Joskus tulee mietittyä asiakaspalvelijan pelisilmää. Olimme reilulla kymmenellä hengellä kokoustamassa eräässä suomalaisessa hotellissa. Ostimme kokoustilan päiväksi, lounaan, kahvit, pitkän illallisen viineineen ja huoneet kaikille. Helposti joku 3000-5000 € myyntiä aina vilkkaana maanantaina. Paikassa ei käynyt ihan kauhea kuhina.
Olin järjestämässä porukalle pientä pubivisaa ja kävin lähipubiin lähtiessä kysymässä respasta, voisinko saada reilut 10 kynää lainaksi ja saman verran paperilappuja, kun olen järjestämässä porukalle pientä tietokilpailua läheisessä ravitsemusliikkeessä. Näin siinä pöydällä edessäni kipossa parikymmentä kynää.
Respan nuori neito vastasi jämäkästi, että jos olette pubiin menossa, niin varmaan saatte sieltä kynät.
Klassinen teki mieli sanoa, että me tiputetaan teille maanantaina tonnikaupalla myyntiä ja et voi jumalauta antaa lainaksi reilua kymmentä muutaman kymmenen sentin mainoskuulakärkikynää.
No en tietenkään sanonut, vaan suuntasin haavoja nuolemaan pubiin. Siellä juomia laskemassa ollut niin ikään nuori neito totesi pyyntööni, että ei meillä varmaan niin montaa kynää ole, mutta hän antaa kyllä ne, jotka löytää. Vajaat kymmenen eri rotuista kynää hän onnistui tiskiltä kaivamaan ja saimme kuin saimmekin visan käyntiin.
Mainittakoon loppuun, että tippaakaan en ollut (eikä muukaan seurue) alkoholia nauttinut kyniä tiedustellessa, eli kyseessä ei ollut perus känniääliöiden kaitseminenkaan asiakaspalvelijan puolelta.
Joillakin on tatsia asiakaspalveluun, toisilla ei.