Vähän myöhässä ehkä omia tunnelmiani kirjoitan, mutta kirjoitan kuitenkin.
Tämän vuoden Pitsiturnauksesta jäi sellainen tunnelma, että pelillinen taso saattoi olla huonompi kuin muutamana aiempana vuonna. Olen tuota turnausta ehtinyt sen historian aikana nähdä yli puolentusinaa kertaa, enpä tarkkaa lukua ole pitänyt, mutta tuo tunnelma jäi.
Ehkä osaltaan syynä oli se, että jos mahdollista, niin joukkueet olivat vielä keskeneräisemmillä miehistöillä (kts. kakkosmiehistöillään liikkeellä). Näin myös Lukon kohdalla, joka on turnauksessa sentään luisteluttanut ulkomaalaisia try-outtejaankin historiassa. Tänä vuonna try-outiksi kai voidaan laskea huikea Kovanen ja Heikkinen. Näin kentällä vain jälkimmäisen ja mielestäni aivan liian pehmeä liigaan.
Tappara pelasi hyvän turnauksen lainamiehistöllä. Lie oliko se pelkästään yrityksestä kiinni. Mielestäni Tapparalla on selkeä pelisysteemi, jolla se vie kiekon ylös ja pyrkii toimittamaan kiekon maalille. Taktisesti aivan suvereeni joukkue turnauksessa. Pelottavaa ajatella, mitä tulee kun joukkue pelaa ykkösmiehityksellään, mutta tässä vaiheessa kautta tietysti ratkaisee paljolti sekin, miten paljon tuntumaa jäästä joukkueilla on. Tapparan joukkueessa jäi kyllä mieleen Lehterän ja Piispasen otteet, olivat tuossa kokoonpanossa melkolailla muita edellä. Tulin kyllä huomanneeksi, että maalivahdeista Säteristä saattaa kehittyä huippuluokan veskari nopeassa tahdissa.
Saipa pelasi pirteää, yritteliästä peliä ja näkemistäni otteluista vauhdikkain oli välieräottelu Saipa-Lukko. Se olisi voinut päättyä Saipalle, mutta Vehanen piti Lukkoa pystyssä tärkeillä hetkillä ja lopulta Lukko onnistui siinä, missä Saipa epäonnistui kerta toisensa jälkeen. Saipan joukkueesta ei suoraansanoen jäänyt Henrik Höglundin lisäksi oikein ketään mieleen. Yksilöiden sijasta Saipa perusti kuvionsa joukkuepeliin.
Ässät jätti aika vaisun kuvan. Tosin monena aiempanakin vuotena Ässät on satsannut nimenomaan Lukon lyömiseen ja tuon sähköinen alkusarjan ottelu jäi näkemättä. Tapparaa vastaan Ässät oli kuitenkin pinteessä, vaikka odotin sen menevän kevyesti loppuotteluun. Ainoa mieleenpainunut pelaaja joukkueessa oli jääkaappipakastimen kokoinen Marko Toivonen, joka jakeli tööttejä ja välillä vain seisoi paikallaan vastustajan lentäessä kaaressa. Viuhuvaa lämäriään en ehtinyt nähdä, mutta nousi esiin pelkällä olemuksellaan. Kyllä se Ässätkin vielä tuosta parantaa ja toivon mukaan Raumalla ja Porissa nähdään kiihkeitä, hyvätasoisia paikallisotteluita kaudella.
Lukkoa luonnollisesti menin turnaukseen katsomaan. Tällä kertaa mukanani ei ollut vihkoa, johon olisin merkintöjäni rustaillut. Perustan siis huomioni (myös aiemmat puhtaasti ulkomuistiini).
Saipaa vastaan toivoin Lukon painavan energisesti eteenpäin ja myllyttävän kotijoukkueen auktoriteetillä. Näin periaatteessa kävikin, mutta Lukko tuntui todella vaisulta. Vaikka turnauksessa oli vajaamiehisempiäkin joukkueita, niin ei Lukon vaisuuteen ja pehmeyteen puolustuspäässä voinut olla vaikuttamatta O'Brienin, Siklenkan, Viitasen ja Alénin puuttuminen. Joukkueen erottuvin ja fyysisin puolustaja oli Esa Lehikoinen. En itseasiassa edes ottanut näkeväni nuorukaista kentällä, mutta Toivola peluutti kaikkia kuutta puolustajaansa tasaisesti. Onhan Lehikoinen vielä keskeneräinen ja nuori pelaaja, mutta erittäin lupaavaa kiekollista peliä ja hoiti ruutunsa myös oman maalin edessä.
Pehmeintä puolustuspeliä sen sijaan esittivät Heikkisen lisäksi Tähtisalo ja Honkaheimo. Taisi jälkimmäinen saada ylivoimalla yhden laukaisupaikankin, mutta vetäisi kiekosta ohi. Ehkä tuota voi selittää kesälomalla ja sillä, ettei tässä vaiheessa tilannenopeus ole vielä ihan parhaimmillaan. Hämäläinen ja Makkonen pelasivat kelvollisella tasolla, ehti Makkonen tykittää ylivoimalla siniviivalta laukauksen, joka päätyi Juntusen mailasta maaliin.
Hyökkäyspäässä oli sitten vielä jonkin verran virittelyä. Erottuvimmat pelaajat olivat Shayne Toporowski, Pekka Saarenheimo, Miikka Tuomainen, Petri Lammassaari, Marko Virtala ja Ossipekka Lehtonen. Aika tasaiselta pakka kuitenkin näytti, eikä näistä ketään voi toisen edelle pistää. Lammassaari hyrräsi, pörräsi ja luisteli, mutta pääsääntöisesti menetti lopulta kiekon. Virtala pienestä koostaan huolimatta taklasi, sen lisäksi että hän pörräsi ja luisteli. Lehtonen teki Saipa-ottelun ainokaisen tyylikkäästi ja stunttasi Haatajaa ainakin kohtuullisesti.
Maalivahtiosastolla tuskin on epäselvää kuka on ykkönen. Vuorio pelasi kohtuullisesti, muttei näytä kehittyneen siitä, missä oli jo vuosia sitten. Vehanen sen sijaan ottaa näyttäviä koppeja ja torjui Saipa-ottelussa ainakin kaksi varmaa maalia (laukaus poikittaissyötöstä toiselle maalin kulmalle tms.). Jos Vehanen olisi ollut maalissa myös finaalissa, veikkaanpa turnausvoiton jääneen Raumalle. Toisaalta kyse oli harjoitusturnauksesta, jonka voittamisella on hyvin vähän merkitystä kauden kulkua ajatellen.
Jos noista näkemistäni matseista olisi tähtiä jaettava niin:
*** Tappara
** Petri Vehanen
* Arsi Piispanen