovat osanneet pukea suomalaisuutta ja suomalaista yhteiskuntaa sanoiksi itkettävän hyvin, vaikka mielipiteitä tästäkin on ymmärrettävästi monia.

Murheellisten laulujen maa on mielestäni yksi parhaista meikäläisten elämää kuvaavista kipaleista, jossa sanoitukset ovat kaiken kaikkiaan taivaallisen hyvät. Tässä tämän kultaisen keihään timanttisena hohtava kärki:

keskeltä kumpujen
mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan

työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Noin loistavaa suomalaisuuden tiivistelmää ei laulumitassa ihan kuka tahansa perähuonelyyrikko saa aikaan. Neroutta.

Niin ja keskustelun aihe oli huonot lyriikat?

 

[Bast]

Niin ja keskustelun aihe oli huonot lyriikat?

Kyllähän tuo ote täyttää nekin tunnusmerkit.

 

[d2uce]

Kristiina Brask - Kuivilla susta

Kertosäe alkaa:

"Taas sä rokkaat ja rollaat
Sydämen nollaat
Heität seinään"

Mutta ei tässä vielä kaikki, loistavan "rokkaat ja rollaat" jälkeen kertosäkeessä laitetaan vielä uutta vaihdetta silmään:

"Damn, Nyt on elokuu, oon kuivilla, ei kiinnosta, sama
Damn, Nyt on elokuu, oon kuivilla mä sinusta"

Kaikki tämä höystettynä Braskin ärsyttävällä puhevialla.

 

[Puscutractori]

Näitä riittää. Martti Syrjän äiti on muuten Kirsi Kunnas, millä on suuri vaikutus Martin kirjoittajantaitoihin.

Hyvät geenit Martilla kieltämättä on äidin puolelta. Isällä lienee kuitenkin myös osuutta asiaan. Jaakko Syrjähän on ihan siedettävä kirjailija.

 

[Bast]

Kahden ylimmän biisin sanat ovat tosin Mikko Saarelan kirjoittamia, vähän Pantseakin taitaa olla mukana Pidetään ikävää -viisussa. .

Itse pidän Saarelaa monin verroin jännittävämpänä ja kekseliäämpänä sanoittajana kuin Syrjää, mutta makuja on monia.

 

[tinkezione]

Tony Kakko harjaisi tässä ketjussa kärkisijoja monillakin Sonata Arctican tuotoksilla, mutta ylittämätön ykkönen on kokonaisuudessaan Shy. Punchline boldattu.

Sonata Arctica - Shy

I can see how you are beautiful, can you feel my eyes on you,
I'm shy and turn my head away
Working late in diner Citylight, I see that you get home alright
Make sure that you can't see me, hoping you will see me

Sometimes I'm wondering why you look me and you blink your eye
You can't be acting like my Dana (can you)
I see you in Citylight diner serving all those meals and then
I see reflections of me in your eye, oh please

Talk to me, show some pity
You touch me in many, many ways
But I'm shy can't you see

Obsessed by you, your looks, well, anyway "I would any day die for you",
I write on paper erased away
Still I sit in diner Citylight, drinking coffee or reading lies
Turn my head and I can see you, could that really be you

Sometimes I'm wondering why you look me and you blink your eye
You can't be acting like my Dana?
I see your beautiful smile and I would like to run away from
Reflections of me in your eyes, oh please

Talk to me, show some pity
You touch me in many, many ways
But I'm shy can't you see

I see, can't have you, can't leave you, there 'cause I must sometimes see you
And I don't understand how you can keep me in chains
And every waking hour, I feel you taking power From me and I can't leave
Repeating the scenery over again

Sometimes I'm wondering why you look me and you blink your eye
You can't be acting like my Dana?
I see your beautiful smile and I would like to run away from
Reflections of me in your eyes, oh please

Talk to me, show some pity
You touch me in many, many ways
But I'm shy can't you see,

Oh baby, Talk to me, show some pity
You touch me in many, many ways
But I'm shy can't you, I'm shy can't you, I'm shy can't you see

Pannaan erikoismaininta vielä - millepä muulle - kuin saman pumpun kipaleelle Tallulah:

I see you walking hand in hand with long-haired drummer of the band
In love with her or so it seems, he's dancing with my beauty queen
Don't even dare to say you hi, still swallowing the goodbye
But I know the feeling's still alive, still alive

 

[cosmic_rodeo]

Tallulah:

I see you walking hand in hand with long-haired drummer of the band
In love with her or so it seems, he's dancing with my beauty queen
Don't even dare to say you hi, still swallowing the goodbye
But I know the feeling's still alive, still alive

Ehhhh... Oli pakko tarkistaa useammastakin lähteestä (mm. bändin kotisivuilta), että voiko tuollaista lyriikkaa ollakaan. Näköjään voi.

Usein viihdyttävällä Songmeanings.net-sivustollakin muuten keskustellaan kyseisestä biisistä. Ihan listan viimeisenä olevaan kommenttiin minäkin voin yhtyä: "This song makes me wanna cry for some reason."

Onko Tallulah huumorikappale?

 

[Ted Raikas]

Noin loistavaa suomalaisuuden tiivistelmää ei laulumitassa ihan kuka tahansa perähuonelyyrikko saa aikaan. Neroutta.

No, mene ja tiedä siitä. Voi olla, mutta enemmänkin painaa vaa'assa se, että on ollut oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Eput nousi pinnalle juuri sopivana hetkenä (10-20 vuotta myöhemmin ei olisi välttämättä enää onnistunut - joku muu olisi tehnyt sen heidän puolestaan) ja vetosivat ja vetoavat varmaan edelleenkin isoihin massoihin. Osasyy varmasti tarttuvilla ja elämänmakuisilla lyriikoilla, yksinkertaisista melodioista nyt puhumattakaan. Sopivasti uutta ja röyhkeää.

Tekeekö se sitten Martti Syrjästä aivan ainutlaatuisen lyyrikon Suomenmaassa, on ihan toinen juttu ja myös pitkälti makuasia, johon antaa leimansa myös lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvä nostalgisointi ja omat kokemukset jotka heijastelee niitä laulunsanoja. Eppujen "henki" ei kuitenkaan varmaankaan ollut epätavallista niinä aikoina, uskallan väittää näin, vaikka en nyt olekaan noita aikoja elänyt kuin korkeintaan pikkuipanana.

Aika yksinkertaista ja perusasioita, osin varmasti viinanhuuruisin lasein katsottuna, luotaavaa stooria nuo pääasiassa kuitenkin on tai muuten vaan sellasta jätkien juttua. Helppohan niihin on sitä kautta perusjannun samaistua. Eikä siinä mitään vikaakaan itsessään ole, mutta minään suuren suurena verbaliikkana en kyllä henkilökohtaisesti osaa pitää noita sanoituksia.

Eräänlainen ongelma kun tarkastellaan vaikka Eppujen sanoituksia on myös siinä, että niitä myöhempiä lyyrikoita aina vertaillaan näihin aiempiin. Siitä huolimatta, että ilmaisevatko omia kokemuksiaan ja tuntojaan vai ottavatko vain jostain mallia. Joka tapauksessa jälkilyyrikot voi joutua tavallaan heikkoon asemaan, vaikka olisivat esikuviaan oivaltavampia ja taidokkaampia. Riittää, että heitä pidetään plagioijina, ikään kuin suomalaisen miehen tuntemuksista kertoilu olisi joidenkin tiettyjen sanoittajien yksityisomaisuutta.

Toisin sanoen uskon, että Syrjää parempia sanoittajia on paljonkin, mutta eivät ole joko päässeet esille tai ovat ruvenneet kirjoittamaan myöhemmin, jolloin se ei ole välttämättä ollut ihan niin "tuoretta."

Eipä sillä, Murheellisten laulujen maa on ihan hieno kappale kaikkinensa, tosin pidän ehkä melodiasta enemmän kuin sen sanoista.

 

[kovalev]

Mitä tulee Tony Kakkoon, niin englanninkielen ääntämisessäkin olisi ehkä hiukan petrattavaa.

Technicolour ja Jimi Pääkallo - siinä on ainakin lyriikoiltaan sellaista paskaa, että hiki tulee.

 

[-OO-]

Mitä tulee Tony Kakkoon, niin englanninkielen ääntämisessäkin olisi ehkä hiukan petrattavaa.

Viimeisimmillä levyillä on kyllä petrannutkin huomattavasti verrattuna noihin vanhempiin. Samoin noissa lyriikoissa on tapahtunut vähän kehitystä, kieltämättä aika noloja osa noista vanhemmista - erityisesti nuo balladit.

 

[John Copter]

Tiedä sitten huonoimmista lyriikoista, mutta hiljattain pieneen suosioon noussut Steel Panther kylvää melkoista komiikkaa omissa lyriikoissaan, alla lainaus bändin Fat Girl biisistä:
I saw her drinking beer
Eatin peanuts by the bar
I was pretty desperate and i knew she had a car
She said her name was Debbie
She was a friend Jenny Creggs
She had boobs like water melons and breathe like rotten eggs
I know your hungry
I can see it in your eyes
Cause your looking at me like i'm a side of fries
I want to take your chubby ass back to my place
And squirt my baby gravy all over your face Yeaaahh!!!

Tässä vielä linkki bändin biisien lyriikoihin, oma suosikkini on Community Property

Suntuubista noita videoita löytyy, pahimmat näkyvät rekisteröityneille ainoastaan. Bändi näyttää Poisonilta ja kuulostaa juuri niin kliseiseltä kuin 80-luvun sukkahousuhevi oli.

 

[-OO-]

Pintandwefall -nimisellä tyttöbändillä on kyllä todella kömpelöitä lyriikoita, mutta hauskaahan siinä on että tytöt on mitä ilmeisemmin tehneet sen ihan tarkoituksella ja nuo lyriikat ovat niin huonoja että ovat itseasiassa jo hyviä. Vähän sitten vielä tarkoituksellisen tankerolla ääntämisellä kun lauletaan niin hyvä tulee...

Esimerkkinä lainaus biisistä nimeltä Somewhere I'd be worshipped:

Little girl likes Poets Of The Fall,
it's almost Pintandwefall,
so she's our fan

Song number twelve and eleven,
those are the great songs
Pintandwefall doesn't actually have
that many songs yet
We're getting there though with a new set of songs
I think they're all brilliant!
Everyone participates in our band,
I think it's also brilliant!