Vanha viesti, mutta tuli tästä mieleen, että joskus tässä ehkä vuoden sisään muistelisin nähneeni jossain uutisen jostain tätä aihetta liippaavasta tutkimuksesta, jossa lopputulos oli jotain sensuuntaista, että jos kaksi samantasoista opiskelijaa menee eritasoisten opiskelijoiden joukkoon, suorittaa opintonsa loppuun todennäköisemmin se, joka menee huonompitasoisten opiskelijoiden joukkoon. Saattaa olla, että tässä oli tarkasteltu korkeakoulutason opiskelijoita. Mutta ideana siis se, että sinne huippujen sekaan meneminen kasvattaa riskiä kokemukselle omasta huonommuudesta ja opintojen keskeyttämisestä. Lukiota toki nyt harva kesken jättää, mutta kokemus omasta huonommuudesta voi laskea motivaatiota.
Väittäisin kuitenkin, että lukiossa eniten vaikutusta oppimistuloksiin on sillä, millaisia ne opettajat sattuvat koulussa olemaan. Eivätkä ns paremmassa koulussa opettajat ole välttämättä sen parempia kuin huonommassa koulussa. Eivät toki välttämättä huonompiakaan, joskin siellä paremmassa koulussa opettajien ei välttämättä tarvitse tehdä paljoa mitään oppilaiden eteenpäin puskemiseksi, kun lahjakkaasta joukosta tulee hyviä tuloksia yo-kirjoituksissa opettajasta riippumatta. Toisaalta eliittilukiossa pidän riskinä myös tietyllä tapaa vaativaa ilmapiiriä, joka ajaa helposti kiltit tytöt henkisesti aivan uuvuksiin. Tai ainakin ymmärtääkseni moni kokee lukio-opiskelun nykyään valtavan uuvuttavana, varsinkin tytöt. Pitäisi vain ymmärtää jättää kaikenlaisen turhan työn tekeminen minimiin. En muista, että omana aikanani lukio-opiskelu olisi mitenkään kovin uuvuttavaa ollut, mutta voin helposti kuvitella, että jossain kovempitasoisessa lukiossa olisi ehkä teetetty enemmän kaikkea turhahkoa työtä.
Itse kävin kohtalaisen suuren lukion, jossa keskiarvoraja oli 7 ja joinain vuosina ei keskiarvorajaa tainnut varsinaisesti olla ollenkaan, vaan kaikki hakijat otettiin sisään. Koska kyseessä oli paikkakunnan ainoa lukio, siellä olivat kuitenkin myös ne yli ysin oppilaat, jotka eivät olleet lähteneet naapurikaupungin "eliittilukioihin", eli oppilasaines oli erilaista kuin jossain sellaisessa lukiossa, mihin ovat valikoituneet vain ne seiskan oppilaat. Tällaisia lukioita lienee lähinnä vain isojen kaupunkien laitamilla, missä eliittilukiot ovat yhtä saavutettavissa.
Omassa lukiossani molemmat pitkän matematiikan opettajat olivat mielestäni erittäin hyviä, ja käsittääkseni pitkästä matikasta kirjoitusten tulokset ylittivätkin meidän lukiosta valtakunnan keskitason. Pitkää matikkaa pidän aineena, jossa kilteille kympin tytöille on riski mennä kouluun, jossa kaikki muut ovat hyviä. Nämä pelkkiä kymppejä saamaan tottuneet kiltit tytöt ahdistuvat hirmuisesti siitä, jos saavatkin jostain kokeesta kovallakin hikaroimisella vaikka vain kasin, varsinkin jos muut ympärillä saavat ysiä ja kymppiä. Tällöin he menettävät itseluottamuksensa ja vaihtavat helposti palikkamatikkaan kuvitellessaan, että pitkä matikka on heille liian vaikeaa. Tuo on muutenkin yleinen ja haitallinen harhakuvitelma, että pitkä matikka olisi jotenkin vaikeaa. Avain siinä menestymiseen on luotto siihen, ettei ole itse yhtään muita huonompi ja sen sisäistäminen, että asiat eivät ole mitenkään ylivaikeita. Toisaalta tulee muistaa, että seiska ja kasi ovat pitkästä matikasta hyviä numeroita – joskaan eivät sellaisia, joihin tulisi tyytyä – ja ällän voi kirjoittaa, vaikka jostain kurssista tulisi vitonen.
Viimeksi muokattu:
