Onhan huvipuistojen hinnat kovat, siitä tuskin monikaan on eri mieltä. Mutta kovat ne ovat olleet niin pitkään kuin itse muistan. 80- ja 90-luvuilla lapsuuteni eläneenä muistan, miten joskus ranneke maksoi 80 markkaa ja siihen päälle sisäänpääsylippu vissiin 10 markkaa. Tosin koululaisille jaettiin jotain kesäpasseja tai vastaavia, joissa oli alekuponkeja, joista etenkin se Linnanmäen ”ilmainen sisäänpääsy” oli se odotetuin. Eli ei tarvinnut maksaa kuin ranneke. Helsinkiläisenä tuolla tuli käytyä vuosittain, yleensä vain kerran vuodessa, jos vain malttoi säästää viikkorahojaan riittävän monta kuukautta. Mukaan sitten reppuun omat eväät, niin jaksoi riekkua koko pitkän päivän. En kyllä muista, että ihmisoikeuksiani olisi loukattu, kun perheelläni ei ollut varaa viedä tuonne monta kertaa vuodessa ja lisäksi maksaa ravintolassa syömisestä.
Nykyään perheellisenä ei tulisi mieleenikään edes harkita mitään huvipuistoreissuja. Ei hintojen takia mutta lähinnä siksi, kun miettii, mitä nuo lapset oikeasti tarvitsevat ja kaipaavat tuossa iässä. Jos nyt siis puhutaan noista 2-vuotiaista. Varmaan joku possujuna on tosi kiva, mutta saman ilon he saavat siitä, että heidän kanssaan mennään pihalle leikkimään tai vaikka eväsretkelle lähimetsään. Hauskaa, kivaa ja ennen kaikkea yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Ei huvipuistoissa hilluminen ole mikään kansalaisoikeus, johon kaikilla pitää olla yhtäläinen mahdollisuus. Kuten eivät ole ulkomaanmatkat tai liput lätkämatseihinkaan. Ne menevät, joilla se mahdollisuus on, ja ne, joilla ei ole, tekevät jotain muuta. Ja jos sinne Lintsille on ihan pakko tuolla konklaavilla päästä, niin kulutus sitten pinkan mukaan; ihan kaikilla ei tarvitse olla rannekkeita (eikö sinne niiden lasten takia oltukin menossa?) ja omien eväiden syönti on ihan mahdollista, jos ei halua maksaa 30€ jostain hassuburgerista kolmella ranskanperunalla. Myöskään jokaiseen narunvetoon tai pallonheittoon ei tarvitse osallistua eikä ostaa kymmentä ”jokainen arpa voittaa” kuponkia siinä toivossa, että voittaisi sen pääpalkinnon. Eikä siellä lätkämatsissa tarvitse ennen peliä ja jokaisella erätauolla ostaa nachokoria, nakkimukia, karkkipussia ja kolmea pillimehua vain siksi, että lapsi haluaa, ja laskea sitten kustannuksia tämän mukaan. Ihan kaikesta voi maksaa niin halutessaan, mutta ihan turha siitä on avautua jossain iltapulussa, kuinka viisihenkisen perheen päiväreissu Lintsille tai lätkämatsiin maksaisi 700€, jos mistään ei ole valmis tinkimään. Se lapsi on lopulta tyytyväinen siihen, että hänen kanssaan vietetään aikaa ja tehdään erilaisia asioita. Ei hänestä tule onnellisempaa sillä, että saa kiertää kaikki Suomen huvipuistot kerran kesässä läpi ja muun ajan saa pelata pleikkarilla kaikkia uusimpia pelejä. Oikeastaan päin vastoin.