On tää Suomen joukkue jotenkin aran oloinen, ja helppoja virheitä tulee ihan liikaa. Huippuratkaisijoita ei näytä olevan. Sellaista tiiviyttä ja tiikerinsilmää tuohon kaipaisi, sillä voisi tasoittaa tilannetta.
Kanadan Junnon ruskeat kirjekuoret, vähän meni hukkaan nyt, eiköhän Kanada ois klaarannut tämän ilmankin tommosta tuomarilahjaa ressukka-Bonkille. Vähän oli semmonen että pikkuveli käy tökkimässä isoveljeä, ja menee sit itkee äidille kun isoveli lyökin takaisin. Ja äiti pistää isoveljen jäähylle. Faija on sammuneena sohvalla.
Vähän tulee mieleen, kun liigassa pelaillaan taktisesti ja sitten vastaan tulee joukkue missä pelaajat on oppinut kamppailemaan, niin ei pärjätä kaksinkamppailuissa ollenkaan.
Ja taktiikasta ei paljon hyötyä ole, jos pelaat ilman kiekkoa ja luistelet perässä.
Lauri Mikkolan ei pitäisi valmentaa pääsarjatasolla yhtään missään, vaan tuolla se patsastelee yhdellä Suomi-kiekon tärkeimmistä paikoista. Tästä turnauksesta tilattiin jo ennakkoon pannukakku, ja sellainen on hyvää vauhtia paistumassa.
Noinkin heikkoa ja jäähyilevää kanukkia vastaan ei lopulta pikkuleijonilla ollut mitään jakoa.
Hieman missasin matsia. Ottelun kruunuksi kuulin Grönmanin patenttiratkaisun yleensä kaikkeen, jossa itseluottamuksessa on vikaa ja pelaajille pitäs vaan kertoa jotta, antakaa mennä!
Valmennuksellinen ja psykologinen nero on tämä vakiopaikkaa studioissa pitävä hemmo.